ArviotKirjat

Kuinka Kanesta tuli Kane?

Michael Chiapetta: Journey Into Darkness. Pocket Books. 315 s.


Tiesitkö, että WWE-painija Kanen isoisä, Robert Kane, aiheutti elokuvatähti James Deanin kuoleman?

Tai että pahamaineisen Katie Vickin äiti, Melissa Vick, oli 7-vuotiaan Kanen eli Glen-pojan sosiaalityöntekijä?

Tai että Kane ja Katie Vick suutelivat toisiaan hitaasti ja kauniisti samana iltana, kun Katie Vick pääsi hengestään?

En usko, että tiesit, sillä minäkään en tiennyt, vaikka olen fanittanut pahansuopaa Kanea jo vuodesta 2002 saakka.

Siksi olikin nautinnollista sukeltaa elämäni ensimmäisen fiktiivisen WWE-kirjan maailmaan ja uppoutua ”paholaisen suosikkidemonin” eli Kanen pimeään ja musertavaan menneisyyteen, jonka hiiltynyt kivijalka on traaginen tulipalo – palo, joka tappoi Kanen vanhemmat.

Tai oikeastaan vain Kanen äidin, koska Kanen isä, Randall Callaway, ei ollutkaan Kanen biologinen isä, vaan Kanen biologinen isä oli Paul Grimm -nimisenä palsamoijana työskennellyt ja sittemmin nimensä Paul Beareriksi vaihtanut lihava limanuljaska, joka rakasti pihvejä ja Ben and Jerry’s -jäätelöä yli kaiken.

Limanuljaska, jonka ruumiin The Undertaker upotti vuosia myöhemmin sementtiin. Mutta se on eri tarina, se.

 

Fiktiiviset WWE-kirjat eivät välttämättä ole korkeimman luokan kaunokirjallisuutta eivätkä oikeastaan edes aikuisille suunnattuja teoksia, vaan pikemminkin nuortenkirjoja. Siitä kielii myös Journey Into Darknessin tematiikka, joka pyörii – Kanen tuntien – traumaattisen lapsuuden ympärillä.

Journey Into Darkness on siis WWE:n tuottama 316-sivuinen (oh, gimme a hell yeah) romaani, jonka on kirjoittanut Michael Chiapetta – kirjailija, jolla ei ole edes omaa Wikipedia-artikkeliaan. Älä kuitenkaan anna sen häiritä alkuunkaan. Kirja nimittäin imaisee mukaansa jo ensimmäisestä sivusta alkaen, kun heti tarinan alussa nostetaan niin sanottu kissa eli WWE-historian kenties kyseenalaisin hahmo, Katie Vick, pöydälle. Mikäli et tiedä, kuka Katie Vick on, showpainisivistyksessäsi on cheerleader-asuun puetun kalmon kokoinen aukko.

Kane, kuten kuka tahansa paha ja sadistinen ihminen, ei ollut syntymästään saakka hirviö, vaan mies kääntyi pahoille poluille syy-seuraussuhteiden takia. Kane oli itse asiassa aivan tuiki tavallinen teksasilaispoika, jonka vanhemmat sattuivat pyörittämään hautaustoimistoa. Niin, kunnes Kanen isoveli, Mark Callaway (eli siis The Undertaker), sytytti perheen kotitalon vahingossa tuleen ja pakeni turvaan iljettävän Paul Grimmin likaisiin helmoihin. (Grimm työskenteli Kanen ja Undertakerin vanhempien hautaustoimistossa palasamoijana ja pyöritti ilmeisesti samaan aikaan jonkinlaista sivubisnestä, jossa hän ronkki kuolleiden meksikolaisten kalmoja ja kävi kauppaa heidän sisäelimillään.)

Kane ei kuitenkaan kuollut, toisin kuin hänen äitinsä Susanna Kane ja ”isänsä” Randall Callaway. Nuori, vasta 7-vuotias Glen-poika kiidätettiin sairaalaan, jossa hän oli niin kauan kunnes heräsi koomasta. Perheetön poika sai silloin tukea miellyttävältä sosiaalityöntekijältä, jonka nimi oli Melissa Vick ja jolla oli hurmaava Katie-niminen tytär – samanikäinen kuin Glen.

Sairaalasta Glen siirtyi adoptioperheestä toiseen ja sai kokea monenlaisia elämyksiä, pääosin huonoja sellaisia. Kaikista huonoin elämys sattui kuitenkin vasta aikuisiässä, kun 18-vuotiaaksi kasvanut Glen oli ensin noussut pilviin suudeltuaan elämänsä tärkeintä ihmistä, Katie Vickiä, ja joutui vain tunteja myöhemmin todistamaan, kuinka Katie jo putosi autonsa mukana eräältä kielekkeeltä alas kuolemaansa.

Katien kuoleman jälkeen Kane pakeni kaikesta ja erakoitui vuosiksi, kunnes sattui näkemään eräänä iltana Monday Night Raw’n lähetyksessä Paul Bearerin – miehen, jonka hän oli viimeksi nähnyt kauan sitten lapsuudessaan. Sen jälkeen Kane ryhtyi selvittämään traagisen tulipalon salaisuuksia ja sai tietää, että palon sytytti hänen isoveljensä Mark, jonka piti oli kuollut mutta joka olikin edelleen elävien kirjoissa. Tieto kaatoi lisää sytytysnestettä Kanen jo valmiiksi roihuavaan sieluun, ja kaiken lisäksi ilkeä ja laskelmoiva Bearer sekoitti Kanen tajuntaa erilaisilla lääkkeillä ja kemikaaleilla.

 

Kuulostaako sykähdyttävältä? Jos ei, niin sinun kannattaa Corey Gravesia siteeraten tarkistaa sykkeesi, sillä taidat siinä tapauksessa olla yhtä kuollut kuin Katie Vick.

Ahmin Journey Into Darknessin muutamassa päivässä. Sitä auttoi paitsi tekstin helppolukuisuus (kirja on kyllä englanninkielinen muttei sisällä vaikeita sanoja) myös se, että kirjan kappaleet ovat melko lyhyitä. Niin, ja ennen muuta se, että kirja käsittelee ehkäpä WWE:n historian kiehtovimman hahmon, Kanen, taustaa. Oli Kanen kehäotteista mitä mieltä tahansa, hahmona Kane on aivan poikkeuksellinen tapaus. Tai no, oli ainakin 1990-luvulla ja lievällä varauksella myös 2000-luvun alussa.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee Kanen lapsuutta ja toinen Kanen aikuisuutta. Osissa on myös sellainen ero, että lapsuutta käsittelevä osa on huomattavasti parempi ja kiinnostavampi kuin aikuisuutta käsittelevä osa. Kanen lapsuus on nimittäin puhdasta fiktiota, joka antaa jännittäviä vastauksia siihen, miksi WWE:n historian ensimmäisen Hell in a Cell -ottelun keskeyttää Michael Myersia muistuttava monsteri. Kanen lapsuus on myös koskettavaa luettavaa, ja eritoten eräs Kanen elämänvaihe rikkaan mutta alkoholisoituneen teksasilaisperheen adoptiolapsena on kaikin puolin hyvää nuortenkirjallisuutta.

Niin, ja sulattaahan se Kanen ja Katie Vickin rakkaustarina jopa kaikkein kylmimmän ja synkimmän sydämen.

Kanen aikuiselämää käsittelevä osa on sen sijaan hämmentävä fiktion ja faktan sekoitus, jossa viitataan aitoihin tapahtumiin ja painijoihin mutta kerrotaan niistä fiktiivisesti. Kane siis kävelee lopulta WWE:n kehään ja ottelee Undertakeria vastaan WrestleManiassa, mutta kaikesta kirjoitetaan silti fiktiivisesti, mikä tuntuu lähinnä kiusalliselta. Tuntuukin pitkälti siltä, että kirjoittaja menettää lopussa otteensa romaanin punaisesta langasta, ja lopputuloksena on väkisin väännetty katsaus Kanen WWE-uraan. Kirja olisikin toiminut huomattavasti paremmin niin, että sen tarina olisi loppunut juuri ennen kuin Kane tekee debyyttinsä WWE:ssä.

Journey Into Darkness on yhtä kaikki viihdyttävä ja kiehtova osa WWE:n mytologiaa, ja on sääli, ettei myös muista painijoista ole käsittääkseni tehty tällaisia kertomuksia. On itse asiassa sääli, ettei WWE:ssä ylipäänsä ole Kanen kaltaisia hahmoja, joista voisi kirjoittaa tällaisen yli 300-sivuisen fiktiivisen romaanin tai vaikkapa elokuvan. Bray Wyatt voisi tosin olla sellainen, jos WWE jaksaisi nähdä vaivaa. Uskon, että se myisi varmasti.

Uskallan suositella Journey Into Darknessia kaikille niille lukijoille, jotka ovat vaikka sitten edes joskus olleet kiinnostuneita Kanen, The Undertakerin tai Paul Bearerin hahmoista. Tämän kirjan jälkeen syntyy halu elää Brothers of Destructionin vaiheet uudestaan ja kirjoittaa WWE Networkin osoite selaimeen. Taidankin seuraavaksi virkistää muistiani katsomalla Kanen ja Undertakerin ensimmäisen WrestleMania-kohtaamisen taas kerran.


Journey Into Darkness löytyy Smarksiden kirjastosta. Lainattavissa sopimuksen mukaan. Lisätietoa: info@smarkside.com.

Kirjan voi myös ostaa Amazonista. Lisätietoa kirjasta Goodreads-sivustolta.

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, filosofian maisteri sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Smarkin sävel – 9/2017

Next post

WWE-veikkaus 2017: No Mercy

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.