Arvio: Eddy Guerrero vs. Rey Misterio, Jr. (Halloween Havoc 1997)
Tapahtuma: WCW Halloween Havoc 1997
Sijainti: Las Vegas, Nevada (MGM Grand Garden)
Päivämäärä: 26.10.1997
WCW Cruiserweight Championship
Mask vs. Title Match
Rey Misterio, Jr. vs. Eddy Guerrero (c)
Lokakuussa 1997 ammattipaini oli Pohjois-Amerikassa kuumempi laji kuin koskaan ennen. Vuodesta 1995 lähtien kaksi johtavaa promootiota World Wrestling Federation ja World Championship Wrestling oli ankarasti kilpaillut ykköspromootion paikasta. Halloween Havoc -tapahtuman aikaan WCW:llä oli selkeä etulyöntiasema: sen tärkein televisio-ohjelma, Monday Nitro, oli keskellä 84 viikon voittoputkea katsojaluvuissa WWF:n Monday Night Raw’sta. WCW oli siis ykkösbrändi maailmassa, vaikka toisaalta pinnan alla oli selkeitä merkkejä WWF:n uudesta noususta. Näistä lähtökohdista mentiin Las Vegasin loppuunmyytyyn MGM Grand Gardeniin.
Painifanit olivat tottuneet WWF:n johtajan Vince McMahonin tapaan tehdä asioita. 1980-luvun (ja 1990-luvun alun) painijoilta vaadittiin kokoa ja näköä. Painikehä oli jättiläisten maailma. Tämä oli kuitenkin ainoastaan McMahonin näkemys asiasta. Japanissa ja Meksikossa tyyli oli täysin erilainen. Ottelijat olivat pienempiä ja urheilullisempia. He pystyivät tekemään kehässä pohjoisamerikkalaiselle yleisölle aivan ennennäkemättömiä temppuja. Aikana ennen internetiä tuota tyyliä ei ollut mahdollista nähdä – ellei sitten sattunut olemaan fanaatikko ja suurella vaivalla hankkinut videokasetteja haltuunsa.
Paul E. Dangerously, tuttavallisemmin Paul Heyman, oli ensimmäinen promoottori, joka toi uuden tyylin Yhdysvaltoihin. Niinpä mm. Rey Mysterio ja Eddie Guerrero pääsivät ensi kertaa jenkkiläisyleisön äärelle Heymanin johtamassa Extreme Championship Wrestlingissä. Silloin WCW:n vastaava tuottaja, Eric Bischoff, näki lucha- ja strong style -painissa mainion keinon erottautua päävastustajastaan WWF:stä. WCW:lle oli riski palkata liuta nimettömiä nuoria painijoita riveihinsä ja sallia heidän tehdä omia juttujaan maanantai-iltojen prime time -lähetyksissä ja maksutelevision tapahtumissa. Se riski kuitenkin kannatti; yleisö rakastui tähän uuteen painityyliin. Lokakuussa 1997 tätä rajoja rikkovaa painityyliä oli harrastettu jo jonkin aikaa, joten ihan uudesta asiasta ei ollut enää kyse.
WCW:n keskisarjan divisioona oli legendaarinen. Monet WWE:ssä myöhempinä vuosina menestyneet painijat ponnistivat sieltä maailmankartalle. ”Lionheart” Chris Jerichon ohella suurimmat tähdet olivat juurikin Eddy Guerrero ja Rey Misterio, Jr. Tämän Halloween Havocissa järjestetyn ottelun aikaan Eddie oli 29-vuotias ja Rey vasta 22-vuotias. He olivat nuoria ja nälkäisiä ja halusivat todistaa kuuluvansa painin supertähtien joukkoon. Sen he myös tekivät.
Misterio valmistautuu loikkaamaan Guerreron päälle.
Misterio ja Guerrero molemmat ottelivat tässä elämänsä matsin. Vuonna 2003 Eddie muisteli lämpimästi, ettei mikään olisi voinut mennä enää paremmin. Eddy ja Rey sopivat toistensa vastustajiksi mainiosti, ja se tuli todistettua myöhempinä vuosina myös WWE:n puolella. Misterio tarjoili hämmästyttäviä loikkia, joita ei Pohjois-Amerikan skenessä ollut ainakaan useaan kertaan nähty. Guerrero puolestaan kuritti pienempää vastustajaansa näyttävillä voimaliikkeillä ja erikoisilla sidonnoilla. Matsi ei siis millään muotoa ollut pelkkä ”spot fest” tai koostunut tylsästä halailusta. Ottelussa oli sopivassa suhteessa kaikkea. Juuri se monipuolisuus tekee tästä matsin, joka on kulttimaineessa yhä edelleen vuonna 2015.
Myös panokset olivat tässä kohdallaan; pelissä oli sekä Eddyn mestaruus että Reyn maski. Vierailevana kommentaattorina ollut Mike Tenay oli tässä kullanarvoinen. Hän osasi tosiaan avata sitä, mitä maski meksikolaiselle painijalle merkitsee, ja lisäksi hän osasi kertoa kiinnostavaa tietoa Guerreron ajoista Black Tiger -nimisenä painijana. Noin syvälle menevä tutkiva journalismi wrestlingin parissa oli jotain aivan uutta.
Tämä ottelu on iso osa painihistoriaa. Matsin arvo on siinä, että aikanaan se mursi rajoja. Lennokasta painia oli kyllä maistiaisen verran nähty WCW:ssä aiemminkin, mutta nyt Guerrero ja Misterio yhdistivät siihen sidonnat ja voimaliikkeet luoden käytännössä täydellisen paketin. Se oli jotain aivan uutta. Seuraavan 10–15 vuoden kuluessa kyseisestä tyylilajeja yhdistelevästä painista tuli Yhdysvalloissa todella suosittu tyyli ja eräänlainen huippuottelun dogmi. Niinpä Guerreron ja Misterion spotit eivät hämmästytä kovinkaan suuresti enää vuonna 2015.
On kuitenkin olennaista ymmärtää se historiallinen konteksti – mitä aikaa tuolloin elettiin ja millaista valtavirtapaini tuolloin oli. Kun tätä ottelua peilaa tuota taustaa vasten, niin Guerrero ja Misterio olivat hitosti aikaansa edellä. Sellainen luo klassikkoja, ja sen vuoksi tätä ottelua edelleen pidetään niin suuressa arvossa. Tämä jokaisen painifanin tulee katsoa ja koettaa ymmärtää sen arvoa tuossa historiallisessa kontekstissa.
Arvosana: 9/10
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 10.2.2015.
No Comment