2017ArviotROH

Arvio: ROH Best in the World 2017

Päivämäärä: 23.6.2017

Sijainti: Lowell, Massachusetts

 

Ring of Honorin vuosi oli edennyt varsin mallikkaasti. Liiga veti jopa ennätysyleisönsä WrestleMania-viikonlopun Supercard of Honor -tapahtumaan. Muutenkin ROH oli toimittanut päteviä PPV-tapahtumia läpi vuoden. Viime perjantaina järjestettiin kaikkien aikojen kahdeksas Best in the World -tapahtuma Lowellin Memorial Auditoriumissa. Edellisen kerran Smarkside oli tarttunut ROH:n tapahtumaan, kappas, vuosi sitten edellisen Best in the World -tapahtuman yhteydessä. Paljon on muuttunut vuoden aikana. Vuosi sitten Jay Lethal juhlisti vuoden mittaista kauttaan ROH:n päämestarina, mutta nyt pääotteluissa taistelivat uudet nimet. Mutta tartutaanpa tapahtumaan hieman tarkemmin.

Selostusosasto oli kokenut varsinaisen myllerryksen kevään aikana. Pitkäaikainen selostajaduo Kevin Kelly ja Steve Corino siirtyivät vehreimmille laitumille. Korvaavaksi play-by-play mieheksi saatiin tuoreehko Ian Riccaboni, kun taas kommentaattorin penkillä oli kiertänyt sekalainen joukkio painijoita läpi kevään. Hetken näytti jo siltä että Colt Cabana istutettaisiin kakkospenkkiin pysyvästi, mutta tässä tapahtumassa kommentaattorin paikan oli napannut kaikkien kauhuksi veteraanipainija BJ Whitmer. Mielestäni Riccaboni hoiti hommansa kunnialla, kun taas Whitmer veti tonttinsa samalla tavalla kuin kehässä: tylsästi.

 

Lucha Rules Tag Team Match

The Kingdom (Matt Taven & Vinny Marseglia) vs. Ultimo Guerrero & El Terrible

Ensimmäisessä ottelussa nähtiin varsin sekalainen joukko. The Kingdom on Matt Tavenin johtama keskikortin joukkio, johon kuuluu Tavenin ja Vinny Marseglian lisäksi loukkaantunut TK O’Ryan. O’Ryan häärikin ottelun ajan kehänlaidalla. Vastustajaksi olivat asettuneet ROH:n Meksikon yhteistyökumppania CMLL:ää edustavat lucha libre -veteraanit El Terrible ja Ultimo Guerrero. Molemmilla oli kehäkokemusta 25 vuotta per lärvi ja useita mestaruuksia Meksikossa. Matt Tavenilla oli meneillään pieni feudintynkä Guerreron kanssa Meksikossa, joten saimme tämän ottelun. Nimestään huolimatta Ultimo Guerrero ei ole sukua sille kuuluisalle Guerreron klaanille.

Lucha libre ummikkona tämä oli ensikosketukseni Terribleen ja Ultimoon ja papat onnistuivatkin vaikuttamaan. Etenkin Ultimo liikkui erittäin vetreästi. Vastaavasti vastapuolen Taven ja Marseglia eivät ole kiinnostaneet henkilökohtaisesti koskaan. Aloitus ei ollut ehkä yhtä kiivastahtinen kuin olisin ehkä toivonut, mutta Ultimo sai yleisön hyvin messiin. Vähemmän yllättäen nähtiin muutama komea loikka ulkopuolelle. Lopulta Ultimo onnistui saamaan Marseglian hartiat mattoon kolmeen laskun arvoisesti. Tarpeeksi lyhyt aloitusottelu, jolla lähinnä heräteltiin nälkää tulevaa varten.

5/10

 

Strap Match

Hangman Page vs Kazarian

Hirttäjän ja Kazarianin välit olivat tulehtuneet jo maaliskuussa. Kazarian oli silloin soluttautunut Bullet Clubiin ja oli onnistunut vetämään koko poppoota nenästä. Kazarian nimittäin avitti parhaan ystävänsä Christopher Danielsin voittoon silloisesta Bullet Clubin johtajasta Adam Colesta vieden samalla Ring of Honorin mestaruuden Bullet Clubin hyppysistä. Tästä Bullet Clubin ongelmanratkoja Hangman Page tulistui silmittömästi ja on ollut Kazarianin kimpussa siitä lähtien. Page oli muun muassa maksanut Kazarianille TV-mestaruuden keväällä. Viime kuun War of the Worlds -tapahtumassa Page onnistui päihittämään Kazarianin huijaten, mutta tämä ratkaisu ei tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta. Täten päädyttiin Strap-otteluun, jossa molempien painijoiden käsiin oli sidottu nahkaremmit. Tavallisesta poiketen painijoita ei oltu kytketty remmillä yhteen eikä ottelua voinut voittaa koskettamalla kaikkia kehäkulmia, vaan kyseessä oli lähinnä No DQ -ottelu remmeillä maustettuna.

Ja kyllähän tämä maistui! Molemmat ottivat kovaa osumaa selkien punehtuessa välittömästi. Brawlauksen ohella myös painillinen sisältö maistui. Kazarian saattaa olla elämänsä parhaassa kunnossa. Pagekin on kohottanut osakkeitaan runsaasti viimeisen vuoden aikana ja saa toivottavasti tulevaisuudessakin tällaisia näyttöpaikkoja. Ottelu saikin brutaalin käänteen Pagen kaivaessa esiin remmin, johon oli upotettu nauloja ja nastoja. Pian molemmilla oli selkänahka veressä. Lopetuskin oli ottelulle sopivan brutaali Kazarianin kuristaessa Pagen tajuttomaksi remmillä. Hitto vie, tämähän oli illan toiseksi paras ottelu! Tuntui siltä että miehet oikeasti halusivat piestä toisensa. Tämänlaista tunteen paloa sopisi näkevän useamminkin.

8/10

 

Losing Unit Must Disband

Search and Destroy (Alex Shelley, Chris Sabin, Jay White & Jonathan Gresham) vs The Rebellion (Caprice Coleman, Kenny King, Rhett Titus & Shane Taylor)

Motor City Machine Guns eli Alex Shelley ja Chris Sabin olivat viime syksynä alkaneet kaitsemaan ROH:n tulevaisuuden nimiä. Search and Destroy nimen saaneeseen joukkioon liittyivät nopeasti nuoret Jay White, Jonathan Gresham, Donovan Dijak ja Lio Rush. Valitettavasti joukkion momentum tyssäsi lähes seinään Shelleyn loukkaantuessa ja Dijakin ja Rushin jättäessä ROH:n keväällä. Sillä aikaa ROH:n keskikorttia terrorisoinut The Cabaret joukkio liitti riveihinsä Shane Taylorin ja nimesi itsensä uudelleen Rebellioniksi. Nämä kaksi ryhmittymään olivat taistelleet toisiaan vastaan viimeiset kuukaudet ja oli väliin mahtunut pari takahuonehyökkäystäkin Rebellionin puolesta. Nyt stipulaatioksi oli lisätty lopullinen ratkaisu. Häviäjät eivät saisi enää pyöriä ROH:ssa joukkueena.

Illan pahin pettymys oli sitten tässä. Taitoa oli kehässä vaikka kuinka, mutta mikään ei vaan napannut. Rebellion/Cabaret on ollut ROH:n keskikortin tylsin osa, mikä kertoo paljon ottaen huomioon Matt Tavenin olemassaolon. Jay White otteli viime kuussa huippuottelun Will Ospreayn kanssa ja oli tämänkin ottelun pirtein painija. Yleisöä ei vaan pahemmin kiinnostanut. Edes legendaarinen MCMG ei onnistunut herättämään yleisöä. Gresham päätti ottelun lopulta Rhett Tituksen taputtaessa Octopus Stretchiin. Rebellion siis joutui hajoamaan. Ottelun jälkeen ROH:n parhaillaan pushaama monsteri Punisher Martinez hyökkäsi Jay Whiten kimppuun jatkaen tuon kaksikon keskinäistä kärhämää. Hellurei.

3/10

 

Singles Match

Jay Lethal vs Silas Young

Jay Lethalin yli vuoden mittainen mestaruuskausi oli päättynyt viime syksynä Adam Colen käsittelyssä. Lethal oli kuitenkin pyörinyt mukana mestaruuskuvioissa aktiivisesti ja feudannut Codyn kanssa läpi kevään. Nyt kuitenkin Silas Young oli kääntänyt huomionsa Lethaliin. ”The Last Real Man” oli suivaantunut Lethalin jatkuvista sponsorisopimuksista ja tämän saamasta huomiosta. Niinpä Young oli päättänyt teloa Lethalin polvea ja myöhemmin vielä usuttanut kätyrinsä Beer City Bruiserin tämän kimppuun. Tämän päälle Young oli onnistunut selättämään Lethalin sekä yksilöottelussa että joukkueottelussa. Nyt Young haki vielä toista päänahkaa, tähtäimissään ROH:n mestaruus.

Ottelu käynnistyikin sähköisesti Lethalin hyökätessä Beer City Bruiserin kimppuun tuolilla, mutta pian tuo kiima laantui. Young tyytyi työstämään Lethalin kylkiluita Lethalin virittäessä aina uutta comebackia. Hyvässä ja pahassa tämä oli oppikirjamainen kokonaisuus. Toimivaa peruspainia viidentoista minuutin ajan, mutta toisaalta ei mitään muistettavaa. Young ja Lethal eivät ole koskaan suuria suosikkeja olleet eikä tämä ottelu tuota mielipidettä muuttanut. Toki loppuminuuteilla meno kiihtyi sangen mainioksi. Lethal vei lopulta ottelun nimiinsä Victory Rollilla. Ottelun parhaat palat tapahtuivat vasta kellon soiton jälkeen. Young ja Bruiser päättivät piestä Lethalin yhdessä huipentuen massiiviseen Splashiin pöydän lävitse. Ottelun jälkeiset kähinät nostattavat arvosanaa yhdellä.

6/10

 

ROH Six-Man Tag Team Championship

Bully Ray & The Briscoes (Jay & Mark) (c) vs Dalton Castle & The Boys

 

Ring of Honor oli esitellyt Final Battlessa uudet kolmen hengen joukkuemestaruudet. Ensimmäisiksi mestareiksi olivat kohonneet turnauksen päätteeksi The Kingdom, mutta TK O’Ryanin karmaisevan loukkaantumisen jälkeen suunnitelmat muuttuivat. Bully Rayn ja Briscoen veljesten joukkio kaappasi mestaruudet haltuunsa maaliskuussa ja oli siitä asti ollut lähes pysäyttämätön tiimi. Nyt haastajaksi olivat päässeet Dalton Castle ja tämän miespalvelijat eli ”Pojat.” Castle oli liittoutunut mestareiden kanssa joukkueottelussa Los Ingobernables de Japonia vastaan. Tuossa ottelussa poikien sekaantuminen otteluun oli johtanut siihen, että Jay Briscoe sai BUSHIn Green Mistit naamalleen ja hartinsa mattoon tappiollisesti. Tätä ei harvoin häviävä Jay ottanut hyvällä vaan vaati poikien päitä vadille kirosanojen täytteisessä promossa. Huomionarvoista oli myös se, että Castle ei valtavasta suosiostaan huolimatta ollut saanut haalittua yhtään mestaruutta Ring of Honorin riveissä.

Käytännössä tämä oli kolme vastaan yksi ottelu, sillä pojat eivät ole kayfabessa kunnon painijoita, vaikka ajautuvatkin usein Castlen rinnalle joukkueotteluihin. Ottelun kantava tarina olikin Jayn palava halu tuhota pojat, mikä oli koitua mestareiden kohtaloksi useampaan otteeseen. Painilliselta anniltaan tämä ei ollut kummoinen, mutta viihdearvoa oli paljon Castlen, poikien ja Bully Rayn hoitaessa viihdyttämisen. Ei painillinen antikaan huonoa ollut Castlen ja Mark Briscoen hoitaessa valtaosan kehätyöstä. Kaiken huipuksi ottelun lopetus oli sangen mahtava. Jayn jahdatessa poikia ulos areenalta sai Castle napattua Markin Inside Cradleen voiton arvoisesti. Yleisö ja minä olimme räjähtää, sillä tätä mestaruusvoittoa on odotettu jo pitkään.

7/10

 

ROH World Television Championship

Marty Scurll vs KUSHIDA (c)

Marty Scurll on noussut rakettimaisesti yhdeksi ROH:n isoimmista tuoreista nimistä. Karismaattinen britti debytoi viime vuoden lopulla ja vei Television-mestaruuden välittömästi itselleen. Scurll pitikin mestaruutta hallussaan noin puoli vuotta. War of the Worlds -tapahtumassa alkoikin sitten sattua ja tapahtua. Bullet Clubin johtaja Kenny Omega antoi Adam Colelle potkut suorassa lähetyksessä ja nimitti samalla Bullet Clubiin uuden jäsenen: ”The Villain” Marty Scurllin. Scurll saapuikin pieksemään Colen Young Bucksien avustuksella. Valitettavasti Cole maksoi pikaisesti kalavelkansa. Scurll puolusti mestaruutaan New Japanin junioriässä KUSHIDAa vastaan, kun valot sammuivat ja Cole saapui paikalle harhauttamaan Scurllia ja maksamaan tälle mestaruuden. Nyt kun Bullet Club oli hoitanut Colen pois päiväjärjestyksestä, käänsi Scurll katseensa takaisin mestaruuteensa.

Olen molempien miesten suuri fani, joten on sanomattakin selvää että pidin tästä ottelusta. Kehäkemiat eivät ihan käyneet yksi yhteen, mikä näkyi hieman kömpelöinä siirtymisinä, mutta se ei itseäni suuremmin häirinnyt. Hienoa mattopainia ja muutama komea spotti, esimerkiksi KUSHIDAn hieno Hoverboard Lock yläköydeltä. Scurll myös paikkasi KUSHIDAn karismanpuutetta omalla valtaisalla persoonallisuudellaan. Yleisö söikin Scurllin kädestä ja buuasikin alkupuoliskolla KUSHIDAlle. Mainio ottelu päättyi lopulta KUSHIDAn iskemään Back to the Future -nimellä tunnettuun Small Package Driveriin. Scurllille toivon nousua isompiin kuvioihin.

8/10

 

Tornado Tag Match for the ROH World Tag Team Championship

The Young Bucks (Nick & Matt Jackson) (c) vs War Machine (Raymond Rowe & Hanson) vs BEST FRIENDS (Trent Beretta & Chuckie T)

bitw-bucks

Jacksonin veljekset olivat nousseet kolminkertaisiksi joukkuemestareiksi Supercard of Honor -tapahtumassa päihittäessään Hardyn veljekset tikapuuottelussa. Sen jälkeen Bullet Clubia edustava joukkue oli järjestänyt avoimia haasteita kaikille Ring of Honorin joukkueille. Nyt sotahuutoon olivat vastanneet Rowen ja Hansonin muodostama War Machine, jotka olivat vastikään hävinneet IWGP Heavyweight Tag -mestaruutensa Bullet Clubia edustaville Tama Tongalle ja Tanga Roalle. Ennen ottelua saatiin kuitenkin illan mark out hetki PARHAIDEN YSTÄVIEN astellessa estradille. Trent Beretta oli siis tuonut joukkuekaverinsa Chuckie T:n (eli Chuck Taylorin) Ring of Honoriin. Chuckie oli onnistunut selättämään toisen Buckseista tapahtumaa edeltävässä tv-jaksossa, joten Beretta vaati että heidät lisättäisiin otteluun ja ottelu muutettaisiin Tornado Tag -otteluksi. Mestarit suostuivat tähän ja mylly oli valmis.

Jos olette lukeneet arviotani foorumin puolelta, saatatte tietää että minä rakastan spotfestejä. Ja tämä oli tosiaankin spotfest. Best Friends on yksi suosikkijoukkueitani viime vuosien varrelta ja Chuck Taylorin PPV-debyytti lämmitti sydäntäni suunnattomasti. Toiminta vyöryi lakkaamatta koko viidentoista minuutin taiston ajan ja jokainen sai hetkensä valokeilassa. Bucksit toimittivat oman näköisensä ottelun, War Machine myllytti pienempiä vastuksiaan murskaavan näköisesti ja Best Friends väläytti aina väliin omia taitojaan ja kuolematonta ystävyyttään. Tämä ottelu oli tämän tapahtuman ehdoton valopilkku. ROH tuntuu olevan parhaimmillaan, kun annetaan vaan useamman joukkueen vetää nupit kaakkoon (esimerkkeinä ROH:n viime vuoden paras ottelu Ladder War VI ja tämän vuoden Bucks vs Hardys vs RPG Vice). Nyt nuoret pukit saivat vielä pidettyä kiinni mestaruuksistaan, mutta hartaana toiveena on feudi Best Friendsien kanssa.

9/10

 

ROH World Championship

Christopher Daniels (c) vs Cody

Cody Rhodes on kiertänyt maailmaa ahkerasti jätettyään WWE:n viime keväänä. Ring of Honoriin ”American Nightmare” oli rantautunut Final Battlessa päihittäen Jay Lethalin, eikä mies sen jälkeen tuhlannut aikaansa liittyessään Bullet Clubiin. Nyt Codyllä oli edessään uransa suurin viikko, sillä kahdeksan päivän sisällä hän haastaisi ROH:n mestaruudesta sekä IWGP Heavyweight -mestaruudesta tänä viikonloppuna. Codyn vastustaja ei esittelyjä kaipaa. Christopher Daniels oli toteuttanut viimein yli kaksikymmenvuotisen unelmansa noustuaan maailmanmestariksi maaliskuussa. ”The Fallen Angel” oli onnistunut pitämään mestaruudesta kiinni jo kolmisen kuukautta. War of the Worlds -tapahtumassa Daniels oli kohdannut Codyn ja Jay Lethalin kolminottelussa. Ottelu oli päättynyt Codyn lukittua Lethalin Figure Fouriin ja Danielsin iskiessä parhaan Moonsaultin ikinä Codylle voittaen ottelun. Seuraavalla viikolla Cody oli valittanut että myös Lethalin hartiat olivat matossa selätyksen aikana ja hänen kuuluisa olla mestari. Näin Cody oli keplotellut itselleen yksi vastaan yksi mestaruusottelun. Cody oli kehuskellut vievänsä mestaruuden, jolloin mestaruutta pitäisi hallussaan ”ulkopuolinen”, mies jolla ei olisi edes sitovaa ROH-sopimusta. Lisäksi Cody oli hyökännyt Danielsin kimppuun pariin otteeseen. Panokset olivat siis kovat illan pääottelussa.

Otteluun lähtiessä odotuksena oli Codyn indyuran paras ottelu. Valitettavasti tuohon ei ylletty. Ja suurin murheenkryynini on yleisö. Bullet Club on heel-joukkio, jota yleisö kannustaa intohimoisesti. Siksi valtaosa yleisöstä oli heel-Codyn puolella sympaattista legenda-Danielsia vastaan. Hitto, Danielsille BUUATTIIN tämän comebackin aikana! Cody teki kaikkensa saadakseen yleisöltä heattia, mutta yleisö vaan hurrasi tämän vastatessa too sweet eleeseen keskisormella. Siis mitä hittoa Lowell? Itse ottelu ei ollut perinteinen ROH-tyylinen teknisempi pääottelu vaan lähempänä WWE-tyylistä sports entertainment ottelua. Ottelussa nähtiin Scurllin ja Kazarianin sekaantumiset, pöytäspotti ja tietenkin finisher kick-out, mutta huipputasolle ei päästy. Cody ja Daniels painivat perusvarman ottelun, josta olisin saattanut pitää enemmänkin, jos en olisi tiennyt ottelun lopputulosta etukäteen. Niinhän siinä kävi, että Cody sai iskettyä toisen Cross Rhodesin ja vietyä mestaruuden itselleen, päättäen harmillisesti Danielsin mestaruuskauden. Codyn todellinen tulikoe tapahtuu tänä viikonloppuna Kazuchika Okadaa vastaan ja jos tuossa ottelusta ei tule kovatasoista, niin en tiedä mitä hittoa Codyn pitäisi tehdä.

7/10

 

 

Kokonaisuudessaan Best in the World 2017 oli täysin katsottava tapahtuma, aivan kuten kaikki ROH:n tämän vuoden PPV:t. Potentiaalia olisi parempaankin, mutta kyllähän tässäkin nähtiin kolme erittäin hyvää ottelua. Pääottelukuviot huolettavat, kuten myös keskikortin kapeus. Myös yleisö oli sangen vaisu tai huonosti mikitetty läpi illan, yleinen ongelma Ring of Honorin tapahtumilla. ROH:n pitää luoda uusia omia tähtiä ja pikaiseen, sillä New Japanin painijoille häviäminen pari vuotta putkeen ei tehnyt teille hyvää. Scurll, Castle ja Page ovat hyvä pohja, mutta jos Matt Taven on seuraava valttikorttinne niin auta armias. Mutta kaikesta huolimatta hyvä tapahtuma.

Tapahtuman arvosana: 7/10

Lisää...
Semi Salmikannas

Semi Salmikannas

Jokelainen painifani vasta vuodesta 2008 ja journalismin opiskelija. Kyyninen smarkki, jonka kylmää sydäntä lämmittävät vain spotfestit, puroresu ja brittipaini.

Previous post

Haastattelussa StarBuck: "Tässä lajissa on niin monta tyyppiä, jotka puukottaa sua selkään"

Next post

Impact Wrestling on nyt GFW – Jeff Jarrett palannut johtoon

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.