Smarkin sävel – 6/2017

Smarkin sävel on kuukausittain ilmestyvä juttusarja, jossa tutustutaan painimusiikkiin. Artikkeleissa esitellään lyhyesti yksi moderni ja vanhempi sisääntulokappale sekä nostetaan esiin jokin obskuuri tai kiinnostava painiaiheinen kappale historian hämäristä. Biiseistä koostetaan soittolista YouTubeen, jota päivitetään sitä mukaa kun juttusarjan uudet osat julkaistaan.

CFO$ – ”Glorious Domination” (2016)

Aloitetaanpa uusi juttusarja loisteliaasti ja täräytetään heti kärkeen vuoden 2016 parhaan sisääntulokappaleen Ludvig-palkinnon voittanut ”Glorious Domination”. Kuten valtaosa WWE:n ja NXT:n kappaleista tänä päivänä, on myös tämä CFO$:n, eli John Paul Alicastron ja Michael Conrad Laurin kynästä.

Kun Bobby Roode debytoi NXT:n kehässä Download-festivaaleilla kesäkuussa 2016, pauhasi taustalla mitäänsanomaton ja geneerinen rock, mutta tv-debyytin myötä painikansan korville saatiin myös eeppinen uusi sisääntulokappale. Tarttuva kappale levisi kulovalkean lailla, ja Rooden sisääntulo NXT TakeOver: Brooklyn II:ssa nostatti kylmät väreet pintaan reilun 15 000 katsojan laulaessa sydämensä kyllyydestä biisin tahdissa. Sosiaalisessa mediassa levisivät #GloriousBombit eli pienet videoklipit, joissa Johnny Gargano ja Tomasso Ciampa yllättivät biisillä Rooden erilaisissa tilanteissa.

Mutta toisin olisi voinut käydä. ”Glorious Dominationia” tarjottiin ensin Shinsuke Nakamuralle, joka kuitenkin torppasi kappaleen, koska ei pitänyt sitä hahmolleen sopivana. Myöskään Roode ei alkuun lämmennyt kappaleelle mutta päätyi kuitenkin ottamaan sen käyttöön Triple H:n ylipuhuttua hänet.

Ja onneksi niin, sillä ”Glorious Domination” tulee varmasti jäämään historiaan yhtenä parhaista sisääntulokappaleista koskaan.

Luis Miguel – ”Oro de Ley” (1990)

Seuraavaksi suunnataan hieman eksoottisemmille vesille. ”Oro de Ley” on meksikolaisen popin supertähden Luis Miguelin vuonna 1990 levyttämä kappale. Sen ovat säveltäneet Juan Carlos Calderón sekä Luis Gómez Escolar, ja se löytyy Miguelin seitsemänneltä albumilta, 20 Años. Kyseinen albumi oli ilmestyessään suuri hitti Meksikossa, ja sitä myytiin yhdessä viikonlopussa 600 000 kappaletta. Kappaleen nimi tarkoittaa käännettynä “puhdasta kultaa”.

Syy siihen, että tämä meksikolainen pop-iskelmä on mukana tässä jutussa, löytyy Japanista. Akira Hokuto, japanilaisen naispainin eli joshin legenda, nimittäin käytti sitä sisääntulokappaleenaan. Hokuto oli 90-luvun joshibuumin kulmakiviä, ja kappale on mielenkiintoisessa kontrastissa hänen tulisen painipersoonansa kanssa. Jos kappaleen kuulisi vaikka radiosta, sitä tuskin osaisi yhdistää showpainiin, mutta se toimii kuitenkin yllättävän hienosti Hokuton astellessa kehään näyttävät kabuki-naamio, peruukki ja kaapu yllään. On myös varsin hämmentävää, kun letkeä kappale alkaa soida intensiivisen matsin päätteeksi, kuten vaikka tässä kohtaamisessa Shinobu Kandoria vastaan.

Roddy Piper – ”I’m Your Man” (1992)

“Rowdy” Roddy Piper oli yksi painihistorian legendaarisimpia pahishahmoja, ja hänen uralleen mahtui painin ja näyttelemisen lisäksi myös pari pientä syrjähyppyä musiikin maailmaan. Piper esitti The Wrestling Album (1985) -levyllä kappaleen “For Everybody”, mutta tähän juttuun valikoin mukaan hänen ainoaksi jääneen soolosinglen, “I’m Your Man”.

Kyseinen vinyylisingle julkaistiin vuonna 1992 – ja ainoastaan Isossa-Britanniassa. Erikoisuutena mainittakoon että singlestä laskettiin markkinoille kaksi eri versiota – toisessa levynkannet aukesivat julisteeksi, toisessa puolestaan oli mukana pahvinen mini-Piper, jonka saattoi pystyttää seisomaan vaikka levyhyllyn päälle koristeeksi. Itse kappale tosin oli sama molemmilla versioilla. Nykyään sitä liikkuu netissä huutokauppasivustoilla melko edullisissa hinnoissa, jos tämän helmen haluaa lisätä omaan vinyylikokoelmaansa.

Single jäi varsin vähän huomiolle, vaikka siitä tehtiinkin myös musiikkivideo. Tuo juustoinen video saattaa olla itse kappaletta viihdyttävämpi, vaikka kyllä tämä popahtava rock-rallatus kulkee varsin hyvin eteenpäin myös omillaan – Piper on lisäksi yllätävän hyvä laulamaan. Biisin parasta antia on silti lopun painipromomainen puheosuus, sillä olihan “Hot Rod” yksi bisneksen kovimpia mikkimiehiä.

Antoisia musiikkihetkiä, palataan asiaan taas ensi kuussa!