2015NJPWTapahtumat

Arvio: G1 Climax 25

Sijainti: Tokio, Japani (Ryōgoku Kokugikan)

Päivämäärä: 16.8.2015

Katso tapahtuma NJPW Worldista!

G1 Climax on siis japanilaisen NJPW:n eli New Japan Pro Wrestlingin vuosittainen turnaus, jonka voittaja ansaitsee pääsylipun promootion oman ”WrestleManian” eli Wrestle Kingdomin pääotteluun. (Voit tutustua turnaukseen tarkemmin täältä.) Tänä vuonna turnaus sisälsi yhteensä 19 tapahtumaa; kyseessä oli kaikkien aikojen pisin G1 Climax. Painijat oli jaettu kahteen eri lohkoon, joiden voittajat etenivät finaaliotteluun ja kohtasivat toisensa turnauksen viimeisenä iltana, joka on siis juuri se ilta, josta minä tässä kirjoitan. Aion kyllä raapustaa jonkinlaisen tiivistelmän myös alkulohkojen kamppailuista, mutta nyt keskityn ainoastaan turnauksen finaaliin.

Ring of Honorin buukkaaja, Delirious, avasi muuten tämän tapahtuman hypettämällä ROH:ia ja NJPW:tä ja tiedottamalla siitä, että ROH tulee tekemään kiertueen Japanissa ensi vuoden aikana. Erinomainen uutinen, sillä ROH saa näin jalansijaa myös Yhdysvaltain ulkopuolella, ja me pääsemme nautiskelemaan Ring of Honorin meiningistä ilman jenkkiläisyleisöä (joka on aina mahdollisuus ja uhka samaan aikaan).

6-Man Tag Team Match

Jushin Thunder Liger, Yohei Komatsu & Sho Tanaka vs. Ryusuke Taguchi, Máscara Dorada & David Finlay

1

Tapahtuma lähti käyntiin kuuden miehen joukkueottelulla, joita muuten kortissa riitti kyllästymiseen saakka. Luvassa oli letkeä avausmatsi, jossa nähtiin sopiva sekoitus huumoria ja hyviä painiotteita. Ottelun tarkoituksena ei ollut venyä miksikään ikimuistoiseksi taisteluksi, vaan lähinnä matsin pointtina oli herätellä yleisöä. Erityisesti Ryusuke Taguchi ja meksikolaispainija Máscara Dorada onnistuivat siinä – Taguchi käyttäytyessään hauskasti ja Dorada väläytellessään atleettista osaamistaan. Myös Jushin Liger oli tietenkin yleisön mieleen; mies sai katsomon liekkeihin tavaramerkeillään, kuten surfboardilla. Komatsu, Tanaka ja Finlay (eli kyllä, WWE:ssä ja WCW:ssä painineen Fit Finlayn poika) jäivät muiden painijoiden varjoon, mutta ihan kiva matsi tästä silti muodostui.

Arvosana: 5/10

6-Man Tag Team Match

Hiroyoshi Tenzan, Satoshi Kojima & Captain New Japan vs. Yuji Nagata, Manabu Nakanishi & Jay White

2

Ensimmäisessä ottelussa ei ollut ainuttakaan G1-turnauksen kilpailijaa, kun taas tässä heitä oli jo kolme: Hiroyoshi Tenzan, Satoshi Kojima ja Yuji Nagata, joista jokainen on onnistunut voittamaan G1:n aikoinaan. Nykyään Tenzan (44), Kojima (44) ja Nagata (47) ovat jo vanhoja veteraaneja, eivätkä he menestyneet turnauksessa kummoisesti. Tässä ottelussa Tenzan ja Kojima saivat joukkuekumppanikseen sarjakuvasankaria muistuttavan Captain New Japanin, kun taas Nagatan rinnalle astelivat vanha kettu Manabu Nakanishi (48) ja nuori tulokas Jay White.

Tässä ottelussa oli jo inan verran rajumpi vaihde silmässä. Erityisesti Nagata on sellainen painija, joka tuntuu laittavan kaikkensa likoon joka ikisenä iltana, vaikka on tosiaan jo 47-vuotias. Matsi jäi siitä huolimatta keskinkertaiseksi ja tuntui yhtä turhalta kuin edellinenkin ottelu. Se oli sääli, sillä vasta perjantaina Tenzan oli otellut oikein kivan ottelun Tetsuya Naitoa vastaan, ja Nagatan ottelu Kazuchika Okadaa vastaan oli yksi koko turnauksen suosikeistani. Painijoista olisi siis saatu enemmän irti, jos he eivät olisi joutuneet painimaan tällaisessa yhdentekevässä joukkueottelussa.

Arvosana: 5/10

Singles Match

Michael Elgin vs. YOSHI-HASHI

3

En ollut ikinä tykännyt Michael Elginistä ennen tätä turnausta. Ehkä syynä oli se, että mies tuntui yksinkertaisesti liian kuivalta jo valmiiksi kuivan Ring of Honorin maailmassa. Japanissa (tai ainakin NJPW:ssä) Elgin kuitenkin oli heti ensimmäisistä matseistaan lähtien liekeissä ja kuin kotonaan. Iso, voimakas karju, joka tyynen rauhallisena paiskoo vastustajiaan kanveesiin, on vakuuttava näky aina, ja Elgin on sen lisäksi yllättävän notkea ja lennokas painija. Kuin 1990-luvun puolivälin Chris Benoit, joskin jonkin verran isompi ja hitaampi mutta voimakkaampi.

YOSHI-HASHI oli kuitenkin kehno valinta Elginin vastustajaksi, sillä hänen painityylinsä ei mennyt yksiin Elginin kanssa. Mielestäni Elgin puhkeaa kukkaansa silloin, kun hän ottelee Tomohiro Ishiin tai vaikkapa Tomoaki Honman kaltaista pysäyttämätöntä jyrää vastaan. Tässä ottelussa ongelmaksi muodostui tempo, joka ei noussut riittävän nopeaksi – toisin kuin esim. Elginin ja Ishiin taistelussa. Elgin paini siitä huolimatta jälleen kerran hyvin, ja eritoten matsin lopputaistelu oli hänen ansiostaan näyttävä. Toivottavasti kanukki palaa Japaniin mahdollisimman pian.

Arvosana: 6/10

6-Man Tag Team Match

Toru Yano, Tomohiro Ishii & Kazushi Sakuraba vs. Bullet Club (Bad Luck Fale, Yujiro Takahashi, Tama Tonga)

4

Elginin matsin jälkeen palasimme taas joukkueotteluiden maailmaan. Tässä matsissa G1-kilpailijoita oli neljä: aina yhtä arvaamaton Toru Yano, uskomattoman sitkeä Tomohiro Ishii, limanuljaskamainen Yujiro Takahashi ja iso paha Bad Luck Fale. G1-kilpailijoiden lisäksi matsissa painivat vapaaottelija Kazushi Sakuraba ja Bullet Club -jäsen Tama Tonga, joka on Bad Luck Falen serkku. Takahashin läsnäolo tarkoitti sitä, että kehään astelisi lisäksi eräs seksikäs nainen; Yujiro tuo aina kauniin naisen käsivarressaan kehään. Tällä kerralla se kaunis nainen ei kuitenkaan ollut ikävä kyllä Yujiron vakituisin nainen eli Mao, joka on aina erityinen ilo silmälle.

Myös tätä matsia vaivasi se sama ongelma kuin Nagatan, Kojiman ja Tenzanin ottelua: olisin tahtonut nähdä erityisesti Ishiin ennemmin yksilö- kuin joukkueottelussa. Toru Yano on niin ikään oikein hauska painija, joka ei kuitenkaan pääse tällaisessa matsissa riittävästi esiin. Lopulta käteen jäi jälleen kerran keskinkertainen ja yhdentekevä matsi, ja aloin jo toivoa, että nämä turhat joukkueottelut olisivat pian ohi. Ei varsinaisesti siis kehnoa painia, mutta tarinan ja jännityksen puute alkoivat häiritä jo liikaa.

Arvosana: 5/10

6-Man Tag Team Match

Togi Makabe, Tetsuya Naito & Tomoaki Honma vs. Hirooki Goto, Katsuyoshi Shibata & Kota Ibushi

5

Jälleen kerran kuuden miehen joukkueottelu, mutta tässä matsissa jokainen ottelijoista oli sentään G1-painija eli kyseessä oli ikään kuin tähdistöottelu. Jokainen painija oli kaiken lisäksi oikein hyvä (toisin kuin esim. edellisen matsin Takahashi ja Fale), joten odotukseni kohosivat vähän korkeammalle. Erityisesti Honma ja Naito olivat kasvaneet suosikkipainijoikseni turnauksen aikana: Honma onnettomana altavastaajana ja Naito omituisena sekopäänä. Myös Makabe, Shibata ja Ibushi edustivat ainakin oman lohkonsa eliittiä (A.J. Stylesin ja Hiroshi Tanahashin kanssa), eikä IWGP:n Intercontinental-mestari Hirooki Goto hänkään huono ollut.

Vaan eipä tämäkään matsi sen enempää jaksanut loppujen lopuksi kiinnostaa. Ibushi kyllä väläytteli välillä todella päräyttävää osaamistaan ja ennen kaikkea nopeuttaan, mutta esim. Honma ja Naito olivat tässä ottelussa kuin haamuja aikaisemmista matseistaan. Matsia sentään piristi pieni tarinallinen elementti eli Naiton ja Shibatan välinen sota, jota seurasi mielenkiinnolla, mutta muutoin taas kerran keskinkertaista ja yhdentekevää vääntöä.

Arvosana: 5/10

IWGP Junior Heavyweight Tag Team Championship

reDRagon vs. The Young Bucks (c)

6

Tätä matsia edelsi väliaika, jonka aikana olin jo kurkkuani myöten joukkueotteluita täynnä. En kuitenkaan valittanut yhtään, kun lähetys jatkui reDRagonin ja Young Bucksin välisellä matsilla: tämä oli kaikkea muuta kuin keskinkertainen tai yhdentekevä tapaus. Ottelussa oli selkeä tarina, mestaruus pelissä ja vaihde vitosella. Jos en olisi valmistautunut kirjoittamaan tätä arviota, olisin todennäköisesti aloittanut koko show’n seuraamisen vasta tästä matsista, ja se on muuten vinkki, jonka annan teille kaikille. Jättäkää siis alkukortti väliin ja aloittakaa matkanne tästä. Voitte vaikka ajatella alkukortin matseja lämppäreinä, sillä sellaisia ne oikeastaan myös olivat. (Se on samalla muutoin syy, jonka takia en kritisoi tai syynää niitä turhan tarkasti.)

Jouduin silti pettymään vähän, sillä ottelu ei ollut ihan sellaista tykitystä kuin olin uskaltanut odottaa. Young Bucks ei tunnu pääsevän NJPW:ssä ihan yhtä vapaasti irti kuin mm. Ring of Honorissa, jossa joukkue saa tehdä kaikkea hullua, eikä reDRagon ole sellainen joukkue, josta tykkäisin helposti; tiimi on liian kuiva ja urheiluhenkinen minun makuuni. Kyle O’Reilly otteli joka tapauksessa oikein hyvin, ja oli jännittävää seurata, minkälaisen lukotuksen mies seuraavaksi tekisi. Myös Bucks veti hyvin, vaikkemme tainneet nähdä kuin pari hassua superkickiä. Kunnianosoituksen saa myös Cody Hall (Scott Hallin poika ja Bullet Clubin jäsen), joka mm. kannusti Bucksia rummuttamalla apronia Terminaattorin tunnarin tahtiin ja joka kantoi yhdessä vaiheessa O’Reillyn kokonaan kehäalueelta pois. Hyvä ja jännittävä ottelu siis, muttei mikään mestariteos.

Arvosana: 7/10

IWGP Junior Heavyweight Championship

Ricochet vs. Kushida (c)

7

Hyvä fiilis jatkui, kun Ricochet (eli Lucha Undergroundista tuttu Prince Puma) käveli kehään ja hetken päästä Kushida perässä. NJPW:n edellisessä isossa tapahtumassa eli Dominionissa erinomaisen matsin otellut Kushida oli tehnyt minuun vaikutuksen, ja Ricochet on tunnetusti yksi maailman parhaimmista kevytsarjalaisista tällä hetkellä, joten odotukseni olivat tietysti korkealla. Luvassa olisi mielettömiä voltteja ja äärimmäistä atleettisuutta.

Ehkä asetin tälle ja Young Bucksin matsille liian kovat odotukset, sillä en ollut täysin tyytyväinen matsin laatuun. Molemmat painijat kyllä tekivät ilmiömäisiä tekoja ja laittoivat kaikkensa peliin, mutta toisaalta matsia vaivasivat töksähtelevä flow ja erinomaisen tarinan puute. En siis saanut sitä täydellistä ja jännittävää ottelua, jossa kaksi maailman parasta taistelee paremmuudesta, mutta sain kyllä kovatasoisen matsin, jossa nähtiin aivan ihmeellisiä spotteja. Kannattaa siis ehdottomasti katsoa, jos lucha libre ja cruiserweight-paini kiinnostavat; tässä sitä tykitystä tarjotaan alusta loppuun saakka. Ei kuitenkaan se mestariteos, jollaiseksi olin koitoksen kuvitellut.

Arvosana: 8/10

6-Man Tag Team Match

Kazuchika Okada & The Kingdom vs. Bullet Club (A.J. Styles, Doc Gallows, Karl Anderson)

8

Tämä oli näistä kuuden miehen joukkueotteluista ainoa, jota odotin mielenkiinnolla. Syitä siihen oli kolme: Kazuchika Okada, A.J. Styles ja Maria Kanellis. Jos muistatte Marian WWE-ajoilta ja piditte häntä kuumana naisena silloin, ette todellakaan tiedä, mistä jäätte paitsi, jos ette näe Marian sisääntuloja NJPW:ssä. Japanilaiset kameramiehet ovat nimittäin ”melko” härskejä ja taltioivat Marian muotoja kameralle varsin tarkasti. Okada ja Styles kiinnostivat sen sijaan siksi, että he ovat erinomaisia painijoita. Kingdomin jätkät (Michael Bennett ja Matt Taven – tai ”Matto Taavan”, niin kuin japanilaiset selostajat sanovat) ja muu Bullet Club (Anderson ja Gallows) eivät ihan yhtä paljon kiehdo ikinä, mutta tällaisissa isoissa joukkuematseissa he itse asiassa toimivat yleensä hyvin.

Kyllähän tämä myös toimitti, vaikkei matsin tunnelma missään vaiheessa korkeuksiin noussut. Paras hetki oli mielestäni se, kun Maria nousi apronille kiinnittäen Karl Andersonin huomion. Anderson alkoi tanssia viettelevästi Marialle, jolloin A.J. tönäisi Andersonia ja käski hänen keskittyä matsiin. Silloin Anderson pyyhkäisi etuhiukset Stylesin silmiltä sivulle ja kehotti häntäkin katsomaan Mariaa, jolloin A.J. oli yhtä lailla myytyä miestä kuin Anderson hetkeä aikaisemmin ja ryhtyi niin ikään tanssimaan Marian edessä. Lopulta Doc Gallowsin piti tulla paikalle puhumaan Andersonille ja Stylesille järkeä, ja Gallows yritti jopa lyödä Mariaa nyrkillään päähän. Pian tämän jälkeen Bullet Club ajautui vaikeuksiin, kun Okada ja Kingdom pääsivät matsiin takaisin mukaan.

Piristävä ottelu, joka ei siis ollut mitenkään erityisen hyvä mutta jätti kuitenkin myönteisen maun suuhuni. Matsin lopetus ja lopputulos olivat myös varsin kiinnostavia juttuja tulevaisuuden kannalta, joten plussaa siitä.

Arvosana: 6/10

G1 Climax Final Match

Hiroshi Tanahashi vs. Shinsuke Nakamura

9

Pettymykseni oli karvas, kun Hiroshi Tanahashi päihitti A.J. Stylesin A-lohkon viimeisessä ottelussa sinetöiden siten lohkovoiton itselleen, mutta ymmärtäähän sen, että Tanahashi on Japanissa äärimmäisen suuri tähti ja siksi ansaitusti huipulla. Petyin myös silloin, kun Shinsuke Nakamura päihitti Kazuchika Okadan B-lohkon finaalissa, sillä en ole vielä alkanut fanittaa Nakamuraa erityisemmin. Fiilikseni oli siis haikea, sillä ajatuksissani tämä finaali olisi sisältänyt A.J. Stylesin tai vähintään Okadan, mutta kaikkea ei voi saada. Olo oli itse asiassa samanlainen kuin silloin, kun jossakin urheiluturnauksessa se oma suosikkijoukkue putoaa välierissä finaalista pois, ja finaaliottelu tulee tavan vuoksi katsottua katkerin silmin, vaikkei ole enää joukkuetta, jota kannustaisi.

Äkkiäkös tuo olo kuitenkin kaikkosi, kun Tanahashin ja Nakamuran ottelu alkoi. Matsin tunnelma oli nimittäin alusta saakka juuri sellainen kuin finaaliottelussa olla pitää. Jokainen hetki tuntui merkittävältä, sillä kummallakaan painijalla ei ollut varaa tehdä yhtäkään virhettä. Pienikin virhe voisi näet kostautua tappiona, ja tappio tarkoittaisi sitä, että painija oli taistellut koko pitkän turnauksen ajan turhaan. Tässä siis oli tarinankerronta vahvasti läsnä, ja se sai myös yleisön todella kuumaksi. Tuntui todella siltä, että matsissa oli pelissä jotain suurempaa kuin vain yhden ottelun voitto.

Mielestäni tämä oli todella hyvä ja tietyllä tavalla ikimuistoinen pääottelu. Jos matsin lopputaistelu kestää liki kymmenen minuuttia ja on koko sen ajan äärimmäisen jännittävää seurattavaa, jotain on tehty oikein. Todella moni selätys tuntui pomminvarmalta voitolta, mutta aina Tanahashi ja Nakamura löysivät jostain vielä sisua nostamaan olkapäänsä ylös ennen kuin oli liian myöhäistä. Ottelun ihan viimeiset hetket olivat erityisen piinaavia, joskin en voi olla ajattelematta sitä, kuinka paljon piinaavampia ne olisivat olleet silloin, jos toinen ottelijoista olisi ollut Styles… Todella upea ottelu yhtä kaikki, ja olen Stylesin kohtalosta huolimatta tyytyväinen turnauksen voittajaan ja koko turnaukseen ylipäänsä.

Arvosana: 9/10

Kokonaisuudessaan G1 Climaxin viimeinen ilta oli hieman kinkkinen kokemus. Olisin ennemmin jättänyt vaikka välieräottelut (Styles vs. Tanahashi ja Okada vs. Nakamura) tämän tapahtuman alkukorttiin tai sitten katsellut revansseja turnauksen parhaimmista matseista (mm. Elgin vs. Ishii, Okada vs. Nagata, Ibushi vs. Shibata), mutta ilmeisesti NJPW ei tahdo tuhlata arvokkaita matseja ”turhaan”. Niinpä show’n alkupuoli oli melkoista mössöä, jonka olisi voinut skipata kokonaan menettämättä oikeastaan yhtään mitään. Loppupuoli oli sen sijaan oikein viihdyttävää settiä, ja eritoten Tanahashin ja Nakamuran matsi oli oikein hieno kokemus, vaikka itse pidin Tanahashin ja Stylesin turnausmatsista vielä enemmän.

Tapahtuman arvosana: 7/10

Lisää...
Eetu Lehtinen

Eetu Lehtinen

Toimittaja sekä harjoitteleva äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka rakastaa showpainia. Woooooo!

Previous post

Summer Smash 2015: Teuvon tulikaste

Next post

Snacky Slam 2015: Niittykumpu

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.