2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Joulukuu 2003

Päivämäärä: 3. – 10.12.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Tässä kuussa oli luvassa taas yksi murheellinen uutinen, kun jo kolmas tämän vuoden aikana TNA-ppv:eissä esiintynyt painija menehtyi nuorella iällä. Malicen viimeisimmästä esiintymisestä (huhtikuu) oli toki jo aikaa, mutta ei se uutista paremmaksi tee. Kevyet mullat.

Vielä marraskuussa jaksoissa pyörineistä tyypeistä vuoden loppuun mennessä olivat vähintäänkin väliaikaisesti kadonneet Dusty Rhodes (jee), Shark Boy (höh), Sonny Siaki ja Ekmo Fatu (ihan sama), Sandman (ihan sama), Chad Collyer (höh), Lex Luger (jee), Lazz (ihan sama), Johnny Storm (ihan sama) ja James Mitchell (höh).


Weekly PPV #72 (3.12.2003)

  • NWA X Division Title Shot Match
    Kid Kash vs. Christopher Daniels vs. Low Ki
    * * * ½
  • Tag Team Match
    Michael Shane & Shane Douglas vs. Sonjay Dutt & Chris Sabin
    * * * 
  • Singles Match
    X vs. Don Harris
    * ½
  • NWA Tag Team Title Shot Match
    Glenn Gilberti & David Young vs. Simon Diamond & Johnny Swinger vs. America’s Most Wanted
    * * *
  • 6-Man Tag Team Match
    Abyss & Red Shirt Security vs. Raven & The Gathering
    * *
  • NWA World Heavyweight Championship Match
    Jeff Jarrett (c) vs. AJ Styles
    * * *

Yhteenveto:

Tämän viikon päähuomio oli Jeff Jarrettissa ja AJ Stylesissä sekä miesten välisessä päämestaruusottelussa. Tällä kertaa se myös oikeasti oli sitä. Show’ssa ei pahemmin mainittu Dusty Rhodesia tai Hulk Hogania (jolle jätettiin viime viikolla jäähyväiset), eikä Jimmy Hartiakaan nähty kuin aivan show’n lopussa. Nyt oli kyse Jarrettin ja Stylesin feudista, joka oli käytännössä jatkunut vuoden ajan ja saisi ainakin tietynlaisen huipennuksensa suuressa mestaruusottelussa. Tätä kuviota pohjustettiin heti show’n aluksi, kun Jeff Jarrett ja tämän BFF Don Callis keskeyttivät 3 Live Kru’n ja America’s Most Wantedin välienselvittelyn kehässä. Kaksikko lupasi show’n lopulle suuren yllätyksen, ja sen jälkeen he vaativat kaikkia rosterissa valitsemaan puolensa (joko Jarrettin joukoissa tai Jarrettia vastaan). Ensin AMW kieltäytyi kunniasta, mutta 3LK ei ehtinyt ilmoittaa mielipidettään, kun heel-promottelyn keskeytti Erik Watts, joka ilmoitti olevansa Jarrettia vastaan ja itse asiassa AJ Stylesin kulmauksessa illan Main Eventissä.

Avausanglen päätteeksi Styles hyökkäsi Jarrettin kimppuun, mutta homma jäi vielä pahasti kesken, ja sitä päästiin jatkamaan vasta illan Main Eventissä. Kaikki näytti hyvältä. Kunnollinen pohjustus, aikaakin pitäisi olla noin 20 minuuttia, Jarrett ja Styles 1 on 1 -ottelussa… Aluksi homma vaikuttikin tosi hyvältä, ja olin jo varma, että tällä reseptillä voitaisiin saada TNA-historian ensimmäinen ****-tason päämestaruusottelu. Styles oli tikissä, ja Jarrettkin yritti parhaansa. Sitten ottelu alkoi kuitenkin vähän harmillisesti toistaa itseään, ja toivo huippuottelusta alkoi murentua. Todellinen kuolinisku tuli siinä, kun otteluun saatiin ensimmäiset sekaantumiset. Niille ei sitten tullutkaan loppua, ja loppupuoli ottelusta oli taas niin armotonta ja älytöntä ylibuukkamista, että tyhmempi alkaa jo ihmetellä, miksi TNA ei taaskaan voinut luottaa kahteen huippupainijaansa ja antaa vain heidän painia sitä rehellistä 1 on 1 -ottelua. Lopetuskin oli aika laimea eikä ainakaan minusta ”shokeeraava” vaan lähinnä typerä. No, hyvän painin ansiosta tämä oli sentään hyvä ottelu mutta ainekset olisivat olleet taas paljon parempaan.

Vaikka päämestaruusottelu ei mennytkään ihan lapaan, tarjosi se silti oikeasti hyvän ottelun. Samoin teki joukkuemestaruuksien ykköshaastajuusottelu, jossa America’s Most Wanted pääsi kohtaamaan Triangle Matchissa sekä ex-mestarit Diamondin ja Swingerin että tämän kaksikon apureina toimivat Glenn Gilbertin ja David Youngin. Erimielisyydet Diamondin ja Swingerin joukkueen sekä Gilbertin ja Youngin kaksikon välillä olivat kasvaneet jo pitkään, eikä tämä vastakkainasettelu helpottanut tilannetta yhtään. Ottelu itsessään oli buukattu oikein mallikkaasti, ja lopputuloksena oli viihdyttävää ja rehtiä joukkuemäiskintää. Lisää tätä, niin saadaan taas joukkuedivari jaloilleen.

Hyvää joukkuepainia nähtiin myös 2 vs. 2 -ottelussa, jossa Shane Douglas ja tämän kanssa viime viikolla vihdoin liittoutunut X-Divarin mestari ”New Franchise” Michael Shane ottivat yhteen Chris Sabinin ja Sonjay Duttin kanssa. Minun mielestäni Shanen ja Douglasin joukkueen nimen pitäisi olla Michael ”Shane” Douglas. Douglas pysyi ottelun aikana sopivan pienessä roolissa ja näytti itse asiassa varsin hyvältä näin buukattuna. Dutt, Sabin ja Shane puolestaan väläyttivät ensiluokkaista osaamistaan, ja kun aikaakin oli ihan hyvin, oli lopputuloksena oikein viihdyttävä ottelu. Hyvä TNA! Juuri näin tätä hommaa pitää buukata! Sekä Sabin että Dutt ovat edelleen mukana X-Divarin kuvioissa, vaikkeivät olekaan ykköshaastajia.

Ykköshaastaja sen sijaan löytyi kolmikosta Low Ki, Christopher Daniels ja Kid Kash. Tämä kolmikko myös veti varsin painipainotteisen (ja ennen kaikkea hyvälaatuisesti painipainotteisen) illan parhaan kohtaamisen heti openerissa, kun heillä oli 10 minuuttia aikaa ratkoa X-Divarin ykköshaastajuuden kohtalo. Tuossa ajassa kolme X-Divarin konkaria tempaisi pystyyn pirun vauhdikkaan ja viihdyttävän ottelun, joka oli täynnä kovia spotteja. Vielä 5 minuuttia lisää aikaa, ja puhuttaisiin huippuottelusta. Myöhemmin illalla Low Ki ja Christopher Daniels jatkoivat feudiaan, kun Daniels pieksi Ki’n backstagella.

Myös Kash pyöri muissa kuvioissa, kun hän sekaantui X:n ja Don Harrisin väliseen otteluun häiritsemällä Harrista. Ottelun jälkeen Kash ajautui tappeluun Harrisin suojatin, pienikokoisen mustapaitaisen turvamiehen Chris Vaughnin kanssa. Innostuin jo ajattelemaan, että ehkä tällä Harrisin ja Kashin feudilla olikin koko ajan tarkoituksena Vaughnin pushaaminen, mutta se taisi olla turha toivo, koska Kash buukattiin myös yllättävän merkittävään rooliin Main Eventin kohelluksessa. Saapa nähdä.

Niin tosiaan, mysteerinen X kohtasi Don Harrisin ottelussa, joka oli varsin siedettävä brawl etukäteisodotuksiin nähden. X näytti tällä kertaa taas hyvältä vetäessään pari näyttävää power-liikettä, eikä Harriskaan ollut umpipaska. En silti toivo Harrisilta yhtään lisää otteluita, mutta eihän TNA minua kuuntele. Oikeastaan illan selvin pettymys olikin siis 6-Man Tag Team Match, jossa Abyss ja Punapaidat kohtasivat Ravenin ja Gatheringin. Sekin oli silti ihan ok rymistely, mutta mihinkään kovin erikoiseen tai säväyttävään siinä ei päästy, vaikka olin vähän toivonut Punkilta, Ravenilta ja Dinerolta jotain säväyttävää. No, ei **-ottelukaan ole p**ka suoritus, kun katsoo TNA:n vuoden kokonaissaldoa. Kirsikkana kakun päälle nähtiin vielä promo, jossa Roddy Piper lupasi palaavansa vihdoin ensi viikolla TNA:han. Aikamoista.

Pitkästä aikaa TNA:lta nähtiin yllättävän toimiva kokonaisuus, joka olisi jopa noussut Ok:n puolelle, jos vain ME olisi toiminut, kuten olin toivonut. Nyt jäädään vielä niukasti Kehnoon, vaikka kyseessä oli yksi vuoden parhaista TNA-show’ista. Jatkokin lupaa ainakin X-Divarin ja joukkuemestaruuksien osalta hyvää. Päämestaruuskuvio on suurempi arvoitus. Saa nähdä.


Weekly PPV #73 (10.12.2003)

  • Singles Match
    Kid Kash vs. Don Harris
  • NWA X Division Championship Match
    Michael Shane (c) vs. Christopher Daniels
    * * *
  • NWA Tag Team Championship Match
    3 Live Kru (c) vs. America’s Most Wanted
    * * ½
  • Tag Team Match
    Red Shirt Security vs. The Gathering
    * *
  • Singles Match
    Shane Douglas vs. Chris Sabin
    * * 
  • Singles Match
    Abyss vs. Raven
    * ½
  • Tag Team Match
    Jeff Jarrett & Kid Kash vs. AJ Styles & D-Lo Brown
    * * *

Yhteenveto:

Jeff Jarrett oli lupaillut viime show’ssa jättiyllätystä, mutta ainoaksi yllätykseksi jäi se, että Kid Kash auttoi häntä säilyttämään vyönsä AJ Stylesiä vastaan käydyssä ottelussa. Tuota yllätystä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua jättimäiseksi, ja ilmeisesti tuo yllätys onkin edelleen tulossa, sillä ainakin selostajat pohtivat tässä jaksossa tuota yllätystä. Mitään ei tässäkään jaksossa Jarrett kuitenkaan paljastanut, mutta Jarrettin ja Callisin johtamaa heel-joukkuetta vastaan taisteleva Erik Watts tykitti sitäkin kovemmilla panoksilla. Ensinnäkin Roddy Piper todellakin teki tässä jaksossa comebackinsa auttamalla AJ Stylesiä tappelussa Jarrettia, Kashia ja punapaitaturvamiehiä vastaan openerin jälkimainingeissa. Opener itsessään oli aika turha ja lähinnä Kashin pushaamiseen tarkoitettu angle. Piper vetäisi varsin hyvän promon, jossa hän ylisti NWA:ta (jota hän kutsui kodikseen) ja AJ Stylesin kaltaisia nuoria tähtiä. Jarrettia Piper haukkui oikein olan takaa, ja Jarrett onkin kuulema Piperin vihollislistan ykkösnimi. Comebackit eivät kuitenkaan jääneet Piperiin, sillä ”Rowdy” ja Styles olivat jäämässä lopulta alakynteen heel-porukkaa vastaan, kunnes D-Lo Brown ryntäsi paikalle ja auttoi faceja pieksemään heelit pois paikalta. Brown teki paluunsa ja liittoutui saman tien entisen ystävänsä ja vihamiehensä AJ Stylesin kanssa!

Illan ME:ksi buukattiin ottelu, jossa Styles ja Brown kohtaisivat Jarrettin ja ”yllätysvastustajan”, joka oli aika tylsästi Kash. Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Kash saa aika hiton kovaa pushia nyt. Tuo Main Event oli oikein mainiota entertainment-mäiskintää (ei voi sanoa brawlia, koska erityisesti Kash ja AJ vastasivat näyttävistä high flying -liikkeistä), jonka tunnelmakin oli hienosti kohdillaan. Juuri tällaista viihdyttävää ja hieman jopa yllättävää buukkausta TNA tarvitsisi koko ajan ME-kuvioihinsa. Ja jos vanhoja pieruja on pidettävä mukana, on facejen kehänlaidalle saapunut Roddy Piper noista veteraaneista ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä. Kokonaisuutena tuo ottelu oli oikein viihdyttävä paketti, vaikka vähän yllätyksettömäksi se jäi. Toisaalta yllätyksettömyys tarkoittaa, että run-inejä ja sekaantumisia oli tosi vähän, mikä on hiton hyvä juttu. ME:n jälkeen Watts latasi vielä yhden paukun tälle illalle julistamalla, että vuoden viimeisessä TNA-ppv:ssä Jarrett joutuisi puolustamaan vyötään Stingiä vastaan! Buum!

Päämestaruuden lisäksi myös Tag Team ja X-Division-mestaruudet olivat hyvin esillä. X-Divarin mestarin Michael Shanen, tämän mentorin Shane Douglasin ja heidän managerinsa Tracyn muodostama ”Franchise”-porukka on ongelmissa useammankin X-Divarin painijan kanssa. Toisaalla kimpussa ovat Sonjay Dutt ja Chris Sabin, joista vain jälkimmäinen esiintyi tänä iltana ottelemalla yllättävän toimivan ja ytimekkyydessään viihdyttävän ottelun Douglasin kanssa. Toisaalla ovat taas monet muut X-Divarin taiturit, joista alun perin Low-Ki’n piti otella tässä show’ssa Shanea vastaan. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä Christopher Daniels oli törkeästi telonut Ki’n painikunnottomaksi viime show’ssa, ja niinpä ”Fallen Angel”-otti nyt Ki’n paikan mestaruusottelussa. Huolimatta heel vs. heel -asetelmasta ottelu oli oikein hyvää ja vauhdikasta X-Divarin menoa. Ihan mihinkään huippumeininkeihin ei ottelussa kuitenkaan ylletty, vaikka aikaakin oli 10 minuuttia. Ehkä jotain paukkuja säästeltiin myöhemmälle? Myös lopetus oli aika vaisu. Näistä seikoista huolimatta kiva mestaruusottelu. Ensi viikolla Shane kohtaa Low-Ki’n joka on kuulema silloin painikunnossa.

Joukkuemestaruuskuvioissa välejään selvittelivät 3 Live Kru ja America’s Most Wanted, joista jälkimmäinen sai vihdoin ja viimein joukkuemestaruusottelunsa, jota he ovat kärttäneet siitä lähtien, kun hävisivät vyönsä Diamondille ja Swingerille. Mestaruusottelu oli ihan kiva mutta silti aika unohdettava. Ei mitään, mitä ei olisi aikaisemminkin joukkuekuvioissa nähty. Edes viime viikon ykköshaastajuusottelun tasolle ei päästy. Vähän tarvittaisiin jotain uutta nyt näihin meininkeihin. AMW on kyllä kova joukkue, ja Diamond & Swinger myös kiva, mutta nämä kaksi ovat otelleet jo liian monta kertaa toisiaan vastaan, ja muuten joukkuedivarissa ei ole yhtään kiinnostavaa joukkuetta. 3LK on tosi blääh. Tai onhan TNA:lla Gathering (Punk & Dinero)! Saisivat vain antaa enemmän pushia kyseiselle kaksikolle.

Joukkuemestaruuskuvioihin liittyy myös se, että Diamondin ja Swingerin ongelmat Glenn Gilbertin ja David Youngin kanssa sen kuin kasvavat. Kohta nämä kaksi ovat toistensa kimpussa, ja se ei kuulosta kovinkaan jännittävältä.
Mainitsin jo Gatheringin, joten joukkuemestaruuskuvioista on kätevä siirtyä viimeiseen tässä jaksossa esillä olleeseen suureen feudiin, eli Ravenin ja Gatheringin taistoon Don Callisin joukkoja (Abyss & Red Shirt Security) vastaan. Gathering veti yllättävän ok:n joukkueottelun Red Shirt Securitya vastaan. Yllättävän ok siinä mielessä, että Legend ja erityisesti Northcutt ovat viikko viikolta tylsempiä. Onneksi Punk ja Dinero tekivät paljon töitä, ja saivat ottelusta aikaiseksi perustv-ottelutasoisen kamppailun. Sekään ei ole ikävä kyllä kovin paljon, mutta toisaalta enemmän kuin Abyss vs. Raven, joka lähti käyntiin ihan kiinnostavasti mutta muuttui nopeasti tylsäksi ja loppui todella heikosti paskan lopetuksen takia. Nämä kaksi kaveria tarvitsisivat ottelulleen kunnon HC-stipulaation. Nyt tuo kohtaaminen oli vain tylsä. Ottelunsa jälkeen Raven haastoi Gatheringin kanssa Abyssin ja Red Shirt Securityn ensi viikolle Steel Cage Matchiin. Ensi viikon kortista muotoutuu aika kova setti. Ehkä samalla saadaan vihdoin loppu tälle tylsähkölle Raven vs. Calliisin kätyrit -kuviolle. Samalla Raven voidaan siirtää päämestaruusmenoihin ja Gathering puolestaan joukkuemestaruuspuolelle. Eikös?

Tämä oli aikamoinen välishow viime viikon hyvän rypistyksen ja ensi viikon supershow’n välissä. Vähän harmittaa, että TNA on nyt kokonaan ilmeisesti kuopannut ajatuksen siitä suuresta Bound For Glorysta (toki me kaikki tiedämme, että BFG:n aika koittaa kyllä), ja nyt tuota ei ole enää edes selitetty telkkarissa mitenkään. Vaikka tässä jaksossa nähtiin kaksi hyvää ottelua, mikään ei tuntunut niin erityisen uniikilta tai jännittävältä, että tämä olisi kivunnut Surkean puolelta kehnoksi. Aika lähellä kuitenkin.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 5.3.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Armageddon 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #74

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.