2017ArviotPuroresu

Arvio: Dragon Gate Kobe Pro Wrestling Festival 2017

Päivämäärä: 23.7.2017

Sijainti: Kobe, Japani


Menneenä viikonloppuna nähtiin sekä WWE:n tuorein PPV-turahdus Battleground että New Japanin G1 Climax-turnauksen tapahtumia. Ei ihmekään että japanilaisen Dragon Gaten vuoden suurin ja kaunein tapahtuma jäi pienelle huomiolle. Kobe Pro Wrestling Festival juhlisti Dragon Gaten 13-vuotista taivalta. 2017 ei ole ollut DG:lle kovinkaan erikoinen. Useat loukkaantumiset ovat sekoittaneet kuvioita ja muutamat tärkeät mestaruuskaudet ovat hieman lopahtaneet. Kobe World on perinteisesti ollut yksi DG:n suurista tapahtumista, vaikkakin joulukuun Final Gatea pidetäänkin tapahtumista tärkeimpinä.

Nopea historian tunti Dragon Gatesta. Legendaarinen Ultimo Dragon perusti oman painikoulunsa Toryomonin 90-luvun lopulla ja perusti ensimmäisen koulutuserän valmistuneille samannimisen painiliigan. Dragon Gaten painijoiden tyyli vetääkin paljon vaikutteita lucha librestä (tyyliä nimitetään usein lucharesuksi). Toinen Dragon Gaten tunnistettavimmista piirteistä on keskittyminen jatkuvasti muuttuvien ryhmittymien väliseen taistoon. Liiga alkoi kerätä suosiota Japanissa ja myös kaksi seuraavaa koulutuserää saivat omat lyhytikäiset liigat, jotka kuitenkin sulautuivat alkuperäiseen Toryomoniin melko nopeasti. Kuitenkin vuonna 2004 Ultimo päätti lähteä ja ottaa omistamansa nimen mukanaan. Uudeksi nimeksi valikoitui Dragon Gate ja kulku jatkui. Länsimaisille painifaneille Dragon Gate tuli tutuksi Ring of Honorin kanssa tehdyn yhteistyön ja lyhytaikaisen Dragon Gaten USA:n kautta. Akira Tozawa oli ennen lähtöään yksi Dragon Gaten kärkinimistä. Myös Neville, Apollo Crews, Ricochet ja Matt Sydal ovat niittäneet menestystä Dragon Gatessa. Mutta siirrytään takaisin nykypäivään ja itse tapahtuman pariin.

 

Eight Man Tag Team Match

Jimmy K-Ness, Jimmy Kanda, Don Fujii & Masaaki Mochisuki vs Kaito Ishida, Hyo Watanabe, Shun Skywalker & Yuki Yoshioka

Ilta avattiin sukupolvien välisellä kohtaamisella. Veteraaninelikko Kanda, K-Ness, Fujii ja Mochisuki saivat vastaansa Kaito Ishidan sekä kolme ”Young Dragonia”, vasta dojosta valmistuneita nuoria painijoita. Watanabe, Skywalker ja Yoshioka olivat tehneet debyyttinsä vasta viime vuoden puolella eikä Ishidallakaan ollut painikokemusta kuin vuodesta 2015. Veteraanit olivat debytoineet jo viime vuosituhannen puolella. Don Fujii ja Masaaki Mochisuki ovat jo uriensa ehtoopuolella ja mestaruuksien jahtaamisen sijaan keskittyvät nykyään nuorien kurmottamiseen. Huomionarvoista on myös Skywalkerin karmea neonvihreä kokovartaloasu, joka ansaitsee vuoden huonointen painitrikoiden palkinnon.

Avausottelu oli heti sangen energinen. Nuoret kollit ovat jo erittäin varmoja kehässä ja etenkin Ishida oli vakuuttava. Jokainen sai hetkensä parrasvaloissa, mutta ottelun varasti perinteisesti ikinuori potkukone Mochisuki. Mies on jo 47-vuotias eikä tunnu hidastuneen yhtään. Potkujen vaihto Ishidan kanssa oli ottelun selvä kohokohta. Ottelu oli nopea pyrähdys ja vain maistiainen illan tarjonnasta. Nämä ”veteraanit vastaan nuoriso” -kohtaamiset ovat yksiä suosikkiasioitani DG:ssä. Lopulta Mochisukin tappavat potkut tyrmäsivät Ishidan voiton arvoisesti.

5/10

 

Open The Triangle Gate #1 Contender One Night Tournament Semi Final Match

MaxiMum (Ben-K, Big R Shimizu & Kotoka) vs Over Generation (Gamma, Takehiro Yamamura & Eita)

Illan yksi suurimmista jutuista oli yhden illan trios-turnaus ykköshaastajuuksista. Turnauksen voittaja kohtaisi Verserkin mestarijoukkueen turnauksen päätteeksi. DG:n ryhmittymistä tuorein MaxiMum oli lähettänyt matkaan nuoren joukkueen. Ben-K (entinen Futa Nakamura) oli aloittanut uransa räjähdysmäisesti. Mies oli debytoinut vasta viime vuonna ja oli jo nyt noussut yhdeksi liigan lupaavimmista nuorista nimistä ja oli jo ehtinyt voittaa ensimmäisen mestaruutensa. Suurikokoinen Big R Shimizu oli toinen huippulupaus. MaxiMum oli menettänyt mestaruudet vasta kuun alussa. Vastassa oli Over Generationia edustavat Gamma, Eita ja oma suosikkini Takehiro Yamamura. Yamamurasta kirjoitinkin Läpimurtajat-artikkelissa, kun taas Eita on selvästi tulevaisuuden ässä ja vierailikin New Japanin Super J Cupissa viime vuonna. Gamma oli tämän ottelun vanhin osallistuja. Ai niin, kaikki turnausottelut käytäisiin 2 Count -säännöin. Eli siis tavallisen kolmeen laskettavan selätyksen sijaan laskettaisiin vain kahteen. Kyllä, Dragon Gate pitää tyhmistä/nerokkaista ideoista.

Jos Dragon Gate osaa jotain, niin se on monen miehen joukkueottelut. Ottelut alkavat usein rauhallisesti, mutta vauhtiin päästyään tahti on päätähuimaava. Vaikka 2 Count -stipulaatio saattaa vaikuttaa tyhmältä, niin se toimii yllättävän hektisissä ja lyhyissä pyrähdyksissä. Viisi nuorta kaveria pitivät ottelun nopeana ja Gamma jätti parrasvalon nuorisolle ja keskittyi huudattamaan yleisöä. Etenkin DG:n mittapuilla isokokoinen ja lihaksikas Ben-K näytti todella hyvältä. Sisäisen Vince McMahonini mukaan tämä kaveri pushataan pääottelijaksi erittäin nopeasti. Ben-K:n Spear ja Kotokan nopea roll-up saivat pidettyä Eitan maassa turmiolliseen kahteen asti MaxiMumin jatkaessa eteenpäin.

6/10

 

Open The Triangle Gate #1 Contender One Night Tournament Semi Final Match

Jimmyz (Genki Horiguchi, Jimmy Susumu & Ryo Saito) vs Tribe Vanguard (BxB Hulk, Kzy & Yosuke Santa-Maria)

Toisessa välierässä kohtasivat DG:n vanhin ryhmittymä Jimmyz ja varsin suunnaton Tribe Vanguard. Jimmyz oli ollut yhdessä jo vuodesta 2012. Viisi vuotta kasassa on todella pitkä aika Dragon Gatessa. Tribe Vanguard oli puolestaan ollut kasassa reilun vuoden eikä ollut onnistunut herättämään yleisön mielenkiintoa. Jimmyz oli puolestaan yleisön ikisuosikki ja moninkertainen Tringle Gate -mestari. Etenkin Horiguchi-Susumu-Saito kombinaatio oli kunnostautunut mestaruusotteluissa. Tämäkin ottelu käytiin 2 Count -säännöllä.

Illan otteluista selvästikin huumoripainotteisin. Vaikkei Dragon Gate olekaan leimautunut samanlaiseksi huumoriin keskittyväksi liigaksi kuten vaikka DDT tai Chikara, niin DG osaa pistää rennomman vaihteen silmään aina välillä. Tämän ottelun tähti olikin exotico-painija Yosuke Santa-Maria, joka on siis mies, joka (väitetysti) esittää naista. Santa-Maria olikin jatkuva uhka ”provokoivalla” painityylillään, etenkin näillä säännöillä. Kemiat toimivat Jimmy-trion kanssa loistavasti ja jättikin mainion Kzyn ja taidokkaan, vaikkakin loukkaantumisten hidastaman, BxB Hulkin varjoonsa. Kohtaaminen oli jälleen kiivastahtinen, mutta lopulta Horiguchi sai napattua Hulkin Backslide From Heaveniin ja napattua voiton. Kyllä, Horiguchin lopetusliike on Backslide. Mahtavaa.

 

Open the Brave Gate Title Match

Jimmy Kagetora (c) vs Flamita

Ensimmäisessä yksilöottelussa oli pelissä Dragon Gaten keskikortin mestaruus Brave Gate. Jimmy Kagetora on ansioitunut joukkuepainija, mutta yksilömenestys oli karttanut miestä kaukaa ennen tätä vuotta. Kagetora oli haastanut Brave Gatesta kahdeksan kertaa ennen kuin viimein onnistui. Mies oli muutenkin hieman aliarvostettu kovatasoisten nimein keskellä. Nyt haastajaksi oli asettunut meksikolainen Flamita, entinen Brave Gate -mestari hänkin. Flamita on yksi maailman aliarvostetuimmasta high flyereistä ja ikääkin on vasta 22. Miehellä oli lyhyt esiintyminen Lucha Undergroundissa, mutta epäonninen Octagon-tapaus ajoi miehen pois Meksikon AAA:sta ja samalla LU:sta. Flamita edustaa Tribe Vanguardia ja Kagetora Jimmyjä (tietenkin).

Joukkueotteluiden kiivaan tahdin jälkeen on aina vaikea totutella Dragon Gaten hitaampitempoisiin yksilöotteluihin.  Flamita ja Kagetora painivat silti täysin mallikelpoisen ottelun. Ottelun suurin haittapuoli oli lähinnä yleisö, joka ei uskonut pätkääkään Flamitan mahdollisuuksiin. Siitä huolimatta ottelu tempaisi mukaansa kovilla iskujen vaihdoilla ja muutamalla ikävällä bumpilla. Etenkin Flamitan Hurricanrana lattialle näytti oikein kivuliaalta. Ehkä oikea termi kuvailla tätä olisi oppikirjamainen. Ruumiinosia työstettiin, near-falleja vaihdettiin ja lopetusliikkeitä yritettiin. Flamitan sulava lento ei loppujen lopuksi ollut tarpeeksi Kagetoran ajaessa Flamitan kanveesiin Gurumakakarilla. Ei, en osaa kuvailla tuota liikettä.

7/10

 

Open The Triangle Gate #1 Contender One Night Tournament Final Match

Jimmyz (Horiguchi, Susumu & Saito) vs MaxiMum (Ben-K, Shimizu & Kotoka)

Trios-turnauksen finaali päätti tapahtuman ensimmäisen puoliskon ja voittajan urakka jatkuisi heti mestaruusotteluun väliajan jälkeen. Finaalissa olivat vastakkain siis Jimmyz ja MaxiMum. Nämä kaksi ryhmittymää olivat olleet toistensa kurkuissa kiinni läpi kevään ja kesän MaxiMumin perustamisesta asti. Myös finaali käytiin 2 Count -säännöillä kaikkien ottelijoiden verenpaineen kustannuksella.

Jokainen mies pääsi jälleen loistamaan. Ben-K ja Shimizu viskoivat vastustajiaan ympäriinsä, Kotoka oli ultimaattinen altavastaaja ottelun pienikokoisimpana painijana ja Jimmyt käyttivät verratonta yhteispeliään. Turnausotteluista tämä oli selvästi tunnerikkain ryhmittymien feudin käydessä edelleen kuumana. Jälleen lyhyt ottelu stipulaation takia, mutta jokainen näistä otteluista oli mukavaa katsottavaa. Lopulta kuitenkin Backslide From Heaven vaatii illan toisen uhrinsa ja Jimmyz saavat mestaruusottelunsa…

6/10

 

Open the Triangle Gate Title Match

Jimmyz vs Verserk (Shingo Tagaki, El Lindaman & Takashi Yoshida) (c)

…Välittömästi väliajan jälkeen! Verserk on Dragon Gaten ainoa varsinainen heel-ryhmittymä muiden ollessa pääasiassa faceja ja aina joskus tweenereitä. Verserk oli voittanut mestaruudet kuun alussa ja pääsivät nyt levänneinä väsyneiden Jimmyjen kimppuun. Reilu peli on reilua. El Lindaman on yksi lukuisista DG:n nuorista kyvyistä, kun taas Yoshida on rosterin pitkäaikainen iso mies. Shingo Tagaki on Verserkin ykkösnimi ja entinen moninkertainen päämestari. Yksi näistä kausista oli katkennut Jimmy Susumun käsittelyssä viime vuonna ja tästä Tagaki oli vieläkin katkera. Sanottakoon vielä että Tagaki on yksi parhaimpia heelejä nykypäivänä.

Voisi luulla että illan neljäs kuuden hengen joukkueottelu alkaisi jo toistaa samaa kaavaa. No, tietyllä tavalla se toistaakin, mutta se kaava vaan toimii. Verserkin heel-keljuilut toivat lisämakua otteluun. Horiguchi sai maistaa Piledriveria japanilaisesta pöydästä lävitse, Saito oli jatkuvasti Punch Tominagan ulkopuolisen häirinnän kohteena ja Susumu sai puolestaan peljätyn Green Mistin kasvoilleen. Verserk sai kuitenkin maistaa omaa lääkettään Horiguchin piestessä koko kolmikon pöydän palalla kuin Fire Prossa konsanaan. Tämä turnaus saikin minut pitämään Horiguchista ensimmäistä kertaa ikinä. Parasta antia oli kuitenkin Tagakin ja Susumun taisto useine Lariatteineen. Kyllähän tämä oli melkoinen vuoristorata ja samalla illan ensimmäinen huippuottelu. Muutamaa minuuttia lisäaikaa olisin kyllä itse kaivannut. Tagaki saa lopulta iskettyä Last Falconry -liikkeensä ja Verserk säilyttää mestaruutensa vilunkipelillä.

8/10

 

Open the Twin Gate Title Match

CK-1 (Dragon Kid & CIMA) (c) vs SpeedMuscle (Naruki DOi & Masato Yoshino)

Illan toiseksi viimeisessä kohtaamisessa panoksena olivat perinteiset joukkuemestaruudet. Veteraanikaksikko CIMA ja Dragon Kid olivat pitäneet mestaruuksia vyötäisillään joulukuusta asti ja he olivat lähellä rikkoa YamaDoin ennätyksen mestaruuskauden pituudessa. Ensimmäisen koulutuserän legendoilla oli edessään yksi Dragon Gaten legendaarisimmista joukkueista. Masato Yoshino ja Naruki Doi ovat kaksi Dragon Gaten isoimmista nimistä. Molemmat ovat entisiä päämestareita ja Doi on yksi historian menestyneimpiä joukkuepainijoita ja edellä mainitun YamaDoin toinen puolisko. Doilla oli kuitenkin paha tapa pettää joukkuetoverinsa ja tämän oli Yoshino saanut kokea pariinkin otteeseen menneinä vuosina. Nyt MaxiMumin ansiosta kaksikko oli ensimmäistä kertaa yhdessä vuosiin. Yoshino oli vasta toipunut vakavasta selkävammasta ennätysajassa, kuin John Cena konsanaan. CK-1 edusti puolestaan Over Generationia.

En olisi etukäteen uskonut, mutta nelikko pisti kasaan tapahtuman parhaan ottelun ja yhden vuoden parhaista joukkueotteluista. Doi ja Yoshino painivat kuin eivät olisi koskaan eronneetkaan ja Dragon Kid oli erittäin vetreällä päällä. Dragon Gaten pitkäaikainen kansikuvapoika CIMA olikin ottelun ainoa vaisu lenkki. Yleisö oli todella kuumana läpi ottelun Doin ja Yoshinon pommittaessa mestareita joukkueliikkeillä ja mestareiden vastatessa sitkeydellään. Jännittäviä near-falleja nähtiin useampi ja Doin voimapommi yläköydeltä näytti aivan sairaalta. Yoshino todisti, ettei loukkaantuminen ollut hidastanut ”Speed Staria” laisinkaan miehen juostessa nopeammin kehässä kuin kenties kukaan muu. Lopulta Dragon Kid joutui kaivamaan arsenaalistaan enää harvoin käyttämänsä Dragonranan, joka sinetöi voiton. Itse liputin täysillä SpeedMusclen voiton puolesta. Huippuottelu ja yksi Dragon Gaten vuoden parhaita kohtaamisia.

9/10

 

Open the Dream Gate Title Match

Yamato© vs T-Hawk

Itseoikeutetusti pääottelussa oli pelissä Dream Gate. Tribe Vanguardin johtaja Yamato oli voittanut mestaruutensa viime vuonna Kobessa Shingo Tagakilta ja oli onnistunut pitämään mestaruudestaan kiinni läpi vuoden. Kausi oli kuitenkin tuntunut erittäin vaisulta eikä Yamato ollut saanut tililleen oikeaa huippuottelua. Nyt vastassa oli Verserkin kakkosnimi T-Hawk, joka oli usean Triangle Gate kauden jälkeen siirtynyt yksilökunnian perään. T-Hawk voitti kesän King of Gate -turnauksen ja sai siitä hyvästä päämestaruusottelun Kobeen. Yamato oli itsekin entinen Verserkin jäsen, mutta tästä ottelusta tekee mielenkiintoisen T-Hawk, eikä hyvällä tavalla. T-Hawkia on verrattu länsimaisten fanien keskuudessa Dragon Gaten omaksi Roman Reignsiksi. Nuori jannu, joka omaa keskivertoa paremman lookin ja on isokokoinen Dragon Gaten painijaksi. Mies on kuitenkin karisman musta aukko, ei kerää juurikaan reaktiota yleisöstä ja ei ole ikätovereidensa tasolla kehässä. Dragon Gate on kuitenkin jatkanut miehen tasaista työntämistä katsojien kurkusta alas eikä edes heel-turn auttanut suuremmin nostamaan miehen reaktioita. Odotin tätä pääottelua lähinnä hermostuneesti.

Ja tämä ottelu oli… täysin kelvollinen. Mutta yhdessä vuoden suurimmissa tapahtumista ”kelvollinen” ei riitä pääottelussa. Tarvitsiko tämän ottelun tosiaankin olla lähes puoli tuntia pitkä? Tahti oli melko hidas alkupuolella ja loppupuolella sai oikeasti pelätä T-Hawkin voiton puolesta, mikä itse asiassa saattoi auttaa ottelua vähän. T-Hawk veti oman liikearsenaalinsa lävitse (joka sisältää muutaman vaikuttavan voimaliikkeen, toisin kuin vertauskuvansa) ja Yamato möi kaiken hyvin ja vastasi omilla tarkoilla iskuillaan. Lopulta edes Yamaton lopetusliike Gallaria ei riittänyt, vaan arsenaalista piti kaivaa sen vaarallisempi variaatio, Ragnarök. T-Hawk näytti todella vahvalta ja mies nouseekin päämestariksi ennemmin tai myöhemmin. Yamaton vaisu kausi jatkuu. Mutta silti, pääottelu oli kaikesta narinasta huolimatta katsottava ja kelvollinen ottelu.

7/10

Kellon soitua Shingo Tagaki käy tyrmäämässä Yamaton ja alkaa promottaa. Tämä tuo paikalle kaikki muutkin ryhmittymät ja konkkaronkka promottelee keskenään parikymmentä minuuttia. Tämän tarkoituksena oli lähinnä hypettää alkavaa ”Unit Survival Leagueta”, jossa seuraavien kuukausien aikana vähiten voittoja keräävä ryhmittymä joutuu hajoamaan. Dragon Gaten voimatasopaino menee jälleen sekaisin painijoiden vaihtaessa ryhmittymiä ja kääntyessä heeliksi. En malta odottaa.


Kokonaisuudessaan Kobe World oli onnistunut tapahtuma. Lässähtänyt pääottelu oli ainoa alisuorittanut ottelu. Trios-turnaus oli nopeaa hupia, avausottelu oli mukava pyrähdys, Kagetora/Flamita oli hyvä ja hieman erilainen ottelu ja kaksi joukkuemestaruusottelua olivat mainioita. Dragon Gaten tapahtumia tulee nähtyä harvakseltaan, mutta ne tuntuvat aina maistuvan. Nuoria kykyjä on vaikka kuinka ja dojosta valmistuvien kehittymisen seuraaminen on hauskaa. Myös veteraanit ovat rautaisessa kunnossa ja toimittavat edelleen. Dragon Gaten vauhdikas luchan ja puron sekatyyli ei ole välttämättä kaikille, mutta suosittelen ehdottomasti tutustumaan.

Tapahtuman arvosana: 8/10

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Jokelainen painifani vasta vuodesta 2008 ja journalismin opiskelija. Kyyninen smarkki, jonka kylmää sydäntä lämmittävät vain spotfestit, puroresu ja brittipaini.

Previous post

FCF:n mestaruuteen uudistuksia – Käyttöön otetaan haastajalista

Next post

Smarkin sävel – 8/2017

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.