2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Toukokuu 2003

Päivämäärä: 7. – 21.5.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Koko kevät oli ollut TNA:n osalta rauhallista aikaa. Promootio pyrki parhaansa mukaan vakiinnuttamaan paikkansa amerikkalaisen mainstream-painin kentällä, mutta helppoa se ei ole ollut, koska show’iden taso on niin ailahtelevaista. Toukokuu on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka pieleen kaikki voi taas mennä, vaikka välillä meno olisi ollut jo parempaa.

Kadonneiden painijoiden lista on tällä kertaa hämmästyttävän lyhyt. Se on toki hyvä todeta, että koko NWA’s Next Generation -stable kuoli aika nopeasti sen perustamisen jälkeen, ja viimeistään tuossa huhti-toukokuun vaihteessa se koki lopullisen kuoliniskunsa, kun Erik Watts alkoi vetämään täysin älytöntä ”Jeff Jarrettin ystävä” -gimmickiä. Touokuussa Wattsin rooliksi alkoi vakiintua alakortin pelle, jolla ei olisi mitään osaa tai arpaa missään merkittävässä storylinessä. Hänen Next Generation -kumppaneistaan David Flairia ei nähty toukokuun aikana ollenkaan. Samoin Next Generation feud-kumppani Dusty Rhodes oli kadonnut tv:stä ainakin väliaikaisesti. Muita mainittavia katoamisia ei ollutkaan. Mike Barton kävi pyörähtämässä huhtikuun aikana parissa show’ssa, mutta sen jälkeen häntä ei ollut enää nähty. Yhden visiitin tehnyttä Jonny Stormiakaan ei toukokuun puolella nähty.


Weekly PPV #43 (7.5.2003)

  • Anarchy In Asylum Qualifying Match
    Triple X vs. AJ Styles & D-Lo Brown
    * * ½
  • No DQ Anarchy In Asylum Qualifying Match
    New Jack vs. Sandman vs. Sabu
    * ½
  • Anarchy In Asylum Qualifying Match
    Chris Harris vs. James Storm
    * * ½
  • Anarchy In Asylum Qualifying Match
    Tracy vs. Desire
    DUD 
  • 2 on 1 Handicap Match for the NWA Tag Team Championship
    Jerry Lynn & Amazing Red (c) vs. Christopher Daniels
    * *
  • 16 Person Anarchy In Asylum Match for the NWA World Heavyweight Title Shot
    Participants: Brian Lawler, D-Lo Brown, Sonny Siaki, James Storm, Kid Kash, Rick Steiner, Mike Awesome, Justin Credible, The Truth, Tracy, Perry Saturn, Glen Gilberti, Konnan, Buff Bagwell, AJ Styles, Sabu
    * ½

Yhteenveto:

Tämän viikon päähuomio oli uuden ykköshaastajan julistamisessa. Viimeviikkoisen mestaruusottelun jälkeen TNA tarvitsi uuden vastustajan Jeff Jarrettille (kyllä, Jarrett oli kaikkien toiveideni vastaisesti edelleen päämestari päihitettyään Ravenin viime viikolla hyvin paljon John Cenan huippuvuosia muistuttavalla supermiestyylillä). Niinpä TNA oli kehitellyt Anarchy In Asylum Matchin, joka oli käytännössä sama ottelu kuin Gauntlet For The Gold ainoastaan sillä erotuksella, että vastustajia pystyi eliminoimaan yläköyden yli heittämisen lisäksi selätyksellä. Selätykset taas pystyivät tapahtumaan missä vain areenalla, ja diskauksia ei oletetusti ottelussa tunnettu.

Anarchy In Asylumia varten tässä show’ssa järjestettiin neljä karsintaottelua, joista paras oli illan opener Triple X:n ja D-Lo Brownin sekä AJ Stylesin välillä. Sekin jäi tosin vain ihan mukavaksi eikä siis päässyt Stylesin ja Brownin edellisen viikon joukkueottelun tasolle. Toiseksi paras oli Chris Harrisin ja James Stormin ystävällismielinen välienselvittely, joka jäi laadultaan selvästi odottamaani heikommaksi. Ehkäpä Storm ja Harris eivät pistäneet keskinäisessä ottelussaan kaikkea peliin. Yleisö teki ottelun aikana selväksi, että he halusivat AMW:n pysyvän joukkueena. Varsin kehno karsintaottelu oli New Jackin, Sandmanin ja Sabun HC-mäiskintä, jota piristivät lähinnä Sabun loikat lopussa nähty New Jackin ottama järjetön bumppi. Tämä touhu alkaa kieltämättä kyllästyttää.

Suurinta kuraa karsintaotteluista oli kuitenkin Tracy (Brooksi)n ja Desiren välinen karsintaottelu. Tracy oli siis se viime viikolla Lollipopia häirinnyt koulutyttöasuinen neito. Saatuaan viikko sitten turpaan TNA:n häkkitanssijalta Tracy ilmoitti tällä viikolla haluavansa mukaan NWA World Heavyweight -mestaruuden ykköshaastajuusotteluun. Ihan loogista. Hänen vaatimukseensa suostuttiin, koska Tracy kävi vähän hivelemässä NWA-viskaali Bill Behrensiä (jota ei ollut nähty kuukausiin kuten ei ketään muutakaan NWA/TNA-pomoa). Vastaansa hän sai Desiren. Ottelu oli täyttä paskaa, ja suurin osa liikkeistä oli botchattuja. Alun perin tuossa karsintaottelussa piti olla mukana myös Trinity, mutta Kid Kash kävi pieksemässä hänet ennen ottelua. Karsintaotteluiden lisäksi Anarchy In Asylumia rakennettiin erinäisillä angleilla, joista tärkein oli varmaan se, jossa Glen Gilberti pieksi edellisen viikon vammojaan myyneen Jeff Jarrettin ambulanssikuntoon.

Kaikki karsintaottelut olivat siis enemmän tai vähemmän pettymyksiä, ja samaa linjaa jatkoi myös itse ykköshaastajuusottelu. Hetkittäin siinä nähtiin ihan viihdyttäviä hetkiä, kuten Rick Steinerin TNA-comeback (edellisen kerran hän oli esiintynyt PPV #1:ssä), mutta suurimmaksi osaksi se oli joko tosi tylsää tai vieläpä samaan aikaan sekavaa katsottavaa. Asiaa ei auttanut se, että suuri osa osanottajista eivät olleet kiinnostavia (miksi esim. Buff Bagwellin piti taas tehdä comebackinsa?) tai että kehässä pyöri runsas joukko muitakin painijoita kuin virallisia osanottajia. Erityisen paljon asiaa ei auttanut se, että ottelun lopuilla Sabu meni munaamaan koko homman eliminoimalla itsensä ennenaikaisesti (paitsi että hän ei TNA:n päätöksellä eliminoitunutkaan, koska se olisi kussut koko kuvion). Lopputaistelu oli paikoitellen yllättävänkin mukavaa katsottavaa, mutta se ei silti pelastanut huonoa fiilistä, jonka yksi suurista aiheuttajista oli ottelun loppuratkaisu. Ottelun aikana Raven (jonka ei pitänyt olla paikalla ollenkaan, koska hänen sopimuksensa oli umpeutunut viime viikolla) hyökkäsi Sabun kimppuun.

Anarchy In Asylumin lisäksi ei tässä show’ssa paljon muuta nähty. Ainut merkittävä hetki tuon ykköshaastajuuskuvion ulkopuolelta oli Amazing Redin ja Jerry Lynnin mestaruuspuolustus Christopher Danielsia vastaan. Daniels joutui edellisen viikon tappionsa vuoksi edustamaan yksin Triple X:ää tässä mestaruusottelussa. Ottelu alkoi ihan kivasti, mutta sitten siitä tuntui putoavan puhti pois sekaantumisten takia. Lopunkin hyvästä fiiliksestä pilasi ottelun typerä lopetus, joten tämäkään ei noussut ok:ta paremmaksi. Post match -meiningit ja ennen ottelua nähty Lynnin pään aukominen Redille (siitä että Red oli noussut X-Divarin mestaruuden ykköshaastajaksi ja viime viikolla X-Divarin mestariksi muiden avulla) povaavat Lynnin heel-turnia. Ei kuulosta hyvältä.

Voi hyvänen aika mikä viikko. Etukäteen Anarchy In Asylum kuulosti ihan hyvältä idealta, mutta olisihan se pitänyt tietää, että TNA kusee koko homman taas täysin. Kiinnostavan ja viihdyttävän Battle Royalin sijaan saatiin tylsää ja sekavaa kuraa. Yksikään otteluista ei ollut mainitseminarvoinen, mutta sitäkin huolestuttavampaa on se, mihin suuntaan TNA on ajautumassa tällä buukkauksellaan. Ravenin ja Sabun orastava feudi on suurin piirtein kiinnostavinta, mitä TNA:lla on tällä hetkellä tarjota. Se ei ole hyvä suoritus. Tämä show oli Surkea ja yksi vuoden huonoimmista.


Weekly PPV #44 (14.5.2003)

  • NWA X Division Championship
    Amazing Red (c) vs. Chris Sabin vs. Jerry Lynn
    * * * 
  • Tables Match
    Mike Sanders vs. Mike Awesome
  • Singles Match
    Kid Kash vs. The Truth
    * * ½
  • Singles Match
    David Young vs. Chris Harris
    * * ½
  • Singles Match
    Glen Gilberti vs. Perry Saturn
    * ½
  • NWA Tag Team Championship
    Triple X (c)vs. AJ Styles & D-Lo Brown
    * * *

Yhteenveto:

Tämän viikon pääpointtina tuntui olevan Sports Entertainment Xtremen ja ennen kaikkea uuden ykköshaastajan Glen Gilbertin uskottavuuden uudelleenrakentelu. SEX oli ollut Russon lähdöstä lähtien lähinnä mitäänsanomaton midcard-poppoo, johon Raven mukamas kuului muttei kuitenkaan kuulunut. Nyt Raven oli historiaa (ainakin SEX:n silmissä), ja sama kohtalo olisi edessä Gilbertin alkupromon mukaan kaikilla muillakin, jotka olivat hänen tuhottavien painijoiden listallaan eivätkä kääntyisi show’n aikana SEX:n puolelle. Ihan niin kuin olisin kuullut tämän saman tarinan joskus ennenkin Russon aikana…

Tärkein SEX:n vihaama poppoo oli Sandmanin, Perry Saturnin, New Jackin ja Justin Crediblen Extreme Revolution. Tämä taas osoittaa erinomaisesti sen, että TNA:n buukkauksessa ei ole mitään pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Miksi Extreme Revolution käännettiin heeleiksi ihan Raven vs. Jarrett -feudin lopuilla, kun he liittyivät Ravenin puolelle? Nyt he yrittivät taas tässä SEX:ää vastaan käytävässä sodassa vetää selvää facen roolia, mutta yleisöä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa olla heidän puolellaan. Show’n aikana nähtiin kaksi joukkobrawlia SEX:n ja Extreme Revolutionin välillä ja lisäksi Saturnin ja Gilbertin täysin yhdentekevä ottelu. SEX myös yritti saada Sabun käsiinsä show’n aikana, mutta Sabua ei nähty. Sen sijaan Ravenin alaiset Julio ja Alexis löydettiin, ja he liittyivät SEX:ään. Show’n lopuksi SEX vielä hyökkäsi koko TNA:n backstageporukan kimppuun Gilbertin johdolla. Gilberti oli tässä show’ssa pukeutunut hienoon pukuun, ja kieltämättä hän osasi promottaa ihan hyvin, mutta ei hän silti ole millään tavalla uskottava päämestaruuden haastaja. TNA selvästi teki Gilbertistä jonkinlaisen välihaastajan vain, jotta yleisö saataisiin taas puhtaasti Jarrettin puolelle, koska Raven-feudin aikana porukka alkoi jo kääntyä häntä vastaan. Jarrettia ei muuten show’ssa nähty muuten kuin etukäteen nauhoitetussa videopromossa.

Gilbertin pushin lisäksi SEX oli muutenkin näkyvästi esillä show’ssa, muun muassa molemmissa mestaruusotteluissa. Main Eventinä nähtiin joukkuemestaruusottelu, jossa AJ Styles ja D-Lo Brown haastoivat taas mestaruuden voittaneen XXX:n. Ottelu oli viihdyttävä ja illan paras kohtaaminen. Se olisi voinut nousta jopa hienoksi tai selvästi pidemmällä ajalla kenties huippuotteluksi, mutta taas kerran typerä lopetus söi osan fiiliksestä. Stylesin ja Brownin joukkue pelaa oikeasti hyvin yhteen, ja nyt nähtiin kunnon kohtaaminen Stylesin ja Danielsin välillä. Lisää tätä! Myös openerina toiminut X-Divarin mestaruusottelu oli viihdyttävää ja vauhdikasta kolmen miehen meininkiä. Tätäkin näkisin mielellään enemmän, vaikkei ottelu noussut lähellekään parhaita X-Divarin mestaruusotteluita. Tuohon X-Divarin mestaruusotteluun SEX liittyi siten, että Chris Sabin liittyi SEX:ään ottelun jälkeen.

Muut show’n ottelut olivatkin aika yhdentekeviä. Huonoin niistä oli Tables Match, jossa Disciples of the New Churchin Mike Awesome kohtasi SEX:n Mike Sandersin, koska Sanders oli aiheuttanut Awesomelle eliminoitumisen edellisen viikon Anarchy In Asylum Matchissa. Ottelu oli puhtaasti huono ja pitkäveteinen. Olen menettänyt kaiken kiinnostukseni Awesomeen, sillä hän on tosiaan surkeassa kunnossa verrattuna aikaisempaan uraansa. Miten TNA onnistuukin pilaamaan kaikkien kiinnostukseni kaikkiin markittamaani painijoihin?

Kaksi muuta ottelua olivat ihan mukavia välikortin kohtaamisia, vaikka ne eivät mitään mielenkiintoista storylineä edistäneetkään. Toisessa kohtasivat The Truth ja Kid Kash ja toisessa David Young ja Chris Harris. Truth ja Konnan olivatkin nyt ilmeisesti faceja tällä uudella ”meitä sorretaan” -gimmickillä, koska he aloittelivat feudia Harris Brothersien kanssa. Harrisit taas olivat alkaneet vetää jonkinlaista rasisti-gimmickiä. Kuulostaa pahalta. Kash jatkoi edelleen feudiaan Trinityn kanssa. Tällä viikolla hän luovutti naisensa SEX:n palvelijaksi, jotta SEX antaisi Kashin olla rauhassa. Harris puolestaan otteli Youngia vastaan, koska Young oli viime viikolla aiheuttanut Harrisin joukkueparin Stormin eliminoitumisen Anarchy In Asylumista. Ottelun aikana Storm ryntäsi Harrisin apuun mutta joutui SEX:n pieksemäksi.

Hohhoijaa, tuntuipa yhdentekevältä show’lta. Painilliselta anniltaan tämä oli ihan jees, sillä opener ja ME olivat hyviä otteluita ja lisäksi välikortissa nähtiin ihan kivaa kohtaamista. Toisaalta Gilberti vs. Saturn ja Mike vs. Mike olivat aikamoisia turhakkeita. Se on kuitenkin pieni ongelma siihen verrattuna, että mikään TNA:n tarjonnassa ei ole tuon pitkään hypetetyn #42-PPV:n jälkeen ollut mitään kiinnostavaa. Koko SEX on täysin kulahtanut ja olisi saanut jo kuolla pois, mutta sen sijaan Gilbertistä yritetään nyt leipoa vakavastiotettavaa päämestaruuden haastajaa. Miksi TNA poimi juuri Gilbertin SEX:n jäsenistä pushattavakseen? Miksei edes Sonny Siakia, joka olisi monta kertaa parempi vaihtoehto? Olisi edes joku nuori kasvo. Vielä suurempi ongelma on se, että edes ME-kuvioiden ulkopuolella ei ole mitään mielenkiintoista. Hyviä painijoita kyllä löytyy vaikka millä mitalla (AJ Styles, Triple X, AMW, Amazing Red, Jerry Lynn, Kid Kash, Chris Sabin), mutta kukaan ei tunnu tekevän mitään mielenkiintoista. Stylesin joukkuemestaruusottelu oli hyvä, mutta tahdonko nähdä hänet joukkuemestaruuskuvioissa? En. Lisäksi TNA on onnistunut pilaamaan koko Extreme-porukan kiinnostavuuden, ja heidän otteensakin ovat viikosta toiseen huonompia. Missä olivat Raven ja Sabu tällä viikolla? Heidän feudinsa pelastaisi ehkä edes jotain. Pahalta näyttää tulevaisuus. Tämä show oli niin huono kuin Kehno voi olla.


Weekly PPV #45 (21.5.2003)

  • NWA X Division Title Shot Match
    Jason Cross vs. CM Punk vs. Kid Romeo vs. Paul London
    ***
  • 3 on 2 Handicap Match
    Triple X vs. Slash & Justin Credible & Amazing Red
    * * * 
  • Hard Ten Tournament First Round Match
    Mike Sanders vs. Brian Lee
    *
  • Asylum Alliance Tournament First Round Match
    The Truth & Don Harris vs. New Jack & Shark Boy
    ½ 
  • Asylum Alliance Tournament First Round Match
    David Young & Tracy vs. Kid Kash & Trinity
    * ½
  • Asylum Alliance Tournament Qualifying Match
    America’s Most Wanted vs. AJ Styles & D-Lo Brown
    * * ½
  • Clockwork Orange House of Fun Match (Special Referee: Raven)
    Sonny Siaki vs. Sandman

Yhteenveto:

Tämän saman viikon lopulla järjestettiin WWA:n viimeiseksi jäänyt ppv (joka lähetettiin USA:n puolella vasta kesäkuussa), minkä takia muun muassa Jeff Jarrettia ja Glen Gilbertiä ei nähty show’ssa ollenkaan. Ei sen puoleen, että heidän läsnäolonsa olisi tätä kuraa ratkaisevasti pelastanut. Tällä viikolla nimittäin alkoi TNA:ssa ”uusi aikakausi”, sillä NWA:n päättäjät olivat saaneet tarpeekseen TNA:ssa vallitsevasta sekasorrosta ja loputtomasta sodasta NWA:n, SEX:n, Extreme Revolutionin ja Disciples of the New Churchin välillä. Show’n alussa nähtiin onnettoman huono ja etäisesti Star Warsin alkutekstejä muistuttava grafiikka, jossa selitettiin, että NWA-päättäjät olivat määränneet tästä show’sta lähtien alkavaksi kaksi turnausta, jotka lopettaisivat koko sodan näiden stablejen välillä. Minkäänlaista selitystä ei missään vaiheessa show’ta tarjottu sille, miten nämä kaksi turnausta muka yhtään millään tavalla vaikuttaisivat stable-sodan päättymiseen. Jos kyseessä olisi edes ollut johonkin huikeaan blow off -otteluihin tähtäävä turnaus, jonka päätteeksi kaikkien stablejen ykkösnimet kohtaisivat toisensa, niin ehkä, mutta nämä koko turnaukset itsessään olivat pelkkiä vitsejä. Aivan kammottavan huonoa buukkausta taas kerran TNA:lta.

Ensimmäinen turnaus oli Asylum Alliance -turnaus. Sen pointtina oli, että NWA:n päättäjät olivat mielivaltaisesti muodostaneet seitsemän joukkuetta siten, että joukkueiden jäsenet eivät välttämättä edusta edes samaa stablea. Joukkueessa saattaa olla siis esim. yksi SEX:n ja yksi NWA:n painija. Näiden seitsemän mielivaltaisen joukkueen lisäksi turnaukseen pääsee kaiken rehtiyden ja tasavertaisuuden nimissä joko America’s Most Wanted tai AJ Styles & D-Lo Brown. Turnauksen voittaja ansaitsee ykköshaastajuuden NWA Tag Team -mestaruuksiin. Tälläkö tavalla lähes puoli vuotta jatkunut stablesota saadaan siis päätökseen? Enpä olisi uskonut. Tällä viikolla tästä turnauksesta nähtiin kaksi ensimmäisen kierroksen ottelua, joista kumpikaan ei vakuuttanut. Don Harris & The Truth vs. New Jack & Shark Boy oli aivan täyttä kuraa ilmaan minkäänlaista ideaa (paitsi Harrisien ja Truthin feudin jatkaminen). Kovin kummoiseksi ei yltänyt myöskään David Young & Tracy vs. Kid Kash & Trinity. Sen kuitenkin pelasti kamaluudelta Youngin ja Kashin kova yrittäminen, mutta heikoksi jäätiin silti. Asiaa ei parantanut se, että ottelun lopussa areenan valot himmenivät ja viikkojen ajan Kashia piinannut mysteeri-luchadore alkoi puhua The Shockmasteria muistuttavalla äänellä ja haastoi tämän ensi viikolle otteluun. No, ehkä tämä kuvio edes loppuu seuraavassa show’ssa.

Asylum Alliance -turnaukseen liittyi myös America’s Most Wantedin ja D-Lo Brownin & AJ Stylesin kohtaaminen. Nämä joukkueet ottelivat siis mahdollisuudesta päästä tuohon kunniakkaaseen turnaukseen mukaan. Paperilla ottelu kuulosti todella hyvältä ja potentiaaliselta showstealerilta, mutta loppujen lopuksi tämä jäi yllättävän laimeaksi eikä yltänyt esimerkiksi edellisessä show’ssa nähdyn Triple X vs. Styles & Brownin tasolle. Toki ottelu oli silti ihan mukavaa ja viihdyttävää painia, muttei lähellekään parasta, mitä keltään näistä neljältä on nähty. Todella harmillinen pettymys.

Toinen huikea turnaus, joka yhdessä Asylum Alliancen kanssa ilmeisesti päättää mahtavan stablesodan, oli Hard Ten -turnaus. Koska TNA:ssa on nähty niin paljon sekavia Hardcore Matcheja, olivat NWA-pomot päättäneet kehitellä hardcore-turnauksen, jonka säännöt ovat yksinkertaiset. Harmi, että he epäonnistuivat tavoitteessaan täysin. Minun näkemykseni yksinkertaisilla säännöillä varustetusta HC-ottelusta: Kaikki on sallittua. Ottelu päättyy joko selätyksellä tai luovutuksella. NWA-pomojen näkemys yksinkertaisilla säännöillä varustetusta HC-ottelusta: Selätyksillä tai luovutuksilla ei ole mitään väliä. Ottelussa kerätään pisteitä, joita saa lyömällä vastustajaansa millä tahansa fanilta saadulla aseella (1p/osuma) tai laittamalla vastustajansa pöydän läpi (5p). Voittaja on se, joka kerää ensin 10 pistettä, mutta piste-eron on oltava vähintään kaksi pistettä. Helppoa kuin heinänteko. Tämän turnauksen voittaja kuulema kruunataan Hard Ten -mestariksi. En malta odottaa. Ainut tästä turnauksesta tällä viikolla nähty ottelu oli täysin yhdentekevä kohtaaminen Mike Sandersin ja Brian Leen välillä. Kun ottelun huomio on painin sijaan kokonaan jossain pisteissä, on vaikea uskoa, että muutkaan ottelut ovat laadultaan paljon tätä parempia.

Hard Ten -turnauksen oli tarkoitus päättää sekavat Hardcore Matchit, ja silti tämän viikon Main Eventinä oli Clorkwork Orange House of Fun Match, joka on malliesimerkki täysin järjettömästä HC-ottelusta. Sandman ja Sonny Siaki kohtasivat toisensa, ja paluunsa tehnyt Raven toimi ottelun tuomarina. Raven oli pitkin show’ta yrittänyt saada Jeff Jarrettia käsiinsä, mutta se oli varmastikin vähän vaikeaa, koska Jarrett ei ollut paikalla. Ilmeisesti Sabu oli taas lähtenyt TNA:sta, eikä hänen ja Ravenin feud saisi kunnon päätöstä ollenkaan. Lisäksi Raven oli show’n aikana saanut Julion ja Alexiksen takaisin puolelleen ja uhannut kurittaa heitä, koska he olivat edellisessä show’ssa olleet Gilbertin puolella. Alamaisensa Raven jätti rauhaan, mutta sen sijaan hän pieksi Jeremy Borashin ja uhkasi hakkaavansa kaikki muutkin viattomat. Suuri kysymys ME:ssä oli se, onko Raven SEX:n vai Extreme Revolutionin puolella. ”Yllättävä” ratkaisu oli, että Raven ei ollut kummankaan puolella. Koko ottelu oli todella tylsä ja yksi vaisuimmista HC-otteluista TNA:n historian aikana. Ei kovin hyvä tapa päättää show’ta. Ottelun jälkeen Amazing Red hyökkäsi Ravenin kimppuun.

Show’n aivan ehdottomasti parasta antia olivat illan kaksi ensimmäistä ottelua, jotka eivät liittyneet mitenkään näihin edellämainittuihin turnauksiin. Openerissa Jason Cross ja kolme TNA-comebackinsa tehnyttä lahjakasta X-Divarilaista (Kid Romeo, Paul London ja muuan CM Punk) ottelivat X-Divarin mestaruuden ykköshaastajuudesta. Itse mestaria ja SEX:n uutta jäsentä Chris Sabinia ei show’ssa nähty. Ottelu oli oikein viihdyttävä ja paikoitellen hätkähdyttävä spotfest, mutta ei se silti mihinkään parhaiden otteluiden kirjoon nouse, koska yleisö oli ottelun ajan aika kuollut ja paikoitellen ottelu eteni yllättävän kömpelösti. Ottelun tähti oli Paul London. Illan paras ottelu oli Handicap Match, jossa Christopher Daniels ja Elix Skipper kohtasivat Slashin, Justin Crediblen ja Amazing Redin. Alun perin Low-Ki’nkin piti olla ottelussa mukana, mutta hän oli loukkaantunut viikonlopun aikana. Ottelu oli pitkä, vauhdikas ja viihdyttävä. Siinä oli kokonaisuutena hyvä rakenne. Ei sekään miksikään superotteluksi noussut, mutta kokonaisuutena se oli toimiva paketti. Erityisesti Red ja Daniels näyttivät tähdiltä.

Ei mene hyvin TNA:lla. Tässä show’ssa oli pari hyvää ottelua, ja alkuosuus näyttikin oikein lupaavalta. Sitten homma kustiin kuitenkin aivan täysin surkeilla, huonoilla tai vähintäänkin odotukset pahasti pettävillä otteluilla. Asiaa ei auta sekään, että show’n aikana nähdään idioottimaisia angleja, joissa esim. Erik Watts vihjailee viikosta toiseen Eric Bischoffin TNA-debyytillä (johon kukaan ei usko) ja backstage-haastattelija Goldilocks käy kännykkäkaupassa riehumassa ilman, että tilanne liittyisi yhtään mihinkään kuvioon. TNA:lla ei yksinkertaisesti tunnu olevaan mitään ideaa, miten viedä tätä hommaa eteenpäin nyt sen jälkeen, kun Ravenin ja Jarrettin feud päättyi. Nyt he ilmeisesti aikovat lämmitellä sitä uudestaan, minkä ei pitäisi voida olla vaihtoehto. Olisitte ruvenneet buukkaamaan sitä AJ Stylesiä ME-nimeksi, mutta ei. Te valitsitte Glen Gilbertin. Tämä koko ”kahden turnauksen avulla stablesodan päättäminen” on ehkä typerin idea ikinä, eikä asiaa auta se, että turnausottelut ovat laadultaan huonoja. Aargh. Arvosanaksi annan yleisen epätoivon vuoksi hyvästä alusta huolimatta Surkean.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 16.9.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Judgment Day 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #46

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.