2015TapahtumatWWE

Arvio: Battleground 2015

Sijainti: St. Louis, Missouri (Scottrade Center)

Päivämäärä: 19.7.2015

Yleisömäärä: TBA

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Singles Match

Sheamus vs. Randy Orton

s

”What an incredible match by Orton and Sheamus”, sanoi Michael Cole tämän ottelun jälkeen. Viimeistään se paljasti, ettei Colella ole sielua. Tasapaksu suoritus, joka ei kykene ylittämään edes alhaisia odotuksiaan, on kyllä jotain muuta kuin ”uskomaton ottelu”. Ei tässä painillisesti mitään vikaa ollut, ja ottelussa oli itse asiassa eräs hieno osuus, jossa Sheamus ja Orton hakkasivat toisiaan kohokoukuilla turpaan, mutta muutoin matsi suorastaan kiljui termiä ”televisio-ottelu”. Matsi epäonnistui siis tehtävässään eli siinä, että olisin päässyt tapahtumaan innolla sisään, vaikka toisaalta Scottrade Centerin yleisö kyllä kannusti sankariaan eli Ortonia yllättävän äänekkäästi. Jos tässä olisi ollut taustalla jokin jännittävä juonikuvio tai jos ottelussa olisi ollut edes jonkilainen panos pelissä, matsi olisi voinut nousta paremmaksi. Nyt koitos oli harmillisen tylsä valinta tapahtuman avausotteluksi. Yksinkertaisesti liian puuduttava ottelupari, jonka feudaaminen ei jaksa enää kiinnostaa.

Arvosana: 5/10

WWE Tag Team Championship

The New Day vs. Prime Time Players (c)

tag

Tässä ottelussa parasta oli New Day’n promo ennen matsia. Erityisesti Kofi Kingston on täysin hulvaton nykyisessä roolissaan. Myös Big E ja Xavier tykittivät tässä promossa:

Big E: ”But today… today is not just any other day – no-ou!”

Xavier Woods: ”Today… is a New Day! And that’s because… New Day rocks! New Day rocks! New Day rocks!”

Ei kuulosta kirjoitettuna yhtään hauskalta, mutta Big E:n, Woodsin ja Kofin ilmeet, eleet ja äänenkäytöt tekivät tuosta suorastaan eeppisen hetken. Varsinainen matsi ei sitten ollut ihan yhtä eeppinen, vaikka Titus O’Neil sytytti yleisön liekkeihin ja Xavier säilyi viihdyttävänä myös ottelun aikana. Parhaimpana asiana mieleeni jäivät O’Neilin kämmensyrjälyönnit, joilla hän koulutti Kingstonin rintakehää pahemman kerran. Mutta kyllä tässä silti tulee ikävä Tyson Kiddin ja Cesaron joukkuetta, joka kykeni varastamaan show’n New Dayn kanssa. Prime Time Players ei samaan pysty, vaan jokainen joukkueen matseista on keskinkertainen. Voi olla, että tiimi onnistuu vetämään hyviä matseja tulevaisuudessa, jos yleisö rakastuu heihin vielä enemmän ja he pääsevät painimaan Tysonin ja Cesaron kaltaisia taitureita vastaan, mutta Kofin ja Big E:n kaltaista kaksikkoa vastaan tulos on auttamatta vain se keskinkertainen – ellei inan alhaisempi.

Big E veti muuten todella komean splashin Darren Youngille, joka makoili apronin päällä. Ehdottomasti matsin kohokohta.

Arvosana: 4/10

Singles Match

Bray Wyatt vs. Roman Reigns

b

Ennakossani totesin, että täysin yliampuva buukkaus tekisi tälle matsille hyvää. Ottelu oli kuitenkin varsin tavanomainen mättö, jossa ei ollut Luke Harperin pikavisiitin lisäksi oikeastaan mitään erikoista. Se oli sääli, sillä tämä jos jokin olisi saanut muistuttaa halpaa kauhuleffaa kaikenlaisine sähkökatkoksineen ja hologrammeineen kaikkineen. Lopputuloksena oli tylsähkö taistelu, joka ei onnistunut lunastamaan odotuksiaan ja joka jatkoi kehnojen tai keskinkertaisten matsien sarjaa tässä tapahtumassa. Hidas tempo yhdistettynä liian pitkään kestoon on useimmiten paha homma. Ei tämäkään matsi millään lailla surkea ollut, mutta potentiaaliaan ottelu ei todellakaan pystynyt tai pikemminkin saanut hyödyntää. Ehdottomana valopilkkuna se lyhyt, intensiivinen osuus, joka muistutti tyyliltään puroresua. Etenkin Reigns otteli siinä kuin mikäkin strong style -painija konsanaan. Eikä sitä voi koskaan olla markkaamatta, kun samoalainen käyttää omaa päätään aseena; samoalaisen pää ei tunnetusti kipua tunne.

Pidin muuten siitä, että Luke Harper palasi takaisin Wyattin seuraajaksi. Tykkään Harperista myös yksilöpainijana, mutta mies ei oikein tuntunut saavan ruutuaikaa männäkuukausina. Parempi siis näin.

Arvosana: 5/10

Triple Threat Match

Charlotte vs. Sasha Banks vs. Brie Bella

d

Täytyy sanoa, etten ole ihan hirveästi tykännyt siitä tavasta, jolla NXT:n naiset on nostettu päärosteriin. Jotenkin koko kuvio tuntuu hätiköidyltä ja epäselvältä. Hyvää viihdettä toki, ja olen tietysti iloinen siitä, että Becky, Charlotte ja Sasha ovat nousussa, mutta samalla mieltäni kalvaa ajatus WWE:n haaskaamasta potentiaalista. Pitikö koko NXT-sakki tuoda yhtenä ryppäänä sisään, ja miksi Sasha kaveeraa NXT-tuttujensa sijaan Taminan ja Naomin kanssa? No, pääasia lienee se, että naispainin asema on paranemaan päin, ja se on kyllä todella hieno juttu. Divas-matsit eivät enää ole automaattisesti kortin mustia lampaita, vaan esimerkiksi tässä tapahtumassa naiset vetivät tähän asti illan parhaimman suorituksen, jossa yleisö oli elävästi läsnä. Tällaiset matsit tekevät ihmeitä naisten divisioonalle, ja naisten divisioonan nousu muuttaa puolestaan koko WWE:tä.

Arvosana ei silti ole erityisen korkea, sillä Charlotte ja Sasha ovat vetäneet NXT:ssä rutkasti parempia matseja. Tämä oli siis laadullisesti pienoinen pettymys. Brie Bella sen sijaan yllätti todella positiivisesti pysyen hyvin Sashan ja Charlotten menossa mukana. Menettelevä matsi, josta on hyvä aloittaa yhteinen matkamme niihin todella päräyttäviin Divas-divarin matseihin, joita NXT:n naaraat tulevat vielä tarjoilemaan.

Arvosana: 6/10

WWE United States Championship

Kevin Owens vs. John Cena (c)

c

Kevin Owens ja John Cena on kaksikko, joka ei voi otella huonoa ottelua – ei ainakaan tällä kehätyylillä, joka on kuin sekoitus WWE:tä ja Ring of Honoria. Komeita spotteja ja jännittäviä hetkiä, kun ei tiedä, nouseeko painija selätyksestä enää ylös. Kunnollista tykitystä siis, ja kun tykitykseen lisää tulikuuman yleisön, klassikko syntyy kuin itsestään. Tämän ottelun aikana huomasin ikävä kyllä myös toisen asian, joka syntyi itsestään ja vieläpä täysin yllättäen, ja se asia oli ähky. Kesken matsin vajosin nimittäin tilaan, jossa mikään ei meinannut tuntua enää miltään. Cenan ja Owensin spotit olivat yhdentekeviä (vaikkakin näyttäviä), ja aloin ikävöidä parempaa tarinankerrontaa. All out -äksöni on toki iloa silmille, mutta hyviä kehätarinoita rakastavana katsojana olisin jo toivonut psykologisempaa matsaamista. Owens olisi esimerkiksi voinut poistua kehästä kesken kaiken ja keksiä lennosta uuden strategian pysäyttämättömältä vaikuttavaa Cenaa vastaan. Nyt matsi oli tismalleen samanlaista tykitystä kuin kaksi kaksikon edellistäkin ottelua. Toisaalta hyvä juttu, sillä tämän jutun Cena ja Owens todistetusti osaavat, mutta toisaalta olisi jo tosiaan kaivannut sitä, että tarina olisi kehittynyt jollain lailla. Kaanonista irrallisena yksilöotteluna joka tapauksessa kovan luokan matsi, muttei ihan yhtä tulinen koitos kuin Money in the Bankin matsi, joka oli mielestäni trilogian paras.

Arvosana: 8/10

WWE World Heavyweight Championship

Brock Lesnar vs. Seth Rollins (c)

r

Tämä ottelu oli puolestaan erinomainen osoitus mahtavasta tarinankerronnasta. Brock Lesnar on nykyään niin ylivoimainen painija, että hänen otteluissaan on automaattisesti mainio ja ennen kaikkea helppo tarina. Rollins – äärimmäinen pelkuri – on puolestaan täydellinen vastakohta ja vastustaja Lesnarille. Tarina puhkesi siis kukkaansa heti ottelun alussa ja pysyi yhtä hienona koko matsin keston (eli yhdeksän minuutin) verran. On yksinkertaisesti todella kiinnostavaa seurata, kuinka Rollinsin kaltainen käärme yrittää otella Lesnarin kaltaista hirviötä vastaan. Tuntui melkeinpä siltä, kuin olisi katsellut luonto-ohjelmaa kahden erilaisen eläimen taistelusta elämästä ja kuolemasta. Siinä itse asiassa piilee se, mikä näissä Lesnarin matseissa kiehtoo: ottelut tuntuvat aidoilta, koska niiden tarinat ovat aitoja. Jos Rollins ja Lesnar ajautuisivat oikeaan tappeluun kulissien takana, Rollinsin kannattaisi lähteä nopeasti karkuun.

En keksi tästä mitään muuta pahaa sanottavaa kuin sen lyhyen keston. Toisaalta se teki The Undertakerin sekaantumisesta entistä voimakkaamman hetken; yleisö ei ehtinyt hengähtämään missään ottelun vaiheessa ennen kuin gongi jo kajahti. Undertakerin sekaantuminen tuntui pahalta ottelun aikana, sillä olisin todella tahtonut nähdä Lesnarin nousevan mestariksi, mutta jälkeenpäin ajateltuna hetki oli kerrassaan eeppinen. Lesnarin kauhistunut ilme viestitti siitä, että Brock kuvitteli Undertakerin olevan jo historiaa. Mutta kuten Undertaker Raw’ssa sanoi: ”You cannot kill what is already dead.”

Arvosana: 9/10

Kokonaisuudessaan Battleground 2015 oli lievä pettymys. Odotin etenkin Bray Wyattin ja Roman Reignsin matsilta enemmän. Myös John Cenan ja Kevin Owensin matsista jäi yllättävän mauton maku suuhun. Lesnarin ja Rollinsin ottelusta nautin kuitenkin täysin rinnoin, ja diivat pistivät varsin hyvän näytöksen pystyyn, joten kyllä tapahtumassa myös niitä myönteisiä yllätyksiä ja juttuja oli. Ei kuitenkaan yhtä hyvä tapahtuma kuin Money in the Bank, jolle annoin arvosanan 7/10.

Tapahtuman arvosana: 6/10

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Elävän kuolleen paluu

Next post

Kun kupla puhkeaa

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.