2002ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Joulukuu 2002

Päivämäärä: 4. – 11.12.2002

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Joulukuussa järjestettiin vain kolme TNA-PPV:tä, koska joulupyhien aikaan ei ole järkeä tunkea ulos pay per view -materiaalia. Niinpä tässä arvostelussa on käsittelyssä vain kaksi show’ta. Vuoden loppu oli muuten ilmeisesti aika rauhallista aikaa TNA:lle, koska mitään suuria uutisia ei tältä ajalta ole löydettävissä. TNA:n ja Panda Energyn yhteistyö jatkui kulisseissa entiseen tapaansa, ja jonkinlainen power struggle Jerry Jarrettin ja Vince Russon välillä oli varmaan edelleen olemassa, mutta ainakin se saatiin tuotua myös juonikuvioihin mukaan.

Vaihtuvuus TNA:n rosterissa jatkui edelleen, mutta on mahdotonta sanoa, ketkä olivat lähteneet pysyvämmin ja ketkä vain vähäksi aikaa esimerkiksi loukkaantumisten takia, koska TNA ei lähetyksissä tiedottunut katsojille asiasta mitenkään. Ainakaan Syxx-Pacia, Scott Hallia ja Low-Ki’tä ei vakituisista kasvoista ollut nyt nähty hyvään toviin. Ace Steelkin oli kadonnut kokonaan, ja Mortimer Plumtree oli keskittynyt pelkästään AJ Stylesin manageroimiseen. Myös Bruce, Brian Lawler ja April olivat nyt joulukuun ajan olleet poissa, kun kuvio oli saanut onnellisesti päätöksensä marraskuun viimeisessä ppv:ssä. Lähtijöiden vastapainoksi oli toki tullut taas uusia nimiä, joista osa (mm. Crimson Dragon) pyörähti vain parissa ppv:ssä mutta osa jäi myös pysyvämmäksi osaksi rosteria.

Selostajina edelleen Mike Tenay ja Don West, joista jälkimmäinen ei vielä 24:kään selostetun paini-ppv:n jälkeen osaa erottaa Suplexia ja Powerbombia toisistaan.


Weekly PPV #23 (4.12.2002)

  • NWA Tag Team Title Shot Match
    SAT’s vs. Divine Storm
    * * ½
  • Singles Match
    Chris Harris vs. Brian Lee
    * *
  • Singles Match
    James Storm vs. Slash
    * * 
  • Double Elimination Match for the NWA X Division Title Shot
    EZ Money vs. Kid Kash vs. AJ Styles vs. Joel Maximo
    * * *
  • 2 on 1 Handicap Bullrope Match
    America’s Most Wanted vs. James Mitchell
    DUD
  • 2 on 1 Handicap Match
    Harris Boys vs. Jeff Jarrett
    *

Yhteenveto:

Tämä jakso keskittyi lähes pelkästään viime viikolla kunnolla alkaneeseen storylineen Vince Russon ympärillä. Otteluista tosin vain yksi (ME) liittyi kyseiseen kuvioon, minkä takia otteluita olikin tässä show’ssa niin vähän. Toivottavasti tämä ei ole pysyvä käänne. Mutta siis, viime viikolla Vince Russo julisti saapuneensa pelastamaan ”perinteiseen painiin” luottavan TNA:n tuholta tuomalla mukaan sports entertainmentia, jota tämä yhtiö kaipaa kipeästi. Ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi liittolaisekeen Russo oli kaavaillut Jeff Jarrettia, jonka hän auttoi mestaruusvoittoon pari viikkoa aikaisemmin, mutta Jarrett ei lämmennytkään Russon ehdotuksille. Toisaalta hän ei myöskään ollut ilmoittanut selvästi olevansa TNA:n ja perinteisen painin puolella tässä sodassa Russoa ja sports entertainmentia vastaan, mutta näytti kuitenkin pysyttelevän tiukasti Russoa vastaan. Näistä sekavista asetelmista lähdettiin tämän viikon show’hun, jonka päätapahtumat pitänee käydä läpi kronologisessa järjestyksessä, jotta niissä olisi mitään järkeä.

Show alkoi sillä, että Roddy Piper teki TNA-debyyttinsä ja ylipäätänsä paluunsa koko painibisnekseen saapumalla kehään vetämään in ring -promon. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikä tahansa promo vaan shootti tai Russon rakastama ”shootti”. Tiedä sitten kumpi. Joidenkin internet-lähteiden mukaan Piperin promoa ei oikeasti ollut käsikirjoitettu. Promossaan Piperin oli tarkoitus haukkua Russoa, koska kaikki tiesivät, että Piper ei voi sietää Russoa. Ja Piper todellakin haukkui Russoa: promon alku oli vielä oikein toimivaa perinteistä Russo-dissausta, mutta sitten Piper alkoi syyttää Russoa serkkunsa Owen Hartin (Piper oli siis oikeasti kanadalainen) kuolemasta. Tempauksesta voi olla montaa mieltä, mutta erityisesti tämän takia Piperin promo on jäänyt painihistorian kirjoihin yhtenä inhottavimmista promoista. Minusta oli hienoa nähdä Piperia pitkästä aikaa, ja hän sopi tähän juonikuvioon hyvin, mutta Owen-kortti tuntui todella epämiellyttävältä. Tämän jälkeen Piper vielä syytti Russoa WCW:n ajamisesta konkurssiin, minkä jälkeen Russo saapui katsomosta kehään. Piper karjui Russolle naama punaisena eikä antanut Russolle mikkiä tämän yrittäessä vastata Piperin syytöksiin. Tämän sekametelisopan päätti se, että yhtäkkiä taas TNA:n turvamiehinä toimivat Harrisin veljekset saapuivat paikalle erottamaan kaksikon toisistaan. Nyt Harrisit olivat siis oikeasti menettäneet sen ykköshaastajuutensa ja toimivat siinä tehtävässä, josta Don oli juuri pari viikkoa sitten saanut kenkää? Loogisuutta peliin TNA, jooko?

Seuraavaksi tässä kuviossa nähtiin Vince Russon in ring -promo. Russo ei puhunut Piperista mitään muuta kuin, että Piper joutuu helvettiin, koska käyttää Owenin nimeä promotakseen uutta kirjaansa, joka oli juuri tullut ulos. Tämän jälkeen Russo lisäsi, ettei hänellä ole muuta sanottavaa Piperille, koska ei halua tyllä syytetyksi kunnianloukkauksesta. Promossaan Russo keskittyi jälleen haukkumaan TNA:n nykytoimintaa ja TNA:ta johtavia vanhoja NWA-pappoja, jotka eivät Russon sanojen mukaan olleet pätkääkään kiinnostuneet siitä, mitä katsojat haluaisivat TNA:ssa nähdä. Russo lupasi tuoda katsojille kaiken, mitä he halusivat (väkivaltaa, seksiä, kiroilua). Tätä varten hän julisti perustavansa Sports Entertainment Xtreme (kyllä, lyhenteenä SEX) -stablen. Ensimmäisenä tekonaan Russo kutsui kehään Athenan, joka oli TNA:n alkuaikojen kehätyttö ja joka oli jostain syystä noussut suureen suosioon TNA-fanien keskuudessa. Viikottain katsomossa oli Athena-kylttejä, ja yleisöltä kuultiin Athena-chantteja. Russo sanoi, että Athena oli hyvä esimerkki NWA-partojen välinpitämättömyydestä. Yleisön reaktiosta huolimatta Athenaa ei ollut buukattu yhtään mihinkään. Nyt Russo halusi antaa Athenalle mahdollisuuden… pakottamalla tämän riisumaan paitansa keskellä kehään. Se siitä herrasmiesmäisyydestä. Russon mukaan yleisö haluaisi nähdä vain Athenan tissit (jotka olivat Russon mukaan pienemmät kuin Dusty Rhodesilla). Athena ei tietenkään suostunut tähän, vaan läimäisi Russoa naamaan. Taas Harris-veljekset saapuivat paikalle rauhoittamaan tilannetta, kunnes Russo puhui heidät hetkessä puolelleen. Ron Harris kertoi olevansa kyllästynyt siihen, kuinka NWA-TNA kohteli heitä, ja nyt he saisivat veljensä kanssa muutoksen aikaan liittymällä Russon porukkaan. Anglen päätteeksi Harrisit pieksivät Athenan tajuttomaksi.

Näiden kahden pääanglen jälkeen kuviota alettiin rakennella lisää pikkukuvioilla. Ensin Bob Armstrong yritti saada Harrisit vielä takaisin TNA:n puolelle, mutta kaljukaksikko ei NWA-pomoa kuunnellut. Tämän jälkeen Bob Armstrong ja The Truth tekivät sopimuksen: Truth tahtoi päästä kostamaan mestaruustappionsa Russolle, ja Armstrongin mukaan tie siihen olisi ensin tuhota Harrisin veljekset. Armstrongin suostuttelemana Truth ja Jarrett muodostivat epäpyhän liittouman, joka ottelisi yhdessä Harriseja vastaan. Myöhemmin illalla Harrisin veljekset saapuivat kuitenkin kehään pieksemään toisen NWA-päällikön Bill Behrensin. Truth yritti pelastaa hänet, mutta sen sijaan Harrisit pieksivät myös hänet painikunnottomaan tilaan. Niinpä Bob Armstrong pestasi poikansa BG Jamesin ottelemaan Jarrettin kanssa ME:ssä, mutta Jameskaan ei selvinnyt kehään, koska hänet oli hakattu backstagella. Niinpä Jarrett joutui ottelemaan Harrisia vastaan yksin aivan turhassa ottelussa, jonka ainut hyvä puoli oli Jarrettin kova yrittäminen ja yllättävän hyvä face-rooli. Truth sekaantui loukkaantumisestaan huolimatta ottelun lopetukseen, ja Harrisit pieksivät hänet ottelun jälkeen kanveesiin. Tällöin paikalle saapui BG James, joka teki shokeeraavan swerve-turnin (lisää niitä varmasti tulossa tulevissa jaksoissa) lyömällä terästuolilla Truthia ja halaamalla Russoa. Jotta tämä järjetön sotku saisi vielä kirsikkansa kakun päälle, show päättyi kuvaan Paul Bearerista, joka katsoi kehässä juhlivaa Russon porukkaa ja hymyili. Mitä helkkaria täällä oikeasti tapahtuu?

En saanut edes kaikella tuolla yläpuolella olleella selittämisellä avattua kaikkia tässä show’ssa nähtyjä Russo-kuvion ulottuvuuksia, mutta tässä nyt olivat tärkeimmät. Tässä show’ssa nähtiin kuitenkin myös muita kuvioita ja otteluita, tosin varsin merkityksettömissä rooleissa. Joukkuemestaruusfeud AMW:n ja New Churchin kesken jatkui kahdella Singles-ottelulla, joiden voittajat ottelisivat James Mitchellin kanssa Bullrope Matchissa. Singles-ottelut olivat ihan kivoja välipalakohtaamisia, mutta itse Bullrope Match oli taas täysin turhaa kuraa, jonka ajan olisi voinut käyttää ihan muuhun.

Lisäksi show’ssa nähtiin ihan mukava ykköshaastajuusottelu joukkuemestaruuksista. Saa nähdä, pääsevätkö tämänkertaiset voittajat ikinä ottelemaan vöistä. Lisäksi nähtiin illan paras ottelu Double Elimination Match, joka jäi tasoltaan kuitenkin hyvin kauas siitä PPV #2:ssa nähdystä Double Elimination Matchista. Panoksena oli X-Divarin mestaruusottelu muttei kuitenkaan ensi viikolle, koska tällä viikolle kaavailtu mestaruusottelu Sonny Siakin ja Jerry Lynnin välille jouduttiin siirtämään ensi viikolle Lynnin loukkaantumisen takia ja näin ollen Siaki oli edelleen ykköshaastaja. Ennen Double Elimination Matchin alkua AJ Styles iski otteluun alun perin buukatun Amazing Redin sisääntulorampille Styles Clashilla. Feudia luvassa? Redin paikan ottelussa otti Joel Maximo. Varsin ohuelta tuntuu TNA:n keskikortti, jos sen parhaat palat ovat tässä.

Mitä tästä show’sta jäi kokonaisuudessaan käteen? Kauhea määrä Russo-kamaa, josta osa oli kieltämättä ihan mielenkiintoista ja jännittävää mutta liian suuri osa täyttä kuraa. En voi mitään sille, että tavallaan tämä Russon ja SEX:n tulo on tuonut kahteen viimeisimpään TNA-lähetykseen sellaista jännitystä ja merkittävyyden tuntua, josta on suurimmassa osassa kuivakoista peruslähetyksistä voitu vain haaveilla. Tavallaan siis hieman samanlainen vaikutus kuin Hoganin ja Bischoffin tulolla vuonna 2010. Toisaalta taas Russo on edelleen Russo, ja moni asia kaiken tämän jännittävyyden keskellä on aivan täyttä paskaa. Piper tuomassa Owen Hartin kuoleman mukaan storylineen shoot-promossa, Harris Brothersit ME-kuvioissa, mukahuikeita swerve-turneja ja liian pitkiä promoja, joissa piestään turhia naisesiintyjiä… Todella paljon on vielä parantamisen varaa. Kun tähän lisätään se, että show’n otteluiden taso oli kokonaisuutena todella onneton ja että ppv:ssä ei nähty yhtään mestaruusottelua, niin Surkean puolelle tämä menee. Asiaa ei auta sekään, että kaikki Russo-kuvion ulkopuolella tuntuu tällä hetkellä täysin yhdentekevältä. Monilta osin tämä oli jopa TNA:n historian huonoin ppv, mutta kaiken maailman Pipereiden ja Paul Bearereiden tuomat jännitykset kieltämättä saivat minut sen verran innostuneeksi, että ihan vuoden huonoin tämä ei ollut, vaikka hyvin lähellä sitä oltiin. Nyt skarppausta, TNA.


Weekly PPV #24 (11.12.2002)

  • Singles Match
    Jason Cross vs. Tony Mamaluke
    * * ½ 
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Jorge Estrada
    * * 
  • Tag Team Match
    America’s Most Wanted vs. Divine Storm w/ Trinity
    * * ½ 
  • Singles Match
    AJ Styles vs. Amazing Red
    * * * ½ 
  • NWA Tag Team Championship Match
    Disciples of the New Church (c) vs. Harris Boys
    ½
  • NWA X Division Championship Match
    Jerry Lynn (c) vs. Sonny Siaki
    * * * 
  • Chair & Chain Match
    The Truth vs. BG James
    * ½
  • NWA World Heavyweight Championship Match
    Jeff Jarrett (c) vs. Curt Hennig

Yhteenveto:

Tällä viikolla Russo & SEX vs. Armstrong & NWA -kuvio eteni paljon rauhallisemmin kuin viime viikolla, mikä lienee ihan hyväkin viimeviikkoisen jättipaketin jälkeen. Tällä viikolla keskityttiin siihen, että heel-turnin tehnyt BG James ja Harris Boys kävivät show’n aikana promoamassa NWA:n paskuudesta ja jatkoivat feudaamista BG:n isän Bob Armstrongin kanssa. Tykkään SEX vs. NWA:sta, mutta tämä Armstrong vs. Harrisit (& BG James) on kyllä aivan totaalista turhuutta.

No, myöhemmin illalla Harrisit kohtasivat vihdoin ja viimein joukkuemestarit ottelussa, joka heille oli luvattu jo viikkoja sitten. Itse ottelu oli aikalailla täyttä kuraa, eikä sitä auttanut surkea loppusekoilu, jossa nähtiin BG Jamesin ja Percy Pringlen sekaantumiset ja käännetty ottelun lopputulos. Percy Pringle on siis WWE:ssä Paul Bearerina tunnettu manageri, joka saapui tässäkin show’ssa paikalle ja yritti yllättäen auttaa Disciples of the New Churchia, mutta James Mitchell ei hyväksynyt tätä apua ja usutti painijansa Pringlen kimppuun. Pringlen/Bearerin TNA-ura ei ole lähtenyt liikkeelle kovin kiinnostavasti. Niin ja toisessa SEX:n jäsenten ottelussa BG James kohtasi ”Chair and Chain Matchissa” The Truthin, joka on nyt NWA:n puolelle liittouduttuaan ilmeisesti tehnyt face-turnin. Ottelumuoto tarkoitti sitä, että kaksikko oli sidottu toisiinsa ketjulla, jossa oli kiinni myös terästuoli. Ei tässäkään ollut kyse mistään klassikkokohtaamisesta, mutta roolinsa se hoiti kohtuullisesti, mistä voi kiittää lähinnä Truthin hienoja high flying -loikkia ja bumppeja.

Face-Truthista pitää muuten sanoa, että nyt oli vaikeaa tunnistaa kaikkien painijoiden alignmentia. Jarrett ja Truth ovat käyttäytyneet NWA:n puolelle liittouduttuaan tosi facemaisesti, ja he ovat myös saaneet yleisöltä niin suuri hurrauksia, että minun on pakko pitää heitä facena. Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Sen sijaan Divine Storm ja Kid Kash käyttäytyivät tässä show’ssa taas niin heelisti, että merkkasin heidät punaisella. Kashin ottelu Estradaa vastaan oli varsin peruskauraa, ja Divine Stormin ottelu AMW:n kanssa ihan kiva joukkuekohtaaminen yllättävällä lopputuloksella.

Tässä show’ssa nähtiin taas yksi kunnon debyytti, kun indyjä jonkun aikaa kierrellyt Jason Cross teki TNA-debyyttinsä. Cross oli ensimmäisessä ottelussaan todella vakuuttava, ja hän väläytti muun muassa hiton hienon Shooting Star Leg Dropin (nimeltään Crossfire). Myös hänen vastustajansa Tony Mamaluke näytti hyvältä, ja kaksikko sai aikaan ihan mukavan openerin, joka olisi tosin mielellään voinut olla pidempikin. X-Divarin painijoita nähtiin vielä kahdessa muussakin ottelussa, kun AJ Styles ja Amazing Red selvittelivät viime viikolla alkaneita erimielisyyksiään illan parhaassa ottelussa, joka ei kuitenkaan yltänyt ihan miesten edellisen kohtaamisen tasolle. X-Divisioonan mestaruusottelu Lynnin ja Siakin välillä oli tasaisen hyvä painiottelu, jossa Lynn osoitti taas monipuolisia painitaitojaan. Hyvin samantasoinen kuin miesten edellinen kohtaaminen. Tässäkin lopetus oli varsin yllättävä, mistä plussaa.

Vince Russoa nähtiin show’ssa ainoastaan ihan viimeisillä minuuteilla, kun hän saapui sekaantumaan Jeff Jarrettin ja Curt Hennigin varsin huonoon mestaruusotteluun. Aluksi näytti vielä siltä, että Hennig ja Jarrett saisivat aikaan ihan ok:n ottelun, mutta ottelun taso alkoi laskea jo parin minuutin jälkeen, kun tempo tipahti rajusti. Menetin toivoni lopullisesti siinä vaiheessa, kun ottelun loppu keskittyi siihen, pitäisikö Jeff Jarrettin käyttää apuna BG Jamesin hänelle aikaisemmin välittämää kitaraa. Kun tähän vielä sotkettiin Russon sekaantuminen, niin eipä tästä ME:stä jäänyt paljon käteen. Russon piti olla BG Jamesin sanojen mukaan show’ssa poista, koska hän oli rekryämässä SEX:ään lisää jäseniä. Saa nähdä, mitä tulema tuo. Ainakin show päättyi jännittävästi, kun yllättäen AJ Styles hyökkäsi Jeff Jarrettin kimppuun. Tähän odotan jatkoa.

Ei ole ollut viime aikojen TNA-tuotteessa liikaa kehuttavaa. Tässä oli sentään yksi hieno ottelu ja yksi hyvä X-Divisioonan mestaruusottelu. Lisäksi alakortti oli sentään jollain tavalla kunnossa, ja suuriakin storylinejä vietiin eteenpäin rauhallisesti. Silti moni asia tökkii, ja SEX vs. NWA -kuviossakin on vielä paljon parantamisen varaa. Suurin osa otteluista tällä kertaa oli kuitenkin jo ihan kohtuullisesti onnistuneita, joten tällä show’lla päästään Kehnon puolelle vaikka aika niukin naukin.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 12.6.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Armageddon 2002

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #25

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.