2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #33

Päivämäärä: 26.2.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Vuorossa helmikuun viimeinen TNA-PPV. Selostajinamme ketkäpäs muutkaan kuin Mike Tenay ja Don West.

NWA X Division Championship

Kid Kash (c) vs. Jason Cross

Jason Crossia ei ole nähty noin puoleentoista kuukauteen TNA:n lähetyksissä, mikä ei kuitenkaan ole johtunut buukkausratkaisuista vaan siitä, että Cross loukkasi kätensä tammikuun alkupuolella nähdyssä ottelussa David Youngia vastaan. Nyt Cross on tehnyt paluunsa, ja hän sai heti uuden mahdollisuuden otella X-Divisioonan mestaruudesta, koska oli ollut (selostajien mukaan) tähän mennessä TNA-urallaan kovassa iskussa. Todellisuudessa Cross oli hävinnyt kaikki muut ottelut paitsi ykköshaastajuus-Gauntletin, mutta ihan miten vain. Olen joka tapauksessa iloinen Crossin mahdollisuudesta. Nyt hän kohtasi tässä ystävällismielisessä mestaruusottelussa Kid Kashin.

Olin jo innostua tästä ottelusta enemmänkin, koska homma lähti käyntiin todella mukavasti. Kash ei ole esiintynyt edellisinäkään viikkoina huonosti, mutta erityisesti Siakia vastaan käydyssä ottelussa häneltä nähtiin muutama harmillinen moka. Tällä kertaa mokailu loisti täysin poissaolollaan, ja myös Cross oli yhtä vakuuttava kuin ennen loukkaantumistaan. Kaksikko pistikin heti alusta lähtien pystyyn todella vauhdikkaan ja viihdyttävän oloisen X-Divarilaisten ottelun, joita olen vähän jo ehtinyt kaivatakin nyt, kun niistä ei ole enää saatu samanlaista yliannostusta kuin vuoden 2002 syksyllä. Cross muun muassa tarjosi hiton hienon Diven ulos kehästä Kashin päälle. Harmillisesti tämä ottelu kuitenkin petti odotukseni, jotka olin alkuinnostuksessani ehtinyt luoda. Tässä siirryttiin aivan yhtäkkiä lopputaisteluvaiheeseen, joka jäi vieläpä todella lyhyeksi. Lopetus tuli aivan puskista ja jätti laimean fiiliksen. Kokonaisuutena ihan mukava ottelu, mutta pidempänä versiona potentiaalia olisi ollut paljon enemmän.

* * ½ 

Show avattiin siis heti ottelulla (joka ei edes liittynyt SEX vs. NWA -kuvioon), mutta openerin jälkeen oli taas tarjolla tuttua Vince Russo -show’ta. Russo saapui yksinään kehään, ja hänellä oli päällään Dustin Rhodesin WCW-aikoinaan käyttämä takki. Russon mukaan syy tuon takin päällä pitämiseen oli se, että tämän illan show’ssa oli kyse perheestä ja ystävyydestä. Edellinen ppv oli päättynyt siihen, että Russo keskeytti screenin välityksellä Jeff Jarrettin voitonjuhlat ja kertoi olevansa matkalla tämän kotiin, jossa hän tapaisi Jarrettin vaimon ja lapset ja jäisi odottamaan Jarrettia itseään. Russon mukaan tuo vierailu oli mennyt juuri niin kuin hän oli odottanutkin, ja tänä iltana Jarrett saapuisi vihdoin ainoan oikean ”perheensä” eli SEX:n luokse. Russo kutsui Jarrettia taas ”parhaaksi ystäväkseen”, kuten on koko tämän hämärän feudin ajan tehnyt.

Jarrettin tilanteen käsittelyn jälkeen Russo julisti, että tänä iltana kenellä tahansa muullakin TNA:n painijalla on mahdollisuus Jarrettin tavoin liittyä SEX:ään. Hetken odottelun jälkeen paikalle saapui AJ Styles, joka puhui viimeviikkoisesta mestaruusottelustaan. Hän kertoi, kuinka oli edellisellä viikolla tavannut Russon, joka oli väittänyt Jarrettin tekevän mitä tahansa säilyttääkseen mestaruutensa. Styles ei tahtonut uskoa tätä vaan tahtoi viedä mestaruuden rehdisti, mutta se ei ollut mennyt toivotulla tavalla. Nyt hän oli valmis luopumaan periaatteistaan ja siirtymään SEX-elämäntyyliin, jos Russo lupaisi tehdä hänestä NWA World Heavyweight -mestarin. Miehet tekivät sopimuksen. Samalla paikalle saapui Raven, joka haukkui Russon siitä, että hän oli tuonut Ravenin TNA:han nimenomaan päämestaruuskuvioita varten, mutta nyt Raven oli sivuutettu täysin. Russo vastasi Ravenille, että tässä sodassa ei ole kyse Ravenista vaan koko SEX:stä. Styles ja Raven aloittivat sanasodan, koska molemmat olivat sitä mieltä, että toinen ei kuulunut ollenkaan päämestaruuskuvioihin tai edes SEX:ään. Styles väitti, että Raven ei voittaisi yhtään ottelua X-Divarilaisia vastaan, ja Raven vastasi, että Styles ei voittaisi kertaakaan Sandmania HC-ottelussa. Russo päätti tämän sanasodan julistamalla, että tänään Raven kohtaisi X-Divarilaisen ja Styles Sandmanin, jos vain TNA:n pellet suostuisivat buukkaamaan nämä ottelut.

Kun tämä erimielisyys oli saatu soviteltua, soppaan sekaantuivat vielä Chris Harris ja James Storm. Harris ja Storm kertoivat, että he eivät ole mitään WCW-rejectejä, jotka tulisivat tilanteen tullen pussaamaan Russon p***että. AMW vaati mestaruusotteluaan, mutta Russo sanoi, että Triple X ei olisi tänää paikalla ja että heillä olisi kuukausi aikaa odotaa mestaruuspuolustustaan. En ihan tajunnut tätä, koska käsittääkseni mestaruudet olivat tällä hetkellä hyllytettyinä, eikä siis kellään pitäisi olla oikeutta lykätä mestaruusottelua. Todellinen syy tähän oli ilmeisesti se, että osa XXX:stä oli Japanin-kiertueella. AMW ei ollut tyytyväinen saamaansa tietoon, vaan he syöksyivät kehään. Russo ja Styles liukenivat kehästä, mutta Raven jäi tappelemaan AMW:tä vastaan. Raven ei kuitenkaan jäänyt yksin, vaan yhtäkkiä kehään ryntäsi Hot Shots, joita ei ollut nähty edellisvuoden marraskuun jälkeen. Chase Stevensillä ja Cassidy O’Reillyllä oli nyt päällään SEX-paidat, ja yhdessä Ravenin kanssa he pieksivät AMW:n kanveesiin. Tämän jälkeen porukka poistui paikalta pois SEX:n pukuhuooneeseen. Nyt siis Hot Shotitkin ovat osa SEX:tä. Oliko tämä todellakin tarpeellista? Aikamoinen angle kokonaisuudessaan. Russo rakastaa pitää itsensä näkyvillä. Minua koko kuvio väsyttää pahasti.

Tag Team Match

Simon Diamond & Johnny Swinger vs. Disciples of the New Church

Jos ei Hot Shotteja ollut nähty TNA:ssa toviin, niin Simon Diamondin ja Johnny Swingerin edellisestä esiintymisestä oli ehtinyt kulua vielä pari hetkeä kauemmin. Edellisen kerran tämä ECW:stä tuttu parivaljakko otteli TNA:n kuudennessa PPV:ssä, mutta nyt he olivat ilman sen kummempia selittelyitä tehneet paluunsa. Diamond ja Swinger eivät tuntuneet olevaan sen enempää TNA:n kuin SEX:nkään puolella, mutta heel-roolia he tässä ottelussa vetivät. Vastustajikseen he puolestaan saivat tässä filler-ottelussa edelleen hyvin facemaisesti käyttäytyvät Slashin ja Brian Leen.

Koko tämä ottelu tuntui hyvin turhalta, mihin pohjimmainen syy oli siinä, että tämä ottelu ei liittynyt millään tavalla SEX vs. NWA -kuvioon. Nyt tuntuu hyvin ristiriitaiselta valittaa tästä, koska viime aikoina olen moittinut TNA:ta nimenomaan siitä, että kaikki ottelut ovat jollain tavalla osa tuota kuviota. En silti ole erityisen ilahtunut siitäkään, jos ohjelma-aikaa aletaan taas täyttää täysin turhilla filler-otteluilla, kuten viime syksynä tehtiin. Eikö muka mitään välimallia ole olemassa? Mikseivät Diamond ja Swinger voineet ennemmin olla Hot Shotsien tilalla SEX:n uusina jäseninä? Ottelusta itsestään voi sanoa lähinnä sen, että oli tämä ihan kiva muttei kuitenkaan yhtään sen enemmän. Hyvin paljon juuri sellainen tv-ottelutyylinen kamppailu, joita TNA tarjosi paljon ensimmäisinä kuukausina ppv:eissään. Erityisesti Slash ja Diamond tekivät tässä ottelussa hyvää työtä, ja Leekin väläytti pari nättiä power-liikettä, mutta ei tässä silti mitään sen erityisempää ollut.

* * 

3 on 2 Handicap Match

Hot Shots & Mike Sanders vs. America’s Most Wanted

Tämän ottelun tarina tulikin selitettyä jo edellä. America’s Most Wanted oli siis käymässä Vince Russon kimppuun, kun SEX:ään liittyneet ja comebackinsa tehneet Hot Shotit hyökkäsivät heidän kimppuunsa. TNA päätti jatkaa tästä kuviosta myös ottelun muodossa. Monet varmaan muistavat, että Hot Shoteilla ja AMW:llä oli myös pitkä historia vuoden 2002 puolelta. Hot Shotit olivat alun perin syypäitä backstage-hyökkäykseen, jonka vuoksi AMW tippui pois TNA:n historian ensimmäisestä joukkuemestaruusturnauksesta. Tämän jälkeen AMW ja Hot Shots olivat kohdanneet toisensa moneen kertaan, ja AMW oli myös puolustanut mestaruuksiaan ensimmäisellä mestaruuskaudellaan ainakin pariin otteeseen Chase Stevensiä ja Cassidy O’Reillyä vastaan.

Tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Etukäteen en odottanut tältä oikeastaan enää mitään, koska näiden joukkueiden keskinäisiä kohtaamisia on nähty niin monta kertaa aikaisemmin, ja monesti ne ovat jääneet sille ihan ok:n tasolle. Niinpä en uskonut, että tälläkään kertaa AMW ja Hot Shotit pystyisivät mihinkään kovin erikoiseen. Harris, Storm, Stevens ja O’Reilly kuitenkin osoittivat minun olevan väärässä, sillä tämä nelikko sai aikaan mukavan vauhdikkaan ja ihan viihdyttävän keskikortin joukkueottelun. Tämä oli luultavasti paras kohtaaminen, jonka olen näiden joukkueiden välillä nähnyt. Siltikään tämä ei yltänyt mihinkään erityisen hienoihin arvosanoihin tai edes ihan siihen maagiseen kolmeen tähteen, mistä voi osittain syyttää ottelun lopussa nähtyjä turhia Gillberttin ja Sandersin sekaantumisia. Siitä huolimatta tämä oli mukava ottelu ja kenties nyt vihdoin se viimeinen ja ratkaiseva ottelu näiden feudkumppaneiden välillä.

* * ½ 

Singles Match

Raven vs. Julio Dinero

Tässäkin ottelussa oli kyse tuosta aikaisemmin illalla nähdystä anglesta. Raven ja AJ Styles olivat nyt siis molemmat osa SEX:tä, mutta nämä kaksi eivät olisi voineet tulla huonommin toimeen keskenään. Molemmat olivat sitä mieltä, että nimenomaan hänestä itsestään pitäisi tehdä SEX:n ykköshaastaja päämestaruudelle. Lopulta Ravenin ja Stylesin välienselvittely oli edennyt siihen, että Raven haukkui AJ Stylesiä pelkäksi kääpiöiden kanssa painijaksi. Styles vastasi tähän sanomalla, että Raven ei pärjäisi yhdessäkään X-Divisioonan ottelussa. Raven otti haasteen vastaan, ja niinpä hän kohtasi nyt X-Divisioonan uusimman nimen Julio Dineron, joka lienee ainakin osalle tuttu aikaisemmista ECW-arvosteluistani. Dinero oli siis kuulunut ECW:n rosteriin promootion loppuaikoina, mutta sen jälkeen häntä ei ollut ppv-tasolla nähty. Nyt Dinerolla oli mahdollisuus päästä näyttämään taitonsa TNA:ssa.

Jännittävä parivaljakko, joiden ottelusta oli mahdoton odottaa etukäteen oikeastaan yhtään mitään. Raven ja Dinero ovat molemmat omalla sarallaan oikein viihdyttäviä painijoita, mutta kieltämättä heidän keskinäinen ottelunsa tuntui idean tasolta aika kummalliselta. Siihen nähden lopputulos oli ihan mukava, vaikka ei tämä millään tavalla erikoiseksi tai jälkeenpäin muisteltavaksi otteluksi noussutkaan. Dinero oli TNA-debyytissään ihan vakuuttava, ja hän väläytti pari todella nättiä high flying -liikettä, muun muassa hienon Moonsaultin. Raven oli puolestaan oma itsensä ja hoiti roolinsa tutun varmalla tyylillään. Silti tämä oli kaukana mistään hienosta tarinankerronnallisesta kohtaamisesta. Aikaa ottelulla ei ollut mitenkään hirveästi, enkä innostunut siitä, että tähänkin otteluun piti loppuun buukata sekaantuminen. Lopputuloksena oli siis ihan jees ottelu, jollaisia on silti se kuuluisa kolmetoista tusinassa. Ei minulla tästä ole mitään suurempaa valittamistakaan.

* *

Singles Match

Juventud Guerrera vs. Jerry Lynn

Tässä ottelussa on kyse tämän hetken TNA:n suosikkifeudistani. Konnan saapui siis alkuvuodesta hyökkäämään ensin ilman mitään selittelyitä TNA:n X-Divarilaisten kimppuun. Lopulta hän avasi Mike Tenayn haastattelussa tarkoitusperiään: hänen mielestään koko X-Divisioona oli pelkkä halpa kopio meksikolaisesta lucha librestä. Itse asiassa plagiaatti, koska X-Divari ei Konnanin mukaan jakanut minkäänlaista tunnustusta lucha librellä. Konnan oli tullut tekemään tästä lopun, ja pari viikkoa sitten hän rekrytoi SAT:n Jose ja Joel Maximon puolelleen. Yhdessä Maximoiden kanssa Konnan pieksi Jerry Lynnin, joka oli ottanut roolin X-Divisioonan puolustajana tässä sodassa lucha libreä vastaan. Konnan oli luvannut, että hän toisi tähän sotaan mukaan monia legendaarisia lucha libre -painijoita, ja nyt heistä nähtiin ensimmäinen. Tämä ensimmäinen nimi ei ollut kuka tahansa vaan kaikille varmastikin tuttu Juventud Guerrera. Onpa kiva nähdä pitkästä aikaa Guerreraakin. Lynn asettui Guerreraa vastaan 1 on 1 -ottelussa.

Tämä oli selvästi illan paras ottelu mutta silti ehkä hienoinen pettymys. Tiesin kyllä etukäteen, että mahdollisten buukkauksellisten virheiden tai ajanpuutteen takia tästä tuskin tulee ainakaan ensimmäisellä kerralla mitään klassikko-ottelua, mutta odotukseni olivat silti korkealla. Buukkausvirheitä ei onneksi nähty, mutta aikaa tämä kieltämättä sai liian vähän. Vähintäänkin viisi minuuttia olisi tarvittu lisää. Ajanpuutteeseen liittyy myös ottelun toinen ongelma, eli se, että varsinainen lopputaisteluosuus tuntui jäävän puuttumaan kokonaan. Aluksi nähtiin hienoa iskujen vaihtoa ja teknisiä otteita, sitten päästiin näyttäviin high flying -liikkeisiin ja lopulta tarjoiltiin monia selätysyrityksiä. Kuitenkin se varsinainen finisher-sota jäi puuttumaan, sillä ottelu loppui ihan seinään. Niinpä tämä todella viihdyttävä ottelu jätti lopulta hieman pettyneen fiiliksen ja jäi vain ***-tasolle. Oletan, että näiltä kahdelta voidaan nähdä jossain vaiheessa se todellinen huippuottelu.

* * *

Hardcore Match

AJ Styles vs. Sandman

Myös tämän ottelun tarina tuli selitettyä jo tuon show’n alkupuolella nähdyn anglen aikana. Stylesin esitettyä Ravenille haasteen X-Divisioonaottelusta Raven vastasi siihen sanomalla, että Styles ei ikinä pystyisi päihittämään Sandmania HC-ottelussa. Styles suostui haasteeseen, koska Ravenkin oli suostunut omaansa. Tässä ottelussa Stylesillä ei ollut kehänlaidalla ketään. Larry Zbyszko oli ollut viime viikolla hämmentynyt Stylesin mahdollisesta SEX-kytköksestä, mutta silti hän oli ottelun lopussa tullut auttamaan suojattiaan. Tällä viikolla Zbyszkoa ei nähty ollenkaan. Stylesin entinen manageri Mortimer Plumtree oli puolestaan yrittänyt monen viikon ajan päästä Vince Russon puheille, mutta tälläkään viikolla häntä ei onnistanut. Saa nähdä, palaavatko Styles ja Plumtree vielä yhteen jossain vaiheessa.

Styles osoitti jälleen kerran olevansa tämän firman arvokkaimpia painijoita. Harva on mukana jokaikisessä ottelussaan yhtä täydellä omistautumisella kuin Styles. Ladder-otteluiden perusteella osasin kyllä jo odottaa näkeväni Stylesiltä hienoa bumpinottokykyä, ja niin hän tässäkin lenteli muun muassa pöytien ja tuolien läpi ja otti muutenkin todella rajuja iskuja vastaan. Styles sai myös Sandmanin näyttämään ottelussa oikeasti hyvältä, vaikka Sandman ei tällä viikolla tehnyt läheskään niin paljon kuin kahdessa edellisessä ottelussaan. Tämä ottelu olisi voinut nousta jopa hyväksi, jos vain aikaa olisi annettu vielä pari minuuttia lisää ja jos meille olisi tarjoiltu vielä pari nättiä bumppia. Myös se olisi auttanut, jos lopetukseen ei (tässäkin ottelussa) olisi sekoitettu turhaa sekaantumista. Ymmärrän toki pointin siinä, miksi Styles buukattiin sekaantumaan Ravenin otteluun ja Raven Stylesin otteluun, mutta silti ne söivät ikävästi otteluiden lopetuksen viihdyttävyyttä. Tämä oli joka tapauksessa yllättävän kiva ottelu.

* * ½

Välissä lyhyt Ravenin promo SEX:n pukuhuoneen edustalta. Raven kertoi, kuinka hän saapui TNA:han mielessään ainoastaan NWA World Heavyweight -mestaruuden voittaminen. Nyt hänen tavoitteensa ovat kuitenkin ajautuneet sivuraiteille, mikä johtuu Sandmanin saapumisesta TNA:han. Ensi viikolla Raven tekee Sandmanista lopun, kun he kohtaavat historian ensimmäisessä Clockwork Orange House of Fun Matchissa, joka on Ravenin mukaan brutaalein ottelu ikinä. Sen jälkeen hän voi vihdoin siirtyä takaisin päämestaruusjahtiin.

Tag Team Match

Harris Brothers vs. Dusty Rhodes & Vader

Tämä oli illan suuresti hypetetty Main Event, joka olisi selostajiemme mukaan ensimmäinen kerta painimaailman historiassa, kun Dusty Rhodes ja Vader ottelevat joukkueena. Kyseessä ei ikävä kyllä ole ensimmäinen kerta painimaailman historiassa, kun Harrisin veljekset ottelevat joukkueena. Olen aika varma, että maailma olisi vähintään piirun verran parempi paikka, jos tämä kauhukaksikko ei olisi ikinä löytänyt tietään painikehiin. Joka tapauksessa nyt juuri he edustivat SEX:ää tässä taistelussa Dustya ja Vaderia vastaan. Tähän otteluun oli ajauduttu viime viikolla, kun Dusty Rhodes oli viimein käymässä Vince Russon kimppuun, mutta Harrisin veljekset ryntäsivät kehään ja aloittivat Dreamin pieksemisen. Tällöin paikalle saapui TNA-debyyttinsä tekevä Vader, joka oli isommassa kunnossa kuin koskaan aiemmin ja joka pisti molemmat Harrisin veljekset nippuun. Tämän jälkeen Dusty haastoi Harrisit seuraavalla viikolla käytävään otteluun, ja eihän Harriseilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Tätä ottelua oli buildattu illan aikana hypevideoilla ja haastatteluilla. The Truth istui ottelun ajan katsomossa hyvin pettyneen näköisenä. Häntä ei ollut nähty kahteen viikkoon sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt areenalta raivoissaan siitä, että kaikki olettivat hänen olevan SEX:n puolella. Ringsidella oli ”SEX:n varajohtaja” Sonny Siaki.

Juuri niin huono ottelu kuin saatoin odottaakin. Harrisin veljekset eivät ole ikinä eläessään olleet edes kelvollisia painijoita, ja nyt olisi tarvittu jo ihan oikeasti hyviä painijoita, jotta ikääntyneet ja lihavat Dusty Rhodes sekä Vader olisi saatu kannettua edes kohtuulliseen otteluun. Ilmeisesti jonkinlaiseksi pelastukseksi otteluun buukattiin Sonny Siakin ja Desiren sekaantumiset, mutta eivätpä nekään tasoa varsinaisesti nostaneet. Nelikon annettiin väkertää perinteistä joukkueottelua ihan turhan pitkään. Se oli lähinnä vaivaannuttavaa katsottavaa, ja tuskin kukaan tahtoi nähdä tätä ottelua ainakaan sen painillisen annin vuoksi. Annan tälle kurasuoritukselle puolikkaan ihan vain tunnelmasta ja Vaderin mahasta, mutta toivon todella, että TNA jättäisi tällaiset ottelut tulevaisuudessa pois Main Eventistään, vaikka heillä kuinka olisi mahdollisuus buukata ”ensimmäistä kertaa elämässä Vader ja Dusty Rhodes samalle puolelle”. Blaaaaaah. Hauskana sivuhuomiona mainittakoon, että Mike Tenay kertoi ottelun aikana, kuinka Dustyn nuorin poika Cody oli voittanut Georgia State High Schoolin painimestaruuden 189-paunaisten sarjassa. Ottelun jälkeen Dustyn vanha feudkumppani Nikita Koloff ilmestyi taas pitkästä aikaa paikalle mutta sai tällä kertaa Bionic Elbow’sta.

½

Illan todellinen huipennus oli vasta edessä, kun kehässä oli sopimuksenkirjoituspöytä, samppanjaa ja ”Welcome home Jeff” -banneri valmiina Jarrettin SEX:ään liittymistä varten. Illan aikana haastattelijamme Goldylocks oli yrittänyt kysyä Jeffiltä, oliko tämä todella liittymässä SEX:ään. Lopulta Jarrett oli antanut haastattelun, jossa hän oli todennut Russon vain yrittävän pelastaa kaikkien työpaikat ja tämän jälkeen hän oli paljastanut SEX-paitansa. Tilanne näytti siis todella pahalta NWA:n kannalta…

 

 

 

 

 

 

…Yeah, right. Tuskin kukaan uskoi oikeasti Jarrettin liittyvän SEX:ään, koska TNA:lle ei jäisi ketään merkittävää facea. Kun Russo oli saapunut kehään ja kutsunut Jarrettin paikalle, alkoi screenillä pyöriä yhtäkkiä video, jossa oli kaksi poikaa, ilmeisestikin Russon pojat. He kertoivat, kuinka he rakastivat isäänsä ja kuinka tämä ei ollut viime vuosina ehtinyt olemaan ollenkaan heidän kanssaan. Siitä lähtien kun Russo oli ajautunut painibisnekseen, hänellä ei ollut koskaan ollut aikaa pojilleen. Nyt Russo oli pakkomielteinen SEXistä, ja hän oli unohtanut perheensä kokonaan. Russon pojat pyysivät tätä tulemaan kotiin, ja samalla Russo kyynelehti kehässä. Tämä oli juuri se käänne, jota tämä feud tarvitsikin. Lisää henkilökohtaisuutta. Videon jälkeen Russo raivosi Jarrettille siitä, että tämä oli järjestänyt videon. Russon mukaan Jarrettilla ei ollut mitään oikeutta vetää hänen perhettään mukaan tähän kuvioon (hieno kaksinaismoralismi). Russo myös kertoi pieksevänsä poikansa, kunhan pääse kotiin. Sepäs mukavaa, perheväkivalta on aina kiva lisä pellepainiviihteeseen. Lopulta Jeff Jarrett saapui paikalle, ja hän kertoi, kuinka Russo oli viime viikolla häädetty saman tien Jarrettin kodista haulikolla uhaten. Jarrett ei ikinä liittyisi SEX:ään. Tämän jälkeen Jarrett riisui SEX-paitansa ja hyökkäsi Russon kimppuun. Juuri kun Jarrett oli pieksemässä Russoa, kehään ryntäsivät parin viikon ajan poissa ollut David Flair, parin kuukauden ajan poissa ollut Brian Lawler ja TNA-debyyttinsä tekevä Erik Watts. Tämä toisen sukupolven tunareiden (kellään näistä ei ollut murto-osaakaan isänsä lahjoista) kolmikko pamautti Jarrettin pöydästä läpi, ja lopuksi ”Cowboy” Bill Wattsin poika Erik kertoi, kuinka tämä oli kosto jostain, mitä Jarrett oli tehnyt heille. Show päättyi Legacyn halpisversion juhlintaan.


Tämäkin oli parempi kuin tämän vuoden surkeimmat suoritukset, sillä ottelut olivat pääasiassa ihan kivoja ja pari feudiakin vaikuttaa ihan mielenkiintoisilta. Tällä viikolla nähtiin vain yksi hyvä ottelu, mutta se olikin aika lähellä ***½-tasoa. Lisäksi nähtiin kolme oikein toimivaa **½-ottelua ja pari ihan ok:ta koitosta vielä päälle. Ainoastaan Main Event oli kuraa, mikä ei ole kovin hyvä rakenne show’lle. Lisäksi pitää hehkuttaa, että olen tosiaan innoissani Konnan vs. Jerry Lynn -kuviosta, ja myös Ravenin ja AJ Stylesin erimielisyyksien rakentelu on ihan mielenkiintoista. X-Divari pyörii taas omalla painollaan, ja osa turhista nimistä SEX vs. NWA -feudin osalta on ilmeisesti saatu poistettua ruudusta. Ainakin Tony Schiavone näytti olevan vain yhden illan juttu, mikä on tosi hyvä asia. Hyvistä asioista huolimatta SEX vs. NWA hallitsee edelleen aivan liikaa lähetysaikaa, ja show’ssa on niin paljon ongelmia, joista suurin on Russo itse, joten eipä näitä ppv:eitä viitsi vieläkään kehua liikaa. Tämä on niin lähellä Surkeaa kuin vain voi Kehnona olla.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 21.7.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Helmikuu 2003

Next post

Arvio: NWA TNA Maaliskuu 2003

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.