Arvio: AAA When Worlds Collide 1994
Päivämäärä: 6.11.1994
Sijainti: Los Angeles, Kalifornia (Los Angeles Memorial Sports Arena)
Yleisömäärä: 13 000
Sitten olisi vuorossa jotain aivan muuta. Olen aika vähän tässä projektissa kirjoittanut meksikolaisista (tai yhtä lailla japanilaisista) promootioista, koska niiden merkitys tämän amerikkalaisen mainstream-kentän kannalta oli 1990-luvulla aika vähäinen. Tietynlaisen poikkeuksen teki kuitenkin meksikolainen lucha libre -meininki ja erityisesti Meksikon kärkipromootio AAA juuri näihin aikoihin, kun amerikkalainen paini muuten eli pahimmassa aallonpohjassaan. AAA oli nimittäin Meksikossa onnistunut kasvattamaan jatkuvasti suosiotaan, mihin yksi suuri syy oli se, että firman ykkösnimi Konnan oli valtaisa kansansuosikki näihin aikoihin Meksikossa. Toisaalta showpaini eli muutenkin kovaa nousukautta Meksikossa, kun esimerkiksi AAA:n ykköskilpailijan CMLL:n päätähti Vampiro veti yhtä lailla jättimäisiä yleisöjä CMLL:n tapahtumiin.
Hämmentävintä oli kuitenkin se, että meksikolaisten showpainipromootioiden nousukausi ei ollut keskittynyt vain Meksikoon, vaan erityisesti AAA keräsi suuria yleisöjä myös Yhdysvaltojen puolella. AAA oli jo pidemmän aikaa vuosina 1993-1994 järjestänyt useita loppuunmyytyjä tapahtumia (parhaimmillaan lähes 20 000 katsojan edessä, mihin jopa WWF:llä ja WCW:llä oli vaikeuksia yltää) erityisesti Kalifornian alueella, mutta pienempiä tapahtumia myös muualla USA:ssa. Samalla promootio oli yrittänyt viritellä yhteistyötä sekä WWF:n että WCW:n kanssa, mutta kumpikaan ei ollut ihan kamalan innostunut siitä, että Meksikosta saapuisi vielä uusi promootio kilpailemaan samoista vähäisistä katsojista kuin hekin. Meksikolainen paini oli siis todellakin kuumaa kamaa, ja näihin aikoihin vuoden 1994 lopussa oli jopa pieni mahdollisuus siihen, että se löisi täysillä läpi Yhdysvaltojen markkinoilla ja nousi todelliseksi haastajaksi WWF:lle ja WCW:lle puhuttaessa maailman suurimmasta ja merkittävimmästä painipromootiosta. NJPW ja AJPW olivat toki Japanissa sitten aivan oma luokkansa, mutta ne olivat kuitenkin varsin eristäytyneitä muusta maailmasta. Sen sijaan WWF ja WCW tähtäsivät kansainväliseen suosioon, ja nyt näytti siltä, että myös AAA:lla saattaisi olla mahdollisuuksia samaan.
Lopulta WCW otti sitten riskin ja lähti virittelemään yhteistyötä AAA:n kanssa siinä määrin, että WCW:n avustuksella (taloudellista tukea ja apua ppv-kanavien suostuttelussa) AAA pääsi järjestämään marraskuussa 1994 ensimmäisen Yhdysvalloissa käydyn ppv-tapahtumansa, joka lähetettiin ensisijaisesti nimenomaan USA:n ppv-kanavilla. Vastaavaa ei ollut nähty miltään ulkomaalaiselta promootiolta aiemmin, joten tämä oli täysin historiallinen hetki showpainin historiassa. Tapahtumalle annettiin nimeksi When Worlds Collide, ja se päätettiin järjestää Los Angelesissa, jossa AAA:lla oli Amerikassa kaikkein isoin fanikunta. Lopulta WCW:n tuki koko AAA:n tapahtumalle oli hyvin vähäinen, koska WCW pelkäsi, että AAA saattaisi viedä heiltä oikeasti katsojia. Niinpä AAA:n ppv:tä ei esimerkiksi mainostettu WCW:n lähetyksissä, vaikka WCW keräsi merkittävän osan tämän tapahtuman tuotoista. Lopulta When Worlds Collide keräsi ihan hyvän yleisömäärän paikan päälle (13 000), ja tapahtuman buyrate oli noin 0.3, joka oli meksikolaiselle promootiolle kunnioitettava suoritus. Mahdollisuuksia johonkin suurempaan olisi saattanut olla.
Lopulta AAA:sta (tai meksikolaisesta painista ylipäänsä) ei kuitenkaan tullut mitään isompaa Yhdysvaltojen markkinoilla. Miksikö? No, iso syy oli se, että AAA:lla oli paljon huonoa tuuria. Vain pari viikkoa tämän tapahtuman jälkeen yksi AAA:n isoimmista nimistä, firman vihatuin heel Love Machine (Art Barr) kuoli yliannostukseen. Sen seurauksena muun muassa Barrin lähin ystävä ja joukkuepari Eddy Guerrero jätti firman, hieman myöhemmin saman tekivät muun muassa firman ykkösnimiin kuuluvat El Hijo Del Santo, Blue Panther ja Fuerza Guerrera. Vuonna 1995 Meksikossa alkoi lama, mikä vaikutti rajusti myös AAA:n taloudelliseen tilanteeseen, ja monet firman merkittävimmät nimet (kuten Rey Mysterio Jr, Psicosis ja La Parka) jättivät firman. Lopulta myös Konnan lähti AAA:sta vuonna 1996 riitaisasti perustettuaan oman promootion Promo Aztecan (painiessaan samalla jo WCW:ssä). AAA ei saavuttanut koskaan kansainvälistä suosiota, vaan jäi kilpailemaan Meksikon markkinoista CMLL:n kanssa. Jos jotkut palaset olisivat loksahdelleet hieman toisin, mahdollisuuksia olisi kuitenkin voinut olla vaikka mihin. Siitä kirkkain esimerkki on tämä vuoden 1994 lopussa järjestetty When Worlds Collide. Näin 2010-luvun lopussa on vaikeaa edes tajuta, kuinka iso juttu oli se, että joku meksikolainen promootio pystyi järjestämään ikään kuin kilpailevan ppv-tapahtuman Yhdysvaltain markkinoilla. Ja että suuri yleisö oikeasti tiesi monet painijoista ja halusi mennä katsomaan tätä tapahtumaa.
Selostajinamme tässä ppv:ssä toimivat WCW:n Hotlinea juontanut Chris Cruise – ja hänen parinaan Mike Tenay, joka teki tässä ppv:ssä debyyttinsä selostajana. 39-vuotias Tenay oli tähän mennessä työskennellyt WCW:ssä Cruisen tavoin lähinnä WCW Hotline -juontajana, mutta koska kaikki WCW:n muut selostajat kieltäytyivät selostamasta tätä ppv:tä englanniksi, Tenay tarttui tarjoukseen ja sai huimasti ylistystä suorituksestaan. Luultavasti tämän ppv:n selostustyöllä olikin iso vaikutus siihen, että Tenaysta tuli pari vuotta myöhemmin Nitron vakioselostaja.
Tag Team Match
Espectrito & Jerrito Estrada vs. Octagoncito & Mascarita Sagrada
Illan ensimmäinen ottelu oli lucha libre -promootioille tyypillinen Minis-divisioonan ottelu. Toisin kuin Yhdysvalloissa, pienikokoiset painijat olivat oikeasti merkittävä osa isojen promootioiden painitarjontaa, ja ”mini-painijoilla” oli myös iso fanikuntansa. Kyse ei siis suinkaan ollut vain mistään huumorimielessä toteutetusta ”kääpiöpainista”, kuten esimerkiksi WWF:ssä oli niin 1980- kuin 1990-luvullakin ollut. Meksikossa mini-painijat olivat oikeasti pirun taitavia ja pystyivät parhaimmillaan kovempaan spottailuun kuin isompikokoiset nimet. Tässä toisensa kohtasi nelikko, joista kaikki olivat ”mini-versioita” tunnetuista meksikolaisista painijoista: Espectriton esikuvana toimi Espectro, Jerrito Estradan esikuvana Jerry Estrada, Octagonciton esikuvana Octagon ja Mascarita Sagradan esikuvana Mascara Sagrada. Jerry Estrada ja Octagon nähtäisiin vielä myöhemmin tässä ppv:ssä.
En tiedä, annanko nyt tälle liiankin hyvän arvosanan. Vähän ikävästi tässä oli nimittäin botchailua juuri niissä parissa kohdassa, kun ottelu oli lähdössä kunnolla lentoon ja tuli sellainen olo, että tästä voi tulla kovakin matsi. Sitten harmillisen kökkö botch pilasi tunnelman ja sen jälkeen kesti taas aika kauan, ennen kuin ottelussa päästiin samaan vireeseen. Näistä kahdesta ikävästä botchista huolimatta tykkäsin tästä ottelusta silti hämmentävän paljon, ja oli tosi kiva nähdä oikeasti taidokkaiden kääpiöiden painia tällaisessa ottelussa. Tähän mennessä tässä old school -projektissa kaikki kääpiöottelut ovat olleet nimittäin vain WWE:n tasoista hassuttelupelleilyä, ja nyt sitten lucha libre -tyyliset kääpiöpainijat näyttivät, mitä tämä paini voi oikeasti olla. Loputonta spottailua, vauhdikasta liikkumista ja oikeasti viihdyttävää painia. Tempaisi siis hyvin mukaan ensimmäisestä minuutista lähtien, eikä tullut ainakaan tylsä katsoessa. Kokonaisuutena siis ihan hyvä ottelu, ja ilman botcheja olisi voinut olla vielä parempikin. Tämmöisenään toimi silti varsin mukavasti openerina.
* * ½
Trios Match
Fuerza Guerrera & Psicosis & Madonna’s Boyfriend vs. Heavy Metal & Rey Misterio Jr. & Latin Lover
Illan toisessa ottelussa parasta osaamistaan pääsivät näyttämään sitten AAA:n kuusi kiinnostavaa nimeä. Heel-joukkueesta Fuerza Guerrera oli ehdottomasti konkariosastoa: 1970-luvulla uransa aloittanut pitkän linjan lucha libre -painija, jonka poika Juventud Guerrera oli myös jo tässä vaiheessa aloittanut uransa (muttei kuitenkaan paininut tässä ppv:ssä). Guerrera oli myös yksi niitä painijoita, jotka lähtivät vuonna 1992 silloisesta EMLL:stä (nykyinen CMLL) pääbuukkaaja Antonio Penan kanssa ja perustivat EMLL:lle kilpailijan AAA:n. Guerreran joukkueesaan kuuluivat myös 1980-luvun lopussa uransa aloittanut lahjakas ja kovaan suosioon noussut Psicosis sekä AAA:ta hallitsevaan Los Gringos Locos -porukkaan kuuluva amerikkalainen Madonna’s Boyfriend. 1980-luvun lopussa uransa aloittanut Madonna’s Boyfriend tunnettiin paremmin Yhdysvalloissa nimellä Louie Spicolli, ja hänessä oli paljon potentiaalia. Spicolli kuitenkin menehtyi traagisesti vuonna 1998. Face-porukkaan kuuluivat sitten nuoret mutta hyvin suositut Latin Lover, Heavy Metal ja Rey Misterio Jr. Kaikki olivat aloittaneet uransa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, ja heistä kaikista oli tullut AAA-fanien keskuudessa varsin suosittuja lennokkaalla tyylillään. Heavy Metal painisi aikanaan myös TNA:ssa, Latin Lover puolestaan vierailisi WWF:ssä. Ja tämä tosiaan oli sekä Psychosiksen että Rey Mysterion ppv-debyyttiottelu.
No niin, tämähän oli juuri sellaista hyvää lucha libre -spottailua kuin vain sopi odottaakin! Ottelun yksi suurimmista tähdistä oli toki ehdottomasti nuori Rey Mysterio Jr, joka oli vielä aivan uransa alkuvaiheessa mutta osoitti jo tässä matsissa sellaista taitavuutta, ettei tarvinnut olla kummoinen ennustaja veikatakseen, että tästä miehestä tulee vielä jotain merkittävää. Muutenkin ottelu oli siis ehdottomasti viihdyttävä, ja oikeastaan jokainen osanottajista hoiti kyllä osuutensa kunnialla. Psicosis, Heavy Metal ja Guerrera ovat kaikki hyviä spottailija. Latin Lover osasi oman roolinsa mainiosti, ja Louie Spicolli toi otteluun sitten juuri kaivattua erikoista jenkkipainisärmää, ettei matsi ollut pelkkää meksikolaisten spottailua. Aikaa ottelulla oli kuitenkin sen verran naftisti, että ei tämä ehtinyt kehittyä hyvää ottelua paremmaksi. Hyvää jatkoa silti viihdyttävälle illalle kaikin puolin. Dave Meltzer antoi tälle ottelulle arvosanaksi neljä tähteä, mutta minun on kyllä ihan mahdoton nähdä, miksi, koska ei tässä vain ollut mitään sellaista, mikä olisi minun silmissäni nostanut tämän yli kolmen tähden otteluksi.
* * *
Trios Match
2 Cold Scorpio & Pegasus Kid & Tito Santana vs. Jerry Estrada & Blue Panther & La Parka
Toinen kuuden miehen joukkueottelu heti perään. Tätä ottelua mainostettiin ”IWC vs. AAA” -otteluna. Samoin illan Main Eventissä esiintynyt Konnan kantoi ”IWC World Heavyweight -mestaruutta”, joka kuitenkin oli nimenomaan AAA:ssa säännöllisesti puolustettu mestaruus. Oikeastaan tätä mystistä Internation Wrestling Council -nimistä promootiota ei edes ollut olemassa, vaan se oli pelkkä AAA:n ”pöytälaatikkofirma”, jonka avulla se pystyi järjestämään tapahtumansa Yhdysvalloissa. Joka tapauksessa ”IWC:tä” tässä ottelussa siis edustivat ulkomaiset painijat 2 Cold Scorpio, Pegasus Kid (Chris Benoit) ja Tito Santana – kaikki tuttuja arvosteluista jo aiemmin. Kolmikko veti ottelussa face-roolia mutta sai silti isoin osin latinotaustaiselta yleisöltä buuaukset – jopa Santana, joka oli kuitenkin oikeasti meksikolainen. Vastaansa he saivat puolestaan kolme AAA-konkaria: Jerry Estrada, Blue Panther ja La Parka olivat kaikki aloittaneet uransa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa ja nousseet tässä vaiheessa jo meksikolaisen painin klassikkonimien joukkoon. Erityisesti Parka oli legendaarisella gimmickillään ihan omassa asemassaan, ja tähän otteluun saapuessaankin hän käyttäytyi hyvin heelmäisesti verrattuna kahteen joukkuepariinsa.
Olipa harmillisen sekava ottelu, josta en voi väittää nauttineeni mitenkään erityisen paljon. Chris Benoit ja 2 Cold Scorpio olivat toki loistavia, ja heidän suorituksiaan oli tässä ottelussa yhtä ilo katsoa kuin yleensäkin. Ikävä kyllä ottelun muille osanottajille ei kummempia pisteitä voi antaa. Eikä myöskään ottelun buukkaajalle. Näin katsojana tuntui täysin idioottimaiselta, että MERKITTÄVÄ OSA ottelusta käytettiin samalla puolella olevien La Parkan ja Jerry Estradan keskinäiseen tappeluun, joka ei kuitenkaan edennyt mihinkään, ei tarjonnut mitään kiinnostavaa viihdettä ja ennenkin vain pilasi jatkuvasti ottelun flow’n. Todella raskasta ja todella ärsyttävää. Niinpä Estradan ja Parkan osuudet ottelussa olivat harmittavan heikkoja. Tito Santana alkoi muuten vain olla liian vanha, ja Blue Panther oli ainakin tässä ottelussa hämmästyttävän kökkö. Panther sekä myi että suoritti omat liikkeensä parhaimmillaankin lähinnä heikosti, ja juuri Pantherin takia myös ottelun lopetus oli heikko. Kokonaisuutena tämä oli lähinnä nipin napin ok ottelu, ja siitäkin voi kittää Scorpion ja Benoit’n yritystä pyrkiä parhaaseen mahdolliseen menoon. Tämäkin ottelu on saanut joltain arvostelijoilta (katson sinua, Meltzer) hämmästyttävän hyviä arvioita, mutta en voi kyllä allekirjoittaa niitä millään tasolla.
* *
2 out of 3 Falls Hair vs. Mask Match
Eddy Guerrero & Love Machine vs. El Hijo Del Santo & Octagon
Sitten oli illan kahden isoimman ottelun vuoro. Ensin oli edessä vuoden tulisin joukkuefeud. Nuori Guerrero-suvun vesa Eddy Guerrero (joka – kyllä vain – teki tässä ppv-debyyttinsä) ja amerikkalainen Art Barr (joka käytti nimeä Love Machine) olivat siis muodostaneet vuoden 1993 loppupuolella joukkueen, josta tuli nopeasti koko meksikolaisen painin vihatuin kaksikko. Love Machine ja Teksasin puolelle muuttanut Guerrero julistautuivat Yhdysvaltojen suurimmiksi faneiksi, Meksiko-vihaajiksi ja koko lucha libre -kulttuurin vastustajiksi. Los Gringos Locos -nimen saanut joukkue alkoi terrorisoida koko AAA:n joukkuedivisioonaa, ryösti AAA Tag Team -mestaruudet itselleen ja otti silmätikuikseen kaksi AAA-legendaa: El Hijo Del Santon ja Octagonin. Barrin ja Guerreron joukkueesta oli tullut Meksikossa niin valtaisan suosittu, että tässä vaiheessa kaikki promootiot WWF:stä ja WCW:stä aina ECW:hen ja NJPW:hen olivat kiinnostuneita tuomaan Guerreron ja Barrin promootioonsa. Heel-kaksikon vasutstajista El Hijo Del Santo oli meksikolaisen painin suurimman legendan, vuonna 1984 kuolleen El Santon poika, josta oli kovaa vauhtia tulossa myös omana itsenään yksi meksikolaisen painin rakastetuimpia nimiä. Octagon oli puolestaan 1980-luvun alussa uransa aloittanut konkari, jonka omintakeinen tyyli oli kerännyt valtaisan fanijoukon puolelleen. El Hijo Del Santo ja Octagon olivat painineet pitkään yhdessä, ja nyt he tekivät kaikkensa lopettaakseen Guerreron ja Machinen tuhon aikakauden. Kaikki muu oli näiden joukkueiden välillä jo koettu, joten nyt heidän välilleen oli buukattu Double Hair vs. Double Mask -ottelu. Jos Guerrero ja Machine häviäisivät, he häviäisivät hiuksensa. Jos Santo ja Octagon häviäisivät, he häviäisivät legendaariset maskinsa.
Ja kuten jo alkutekstissä totesin, tämä ottelu jäi nuoren 28-vuotiaan Art Barrin viimeiseksi ppv-otteluksi – ja aika lailla viimeiseksi esiintymiseksi painikehässä koskaan. Vain pari viikkoa When Worlds Collide -tapahtuman jälkeen Barr löydettiin kuolleena vanhempiensa kotoa. Kuolinsyytä ei vahvistettu pitkään aikaan, mutta sittemmin on käynyt selväksi, että lähes koko ikänsä pahoista henkilökohtaisista ongelmista kärsinyt Barr kuoli yliannostukseen. Barrin painiura jäi lyhyeksi, mutta sitäkin poikkeuksellisemmaksi. Barr oli tunnetun amerikkalaisen promoottorin Sandy Barrin poika, ja hänellä olisi voinut olla kotimaassaan lähes minkälainen ura edessä, koska Barr huomattiin hyvin nopeasti erittäin lahjakkaaksi painijaksi. Kaikki kuitenkin muuttui, kun vuonna 1989 Barr sai (ollessaan 23-vuotias) tuomion 19-vuotiaan tytön seksuaalisesta ahdistelusta. Tuon jälkeen mikään amerikkalainen promootio ei halunnut buukata Barria, ja välillä näytti jo, että koko Barrin painiura olisi ohi. Vuonna 1992 Barr löysi kuitenkin paikkansa Meksikosta, ja vähitellen aikaa näytti olevan kulunut sen verran, että ihmiset olisivat valmiita antamaan uuden mahdollisuuden Barrille. Sitä ei koskaan tullut, koska muun muassa huumeita aktiivisesti käyttänyt Barr kuoli ennenaikaisesti. Erityisesti Barrin joukkuepari Guerrero oli tämän erittäin hyvä ystävä, ja Barrin äkillinen kuolema oli Guerrerolle todella kova pala. Tällä ottelulla on siis traagisten tapahtumien vuoksi aivan poikkeuksellinen asema Barrin viimeisenä isona matsina. Eikä se ole ainut asia, mistä tämä muistetaan.
Tiedän, mikä tämän ottelun maine. Tiedän, että Dave Meltzer on antanut tälle viisi tähteä. Tiedän kaiken tämän. Ja sanotaan se nyt heti alkuun: minusta tämä oli upea ottelu. Ehdottomasti huippuotteluiden joukkoon yltävä matsi. Mutta… Ei. Minusta tämä ei ollut viiden tähden ottelu. Minusta tämä ei ollut niin upea painisuoritus kuin olen hehkutuksen perusteella ymmärtänyt. Minua tämä ei vain… Minua tämä ei sytyttänyt missään vaiheessa sillä tavalla, että olisin voinut väittää edes HARKITSEVANI tälle viiden tähden arvosanaa. Yksi ongelma oli ottelun typerä rakenne. Okei, tämä käytiin 2 out of 3 Falls -otteluna, mutta vieläpä niin, että jokainen fall oli ratkennut vasta, kun molemmat osapuolet toisesta joukkueesta oli selätetty. Viimeisen fallin kohdalla lopputaistelussa tämä toi toki sitten aivan upeaa lisäjännitystä mukaan, mutta erityisesti ottelun alkupuolella se teki matsista lähinnä katkonaisen ja sekavan. Lisäksi ottelun alkupuolella nähtiin pari tylsää botchia juuri ratkaisevilla hetkillä, eikä ottelun flow tuntunut oikealta varsinkaan alkuvaiheessa. Hyvää painia toki, mutta jotenkin katkonaista eikä ollenkaan niin täydellisesti sujuvaa kuin viiden tähden ottelulta voisi mielestäni odottaa. Lopputaistelut tässä olivat toki loistavia, ja tarinankerronta oli ehdottomasti erinomaista. Tarinankerrontaan liittyykin se iso ongelma: ehkä minun on siksi vain vaikea hyväksyä tämän ottelun erinomaisuus, koska en ole sillä tavalla sisällä tämän aikakauden Meksiko-skenessä ja tämä ottelu tuntui minulle vain enemmänkin yksittäiseltä matsilta. Yhtä kaikki arvostin siltikin tämän nelikon tapaa kertoa tarina ottelussa, ja olihan tämä nyt vain ehdottomasti huippumatsi. Ei vain minulle sellainen täydellinen ottelu, jollaisena suuri osa tuntuu tätä pitävän.
* * * *
Steel Cage Match
Konnan vs. Perro Aguayo
Äskeinen ottelu olisi aivan hyvin voinut olla illan viimeinen, mutta ei ollut. Sen sijaan yleisölle tarjoiltiin vielä toinen äärimmäisen henkilökohtaisen feudin huipentava ottelu. Tässä toisensa kohtasivat meksikolaisen painin konkari ja tulevaisuuden suurin nimi. Yleisön rakastama Perro Aguyao oli käytännössä tähän aikaan AAA:n suurin legenda: 1960-luvun lopussa uransa aloittanut todellinen konkari, joka oli saavuttanut painissa kaiken mikä oli saavutettavissa. Vastaansa hän sai puolestaan yleisön vihaaman ylimielisen Konnanin, joka oli aloittanut uransa 1980-luvun lopussa, joka oli noussut sen jälkeen koko meksikolaisen painin kuumimmaksi nimeksi esiintymällä muun muassa meksikolaisessa saippuaoopperassa ja joka oli kääntynyt heeliksi puukottamalla nimenomaan Perro Aguayoa selkään. Aguayon ja Konnanin feud oli siis alkanut petoksesta, ja nyt oli se kehittynyt siihen pisteeseen, että nämä toisiaan vihaavat miehet oli päätetty sulkea teräshäkkiin. Voittaja olisi se, joka pääsisi häkistä ensin pois.
Tässä ottelussa oli tarinaa. Toisin kuin muissa tämän kortin otteluissa, tässä suurin anti ei ollut painillinen suuruus ja upeat yksittäiset liikkeet. Eivät Konnan ja Aguayo toki paskoja painijoita olleet missään nimessä, mutta sellaista todella upeaa painisuoritusta en heiltä lähtökohtaisestikaan odottanut. Sen sijaan odotin, että Aguayo ja Konnan kertoisivat perkeleellisen kovan tarinan, ja sen he todellakin tekivät. Tässä ottelussa oli vihaa. Tässä ottelussa oli tunnetta. Tässä ottelussa oli verta: Aguayo vuosi verta lähes ensimmäisistä minuuteista lähtien todella brutaalisti, ja se loi ottelulla aivan oman henkilökohtaisen tasonsa. Muutenkin tämän ottelun tarina toimi todella hyvin, ja tätä katsoessa todellakin tuntui siltä, että katsoi kahden toisiaan vihaavan miehen ratkaisevaa välienselvittelyä. Toki tässä oli sitten myös kummallisia typeryyksiä, kuten pari harmillista botchia, ja se, että jostain syystä Aguayo haki ottelun alkupuolella jatkuvasti selätyksiä, vaikka selätyksiä ei tässä ottelussa laskettu. Kun näistä pienistä heikkouksista pääsi yli, pystyi tätä ottelua ja ennen kaikkea sen tarinaa arvostamaan kuitenkin suuresti. Myös ottelun lopussa nähty face-porukan sekaantuminen ja tyylikäs lopetus toimivat hyvin. Tunnelmansa ja tarinansa ansiosta hyvä ottelu, mutta ei sen enempää.
* * *
Tämä ppv on saanut joiltakin arvostelijoilta (katson jälleen sinua, Mad Money Meltz) aivan käsittämättömän ylistäviä arvioita, eikä ihme. Jos pitää Hair vs. Mask -ottelua viiden tähden otteluna (tai yhtenä parhaista livenä näkemistä otteluista, kuten Meltzer), ensimmäistä 6-Man Tag Team Matchia ja minis-ottelua neljän tähden otteluina ja kahta muutakin ottelua ***½-matsina, on toki helppo ylistää tätä taivaisiin. Koska itse oikeastaan pidän kaikkia otteluita tähden verran huonompana kuin Meltzer, suhtaudun tähän huomattavasti maltillisemmin. Ehkä AAA:n tyyli ei vain tällä istumalla sopinut minuun täysin. Ehkä ajan hammas on osittain syönyt näiden otteluiden merkittävyyttä. Ehkä en vain ollut oikealla tunnelmalla katsoessani näitä otteluita. Yhtä kaikki, minä en pidä tätä ppv:tä missään mielessä niin mullistavana – mutta ehdottomasti hyvänä pidän tätä silti. Nimenomaan Hyvänä – ja ennen kaikkea virkistävänä poikkeuksena WCW:n ja WWF:n tarjontaan, koska niihin verrattuna tämä oli todellakin jotain muuta. Harmi, että meksikolaisesta painista ei koskaan tullut mitään suurempaa Yhdysvalloissa.
Wikipedia: AAA When Worlds Collide
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 5.11.2018
No Comment