2018ArviotImpact Wrestling

Arvio: Impact Wrestling – Bound For Glory 2018

Päivämäärä: 14.10.2018

Paikka: New York, USA (Melrose Ballroom)

Kuvat: Impact Wrestling

Impact Wrestling on ollut todellisessa nosteessa koko vuoden Scott D’Amoren ja Don Calliksen luotsatessa laivaa. Katsojaluvut eivät ole valitettavasti heijastaneet Impactin laatua, vaikka tämäkin show oli loppuunmyyty. Sekä Redemption että Slammiversary olivat onnistuneita maksutapahtumia, joten odotukset olivat korkealla perinteisesti vuoden suurinta Impactin tapahtumaa varten. On myös jälleen kehuttu Impactin videotyöskentelyä, sillä etenkin LAX:n narratoima avausvideo oli huippuluokkaa.


Tag Team Match

Rich Swann & Willie Mack vs Matt Sydal & Ethan Page

Hävittyään X-divisioonan mestaruuden Brian Cagelle Slammiversaryssä, Matt Sydal oli sukeltanut entistä syvemmälle psykooseihinsa ja yritti avata ”kolmatta silmäänsä” yhä avarammaksi. Sydal yritti värvätä myös Rich Swannia ajattelutapansa seuraajaksi, mutta Swannia ei tämä voinut vähempää kiinnostaa. Kaksikon välisessä ottelussa Sydal sai kuitenkin toverin debytoivan Ethan Pagen hyökätessä Swannin kimppuun ja lahjoittaessa voiton Sydalille. Sydal ja Page haastoivatkin Swannin joukkueotteluun Boud for Gloryyn. Swann löysi parikseen myöskin Impactissa debytoivan Willie ”The” Mackin. Mack tunnetaan varmaan parhaiten Lucha Undergroundista.

Yleisölle tarjottiin heti erittäin kiivastahtinen avausottelu, jossa erityisesti Page ja Mack saivat tilaisuuden vakuuttaa. Nopeaa toimintaa puolin ja toisin kuuman yleisön edessä. Swann ja Sydal saivat myöskin tilaisuutensa loistaa. Etenkin Sydal tuntuu tärkeältä palaselta Impactissa sekä hahmo- että kehätyöskentelynsä puolesta. Ethan Pagenkin pitäisi sopia Impactin riveihin mainiosti, loistaen erityisesti hahmotyöskentelyssä ja promottamisessa. Page on myös hyvä joukkueottelija ja onkin harmi, että hänen Monster Mafia -joukkueparinsa Josh Alexander ei tietääkseni voi painia Yhdysvaltojen puolella. Mack ansaitsee myös paikkansa parrasvaloissa vuosien puurtamisen jälkeen. Molemmat parivaljakot voisivat olla oivia lisäyksiä joukkuedivisioonaan.  Mainion energinen tapa avata ilta.

7/10

Open Challenge

Eli Drake vs James Ellsworth

Impactin mikrofonimaestro Eli Drake oli jäänyt tyhjän päälle lopetettuaan joukkueensa Scott Steinerin kanssa. Niinpä Drake oli tyytynyt jättämään avoimia haasteita Impactissa. Vastustajiin olivat tähän mennessä lukeutuneet Scott Steiner, Zack Gowen sekä La Parka (AAA:n versio, ei alkuperäinen tuolinheiluttelija WCW:stä). Ennen Bound for Glorya huhut pyörivät villisti avoimen haasteen ympärillä. Joey Janelan kanssa oli käyty neuvotteluja ennen tämän ikävää loukkaantumista, Low Kin nimi oli jälleen nostettu esiin, mutta valtaosa arvuutteli Chris Jerichon ilmestymistä paikalle. Yleisökin tahtoi Jerichon. Draken veti ensin takuuvarman promon, jota yleisö rakasti, vaikka Drake nimellisesti heel olikin. Haasteeseen vastasi… James Ellsworth? Kyllä vain, leuaton ihme asteli kehään kaikkien suureksi pettymykseksi.

Minä kierolla tavalla pidin Matt Riddlen ja James Ellsworthin välisestä ottelusta Spring Break 2 -tapahtumassa. Tämä oli puolestaan aivan paska. Onko maailmassa ihmistä, joka halusi juuri näiden kahden kohtaamisen. Onneksi tämä sai armollissen päätöksen vain muutaman minuutin jälkeen. Tämä ei hyödyttänyt Drakea millään tavalla. Ottelun jälkeen Impactin Hall of Famen tuorein jäsen Abyss saapuu vielä löntystelemään kehään. Jippii.

2/10

Knockouts Championship

Tessa Blanchard© vs Taya Valkyrie

Kenellekään ei varmasti tullut yllätyksenä, että Tessa Blanchard oli noussut naisten divisioonan mestariksi alle puolen vuoden sisään debyytistään. Haastajia ei kuitenkaan ollut jonoksi asti Allien ja Su Yungin keskittyessä toisiinsa ja Rosemaryn kärsiessä loukkaantumisesta. Noh, Lucha Undergroundista tuttu Taya Valkyrie heitti haasteen videon välityksellä ja tässä sitä oltiin. Toki rakenteluksi voidaan laskea se, että Blanchard debytoi kesken Tayan ottelun Redemptionissa vieden kaiken huomion itseensä.

Jos jokin osa-alue on jättänyt toivomisen varaa Impactin tämän vuoden PPV-tapahtumissa, niin se on ollut naisten ottelut. Lahjakkaita painijoita divisioonassa kyllä on, mutta kaikki palikat eivät ole loksahtaneet kohdalleen. Tämä oli harppaus eteenpäin. Blanchard on nuori, hänellä on suunimensä tuoma uskottavuus takanaan, hallitsee hahmonsa ja on kehässä pätevä kokemukseensa nähden. Hän on siis täydellinen palanen, jonka ympärille rakentaa divisioona. Taya ei ole koskaan Lucha Undergroundissa kehäotteillaan minua säväyttänyt, mutta toimi tässä oikein hyvin. Koko ottelu oli pätevää menoa, jonka suurin heikkous oli lopulta tarinan puute. Tayaa ei ollut nähty pitkään aikaan, eikä tunnelma sen takia kohonnut erityisen suureksi. Kyseessä oli silti kaikin puolin pätevä ottelu.

6/10

Tag Team Match

Eddie Edwards & Tommy Dreamer vs Moose & Killer Kross

Moose ja Eddie Edwards olivat olleet hyviä ystäviä vielä keväällä ennen kuin Edwards vajosi yhä syvemmälle hulluuteen taistelussaan Sami Callihania vastaan. Slammiversaryssä Moose hävisi illan pääottelussa Austin Ariesille ja joutui sairaalahoitoon aivotärähdyksen vuoksi. Moosea ei näkynyt pariin viikkoon Edwardsin suunnatessa huomionsa Ariesiin ja Impactin mestaruuteen. Ariesin uusi kätyri Killer Kross kuitenkin maksoi Edwardsille mestaruuden. Muutamaa viikkoa myöhemmin Moose teki paluunsa ja pelasti Edwardsin Krossin ja Ariesin kynsistä. Nelikko kohtasi viikkoa myöhemmin joukkueottelussa, jossa Moose shokeerasi maailmaa ja keihästi Edwardsin kahtia liittyen Ariesin poppooseen. Moosen sanojen mukaan Edwards ei ollut edes vaivautunut vierailemaan sairaalassa häntä katsomassa. Nyt entisten ystävien piti kohdata ottelussa… mutta Killer Kross kävi aiheuttamassa diskauksen noin minuutin jälkeen. Tämä toi paikalle Edwardsin ”oppi-isän” Tommy Dreamerin, joka käski aloittamaan ottelun uudestaan joukkueotteluna! Millä auktoriteetilla, sitä emme voi tietää.

Tommy Dreamer hiipii jälleen mukaan tapahtuman pakolliseen rymistelyotteluun. Heti kärkeen nähtiin illan kuvottavin spotti Dreamerin kaataessa kaljat omasta suustaan Edwardsin suuhun ja sitä kautta Moosen kasvoille. Myös yleisössä ollut NY Giantsin pelaaja kävi vähän tönimässä Moosea, koska sitähän tässä kaivattiin. Tämä ei ollut kahden edellisen Edwardsin PPV-rymistelyn tasolla, lähinnä siksi että aseita ei tässä käytetty. Kestoltaan ottelu oli loppujen lopuksi melko lyhyt ja täynnä tylsänpulleaa brawlausta. Kross ei jättänyt kummempaa muistijälkeä ja Dreamer teki sen, mitä vuoden 2018 Tommy Dreamerilta voidaan odottaa. Moosen ja Edwardsin iskujenvaihdot olivat sitten oikein energisiä ja selvästi ottelun parasta antia. Miksi tätä yksilöottelua ei vaan olisi voinut käydä nyt? Kai feudi päätetään sitten ensi vuoden ensimmäisessä PPV:ssä johonkin gimmick-otteluun. Eddie Edwardsista on leivottu jostain syystä sekopäinen Dreamerin perillinen. En valita.

5/10

oVe Rules

oVe (Sami Callihan, Dave & Jake Crist) vs Brian Cage©, Pentagon Jr. & Fenix

Sami Callihan oli jatkanut kärhämöintiään Lucha-veljesten kanssa sen jälkeen, kun Pentagon oli ajellut hänet kaljuksi Slammiversaryssä. Nyt mukaan oli sekoitettu myös tuoreehko X-divisioonan mestari Brian Cage, joka oli sattunut pelastamaan Pentagonin ja Fenixin oVen hyökkäykseltä. Niinpä Callihan vaati välittömästi kostoa ja vaati kuuden hengen ottelua Bound For Gloryyn heidän säännöillään. Nämä säännöt tarkoittivat tässä tapauksessa lähinnä Tornado Tag -säännöillä käytyä mättöä, jossa ei vaihtoja tunnettu.

Osaako joku arvata minkälainen ottelu tämä oli pelkkää nimilistaa katsomalla.  Aivan oikein, kyseessähän oli spotfest! Minut on siis velvoitettu kehumaan tätä! Callihan ja pojat toimivat parhaiten juuri silloin kuin kaikki rippeet psykologiasta voidaan heittää roskakoriin. Cristin veljekset toimivat juuri tällaisissa kaoottisissa kohtaamisissa. Vastapuolella olikin sitten taitoa vaikka muille jaettavaksi. Fenix on yksi maailman lahjakkaimmista luchadoreista, Pentagon uhkuu karismaa ja Cage on vaan niin pirun toimiva mörssäri. Tämä oli täynnä sukelluksia kehästä ulos, kovia iskuja ja Cagen voimannäyttöjä. Samalla onnistuttiin myös aloittamaan seuraava kuvio X-mestaruuden ympärille. Kun heittää aivot narikkaan näitä otteluita katsoessa, voi huoletta heittää peukut ylöspäin.

7/10

Concrete Jungle Death Match

LAX (Santana, Ortiz & Konnan) vs OGz (Homicide, Hernandez & King)

Nykyisen LAX:n ja entisen LAX:n vihanpito ei ollut myöskään päättynyt Slammiversaryn mainioon joukkuemestaruusotteluun. Taistelu Homiciden, Hernandezin, Santanan ja Ortizin välillä ei osoittanut laantumisen merkkejä Kingin (eli Eddie Kingstonin) lyödessä lisää puita liekkeihin. Taistelu oli levinnyt kehästä takahuoneisiin ja lopulta myös kadulle asti. Katutappelu päättyi dramaattisesti Kingin osuessa autolla LAX:n mukana kulkeneen lapseen. Tämä herätti vihdoin Konnanin ja Kingin kartellin/hämäräheppujen järjestön pomojen toimimaan. Sota joukkueiden välillä häiritsi bisnestä ja vaati nyt mies sivullisia uhreja. Joukkueiden välille määrättiin aselepo Bound For Gloryyn asti, jossa vihanpidon olisi päätyttävä, keinolla millä hyvänsä. Myös Konnanin ja Kingin olisi osallistuttava, Kingin suureksi iloksi. King oli yrittänyt saada Konnania rikkomaan aselepoa viikkojen ajan, kunnes vihdoin joukkueet ajautuivat brawliin Bound For Glorya edeltäneessä jaksossa. Ja minkälaisessa ottelussa tämän kaiken oli loputtava? No tietenkin betoniviidakko-ottelussa! Kehästä oli siis poistettu kulmauksien suojat sekä kehää suojaavat ohuet pehmusteet painijoiden kamppaillessa paljaiden lautojen päällä. Aiemmin samana iltana Konnanin kimppuun oli hyökätty takahuoneissa, joten Santana ja Ortiz joutuivat aloittamaan alivoimalla. Jostain syystä LAX:n joukkuemestaruudet eivät olleet panoksena.

Tämän ottelun suurin sankari oli tuomari. Yksi kehän laudoista lähti pois paikoiltaan heti ensihetkillä ja tuomari yritti pitää koko ottelun huolen siitä, että kehä pysyisi edes jotenkin painikunnossa. Suuresti siitä syystä tästä ei tullut samantasoista koitosta kuin Slammiversaryn vastaavasta. Toki kaikki brawlasivat parhaansa mukaan ja ottivat sairaan näköistä bumppia riisutussa kehässä. Mutta tietyllä tapaa tämä oli sopiva päätös jengisodalla. Brutaalin karu kamppailu ilman mitään suojuksia, kuolemaan asti. Superplex näytti suorastaan pirulliselta. Kingiä oli mahtavaa nähdä kehätoiminnassa pitkästä aikaa ja on edelleen kovan luokan brawleri. LAX kuuluu edelleen vuoden parhaimpiin joukkueisiin, vaikkei sitä ominta osaamistaan päässyt näyttämäänkään tässä ympäristössä. Luonnollisesti Konnanin run-in räjäytti yleisön. Kaikesta huolimatta onnistunut päätös kovalle feudille, joka olisi harmittavasti toiminut paremmin jollain toisella stipulaatiolla vielä paremmin. Hetkinen, enkös minä vasta sanonut näin jossain toisessa arvostelussa?

6/10

Fight at the Undead Realm

Allie vs Su Yung

Ennen pääottelua sukellettiin syvälle psykoosiin. Yleensä niin pirteä Allie ja ”Epäkuollut Morsian” Su Yung olivat olleet tukkanuottasilla siitä lähtien, kun Yung oli saapunut Impactiin hauta-arkussaan. Vuoden aikana Yung oli muun muassa teljennyt Allien parhaan ystävän Rosemaryn arkkuun ja polttanut sen, lähettänyt Madison Raynen arkkuun (tai Mae Young Classiciin) ja viimeisimpänä sulkenut myös Allien viimeisen liittolaisen Kiera Hoganin arkkuun. Niinpä Allien lähti matkalle epäkuolleiden maailmaan itse paholaisen, James Mitchellin avustamana, tavoitteenaan pelastaa Hoganin sielu.

Voi kiesus, tämä jatkoi hieman samalla tyylillä kuin Murtuneitten Hardyjen sekoilut toissa vuonna. Meno oli täysin camp Allien kanavoidessa sisäistä Buffyaan nirhatessaan zombimorsiusneitoja ja taistellessaan mystistä Yungia vastaan. James Mitchellin esiintyminen oli myös aivan mahtava. Tämä segmentti ei ole varmaan kaikkien makuun, mutta olen yllättynyt, jos ylläpitäjä Lehtinen ei pidä tätä yhtenä vuoden parhaista segmenteistä.

N/A

Impact World Championship

Austin Aries© vs Johnny Impact

Johnny Impact/Mundo/Ultra/Morrison/Nitro/Hennigan/Survivor oli palannut Impactiin Slammiversaryssä voitokkaasti. Impact olikin suunnannut katseensa nopeasti Austin Ariesin hallussa olevaan mestaruuteen. Aries oli Slammiversaryn jälkeen kerännyt ympärilleen lihasta Killer Krossin ja Moosen muodossa ja vaikutti ylimielisemmältä kuin koskaan. Impact halusi nousta kukkulan huipulle ja Aries pysyä siellä, niin yksinkertaista se oli. Toki Aries oli kettuillut Impactin lukuisista sukunimistä ja roolista Boone-palkkionmetsästäjänä. Viikon aikana Twitterissä Aries oli kuitenkin loukannut Impactin vaimoa Tayaa ja sananvaihto oli kiihtynyt sosiaalisessa mediassa. Impact oli päässyt jopa TMZ-kanavan haastatteluun kinan johdosta. Edeltävä iltana Abyssin HOF-seremoniassa kirosanojen täyteinen sanaharkka oli päätynyt käsirysyyn asti. Näistä kuumenneista tunnelmista lähdettiin siis illan pääotteluun Tayan ollessa miehensä rinnalla ja kyseenalaisesta muotitietoisuudesta kärsivät Moose ja Kross Ariesin kulmauksessa.

Jos perinteisestä LOLTNA-pussista piti jotain repäistä, niin pitikö se olla juuri pääottelun jälkeiset tapahtumat? Ariesin metkut ovat nostattaneet keskustelua ympäri internetin keskustelupalstoja. Se oli harmittava ryppy ja jätti koko ottelusta aika paskan jälkimaun. Ja kun se ottelu oli vielä erittäin hyvä! Olisin voinut olettaa, että Impactin ja Ariesin ottelu olisi ollut teknisempi koitos atleettisilla tempuilla höystettynä. Kattia kanssa, tässähän oli kunnon tappelun meininkiä heti alusta asti, ollen tyylillisesti aivan erilainen kuin mitä kaksikolta olisi voinut olettaa. Intensiteetti säilyi kovana läpi ottelun ja Impact väläytti muutaman uskomattoman parkour-tempun. Aries jatkoi kovaa vuottaan yhtenä vuoden kovimmista heeleistä. Kaikki valituksen aiheet tässä ottelussa kohdistuvat lopulta lopetukseen ja ottelun voittajaan. Harmillinen mahalasku hienon kohtaamisen päätteeksi.

8/10


Yhteenveto:

Bound For Glory jätti lopulta kaksijakoiset tunnelmat. Tapahtuman päätös oli valtava miinus koko Impactin vuodelle. Kehä petti pahanlaatuisesti LAX:n ottelussa. Eli Draken yllätysvastustaja oli valtava rimanalitus. Siitä huolimatta illan aikana nähtiin hyviä otteluita ja pääottelu hätyytteli jopa mahtavan ottelun rajaa ennen lopetustaan. Kokonaisuutena ei loppujen lopuksi yllä hienon Slammiversaryn tasolle. Toivottavasti ensi vuoden PPV:t ottavat enemmän mallia Slammiversarystä kuin tästä.

6,5/10

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Ammattimainen tyhjäntoimittaja. Ähisee myös Smarksiden Soundcloud-kanavalla. Viettää myös aivan liikaa aikaa painimaailman päättymättömän uutisvirran parissa. Valmiina avautumaan brittipainin tilasta kaikille kiinnostuneille.

Previous post

Ennakko: FCF Wrestling Show Live! 20.10.2018

Next post

Podcast: Eläköön Humpuuki! #6

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.