Arvio: NWA TNA Helmikuu 2004

Päivämäärä: 5. – 18.2.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

---

Helmikuussa nähtiin taas muutamia harmillisia ja muutamia ei niin harmillisia painijoiden katoamisia. Kaikkein ikävintä oli ehdottomasti se, että Christopher Danielsia ja Low-Ki’tä ei nähty näissä show’issa ollenkaan. Muut katoamiset eivät satuta sitten niin paljoa. D-Lo Brownia ei ole nähty sen jälkeen, kun Abyss paiskasi hänet pöydästä läpi tammikuun viimeisessä show’ssa. Ruudusta ovat poistuneet myös Sandmanin yhden illan apurit Whipwreck ja Mahoney ja X-Divarissa pistäytyneet Matt Stryker, Chad Collyer ja Eric Young.

---

Weekly PPV #79 (4.2.2004)

• Tag Team Match
  Glenn Gilbertti & David Young vs. Insane Clown Posse
  * *
• Singles Match
  Kid Kash vs. Sonny Siaki
  * *
• Singles Match
  Abyss vs. El Leon
  * ½
• Tag Team Match
  The Gathering vs. Sandman & Terry Funk
  * 
• NWA Tag Team Championship Match
  Redshirts (c) vs. Abyss & AJ Styles
  * * ½ 
• NWA World Heavyweight Championship Match
  Jeff Jarrett (c) vs. Dustin Rhodes
  * *

Hyvät uutiset:

1. New Management -kuvio avaa hyviä mahdollisuuksia ja tarjosi pari kohtuullisen lupaavaa ratkaisua.

1. Vähissä ovat tämän show’n hyvät puolet. Tosiaan, viime ppv:n päätteeksi Erik Watts hävisi Don Callisille, kun hänen (ex)-tyttöystävänsä Goldielocks teki ”yllättävän” turnin ja auttoi Callisin voittoon. Niinpä tämän illan teema oli Don Callisin, Jeff Jarrettin ja Jonny Fairplayn julistama ”New Managementin” aikakauden alku. Sinänsä pitää antaa TNA:lle plussaa siitä, että he saivat oikeasti ratkaistua tämän Callis vs. Watts -kuvion ja että toinen sai tehtävässään kenkää. Callisin ja Jarrettin rautanyrkillä hallitsema TNA voi olla ihan mielenkiintoista seurattavaa: tässäkin show’ssa he mm. buukkasivat Sonny Siakin otteluun, jossa tämä hävitessään joutuu lähtemään TNA:sta, ja El Leonin otteluun, jossa tämä hävitessään joutuu luopumaan maskistaan. Tykkäsin myös siitä, kuinka Chris Harris pistettiin show’n avanneessa New Managementin juhlinta-anglessa rohkeasti vastustamaan Callisia ja Jarrettia. En kuitenkaan tykännyt siitä, että Harrisia ei vielä tässä show’ssa rangaistu mitenkään teostaan. Odotan rangaistusta nopeasti. Niin ja tykkäsin myös siitä, että Callis antoi Jeremy Borashille, Tiny the Timekeeperille ja Sarah the Ticket Ladylle rehellisesti kenkää, kun nämä taas kerran sekaantuivat Kid Kashin kuvioihin. Ehkä tämä Kashin sota näitä luusereita vastaan on vihdoin ohi.

Huonot uutiset:

1. Jeff Jarrettin buukkaus on surkeaa
2. Päämestaruuskuvioiden buukkaus on onnetonta
3. AJ Stylesin buukkaus on paskaa
4. Kid Kashin buukkaus on toivotonta
5. Erik Wattsin buukkaus on kuraa
6. New Management -kuvion buukkaus on paikoitellen epäloogista ja typerää
7. Keskikortin kuviot junnaavat paikallaan
8. X-Divisioona loistaa poissaolollaan
9. Kaikki ottelut olivat turhia, huonoja tai molempia

1. Jeff Jarrett on todellakin firman päämestari, se on käynyt selväksi. Lisäksi hän tuntuu olevan nykyisin Callisin rinnalla koko TNA:n hallitsija, joten Jarrettia työnnetäneen kurkuistamme alas myös aivan tarpeeksi seuraavien viikkojen aikana. Tämä Jarrett-show alkaa ikävä kyllä kyllästyttää pahasti, varsinkin kun Jarrettilla ei oikeasti ole heel-mestarina tarjottavana mitään jännittävää tälle yhtiölle.
2. Vaikka Jarrettin buukkaus onkin onnetonta, vielä pahemmassa jamassa on päämestaruuskuvioiden buukkaus. En oikeastaan tiedä, mitä tämän jakson jälkeen pitäisi enää edes sanoa koko tilanteesta… Kyllä vain, Jarrett puolusti tässä show’ssa mestaruuttaan ensimmäisen kerran sitten joulukuun ensimmäisen show’n. Tämä oli toinen Jarrettin mestaruuspuolustus tällä mestaruuskaudella, vyön Jarrett voitti lokakuussa. No, ainakin Jarrett puolusti mestaruuttaan… Dustin Rhodesia vastaan. Kyllä, Dustyn poika Dustin teki yllättävän TNA-debyyttinsä tässä: Goldustin ja WWE:n soppari oli umpeutunut vuoden 2003 lopussa, joten oli ilmeisesti aika siirtyä uusiin kuvioihin. Tykkään kyllä sinänsä Dustinista, mutta miehen iskeminen suoraan päämestaruusotteluun on aivan järjetöntä paskaa. Vielä paskemmaksi tämä muuttuu, jos Rhodesia aiotaan pitää noissa kuvioissa pidempään. AJ Styles on ansainnut vaikka kuinka monta kertaa mestaruusottelun, mutta mitään ei tapahdu. Tämän show’n alussa Jarrett julisti olevansa taisteleva mestari puolustamalla vyötään Erik Wattsin viime viikolla lupaamaa yllätysvastustajaa vastaan, vaikka Watts ei enää vallassa olekaan. Sen jälkeen hän vielä korosti, että vastustaja ei voi olla AJ Styles, koska tämä on edelleen loukkaantuneena… PAITSI ETTÄ STYLES TEKI MYÖHEMMIN SHOW’SSA COMEBACKIN! Se ei kuitenkaan vaikuttanut tähän kuvioon mitenkään, eikä Styleskään tuntunut olevan moksiskaan siitä, että joku aivan muu saa sen mestaruusottelun, mitä hänelle on lupailtu. j******ta mitä paskaa. Kaikki facet muuten ilmoittivat avausanglessa tietävänsä, kuka Jarrettin yllätysvastustaja on, joten ilmeisesti he olivat enemmän Rhodesin kuin Stylesin puolella.
3. Aika pitkälti se Stylesin buukkaus tuli jo käsiteltyä yllä. Aivan onnetonta, kuinka TNA yrittää jotenkin väkisin ilmeisesti tehdä siitä Stylesin jossain vaiheessa (toivottavasti) koittavasta voitosta vielä suurempaa, vaikka se olisi tarpeeksi suurta jo nyt. Oikeastaan tilanne muistuttaa hyvin paljon Daniel Bryanin asemaa WWE:ssä vuoden 2014 alussa. Mutta joo, päämestaruusotteluiden sijaan Styles buukataan paskantärkeisiin joukkuemestaruusotteluihin, joissa hän ottelee pahimman vihamiehensä Abyssin kanssa uusia joukkuemestareita Redshirtsejä vastaan, vaikka Redshirtsit ja Abyss ovat samalla puolella. Tarvittiinko tätä lisäkäännettä ihan oikeasti mihinkään?
4. Kid Kashista tehtiin jälleen kerran toivoton pelle. Vuosi sitten tähän aikaan hän otteli muuten Sonny Siakin kanssa X-Divisioonan mestaruudesta ja oli yleisön rakastama face. Nyt hän otteli Sonny Siakin kanssa ottelussa, jossa ilmeisesti Siakista yritettiin tehdä väkisin facea, vaikka yleisöä ei pahemmin kiinnostaisi olla kummankaan puolella. Lisäksi Kash otti jälleen kerran turpaan Borashilta, Tinyltä ja Sarahilta, joten tällä hetkellä Kash ei ole millään tavalla uskottava.
5. Erik Watts tosiaan joutui eroamaan viime viikon ottelun päätteeksi, mutta sepä ei tarkoita, että Watts olisi poissa. Sen sijaan ennen Main Eventiä Watts saapui paikalle katsomosta ja ilmoitti, että nyt hänestä tulee taas tavallinen painija. Sinänsä ihan loogista, koska sellainen hän oli ennen pomon roolia. Loogista oli myös se, että Watts ilmoitti nyt säntäävänsä suoraan ykkösvihamiehensä Jarrettin kimppuun ja jatkavansa tämän kanssa siitä, mihin jäi TNA-debyyttinsä aikoihin viime vuoden keväällä. Tuolloin Watts muun muassa kuristi Jarrettia rajusti eräässä show’ssa (tuolloin Watts oli heel ja Jarrett face). Tässä ne hyvät puolet. Huonot puolet olivat sitten siinä, että näiden kovien sanojen jälkeen Watts ei suinkaan rynnännyt backstagella etsimään Jarrettia, vaan hän aloitti istumalakon keskellä kehää ja ilmoitti istuvansa siinä niin kauan, että Jarrett saapuu paikalle. Mitä paskaa TNA? Mitä kamaa te buukkaajat oikein vedätte? Tässä ei ole järjen hiventä? Tämän jälkeen jouduimme seuraamaan vielä todella kiusallista esiintymistä, kun Jarrettin sijaan Goldielocks saapui paikalle ja alkoi pilkata sekä syyllistää Wattsia tämän käytöksestä heidän seurustelunsa aikana. Lopuksi Goldie veti tietenkin ultimaattisen heelin ”feikkasin orgasmini”-kortit, jossa vaiheessa minua alkoi kiinnostaa tämä parisuhdekuvio aivan vitusti… Ei vaan ei alkanutkaan. Onneksi Watts sai tästä tarpeekseen ja oli piestä Goldien, mutta tuolloin Jarrett sitten sekaantui tilanteeseen. Tykkäsin tosiaan Wattsin promon alkuosasta näin logiikan takia, mutta en kyllä todellakaan tahdo nähdä mitään Jarrett vs. Watts -feudia, joten oikeastaan en tykännyt siitäkään 😀
6. Show’n ainoassa hyvässä puolessa kehuin New Management -kuvion potentiaalia, mutta ikävä kyllä tässäkin kolikossa oli se huono puolensa. Osittain kuvio oli erittäin epälooginen ja typerä. Esimerkiksi: Jarrettin lakimies saapui New Managementin juhlinta-anglen aikana kehään ilmoittamaan, että Erik Wattsin hävittyä Don Callisille myös koko NWA Board of Directors joutuisi eroamaan. Ahaa? Minkä takia? Minulle selitykset eivät auenneet ollenkaan. En myöskään ihan sulattanut sitä, että Jarrett ja Callis saavat uhkailla kaikkia painijoita, koska jos he eivät tottele näitä kahta, ovat he ”rikkoneet sopimustaan” ja heidät voidaan erottaa. Ja jos tilanne tosiaan on tämä, ne uhkaukset voitaisiin ainakin toteuttaa. Jarrett nimittäin avausanglessa sanoi Simon Diamondille ja Johnny Swingerille, että ellei näistä toinen hyppäisi Jarrettin puolelle (kuten Glenn Gilberttin mukaan toinen oli luvannut tehdä), molemmat saisivat kenkää. Diamondia tai Swingeriä ei kuitenkaan nähty enää show’n aikana muussa kuin etukäteen nauhoitetussa anglessa, joten koko kuvion tilanne jäi mysteeriksi. Saivatko he nyt potkut? Ja niin, tietenkin show piti päättää siihen, että Mike Tenay sai mystiseltä henkilöltä tiedon kuulokkeihinsa, että viimeiseksi teokseen ennen eroamistaan NWA Board of Directors oli nimennyt uuden Director of Authorityn, joka paljastuu lähitulevaisuudessa… Eli jatkuuko tämä sama kuvio vain uudelle authoritylla edelleen? En enää jaksa.
7. Oikeastaan vähän turhaa käyttää keskikortin kuvioista monikkoa, koska ainut merkittävä keskikortin kuvio on Gathering vs. Sandman (& Raven). Siinäkin Raven on nyt kolme viikkoa piinannut Gatheringia mystisillä videoilla ja Sandman on tuonut joka viikko uuden ECW:läisen avukseen. TNA-debyyttinsä tehnyt Terry Funk oli näistä tuontiavuista ehdottomasti huonoin. Joko Funk oli tosi huonossa kunnossa tai sitten häntä ei kiinnostanut TNA paskaakaan, koska koko ottelu oli aika hirveää kuraa. Voisiko Raven vihdoin palata? Tai voisiko tässä kuviossa tapahtua jotain oikeasti uutta? Toki keskikortissa on myös ICP vs. Gilbertti & Young, mutta sekin liittyy NWA vs. TNA:han ja kieltämättä junnaa jo nyt paikallaan. Niin ja kai sitä voi sanoa paikoilleenjunnaamiseksi, että koko X-Divisioonan mestaruudesta käytävät feudit on unohdettu aika tehokkaasti vuoden 2004 aikana. Oikeastaan mitään uutta buukkausta ei kaiken America’s X Cup -hehkutuksen keskellä ole ilmeisesti ehditty miettiä.
8. Kuten tulikin jo mainittua, X-Divarin mestaruudesta ei turhaan ole mitään hienoja kuvioita viritelty Ultimate X:n jälkeen (Shanen ja Sabinin feudin loputonta jatkamista ei voi laskea sellaiseksi). Tähän asti X-Divari on kuitenkin sentään ollut jokaisessa show’ssa jonkinlaisessa (pelastavassa) roolissa, mutta tällä kertaa X-Divaria ei vaivauduttu buukkaamaan koko show’hun ollenkaan. Ilmeisesti ensi viikon America’s X Cupissa nähdään niin paljon X-Divaria, että tällä viikolla ei ollut aikaa show’n parhaalle osiolle ollenkaan. Nkjes.
9. Jos show’n paras ottelu oli juuri ja juuri **½ (ja täysin AJ Stylesin ansiosta), ei minulla ole pahemmin mitään sanottavaa otteluiden tasosta. v***n hyvin menee taas TNA.

---

Joo, jatkakaa vain samaan malliin. Surkea.

---

Weekly PPV #80 (11.2.2004) – America’s X Cup Tournament

• America’s X Cup Round #1 Match
  Juventud Guerrera vs. Chris Sabin
  * * * 
• America’s X Cup Round #1 Match
  Hector Garza vs. Sonjay Dutt
  * * 
• America’s X Cup Round #1 Match
  Mr. Aguila vs. Jerry Lynn
  * * ½
• America’s X Cup Round #1 Match
  Abismo Negro vs. Elix Skipper
  * * ½ 
• America’s X Cup Round #2 Match
  Juventud Guerrera & Abismo Negro vs. Jerry Lynn & Sonjay Dutt
  * * *
• America’s X Cup Round #2 Match
  Mr. Aguila & Hector Garza vs. Chris Sabin & Elix Skipper
  * * * 
• America’s X Cup Final Match
  Juventud Guerrera & Hector Garza & Mr. Aguila & Abismo Negro vs. Jerry Lynn & Chris Sabin & Elix Skipper & Sonjay Dutt
  * * * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Main Event oli MOTYC.
2. Kortissa ei ollut yhtään huonoa ottelua.
3. X-Divisioona ja myös meksikolaisten Lucha libre -meininki ovat kokonaisuutena edelleenkin pirun viihdyttävää katsottavaa.
4. Kaikki turnauksessa mukana olleet painijat saatiin näyttämään hyvältä.
5. Turnaukselle annettiin sen ansaitsema aika ja huomio.

1. En tosiaan muista, milloin TNA viimeksi toimitti yhtä kovan ottelun, mutta tässä se nyt oli. Main Event oli aikalailla täydellisen vauhdikasta, toiminnantäyteistä ja yksinkertaisesti aivan pirun viihdyttävää X-Divisioonan meininkiä. Ensimmäisenä tuli mieleen kaikkien aikojen toisen TNA-ppv:n Main Event, joka oli historian ensimmäinen X-Divarin mestaruusottelu AJ Stylesin, Jerry Lynnin, Low Ki’n ja Psychosiksen välillä. Nyt painijoita oli kaksi kertaa enemmän, ja vain Lynn oli tuosta porukasta jäljellä, mutta homma toimi kuin entisaikojen junan vessa. Tällaista menoa katsoisi aivan loputtomasti. Lisäksi ottelu oli buukattu eliminointiotteluksi (niin, kyseessä oli tosiaan Survivor Series -tyylinen eliminointiottelu) täydellisesti. Eliminointeja nähtiin juuri oikeassa tahdissa, ja lopputaistelu oli juuri niin merkittävässä roolissa kuin kuului ollakin. Upeaa työtä.
2. Joo, kortissa ei tosiaan ollut yhtään huonoa ottelua. Tämä ei vaatine sen enempää selittelyjä, kun katsoo kaikkien kohtaamisten tähtiarvosanoja. ME:tä lukuun ottamatta ei kylläkään nähty yhtään erityisen mieleenpainuvaa ottelua, mutta mukana oli kuitenkin kolme hyvää ottelua, ja loputkin olivat vähintään viihdyttäviä välikohtaamisia. Ainoastaan yksi sai arvosanakseen alle **½:n, ja sekin oli alle 5-minuuttinen ja enemmän squash-tyylinen ottelu.
3. Tähänkään ei ole mitään sen kummempaa lisättävää. X-Divari toimii edelleen aivan pirun hyvin, ja meksikolaiset tuovat siihen hemmetin viihdyttävän lisän omalla tyylillään. Juuri tällaiset kansainväliset säädöt ovat hienoja keksintöjä piristämään X-Divaria, mutta kyllä nyt j******ta tätä divaria pitäisi muutenkin pitää enemmän ohjelmissa esillä.
4. Kaikki 8 turnaukseen osallistunutta painijaa näyttivät viimeistään Main Eventin päätteeksi erittäin hyvältä. Erityisen iloinen olin siitä, että meksikolaisia ei missään vaiheessa buukattu typeriksi, hölmöiksi tai onnettomiksi vastustajiksi, eivätkä NWA:n painijat saaneet missään vaiheessa päälle mitään supermiesmoodia. Sen sijaan kaikki vaikuttivat uskottavilta painijoilta, joilla oli omat heikkoutensa ja omat vahvuutensa ja joilla on mahdollisuuksia päästä mihin vain. Hienoa työtä X-Divarin uskottavuuden kohottamisen eteen.
5. Loppuun pitää vielä kehua sitä, että tämän show’n korttia ei ruvettu sotkemaan millään muilla yhdentekevillä tai turhilla otteluilla, vaan kaikki aika ja huomio ihan oikeasti annettiin sille turnaukselle, jota oli jo kuukauden ajan hehkutettu. Juuri näin tämän pitäisi toimia. Mahtavaa. Turnaus oli muutenkin ihan hyvin organisoitu, sillä edes aluksi kummalliselta kuulostanut pistelaskusysteemi ei loppujen lopuksi vaikeuttanut seuraamista ollenkaan. Turnauksen idea oli siis se, että voitettujen otteluiden määrän sijaan voittajajoukkueen ratkaisisivat turnauksen aikana kerätyt pisteet. Ensimmäisen kierroksen Singles-otteluiden voitoista sai 1 pisteen, toisen kierroksen joukkueotteluiden voitoista 2 pistettä ja kolmannen kierroksen eliminointiottelussa jokaisesta vastustajan eliminoinnista sai 2 pistettä.

Huonot uutiset:

1. Ikävä kyllä pidempiaikaiset ongelmat pysyvät ihan ennallaan yksittäisestä X-Divarijaksosta huolimatta
2. Ilman ME:tä show’sta olisi jäänyt yllättävän laimea fiilis.

1. Niin, tässä jaksossa tosiaan keskityttiin (lähes) pelkästään X-Divarin meininkiin, ja se oli pirun hyvä juttu se. Ainut X-Divariin liittymätön juttu illan aikana oli se, kun Jeff Jarrett yritti backstagella selvittää parhaansa mukaan, kuka uusi NWA:n määräämä Director of Authority olisi (se paljastetaan ensi viikolla). Koska kukaan ei sitä tiennyt, Jarrett erotti show’n lopussa Mike Tenayn, joka kaikkien epäilyksen mukaan tietäisi tuon authorityn nimen ja joka nyt muutenkin oli taistellut Jarrettia vastaan kuukausien ajan. Tenayn potkut oli aika yllättävä käänne ja siinä mielessä sai odottamaan ensi jaksoa. Silti pieni positiivinen käänne ja muuten koko kuvion jättäminen pois ruudusta viikon ajaksi ei poista sitä, että tällä hetkellä suurinta osaa TNA:n kuvioista vaivaa edelleen ihan se sama ongelma kuin vielä viime viikollakin. TNA ei voi ryhtyä pelkäksi X-Divarin otteluita tarjoavaksi promootioksi (tai ainakaan se ei aio tehdä sitä), joten silloin pitäisi pystyä paikkaamaan ongelmat myös muissa kuvioissa. Tämän show’n onnistuminen ei kerro siis mitään kokonaistilanteesta.
2. Ja vaikka nyt olen kehunut show’ta hyvin paljon, pitää silti mainita, että ilman ME:tä tämä olisi jäänyt yllättävän laimeaksi. Se oli toki luultavasti koko tapahtuman tarkoitus, säästellä parhaat paukut ME:hen, joka sitten räjäyttää pankin. Olin silti hieman pettynyt, että edes toisen kierroksen joukkueottelut eivät olleet hyvää parempia, vaikka olihan sekin nyt hieno suoritus, kun ottaa huomioon, että kaikkien äijien piti olla varautunut ottelemaan kolme matsia illan aikana. Joo, ei nillitetä liikaa tästä.

---

Ehdottomasti Ok. Kumpa samaa voisi sanoa koko TNA:n tilanteesta.

---

Weekly PPV #81 (18.2.2004)

• 8-Man Tag Team Match
  Jason Cross & Jimmy Rave & Shark Boy & Roderick Strong vs. Jerry Lynn & Chris Sabin & Elix Skipper & Sonjay Dutt
  * * * 
• Singles Match
  Michael Shane vs. Ron Killings
  * * 
• Tag Team Match
  Redshirts vs. Dustin Rhodes & El Leon
  * ½ 
• NWA Tag Team Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Abyss (c)
  * *
• Juggalo Street Fight Match
  Glenn Gilberti & Kid Kash vs. Insane Clown Posse
  * ½ 
• Tag Team Match
  The Gathering vs. Terry Funk & Raven
  * ½ 
• Singles Match
  Chris Harris vs. Jeff Jarrett
  * * 

Hyvät uutiset:

1. X-Divarin meininki oli viihdyttävää ja jatkoakin ajatellen ihan lupaavaa
2. ME-kuviot etenivät osittain yllättävän loogisesti ja lupausten mukaisesti
3. Jotain uuttakin kuviota viritellään alakortissa.

1. Tämänkin show’n parasta antia oli X-Divarin meininki, ja onneksi sitä myös oli tällä kertaa tarjolla. Ensinnäkin show’n paras ottelu oli opener, jossa edellisessä show’ssa paininut Team TNA kohtasi neljä vähemmän viime aikoina esillä ollutta X-Divarin painijaa. Vajaavaisen ajan takia tuolla ottelulla ei mihinkään kuuhun päästy, mutta se oli kuitenkin oikein viihdyttävää ja mukavan näköistä spottailua. Piristävintä oli nähdä näitä Jimmy Ravea, Jason Crossia ja Roderick Strongia, joista kaksi ensimmäistä olivat vanhoja tuttuja mutteivat ole esiintyneet TNA:ssa pitkään aikaan ja joista viimeisin teki tässä ottelussa TNA-debyyttinsä. Kaikki suoriutuivat ottelusta oikein hyvin, ja erityisen vakuuttavaa työskentelyä nähtiin Crossilta, joka oli hienossa iskussa. Openerin jälkeen jatkettiin vielä tuota America’s X Cup -kuviota, kun Jeff Jarrett ryntäsi kehään ja antoi Jerry Lynnille potkut, koska tämän luotsaama joukkue oli hävinnyt viime viikolla Team Mexicolle. Samalla Jarrett nimitti Elix Skipperin uudeksi Team TNA:n kapteeniksi, ja show’n loppupuolella paljastuikin, ettei America’s X Cup ole historiaa: ensi kuussa nähdään nimittäin uusi America’s X Cup, mutta siellä Team TNA:n korvaa Scott D’Amoren johtama Team Canada. Jännittävää.
2. En edelleenkään pidä tämänhetkisistä ME-kuvioista, mutta hattua pitää nostaa siitä, että kuviot oikeasti etenivät – ja vieläpä loogisesti sekä luvatun mukaisesti. Ensinnäkin oli mukava huomata, että ketään potkituista ei oikeasti nähty tässä show’ssa: Tenayn korvasi Scott Hudson ja Hudsonin paikan haastattelijana otti Terry Taylor. Mielenkiintoista oli se, että sekä Erik Watts että Don Callis loistivat tässä show’ssa poissaolollaan, mikä ei haitannut ainakaan itseäni ollenkaan. Jarrett tuntui ottavan tässä show’ssa enemmän tuota Callisin roolia TNA:n johtajana, ja hoiti tuon hommansa ihan hyvin. Tuon lupaamansa Lynnin erottamisen lisäksi hän pisti myös Chris Harrisin tiukoille, minkä Harris oli ansainnut toissaviikkoisen mielenilmauksensa vuoksi. ME:ksi Jarrett buukkasi ottelun itsensä ja Harrisin välille. Mestaruus ei tietenkään ollut pelissä, ja tällä kertaa se oli ihan oikeutettuakin. Myös joukkuemestaruuskuvioissa oli ihan järkeä: Styles ja Abyss olivat siis voittaneet vyöt, mutteivat ikinä tulisi toimimaan joukkueena, joten heidät buukattiin otteluun, jonka voittaja saisi molemmat vyöt ja saisi päättää uuden mestariparinsa. Tuon ottelun lopussa Jarrett hyökkäsi Stylesin kimppuun, joten tätä tärkeintä feudiakin jatketaan edelleen tasaisesti. Myös Simon Diamondin ja Johnny Swingerin tilanteelle saatin vihdoin ratkaisu, kun vihdoin ja vimein paljastui, että Johnny Swinger oli kirjoittanut lojaliteetisopimuksen. Tuota paljastusta ei kylläkään hoidettu hyvin tai loogisesti, mutta ainakin tämä jännite ratkesi vihdoin. Tärkein juttu ME-kuvioiden etenemiselle oli se, että show’n lopuksi tosiaankin paljastettiin uusi NWA:n nimittämä Director of Authority. Tuosta authorityn henkilöllisyydestä kohta lisää…
3. Sitä ennen on kuitenkin kehuttava, että nyt oli taas vähän yritystä näiden ME-kuvioiden ulkopuolistenkin käänteiden rakentelussa. Ilmeisesti New Franchisen ja 3 Live Krun välille rakennellaan oikeasti feudia, mikä ei ole välttämättä ollenkaan huono asia, sillä jonkinlaista uutta piristettä nämä molemmat porukat nyt tarvitsevat. Myös Jarrettin porukkaan kuuluvan Naturalsin uskottavuuden rakentelua jatkettiin tässä show’ssa: tällä kertaa he hyökkäsivät Dustin Rhodesin ja El Leonin kimppuun. Saa nähdä, kenen kanssa he aloittavat kunnon feudin.

Huonot uutiset:

1. Taas show täynnä heikkoja ja huonosti buukattuja otteluita
2. Mikään storyline ei sytytä tällä hetkellä

1. Tällä kertaa huonot puolet on esitetty aika tiiviisti, mutta ne ovat sen verran isoja ongelmia, että tästäkin show’sta jäi kokonaisuutena tosi p**ka fiilis. Ensinnäkin: openeria lukuunottamatta kaikki ottelut olivat taas laimeita, mitäänsanomattomia, heikkoja ja useimmissa tapauksissa vieläpä huonosti buukattuja. Yhdestäkään ei jäänyt millään tavalla kivaa tunnelmaa, vaikka siellä pari ok-tasoista koitosta olikin. Erityisesti ärsytti se, kuinka Abyssin ja Stylesin ottelun loppu piti taas pilata typerällä buukkauksella niin, että ratkaisu jäi täysin epäselväksi. Minulla ei ole hajuakaan, kuka nyt omistaa joukkuemestaruusvyöt. Yhtään paremmaksi ei voi kehua Harrisin ja Jarrettin ottelun loppua, vaikka siinä saatiinkin kunnon lopetus. Kamalaa ylibuukkausta ja typeryyksiä niin, että ihan potentiaalisesta ottelusta jäi lopulta puhtaasti huono maku suuhun. Shanen ja Killingsinkin ottelun suurin ongelma oli buukkaus. Muut olivatkin sitten samaa paskaa eri paketissa. ICP, menkää pois. Ja ikävä sanoa mutta: Terry Funk, mene pois, jos olet oikeasti noin huonossa kunnossa.
2. Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin se, että mikään storyline ei tällä hetkellä oikeasti kiinnosta millään tavalla, ja se vaikuttaa myös ihan perkeleen paljon show’n tasoon. Vaikka edellä kehuinkin yritystä saada aikaan uusia alakortin kuvioita, nuo kuviot itsessään tuntuvat tällä hetkellä aivan yhdentekevältä. Sama tilanne alkaa olla myös X-Divarissa. America’s X Cupin jatkaminen on ihan kiva idea, mutta eikö ketään enää kiinnosta edes yrittää luoda X-Divisioonan mestaruudelle jotain merkitystä? Ja mihin ovat kadonneet Christopher Daniels ja Low-Ki sekä Triple X:n lämmittely-yritykset? Edes Gatheringin ja Ravenin kuvio ei tunnu yhtään miltään, vaikka Raven palasi aikaisempaa uskottavammalla lookilla ja lupasi tuoda ensi viikolla mukanaan Sabun. Mihin tällä koko anglella enää edes pyritään? Nämä kaikki ovat kuitenkin pientä verrattuna ME-kuvioihin, jotka ovat edelleen etenemisestään huolimatta suurimmaksi osaksi täyttä paskaa, ja se näkyy myös hemmetin paljon show’n tasossa. Ottelut ovat lähtökohtaisesti heikkoja, ja kuviossa on mukana ihan liian monta heikkoa painijaa, jotka ovat ihan liian paljon kehässä. Päämestaruustilanne junnaa ihan paikallaan, ja monien painijoiden tilanne on onnettoman surkea. Sitten on esimerkiksi Johnny Fairplay, joka veti tässä ensimmäisen talk show -segmenttinsä, joka olikin sitten vaivaannuttavinta ja kamalinta paskaa pitkään aikaan showpainin historiassa. Fairplay, mene pois. Ja kirsikkana koko tämän kakun päällä on nyt se, että show’n lopuksi Mike Tenay saapui paljastamaan uuden NWA:n nimittämän Director of Authorityn, joka on… face-turnin tehnyt VINCE RUSSO. Ei h****tti. Oikeasti, tästä ei voi seurata yhtään mitään hyvää. Todellinen unholy alliance. Minulla on pahoja aavistuksia siitä, että tämän kuvion tilanne ei parane pitkään aikaan yhtään.

---

Paluu arkeen. Surkea.

---

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 20.4.2004