2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Maaliskuu 2003

Päivämäärä: 5. – 19.3.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


TNA:ssa ei ole tapahtunut alkuvuoden aikana mitään mainittavaa uutta omistajasuhteissa, rahakuvioissa tai vastaavissa, joten en turhaan kirjoittele niistä. Tällä hetkellä tilanne oli aika vakaa. TNA:n ppv:eiden ostoluvut olivat SEX-kuvion aikana kasvaneet tasaisesti, mutta silti mistään WWE:n haastamisesta ei vielä voitu edes uneksia. On screen -puolella TNA:n omistajuuskuviot olivat taas varsin levällään. Bob Armstrong oli lähtenyt helmikuussa, ja hänen tilalleen oli tullut J.J. Dillon, joka esiintyi kuitenkin vain kahdessa ppv:ssä. Sen jälkeen TNA:lla ei ole tuntunut olevan on screen -pomoa ollenkaan. Jännittävää.

Mainitaanpa taas niitä painijoita, jotka tuntuivat katoavan ainakin vähäksi aikaa maaliskuun aikana. Roddy Piper nähtiin esiintymissä vielä tammi-helmikuun vaihteessa, mutta nyt hän oli jättänyt TNA:n kokonaan. Syy selviäisi pian. X-Divarilaisista ainakin Maximon veljekset, Shark Boy, Tony Mamaluke ja (ilmeisesti loukkaantunut) Paul London loistivat poissaolollaan. NWA vs. SEX -sodan NWA-nimistä Tenacious Z:n visiitti jäi ilmeisesti vain parin viikon mittaiseksi, ja minusta ihan hyvän debyytin tehnyt Tough Enough -kilpailija Jonah ei ole palannut ensiesiintymisensä jälkeen. Myös muun muassa Rock ’n’ Roll Expressin, Simon Diamondin, Julio Dineron ja Vaderin visiitit tuntuivat jääneen varsin lyhyiksi. Pitkäaikaisista esiintyjistä Mortimer Plumtree ja Larry Zbyszko olivat kadonneet. Kaikkein mielenkiintoisin poistuminen on kuitenkin se, että BG James tuntuu kadonneen kokonaan kuvioista. Missä hän on?


Weekly PPV #34 (5.3.2003)

  • Singles Match
    Super Crazy vs. Jerry Lynn
    * * * ½ 
  • Tag Team Match
    Hot Shots vs. Disciples of the New Church
    * *
  • Singles Match
    Disgraceland vs. Jorge Estrada
    *
  • NWA X Division Championship Match
    Kid Kash (c) vs. Amazing Red
    * * * ½
  • Tag Team Match
    Mike Sanders & Glenn Gilbertti vs. America’s Most Wanted
    * * 
  • Clockwork Orange House of Fun Match (Special Referee: Kevin Sullivan)
    Raven vs. Sandman
    * * 

Yhteenveto:

Tällä viikolla SEX-kuvio sai sitten aivan uuden käänteen, kun show’n alkupuolella nähtiin aikaisemmin viikolla kuvattu tilanne Atlantassa, jonne Vince Russo oli kutsunut Mike Tenayn paikalle. Russo kertoi kutsuneensa Tenayn paikalle, koska viime viikolla nähty Russon poikien puhe oli saanut hänet miettimään asioita aivan uudestaan. Russo sanoi Tenaylle, että hän ei enää tahdo tuottaa samanlaista pettymystä perheelleen kuin hän on tehnyt usean vuoden ajan. SEX-kuvio sai hänet pakkomielteiseksi, mutta nyt hän on päättänyt irrottautua kokonaan näistä ympyröistä. Russo ilmoitti Tenaylle, että hän lähtee pois TNA:sta ja jää perheensä luokse. Tenay ei ollut uskoa Russoa, mutta ainakaan tässä jaksossa häntä ei tosiaan nähty. Myöhemmin illalla Tenay haastatteli kehässä Jarrettia, joka sanoi Russon tehneen oikean päätöksen. Jarrett katui sitä, että hänen täytyi tuoda Russon pojat tähän kuvioon mukaan, mutta se oli ainut keino tehdä Russosta se hyväntahtoinen mies, joka hän aikoinaan uransa alussa oli. Tämä oli kyllä aika mielenkiintoinen muutos kuvioon, koska se tuli täysin puskista. Onko todella niin, että Russo meinataan tiputtaa tästä kuviosta? Tavallaan olen koko ajan toivonut tätä SEX vs. NWA -kuvion päättymistä ja SEX:n kaatumista, mutta en minä sitä ihan näin yllättäen ja tällä tavalla buukatuksi toivonut. Joku huikea 4 vs. 4 -päätösottelu olisi ollut kiva, mutta saapa nähdä. Pienen sulattelun jälkeen tämä alkoi tuntua ihan hyvältäkin ratkaisulta, vaikka ensin tämä käänne yhdessä jakson muiden tapahtumien kanssa jätti tosi oudon fiiliksen.

Vaikka Russo oli siis poissa, ei SEX vielä tässä jaksossa kaatunut mihinkään. Selviä muutoksia oli kuitenkin havaittavissa. Raven ei enää tässä jaksossa ollut missään tekemisessä SEXin kanssa. Samoin AJ Styles oli luopunut SEX-yhteyksistään heti, kun Russo ei ollut enää kuvioissa mukana. Myös David Flair oli ilmeisesti luopunut nyt kokonaan SEX-yhteyksistään, sillä hänen, David Flairin ja Erik Wattsin uudella Next Generation -stablella ei ollut mitään yhteyksiä SEXiin. Jäljelle jääneistä tyypeistä tässä show’ssa esiintyivät aktiivisimmin Mike Sanders, Glenn Gilbertti, Harrisin veljekset, Elix Skipper ja varajohtajaksi pari viikkoa sitten nimitetty Sonny Siaki. Siaki yrittikin nyt pitää koko SEX-palettia käsissään, sillä hän oli nostanut itsensä porukan johtoon Russon poistuttua. Tämä ei kuitenkaan mennyt ihan toivotulla tavalla, sillä show’n aikana SEX oli enemmän toistensa kuin NWA:laisten kimpussa. Show’n alkupuolella Harrisin veljekset pieksivät Hot Shotit näiden ottelun jälkeen, ja lopulta homma repesi käsiin ennen Main Eventiä, kun monien lisäkokousten päätteeksi Mike Sanders hyökkäsi Siakin kimppuun. Miehet brawlasivat kehään asti, jossa he lopulta tekivät laihan sopimuksen, kunnes Siakin valet Desire hyökkäsi Sandersin uuden valetin Holly Woodin kimppuun. SEXin tulevaisuus jäi tämän jakson perusteella täysin avoimeksi.
Vaikka SEX olikin kriisin partaalla, ehtivät he hieman myös feudailla yhä NWA:laisten kanssa.

Dusty Rhodesin ja Vaderin kaltaiset nimet loistivat tässä jaksossa poissaolollaan, ja tällä viikolla kuvioissa keskityttiin lähinnä midcard-feudeihin (varsinkin kun sekä Raven että Styles olivat ilmeisesti jättäneet porukan). Hot Shots kohtasi Disciples of the New Churchin yllättävän kivassa muttei silti mitenkään erityisessä ottelussa. SEX:n Elvis-kopio Disgraceland kohtasi alkuperäisen Flying Elviksen, eli Jorge Estradan. Ottelu oli varsin lyhyt ja siksi joten kuten siedettävä. Huonohan se silti oli, ja toivottavasti tämä feud on nyt ohi. Mike Sanders ja Glenn Gilbertti ottelivat America’s Most Wantedia vastaan ihan kivassa joukkueottelussa, joka olisi saanut arvosanaksi vielä puolikkaan enemmän, jos loppuvaiheessa ei olisi nähty niin paljon sekaantumisia. Miksi hitossa Moondogg Spott ilmestyi tämän ottelun ajan ringsidelle? Asiaa ei selitetty mitenkään katsojille. AMW on tällä hetkellä liekeissä. NWA-hylkiö Truth seurasi taas tätä ottelua katsomosta. Ensi viikolla nähtäisiin vihdoin joukkuemestaruusottelu AMW:n ja XXX:n välillä.

SEX-kuvioiden ulkopuolella tärkein storyline oli varmaankin päämestaruussoppa, joka oli erotettu nyt lähestulkoon täysin tuosta NWA vs. SEX -feudista, vaikka Jarrett olikin yhä NWA:n oma Steve Austin. Uusin käänne tässä oli siis se, että Erik Wattsin, David Flairin ja Brian Lawlerin muodostama Next Generation -stable hyökkäsi edellisen show’n päätteeksi Jarrettin kimppuun. Tässä show’ssa sama porukka keskeytti Jarrettin in ring -haastattelun, ja Watts selitti hyökkäyksen syitä. Wattsin mukaan hän ja Jarrett olivat olleet aikoinaan parhaita ystäviä, mutta Jarrett oli hylännyt Wattsin siinä vaiheessa, kun hänellä oli alkanut mennä painibisneksessä hyvin ja Watts oli jäänyt WWF:n jobberiksi. Nyt Watts, Flair ja Lawler olivat tulleet hakemaan kunnioitusta, jota heille ei koskaan ollut annettu samalla tavalla kuin Jarrettille, joka oli yhtälailla 2nd generation -painija. Watts promosi yllättävän hyvin, mutta tämä kuvio ei ole kiinnostava. Onneksi päämestaruuskuviossa olivat mukana myös AJ Styles ja Raven, jotka molemmat vaativat show’n aikana mestaruusottelua itselleen. Show’n lopuksi nähtiin tappelu Stylesin, Ravenin ja Jarrettin välillä, ja se päätyi siihen, että Styles ja Raven tappelivat tiensä takahuoneeseen. Samalla Next Generation hyökkäsi taas Jarrettin kimppuun. Beatdownin päätteeksi Flair paljasti vihdoin, mitä hänen alkuvuodesta nähdyssä juuttikangassäkkinsä sisällä oli: kopio NWA World Heavyweight -mestaruusvyöstä. Jaaha. Mitäköhän tämä tarkoittaa?

X-Divisioona oli tässä show’ssa hyvin edustettuna, ja sen ansiosta tässä nähtiin toistaiseksi vuoden parhaat TNA-ottelut. Openerissa jatkettiin Jerry Lynnin ja Konnanin feudia. Tällä kertaa Konnan oli tuonut lucha libre -edustajakseen Super Crazyn. Markkasin suuresti Crazyn TNA-debyytille, ja ottelu oli ehdottomasti show’n paras sekä vuoden paras TNA-ottelu. Jos vain aikaa olisi ollut vielä muutama minuutti enemmän, olisi voitu puhua jo huippuottelusta. Tässä ei ollut enää yhtään sellaista hapuilua kuin Guerrera vs. Lynnissä vielä vähän oli. X-Divarin mestaruusottelussa Kid Kash puolusti vyötään Amazing Rediä vastaan. Red oli ollut taas poissa Japanin-kiertueella, mutta nyt hän teki paluunsa ja otteli ehdottomasti upean kamppailun Kashin kanssa. Molemmat pistivät ihan kaikkensa peliin, ja tässä nähtiin sellaisia high flying -loikkia ja muita spotteja (muun muassa Top-Rope German Suplex), että alta pois. Minusta tämä oli käytännössä ihan yhtä kova ottelu kuin opener. Kaksi hienoa X-Divarin ottelua samassa show’ssa. Tulee ihan vanhat ajat mieleen.

Show’n Main Eventinä nähtiin ilmeisesti feud ending -otteluna toiminut kohtaaminen Ravenin ja Sandmanin välillä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa ottelu vaan Clockwork Orange House of Fun Match, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että kehä oli ympäröity tosi kummallisella ketjuviritelmällä, josta roikkui kaikkia mahdollisia aseita. Ottelu saattoi päättyä vain niin, että toinen raahaisi vastutajansa katsomon korkealle tasanteelle, josta tämä pitäisi heittää alhaalla odottavan kolmen pöydän läpi. Ottelua oli buildattu show’n alussa nähdyllä Ravenin promolla, jonka keskeytti itse Kevin Sullivan. Sullivanin mukaan hän on ainut ja oikea alkuperäinen HC-legenda, ja siksi hänen tehtävänään olisi toimia tämän ”painimaailman brutaaleimman ottelun” tuomarina. Ottelu oli itse asiassa parempi kuin tuo sekava kehäviritelmä ja typerät säännöt antoivat ymmärtää. Erityisesti Raven todella antoi tässä ottelussa kaikkensa ja vuoti verta kuin pistetty sika. Myös Sandman kieltämättä otti ihan näyttävää bumppia. Silti tämä kaikki tuntui niin monesti ennen nähdyltä, eikä tässä ollut mitään kunnollista painia tai autenttista ECW-tunnelmaa, joten mihinkään hyvälle tasolle ei tälläisilla kohtaamisilla enää päästä. Silti ihan kiva ottelu ja toivottavasti viimeinen laatuaan.

Aika jännä ja tavallaan ihan virkistäväkin show. Ilmeisesti SEX-kuvio alkaa tosiaan ottaa uutta suuntaa, mitä olen viimeiset puolitoista kuukautta ehtinyt toivoa. En silti ole ainakaan vielä kovin tyytyväinen siihen tapaan, millä tätä muutosta alettiin ihan ilman mitään kummempia selittelyitä buukkaamaan. Pelkään myös, että Russo tekee vielä paluunsa. Joka tapauksessa nyt TNA:lla on mahdollisuus buukata muita mielenkiintoisia feudeja, joista osa pyöriikin jo ihan hyvin. Toisaalta TNA:lla on mahdollisuus myös buukata jotain Erik Watts vs. Jeff Jarrett -kuraa, mikä ei ainakaan itseäni kiinnosta yhtään. Joka tapauksessa tämä show oli ihan kohtuullinen paketti, jossa nähtiin jopa kaksi hienoa ottelua. Olisin muuten varmaan arvioinut tämän vuoden parhaaksi TNA-show’ksi, mutta tämä turhan nopean SEX-käänteen ja koko tilanteen hyvin sekavan puimisen aiheuttama outo ja vähän pettynytkin fiilis aiheuttaa sen, että ihan parhaaksi tämä ei nouse. Kehnon puolella pysytään silti selvästi, eli ehkä Surkeat arvosanat alkavat vihdoin olla ohi.


Weekly PPV #35 (12.3.2003)

  • Tag Team Match
    Damian & Halloween vs. Jerry Lynn & David Young
    * *
  • NWA X Division Championship Match
    Kid Kash (c) vs. Jonny Storm vs. Amazing Red
    * * *
  • Tag Team Match
    Harris Brothers vs. Sandman & Steve Corino
    DUD
  • Singles Match
    Mike Sanders vs. Jim Duggan
  • NWA Tag Team Championship Tournament Final Match
    America’s Most Wanted vs. Triple X
    * * *
  • NWA World Heavyweight Title Shot Match
    Raven vs. AJ Styles
    * * ½

Yhteenveto:

SEX jatkoi keskinäisten väliensä selvittelyjä myös tällä viikolla, koska Vince Russoa ei edelleenkään show’ssa nähty. Aluksi porukka tuntui olevan yhtä pahassa kaaoksessa kuin edellisen viikon päätteeksi, mutta lopulta Glenn Gilbertti alkoi ottaa (Sonny Siakin sijaan) johtajan roolia SEX:n pukuhuoneessa. Gilbertti pisti kaikki paikalla olleet SEX:n jäsenet ruotuun ja muistutti porukkaa siitä, että heidän tehtävänsä oli NWA:n kaataminen. Samalla Gilbertti myös tylytti erityisesti Mike Sandersia ja sanoi, että tämän olisi parasta voittaa illan ottelunsa yllätysvastustajaa vastaan. Sandersin yllätysvastustajaksi paljastui Jim Duggan, jota Sanders oli edellisillä viikoilla pilkannut haastatteluissa. Ottelu oli varsin heikko, vaikka Sanders tekikin selvästi kaikkensa pitääkseen ottelun tason yllä. Yleisö oli kyllä liekeissä Dugganin TNA-debyytistä. Kunpa vain ymmärtäisin miksi.

Viime viikolla debyyttinsä tehnyt blondibimbo Holly Woodkin sai osansa Gilberttin tylytyksestä. Gilberttin mukaan Wood oli ansainnut paikkansa tv:ssä vain tissien ja perseen takia (totta), ja loppushow’sta hän pisti Holly Woodin tekemään jotain paikkansa eteen. Gilbertti ja Holly seisoivat nimittäin kehässä, ja Gilbertti esitti tämän puolesta haasteen kenelle tahansa TNA:n naispuoliselle henkilölle. Kehätyttö Athena ei haasteeseen suostunut, mutta kuukausien aikana todella suosituksi noussut häkkitanssija Lollipop otti haasteen vastaan. Mainitsin varmaan jossain ensimmäisissä arvosteluissa, että TNA:lla oli todellakin alkuvaiheissaan sisääntulorampin vierellä kaksi häkkiä, joissa joka kerta tanssi vähäpukeisia naisia vähän Nitro Girls -tyylisesti. Tämä traditio oli edelleen hengissä, ja yhdeksi suosituimmista tanssitytöistä oli noussut tikkaria imeskelevä Lollipop. Nyt hän astui häkistään ulos ja kävi Holly Woodin kimppuun. Lollipop näytti jäävän taistelussa voitolle, mutta lopuksi Holly Wood onnistui riisumaan Lollipopin topin, ja koko kansalle näytettiin paljaat tissit. Näin julkeaa meininkiä ei olekaan nähty ppv-tasolla aikaisemmin. Paheksun syvästi.

Tällä viikolla nähtiin myös etukäteen hypetetty ”merkittävän ja ison nimen” TNA-debyytti, mikä paljastui D-Lo Brownin TNA-debyytiksi. Brown on toki ihan mukava painija, mutta eihän hän nyt pitkään aikaan ole ollut millään tavalla mielenkiintoinen tapaus. WWE:ssä hän ei ole saanut pushia koko 2000-luvulla. Joka tapauksessa Brownille oli luvattu NWA World Heavyweight -mestaruusottelu, ja debyyttipromossaan Brown nimenomaan alkoikin haukkua WWE:tä siitä, kuinka se ei koskaan antanut hänelle mahdollisuutta näyttää kykyjään. Brown promosi ihan hyvin, ja olisi TNA toki voinut huonommankin kaverin palkata. Yleisö oli aivan liekeissä Brownin debyytistä. Anglen päätteeksi Sonny Siaki saapui tarjoamaan Brownille paikkaa SEX:ssä, mutta Brown kieltäytyi. Tästä tietenkin seurasi tappelu, joka päättyi Brownin voittoon.

Brownia nähtiin myös myöhemmin illalla, kun Dusty Rhodes oli saapunut selvittämään Erik Wattsin, Brian Lawlerin ja David Flairin Next Generation -stablen tilannetta. Aikaisemmin illalla oli nähty, kuinka todella hermostuneen oloinen Jeff Jarrett oli yrittänyt päästä hyökkäämään Erik Wattsin kimppuun muttei ollut onnistunut tässä. Jarrettin tukena olevan Dustyn saavuttua kehään hän kutsui paikalle koko Lawler, Flair & Watts -kolmikon, mutta vain kaksi ensimmäistä saapui paikalle. Rhodes alkoi haukkua koko kolmikkoa päin Lawlerin ja Flairin kasvoja, ja lopulta hän jopa hyökkäsi Lawlerin kimppuun. Tästä seurasi käsirysy, jossa Rhodes oli jäämässä alakynteen, kunnes nimenomaan D-Lo Brown saapui hänen avukseen. Heelit pääsivät taas niskan päälle, kun Erik Watts saapui avuksi, mutta samalla paikalle ryntäsi Jeff Jarrett. Anglen päätteeksi Jarrett, Brown ja Rhodes pieksivät heelit ja juhlivat kehässä.

Tämän viikon show’n pääkuviona nähtiin Ravenin ja AJ Stylesin välienselvittely. Miehet olivat olleet jo pitkän aikaa toistensa kurkuissa kiinni, koska molemmat tahtoivat nousta seuraavaksi NWA World Heavyweight -mestariksi. Edellisen jakson yhteenvedossa ehdin jo julistaa, että molemmat herrasmiehet olivat ilmeisesti vetäytyneet pois tästä kriisissä olevasta SEX-porukasta, mutta tällä viikolla SEXin voimakaksikko Harris Brothers saapui rauhoittelemaan miesten backstage-kärhämää. Ovatko he sittenkin yhä osa SEXiä? Kuka tietää? No, joka tapauksessa tykkään tästä Ravenin ja Stylesin heel vs. heel -feudista, ja myös ottelu oli oikein mukavaa katsottavaa. Se olisi muuten ollut kiistatta hyvä ja kolmen tähden arvoinen, mutta ottelun lopetus oli taas kerran niin surkea (ja monesti ennen TNA:ssa nähty), että se latisti osan fiiliksestäni pahasti.

Mitäs muuta tästä jaksosta oli vielä sanottavana? Konnanin feud Jerry Lynnin kanssa jatkui. Tällä viikolla WCW:stä tutut luchadoret Damian ja Halloween ottivat yhteen Lynnin ja hieman yllättäen David Youngin kanssa. Ottelu oli ihan ok muttei lähelläkään edellisviikkojen tasoa. Se tosin johtuu paljolti myös siitä, että aikaa kamppailulla oli alle 5 minuuttia. X-Divarin vääntö Kid Kashin ja Amazing Redin välillä kiristyi tällä viikolla, ja tässä kahden yleisönsuosikin kiistassa Kid Kash on alkanut näyttää viikko toisensa jälkeen enemmän heelmäisiä piirteitä. Tällä viikolla heidän kiistassaan kolmantena pyöränä oli brittiläinen Jonny Storm, joka ei kuitenkaan vakuuttanut otteillaan. Itse ottelu oli kuitenkin hyvä ja oikein viihdyttävää katsottavaa. Harris Brothersit murskasivat Steve Corinon tämän viimeiseksi jääneessä TNA-esiintymisessä, ja

joukkuemestaruuksien kohtalo ratkottiin monen viikon tyhjäkäynnin jälkeen. SEX:ää edustava XXX ja NWA:n puolesta taisteleva AMW ottelivat ehdottomasti hyvän ja lähellä jopa ***½-tasoa olevan ottelun, josta puolikas tippui kuitenkin lopun sekaantumissekoiluiden takia. Jään kuitenkin odottamaan tulevia kohtaamisia. Tässä on klassikkoainesta.

Kokonaisuutena tarjolla oli taas ihan kohtuullinen TNA-PPV. Ei lähelläkään parasta mahdollista, mutta ihan katsottava paketti kuitenkin. Kaukana ovat silti oikeasti hyvät arvosanat. Tavallaan tykkään siitä, kuinka SEX:n rooli on jäänyt nyt tällaiseksi midcard-stableksi, mutta siirtymä toteutettiin silti aivan liian hätäisesti. En myöskään ole innoissani Watts, Flair & Lawler -kolmikon pushista. Silti TNA:lla on nyt muutamia oikeasti hyviä ja mielenkiintoisia feudeja, ja viikottain show’issa tuntuu olevan ainakin pari oikeasti hyvää ottelua. Parempaan suuntaan ollaan siis vuoden alusta menty. Tämä(kin) show oli Kehno.


Weekly PPV #36 (19.3.2003)

  • NWA Tag Team Championship Match
    Triple X vs. Disciples of the New Church
    * * 
  • Tag Team Match
    Konnan & Juventud Guerrera vs. Jerry Lynn & Jason Cross
    * * ½ 
  • Tag Team Match
    Glenn Gilbertti & Mike Sanders vs. Jim Duggan & Moondog Spot
    DUD 
  • NWA X Division Championship Match
    Kid Kash (c) vs. Amazing Red vs. Trinity
    * * 
  • 6-Man Tag Team Match
    NWA’s Next Generation vs. D-Lo Brown & Dusty Rhodes & Jeff Jarrett
    * ½ 
  • Hardcore Ladder Match for the NWA World Heavyweight Title Shot
    Raven vs. AJ Styles
    * * *

Yhteenveto:

SEX jatkoi tässä jaksossa vajoamistaan marginaaleihin ja alakortin kuvioihin. Show’n alussa Glenn Gilbertti yritti onnistua siinä, missä Sonny Siaki oli epäonnistunut edellisellä viikolla, eli D-Lo Brownin suostuttelussa. Gilbertti sanoi Brownille, että Jarrett ei koskaan antaisi Brownille luvattua NWA World Heavyweight -mestaruusottelua, jos hän pysyisi Jarrettin puolella. Brown alkoi jo hieman kääntyä SEX:n puolelle, mutta tällöin Jarrett saapui paikalle ja yritti vakuuttaa Brownin pysymään hänen puolellaan. Jarrett ja Brown ajautuivat väittelyyn, jonka keskeytti Erik Wattsin, David Flairin ja Brian Lawlerin (alias NWA’s Next Generation) hyökkäys. Next Generation ja SEX tekivät yhteistyötä ja olivat piestä Brownin ja Jarrettin, kunnes Dusty Rhodes ja America’s Most Wanted ryntäsivät apuun. Lopuksi paikalle saapui vielä The Truth, joka oli ollut viikkojen ajan pois, koska loukkaantui siitä, että kaikki epäilivät hänen liittyvän SEX:ään. Comebackissaan hän auttoi facet voittoon SEX:stä ja Next Generationista, mutta myöhemmin illalla Truth kääntyikin Jarrettia vastaan ja iski hänet Powerbombilla kanveesiin.

Alkukahinoiden jälkeen SEX pyöri lähinnä joukkuekuvioissa. Porukan terävin kärki tuntuu tällä hetkellä olevan Triple X, joka puolusti vöitään New Churchia vastaan. Aluksi ottelu vaikutti ihan mukavalta, mutta loppua kohti se alkoi tökkiä, eikä asiaa auttaneet kaikki typerät sekaantumiset, laimea lopetus ja ref bumpit. Varsinainen yllätys nähtiin ottelun lopuksi, kun Malice teki TNA-paluunsa ja auttoi New Churchia XXX:n pieksemisessä. Harrisin veljekset liittyivät lopulta mukaan pieksentäkarkeloihin. Tämä joukkuekuvio oli ihan mielenkiintoista seurattavaa, mutta sen sijaan Mike Sandersin epätoivoinen taistelu Jim Duggania vastaan ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Asiaa ei todellakaan auttanut se, että tällä viikolla Sanders (jolla oli pahoja ongelmia SEX-partnerinsa Gilberttin kanssa) kohtasi Dugganin lisäksi Moondog Spotin, joka oli jumalattoman huonossa kunnossa. Ottelu oli täyttä kuraa mutta onneksi sentään lyhyt. Sonny Siaki oli tippunut todella pieneen rooliin. Tällä viikolla hän yritti Holly Woodin kanssa nöyryyttää Athenaa, kunnes David Young saapui naisen avuksi. Gilberttiä nähtiin vielä show’n lopussa, kun hän sekaantui illan Main Eventiin, vaikka Ravenin ja Stylesin asema SEX:ään tuntuu olevan aika epävarma.

SEX:ää merkittävämmäksi heel-porukaksi on viime viikkojen ajan yritetty buukata tätä Next Generationia, joka on kuitenkin harmillisen epäkiinnostava. Flair ja Lawler ovat täysiä turhakkeita ja Watts ilmeisestikin todella huono kehässä vaikkakin ihan hyvä mikissä. Tällä viikolla kolmikko pääsi jo kehään, kun he kohtasivat Jarrettin, Brownin ja Rhodesin siedettävässä mutta aika heikossa ottelussa. Lyhyempikin olisi riittänyt. Ottelun jälkeen Truth siis saapui paikalle ja kääntyi Jarrettia vastaan, minkä jälkeen Watts raahasi tajuttoman Jarrettin parkkipaikalle. Aluksi Watts aikoi kiinnittää Jarrettin köydellä kiinni pakettiautoon ja lähteä raahaamaan häntä pitkin teitä, mutta lopulta hän muutti mielensä ja julisti tajuttomalle Jarrettille keksivänsä ensi viikoksi jotain vielä parempaa.

Tämänkin viikon Main Event oli Ravenin ja AJ Stylesin ottelu, sillä ensimmäinen kohtaaminen oli päättynyt tuplaselätykseen. Tykkään edelleenkin tästä ykköshaastajuuskamppailusta, koska nyt TNA:lla tuntuu olevan todellinen päämestaruusdivisioona ja koska molemmat ovat kiinnostavia painijoita. Tällä viikolla Styles ja Raven ratkaisivat ykköshaastajuuden Hardcore Ladder Matchissa, joka oli hyvä ottelu ja asteen parempi kuin viime viikolla erityisesti sen takia, että ottelulle saatiin kunnon lopetus. Illan paras kohtaaminen muttei silti mikään klassikko.

X-Divisioonassa jatkettiin tälläkin viikolla lucha libre (Konnan) vs. X-Divisioona (Jerry Lynn) -feudia. Vihdoinkin Konnan ja Lynn astuivat samaan kehään, mutta eivät sentään kahdestaan. Joukkuepareinaan heillä oli Juventud Guerrera ja Jason Cross. Odotin etukäteen huikeaa spottailua, mutta yllättäen tämä jäi vähän vaisuksi eikä samalle tasolle kuin esimerkiksi Guerreran ja Lynnin 1 vs. 1 -ottelu. Harmi. Silti ihan kiva ottelu. Ihan kiva (mutta lyhyt) oli myös X-Divisioonan mestaruusottelu, jossa Kid Kash puolusti vyötään Amazing Rediä ja omaa valettiin Trinityä vastaan. Nyt nimitän Kashin virallisesti heeliksi, koska sen verran ylimielisesti ja mulkkumaisesti hän on käyttäytynyt Rediä ja Trinityä kohtaan. Red olisi tahtonut kohdata Trinityn 1 vs. 1 -ottelussa, koska hänen mukaansa on Trinityn ansiota, että Kash edes on mestari. Kash ei kuitenkaan tähän suostunut. Lopputuloksena oli vauhdikas ja kivaa katsottavaa oleva 3-Way Dance, joka kuitenkin päättyi aivan liian nopeasti. Jään odottamaan jatkoa tälle feudille.

Tämä show tuntui kaikin puolin turhalta ja yhdentekevältä. Käytännössä kaikki oli joko nähty jo aikaisemmin (ja useimmissa tapauksissa paremmin kuin tässä show’ssa) tai sitten ne eivät vain olleet näkemisen arvoisia. Masennuin jo pelkästään siitä, että show aloitettiin Jim Dugganin patrioottipromolla (USA oli tässä vaiheessa aloittamassa sotaansa Irakia vastaan). Dugganin ja Moondog Spotin paritus oli kuitenkin jotain vielä pahempaa. Parasta oli Ravenin ja Stylesin ottelu (joka oli myös parannus edelliseltä viikolta), mutta sekään ei ollut mitenkään ikimuistoinen ottelu. SEX:n meno on Russon lähdön jälkeen ollut täysin epäkiinnostavaa (kunhan XXX leikattaisiin pois porukasta), ja Next Generation ei vaikuta hyvältä. Miksi Truthin piti kääntyä Jarrettia vastaan juuri, kun yleisö suostui poppaamaan hänelle comebackin kunniaksi? Äh, tämä jakso olisi voitu jättää kokonaan väliin, ja ketään ei olisi haitannut. Toisaalta ei tämä mitenkään järkyttävän hirveä ollut, sillä tarjolla oli ihan kivoja kohtaamisia, eikä tässä ollut mitään niin kamalaa kuin alkuvuoden jaksoissa. Silti tämä jää juuri ja juuri Surkean puolelle.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 24.7.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #33

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #37

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.