Arvio: NWA TNA Syyskuu 2003

Päivämäärä: 3. – 17.9.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

Ette uskokaan, kuinka kauan olen halunnut kirjoittaa nämä sanat: HARRISIN VELJEKSIÄ EI OLE NÄHTY TNA:SSA YLI KUUKAUTEEN! Edellisen kerran veljekset esiintyivät ihan lyhyesti jossain elokuun alun PPV:ssä, jossa he istuivat katsomossa 3 Live Krew’n ottelun aikana, mutta sen jälkeen heitä ei ollut näkynyt enää ollenkaan. Voisiko todella olla niin, että tämä oli Harrisin poikien TNA-uran loppu? Aivan mahtavaa. Tervemenoa.

Mainitseminarvoista on myös se, että Brian Lee oli tosiaan jättänyt TNA:n kokonaan. Vielä elokuun alussa Lee oli ollut mukana New Churchin kuvioissa, mutta sitten Sinn oli korvannut hänet. Syykin oli selvä: Leen heroiiniriippuvuus oli mennyt niin pahaksi, että mies oli pakko siirtää kuvioista pois. Riippuvuuksista kärsi varmaan myös Sandman, jota ei syyskuussa TNA:ssa nähty. En jää kaipaamaan, jos Sandmanin ja TNA:n yhteinen taival päättyi tähän.

Harmillisin katoaminen oli ehdottomasti se, että Elix Skipperiä ei ollut nähty enää elokuun alkupuolen jälkeen. Skipperillä oli hyvä kuvio meneillään Jerry Lynnin kanssa, kunnes hän yhtäkkiä katosi kokonaan. Saa nähdä, milloin paluu tapahtuu. Samaa voi pohtia toisen entisen Triple X:n jäsenen Low-Ki’n kohdalla. Low-Ki teki elokuussa taas yhden TNA-esiintymisen, mutta katosi saman tien uudestaan. Harmi, sillä Ki olisi todella arvokas osa rosteria. Harmillista on myös se, että Alexis Laree on kadonnut rosterista ja jättänyt Gatheringin edustamisen CM Punkin ja Julio Dineron harteille. Satunnaisista vierailijoista muun muassa Devon Storm, Vampire Warrior, Danny Doring, Joey Matthews ja Bobby Eaton eivät esiintyneet syyskuun aikana.

Weekly PPV #60 (3.9.2003) – Super X Cup Tournament Special

• Singles Match
  Lazz vs. Mad Mikey
  ½ 
• Super X Cup Tournament First Round Match
  Juventud Guerrera vs. NOSAWA
  * * ½ 
• Super X Cup Tournament First Round Match
  Ted Hart vs. Jonny Storm
  * * 
• Super X Cup Tournament First Round Match
  Chris Sabin vs. Jerry Lynn
  * ½
• Super X Cup Tournament First Round Match
  Frankie Kazarian vs. Michael Shane
  * * 
• Super X Cup Tournament Semi Final Match
  Juventud Guerrera vs. Ted Hart
  * * *
• Super X Cup Tournament Semi Final Match
  Chris Sabin vs. Frankie Kazarian
  * * * 
• Super X Cup Tournament Final Match
  Chris Sabin vs. Juventud Guerrera
  * * * * 
• Wednesday Bloody Wednesday Match (Special Referee: Erik Watts)
  Christopher Daniels & AJ Styles & Simon Diamond & Shane Douglas & Johnny Swinger vs. Jeff Jarrett & Chris Harris & D-Lo Brown & James Storm & Raven
  * * * 

Yhteenveto:

Tämä jakso oli hyvin poikkeuksellinen normaaleihin TNA-viikottaisiin verrattuna, sillä tällä kertaa katsojille tarjottiin X-Divarin menoa koko rahan edestä. Luvassa oli nimittäin Super X Cup -turnaus, joka oli historian ensimmäinen TNA:n X-turnaus. Tulevina vuosina luvassa oli erityisesti monia neljän maan joukkueiden välisiä World X Cup -turnauksia, jotka ovat varmaan suurimmalle osalle tuttuja. Tosin viimeisin World X Cup -turnauskin järjestettiin vuonna 2008. Joka tapauksessa tämä turnaus erosi World X Cup -turnauksista siten, että tässä ei ollut kyse eri maiden joukkueiden mittelöistä, vaikka tässäkin yhteen ottivat USA:n, Japanin, Meksikon, Britannian ja Kanadan edustajat. USA:n edustajat lienevätkin kaikille tuttuja, mutta muut kaipaavat ehkä hieman selitystä. Meksikolaisen Juventud Guerreran edellisestä TNA-esiintymisestä oli aikaa lähes puoli vuotta, samoin kuin Brittejä edustaneen Jonny Stormin. Japanilainen NOSAWA ja Hartin suvun pahin spottiapina ikinä Ted(dy) Hart puolestaan tekivät tässä TNA-debyyttinsä. Kaikki kahdeksan painijaa edustivat kuitenkin loppujen lopuksi ihan itseään, ja yksinkertaisen turnauksen voittaja sai palkinnoksi Super X Cup -pokaalin. Shanen mestaruus ei ollut turnauksessa pelissä. Kaikki turnauksen ottelut käytiin yhden illan aikana…

…Minkä takia ensimmäisen kierroksen ottelut jäivätkin ajaltaan harmillisen lyhyeksi. Siitä huolimatta täytyy kehua koko turnausta painilliselta anniltaan todella korkeaksi. Vain Sabin vs. Lynn oli laadultaankin pienoinen pettymys, ja sekin lähinnä siksi, että 4 minuutin ottelusta turhan iso osuus käytettiin Lynnin ja Don Callisin feudin selvittämiseen. Muuten jopa nuo ihan muutaman minuutin pyrähdykset olivat aika lailla niin viihdyttäviä kuin vain saattoivat ajansa puolesta olla. Oikeastaan kaikki kahdeksan painijaa ansaitsevat suorituksistaan hatunnoston. Ehkä hieman alkoi Hartin samat spotit ja aika paha no-sellaus ärsyttää tuossa pidemmässä ottelussa Guerreraa vastaan, mutta toisaalta ottelu oli muuten niin näyttävää menoa, että eihän siitä voinut samalla olla nauttimatta. Turnauksen todellinen helmi oli kuitenkin Guerreran ja Sabinin huikea 15-minuuttinen finaali, joka oli koko vuoden toinen ****-ottelu TNA:ssa. Aivan mahtavaa X-Divisioonan painia, tällaista pitäisi olla paljon enemmän. Kokonaisuudessaan turnaus oli siis hienoa viihdettä, vaikka aikaa tälle jaksolle olisi saanut antaa kolme tuntia. Jos niin olisi ollut, silloin olisi voitu jo puhua TNA:n historian tähänastisen historian kirkkaasti parhaasta ppv:stä.

Niin ja toki aikaa olisi ehkä silloinkin ollut tarpeeksi, jos viimeistä puolta tuntia (ja ensimmäistä viittä minuuttia) ei olisi käytetty ihan muihin juttuihin. Toisaalta en viitsi tuosta viimeisestä puoltuntisesta valittaa ihan hirveästi, koska myös Main Event oli erinomaisen viihdyttävä, ja samalla se onnistui kasaamaan oikeastaan kaikki tärkeimmät feudit yhteen vieläpä ihan kiinnostavasti. Paljon auttaa se, että tässä facet (NWA) vs. heelit (TNA/Russo) -feudissa on vaikkapa SEX-kuvioon verrattuna paljon vähemmän turhia painijoita ja paljon enemmän mielenkiintoisia nimiä.

Mielenkiintoisista nimistä puheen ollen: Wednesday Bloody Wednesday on ehkäpä historian huonoin nimi erikoisottelulle. Käytännössä oli kyse TNA:n versio WarGames Matchista, eli tämä oli vähän niin kuin ensimmäinen Lethal Lockdown Match. Tosin pieniä eroja sekä WarGamesiin että Lethal Lockdowniin verrattuna oli. Lethal Lockdowniin lähinnä se, että tässä ei ollut sitä kattoa ollenkaan ja että aseet roikkuivat käytettävissä koko ajan eivätkä vasta, kun kaikki 10 painijaa olivat astuneet häkkiin. WarGamesiin verrattuna selvin ero oli lähinnä se, että kehiä oli kahden sijaan vain yksi ja että ratkaisusuorituksiksi kelpasi luovutuksen lisäksi myös selätys. Laadultaan ottelu oli oikein viihdyttävää entertainment brawl henkistä HC-mäiskettä. Erityisesti AJ Styles, Christopher Daniels ja AMW loistivat tässä ottelussa. Kokonaisuudessa hyvä ME-ottelu vaikkei mikään klassikko. Ottelun jälkeen Shane Douglas yritti leikata Ravenin hiukset, jotka hän ja James Mitchell ovat jo useassa show’ssa yrittäneet riistää Ravenilta.

Sitten jostain syystä tässä show’ssa nähtiin myös Mad Mikeyn ottelu random indy-painija Lazzia vastaan. Tuo show’n openerina toiminut ottelu ei kestänyt edes kahta minuuttia, eikä siinä tapahtunut yhtään mitään. Lazz oli siis jonkinlainen nykypäivän versio Adrian Streetistä sillä erotuksella, että Lazzista ei koskaan tullut mitään. Ei tämä ottelu onneksi paljon aikaa show’lta vienyt, mutten silti tajua, miksi sitä tähän tarvitsi edes tunkea.

Jes! Vuoden ensimmäinen Ok viikottainen TNA-PPV. Jos tosiaan aikaa olisi ollut kaikille turnausotteluille vielä enemmän, olisi voitu puhua jo vähintään Hyvästä show’sta. Nyt vain välierät ja erityisest finaali olivat oikeasti otteluina erinomaisia. Tärkeintä oli kuitenkin se, miten hyvän kokonaisfiiliksen tämä show jätti. Asiaa paransi vielä se, että ME-kuviotkin toimivat tässä jaksossa hyvin, ja itse ME-ottelu oli oikein viihdyttävää toimintaa. Super X Cupia ei kuitenkaan joka viikko voida järjestää, joten TNA:n pitäisi keksiä joku muukin tapa päästä Ok-tasolle.

One Cent Special (10.9.2003)

Jostain syystä tällä viikolla ei järjestetty normaalia ppv:tä ollenkaan. Sen sijaan ppv-ostajat pystyivät hankkimaan yhden sentin hinnalla itselleen jakso, jossa näytettiin tähän mennessä vuoden parhaat TNA-ottelut. Ilmeisesti TNA ei taaskaan 9/11-aikaan halunnut järjestää ppv:tä, kuten viime vuonna. Tarjolla olivat muun muassa Ultimate X Match, XXX vs. AMW teräshäkissä, Stylesin mestaruusvoittoon johtanut ottelu ja tietenkin Raven vs. Jarrett. Jakson juontivat Don West ja Mike Tenay. Eipä minua tämän jakson katsominen paljoa kiinnostanut, koska kaikki ottelut olin äskettäin nähnyt, joten kelasin läpi.

Weekly PPV #61 (17.9.2003)

• NWA Tag Team Title Shot Match
  3 Live Kru vs. Kid Kash & Abyss vs. Disciples of the New Church vs. America’s Most Wanted
  * * ½
• Casket Match
  Sonny Siaki vs. D-Lo Brown
  * * ½
• 6-Man Tag Team Match
  NOSAWA & Chris Sabin & Michael Shane vs. Eric Young & Frankie Kazarian & Juventud Guerrera
  * * * 
• Tag Team Match
  Simon Diamond & Johnny Swinger vs. Mad Mikey & Shark Boy
  * * 
• NWA World Heavyweight Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Jerry Lynn
  * * * ½
• Hair vs. Hair Match
  Shane Douglas vs. Raven
  * * 

Yhteenveto:

Tämä oli kenties se viikko, jolloin Ravenin ja Shane Douglasin feud sai lopullisen päätöksensä. Toisaalta tuon ottelun post match -meiningit antavat kyllä mahdollisuuden vielä feudin jatkolle, mutta saapa nähdä. Joka tapauksessa Douglasin ja Mitchellin pakkomielle Ravenin hiusten leikkaamiseen oli mennyt niin pahaksi, että ainut tapa ratkaista tilanne oli pistää miehet ottelemaan toisiaan vastaan Hair vs. Hair Matchissa. Tämän ottelun perusteella on kyllä sanottava, että Shane Douglasin tilanne ei näytä kovin vahvalta. Tämä on nimittäisen se kuuluisa ottelu, jossa Douglas oksentaa kesken ottelun. Olen aikaisemmin törmännyt kyseiseen klippiin Youtubessa, mutta nyt sitä ei löydy. Ehkä ihan hyvä niin. Ei ole nimittäin kaunista katsottavaa, vaikka ei tuo kestä kuin hetken. Jos tätä pientä sivuseikkaa ei oteta huomioon, ottelu oli muuten yllättävän hyvää menoa. Ei mitään huikean hienoa tai kehuttavaa painia mutta kuitenkin ihan toimivaa HC-painia, jossa nähtiin useampi hieno bumppi, kuten Top-Rope DDT pöydästä läpi. Etukäteen pelkäsin, että nämä Douglasin ja Ravenin 1 on 1 -ottelut olisivat ollet täyttä kuraa (no pun intended), mutta ei suinkaan. Myös ottelun buukkaus toimi kohtuullisen hyvin, vaikka olenkin vähän skeptinen sen suhteen, että Vampiro teki TNA-debyyttinsä paljastuttuaan Mitchellin ja Douglasin mysteeriseksi apuriksi. ME oli siis ihan kohtuullinen paketti, johon voisi suhtautua paljon neutraalimmin ilman tuota oksennusinsidenttiä.

Tällä viikolla saatiin myös Russo & Callis (TNA) vs. facet (NWA) -kuvioon aivan uusi käänne, kun Roddy Piper teki tässä jaksossa TNA-comebackinsa. Viimeksi Piper sotki TNA:n pakkaa viime vuoden joulukuussa, jolloin hänen promonsa oli todellinen katastrofi. Tarkempia tietoja voi katsoa joulukuun raportistani. Nyt Piper saapui kehään ensin puhumaan niistä syistä, jonka takia hän sai potkut WWE:stä. Lisäksi hän fiilisteli omaa NWA-historiaansa ja sanoi, että paluu TNA:han oli kuin paluu juurille, sillä NWA oli Piperin koti. Samalla hetkellä Piperin promon keskeytti Vince Russo, joka ei ollut unohtanut Piperin törkeitä Owen Hart -syytöksiä viime joulukuulta. Russo sanoi, että Piper oli tullut TNA:han, koska kukaan muu ei enää huolinut häntä promootioonsa, eikä huoli Russokaan. Russo asetti TNA:lle ja NWA:lle ehdot: jos Piper saa jäädä, niin Russo lähtee, ja Russon mukana lähtee myös NWA World Heavyweight -mestari AJ Styles. Ratkaisua Russo vaati illan aikana tehtäväksi. Myöhemmin illalla Dusty Rhodes saapui kehään puhumaan Stylesille siitä, kuinka tämän kannattaisi vihdoin tajuta, että Russo vain käyttää häntä hyväkseen. Hetken jo näytti, että Styles hylkäisi Russon, mutta lopulta koko homma oli vain kusetusta. Styles ja Russo pieksivät Rhodesin samalla, kun Don Callis ja TNA:n turvamiehet raahasivat Piperin pois areenalta. Lopulta Rhodesin avuksi saapui Jeff Jarrett, mutta Piperin tilanne jäi vähän epäselväksi.

Päämestari-Stylesillä ja Jarrettilla oli muuten kana kynittävänä edelleen, vaikka nyt heidän feudia oli vähän lykättykin. Tässä jaksossa Jarrett piti promon, jossa hän suuntasi suurimman osan huomiostaan ensisijaiselle feudikumppanillen Christopher Danielsille (joka oli usuttanut joukon jotain seurakuntansa seuraajia Jarrettin kimppuun). Samalla hän kuitenkin antoi kritiikkiä Erik Wattsille: tämä oli jakanut mestaruusotteluita viikko toisensa jälkeen kaikille muille, mutta jostain syystä Jarrett ei ollut saanut vieläkään uusintaotteluaan. Ilmeisesti kyse on siitä, että Russo on saanut kiristettyä sellaisen tilanteen, että Jarrettille ei mestaruusottelua myönnetä. Jarrett tahtoi siis edelleen päästä pieksemään Stylesin, mutta sitä ennen hän tahtoi selvittää välinsä Danielsin kanssa. Samaan aikaan Styles puolusti mestaruuttaan Jerry Lynniä vastaan ottelussa, joka toi mieleen ihan TNA:n ensimmäisten kuukausien meiningin. Viime vuoden kuumin feudpari ei ollut kohdannut toisiaan sitten viime vuoden marraskuun, ja tuolloin kaksikon ottelut olivat alkaneetkin maistua puulta. Nyt ottelussa oli taas ihan uutta energiaa, ja kyseessä oli aivan ehdottomasti pirun hieno, viihdyttävä ja ennen kaikkea äärimmäisen vauhdikas ottelu. Aikaa oli vain harmillisesti liian vähän. Viisi minuuttia lisää, niin TNA olisi saanut taas yhden huippuottelun. Silti kirkkaasti MOTN.

Myös joukkuemestaruusmeiningit ja X-Divarin touhut saivat jatkoa. Joukkuemestaruuskuvioissa ilmeisesti America’s Most Wanted on nyt siirtymässä hetkeksi syrjään sen jälkeen, kun he yllättäen toissaviikolla hävisivät joukkuemestaruutensa Diamondin ja Swingerin vakuuttavasti esiintyneelle joukkueelle. Tosin kyllähän AMW oli mukana show’n openerissa nähdyssä neljän joukkueen ykköshaastajuusottelussa, mutta uusiakin joukkueita (Kid Kash & Abyss ja joukkueensa kirjoitusasun 3 Live Kru’ksi muuttanut porukka) oli tuossa kuviossa mukana. Hyvä, että saadaan vähän taas tuoretta verta. Itse ykköshaastajuusottelu oli ihan mukavaa menoa muttei mitään ennennäkemätöntä. Ihan kiva opener kuitenkin. Joukkuemestarit itse puolestaan kohtasivat Mad Mikeyn ja Shark Boyn erikoisen kaksikon. Ei kovin huikea ottelu, mutta sellaista tv-ottelutasoista kivaa peruspainia kuitenkin. Sen sijaan kuuden X-Divarilaisen 6-Man Tag Team Match oli ehdottomasti illan toiseksi paras ottelu, joka olisi pidempänä versiona ollut varmasti vielä parempaa menoa. Tälläisenäänkin se oli kuitenkin hyvä ottelu, jossa jatkettiin mestari Michael Shanen kärhämää monia haastajia vastaan. Ottelussa TNA-debyyttinsä teki Eric Young, joka tässä vaiheessa uraansa keskittyi komediaroolin sijaan taidokkaaseen painimiseen.

Jatkoa sai myös Sonny Siakin ja D-Lo Brownin ottelu, kun miehet kohtasivat TNA:n historian ensimmäisessä Casket Matchissa. WWE:n arkkuotteluista eroten tässä kamppailussa arkku oli kehässä, ja niinpä miehet käyttivätkin sitä hyödykseen aseena. Tämäkin oli ihan mukavaa ja viihdyttävää painia, ja parempi kuin miesten edellinen singles-kohtaaminen. Pidemmällä ajalla olisi voitu puhua vielä paremmasta ottelusta. Ehkäpä sitten ensi kerralla. HC-stipulaation tapaista näiden kahden ottelut selvästi kaipaavat. Ottelussa TNA-debyyttinsä teki Eddie Fatu, joka saapui maanmiehensä Siakin apuriksi. Fatu oli tuttu WWE:stä Jamal-nimellä, ja tässä jaksossa selostajat puhuivatkin hänestä Jamalina, vaikka kyseinen nimi varmasti WWE:n omistuksessa olikin.

Ei ollut huono tämänkään viikon show, vaikka ihan edellisen jakson tasolle ei päästy. Päämestaruusottelut ovat olleet viime aikoina oikein viihdyttävää katsottavaa, vaikka päämestari Styles tuntuukin kelluvan nyt tyhjän päällä, kun hänen ja Jarrettin feudia ei jostain syystä uskalleta aloittaa kunnolla. Pääkuvioista ei ole muuten muuta moitittavaa kuin, että toivoisin selkeyttä tähän NWA vs. TNA -kuvioon. Kokonaisuutena meno on ihan vakuuttavaa, ja semmoisen ärsyttävän paskan määrä on vähentynyt aika minimiin. Toivottavasti TNA jatkaa samalla kehityssuunnalla. Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 6.1.2014