Arvio: NWA TNA Toukokuu 2004

Päivämäärä: 5. – 19.5.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)

---

Toukokuu oli TNA:lle uuden aikakauden alkusysäyksen aika. Toukokuun puolivälissä TNA nimittäin ilmoitti, että pitkäaikaisten yritysten jälkeen he olivat saaneet neuvoteltua Fox Sports Netin kanssa diilin valtakunnallisen viikottaisshow’n lähettämisestä FSN:n kanavalla. TNA:lla oli toki ollut viikottaisten ppv:eiden lisäksi jo vuodesta 2002 lähtien paikallisilla kanavilla pyörivä pikkushow Xplosion, jolla ei kuitenkaan ollut mitään kunnon merkitystä mihinkään kuvioihin. Nyt alkava Impact olisi sen sijaan jotain aivan muuta. Se lähetettäisiin joka perjantai FSN:llä, ja siellä nähtäisiin oikeasti isoja otteluita. Impactin lähetykset FSN:llä alkaisivat kesäkuussa 2004. Tähänastisena lähetys- ja tapahtumapaikkana toimivan ja Nashvillessä sijainneen TNA Asylumin sijaan Impactit kuvattaisiin Orlandossa, Floridassa. Luultavasti tämän diilin varmistuttua TNA alkoi myös vähitellen miettiä viikottaisista ppv:eistä luopumista, mikä koittaisikin lähikuukausina. Uusista tuulista lisää seuraavien kuukausien aikana.

Toukokuussa ei nähty merkittäviä painijoiden katoamisia. Huhtikuussa esiintyneistä pikkunimistä Shark Boyta tai Team UK:n joukkueen painijoita ei nähty enää, ja isoin kadonnut nimi taisi olla Apolo, jonka poistuminen TNA:sta ei haittaa ainakaan minua.

---

Weekly PPV #92 (5.5.2004)

• Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #1
  Sonjay Dutt vs. Amazing Red
  * * * 
• Singles Match
  Michael Shane vs. Shane Douglas
  * * ½
• 8-Man Tag Team Match
  Jerry Lynn & Chris Sabin & Elix Skipper & Christopher Daniels vs. Petey Williams & Johnny Devine & Eric Young & Bobby Roode
  * * * ½ 
• Singles Match
  Trinity vs. Desire
  * 
• Singles Match
  Abyss vs. Erik Watts
  * ½
• NWA World Heavyweight Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Raven
  * * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Neljä hienosti toimivaa ottelua, joista kaksi oli peräti ***½-tasoisia.
2. Päämestaruusmeiningit pyörivät edelleen mukavasti.
3. 3 Live Krusta on saatu yllättävän kiinnostava, ja nyt 3LK-soppaan sekoitettiin mahtava Monty Brown
4. Suurin osa alakortin kuvioista toimii hienosti, ja uusiakin feudeja kehitellään.

1. Enemmistö otteluista oli tässä show’ssa tosiaankin erittäin hyvin paikkansa täyttäviä. Parhaat tapaukset olivat tietenkin Main Event ja X-Divarin 8-Man Tag Team Match. Main Event oli paras päämestaruusottelu miesmuistiin. Jos buukkaus olisi ollut vielä hieman parempaa (ja selkempää) ja jos vielä olisi nähty ihan huikea viimeinen loppuvääntö, tämä olisi ollut TNA:n historian ensimmäinen huippuluokan mestaruusottelu. Silti MOTN oli X-Divarin tajuton spottimättö, joka oli niin lähellä ****-arvosanaa kuin mahdollista. Vain pari minuuttia lisää, ja se olisi ollut siinä. Team Canadan uusina jäseninä (eli Teddy Hartin ja Jack Evansin korvanneet) entuudestaan tuttu Eric Young ja TNA-debyyttinsä tehnyt Bobby Roode vakuuttivat heti. Ja kuten TNA-historiansa lukeneet tietävät, tästä neljän miehen Team Canadasta tultaisiin kuulemaan vielä pitkän aikaa… Lopuksi pitää vielä kehua show’n oikein mallikkaasti avannutta X-Divarin ykköshaastajuusottelua (joka on siis ’Best of 3’ -sarja erikoisella nimellä vain) ja positiivisesti yllättänyttä Douglas vs. Shanea, jonka huonoin osuus oli täysin turha ja ennalta-arvattava Tracin double-swerwe. Traci oli siis pari viikkoa sitten auttanut Shanea, kun tämä kääntyi lopullisesti Douglasia vastaan. Nyt Traci kuitenkin oli muka pettänyt Shanen ja liittynyt sittenkin Douglasin avuksi… Paitsi, että lopulta tuo oli vain kusetusta ja Traci oli sittenkin Douglasin puolella. Paskaa.
2. Kuten olen viime viikkojen ajan toistanut, tällä hetkellä päämestaruuskuvioissa on todella hyvä pöhinä. Vielä parempi fiilis näistä päämestaruuskuvioista tulee, kun muistaa, että vuoden 2003 toukokuussa NWA World Heavyweight -mestaruuden pääfeud oli Jeff Jarrett vs. Glenn Gilberti. Nyt Jarrett on kadonnut hetkeksi kokonaan, mikä on oikein hyvä ratkaisu. Samalla ”fighting champion” yrittää pärjätä lukuisia haastajiaan vastaan. Tässä show’ssa pääroolissa oli Raven, mutta myös Ron Killigns on mukana käänteissä – puhumattakaan Chris Harrisista, joka teki tämän show’n päätteeksi paluunsa. Heti alkuun Harris hyökkäsi rajusti Ravenin kimppuun ja vaati sitten itselleen päämestarusottelua, joka hänen olisi pitänyt saada jo pari viikkoa sitten, kun Raven pisti hänet sairastuvalle.
3. Mainitsinkin jo Ron Killingsin, mutta on vielä oikein erikseen kehuttava TNA:ta siitä, kuinka he ovat kuin ihmeen kaupalla saaneet viime kuukausien värittömättömmistä (no pun intended) ja turhimmasta porukasta oikeasti kiinnostavan. Tämä show alkoi sillä, kun 3LK saapui kehään ja alkoi raivota siitä, kuinka Ron Killingsiä kusetettiin viime viikon päämestaruusottelussa. Sen jälkeen gangsta-porukka vaati Killingsille uutta mestaruusottelua heti tälle illalle, mutta Vince Russo saapui paikalle kertomaan, että sitä Killings ei tulisi saamaan, koska ottelu oli jo luvattu Ravenille. Anglen päätteeksi Killings oli käydä Russon kimppuun, ja niinpä Director of Authority hääti koko porukan areenalta. Vielä ennen sitä 3LK kävi tuhoamassa Russon työhuoneen. Saa nähdä, mitä jatkoa tälle kuviolle seuraa. Mahtavana lisäkäänteenä tuossa avausanglessa oli myös se, kun BG James pohti, kuinka paljon heidän pitäisi nuolla Russon p***että (eng. ’Brown-nosing’), jotta saisivat Killingsille uuden mestaruusottelun, ja tuolloin paikalle saapui Monty Brown. Joka viikko sekopäisempää ja samalla mahtavampaa roolia vetävä Brown käveli kehään leopardikuvioidussa takissaan ja kysyi, kuka oikein puhui hänestä (Brownista) kehässä. Brown ei välittänyt edes siitä, kun James selitti, että kukaan ei ollut suinkaan maininnut häntä. Sen sijaan Brown vain jatkoi sekopäistä selittämistään 3 Live Krulle ja ajautui lopulta käsirysyyn BG Jamesin kanssa. Monty Brown = kultaa.
4. Ja lopuksi taas kehuja myös muille midcard-kuvioille. X-Divarilla on pullat hyvin uunissa, kun samaan aikaan rakennellaan kuun lopussa odottavaa huikeaa World X Cup Tournamentia ja vielä aivan erikseen X-Divarin mestaruuskuvioita. Jälkimmäisessä pääniminä olivat mestari Kazarianin lisäksi Amazing Red ja Sonjay Dutt. Myös joukkuemestaruuskuvioissa tapahtui taas uusi käänne, kun Kid Kash jatkoi nyt entistä aggressiivisemmin riidan haastamista James Stormin kanssa. Storm oli jo ajautua 2 on 1 -tappeluun Kashin ja Dallasin kanssa, mutta hän pääsi viime hetkellä pois paikalta. Saa nähdä, siirtyykö nyt Storm kokonaan tag team -kuvioihin ja seuraako Harriskin lopulta hänen perässään. America’s Most Wanted vs. Dallash & Kash voisi olla kova feud, vaikka se tietäisikin loppua Harrisin ME-pushille. Mestaruuskuvioiden ulkopuolella Shane vs. Douglas on ihan hyvä feud (kunhan Shane selviää siitä voittajana) ja Pat Kenney & Sonny Siaki vs. Glenn Gilberti & Johnny Swingerkin edelleen ihan ok, vaikka se junnaakin aika paikallaan ja vaikka siihen sekoitettu naisten soppa ei oikein nappaa.

Huonot uutiset:

1. Mukana oli kaksi aika heikkoa ottelua.
2. Erik Watts vs. Abyss & Goldielocks on feudina täyttä kuraa.

1. Jos neljän hyvin onnistuneen lisäksi show’ssa olisi nähty vaikka kaksi edes ihan ok:ta, olisi tämä show noussut kokonaisarvosanaltaan Ok:ksi. Nyt yksi huono naisten ottelu ja toinen varsin vaisu miesten ottelu rokottivat arvosanaa. Toivottavasti näitä turhia ja vaisuja otteluita ei tarvitsisi nähdä tulevaisuudessa lisää, vaikka nyt ne eivät kamalasti haitanneetkaan kaiken hyvän kaman keskellä.
2. Ja juuri kun muuten kaikki kuviot olivat menossa hyvään suuntaan, niin sitten meille pitää tietenkin syöttää jotain aivan kamalaa tuubaa. Nyt se kamala tuuba on Erik Wattsin ja Goldielocksin ihmissuhdedraamafeudin jatkaminen juuri, kun olin toivonut, että TNA olisi päässyt eroon sekä Wattsista että Goldielockista. Kaikkein pahinta on se, että tähän soppaan sekoitetaan oikeasti hyvässä nosteessa ja kehitysvireessä ollut Abyss, joka joutuu nyt sitten ilmeisesti ottelemaan Wattsia vastaan jossain täysin idioottimaisissa ja heikoissa otteluissa. Tämä ei yksinkertaisesti voi olla kenenkään mielestä hyvää buukkausta. Goldie ja Watts promoilevat toisilleen siitä, kuinka vihaavat toisiaan, ja Goldie käskyttää Abyssia Wattsin kimppuun. Lopettakaa tämä heti.

---

Kuten tuli jo mainittua, tämä oli aika lähellä Ok:ta, mutta Kehnon puolelle jäädään vielä.

---

Weekly PPV #93 (12.5.2004)

• Singles Match
  Kid Kash vs. James Storm
  * * ½ 
• Singles Match
  Monty Brown vs. BG James
  * * 
• Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #2
  Sonjay Dutt vs. Amazing Red
  * * * 
• Corporal Punishment Match
  Michael Shane vs. Shane Douglas
  * * ½ 
• Tag Team Match
  Petey Williams & Bobby Roode vs. Hector Garza & Abismo Negro
  * * * 
• NWA World Heavyweight Championship Match
  AJ Styles (c) vs. Chris Harris
  * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Otteluiden keskiarvo oli varsin hyvä.
2. Päämestaruuskuviot rullaavat edelleen tehokkaasti, vaikka tämän viikon ottelu jäikin vähän vaisuksi.
3. Kokonaisuutena myös koko muun kortin feudit toimivat varsin ok:sti, vaikka pientä paikoillaan junnaamisen vaaraa alkaa monissa olla.

1. Viime viikolla nähtiin pari tosi kovaa ottelua, mutta tästä puuttuivat sellaiset harmillisesti kokonaan. Onneksi vastapainona myöskin ne oikeasti huonot ja heikot ottelut loistivat poissaolollaan, joten kokonaisuutena tämä show oli otteluidensa puolesta varsin mallikas. Yleisöä hemmoteltiin parilla hyvällä X-Divisioonan ottelulla, joista Duttin ja Redin ottelusarjan kakkososa olisi noussut kiistatta hienon puolelle, jos minuutteja olisi vain ollut pari lisää. Kahden hyvän ottelun lisäksi nähtiin yllättävän toimiva koitos Monty Brownin ja BG Jamesin välillä sekä kolme toimivaa **½-koitosta.
2. **½-otteluista päämestaruusottelulla olisi tosin ollut potentiaalia paljon enempäänkin, mutta ne mahdollisuudet pilattiin typerillä sekaantumisilla ja muulla ylibuukkaamiselle. Ottelu ei päässyt etenemään rauhassa oikein missään vaiheessa. Kritiikillä aloittamisesta huolimatta on edelleen todettava, että päämestaruuskuviot rullaavat varsin tehokkaasti ja kiinnostavasti. Jeff Jarrett on nyt ollut poissa kolmen show’n ajan, ja se on tehnyt todella hyvää ME-kuvioille. Lisäksi Styles on saanut vastaansa joka viikko oikeasti kiinnostavassa ja vakavasti otettavssa mestaruusottelu eri vastustajan. Samaan aikaan vanhoja haastajia ei kuitenkaan ole tiputettu pois kuvioista, vaan he ovat jääneet kärttämään uutta mahdollisuuttaan. Kuten jo on tullut todettua, Ravenin lisäksi myös 3 Live Krusta on tullut hyvin aggressiivinen uusintamahdollisuutensa vaatimisen kanssa. 3LK olikin ajautunut pahoihin erimielisyyksiin Vince Russon kanssa. Niinpä sekä Killings että Raven sidottiin ME:n ajan käsiraudoilla kehään kiinni, jotta he eivät sekaantuisi otteluun, mutta itse asiassa se vain helpotti miesten sekaantumisia, minkä takia homma menikin täydeksi sekaantumissopaksi. Mielenkiintoista oli se, että Ravenin jo pari viikkoa sitten oman onnensa nojaan jättämä Sabu sekaantui tähän otteluun ja esti Ravenin sekaantumisin käymällä tämän kimppuun. Saa nähdä, näemmekö nyt vihdoin Raven vs. Sabu -feudin. Joka tapauksessa päämestaruuden ympärillä tapahtuu paljon. Ensi viikolle buukattiin taas hyvältä kuulostava jatko-ottelu.
3. Tällä hetkellä suurin osa muista TNA:n kuvioista on hieman paikoillaan junnaavassa tilassa, mutta tilanne ei ole vielä huolestuttava, kunhan lähiviikkoina kuvioissa päästään taas eteenpäin. Tällä hetkellä nimittäin lähes kaikki feudit ovat oikein mallikkaita. Ja on sitäpaitsi myönnettävä, että pientä kehitystä tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi World X Cup -kuviossa Team NWA:n kapteeni Jerry Lynn sai tällä viikolla tarpeekseen Team Canadan managerin Scott D’Amoren sekaantumisista ja kieroilusta, ja niinpä hän haastoi Bobby Rooden ensi viikolla otteluun, jonka voittamalla Lynn saisi olla kahdestaan viisi minuuttia kehässä D’Amoren kanssa. D’Amore suostui sillä ehdolla, että Rooden voittaessa ottelun Lynn joutuisi eroamaan Team NWA:n kapteenin paikalta. Joukkuemestaruuskuvioissa puolestaan uutena käänteenä nähtiin Dusty Rhodesin comeback. American Dream saapui D-Lo Brownin ja Chris Harrisin kanssa auttamaan alakynteen jäänyttä James Stormia taistelussa Dallasia ja Kid Kashia vastaan. Olin jo aika varma, että Storm tosiaan alkaisi feudata Kashia ja Dallasia vastaan juuri Brownin ja Rhodesin kanssa porukkana, mutta Kash sekaantui myös Harrisin ME-otteluun, joten jatko on auki. Muut midcard-kuviot pyörivätkin sitten aika tutulla kaavalla. Red ja Dutt taistelivat edelleen X-Divarin mestaruuden ykköshaastajuudesta, ja Kazarian seurasi tilannetta rampilta. Shane ja Douglas selvittelivät välejään kehässä. Viime viikolla 3LK:n kanssa ongelmiin ajautunut Brown pieksi BG Jamesin. Trinityn, Gilbertin ja Swingerin muodostama ja NYC-nimen saanut porukka jatkoi Desiren, Pat Kenneyn ja Siakin piinaamista backstagella. Ei mitään moitittavaa missään näissä kuvioissa.

Huonot uutiset:

1. Abyss/Goldielocks/Erik Watts -kuvio jatkuu, ja nyt siihen sekoitetaan Vince Russokin.
2. Huippuotteluita ei ole edelleenkään kovin usein.

1. Tämän hetken ehdottomasti kamalinta paskaa TNA:ssa on tämä Goldielocksin, Erik Wattsin ja Abyssin kuvio, johon uhrattiin onneksi tällä viikolla vain pari minuuttia, mutta sekin oli liikaa. Tuossa ajassa Goldielocks ehti nimittäin vetää taas yhden painihistorian huonoimmista promoista (yli)näyttelemällä sekopäistä muijaa, joka on saanut kiedottua Abyssin pikkusormensa ympärille ja aikoo nyt kostaa Abyssin avulla Erik Wattsille ja ilmeisesti myös Vince Russolle. Keskeinen biiffi tässä Wattsin ja Goldielocksin kuviossa on nyt ilmeisesti se, että Watts syyttää Goldielocksia siitä, että heidän eronsa jälkeen Goldie on varastanut koko Wattsin omaisuuden ja aiheuttanut tämän ajautumisen vararikkoon. Goldie puolestaan kiistää kaikki Wattsin syytteet, ja tällä viikolla hän uhkasi Wattsia jo oikeustoimilla. Miten Russo liittyy tähän kaikkeen? Goldie uhkaili myös Russoa oikeustoimilla, koska tämä on palkannut Erik Wattsin takaisin TNA:han, vaikka tämä puhuu selkeästi täyttä paskaa. En malta odottaa tämän kuvion jatkoa.
2. Tämä on lähinnä yleinen kritiikki TNA:ta kohtaan. Vaikka show’iden taso on kohonnut huomattavan paljon viime vuodesta tai vielä helmikuun kamalasta alennustilasta, ihan huippuluokan otteluita ei ole nähty tänäkään vuonna kuin pari kappaletta. Koko ajan niihin on hyviä mahdollisuuksia, mutta jotenkin TNA onnistuu jatkuvasti tyrimään parhaatkin ottelut siten, että ne jäävät juuri alle neljän tähden. Yrittäkää vähän vähemmän jossain tapauksissa ja antakaa aikaa enemmän, niin niitä huippuotteluita alkaisi tulla vuoden 2002 tahtiin!

---

Vähän ehkä välishow’n makua, mutta ihan jees kuitenkin. Kehno.

---

Weekly PPV #94 (19.5.2004)

• Singles Match
  Bobby Roode vs. Jerry Lynn
  * * ½
• 5-Minute Match
  Jerry Lynn vs. Scott D’Amore
  * 
• Singles Match
  David Young vs. D-Ray 3000
  * ½ 
• 6-Man Tag Team Match
  NOSAWA & Ryuji Hijikata & Mitsu Hirai Jr. vs. Heavy Metal & Abismo Negro & Mr. Aguila
  * * ½
• Three Strikes Series for the NWA X Division Title Shot, Match #3
  Sonjay Dutt vs. Amazing Red
  * * * 
• Bunkhouse Brawl Match
  Kid Kash & Dallas vs. James Storm & Dusty Rhodes
  * * 
• Deadly Draw Match for the NWA World Heavyweight Championship
  AJ Styles (c) vs. Chris Harris vs. Raven vs. Ron Killings
  * * * ½

Hyvät uutiset:

1. Hyvin pyörineitä päämestaruuskuvioita piristettiin entisestään todellisella yllätyskäänteellä.
2. Main Event oli yksi vuoden parhaista TNA-otteluista.
3. Muutenkin ottelut olivat pääasiassa viihdyttäviä.
4. Alakortti jatkaa tasaisen toimivaa meininkiään, kirkkaimpana tähtenään Monty Brown.

1. Tämän show’n ehdottomasti merkittävin juttu oli Main Event ja siellä edistetyt päämestaruuskuviot. Kaikille on varmasti käynyt jo selväksi kuluneiden viikkojen arvosteluista, että olen tykännyt TNA:n päämestaruuskuvioista viime aikoina hyvin paljon. Kamppailu on äärimmäisen aktiivista, ja kuvioissa pyörii useita oikeasti overeita ja vakavastiotettavia mestaruuden haastajia. Lisäksi mestaruusotteluita on nähty nyt neljä viikkoa putkeen, mikä on aivan mahtavaa. Silti aloin viime viikon hieman vaisun ottelun jälkeen miettiä, etenisikö tämä tilanne mestaruuskuvioissa oikeasti johonkin vai jäätäisiinkö tässä junnaamaan paikalleen. No, paikalleenjunnaamista ei taas tarvitse hetkeen pelätä tämän show’n jälkeen. Ensinnäkin Jeff Jarrett teki comebackinsa oltuaan poissa mestaruustappiostaan lähtien, ja hän sekaantui ratkaisevasti ottelun kulkuun. Todellinen pommi oli kuitenkin ottelun lopetus, joka oli ainakin itselleni täysi yllätys. Saapa nähdä, mitä seuraavaksi päämestaruuskuvioissa tapahtuu. Pelkään pahinta (Jarrett takaisin mestariksi parissa viikossa), toivon parasta (kilpailu sen kuin tihenee). Myös Monty Brown on nousemassa näihin päämestaruuskuvioihin takavasemmalta, joten kilpailua riittää.
2. Niin ja joo, ME oli muuten myös paras ei ****-arvosanaa saanut TNA:n ottelu tänä vuonna. Vaikka kehuinkin Jarrettin sekaantumisen tuomaa yllätystä, oli sekaantuminen silti samaan aikaan pienoinen harmi, koska muuten ottelussa ei nähty YHTÄÄN sekaantumista. Täysin puhdas 20-minuuttinen päämestaruusottelu olisi ollut jo melkein automaattisesti huippuottelu näillä kavereilla. Lisäksi pitää sanoa, etten ollut mitenkään suurin ottelumuodon fani: puhtaan Four Corners -kamppailun sijaan Styles ja Harris aloittivat ottelun, kunnes sitä oli kulunut viisi minuuttia. Sitten kehään tuli Raven ja viisi minuuttia myöhemmin Killings. Lisäksi ottelussa oli ihan turhia lisäsääntöjä (jos ensimmäisen tai toisen viisiminuuttisen aikana olisi nähty selätys, hävinneet painijat olisivat joutuneet poistumaan takahuoneeseen), joita ei lopulta hyödynnetty mitenkään. Miksei tämä vain voinut olla puhdas 1 vs. 1 vs. 1 vs. 1 -ottelu? Nyt katsojat eivät tieneet aluksi ollenkaan, mistä tässä ”Deadly Draw” -ottelussa oli kyse. Mutta siis, muuten täytyy sanoa, että ottelu oli hienoa painiviihdettä, joka parani sitä pidemmälle, mitä se eteni. Kaikki neljä tekivät upeaa työtä, mutta kirkkain tähti oli toki taas AJ Styles, joka esitti muun muassa Shooting Star Pressin kehästä ulos.
3. Main Event oli kova, eivätkä show’n muutkaan ottelut olleet millään tavalla paskoja. Amazing Red ja Sonjay Dutt vetivät kolmannen hyvän keskenäisen ottelun, jonka nousun korkeammille arvosanoille esti jälleen kerran liian lyhyt kesto. Myös opener (Lynn vs. Roode) ja myöhemmin nähty Team Mexico vs. Team Japan olivat oikein kivaa menoa, vaikkeivat millään tavalla tajunnanräjäyttävää. Kash & Dallas vs. Storm & Rhodes oli myös ihan pätevä kamppailu, vaikka annoinkin arvosanaksi vain **. Koska en laske Lynn vs. D’Amorea varsinaisesti otteluksi vaan lähinnä anglen jatkeeksi, show’ssa nähtiin vain yksi heikko ottelu, eikä sekään häirinnyt kovin pahasti. Ei tämä keskiarvoltaan ihan parhaimpia viikkoja ollut, mutta oikein hyvä silti.
4. Ja sitten ne vakiokiitokset (lähes) koko midcardille. Ensi viikolla vihdoin koittavan Ultimate X Cupin pohjustus on hoidettu hienosti, ja samalla on jaksettu rakennella tosiaan X-Divarin mestaruuskuvioita. Tällä viikolla vihdoin ratkesi uusi ykköshaastaja Kazarianille, ja Kazarian ottikin heti yhteen uuden haastajansa kanssa. Joukkuemestaruuskuviot etenevät omalla painollaan, ja Dusty toimii tällaisessa harmittomassa roolissa ihan kivasti. Saa nähdä, palaako Harris jossain vaiheessa Stormin pariksi tähän feudiin. Pat Kenney jatkoi tällä viikolla yksin taisteluaan NYC:tä (Swinger, Gillberti & Trinity) vastaan, kun Siaki ja Desire loistivat poissaolollaan. Kenney jäi jo kolmantena viikkona putkeen heelien jalkoihin, vähitellen saisi jotain lopullista tapahtua tässä kuviossa. Etenemisen tarpeesta tuli mieleen, että Shane vs. Douglasia ei muuten jatkettu tällä viikolla ollenkaan. No, pieni paikallaan junnaaminenkin on välillä ymmärrettävää. Tärkeintä on, että kokonaisuus toimii. Erityiskehuja pitää antaa vielä Monty Brownille, joka parantaa meininkiään joka viikko ihan huikealla tahdilla. Brown on todella ottanut tämän sekopäisen roolinsa haltuun upeasti. Mies tykitti taas backstagella timanttimaisen promon, jossa hän haukkui mm. haastattelija Scott Hudsonin, 3 Live Kru’n ja kaikki ME-painijat. Brown on kultaa. POUNCE. PERIOD.

Huonot uutiset:

1. Abyss/Goldie/Watts on edelleen paskaa.
2. David Young on tylsä.

1. Kovin suuria eivät ole tämänviikkoiset huonot uutiset. Abyss & Goldie vs. Watts -kuvion paskuus ei muutu yhtään mihinkään, mutta onneksi se on saanut kahtena viime viikkona tosi vähän ruutuaikaa. Tälläkin kertaa homma oli ohi parissa minuutissa, kun Goldie saapui aukomaan päätään Abyssin kanssa selostajille, kunnes Erik Watts saapui paikalle, pieksi Abyssin ja oli käydä Goldien kimppuun, mutta Goldie pääsi juuri ja juuri pakoon. Niin kauan kuin tämän saama ruutuaika on alle vi]isi minuuttia, en jaksa olla kovin ärsyyntynyt. Eniten harmittaa se, että oikeasti kykeneväinen Abyss on nyt jumitettu tällaiseen kuvioon.
2. Toinen suhteellisen turha alakortin kuvio on tämä David Youngin tappioputken jatkaminen. Ilmeisesti tästä yritetään saada aikaan jotain uutta 1990-luvun puolivälin Barry Horowitz-meininkiä, sillä nyt Youngin sisääntulonkin aikana näytettiin jo tilastot siitä, että Youngin tappioputki oli (mukamas) nyt jo 38 ottelun pituinen. Muuten tällainen ”painija ajautuu tappiokierteeseen ja joutuu entisen porukkansa (Gillberti, Swinger & Trinity) hylkäämäksi” -kuvio voisi olla ihan kiva, mutta Youngissa ei ole vain mitään, miksi olisin edes piirun vertaa kiinnostunut hänestä. Esim. MVP:n tilanne WWE:ssä joitain vuosia sitten oli aivan erilainen, koska MVP oli oikeasti kiinnostava. Young ei ole. Nyt Young otti pataan tässä show’ssa debytoineelta afropäiseltä mustalta iloiselta kaverilta D-Ray 3000:lta, josta minulle tuli ainakin vahvat Norman Smiley -vibat. Saa nähdä, kauan tätä Youngin kuviota jatketaan. Toivottavasti ei kovin kauaa. Ottelunsa jälkeen Young jäi kehään seuraamaan Kenneyn tappelua NYC:n kanssa, mutta hän ei auttanut kumpaakaan osapuolta.

---

Erityisesti ME-meininkiensä ansiosta yksi vuoden parhaimmista TNA-ppv:eistä, mutta kokonaisuus ei kuitenkaan ihan riitä Ok:n puolelle, joten Kehno tämä on.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 22.6.2014