Arvio: NWA TNA Huhtikuu 2004
Päivämäärä: 7. – 21.4.2004
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Tässä kuussa ei nähty mitään kovin merkittäviä painijoiden katoamisia. Eniten ehkä harmitti, että lyhyen comebackin tehneitä Slashia ja Sinniä ei nähty enää huhtikuussa. Samaa voi sanoa myös Team Japanin ja Team Canadan maaliskuussa esiintyneistä painijoista, jotka kyllä varmaan vielä tekevät paluunsa.
Muut sitten olivatkin aika yhdentekeviä tai positiivisia katoamisia. Yhdentekeviin kuului se, että Black Shirt Security Chris Vaughnia ei ole näkynyt sen jälkeen, kun Monty Brown tuhosi hänet. Samaan kategoriaan menee myös Stingin tiputtautuminen pois, koska kyllä hän kohta taas tulee takaisin keräämään palkkashekkinsä. Myös Naturals on kadonnut hetkeksi, mutta palaa kyllä taatusti. Erik Wattsia ei ole näkynyt kuin kerran sen jälkeen, kun hän sai potkut Director of Authorityn hommasta, ja nyt hänestä puhuminenkin on lopetettu tv:ssä. Samalla on päästy eroon myös Goldielocksin esiintymisistä. Kaikkein eniten olen kuitenkin iloinen siitä, että sekä Kevin Northcutt että Insane Clown Posse turhine apureineen ovat vihdoin kadonneet TNA:sta. Jee!
Weekly PPV #88 (7.4.2004) – America’s X Cup Tournament
- America’s X Cup First Round Match
Xtreme Dean vs. Mr. Aguila
* * ½ - America’s X Cup First Round Match
Robbie Dynamite vs. Heavy Metal
* ½ - America’s X Cup First Round Match
Frankie Sloan vs. Hector Garza
* * - America’s X Cup First Round Match
James Mason vs. Abismo Negro
* * - America’s X Cup Second Round Match
Robbie Dynamite & Frankie Sloan vs. Mr. Aguila & Hector Garza
* * ½ - America’s X Cup Second Round Match
Xtreme Dean & James Mason vs. Abismo Negro & Heavy Metal
* * ½ - America’s X Cup Final Match
James Mason & Robby Dynamite & Frankie Sloan & Xtreme Dean w/ David Taylor vs. Hector Garza & Abismo Negro & Mr. Aguila & Heavy Metal
* * * - NWA Tag Team Title Tournament Final Match
Kid Kash & Dallas vs. Christopher Daniels & Low Ki
* * *
Hyvät uutiset:
1. Otteluiden keskiarvotaso oli ihan jees.
2. Joukkuemestaruusturnaus päättyi onnistuneesti.
- Tästä show’sta ei ole paljoa sanottavaa, koska kyseessä oli kolmannen kerran järjestetty America’s X Cup Tournament -show, jossa tällä kertaa pokaalista mittelivät Team Mexico ja Team UK. Show’n rakenne oli taas se, että lähes koko tapahtuma käytettiin tuohon turnaukseen, paitsi että Main Eventinä nähtiin joukkuemestaruusturnauksen finaaliottelu. Tätä Britannian ja Meksikon kohtaamista oli buildattu selvästi heikoiten tähän mennessä olleista turnauksista, ja tunnelman merkityksellisyyttä latisti myös se, että Juventud Guerrera oli lähtenyt kuvioista. Turnausottelutkaan eivät olleet lähellä samaa tasoa kuin kahdessa edellisessä America’s X Cup Tournamentissa. Huippuottelut jäivät vain haaveeksi. Siitä huolimatta taidokasta painia oli taas kerran ilo seurata, ja kokonaisuutena show’n painillinen anti oli pääasiassa oikein viihdyttävää. Kaksi viimeistä ottelua toimivat oikein mallikkaasti. X Cup -tournamentin ehdottomasti suurin tähti oli tällä kertaa Abismo Negro, joka vakuutti jokaisessa ottelussa otteillaan.
- Joukkuemestaruusturnaus sai tässä show’ssa myös ansiokkaan päätöksen. Ei tämä finaalikaan mikään tajunnanräjäyttävä ottelu ollut, mutta oikein viihdyttävä joukkuepainikohtaaminen joka tapauksessa. Toivottavasti TNA jatkaa nyt tätä hyvin alkanutta joukkuepainin esillä pitämistä ja ennen kaikkea niiden hyvien joukkueotteluiden tarjoamista. Siihen on nimittäin täydet edellytykset. Paluuta mihinkään 3 Live Kru vs. Redshirts -meininkeihin ei todellakaan tarvita.
Huonot uutiset:
1. America’s X Cup oli nyt aika laimea versio siitä kahden kuukauden takaisesta ensitykityksestä.
- Oikeastaan tämä tuli jo puitua tuossa edellä, mutta olihan tämä kolmas America’s X Cup vain varjo siitä ensimmäisestä ja myös vielä toisesta versiosta. Oikeastaan yksikään brittijoukkueen painijoista ei ollut millään tavalla mielenkiintoisen tai karismaattisen oloinen, vaikka erityisesti Xtreme Dean ja James Mason esittivätkin yllättävän virkeitä otteita kehässä. Muutenkin koko turnaus alkoi tuntua aika itsensä toistolta, eikä tällä koko hommalla tunnu olevan minkäänlaista funktiota. Toivottavasti TNA jatkaisi nyt keskittymistä ensisijaisesti siihen X-Divarin mestaruuskuvioiden parantamiseen, ja America’s X Cupista voitaisiin järjestää vielä se viimeinen turnaus, jossa kaikkien maiden joukkueet ottavat samaan aikaan mittaa toisistaan, ja sitten homma voitaisiin vihdoin unohtaa.
Aika tällainen yhdentekevä välijakso, jonka ainut merkittävä hetki oli Main Event. Painillinen anti oli kuitenkin ihan jees, joten kyllä tämä Kehnon puolelle pääsee.
Weekly PPV #89 (14.4.2004)
- Singles Match
Jeff Jarrett vs. James Storm
* * * - NWA X Division Championship Match
Frankie Kazarian (c) vs. Sonjay Dutt
* * * ½ - Singles Match
Johnny Swinger vs. Simon Diamond
* * ½ - Extreme Rules Match
Monty Brown vs. Sabu
* * ½ - NWA Tag Team Championship Match
Kid Kash & Dallas (c) vs. D-Lo Brown & Apolo
* * ½ - NWA World Heavyweight Title Shot Match
Raven vs. Chris Harris
* * *
Hyvät uutiset:
1. Päämestaruuskuvioiden hyvä buukkaus sen kuin jatkuu.
2. Päämestaruuteen liittyvät ottelut ovat poikkeuksellisen viihdyttäviä.
3. Myös X-Divarin ja joukkueiden mestaruuskuviotilanne on varsin mallikas.
4. Midcardissa on muitakin viihdyttäviä kuvioita, joille jopa buukataan kunnollisia blow off -otteluita.
5. Kortti täynnä viihdyttäviä otteluita.
- Pakko on kehua TNA:ta nyt, kun se on vihdoin saanut ME-kuvionsa rullaamaan. Tässäkään show’ssa ei oikeastaan ollut mitään moitittavaa ME-kuvioista tai lähes tulkoon mistään kuvioista. Parastahan on tietenkin se, että ME-kuvioiden rakentelulle ja kaikelle muulle oleelliselle on nyt paljon enemmän aikaa, kun kaikki kamala turha p**ka (jota alkuvuoden show’t olivat täynnä) on nyt kuorittu pois. Tässäkin show’ssa edettiin todella yksinkertaisesti ja samalla viihdyttävästi päämestaruuspuolella. Jeff Jarrett odotti jännityksellä sitä, kenestä tulee hänen ykköshaastajansa ensi viikolla käytävässä Steel Cage Matchissa, ja tärkeimmät ME-nimet puolestaan tavoittelivat paikkaa tuossa ottelussa. Raven oli ansainnut toissa viikon 4-Way Matchin (huijaus)voitolla paikan Chris Harrisia vastaan ykköshaastajuusottelussa, ja tämän show’n alussa hän hyökkäsi Harrisin käden kimppuun niin rajusti, ettei Harrisin ottelukunnosta ollut varmuutta show’n aikana. Toissaviikkoisen 4-Wayn vääryydellä hävinnyt AJ Styles olisi halunnut ottaa Harrisin paikan tuossa ottelussa, mutta Harris ei siihen suostunut vaan ilmoitti ottelevansa vaikka rikkinäisellä kädellä. Ykköshaastajuusottelua seurasivat Jarrettin lisäksi Styles ja Ron Killings, joten uskottavia nimiä päämestaruuskuvioissa riittää nyt.
- Sen lisäksi että päämestaruuskuviot etenevät loogisesti, niihin liittyvät ottelutkin ovat nyt laadultaan paljon viihdyttävämpiä kuin suurin osa ME-kuvioiden otteluista koko TNA:n historiassa. Tässäkin show’ssa nähtiin kaksi ME-kuvioihin liittyvää ottelua, ja ne saivat molemmat arvosanakseen ***:n. Ei kolme tähteä nyt mikään huippuottelu ole vielä, mutta tälle pohjalle rakentelu voi taata sen, että lähitulevaisuudessa nähtäisiin oikeasti vaikka se TNA-historian ensimmäinen ****-tason päämestaruusottelu. Oli kiva katsoa, kuinka Jeff Jarrett otteli Harrisin joukkueparin James Stormin kanssa todella toimivan ja intenssiivisen ”valmistautumisottelun” ja kuinka Raven pisti Harrisin kanssa ME:ssä kunnon ryminän päälle. ME oli jo hyvin lähellä ***½-arvosanaa, mutta vielä ihan pientä parannusta olisin kaivannut, jotta sinne olisi päästy. Hyvä ottelu tämä oli tällaisenaankin, ja erityisen hyvän siitä teki se, että sekaantumisia oli keskimääräistä vähemmän ja että lopetus oli puhdas.
- Päämestaruuskuviot eivät ole ainoa osuus, joka toimii. Myös molempien muiden mestaruuksien tilanne on tällä hetkellä oikein mainio. X-Divarin vyö on nyt herännyt horroksestaan, jonka America’s X Cup ja Chris Sabinin loukkaantuminen yhdessä aiheuttivat, ja nyt uusi mestari Frankie Kazarian pisti upean show’n pystyyn Sonjay Duttin kanssa. Kazarianin ja Duttin ottelu oli kiistatta vuoden parhaimpia X-Divarin otteluita, ja pari minuuttia pidempänä se olisi ollut huippuluokan kohtaaminen. Lisää tätä! Kazarian on nyt päihittänyt kaikki muut Team NWA:n jäsenet paitsi Chris Sabinin. Ottelun jälkeen hän vaatikin paikkaa Team NWA:ssa, mutta sitä hän ei ainakaan vielä saanut. Myös joukkuemestaruuksilla menee nyt taas hyvin, kun vöiden kimppuun on saatu oikeita ja vieläpä tuoreita joukkueita. Olin aika yllättynyt TNA:n buukkausratkaisusta pistää vyöt Christopher Danielsin ja Low-Ki’n sijaan Dallasin ja Kid Kashin vyötäisille, eivätkä yllättävät joukkuemestaruuskuvioiden buukkausratkaisut loppuneet tässäkään show’ssa, kun D-Lo Brown ja Apolo kohtasivat tuoreet mestarit. Ottelu oli kuitenkin paljon viihdyttävämpi kuin olisin uskonut, ja jos joukkuemestaruuspuolella pysytään vähintään edes **½-tasolla, tilanne on ok. Odotan mielenkiinnolla jatkoa joukkuemestaruuspuolellakin.
- Ja jotta ympyrä voisi sulkeutua täydellisesti, on kehuja annettava myös muiden kuin mestaruuskuvioiden buukkaamiselle. Monty Brownin ja Sabun feud toimii tällä hetkellä hyvin, ja miehet vetivät tällä viikolla oikein viihdyttävän HC-rymistelyn, jonka arvosanaa rokotti ainoastaan typerä lopetus. Myös Simon Diamondin ja Johnny Swingerin pitkäänrakenneltu feud sai tällä viikolla jatkoa, kun miehet kohtasivat toisensa kehässä. En tiedä, oliko näistä otteluista kumpikaan mikään feud ending -kohtaaminen vielä, mutta saattoi hyvin ollakin. Ja jos ei ollut, tällaisten isojen midcard-otteluiden buukkaamisella TNA osoittaa ainakin sen, että sillä on oikeasti edellytyksiä buukata myös mestaruuskuvioiden ulkopuolella mielenkiintoisia blow off -otteluita. Kehuja pitää antaa myös siitä, että tässä show’ssa nähtiin ilmeisesti vihdoin New Franchisen lopullinen loppu, kun Michael Shane haistatti pitkät Shane Douglasille ja ilmoitti lähtevänsä takaisin X-Divarin kuvioihin.
- Jos jollekin ei vielä otteluiden arvosanoista ja muista kehuistani käynyt ilmi, tykkäsin jokaisesta tämän show’n ottelusta. Yksi ***½-ottelu, joka oli tosi lähellä huippuarvosanaa. Kaksi ***-ottelua, joista toinen oli lähellä ***½:ta. Ja sitten vielä kolme **½-ottelua, joista kaikki hoitivat paikkansa ja joko ylittivät odotukset tai vähintäänkin täyttivät ne kiitettävästi. Ennen kaikkea jokainen ottelu oli merkittävä ja niiden järjestämisellä oli syy. Ei yhtään filleriä koko kortissa. Tällaisia viikkoja lisää, TNA, jooko?
Huonot uutiset:
1. Abyssin buukkaus kummastuttaa.
- Oikeastaan ainut asia, joka jäi tästä show’sta hampaankoloon, on se, että Abyssin buukkaus on nyt tosi outoa. Tässä show’ssa kunnollisen debyyttinsä teki mysteerinen naishenkilö, joka ilmeisesti toimii nyt Abyssin managerina ja johdattelijana, jolla on jotain kummalista valtaa suurikokoiseen monsteriin. Ehkäpä sitten tämän naisen takia Abyss hyökkäsi illan aikana ensin Frankie Kazarianin ja Sonjay Duttin ja myöhemmin vielä Sabun kimppuun. Lisäksi hän haastoi riitaa Monty Brownin kanssa. Millekään näistä hyökkäyksistä ei annettu mitään selitystä, eikä minulle ainakaan selvinnyt ollenkaan, miksi Abyss piti sekoittaa kahteen aivan toisistaan iralliseen kuvioon. Mitä Abyss oikeastaan tekee nyt, kun hän on vähän niin kuin tippumassa päämestaruuskuvioista pois? Toivottavasti häntä ei buukata ainakaan enää dominoimaan X-Divarin painijoita lisää, koska sitä ei X-Divarin uskottavuudelle tarvitse tehdä.
Uskomatonta, kuinka hyvin TNA on onnistunut nousemaan siitä järkyttävästä suosta, johon se oli itsensä helmikuussa ajanut. Tällä hetkellä TNA on viihdyttävämpi kuin melkeinpä koko olemassaolonsa aikana. Lisää tätä. Tämä oli ensimmäinen Ok-arvosanan saava ”normaali” (eli ei mikään X-divarin turnaus) show sitten joulukuun 2002.
Weekly PPV #90 (21.4.2004)
- 2 on 1 Handicap Match
Monty Brown & Abyss vs. Sabu
* * - Singles Match
David Young vs. Shark Boy
* - Tag Team Match
Glenn Gilberti & Johnny Swinger vs. Sonny Siaki & Simon Diamond
* * - Singles Match
Michael Shane vs. Christopher Daniels
* * * ½ - NWA Tag Team Championship Match
D-Lo Brown & Apolo (c) vs. Kid Kash & Dallas
* * ½ - Steel Cage Match for the NWA World Heavyweight Championship
Jeff Jarrett (c) vs. AJ Styles
* * *
Hyvät uutiset:
1. Vaikka päämestaruuskuvioissa olikin aikamoista säätämistä illan aikana, lopulta homma päättyi hyvin.
2. Päämestaruuden ympärillä on edelleen (ja erityisesti tämän jakson jälkeen) kunnon pöhinää.
3. X-Divisioona rullaa edelleen mielenkiintoisesti – ja tarjoaa illan parhaan ottelun.
4. Midcard-kuvioissa nähtiin osittain ihan toimivaa kehitystä.
- Säästetään se päämestaruussäädön kritiikki tuonne huonojen uutisten puolelle suurimmaksi osaksi, mutta on silti mainittava, että ei TNA tätä parin kuukauden rakennellun suuren Steel Cage Matchin loppuhuipennusta hoitanut mitenkään ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkihan siis alkoi siitä, kun show’n openerin jälkeen Raven hyökkäsi backstagella brutaalisti Chris Harrisin kimppuun. Harris oli siis viime viikolla voittanut ykköshaastajuuden Ravenia vastaan käydyssä ottelussa, ja ”Wild Cat” Harrisin oli vihdoin tarkoitus saada revanssinsa Jarrettia vastaan, mutta nyt Raven murskasi hänen kätensä ja samalla unelmansa tuosta ottelusta. Tuon jälkeen alkoi koko show’n ajan kestänyt draama siitä, kuka korvaisi Harrisin tuossa ottelussa, joka olisi käytävä tänä iltana, koska sitä oli mainostettu niin kauan etukäteen. Loppujen lopuksi Director of Authority Vince Russo päätyi valinnassaan AJ Stylesiin, joka kohtasi ikiaikaisen vihamiehensä Jeff Jarrettin Steel Cage Matchissa. Sinänsä tuo Stylesin ja Jarrettin ottelu oli todellakin sitä, mitä olin odottanut aina siitä lähtien, kun Stylesin ensimmäinen rematch joulukuussa 2003 päättyi kauhean ylibuukkauksen jälkeen täysin epäselvästi. Stylesin ja Jarrettin feudilla oli todella niin paljon tarinaa kuin vain saattaisi olla, ja nyt he vihdoin saivat otella puhtaan mestaruusottelun, johon ei sekaantunut yhtään kukaan. Siinä mielessä palikat olivat kohdallaan, mutta ongelmiakin oli. Ottelu itsessään oli hyvä (muttei niin hyvä kuin olisi voinut olla), ja lopetus oli toki ikimuistoinen. Hyvääkin mahtui siis päämestaruuskuvioihin…
- …Eikä vähiten sen takia, että tämän show’n aikana käytyjen vääntöjen ja ennen kaikkea show’n lopetuksen ansiosta päämestaruuskuviot käyvät nyt kuumempana kuin koskaan. Jos siis jakso onnistui jossain, se sai minut ainakin odottamaan entistä enemmän jatkoa NWA World Heavyweight -mestaruuskuvioissa, mitä en olisi voinut sanoa edes etäisesti vakavalla naamalla vielä pari kuukautta aikaisemmin. TNA on todella onnistunut luomaan päämestaruudestaan juuri niin tärkeän vyön kuin sen pitäisi ollakin.
- Päämestaruuden lisäksi myös X-Divarilla rullaa hyvin. Vaikka X-mestaruudesta ei show’ssa oteltukaan, mestari Frankie Kazarian veti backstagella viihdyttävän promon ja puhui jotain siitä, että lähitulevaisuudessa Amazing Red ja Sonjay Dutt aloittaisivat ’Best of 3’ Seriesin ykköshaastajuudesta. Ei kuulosta ollenkaan pahalta. Lisäksi Kazarian kertoi, että viime viikon jälkeen hän oli miettinyt asioita uudelleen, eikä hän olekaan enää kiinnostunut paikasta Team NWA:ssa. X-Divarin edustusjoukkueesene oli nyt virallisesti vapautunut paikka, kun Sonjay Dutt oli päättänyt jättää joukkueensa ja siirtyä kokonaan mestaruuskuvioihin. Tuosta vapaasta paikasta kamppailivat Christopher Daniels ja Michael Shane kirkkaasti illan parhaassa ottelussa. Nyt TNA on vihdoin ymmärtänyt, että se voi pyörittää sekä X-Divarin mestaruusjuttuja että X Cuppejaan – ja vieläpä eri naamoilla! Täydellistä. X Cup -hommatkin saivat myös konkreettisen tulevaisuuden suunnitelman, kun katsojille ilmoitettiin, että toukokuun lopussa järjestetään America’s X Cupin sijaan World X Cup, jossa Team NWA, Mexico, Japan ja Canada ottavat kaikki neljä mittaa toisistaan ja ratkaisevat lopullisesti sen parhaan X-Divari-maan tittelin. Pitää myös mainita, että nyt VIHDOIN New Franchise hajosi. Luulin sen tapahtuneen jo viime viikolla, mutta vielä sitä pitkitettiin viikolla. Nyt kuitenkin Shane kääntyi Douglasia vastaan ja pieksi tämän Tracin avustuksella. Näytti siltä, että Douglasista yritettäisiin tehdä facea, outo ratkaisu.
- Midcard-kuvioissakin oli taas ihan hyvää kehitystä. Joukkuemestaruuskuviot jatkuivat ihan kivasti. D-Lo Brown ja Apolo puolustivat vöitään, jotka he olivat voittaneet, kun Dallas oli hankkinut joukkueella diskauksen muistamatta, että TNA:ssa myös diskauksella häviää mestaruutensa. Nyt joukkueet ottelivat taas varsin vauhdikkaan ja viihdyttävän joukkueottelun, jonka heikoin osuus oli tylsältä tuntunut lopetus. Saa nähdä, miten tämä homma jatkuu. Myös toiset joukkuekuviot etenivät ihan ok:sti, kun Simon Diamond otteli kaverinsa Sonny Siakin kanssa verivihollistaan Johnny Swingeriä ja tämän kamua Glenn Gilbertiä vastaan. Ottelu oli ihan ok, ja sen post match -meiningeissä paluunsa TNA:han teki Siakia viime keväällä manageroinut Desire, joka on varsin painitaidoton naishenkilö. En ollut kovin innoissani Desiren comebackista, mutta kai se jotain säpinää tuo tähän kuvioon. Kunhan ette enää pistä Gilbertin manageria Trinityä ja Desireä toisiaan vastaan. Ja lopuksi plussaa myös Sabu/Monty Brown/Abyss -kuvion edistämiselle. Show’n avannut Handicap Match (jonka piti olla joukkueottelu mutta Ravenia ei kiinnostanut Sabun kanssa ottelu) oli ihan jees, ja kaikki kolme näyttivät siinä hyvältä. Myös Abyssin ja Brownin välillä on edelleen erimielisyyksiä, joten näiden kolmen välillä nähdään varmaan ihan kivoja otteluita. Ilmeisesti Abyss nyt siis vakiinnutti paikkansa tässä kuviossa – en vain ymmärrä, miksi hänen piti tuhota myös kaksi kuumaa X-Divarilaista viime jaksossa.
Huonot uutiset:
1. Eihän tuo päämestaruuskuvio kokonaisuudessaan nyt mennyt ihan tyylipuhtaimmalla mahdollisella tavalla.
2. David Young ei kiinnosta.
- Pitää siis vielä korostaa, että olen iloinen a) AJ Stylesin vihdoin ja viimein saamasta paikasta päämestaruusottelussa ja b) jännittävästä pöhinästä päämestaruuskuvioiden ympärillä. En kuitenkaan ollut iloinen siitä, että ensin TNA käyttää j******ta kaksi kuukautta rakennellakseen Chris Harrisista vihdoin ja viimein uskottavaa haastajaa Jeff Jarrettille, ja sitten kun sen suuren ja mahtavan blow off -ottelun oli vihdoin aika koittaa, Harris vedetään viime hetkellä jollain idioottimaisella ”Raven teloi hänen kätensä käyttökyvyttömäksi” -syyllä pois ottelusta. Mitä paskaa? Ellei Harris ole oikeasti loukkaantunut painikunnottomaksi viimeisen viikon aikana, tämä buukkausratkaisu oli aivan järjetön. Kaikki tämä rakentelu, pushaus, voitot Ravenista, viime viikkojen suuret ottelut… Kaikki menettivät merkityksensä, kun Harris kyyditettiin pois paikalta ambulanssilla ja Russo alkoi ilman mitään järkeviä perusteita arpoa Jarrettille uutta vastustajaa. Vaihtoehtoja olivat James Storm (Harrisin ehdotus), Ron Killings (3 Live Kru kävi vaatimassa Truthille paikkaa kehässä), Abyss, Raven ja AJ Styles. Lopulta nähtiin swerwe, kun Russo antoi Ravenin ymmärtää, että hän saa tuon mestaruusottelun. Sen sijaan Russo antoikin sen Stylesille, jolle Russo oli aikaisemmin illalla sanonut, että ”tämä tilaisuus meni kun ei halunnut tehdä sovintoa Russon kanssa”. Miksi h****tissä AJ Styles ei vain voinut voittaa sitä parin viikon takaista Fatal 4-Wayta ja viime viikolla Harrisia, jos hänet oli kuitenkin tarkoitus laittaa tuohon mestaruusotteluun? Siksi myös tuo itse ottelu ja sen jälkimeiningit eivät olleet ollenkaan sellaisia kuin olisivat oikealla rakentelulla olleet. Toki tällä nyt saatiin ”suojeltua Chris Harrista”, mutta kuka muka uskoo, että hän saa jonkun ison mestaruusottelun vielä tässä kuviossa, jossa haastajia on enemmän kuin laki sallii?
- En ole tähän asti jaksanut paljoakaan mainita tästä David Young -kuviosta, mutta nyt on kai pakko, kun se sai oman ottelunsakin. Glenn Gilberti ja tämän porukka on nyt jo jonkin aikaa siis hylkinyt ja dissannut David Youngia, koska joku kuukausi sitten haastattelija Scott Hudson toi esille faktan, että Young ei ole voittanut yhtään ottelua sitten viime lokakuun tai jotain vastaavaa. Tämän jälkeen Young on yrittänyt joka viikko osoittaa olevansa Gilbertin porukan arvoinen, mutta joka viikko Gilberti on tullut varmemmaksi siitä, että Youngin aika oli ja meni. Nyt Young yritti epätoivoisesti tehdä vaikutuksen Gilbertiin ottelussa Shark Boyta vastaan, mutta kaikkihan me tiedämme jo varmaan, kuinka tuossa ottelussa kävi. Ehkä tämä kuvio olisi vähitellen ohi?
Ei ihan viime viikon tasoinen, mutta ihan jees. Kehno.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 1.6.2014
No Comment