Arvio: Money in the Bank 2015

Sijainti: Columbus, Ohio (Nationwide Arena)

Päivämäärä: 14.6.2015

Yleisömäärä: TBA

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

Money in the Bank Ladder Match

Randy Orton vs. Neville vs. Kane vs. Dolph Ziggler vs. Kofi Kingston vs. Sheamus vs. Roman Reigns

Täytyy sanoa, että petyin, kun tajusin tämän olevan tapahtuman ensimmäinen matsi. Olisin ennemmin nähnyt tämän ihan illan lopussa, jolloin jokainen matsin ottelijoista olisi voinut esiintyä haastatteluissa ja siten hypettää salkkukamppailua entisestään niin kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Esimerkiksi joukkuemestaruusmatsi olisi tarvinnut avausottelun asemaa – eli pirteän yleisön energiaa – paljon enemmän kuin tämä, koska väsynytkin yleisö jaksaa kiinnostua tällaisesta taistelusta toisin kuin nihkeästä midcard-ottelusta. ”What a way to kick off Money in the Bank!” ulvoi JBL (muistaakseni), ja minä huokaisin syvään, sillä minun mielestäni tällainen tapa aloittaa show on hallaa tapahtuman omalle momentumille. Vanha viisaus kuuluu, että kortin pitäisi edetä huonoimmasta ottelusta parhaimpaan otteluun, ja sille on syynsä.

Otteluna tämä oli yhtä kaikki oikein viihdyttävä tapaus. Esimerkiksi Kofi Kingston oli liekeissä hauskoine ilmeineen ja eleineen, ja Roman Reigns jatkoi vakuuttavien kehäotteiden suorittamista. Mitään ihan hirvittäviä spotteja ottelussa ei nähty, mutta tässä olikin etusijalla jännitys siitä, kuka ottelun oikein voittaa. Bray Wyattin sekaantuminen oli juuri siksi hyvä käänne, sillä se teki matsin kliimaksista entistä jännittävämmän, vaikka toisaalta Wyatt alkaa olla jo liian kulunut ”deus ex machina”, joka menettää koko ajan tehokkuuttaan. Erityisesti tykkäsin ihan viimeisestä taistelusta, jossa Sheamus ja Neville kamppailivat voitosta; koin, että heistä kumpi tahansa olisi voinut voittaa.

P.S. Yksi ottelun hienoimmista hetkistä oli se, kun Reigns iski jollekulle (en enää muista kenelle) Superman Punchin. Se oli hieno hetki siis kameratyöskentelyn ansiosta; näytti siltä kuin olisi pelannut videopeliä, jossa kamerakuva käyttäytyy tietyllä tavalla erikoisliikkeen ajan. Hatunnosto ohjaajalle, joka päätti taltioida iskun juuri noin.

Arvosana: 8/10

WWE Divas Championship

Paige vs. Nikki Bella (c)

Nikki ja Paige päättivät painia sellaisen ottelun, että pystyn sanomaan vain näin: pyydän anteeksi. Minä nimittäin kirjoitin ennakossani, että tämän ottelun laatu tulee olemaan kehno, mutta vielä mitä – matsi oli oikein tasokas! Ei tämä toki mikään huippuottelu ollut, mutta kaikin puolin positiivinen yllätys kyllä. Tässä sen huomaa, että jo yksinkertainen tarina tekee matsille kuin matsille ihmeitä; katsoja sai koko ajan seurata sitä, nähdäänkö ottelussa ”kaksois-magiaa” (twin magic). Jo tuollainen juttu on toimiva koukku, joka luo mielenkiintoa siihen, mitä kehässä tapahtuu, ja kun moiseen tarinankerrontaan ynnätään hyvä flow, tulos on myönteinen. Myös yleisö oli ainakin loppua kohden äänekkäästi läsnä, joten ottelusta jäi hyvä fiilis.

Jos jotain pitäisi kuitenkin kritisoida, suuntaisin syyttävän sormeni taas kerran Brien ja Nikkin hahmoja kohti. Hahmojen kehitys on ollut niin järjenvastaista jo pitkään, että – ainakin kokeneen – katsojan on hankala ottaa heitä tosissaan. Älkää käsittäkö väärin, rakastan omituisia ja monimutkaisia hahmoja, joiden sydän on ei-kenenkään-maalla (eli hahmo ei ole babyface tai heel), mutta buukkauksessa on silti oltava jokin logiikka, tai mielenkiinto hahmoa kohtaan kaikkoaa. Pitää toivoa, että tämän ottelun jälkeen Brie ja Nikki löytäisivät itsensä ja aloittaisivat uuden syklin puhtaalta pöydältä.

Nikkin mestaruuskausi alkaa muuten tuntua jo melko suurelta seikalta, kiitos sen pitkän keston. Erinomainen homma, sillä se saa seuraavan mestarin tuntumaan supertähdeltä. Tee siis kaikkesi, Triple H, jotta se tähti saa luvan olla Charlotte.

Arvosana: 6/10

WWE Intercontinental Championship

Big Show vs. Ryback (c)

Ennakossani toivoin, että ottelu olisi intensiivinen. Ette siis taatusti ylläty, että olin todella tohkeissani, kun ottelu alkoi järkyttävällä ryminällä. Ryback yritti yllättää Big Show’n heti ottelun alussa vapaaottelijan tai muun kamppailijan lailla, ja hetken jo uskoin, että mies squashaisi vastustajansa. Se oli hienoa tarinankerrontaa; mestari tiesi, että mitä kauemmin ottelu kestää, sitä vaikeammaksi isokokoisen haastajan päihittäminen muuttuu. ”Juuri näin!” mietin mielessäni, ja silloin Ryback tarttui viatonta Miziä rinnuksista kiinni ja riepotteli häntä kuin tiskirättiä. Olin myyty. Freesi, hyvin buukattu ottelu, jota tähdittää kolme mielenkiintoista hahmoa. Tästä minä tykkään!

…ja sitten se jo loppui, diskaukseen. Buu! Olkoon, en valita, sillä käänne tekee kuviosta kuumemman, ja olen alkanut nauttia Mizistä toden teolla, mutta sitä sentään vaadin, että Big Show ja Ryback pääsevät vielä vähintään kerran kahden kesken kehään. Kaksikossa on potentiaalia, yllättävää sellaista.

Arvosana: 5/10

Singles Match

Kevin Owens vs. John Cena

Kun Cena ja Owens kohtasivat Elimination Chamberissa, kritisoin ottelun tarinaa, joka ei ollut minulle mieluinen. Tässä tapahtumassa asenteeni oli toinen: hyväksyin sen, että matsi on puhdasta toimintaa, otin tuolissani hyvän asennon ja annoin painijoiden otella minut transsiin. Balls to the walls, pojat!

Ja ai että, kuinka hyvältä ottelu tuntui. Kyseessä oli yksinkertaisesti helvetillinen taistelu, jossa Cena ja Owens pelasivat täydellisesti yhteen. Hienoja ja yllättäviä spotteja, aitoa jännitystä ja nautinnollinen kliimaksi. Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin, mutta mielestäni John Cena on hahmo, joka ei saa hävitä liian helposti, joten tykkäsin todella paljon siitä, kuinka Cena selviytyi Owensin käsittelystä ja kykeni voittamaan hänet. Puhdas voitto Cenasta voisi olla lähestulkoon yhtä dramaattinen asia kuin Undertakerin päihittäminen WrestleManiassa, minkä vuoksi Cenan voimatasoa on varjeltava tarkasti. Elimination Chamberissa se voitto tuli liian helposti, jolloin käteen jäi katkeransuloinen lopputulos: hienoa, että Owens voitti, mutta sääli, ettei siitä voitosta puristettu kaikkia mahdollisia mehuja irti. Cenan pitäisi siis hävitä vain silloin, kun hänet tuhotaan totaalisesti, sillä vain silloin kokemus on mahdollisimman katarttinen (vrt. SummerSlam 2014).

Yksi parhaimmista matseista tänä vuonna, no doubt. Täyttä kymppiä koitos ei sentään ihan ansaitse, vaikka lähellä kyllä ollaan. Erityisesti rakastin kaikkea sitä, mitä matsin jälkeen tapahtui. Kevin Owens oli kuin Anakin Skywalker, jolle John Cena antoi mahdollisuuden ryhtyä jediritariksi mutta joka kieltäytyi tarjouksesta ja on nyt matkalla kadotukseen.

Arvosana: 9/10

WWE Tag Team Championship

Prime Time Players vs. The New Day (c)

Tässä nyt sitten se ottelu, jonka olisi ehdottomasti pitänyt olla tapahtuman ensimmäinen matsi. Nyt käteen jäi vain pahamaineinen Musta Pekka, jolla ei pitkälle pötkitä, ei varsinkaan Cena–Owensin kaltaisen energiapommin jälkeen. Kuollut yleisö yhdistettynä tylsään tarinaan ja keskinkertaiseen flow’hun on yhtälö, joka on väkisinkin kielteinen. Kaiken lisäksi ottelu päättyi siihen, että fanittamani New Day joutui luopumaan mestaruudestaan. Se tunne.

Toivottavasti tämä oli kaikesta huolimatta vasta alkusoittoa tälle New Day’n ja Prime Time Playersin väliselle kuviolle. King (tai joku muu selostajista) huomautti tämän olleen ennen kaikkea osoitus siitä, että New Day on trio, ei duo. Se voinee implikoida sitä, että New Day nousee takaisin mestariksi Battlegroundissa, kun myös Kofi on läsnä. Ainakin toivon niin, sillä tahdon edelleen nähdä ottelun, jossa New Day (Big E ja Kingston) puolustavat vöitään Lucha Dragonsia vastaan.

P.S. Rakastin Big E:n psykopaattista ilmettä, kun hän taputti käsiään Darren Youngin naaman edessä (ja myöhemmin Youngin kylkeä vasten). Tai no, rakastan Big E:tä.

Arvosana: 4/10

WWE World Heavyweight Championship
Ladder Match

Dean Ambrose vs. Seth Rollins (c)

Tunnelma on tärkeä juttu.

Seth Rollins puolustaa WWE:n mestaruutta Dean Ambrosea vastaan tikapuuottelussa. Voiko mikään mennä vikaan? Kyllä voi, ja meneekin, jos ottelujärjestys on väärä.

Jos tässä tapahtumassa oli yksi iso ongelma, se oli ottelujärjestys. Järjestyksen olisi ehdottomasti pitänyt olla sellainen, että Rollins–Ambrose ensin, Cena–Owens sitten ja Money in the Bank viimeisenä. Syy? Jännitys, tunnelma. On julkinen salaisuus, että Seth Rollins tulee puolustamaan mestaruuttaan Brock Lesnaria vastaan SummerSlamissa, joten Dean Ambrose on vesiselvä välihaastaja, ja vesiselvä välihaastaja puolestaan on kaikkea muuta kuin jännitystä luova tekijä. Silloin ottelun tunnelma kärsii, ja kun ottelun tunnelma kärsii, koko ottelu kärsii – varsinkin silloin, kun samassa tapahtumassa on jo nähty huomattavasti kuumempia matseja (Cena vs. Owens ja Money in the Bank). Ambrose vs. Rollins oli toisin sanoen oikea ottelu oikeassa paikassa – väärään aikaan.

Vaan silti, silti Rollins ja Ambrose onnistuivat saamaan yleisön edes jotakuinkin hereille kuin vanha kunnon Shawn Michaels aina aikoinaan. Loppua kohden meininki äityi itse asiassa varsin sairaalloiseksi, kun Rollins heitteli Ambrosea hirviömäisesti turva-aitoja ja tikkaita päin. Se sai Ambrosen muistuttamaan 1999-vuoden Mick Foleya, jota silloinen WWF-mestari The Rock tapasi murjoa väkivaltaisesti. Tästä huolimatta käteen jäi ikävä kyllä pettymys, joka ei kyennyt lunastamaan odotuksiaan. Väittäisin, että tässä meni kaikilla osa-alueilla jotain pieleen.

Suurin ongelma oli siis tunnelma, mutta kyllä myös buukkausta olisi voitu harkita tarkemmin. Toisaalta ottelu sai Seth Rollinsin näyttämään siltä, mikä Seth Rollins myös on – kusipäältä. Myös Ambrose nosti osakkeitaan sitkeänä paskiaisena, joka on hardcore-otteluissa elementissään. Ei silti se spektaakkeli, johon ottelulla olisi voinut olla erilaisessa tilanteessa rahkeita.

Arvosana: 7/10

Voi tuntua siltä, että kritisoin joitakin otteluita aika rankasti, mutta kokonaisuudessaan Money in the Bank jätti suuhuni oikein raikkaan maun. Erityisesti Cena vs. Owens oli todella upea ottelu, joka oli hyvin lähellä täydellistä arvosanaa. Myös Money in the Bank -ottelu viihdytti, vaikka siihen olisi kyllä voitu luoda parempi tunnelma mm. haastatteluin ja hypevideoin. Todella myönteistä on yhtä kaikki se, ettei yksikään matsi ollut huono – ei edes New Day vs. Prime Time Players, vaikka se oli matsijärjestyksen uhri. Hyvillä mielin Battlegroundia ja eritoten SummerSlamia kohti!

Tapahtuman arvosana: 7/10