2004ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Tammikuu 2004

Päivämäärä: 7. – 21.1.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Kovin suuria painijamenetyksiä ei TNA:lla ollut tammikuussa 2004. Joulukuussa esiintyneistä painijoista järkälemäinen X-Divarin mörssäri X oli ilmeisesti jättänyt TNA:n, ja Stingiä tai Roddy Piperiäkään ei taas nähty kuvioissa. Saa nähdä, milloin Stinger ja Rowdy tekevät seuraavan kerran comebackinsa.


Weekly PPV #75 (7.1.2004)

  • 6-Man Tag Team Match
    Red Shirt Security & Abyss vs. America’s Most Wanted & AJ Styles
    * * ½
  • NWA Tag Team Championship Match
    3 Live Kru (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger
    * ½ 
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Chris Vaughn
    ½ 
  • Tag Team Match
    The Gathering vs. Raven & Sandman
    * * 
  • Ultimate X Match for the NWA X Division Championship
    Michael Shane (c) vs. Chris Sabin vs. Low Ki vs. Christopher Daniels
    * * * *  

Hyvät uutiset:

1. X-Divisioona toimittaa
2. Ravenin ja Gatheringin feud alkoi hyvin
3. Päämestaruuskuvioissa mennään parempaan päin

  1. Vuonna 2003 TNA:lla kesti kuusi kuukautta saada aikaan ensimmäinen ****-rajan rikkova huippuottelu. Tällä kertaa kuparinen rikottiin heti vuoden ensimmäisessä ottelussa, ja kiitos kuuluu sille, että X-Divisioona sai nyt juuri sitä oikeinlaista suurta näkyvyyttä, jota peräänkuulutin tuossa vuoden 2003 koosteessa. Neljä X-Divarin ehkäpä tämän hetken parasta nimeä samassa ottelussa hienolla stipulaatiolla Main Eventissä, ja aikaakin annettiin 15 minuuttia. Toki jos aikaa olisi ollut vieläkin enemmän, olisi voitu puhua jo MOTYC-kohtaamisesta. Nyt hienoinen keskenjäämisen fiilis rokotti arvosanaa sen verran, että yli ****:n ei päästä. Ehdottomasti silti hieno ottelu ja juuri täydellinen tapa aloittaa vuoden 2004 X-Divarin meininki. Tykkäsin myös siitä, että XXX:n yhteenpaluuvihjailua jatkettiin, kun Skipper sekaantui otteluun auttaakseen sekä Ki’tä että Danielsiä.
  2. Ravenin ja The Gatheringin kuviota jatkettiin varsin hyvin. Vuoden 2003 viimeinen ppv:hän oli päättänyt ”shokeeraavasti” siihen, kun CM Punk ja Julio Dinero tekivät kauan odotettavissa olleen ja liikaa pitkitetyn heel-turninsa vieläpä suhteellisen typerästi ottelussa Raven & Gathering vs. Abyss & Red Shirt Security. Heel-turni oli itsessään kuitenkin mielestäni hyvä ratkaisu, ja nyt tässä jaksossa Punk ja Dinero perustelivatkin sitten osuvasti heel-turninsa syitä: Raven ei ollut heidän mielestään antanut heille heidän ansaitsemaansa kunniaa pitkään aikaan, ja nyt he päättivät ottaa sen itse. Raven oli hankkinut avukseen kenetpä muun kuin Sandmanin, jota Don West hehkutti tyyliin Ravenin sydänystävänä. West, jos sinulla ei ole käsitystä painihistoriasta, niin pidä edes turpasi kiinni. Ottelu oli aika unohdettava, mutta kuvio toimii. Ottelun lopussa James Mitchell teki paluunsa kaapuun pukeutuneena mystisenä tyyppinä, joka auttoi Gatheringia tuossa ottelussa ja paljasti ottelun päättymisen jälkeen kasvonsa.
  3. Myös päämestaruuskuviot toimivat nyt ihan… kohtuullisesti. Jeff Jarrettilla ja Don Callisilla on edelleen joku suuri ”salaisuus”, jota ei vielä tässäkään show’ssa voitu paljastaa. Sen sijaan päämestaruuden osalta keskityttiin AJ Stylesin ja Jeff Jarrettin erimielisyyksiin, eli Styles on selvästikin Jarrettin suurin uhka tällä hetkellä. Raven on taas omissa kuvioissaan ja Sting sekä D-Lo Brown ovat taas kadonneet. Jarrett sekaantui show’n openerina nähtyyn Red Shirts & Abyss vs. AMW & Styles -otteluun, joka oli muuten yllättävän kiva viikottaiskoitos. Show’n lopussa julkistettiin, kenet TNA:n fanit olivat valinneet vuoden 2003 Mister TNA:ksi. Ehdokkaat olivat juurikin Styles ja Jarrett, ja palkinto meni tietenkin Stylesille, joka sai tosi kovia chantteja yleisöltä. Erik Wattsin kanssa kehässä juhlinyt Styles julisti haluavansa mestaruusottelun, ja Jarrett lupasi sen hänelle, jos hän ja Watts voittaisivat Jarrettin ja Abyssin ensi viikolla joukkueottelussa. Jos facet häviäisivät, Jarrettin ja Don Callisin vihaama Erik Watts joutuisi eroamaan.

Huonot uutiset:

1. Suurimman osan show’sta vie tylsä NWA vs. TNA -räpellys erinäisissä muodoissa
2. Joukkuemestaruuksilla ei mene hyvin

  1. Vaikka päämestaruuskuvio onkin ihan kiva (koska siinä on mukana Styles), muuten ME-soppa on taas ihan turha sekava. En ole edelleenkään kiinnostunut Erik Wattsin ja Don Callisin erimielisyyksistä, ja niihin käytetään tällä hetkellä aivan liikaa aikaa. Tässä show’ssa Callis ja Jarrett vaativat tosiaan pariinkiin otteeseen Wattsin eroa, eli ehkäpä tähän kuvioon saataisiin päätös vähitellen. Koko NWA vs. TNA -soppa on aika väsyttävää katsottavaa. Suurin osa sen sivukäänteistä on täysin epäkiinnostavia. Tässä jaksossa Kid Kash keräsi kaikilta TNA:laisilta nimiä listaan, jossa olevat ilmoittavat olevansa Jarrettin puolella. Lopulta Kash ajautui sanaharkkaan NWA:n turvamiehen Chris Vaughnin kanssa, ja miesten impromptu-ottelu päätyi Kashin vanhan vihamiehen Don Harrisin sekaantumiseen. Tässä jaksossa Wattsin apuna Callisia ja Jarrettia vastaan nähtiin myös mystinen maskipäinen bodybuilderin oloinen kaveri, joka pieksi Jarrettin show’n alussa. Taas yksi henkilöllisyyttään panttaava maskipää TNA:n kuvioissa, en jaksa. Mihin tätäkään tarvitaan?
  2. ME-kuvioiden lisäksi myös joukkuekuviot junnaavat tällä hetkellä täysin paikallaan eivätkä kiinnosta ollenkaan. 3 Live Kru on ikävän tylsä ja mielikuvitukseton mestarijoukkue, eikä tilannetta paranna tällaiset aivan liian lyhyet mestaruusottelut Diamondin ja Swingerin kaksikkoa vastaan. Kaikki tämä on jo nähty. Lisäksi Diamondin ja Swingerin erimielisyyksiä kaksikon managerin Glenn Gilbertin ja yleisapurin David Youngin kanssa sen kuin jatketaan, vaikka koko kuviossa ei ole yhtään tyyppiä, jonka puolella katsojat haluaisivat olla. Samaa voi sanoa Sonny Siakin erimielisyyksistä managerinsa Trinityn kanssa. Kumpaakaan ei ollut nähty parissa edellisessä jaksossa, mutta nyt he tekivät paluun väittelemällä backstagella toistensa kanssa. Boring.

X-Divarin tilanne vaikuttaa nyt ihan hyvältä, ja TNA:lla on pari muutakin ihan toimivaa kuviota meneillään. Harmi vain, että liian suuren osan show’sta vie NWA vs. TNA -kuvion kaikki sivujuonteet, joista vain murto-osa on etäisestikään kiinnostavia. Kokonaisuutena tämä oli ihan ok alku TNA:n uudelle vuodelle muttei mitään tajunnanräjäyttävää menoa. Kehno.


Weekly PPV #76 (14.1.2004)

  • Rawhide Strap Match
    Red Shirt Security vs. America’s Most Wanted
    * *
  • NWA X Division Title Shot Match
    Low-Ki vs. Christopher Daniels vs. Michael Shane
    * * * ½
  • Singles Match (Special Referee: Glenn Gilbertti)
    David Young vs. Simon Diamond
    * * 
  • Singles Match
    Shane Douglasvs. Elix Skipper
    * ½
  • Singles Match
    Kid Kash vs. Chris Vaughn
    * *
  • 2 on 1 Double Singapore Cane Match
    The Gathering vs. Sandman
    * * 
  • Tag Team Match
    Erik Watts & AJ Styles vs. Abyss & Jeff Jarrett

Hyvät uutiset:

1. X-Divisioona jatkaa hienoa vuodenalkuaan
2. The Gatheringin rakentelu jatkuu vakuuttavasti

  1. Voisin toki hieman nillittää siitä, että TNA ei ole taas pitkään aikaan tuonut rosteriinsa ollenkaan uusia X-Divarin nimiä, ja mm. Sonjay Duttin ja Frankie Kazarianinkin kaltaiset tapaukset on tiputettu kokonaan pois. En kuitenkaan viitsi tehdä sitä, koska nyt TNA:lla näyttää taas olevan oikeasti kiinnostusta antaa X-Divarille paljon näkyvyyttä, antaa kyseisille painijoille mahdollisuutta otella hyviä otteluita ja kehitellä vieläpä mielenkiintoisia kuvioita X-Divarin ympärille. Heti viime viikon hienon mestaruusottelun jälkeen kyseisen ottelun hävinneet osapuolet ratkaisivat uuden ykköshaastajan hienossa (mutta ajanpuutten takia ei huipputason) ottelussa. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki: TNA jatkoi hyvin Triple X:n mahdollisen paluun rakentelua. Elix Skipper oli siis tehnyt paluun vuoden 2003 lopussa liittääkseen taas XXX:n yhteen. Danielsin ja Low-Kin keskenäinen vihanpito ”vähän” hankaloitti sitä, mutta Skipper jatkoi miesten ylipuhumista. Tällä viikolla Skipper kohtasi Shane Douglasin ottelussa, koska hän oli astunut Douglasin varpaille auttaessaan Low-Ki’tä ja Danielsia Michael Shanen pieksemisessä. Ottelun jälkeen sekä Low-Ki että Daniels saapuivat auttamaan Skipperiä, mutta Low-Ki ei edelleenkään suostunut sopimaan Danielsin kanssa. Kuvio jatkuu. Skipperin alignment on vähän epäselvä, mutta laskin hänet nyt faceksi, koska hän käyttäytyy aika facemaisesti ja ottelee mm. Douglasia vastaan. Myös show’n mielenkiintoisin uutinen liittyi X-Divariin: TNA oli solminut yhteistyösopparin meksikolaisen AAA-promootion kanssa, ja se tulisi näkymään helmikuussa järjestettävässä uudessa X Cupissa.
  2. X-Divisioonassa oli runsaasti kehuttavaa, mutta vastapainoksi minulla ei ole käytännössä mitään muita hyviä uutisia tästä show’sta. Aika surullista. Pitää kuitenkin mainita, että Gatheringin yhteistyö James Mitchellin kanssa toimii pirun hyvin. Se tuo lisää syvyyttä feudiin ja tekee Punkista sekä Dinerosta vakavastiotettavan uhkan. Gatheringiä on myös buukattu oikeasti vahvasti kahdessa viime show’ssa.

Huonot uutiset:

1. X-Divaria lukuun ottamatta kaikki ottelua olivat joko mitäänsanomattomia, kehnoja tai oikeasti huonoja (viimeinen pätee ME:hen)…
2. …Ja samaa voi sanoa monista juonikuvioista…
3. …Erityisesti ME-kuvioista, jotka menevät koko ajan huonompaan suuntaan…
4. …Muun muassa koska Jeff Jarrettin mestaruuskausi on järkyttävää seurattavaa…
5. …Ja koska yllätysnimet paljastuvat täysiksi flopeiksi – tai eivät paljastu ollenkaan…
6. …Ja samassa syssyssä onnistutaan myös tuhoamaan Kid Kashin kaltaisten lupaavien nimien uskottavuus

  1. Mitäpä tätä selittelemään? Eiköhän tuo ylläoleva lause kerro kaiken. Keskiarvo ** on hyvä tiivistelmä. Sinänsä esim. AMW vs. Red Shirts, Young vs. Diamond ja Kash vs. Vaughn olivat ihan ok, mutta ei niissä ollut mitään, mistä olisin innostunut millään tavalla. Skipper vs. Douglas oli aivan liian lyhyt, täysin turha ja buukkauksellisesti käsittämätön. Nämä olivat kuitenkin pientä verrattuna siihen, että ME oli taas TNA-tyyliin kamalaa sontaa. AJ Styles teki toki parhaansa ja sai hienolla suorituksellaan ottelulle edes yhden tähden, mutta buukkauksellisesti ME oli taas niin järkyttävän kamalasti ylibuukattu ettei voi kuin ihmetellä. Pari refbumppia, ottelun uudelleen käynnistäminen ja kaikkien mahdollisten tyyppien sekaantumiset. Kaikkein paskinta oli silti se, että huikeilla panoksilla (joko Styles saa mestaruusottelun tai Watts potkut) hehkutettu ottelu ei ratkaissut yhtään mitään.
  2. En ole kiinnostunut muun muassa a) Diamond ja Swingerin aivan liian hitaasti ja tylsästi etenevästä välienselvittelystä Gilbertttin ja Youngin kanssa (tässä jaksossa Diamond ja Swinger ilmeisesti vihdoin kääntyivät faceiksi), b) koko joukkuemestaruusdivisioonasta (johon mm. AMW ja Red Shirtit kuuluvat), c) Kid Kashin ikuisuusfeudista NWA:n turvamiesten ja erityisesti Don Harrisin kanssa tai d) Gatheringin kuvion siitä osapuolesta, että nyt Raven katosi ruudusta (ainakin täksi viikoksi) ja feud alkaa muistuttaa enemmän Gathering vs. Sandmania kuin Gathering vs. Ravenia. TNA, tee jotain. Keksi oikeasti kiinnostavia kuvioita.
  3. Kaikkein pahin tapaus on kuitenkin Main Event -storylineksi kutsuttava sekasorto, joka muuttui tällä viikolla pelkästään Erik Watts & ja jotkut kumppanit vs. Don Callis & Jeff Jarrett & ja ehkä jotkut muut -feudiksi. Täyttä kuraa, joka muuttuu vain epäuskottavammaksi ja typerämmäksi viikko toisensa jälkeen. Lisäksi siihen sotketaan aivan turhia ja älyttömiä lisäkäänteitä, kuten Jarrettin epämääräinen lakimiesapuri, vielä epämääräisempiä maskimiehiä (lisää kohta niistä) tai tässä jaksossa nähty Erik Wattsin ja Goldielocksin ihmissuhdedraama. Kaikkein pahinta on kuitenkin, että tämä valtataistelu vain jatkuu ja jatkuu viikosta toiseen, eikä mitään järkevää muutosta ole näköpiirissä. Tai ehkä vielä pahempaa on se, että tämä kuvio tuhoaa myös ME-ottelut. Miksi buukata joku isoilla panoksilla varustettu ottelu, jos lopputulos on se, että voittajasta jää vain epäselvyyttä ja luultavasti kumpikaan ottelun panoksista ei toteudu?
  4. Toteutamattomista panoksista puolestaan päästään siihen, että Jeff Jarrett on ollut mestarina marraskuusta lähtien, ja sinä aikana hän on puolustanut mestaruuttaan yhdessä show’ssa. Tämä alkaa oikeasti olla jo hirveä farssi. Viime aikoina Jarrett on muistuttanut lähinnä Don Callisin pakollista apuria eikä firman tärkeimmän mestaruuden haltijaa. Halukkaita ottelijoita olisi storylinessäkin vaikka kuinka paljon (joista ilmeisesti D-Lo on taas kadonnut), mutta heistä yksikään ei pääse ottelemaan Jarrettia vastaan! Jo vuoden ensimmäiseen show’hun luvattiin mestaruusottelu, mutta sitä ei tullut, koska kukaan ei voittanut ykköshaastajutta. Mitä v***n paskaa. Sitä ennen Stingin piti otella mestaruudesta, mutta sekin peruttiin. Viime viikon show’ssa kehuin päämestaruuskuvion rakentelua ainoastaan vain ja siksi, että tuossa show’ssa näytti siltä, että Stylesin ja Jarrettin viimeistä kuviota rakennellaan nyt tosissaan ja että tuo ottelu nähdään pian. Tämä show jätti taas sen fiiliksen, että tuota ottelua ei ehkä nähdä koskaan. Aaaargh.
  5. Muistatteko sen yllätyksen, jota Jarrett hehkutti jo joulukuun puolella? Tuota yllätystä ei edelleenkään ollut paljastettu, ennen kuin vihdoin ennen ME:tä Don Callis oli saanut joltain korkealta taholta luvan tuohon paljastukseen…. ”USA:n vihatuin mies” JONNY FAIRPLAY (eli entinen Selviytyjät-kilpailija) tekee TNA-debyyttinsä ensi viikolla. Ette ole tosissanne. Fairplay oli kyllä hauska Survivorissa mutta… ei minulla ole mitään sanottavaa. Kuten ei ole siihenkään, että TNA:lla ei tunnu olevan mitään kiirettä paljastaa, kuka on se maskipäinen lihaksikas möykky, joka tässäkin jaksossa hyökkäsi Jarrettin kimppuun. Kuulema hänen nimensä on El Leon.
  6. Niin ja sitten ME-kuvioihin liittyvissä sivukäänteissä saadaan Kid Kashin tapaiset lupaavat talentit näyttämään täysiltä idiooteilta. Jos Kash ottaa samassa jaksossa pataan parikymppiseltä ruipelolta Chris Vaughnilta (no, ottelu oli sinänsä buukattu ihan ok-uskottavasti), ylipainoiselta keski-ikäiseltä timekeeperiltä (kyllä, oikeasti) ja sitten tietenkin vielä Don Harrisilta, niin aika vähissä on se uskottavuus, jota Kashille vielä joulukuussa rakenneltiin.

Pelkkä X-Divari ei riitä. Tällaisilla show’illa TNA:n vuodesta tulee Surkea.


Weekly PPV #77 (21.1.2004)

  • Tag Team Match
    The Gathering vs. Sandman & Balls Mahoney
    * ½
  • Tag Team Match
    Glenn Gilbertti & David Young vs. Simon Diamond & Johnny Swinger
    * ½
  • Singles Match
    Sonny Siaki vs. D-Lo Brown
    * * 
  • Tag Team Match
    New Franchise vs. Christopher Daniels & Elix Skipper
    * * * 
  • NWA Tag Team Title Shot Match
    Redshirts vs. America’s Most Wanted
    * * *
  • Street Fight Match
    Jeff Jarrett vs. El Leon

Hyvät uutiset:

1. Helmikuista American X Cupia buildataan hyvin, tässä jaksossa erityisesti hienolla comebackilla
2. Show’ssa nähtiin kaksi hyvää ottelua

  1. Liikaa ei ollut hyviä uutisia tässäkään show’ssa, ja niistä hyvistäkin uutisista suurin osa liittyy taas X-Divisioonaan. Helmikuussa nähdään tosiaan America’s X Cup neljän TNA-painijan ja neljän AAA-painijan välillä, ja tämän viikon jaksossa paljastettiin nuo joukkueet. AAA:ta edustavat Juventud Guerrera, Hector Garza, Abismo Negro ja Mr. Aguila. TNA:ta puolestaan Chris Sabin, Elix Skipper, comebackinsa jossain vaiheessa tekevä Sonjay Dutt ja… JERRY LYNN. Lynn itse asiassa avasi tämänviikkoisen show’n in ring -promolla, kun Erik Watts saapui kehään julkistamaan, että Lynn on TNA-joukkueen kapteeni. Lynn teki ensimmäisen esiintymisen sitten lokakuun ja veti heti varsin hyvän promon, jonka päätteeksi hän haistatti Kid Kashille ja koko Don Callisin poppoolle pitkät. America’s X Cup vaikuttaa hyvältä.
  2. Lynnin comebackin lisäksi show’n parasta antia olivat kaksi ***-ottelua, joista ensimmäinen oli vahvasti X-Divari-painotteinen. Uuta Triple X:n lämmittelyä hakevat ja vähän niin kuin faceksi kääntyneet Christopher Daniels ja Elix Skipper ottivat yhteen Michael Shanen ja Shane Douglasin kanssa. Low-Ki’tä (tai X-Divarin mestaria Chris Sabinia) ei tällä viikolla nähty, mutta näiden porukoiden erimielisyyksiä ratkottiin viihdyttävässä ottelussa. Toisessa ottelussa ratkaistiin ykköshaastajat joukkuemestaruuksille. Punapaitaiset turvamiehet Kevin Northcutt ja Legend kohtasivat America’s Most Wantedin ottelussa, joka oli hiton paljon parempi kuin yksikään joukkueiden aikaisemmista kohtaamisista. Siitä pitää antaa helkkarinmoinen hatunnosto James Stormille ja kohtuullinen kohotus myös Chris Harrisille, jotka tekivät perhanasti töitä saadakseen ottelusta aikaiseksi hyvän. Toimivaa joukkuepainia nähtiin siis illan aikana. Lisääkin vastaavaa lienee luvassa, sillä Naturals-kaksikko Andy Douglas ja Chase Stevens teki jälkimmäisen ottelun aikana comebackinsa ja hyökkäsi AMW:n kimppuun.

Huonot uutiset:

1. NWA vs. TNA -kuvio on edelleen paskaa
2. Kyseiseen kuvioon liittyvät typerät anglet vievät aivan liian paljon aikaa show’sta
3. Jonny Fairplay ei kiinnosta
4. Päämestaruuden tilanne vaikuttaa viikko viikolta heikommalta
5. Muut mestarit eivät esiintyneet show’ssa ollenkaan
6. Show’ssa nähtiin liikaa yhdentekeviä ja heikkoja otteluita
7. Main Event oli puhtaasti huono (toisena viikkona peräkkäin)
8. Midcard-kuviot (jotka eivät liity NWA vs. TNA:han) tuntuvat laimeilta tai junnaavat paikallaan

  1. Turha tätä on enää alkaa paljon selittää. Kuvio on yksinkertaisesti sontaa, ja se ei ole tarjonnut pitkään aikaan mitään viihdyttävää lisää show’hun. Paras asia tässä kuviossa on se, että ensi viikolla se ehkä lopultakin päättyy. Tästä show’sta mammuttimainen osa nimittäin käytettiin ensi viikon suurottelun hehkutukseen: tuolloin TNA:n managing consult Don Callis ja NWA:n Director of Authority Erik Watts kohtaavat 1 vs. 1 -ottelussa, jossa on panoksena koko TNA:n valta. Olen tyytyväinen siihen, että tämä kuvio (ehkä) päättyy, mutten siihen, että TNA:n mielestä on tärkeämpää buukata tällaisia otteluita ensi viikon pääotteluiksi esimerkiksi päämestaruusottelun sijaan.
  2. Kuten jo sanoin, mitään hyvää tämä kuvio ei ole ruutuun onnistunut tarjoamaan, mutta silti se saa aivan törkeästi aikaa show’ssa. Kid Kash yritti taas show’n aikana kerätä nimiä siihen mystiseen ”Jarrettin puolella” -listaan, minkä merkitystä kukaan ei ole edelleenkään vaivautunut avaamaan. Tämän prosessin aikana hän otti turpaan muun muassa eläkeikäiseltä lipunmyyjältä ja ylipainoiselta timekeeperiltä. Näin niitä tähtiä luodaan. Sonny Siakiltakin Kash yritti taas saada nimeä, mutta Siaki ei suostunut, koska joku henkilö on ohjeistanut häntä olemaan allekirjoittamatta. Sen sijaan Siakin manageri Trinity allekirjoitti ja kääntyi vieläpä manageroitavaan vastaan ja pieksi tämän yhdessä Kashin kanssa, kun Siaki ei suostunut allekirjoittamaan. Harmi, että ketään ei kiinnosta, koska Siaki, Kash ja Trinity olivat kaikki heelejä. Trinityllä ja Kashilla on muuten oma taustansa, minkä vuoksi Trinity ilmoittikin Jarrettille backstagella ettei tahdo työskennellä Kashin kanssa.
  3. Ja mikä pahinta, TNA todellakin toi Survivor-tähti Jonny Fairplayn tähän show’hun Don Callisin uutena apurina. Koko show’n ajan hypetetty Fairplay veti kehässä ylipitkän promon, joka oli ensinnäkin huono ja toiseksi täysin hyödytön. Minulle ei selvinnyt yhtään, miksi Fairplay on saapunut TNA:han, mitä hän tahtoo tehdä TNA:ssa ja aikooko hän esimerkiksi tavoitella mestaruuksia tai ylipäänsä nousta kehään. Lopulta Fairplay ajautui sanasotaan AJ Stylesin kanssa, ja lopulta sota muuttui fyysiseksi. Styles toki pieksi Fairplayn, mutta Styles feudaamassa non-wrestlerin kanssa ei ole ihan sitä, mitä olen tässä toivonut. Fairplay oli tosiaan debyytissään paljon toivomaani heikompi, ja hänen paras puoli on täysin överi lookki.
  4. Viime viikon ME:n panoksena oli tosiaan Stylesin mahdollisuus otella päämestaruudesta, ja face-joukkue (spoiler) muuten voitti tuon ottelun epäselvien käänteiden jälkeen. Siitä huolimatta koko jaksossa on mainittu halaistulla sanallakaan siitä, että saisiko Styles nyt kaikesta huolimatta tuon mestaruusottelunsa vai ei. Ilmeisesti ei, jos hän kerran feudailee ennemmin Jonny Fairplayn kanssa. Toki Styles koitti tässä jaksossa ottaa vähän yhteen Jeff Jarrettinkin kanssa (lähinnä ME:n päätteeksi), mutta silloinkin soppaan sekaantui taas Abyss. Jarrett puolestaan ottelee jotain maskipäisiä muskelimiehiä vastaan, eikä mestaruuspuolustuksista ole tietoakaan. Koko päämestaruuden rooli on tällä hetkellä aivan mitätön.
  5. Ainut hyvä puoli päämestaruuden roolissa on se, että mestaruusvyö ja mestari sentään esiintyvät show’ssa. Tämä oli toinen jakso putkeen, kun sen enempää X-Divisioonan kuin Tag Team -divarinkaan vöiden omistajat eivät olleet paikalla painimassa. Tällä kertaa 3LK ja Sabin eivät edes olleet show’n liveosuudessa ollenkaan mukana. 3LK sentään näkyi jossain etukäteen nauhoitetussa haastattelussa, jossa he haukkuivat koko TNA:n joukkuedivarin. Kolmikko yritti ilmeisesti olla hauska mutta epäonnistui siinä surkeasti. Pitäkää nyt hyvänen aikana ne mestarit ruudussa niin jotain saattaa kiinnostaakin mestaruuksien kohtalo. Erityisen huolissani olen X-Divarista, jonka vuoden alku oli räjähtävä, mutta nyt tarvitaan piristysruisketta.
  6. Edellä kehumaani kahta joukkueottelua lukuun ottamatta muut show’n ottelut olivat heikkoja ja mitäänsanomattomia. D-Lo Brownkin teki paluunsa parin viikon tauon jälkeen vain otellakseen Sonny Siakia vastaan ihan ok:ssa mutta tuhat kertaa ennenkin nähdyssä ottelussa. Simon Diamondin ja Johnny Swingerin faceksi kääntynyt kaksikko veti lyhyen ja varsin mitäänsanomattoman ottelun entistä manageriaan Glenn Gilbertiä ja David Youngia vastaan. Gatheringinkin kohtaaminen Sandmanin ja tämän avuksi saapuneen Balls Mahoneyn kanssa oli varsin heikko.
  7. Silti omassa kategoriassaan oli illan Main Event, joka oli samalla taas illan huonoin ottelu. Jo toisena viikkona putkeen. Tämä ei ole ihan se tilanne, mitä TNA:n pitäisi käsittääkseni tavoitella. Päämestari Jeff Jarrett kohtasi Street Fightissä tämän mysteerisen möhkälemäisen nahkamaskimiehen nimeltä El Leon, ja koko homma oli varsin heikkoa HC-läpsyttelyä. Jostain syystä otteluun myös sekoitettiin katsomossa show’ta seurannut Insane Clown Posse -kaksikko. Toivottavasti heitä ei tarvitse jatkossa nähdä. Silti ottelua katsoi ilman suurempia ongelmia, kunnes ottelu piti sitten taas päättää maailman idioottimaisilla tavalla. Vain TNA:ssa Street Fight -ottelu voi saada tällaisen ratkaisun. Muutenkin koko ottelun pointti oli aivan hukassa: miksi Jarrett oikeasti ottelee jotain maskimiestä vastaan? Miksi maskimies on saanut tämän ottelun? Eikö maailmanmestari voisi j******ta puolustaa sitä vyötään?
  8. Ja ei muillakaan kuvioilla tosiaan erityisen hyvin mene. TNA käyttää joukkuekuvioissa turhan paljon aikaa tähän Diamiondin ja Swingerin erkaantumiseen Gilberttistä ja Youngista, vaikka se ei voisi vähempää kiinnostaa. Gathering-kuviokin alkaa junnata viikko viikolta pahemmin paikallaan, mikä ei ole ollenkaan hyvä merkki. Tässä jaksossa Raven tosin pelasi taas Gatheringin kanssa mind gameseja häiritsemällä heitä etukäteen nauhoitetulla videopätkällä. Gathering esittikin Ravenille haasteen ensi viikolle, joten ehkä tähän hommaan saadaan taas vähän särmää. Ja helkkari, jatkakaa nyt sitä Triple X -kuviota älkääkä pitäkö Low Ki’tä poissa ruudusta.

8-2 Huonoille uutisille. Surkea meno jatkuu.


Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 30.3.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Royal Rumble 2004

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #78

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.