2002ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #18

Päivämäärä: 30.10.2002

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Selostajamme edelleen Don West ja Mike Tenay.

Singles Match

Kid Kash vs. Tony Mamaluke

Tony Mamaluke oli taas ollut pari viikkoa poissa TNA:sta, mutta tällä kertaa hänen esiintymistaukonsa ei kestänyt läheskään niin pitkään kuin kahden edellisen esiintymisen välissä. Nyt entinen ECW:n joukkuemestari ja FBI:läinen kohtasi illan openerissa toisen entisen ECW:läisen Kid Kashin, josta on ehtinyt muodostua osa TNA:n vakiokalustoa.

Vähän laimeaksi jäi illan avausottelu. Innostuin ensin paljon, kun huomasin, että Tony Mamaluke on taas tullut painimaan TNA:han. Innostus kuitenkin muuttui hienoiseksi pettymykseksi muutaman ensiminuutin aikana, koska erityisesti ottelun alkupuoli oli aika yllätyksetöntä perusmeininkiä. Olen toki viime viikkoina kritisoinut X-Divisioonaa siitä, että se on itseään toistavaa spottailua, mutta tässä ottelussa tempo oli ehkä turhankin varovainen alussa. Onneksi Mamaluke ja Kash sentään paikkasivat tilannetta kohtuullisen hyvin ottelun loppupuolella, joka olikin sitten huomattavasti menevämpää ja viihdyttävämpää painia. Toisaalta siinäkään ei ollut mitään ennennäkemätöntä, joten ei tätä ottelua voi lähteä liikaa kehumaan, mutta lopputulos oli loppuosuuden ansiosta kuitenkin ihan kiva.

* * ½ 

NWA World Heavyweight Championship

The Truth (c) vs. Scott Hall

Tämä oli Scott Hallin ensimmäinen tilaisuus päästä ottelemaan NWA World Heavyweight -mestaruudesta. Luultavasti se annettiin nyt Hallille, koska TNA:lla on jossain vaiheessa kuitenkin ollut tarkoituksena buukata Hall päämestaruusotteluun, ja se oli parasta tehdä nyt, ennen kuin Hall katoaisi taas firmasta. Eipä tälle Hallin päämestaruusottelumahdollisuudelle mitään kummempaa selitystä edes tarvittu, koska TNA:n päämestaruushaastajien buukkaamisessa ei ole muutenkaan ollut mitään suurempaa logiikkaa. Hall oli osa sitä ME-facejen poppoota, joka feudasi sen ME-heelien poppoon kanssa. Kaipa siinä on tarpeeksi syytä.

Tämä oli muuten sellainen kiva perus tv-ottelutasoinen tempaisu, jonka juuri saattoikin odottaa näkevänsä Hallilta ja Truthilta, mutta jälleen kerran päämestaruusottelun idioottimainen lopetus pilasi fiiliksen pahasti. Lopettakaa jo tämä Mr. Wrestling III -kuvio, koska ainakaan minua tämä homma ei voisi vähempää kiinnostaa, kun tilanne ei muutu mihinkään vaan pysyy täysin samana viikosta toiseen. Täytyy muuten vielä antaa pieni hatunnosto Scott Hallille, joka ei ehkä ole ollut kaikkein luotettavin työntekijä TNA:ssa, mutta otteluissaan hän on suoriutunut paljon paremmin kuin vaikkapa Curt Hennig tai BG James. Ei hän lähelläkään huippuvuosiensa kuntoa ole tietenkään, mutta joka tapauksessa tällaisiin perusvarmoihin ja toimiviin suorituksiin hän näyttää pystyvän kevyesti. Harmi, että buukkauksella pilataan sitten osa tästä suorituksesta.

* ½ 

NWA Tag Team Championship

Chris Harris & James Storm (c) vs. Hot Shots vs. Chris & Rick Michaels

Chris ja Rick Michaels olivat haastaneet Chris Harrisin ja James Stormin joukkuemestaruuksista toissaviikolla. Tuon ottelun jälkeen Hot Shotit tekivät TNA-comebackinsa ja pieksivät Harrisin ja Stormin yhdessä Michaelsien kanssa. Seuraavalla viikolla Hot Shotit haastoivat Harrisin ja Stormin mestaruuksista, mutta hekään eivät onnistuneet yrityksessään viedä vyöt itselleen. Nyt Michaelsit ja Hot Shotit pääsivät ottelemaan joukkuemestaruuksista samaan aikaan. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun Harrisin ja Stormin joukkuetta kutsuttiin (lyhyesti selostuksessa) America’s Most Wantediksi.

Yllättävänkin vauhdikas ja kiva joukkuemestaruusottelu. Pelkäsin etukäteen, että tästä voisi tulla vähän tylsä ja edellisiä kohtaamisia toistava ottelu, mutta lopputulos oli mukava välipalakohtaaminen. Buukkaus toimi tässä kolmen joukkueen kohtaamisessa oikein mallikkaasti, kun alussa Hot Shotit ja Michaelsit tekivät yhteistyötä, kunnes normaaliin tapaan ratkaisuhetkillä alkoi tulla erimielisyyksiä. Erityisesti Harris ja Storm pitivät ottelun temmon mukavan nopeana, mutta myös Michaelsit ja Hot Shotit hoitivat oman osuutensa kunnialla. Michaelsit näyttivät tällä kertaa taas huomattavasti paremmalta kuin edellisessä esiintymisessään. Kaikin puolin siis kiva joukkuemestaruusottelu, mutta eipä tässä taaskaan mihinkään erityisen hyvälle tasolle päästy. Se ehkä vaatisi toisenlaisia vastustajia. Jään odottamaan tulevaa.

* * ½ 

Tämän mestaruusottelun jälkeen nähtiin hieno comeback-hetki, kun James Mitchellin johtama Disciples of the New Church teki paluunsa TNA:han. New Church oli ollut aika hajalla siitä lähtien, kun porukan selvä ykkösnimi Malice hävisi Don Harrisille TNA PPV #9:ssä ja teki ottelun jälkeen sovinnon Harrisin kanssa. Tuon orastavan face-turnin jälkeen Malice katosi kokonaan TNA:sta, ja myös alkuaikoina mukaan värvätty Tempest (Devon Storm) oli kadonnut televisiosta kummallisesti. Samassa syssyssä myös James Mitchell poistui ruudusta, koska hän ei kuulema ollut tyytyväinen johtamansa porukan (erityisesti Malicen) toimintaan. Slash sentään jatkoi New Churchin edustamista ensin yksin ja myöhemmin parin jakson ajan mystisen Cobain-nimisen painijan kanssa. Nyt kuitenkin viimeisimmistä Slashinkin esiintymisistä oli aikaa jo puolitoista kuukautta, mutta vihdoin tämän ottelun jälkeen hän teki paluunsa. Samalla palasi myös Mitchell, joka ohjasi Slashia ja Disciples of the New Churchin uutta jäsentä Brian Leetä tuhoamaan Chris Harrisin ja James Stormin pahanpäiväisesti. Jään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla. Tykkään nimittäin New Churchista paljon, vaikka Brian Lee ei kiinnostakaan.

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament First Round Match
Special Referee: Don Harris

Ron Harris vs. BG James

NWA World Heavyweight -mestaruusturnaus oli tämän show’n suurin juttu. NWA-edustaja Bob Armstrong oli siis päättänyt, että oli vihdoin aika päättää aikakausi, jossa otteluita firman tärkeimmästä mestaruudesta jaettiin täysin satunnaisista ja perustelemattomista syistä. Niinpä kahdeksan firman ME-nimeä pistettiin tällaiseen kunnon turnaukseen, jossa voittaja saisi hyvin perustellun ja hienosti buildatun mestaruusottelun itselleen. Kolme neljästä puolivälieräottelusta käytäisiin tällä viikolla, ja turnaus saisi jatkoa tulevina viikkoina. Tällaista turnausta olen toivonut TNA:lta jo jonkun aikaa. Nyt olisi vihdoin mahdollisuus järkeistää koko päämestaruuskenttää. Ennen turnausta Armstrong oli päättänyt, että kaikkien turnausotteluiden erikoistuomarina toimisi TNA:n Head of Security Don Harris. Samalla hän teki monta vuotta TNA:ssa kestäneen päätöksen siitä, että tästä lähtien kaikki TNA-mestaruudet vaihtaisivat omistajaa myös, jos mestari häviäisi diskauksella tai uloslaskulla. Ensimmäisessä turnausottelussa kohtasivat BG ”Bob Armstrongin poika” James ja Ron ”Don Harrisin veli” Harris. Tämä asetelma ei tietäisi hyvää.

Huhhuh, olipas tämä aika kamalaa kuraa. Ron Harris ja BG James eivät todellakaan ole niitä painijoita, joiden otteita haluan erityisesti katsella, eikä asiaa todellakaan auttanut ottelun hirveä buukkaus. Ottelun alkuvaiheet olivat perustylsää ja -kehnoa painia, jossa James yritti vähän ja sai jopa yleisön aika hyvin otteluun mukaan, mutta siihen tämän ottelun hyvät puolet loppuvatkin. Don Harrisin buukkaaminen ottelun tuomarina oli aivan tajuttoman rasittavaa, koska Harris tuomaroi ottelua ihan rehdisti, mutta James syytti tätä Ron Harrisin suosimisesta. Kamalammaksi tilanne meni siinä vaiheessa, kun soppaan sekoitettiin Bob Armstrong, joka ilmoitti hyllyttävänsä molemmat Harrisit, jos Don ei lähde saman tien backstagelle ja luovu asemastaan turnauksen tuomarina. Mitä helvettiä? Armstrong oli vain hieman aiemmin henkilökohtaisesti nimennyt Harrisin näiden otteluiden tuomariksi? j******ta mitä paskaa. En ehkä kestä, jos tästä seuraa joku Armstrong Family vs. Harrisit -feudi. Puhtaasti huono ottelu, ja post match -meininki oli aivan kammottavaa kuraa.

½ 

Tag Team Match

Jorge Estrada & Priscilla vs. Ace Steel & Bruce

Edellisen viikon TNA-PPV:ssä Jorge Estrada kohtasi Mortimer Plumtreen manageroiman Ace Steelin. Mortimer ei kuitenkaan ollut ottelun aikana Steelin ringsidellä, ja niinpä Estradan manageri Priscilla pääsi auttamaan Estradan voittoon ottelussa. Post match -meiningeissä tämä teko kuitenkin kostautui, kun Plumtree saapui paikalle, ja Steel yhdessä managerinsa kanssa pieksi sekä Estradan että Priscillan. Nyt Estradalla ja Priscillalla oli mahdollisuus kostaa viimeviikkoinen, sillä tämän ottelun piti alun perin olla Estrada & Priscilla vs. Steel & Plumtree. Juuri ennen ottelua Plumtree kuitenkin saapui paikalle ja ilmoitti, ettei hän aio otella. Niinpä hän oli hankkinut itselleen sijaisen, joka oli iki-ihana Miss TNA Bruce.

Kokonaisuutena varsin turha ottelu. Brucen homohahmon korostaminen hänen otteluidensa aikana on jo oikeasti niin vanha juttu, että menetän kiinnostukseni saman tien jo pelkästään sen takia, vaikka hän yrittäisi esittää ihan oikeitakin painiotteita. Steel ja Estrada tekivät sen, minkä pystyivät tämän sekamelskan keskellä, mutta eipä heidänkään (varsinkaan Estradan) otteissaan ollut tällä kertaa erityisesti kehuttavaa. Yksi hieno syöksyminen ulos kehästä Estradalta ja pari muuta ihan näyttävää painiliikettä Steeliltä, mutta muuten aika vaatimatonta touhua. Priscillan osuudesta on turha edes sanoa mitään, koska hän ymmärsi pysyä koko ottelun ajan ringsidellä. Yhteenvetona voisi siis sanoa, että tämä oli aika heikko ottelu, vaikka mukana oli yksi ihan mielenkiintoinen painija.

* ½ 

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament First Round Match

Curt Hennig vs. Jeff Jarrett

Don Harrisin ura tämän turnauksen tuomarina oli päättynyt siis heti ensimmäisen ottelun loppukahakoissa (joissa Harris pamautti Armstrongia pataan), ja lopputurnauksen ajan tuomareina toimisivat ihan normaalit TNA-tuomarit. Jos joku kauhistelee Curt Hennigin kuvaa, on minun rehellisyyden nimissä kerrottava, että ei se Hennig sentään noin zombielta ole muissa TNA-esiintymisissään näyttänyt. Syy Hennigin kuvassa näkyvään kuntoon on siinä, että Jarrett ja Hennig olivat ottaneet yhteen backstagella Harris vs. James -ottelun aikana (ja tuon tappelun näyttäminen kesken toisen ottelun ei muuten varsinaisesti parantanut Harris vs. Jamesin tasoa). Tappelu oli päättynyt siihen, että Jarrett oli iskenyt Hennigin tajuttomaksi ja saanut aukaistua hänen otsansa pahanpäiväisesti. Hennig ja Jarrett olivat olleet sotajalalla Hennigin TNA-debyytistä lähtien, ja tällä viikolla tilanne oli kärjistynyt lopullisesti, kun Hennig väitti Jeff Jarrettin olevan salaperäisen Mr. Wrestling III -maskin alla.

Eipä tämä mikään oikea ottelu ollut. Hennig näytti tässä todella hirveältä, eikä se johtunut pelkästään bleidauksesta ja teippauksesta. Tavallaan jopa toivoin, että tällä tavalla Hennig voitaisiin hyvillä mielin saattaa pois TNA:sta, koska vajaassa kuukaudessa TNA ja Hennig yhdessä epäonnistuneella buukkaamisellaan ja hirveillä painiotteillaan ovat saaneet tapettua kaiken kiinnostukseni tätä Hennigin TNA-uraa kohtaan. Oikeastaan saattoi jopa olla buukkauksellisesti ihan hyvä ratkaisu, että tästä ei yritettykään viritellä mitään todellista ottelua, koska lopputulos olisi saattanut jäädä raivostuttavan kehnoksi. No, Jarrett näytti jälleen kerran todella mulkulta ja ilkeältä heeliltä. Pakko on todeta, että Jarrettin hahmo on tässä alkuaikojen TNA:ssa ehdottomasti parhaiten rakenneltuja.

DUD

NWA World Heavyweight Title Shot Tournament First Round Match

Sonny Siaki vs. Jerry Lynn

Sonny Siakin ja Jerry Lynnin feud on jatkunut jo puolisentoista kuukautta, ja edellisellä viikolla miehet kohtasivat vihdoin ensimmäisessä Singles-ottelussa. Tuo päättyi siihen, että Lynn osoitti veteraanimaiset kykynsä viemällä voiton ottelusta, vaikka Siaki oli lähes koko ottelun ajan yrittänyt viedä voiton telomalla Lynnin jalkaa kaikilla mahdollisilla keinoilla. Nyt Siaki ja Lynn saivat uusintaottelunsa, jossa oli tällä kertaa panoksena paikka ykköshaastajuusturnauksen välierissä.

Tämä oli selvästi parannus miesten edellisen viikon ottelusta. Lopulta päädyin antamaan tälle kuitenkin vain kolme tähteä, vaikka Lynn ja Siaki pistivätkin noin 15 minuutissa pystyyn selvästi illan parhaan ottelun tähän mennessä. Suurin ongelma hienojen arvosanojen saamiselle oli se, että ottelun tunnelma tuntui jotenkin aika vaisulta ja että keskivaiheilla nähty Lynnin niskan työstäminen ei tuntunut millään tavalla omaperäiseltä vaan ennemminkin aika tylsältä. Muuten ottelu kyllä toimi hyvin: siinä oli toimiva rakenne, ja erityisesti alku- ja loppuvaiheet olivat todella viihdyttäviä. Olin myös iloinen siitä, ettei otteluun buukattu mitään idioottimaisia sekaantumisia, vaikka ref bump olikin pakko saada mukaan. Hyvä ottelu, josta jäi kiva maku suuhun.

* * * 

Seuraavaksi saimme välianglen, jossa päästiin taas nauttimaan Brian Lawlerin ja Aprilin ihmissuhdesotkuista. Alun perin Lawlerin piti otella tässä show’ssa Syxx-Pacia vastaan ykköshaastajuusturnauksen puolivälieräottelussa, mutta tuota kohtaamista jouduttiin lykkäämään Pacin loukkaantumisen takia. Niinpä Lawler promosi ensin backstagella siitä, kuinka hänen ja Aprilin rakkaus kukki kirkkaammin kuin koskaan ja kuinka jopa Romeon ja Julian suhde jäisi kakkoseksi tälle rakkaustarinalle. Tämän jälkeen Lawler ja April olivat saapumassa kehään julistamaan jonkun ison asian, mutta sitä ei koskaan saatu kuulla, koska joku ”fani” alkoi uhitella Lawlerille ja Lawler päätyi pieksemään hänet. Varsin turha angle, ja koko feudin kiinnostavuus on lähellä nollaa.

NWA X Division Championship

AJ Styles (c) vs. Amazing Red

AJ Styles teki historiaa edellisessä show’ssa voittamalla X-Divisioonan mestaruuden Syxx-Pacilta ja nousemalla historian ensimmäiseksi kaksinkertaiseksi X-Divarin mestariksi. Apunaan hänellä oli uusi managerinsa ja ilkeä liero Mortimer Plumtree, joka pyöri tämänkin ottelun aikana ringsidellä. Ensimmäiseksi haastajakseen Styles sai Amazing Redin, joka sai vihdoin 1 vs. 1 -mestaruusottelumahdollisuuden voitettuaan viime show’ssa neljä muuta X-Divisioonan painijaa ykköshaastajuusottelussa.

Kiistaton Match of the Night. Kun vain olisi annettu vielä muutama minuutti lisää ja jätetty pois se puoli minuuttia kestänyt otteluun täysin kuulumaton resthold-hetki, oltaisiin oltu aivan varmasti huippuotteluiden tasolla. Stylesin ja Redin tyylit sopivat hemmetin hienosti yhteen, ja nämä kaksi tarjosivat katsojille nyt taas sitä pirteää, tuoretta, innovatiivista ja ennen kaikkea ennennäkemätöntä high flying -menoa, joka on parin viime viikon ajan uupunut X-Divarin touhusta. Hatunnosto molemmille kavereille ja seläntaputukset vielä päälle. Hieno ottelu ja hieno suoritus. Toivottavasti näemme jossain vaiheessa vielä rematchin pidempänä versiona. Erityisplussaa ottelulle aiheutti se, että jännitin oikeasti ottelun voittajaa, koska minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, kumpi tämän saattaisi viedä. Hyvä tapa päättää muuten varsin onneton show. Ainakin TNA osaa hoitaa lopetuksen kunnialla.

* * * ½ 


Lokakuu oli varsin kahtiajakoinen TNA:lle. Kuun kaksi ensimmäistä show’ta olivat viikottaisten ppv:eiden mittapuilla oikein toimivia paketteja, mutta loppuosa on sitten ollut aika rankkaa kuraa. Tässäkin show’ssa oli sentään yksi hieno ottelu, yksi hyvä kohtaaminen ja alkupuolella pari ihan kivaa matsia. Näiden vastapainona oli kuitenkin useampi täysin turha tai jopa laadultaan ihan hirveä ottelu. Vaikka TNA onkin vähentänyt puhtaan wrestlecrapin buukkaamista, show’n laatu ei parane, jos buukatut ottelut ovat muuten vain huonoja. Toivon marraskuulta muutosta parempaan. Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 13.5.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Lokakuu 2002

Next post

Arvio: WWE Survivor Series 2002

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.