Arvio: King of Pro-Wrestling 2016

Päivämäärä: 10.10.2016

Sijainti: Tokio, Japani (Ryōgoku Kokugikan)

Yleisömäärä: 9 671

New Japan Pro-Wrestling teki tämän vuoden viimeisen vierailunsa Tokion Sumohalliin järjestämällä kaikkien aikojen viidennen King of Pro-Wrestling -tapahtuman viime maanantaina. Show’n teemoja olivat NJPW:n ja Pro Wrestling Noahin painijoiden välienselvittelyt sekä The Bullet Clubin vahva nousu matkalla kohti tammikuun Wrestle Kingdomia. New Japan on tarjonnut koko vuoden ajan tasaisesti huippulaatuisia tapahtumia, vaan kykenikö King of Pro-Wrestling lunastamaan korkeat odotuksensa? Siihen pureudutaan nyt.

Singles Match

Tiger Mask W vs. Red Death Mask

Tämä nähtiin siis lämmittelymatsina ennen varsinaisen tapahtuman alkamista. En huomioinut tätä ottelua ennakossani, sillä tästä ei tiedetty etukäteen oikeastaan mitään muuta kuin se, että tämä tulisi olemaan jonkinlainen mainos uudelle Tiger Mask W -animesarjalle. Hieman yllättäen tämä olikin ihan oikea ottelu – ja ”mainostempaukseksi” vieläpä oikein hyvä sellainen. Erityisen merkittävän tästä matsista teki kuitenkin se, että Tiger Mask W -naamion alla otteli WWE:ssäkin esiintyvä ”Golden Star” Kota Ibushi.

Ibushi on toiminut freelancer-painijana helmikuusta saakka, ja tämä oli ensimmäinen kerta liki vuoteen, kun mies paini NJPW:ssä. Parasta tässä on se, ettei matsi jäänyt kertaluontoiseksi tapaukseksi. NJPW nimittäin ilmoitti, että Tiger Mask W tullaan näkemään uudestaan tammikuussa. Ottelu oli omassa kategoriassaan oikein hauska viihdepläjäys, joka jätti useita kysymysmerkkejä ilmaan Ibushin lähitulevaisuudesta.

5/10

6-Man Tag Team Match

Tomohiro Ishii, Yoshi-Hashi & Will Ospreay vs. Adam Cole, Bad Luck Fale & Yujiro Takahashi

Matsi alkoi Bullet Clubin pelottavan vahvalla hallinnalla, mutta hyvikset saivat käännettyä tilanteen varsin nopeasti. Ottelu oli lyhyt, mutta silti kaikki ottelijat pääsivät näyttämään vahvuuksiaan erittäin monipuolisesti, ja erityisesti Will Ospreay oli alusta loppuun liekeissä. Myös Bad Luck Fale oli todella vakuuttava ylivoimaisena mörssärinä. Vihdoin ja viimein avausotteluna nähtiin tasaväkinen koitos Bullet Clubin yksipuolisen dominoinnin sijaan, ja matsi myös odotetusti sai yleisön lämpenemään todella hyvin. Toivottavasti NJPW avaa tapahtumiaan tällaisilla matseilla jatkossakin.

7/10

8-Man Tag Team Match

Togi Makabe, Tomoaki Honma, Ryusuke Taguchi & Bobby Fish vs. Toru Yano, Jado, Rocky Romero & Beretta

En odottanut tältä ottelulta paljoakaan, mutta matsi toimitti silti yllättävän hyvin. Katastrofin ainekset olivat valmiina, mutta homma saatiin kuin saatiinkin pysymään kasassa. Kehässä ei missään vaiheessa ollut liian montaa painijaa kerralla, ja myös tarinaa kerrottiin. Togi Makabella ja Toru Yanolla tuli heti matsin alkaessa sanaharkkaa jälkimmäisen suihkiessa vettä vastustajiensa päälle, ja tilanne kärjistyikin ottelun päätteeksi kaksikon väliseen nujakointiin yleisön seassa. Myös Roppongi Vice -kaksikko Rocky Romeron ja Berettan väliset erimielisyydet jatkuivat, ja lieneekin enää ajan kysymys, milloin joukkuekumppaneiden tiet eroavat lopullisesti. Mitään maailmaa mullistavaa tässä ottelussa ei tietenkään nähty, mutta matsi tarjosi silti hyvää meininkiä niin kauan kuin se kesti.

5/10

8-Man Tag Team Match

Hiroyoshi Tenzan, Satoshi Kojima, Yuji Nagata & Manabu Nakanishi vs. Katsuhiko Nakajima, Go Shiozaki, Masa Kitamiya & Maybach Taniguchi

Huh, huh. Nämä joukkueet tuntuivat vihaavan toisiaan aivan aidosti. Vaikutti siltä, etteivät NJPW:n ja Noahin painijat voi oikeasti sietää toisiaan. Vaikutelma välittyi myös yleisölle, joka suorastaan raivostui aina kun joku New Japanin veteraaneista joutui alakynteen. Erityisesti Katsuhiko Nakajima – mies, joka on Noahissa täysin puhtoinen hyvis – otti kaiken ilon irti yleisön vihamielisestä reaktiosta. Yuji Nagataa kirvelee edelleen tappio, jonka hän koki Nakajimaa vastaan kesän G1 Climax -turnauksessa, ja tässä kylvettiinkin siemeniä heidän revanssilleen.

Ottelussa vahvin suorittaja oli Go Shiozaki, joka sai eritoten matsin loppumetreillä todella vakuuttavan taistelun aikaiseksi. Kaikki ottelijat pistivät tässä selkeästi parastaan ja saivatkin aikaan todella tulisen kohtaamisen. Jopa ikävuosien myötä kangistunut Manabu Nakanishi onnistui tarjoamaan varsin mukiinmeneviä otteita. Noah sai tällä kertaa viimeisen sanan, mutta tämä sota ei ole lähimainkaan vielä ohi.

8/10

IWGP Junior Heavyweight Tag Team Championship

The Young Bucks (c) vs. Ricochet & David Finlay

23-vuotiaalla David Finlaylla oli tässä näytön paikka. Hän pääsi samaan kehään kolmen maailmanluokan kevytsarjalasen kanssa, joten häneen kohdistuivat valtaisat odotukset. Nuori Finlay kuitenkin suoriutui tästä haasteestaan puhtain paperein, sillä hän näytti parhaimmillaan jopa Ricochetin ja The Young Bucksin vertaiselta.

Kyseessä oli totuttuun verrattuna melko erilainen ottelu kevytsarjalaisten joukkuemestaruudesta. Toki tässäkin nähtiin loikkia kehän ulkopuolelle, ja Nick ja Matt Jackson laittoivat jälleen kerran Superkick Partyn pystyyn, mutta tässä ottelussa oli myös mukavasti psykologiaa mukana. Mestarijoukkueella oli nimittäin selkeä strategia pitää Ricochet poissa kehästä, jotta he voisivat piestä avuttomaksi jäänyttä Finlayta ja napata siten helpon voiton. Tämä suunnitelma myös onnistui, mutta haastajat eivät kylläkään kaatuneet taistelutta. Mestaruuden säilyminen Young Bucksilla oli mielestäni ainoa oikea ratkaisu, sillä Finlay ei tarvitse tässä vaiheessa toista mestaruutta, ja Ricochet on todennäköisesti menossa jälleen yksilöuralle. Lopputuloksensa puolesta tämä oli siis selvä tapaus, mutta siitä huolimatta oikein viihdyttävä ottelu.

7/10

IWGP Tag Team Championship

The Briscoe Brothers (c) vs. Guerrillas of Destiny

Monen NJPW-fanin pahin pelko toteutui: The Bullet Clubia edustava Guerrillas of Destiny voitti tämän ottelun ja nousi jo toista kertaa tänä vuonna IWGP Tag Team -mestariksi. Mielestäni lopputulos ei kuitenkaan ollut niin kamala kuin jotkut ovat maalailleet. Ensinnäkin tämä oli selkeästi paras matsi, jonka Guerrillas of Destiny on tähän mennessä otellut. Ratkaisu oli hyvä myös siksi, että Bullet Club sai tämän voiton myötä palautettua momentumiaan, jota se on hiukan menettänyt syksyn aikana.

Tongalaiskaksikko on selvästi parantanut otteitaan viime kuukausien aikana. Tama Tongan vikkelyys ja Tanga Roan raaka voima muodostavat tehokkaan yhdistelmän, jota he ovat viimein oppineet hyödyntämään kunnolla. Briscoen veljekset loistivat puolestaan tuttuun tapaansa ja saivat haastajansa näyttämään tässä todella hyvältä. Guerrillas of Destinyn kehittynyt joukkuetyöskentely näkyi matsissa muun muassa siten, että he onnistuivat torjumaan Briscoen veljesten Doomsday Devicen kahdesti. Tämä oli yllättävän hyvä ottelu, ja toivottavasti nämä joukkueet kohtaavat pian uudestaan. Jos Tonga ja Roa pystyvät jatkossakin yhtä vahvoihin otteisiin ja jatkavat kehittymistään, he voivat minun puolestani pysyä mestareina pidempäänkin.

7/10

8-Man Tag Team Match

Hiroshi Tanahashi, Michael Elgin, Kushida & Jay Lethal vs. Tetsuya Naito, SANADA, EVIL & BUSHI

Uumoilin, että tämä matsi saattaisi jopa varastaa show’n, mutta ihan siihen koitos ei sentään kyennyt. Saattoi tosin olla ihan fiksu valinta pitää tämä ottelu suhteellisen lyhyenä, sillä tämän jälkeen oli kuitenkin vielä kolme isoa ottelua edessä. Pitkän taiston sijaan tämän ottelun tärkeimpänä tarkoituksena oli kuljettaa juonikuvioita eteenpäin, ja siinä sivussa onnistuttiin myös viihdyttämään yleisöä. Tässä siis pohjustettiin ensi kuun Power Struggle -tapahtumaa, jossa Hiroshi Tanahashi kohtaa Sanadan odotetussa G1 Climax -revanssissa. Samassa tapahtumassa Kushida tulee saamaan uusintaottelunsa Bushia vastaan IWGP Junior Heavyweight -mestaruudesta. Myös Michael Elginin oli tarkoitus saada uusintaottelunsa Tetsuya Naitoa vastaan Intercontinental-tittelistä, mutta ”Big Mike” harmillisesti loukkaantui tässä ottelussa. Niinpä hänen paikkansa tulevassa mestaruusmatsissa ottaa Ring of Honorin entinen maailmanmestari Jay Lethal.

Jälkikäteen tätä ottelua katsoessa olisinkin toivonut, että Lethal olisi ollut tässä hieman isommassa roolissa. Sen sijaan Evil näytti matsissa todella vahvalta ja oli aivan poikkeuksellisen sadistisessa mielentilassa. Hän pieksi ottelun päätteeksi Kushidan niin pahaan kuntoon, että tämä jouduttiin kantamaan paareilla ulos kehästä. Ehkäpä Evil pyrki todistamaan jollekulle jotakin?

7/10

NEVER Openweight Championship

Katsuyori Shibata (c) vs. Kyle O’Reilly

Moni varmasti arvelikin, että Shibatan ja O’Reillyn ottelussa nähtäisiin tiukkaa lukkopainia. Matsin alkuminuutit muistuttivatkin enemmän koreografioitua vapaaottelua kuin perinteistä urheiluviihdettä. Tämä sparriosuus ei kuitenkaan venynyt tarpeettoman pitkäksi, ja ottelu kääntyikin lopulta perinteisemmäksi strong style -taisteluksi. NEVER-mestaruusmatseille tyypillisesti tässä nähtiin todella rajuja otteita, ja ottelijat pieksivät toisiaan jopa vastenmielisen brutaalisti. Koitos sisälsi siis juuri sitä, mitä tältä kaksikolta saattoikin odottaa.

Tämä oli Kyle O’Reillylle todellinen tulikoe, jonka hän läpäisi kirkkaasti. O’Reilly näytti ottelussa tähdeltä ja on tämän myötä varmasti voittanut monet kriittisemmätkin arvostelijat puolelleen. Tästä voidaan toki kiittää myös Shibataa, joka pystyy ottelemaan ensiluokkaisen matsin ketä vastaan hyvänsä. O’Reilly tarjosi mestarille hänen tähän mennessä ehkäpä vaikeimman vastuksen, ja tämän myötä myös Shibatan maine NJPW:n suurimpana kovanaamana kasvoi entisestään.

Tämä oli kuin nostalginen tuulahdus 1990-luvun shoot-matseista. Ottelijoiden iskut olivat pelottavaa nähtävää erityisesti matsin loppuhetkillä. Tämä oli erinomainen ottelu, mutta toivottavasti näin rajut koitokset ymmärretään säilyttää harvinaisena herkkuna.

Matsin jälkeen Go Shiozaki tuli haastamaan Shibatan yksinkertaisella mutta sitäkin tehokkaammalla tuijotuskilpailulla. Heti tämän perään edellisessäkin ottelussa riehunut Evil hyökkäsi yllättäen mestarin kimppuun tehden tarkoitusperänsä erittäin selväksi: hän haluaa NEVER-mestaruuden.

8/10

#1 Contender’s Match

Kenny Omega vs. Hirooki Goto

Tämä oli hyvin erilainen koitos kaksikon G1 Climax -finaaliin verrattuna. Loppuottelu oli perinteitä kunnioittava taistelu, jossa eritoten Hirooki Goto pääsi loistamaan. Tällä kertaa Omega pääsi olemaan elementissään ja hyödyntämään niljakasta karismaansa kunniallista samuraita vastaan. The Young Bucks oli lisäksi tukemassa Omegaa kehän laidalla, ja heti ottelun alkumetreillä oli selvää, ettei taistelu tulisi päättymään sekaannuksitta.

Aivan mahtava ottelu jälleen kerran. Omegan ja Goton välinen matsi ei todennäköisesti ollut kovinkaan monen painifanin vuosikausia himoitsema kohtaaminen. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että heistä voi ajan myötä kehkeytyä jopa legendaarinen taistelupari. Omegan vetovoimaisuudesta kertoo hyvin paljon se, miten mahtavaa reaktiota hän saa yleisöltä iljettävästä käytöksestään huolimatta. Yleisö jakautuikin kahtia, mikä teki tästä matsista entistäkin mielenkiintoisemman.

On suorastaan hämmästyttävää, kuinka hyvin Omegan ja Goton kemiat pelaavat kehässä yhteen. G1-finaalin tasolle tämä ei aivan yltänyt, mutta hyvin lähelle sitä kyllä. Young Bucksin ja Yoshi-Hashin sekaantumiset eivät vieneet liikaa huomiota ottelusta, ja he oikeastaan toivat matsiin mukavan lisämausteensa pöytäsekoiluineen. Matsin loppuhetket hipoivat täydellisyyttä: Goto yritti viimeisillä voimanrippeillään hakata itseään irti vastustajansa harteilta, mutta Omega sai väkipakolla One-Winged Angelin perille – ja voitti Goton taas.

9/10

IWGP Heavyweight Championship

Kazuchika Okada (c) vs. Naomichi Marufuji

Odotin Naomichi Marufujin saavan Noah-tovereidensa tavoin buuausmyrskyn niskaansa Sumohallin yleisöltä, mutta yllättäen katsojat ottivatkin hänet avosylin vastaan. Yleisö seisoikin tasapuolisesti sekä mestarin että haastajan takana. Syy tähän lienee juurikin se, ettei tähän matsiin johtaneet asetelmat olleet vihamielisiä eikä ottelijoiden välillä ollut suoranaista vastakkainasettelua – ainoastaan reilu kilpailu keskinäisestä paremmuudesta.

”Rainmaker” Kazuchika Okada on kiistatta yksi maailman parhaimmista showpainijoista. Hän kykenee ottelemaan huippumatseja kuin liukuhihnalta, mutta juuri tästä syystä jotkin hänen parhaimmistakin matseistaan tuntuvat toisinaan toistavan itseään. Tämän vuoksi juuri Marufuji on täydellinen ottelupari Okadalle. Hänen arvaamaton ja nopeatempoinen painityylinsä on omiaan pitämään ”Rainmakerin” varpaillaan ja suorastaan pakottavat mestarin poistumaan mukavuusalueeltaan. Myös Okada sai tuotua Marufujin parhaat puolet esiin saamalla tämän liikkeet näyttämään hyvältä. Erityisesti kämmensyrjälyönnit vaikuttivat suorastaan tappavan tehokkailta.

Tässä matsissa oli kaikki kohdallaan. Vaikka Okadan voitto oli melko selvä, sai tässä haukkoa henkeä jännityksestä useampaan otteeseen. Marufujin suorittama piledriver kehän reunalle oli pysäyttävä hetki, johon oikeasti luulin matsin päättyvän. Toinen vastaavanlaisen reaktion aiheuttanut hetki tapahtui aivan matsin loppuhetkillä, kun Marufuji koetti pyristellä irti Tombstone Piledriver -yrityksestä, jolloin Okada käänsikin liikkeen haastajan omaksi lopetusliikkeeksi, Emerald Flowsioniksi. Tätä voidaan pitää poikkeuksellisen häikäilemättömänä temppuna, sillä kyseessä on edesmenneen Mitsuharu Misawan käyttämä liike, jonka Marufuji on ”perinyt” häneltä.

Juuri tällaisissa hetkissä piilee Okadan hienous. ”Kielletyn” liikkeen käyttäminen on konsti, jolla ei varmastikaan kerätä konservatiivisempien fanien hurrauksia, mutta hän puolusti tässä ensisijaisesti NJPW:n mainetta ja oli valmis tekemään kaikkensa tittelinsä säilyttääkseen. Juuri kuten todellisen ässän kuuluukin tehdä.

9/10

---

King of Pro-Wrestling 2016 ei pettänyt, vaan tarjosi kokonaisvaltaisesti timanttisen painitapahtuman. Matseista jokainen täytti odotukseni, ja kaksi viimeistä ottelua sijoittuvat painivuoden ehdottomaan parhaimmistoon. Tässä luotiin reilusti jännitteitä matkalla tammikuun Wrestle Kingdomia kohti, ja lienee sanomattakin selvää, että loppuvuosi tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoinen.

Tapahtuman arvosana: 9/10