Ken Kallio nousi koronavuoden kohokohdaksi ja olisi saanut voittaa Rumble-ottelun – Shemeikan voitto oli ennalta arvattava ja pudotti Valentinen kurssia entisestään

FCF Wrestlingin vuoden viimeiseksi tapahtumaksi jäi Wrestling Show Live, joka pidettiin marraskuun alussa. Se oli huomattavasti parempi tapahtuma kuin syyskuun Wrestling Show Live, mutta paljon jäi vielä parannettavaakin. Illan tähti oli tulokas Ken Kallio, joka on jättänyt valtavan vaikutuksen jo nyt.
Yksi perinteisen showpainin ohjenuorista on se, ettei ketään saa nostaa huipulle liian nopeasti. Yleinen sapluuna menee niin, että tulokkaat joutuvat ensin maksamaan hyvän tovin oppirahojaan ennen kuin voidaan edes ajatella esimerkiksi mestaruusottelun kaltaista mahdollisuutta.
Tämä kyseinen kuvio toistuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen joka puolella maailmaa. Vanha kaarti on paikkansa ansainnut, ja muut saavat luvan odottaa vuoroaan.
Toki myös poikkeuksia löytyy. Yksi sellainen on Brock Lesnar, joka päihitti heti debyyttivuonnaan sellaisia nimiä kuin Hulk Hoganin ja The Rockin – ja nousi WWE:n mestariksi.
Toinen perinteinen ohjenuora on se, että paha saa lopulta palkkansa – ja sorrettu sankari aarteensa. Joskus kuvio voi toki muuttaa yllättäen suuntaa, jos painija esimerkiksi loukkaantuu, mutta yleensä sävel on selvä.
Mikään ei kuitenkaan estä ajattelemasta toisin.
Marraskuun Wrestling Show Livessä ratkaistiin se, kuka saa haastaa FCF-mestari Juhana ”King Kong” Karhulan Talvisota XV:ssä.
Karhula, FCF Wrestlingin autoritäärinen hallitsija, oli järjestänyt sitä varten ison Rumble-ottelun, jossa monet painijat pääsivät kokeilemaan onneaan.
Selvää oli, että ottelun voittaa joko Ioni tai Shemeikka, jotka molemmat ovat kolistelleet sarviaan Karhulan kanssa jo kauan. Niin myös tapahtui, kun sekavan kamppailun voittajaksi julistettiin lopulta Shemeikka, joka joutui viime metreillä kamppailemaan myös yllätysosallistuja Valentinea vastaan.
Shemeikka on siis nyt edennyt siihen pisteeseen asti, että hän saa oikeuden tähdittää FCF Wrestlingin vuoden suurinta tapahtumaa ja nousta hyvin todennäköisesti seuraavaksi FCF-mestariksi. Klassiset kalavelat on maksettu, ja tulokkaasta on puhkeamassa veteraani kuin Mikko Maestrosta konsanaan.
Samalla kokenutta katsojaa kalvaa ajatus siitä, voisiko kuvioita rakentaa myös laatikon ulkopuolelta.
Ken Kallio teki debyyttinsä lokakuun Showpainia! -tapahtumassa ja nousi välittömästi yleisön suosioon. Suomalaispainija Gus Kallion ”jälkeläinen” sai vastaansa itse Karhulan, joka kaiken järjen mukaan halusi vain purkaa stressiään omaan henkilökohtaiseen nyrkkeilysäkkiinsä.
Sisukas tulokas ei siitä lannistunut vaan marssi samanlaista intoa osoittaen myös marraskuun Wrestling Show Liveen. Kohtalo oli jälleen karu. Karhula lähetti Kallion vastustajaksi kätyrinsä Jessica Loven, joka antoi kaikkea muuta kuin armoa.
Lyhyt, vain hieman yli kolme minuuttia kestänyt selkäsauna oli hyytävä, jännittävä ja mieleenpainuva – ja mielestäni kotimaisen painivuoden paras matsi.
Kallio eläytyy kehässä tavalla, jonka kokemaan kauhuun voi kuka tahansa meistä samaistua. Meitä kaikkia hirvittäisi otella Jessica Lovea vastaan niin kuin Ken Kalliota. Siksi Kallion kärsimyksen voi kokea kotisohvallakin, ja siksi siinä on jotain erittäin kiinnostavaa.
Paljon kiinnostavampaa kuin Shemeikan tarinassa, joka noudattaa vanhaa kaavaa ja on kirjoitettu tähtiin.
On todennäköistä, että Ken Kallio saa oman tilaisuutensa vasta silloin, kun suurin mielenkiinto hahmoa kohtaan on jo historiaa – ja mahdollista on sekin, ettei Kallion rauta tule enää koskaan olemaan yhtä kuuma kuin nyt.
Mieleen juolahtaa muun muassa Polar Pekko, jonka raketti nousi ilmiömäisesti ylöspäin ennen kuin se joutui syystä tai toisesta tekemään pakkolaskun. Oppirahoja ei ollut vielä silloin maksettu, ja nyt niitä saatetaan maksaa ikuisesti.
Siksi on sääli, jos ja kun se sama kliseinen mankeli odottaa myös Kalliota, joka olisi aivan hyvin voinut kirjoittaa historiaa jo nyt voittamalla vauhdikkaan Rumble-ottelun vaikka sitten vahingossa ja saanut siitä katkeransuloisen palkinnon – revanssin kauhistuttavaa Karhulaa vastaan mutta toisaalta myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä isoisoisoisä Gus äärimmäisen ylpeäksi suvun ensimmäisenä FCF-mestarina.
Mutta eihän Kallio ole sellaiseen valmis, joku voisi sanoa. Eihän Kallio ole välttämättä niin kokenut, että voisi otella pitkän ja arvokkaan Talvisota-ottelun FCF:n mestaria vastaan.
Kuka sanoo, että Talvisodan pääottelun pitäisi olla pitkä ja arvokas? Se voisi yhtä hyvin olla lyhyt ja verinen murskaus. Se voisi olla Ken Kallion epätoivoinen karkumatka. Se voisi olla itse asiassa ihan mitä tahansa, kunhan se vain olisi kiehtova ja pitäisi katsojat otteessaan – kuten Kallio tekee.
Shemeikan ja Karhulan kohtaaminen on eittämättä erinomainen sekin, mutta kuumin se ei ole – kiitos sen, kuinka kehnosti ottelua on rakennettu.
Kehno on ollut myös yllätysosallistuja Valentinen kohtalo. Vielä vuosi sitten Valentine oli vangitseva kuin maailmanluokan tähti, mutta nyt Suomen kaikkien aikojen parhaimmasta painijasta on tullut melko mitäänsanomaton osa FCF Wrestlingin koneistoa.
Miksi? Ettei vain siksi, että sankarin kaavoihin kangistunut tarina saa ainoan oikeaoppisen loppunsa.
Tulokset
FCF Wrestling: Wrestling Show Live (7.11.2020)
- Regina Rosendahl voitti The Sanin likaisin keinoin ja ansaitsi siten mahdollisuuden otella tätä vastaan Pohjoismaiden mestaruudesta Talvisota XV -tapahtumassa tammikuussa.
- Juhana ”King Kong” Karhulan kätyri Jessica Love voitti Ken Kallion.
- Jami Aalto ja Prinssi Make selvittelivät välejään kehässä ja sopivat ottelevansa Last Man Standing -ottelussa Talvisota XV:ssä.
- Viktor Tykki voitti Mustan Aukon eli Johnny McMetalin, Pyöveli Petrovin ja Mahtavan Perkuleksen. McMetal ja Petrov käänsivät selkänsä Perkulekselle ottelun jälkeen.
- Shemeikka voitti Rumble-ottelun. Valentine palasi yllättäen FCF:ään ottelun viimeisenä osallistujana.
Tapahtuman arvosana: * * ¼
1 Comment
Täyttä totta.