Pelit

Arvio: WWF Superstars (1991) ja WWF Raw (1994)

Painipelejä on ollut olemassa niin pitkään, kuin se on ollut teknisesti mahdollista. Tässä artikkelissa arvioin kaksi Nintendo Game Boylle julkaistua painipeliä 1990-luvulta.


WWF Superstars (1991)

Kehittäjä: Rare
Julkaisija: LJN
Alusta: Nintendo Game Boy

Yksi ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, Game Boylle julkaistu painipeli. Ensimmäinen virallisella lisenssillä, ainakin. WWF SuperStars oli aikoinaan nätti peli. Pelissä pystyi valitsemaan yhden viidestä World Wrestling Federationin isoimmasta nimestä: Hulk Hogan, “Macho Man” Randy Savage, The Ultimate Warrior, “Million Dollar Man” Ted DiBiase tai Mr. Perfect. Ottelumuotoja on tasan kaksi kappaletta. Normaali yksi vastaan yksi tai paras kolmesta. Vastustajaa ei voi valita, vaan tietokone arpoo vastustajan ja peli jatkuu niin pitkään, kunnes pelaaja joko voittaa kaikki ja nousee WWF:n mestariksi tai joutuu selätyksen tai uloslaskun uhriksi. Hahmon ja matsimuodon jälkeen voi valita aikarajan: viisi minuuttia, kymmenen minuuttia tai ei aikarajaa.

Liikearsenaali pelissä on yllättävän laaja, sillä pelistä löytyy lukuisia heittoja ja erilaisia iskuja. Peli myös näyttää ja kuulostaa (90-luvun alun standardeilla) hyvältä. Painijat ovat tunnistettavan näköisiä ja ennen jokaisen matsin alkua promottavat keskenään, ja promot muuttuvat riippuen siitä, kuka on vastassa. Lisäksi pelin musiikit on säveltänyt (mm. Donkey Kong Countryn) säveltäjänä tunnettu David Wise.

Sisältöä pelissä on vähän, mutta kaikki se sisältö on toteutettu hyvin. Pelin pariin tekee mieli palata ensimmäisen pelikerran jälkeenkin uudestaan.

Arvosana: 6/10


WWF Raw (1994)

Kehittäjä: Realtime Associates
Julkaisija: LJN
Alusta: Nintendo Game Boy

Kolme vuotta ajassa eteenpäin Superstarsista, julkaisijana edelleen lelufirma LJN, joka tosin vetelee kuolinhenkäyksiään. WWF Raw julkaistiin myös Super Nintendolle, Sega Mega Drivelle ja Sega Game Gearille. Konsoliversiot ovat saaneet hyviä arvosanoja, mutta kuinka käy taskuversion? Rosteri on laajempi kuin WWF Superstarsissa, ja Game Boyn versio sisältää kahdeksan painijaa: Lex Lugerin, Shawn Michaelsin, Bret Hartin, Yokozunan, Undertakerin, Dieselin, Razor Ramonin ja Doink the Clownin. Lisäksi ottelutyyppejä on useita: yksi vastaan yksi, joukkueottelu ja Survivor Series -ottelu, jotka jokainen voidaan käydä myös turnausmuodossa sekä ilman uloslaskuja ja diskauksia.

Vaikka rosteri on laaja, siitä ei ole paljoa iloa, sillä kaikki painijat ovat täsmälleen saman kokoisia ja pystyvät samoihin liikkeisiin. Lisäksi painijat eivät ole Game Boyn pienellä ruudulla kovinkaan toisista eroavia. Pelimekaniikka on kankea, sillä pelin ydin on voittaa “köydenvetokilpailu” tekoälyn ohjaaman painijan kanssa. Voittaminen tapahtuu heiluttamalla konsolin ristiohjainta puolelta toiselle niin pitkään, kunnes tilanne päätyy jommankumman voitoksi. Lisäksi pelin musiikit ovat huonot, sillä otteluiden taustalla ei ole mitään muuta musiikkia kuin pelin introbiisi, joka on siis Game Boyn äänipiirille optimoitu versio silloisesta Raw’n teemabiisistä. Ja se alkaa puuduttaa korvia ensimmäisen viiden minuutin jälkeen.

Peli toistaa pitkälti itseään eikä tarjoa juuri minkäänlaisia yllätyksiä eikä eri pelimuodoista oteta mitään irti. Kokonaisuudessaan WWF Raw jää sisällöltään ontoksi, jos sitä vertaa esimerkiksi aiemmin arvosteltuun WWF Superstarsiin – ja vaikkei vertaisikaan, niin pelikokemus on ontto ja täyttä kertakäyttökamaa.

Arvosana: 2/10


Loppukommentti: Game Boyn painipelit ovat tätä nykyä yllättävän edullisia, sikäli jos niitä haluaa hankkia, niin noin kymmenellä eurolla saa pelin kotiin. Lisäksi Game Boyn peleissä on se etu, että ne ovat täysin aluekoodivapaita. Kannattaako vanhoja painipelejä siis hankkia? Kyllä ja ei. Riippuu, mitä on hakemassa. Jos yksinkertaisesti keräilee tai hakee tuntumaa menneeseen, niin kyllä. Ajankuviahan nämä ovat. Jos hakee nostalgiaa, niin myös kyllä. Jos näitä pelejä on aiemmin pelannut, niin varmasti sydämessä tuntuu lämpimältä. Ihan pelin vuoksi ei kannata. Pelit ovat kankeita ja rajoittuneita, ja varsinkin WWF Raw vaikuttaa siltä, että se on tehty rahan vuoksi halpana lisenssipelinä aikana, jolloin pelit eivät olleet se juttu.

Lauri Makkonen

Lauri Makkonen

Vuonna 2005 lajin pariin tiensä löytänyt kainuulainen. Painissa suuret tunteet ja isot käänteet ovat lajin suola. Painin ulkopuolelta sydäntä lähellä ovat vanhat videopelit, Aku Ankat sekä 80-luku.

Previous post

Kommentti: Samaa vanhaa p**kaa

Next post

Enzo Amore irtisanottu WWE:stä – epäillään raiskauksesta

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *