2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #37

Päivämäärä: 26.3.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Maaliskuun viimeinen TNA-PPV. Selostajina Mike Tenay ja iki-ihana Don West. Show avattiin Goldylocksin ja TNA:n geneeristen entrance-themejen säveltäjänä tunnetuksi tulleen Dave Oliverin esittämällä America The Beautifulilla. USA oli lähtenyt sotaan, ja TNA kunnioitti sotajoukkoja. Hienoa.

Singles Match

AJ Styles vs. Mike Sanders

Tämänviikkoinen show lähti käyntiin varsin räväkästi (ja ikävä kyllä myös naurettavasti), sillä AJ Styles hyökkäsi SEX:n pukuhuoneeseen moottorisahan kanssa. Kyllä, moottorisahan. Hyvä TNA. Viime vuonna teillä oli käsiaseen kanssa heiluva kääpiö, nyt moottorisahan kanssa rynnistävä Main Eventer. No, joka tapauksessa. Styles oli raivoissaan siitä, että Glenn Gilbertti oli aiheuttanut hänelle tappion viime viikon Main Eventissä ja näin ollen estänyt häntä nousemasta ykköshaastajaksi. Styles haastoi Gilberttin otteluun nyt ja heti. Ensin Gilbertti näytti suostuvan, mutta sitten hän pistikin Mike Sandersin ottelemaan hänen sijastaan. Sandersilla ja SEX:n johtajan roolin ottaneella Gilberttillä on siis ollut viime viikkoina pahoja erimielisyyksiä, ja Gilbertti on mollannut Sandersia siitä, että tämä on hävinnyt Jim Dugganille kaksi kertaa. Tämä oli Sandersin viimeinen näytönpaikka ansaitakseen asemansa SEX:ssä.

Jännittävä parivaljakko toisiaan vastaan, mutta lopputulos oli oikein kiva. En toisaalta paljon vähempää odottanutkaan, koska tässä vaiheessa lienee jo kaikille päivänselvää, että AJ Styles saa vähintään kivan ottelun irti vaikka hiekkasäkin kanssa, ja Sanders on kuitenkin hiekkasäkkiä parempi. Ei hän mikään superpainija todellakaan ole, mutta oikean vastustajan kanssa hän pystyy välillä jopa ihmeisiin. Nyt ei ylletty sentään ihan ihmeisiin, ja loppupuolella meno oli jopa harmillisesti vähän kankeaa. Tilannetta ei parantanut myöskään Glenn Gilberttin ja Sonny Siakin sekaantumiset ja niitä seurannut laimea lopetus. Silti ottelu oli kokonaisuutena miellyttävä, ja erityisesti alkupuolisko oli todella vauhdikasta ja intenssiivistä menoa. Sellaisena kun tämä olisi jatkunut loppuun asti, olisi puhuttu jo hyvästä ottelusta.

* * ½ 

Singles Match

Konnan vs. Jerry Lynn

Tähän mennessä lienee jo kaikille tullut selväksi, että Konnanin ja Jerry Lynnin välillä oli intenssiivinen feud. Tämä TNA:n alakortin ehdottomasti yksi kirkkaimmista feudeista oli alkanut siitä, että Konnanin mukaan koko X-Divisioona oli pelkkä halpa kopio lucha librestä. Lynn asettui puolustamaan X-Divisioonan kunniaa, ja viime viikkojen aikana hän oli kohdannut monia Konnanin TNA:han tuomia lucha libre -tähtiä. Edellisessä show’ssa Konnan oli vihdoin astunut itsekin kehään joukkueottelussa, mutta nyt oli aika saada ratkaisu tähän feudiin 1 vs. 1 -ottelussa Konnanin ja Lynnin välillä.

En odottanutkaan tältä ottelulta ihan kauheasti, koska Konnanin painitaidot eivät todellakaan ole se syy, minkä takia olen innostunut tästä feudista. Konnan on ihan hyvä promottamaan, mutta kehässä hän ei ole koskaan ollut erityinen mestari, eikä hän ole viime vuosien aikana ainakaan parantanut otteitaan yhtään. Tavallaan minua kuitenkin kiinnosti, mitä Lynn ja Konnan saisivat toisistaan irti blow off -ottelussaan. Lopputulos oli ihan kiva muttei millään mittapuulla erikoinen. Konnanin hallintaosuudet olivat juuri perus K-Doggia, eli aika mitäänsanomatonta ja hitaanpuoleista. Onneksi vastustajana oli Lynn, joka pystyi pitämään tempoa hyvin ylhäällä ja ottamaan myös pari tosi näyttävää bumppia, kuten rajun Powerbombin ringisidellä. Ottelu oli loppujen lopuksi aika lyhyt, mikä oli hyvä asia siksi, että Konnan ei ehtinyt väsyä liikaa. Näin ollen ottelun tasokaan ei kärsinyt. Toisaalta lyhyen ajan vuoksi tässä ei ehditty kertoa mitään suurta tarinaa, joten semmoiseksi ihan kivaksi rutistukseksi tämä jäi. Ottelun jälkeen Lynnin kimppuun hyökkäsi tuntematon luchadore.

* *

Tässä välissä nähtiin illan Main Eventiä pohjustava angle. Disciples of the New Church oli siis haastanut Triple X:n ja Harris Brothersit edellisellä viikolla S & M (tuttavallisemmin Sadistic Madness) -otteluun, jossa New Churchin ja SEX:n erimielisyydet ratkaistaisiin lopullisesti. Edellisellä viikolla TNA-comebackinsa oli tehnyt New Churchin alkuperäinen jäsen Malice, mutta syystä taikka toisesta häntä ei tällä viikolla enää nähtykään (eikä tultaisi näkemään tulevaisuudessakaan). Niinpä New Church tarvitsikin kaksi lisäjäsentä joukkueeseensa Main Eventiä varten. Aluksi kuultiin James Mitchellin hyvä promo, jossa hän myös selitti ottelun säännöt: kaikki on sallittua, mutta vastustajaa ei voi selättää tai laittaa luovuttamaan ennen kuin tämä vuotaa verta. Tämän jälkeen paikalle saapui SEX:n poppoo (Low-Ki oli tällä viikolla poissa riveistä), ja tästä tietenkin seurasi joukkotappelu. Se päättyi siihen, että ensin New Churchin apuun ryntäsi Sandman. Tämän jälkeen areena pimeni, ja valojen palatessa kehässä seisoi Perry Saturn! Saturn teki siis TNA-debyyttinsä New Churchin apurina, ja hän yksin pieksi kaikki SEX:n jäsenet ulos kehästä. Tykkään Saturnista, joten tykkäsin tästä anglesta.

Singles Match

David Young vs. Sonny Siaki

David Young on nyt taas tehnyt face-turnin. Katsotaan, kauan se kestää tällä kertaa. Face-turn oikeastaan tapahtui jo pari viikkoa sitten, kun Young otteli Jerry Lynnin joukkueparina, mutta virallista siitä tuli edellisessä show’ssa, kun Young ryntäsi pelastamaan Athenan Sonny Siakin käsistä. Siaki oli siis edellisellä viikolla saapunut kehään yhdessä SEX-tytön Holly Woodin (jota ei tällä viikolla nähty) kanssa nöyryyttämään yleisön suosiossa edelleen olevaa kehätyttöä Athenaa. Tilanne päättyi siihen, että Siaki iski Athenan kanveesiin Siakalypse Now’lla (eli Pumphandle Tombstone Piledriverillä), jolloin David Young saapui pieksemään Siakin ja auttamaan Athenan backstagelle. Nyt Young tahtoi kostaa Athenan puolesta Siakille. Athena seurasi ottelua ringsideltä niskatuen kanssa.

Tämä oli itse asiassa yllättävän toimiva tiivis mäiskintä. Tarkemmin ajateltuna on jopa ihan selvää, että ottelu Siakin ja Youngin välillä toimi aika hyvin, koska vastakkain oli kaksi tämän ajan isointa X-Divisioonan painijaa. Molemmat ovat kehässä ihan taitavia vaikkeivatkaan mitään varsinaisia painijumalia. Erityisesti Young on viime aikoina esittänyt oikeasti vakuuttavia otteita, ja niitä hän jatkoi myös tässä ottelussa. Siaki taas tuntui koko X-Divarin mestaruuskautensa ajan olevan vähän hukassa, mutta nyt samantyylisen vastustajan kanssa hän vaikutti olevan taas paljon enemmän elementissään. Miehet siis mäiskivät toisiaan ihan viihdyttävästi, ja nähtiinpä ottelussa jopa yksi hieno high flying -liikekin (Hurracanrana ulos kehästä). En tiedä, olisiko tällä ollut ehkä potentiaalia jopa hyvään asti, mutta ainakin puolikkaan enemmän tämä olisi ansainnut, jos aikaa olisi ollut enemmän ja ottelu ei olisi päättynyt Desiren comebackiin ja typerään Desire vs. Athena -kahakkaan. Nyt jäätiin vain ihan kivaksi.

* * 

Sitten nähtiin taas moniosainen ja varsin sekava angle, joka alkoi siitä, että Erik Wattsin, Brian Lawlerin ja David Flairin poppoo saapui haukkumaan Jeff Jarrettia. Se oli varsin raukkamaisesti tehty, koska etukäteistietojen mukaan Jarrettin ei pitänyt olla areenalla ollenkaan. Kappas vain, toisin kuitenkin kävi, ja kesken Wattsin promon valot menivät taas pimeäksi. Niiden palatessa Jarrett oli ilmestynyt kehään, ja hän täräytti Wattsia suoraan päähän lempiaseellaan kitaralla. Next Generation liukeni paikalta, ja Jarrett rupesi promoamaan kaikista muista painijoista, jotka olivat myös hänen mestaruutensa perässä: AJ Stylesistä, Glenn Gilberttistä, The Truthista ja virallisesta ykköshaastajasta Ravenista, joka ei loukkaantumisen vuoksi ollut paikalla tässä show’ssa.

Tässä vaiheessa Jarrettin promon kuitenkin keskeytti D-Lo Brown, joka saapui jälleen vaatimaan mestaruusotteluaan. Tähän mennessä Brown oli ollut omien sanojensa mukaan vain Jarrettin apurina, mutta nyt hän tahtoi hänelle luvatun mestaruusottelun. Jarrett sanoi kyllästyneensä Brownin valitukseen ja lupasi, että he voivat otella mestaruudesta tänä iltana, jos Brown sitä todella haluaa. Tässä vaiheessa tilanteen keskeytti Glenn Gilbertti, joka saapui muistuttamaan, että Raven on virallinen ykköshaastaja. Ilmeisesti Raven siis todella on paperilla yhä osa SEX:ää, vaikkei hän olekaan tehnyt mitään yhteistyötä porukan kanssa Russon lähdön jälkeen. Gilbertti nimittäin sanoi, että Ravenin ollessa ykköshaastaja mestaruudesta ei voitaisi käydä mitään ottelua, jota SEX ei ole hyväksynyt. Gilbertti kuitenkin lupasi, että SEX sallii D-Lo Brownin ja Jeff Jarrettin välisen mestaruusottelun ensi viikolle, jos D-Lo suostuu pariin pieneen vaatimukseen. D-Lo’n täytyy ottaa SEX ringsidelle mukaan ja luvata liittyvänsä SEX:ään jos ja KUN hän voittaa mestaruuden SEX:n avulla. Hetken aikaa D-Lo näytti painivan vaikean päätöksen kanssa, mutta lopulta hän suostui Gilberttin ehdotukseen. Jarrett ei tätä katsonut hyvällä. Semmoista sitten. En ole ihan vakuuttunut tästä Brownin ME-roolista.

Bunkhouse Stampede Match

David Flair vs. Dusty Rhodes

Dusty Rhodes on ollut Jeff Jarrettin tukena alusta lähtien tässä kamppailussa Next Generationia vastaan, mutta ennen kaikkea tässä Rhodesin ja Flairin välisessä kärhämässä on kyse Flairin hallussa pitämästä alkuperäisestä NWA-mestaruusvyöstä. Tuo vyö oli siis viikkokaupalla Flairin juuttikangassäkissä, ja lopulta parisen viikkoa sitten Flair oli paljastanut, että tuolla säkissä oli hänen isälleen Ric Flairille kuuluva mestaruusvyö. Dusty Rhodes ja Jeff Jarrett eivät voineet sietää, että David Flairin tapainen limanuljaska esiintyi viikko toisensa jälkeen vyön kanssa, vaikka hän ei ollut ikinä ansainnut edes päämestaruusottelua. Nyt Dusty tahtoi päättää tämän sodan omassa Bunkhouse Stampede Matchissaan (eli cowboy-henkisessä HC-mäiskinnässä) ja ottaa mestaruuden samalla pois Davidilta.

Täytyy myöntää, että olin ihan tyytyväinen siihen tapaan, jolla tämä ottelu hoidettiin pois alta. En ole tyytyväinen siihen, että David Flairia yleensä buukataan Singles-otteluihin TNA:ssa, mutta tämä oli varmastikin paras tapa, jolla hänen ja Dustyn feudintynkä pystyttiin selvittämään. Ja kun olen tuon saanut sanottua, voinkin todeta tämän olleen silti lähinnä pelkkää kuraa. Ei tämä oikeastaan ollut edes varsinainen ottelu, ja aikaakin kohtaaminen taisi saada enintään parisen minuuttia, joten tästä on turha yrittää tehdä mitään syväanalyysiä. Dusty pieksi Flairia, ja David myi ottamansa iskut joten kuten. Bunkhouse-stipulaatioon kuuluvaa HC-välineistöä ei osattu käyttää ollenkaan hyödyksi, ja esimerkiksi piikkilanka jätettiin koko ottelun ajaksi vain lojumaan kehään. No, ainakin hommalle saatiin puhdas lopetus, mutta post match -meiningit lupaavat ikävästi vielä jatkoa tälle kuviolle.

½ 

Mixed Tag Team Match

Amazing Red & Alexis Laree vs. Kid Kash & Trinity

Amazing Redin ja Kid Kashin feud sen kuin jatkuu. Tällä viikolla uutena käänteenä oli se, että myös Amazing Red oli hankkinut itselleen naispuolisen apurin. Alexis Laree oli tähän aikaan vasta uraansa aloitteleva mutta paljon huomiota indy-skenessä kerännyt naispainija, joka oli ehtinyt käydä esiintymässä TNA:n kaikkien aikojen toisessa ppv:ssä, jossa käytiin legendaarinen Lingerie Battle Royal Miss TNA -tittelistä. Nykykatsojille Laree lienee hieman paremmin tuttu Mickie Jamesina. Nyt Laree oli kuitenkin tehnyt paluun TNA:han, ja hän oli päättänyt auttaa Rediä, jotta he voisivat yhdessä niputtaa Kashin ja Trinityn. Vaikka tässä ottelussa rakenneltiin yhä Kashin ja Redin feudia, myös Kashin ja hänen managerinsa Trinityn välit tuntuivat huononevan viikko viikolta, koska Kash kohteli apuriaan todella halpamaisesti.

Taas yksi ihan mukava midcard-ottelu tämän feudin tiimoilta, mutta vieläkään ei varsinaiseen kultasuoneen isketty. Kai tässä pitää vain kiltisti odotella sitä (kieltämättä hyvin buildattua) 1 on 1 -ottelua Kashin ja Redin välillä… Jos sellainen nyt tulee eikä tässä käy niin, että homma muuttuu kokonaan Kashin ja Trinityn feudiksi. Tässä ottelussa oli mielenkiintoisinta nähdä ensimmäistä kertaa kunnolla Lareen otteita pre Mickie James -eralta. Jonkun verran haparointia, mutta toisaalta muutama oikeasti näyttävä liike. Laree ja Trinity pelasivat kohtuullisen hyvin yhteen, ja asiaa auttoi se, että heidän taistelulleen ei annettu liikaa aikaa. Kash ja Red olivat tällä kertaa hienossa iskussa, ja molemmat väläyttivät oikeasti hienoja liikkeitä. Kokonaisuutena tämä olisi voinut nousta ehkä jopa hyväksi, mutta lopetuksen sekavuus söi taas kerran pisteitä.

* * ½

Singles Match

Chris Harris vs. D-Lo Brown

Tämä oli hyvin erikoinen kohtaaminen, vaikka mitään tarinaa ei ottelulla ollutkaan takana. Kyseessä oli nimittäin ensimmäinen kerta sitten TNA:n ensimmäisen viikon, kun Chris Harris otteli yksin ottelussa, jolla ei ollut mitään tekemistä James Stormin kanssa. Goldylocks oli kysynyt Harrisilta aikaisemmin illalla, onko AMW kenties hajoamassa, mutta Harrisin mukaan mistään sellaisesta ei ollut kyse. Hieman ylimielisesti käyttäytynyt Harris ei antanut haastattelussa ollenkaan suunvuoroa James Stormille, ja sen sijaan hän vain kertoi tahtovansa nähdä, miten hän pärjää singles-ottelussa. Vastustajakseen Harris sai D-Lo Brownin, joka tuntui yhä vetävän face-roolia siitä huolimatta, että hän oli luvannut liittyä SEX:ään, jos voittaisi mestaruuden.

Tämä oli harmillinen pettymys. Chris Harris on ollut niin liekeissä viime aikojen joukkueotteluissa, että odotin innolla näkeväni, mihin hän pystyy 1 vs. 1 -kohtaamisessa. D-Lo Brown ei kieltämättä ollut ehkä paras valinta Harrisin vastustajaksi, mutta toisaalta Brown ei WWE-urallaan ollut kehätaidoiltaan todellakaan siitä huonoimmasta päästä, joten oletin tämän kaksikon saavan aikaiseksi hyvän ottelun. Ottelu lähtikin käyntiin ihan kivasti, mutta sen suurin ongelma oli juuri se, ettei tästä tullut koskaan mitään ”ihan kivaa” enempää. Ei nähty mitään erityisen säväyttäviä liikkeitä tai hienoja bumppeja. Brown ja Harris liikuivat kehässä ihan hyvin mutteivat mitenkään niin, että olisin jäänyt sitä jälkeenpäin muistelemaan. Ihan ei ollut nyt kaikki pelissä näillä kahdella. Fiilistäni ei parantanut myöskään se, että lopetukseen piti saada SEX-sekaantuminen. Kokonaisuutena ihan kiva, mutta parempaakin olisi ollut lupa odottaa.

* *

Sadistic Madness Match

Harris Brothers & Triple X vs. Disciples of the New Church & Sandman & Perry Saturn

Tämän ottelun taustatarina tulikin oikeastaan selitetyksi jo tuossa aikaisemmassa anglessa. New Church oli tosiaan käynyt jo pitkän aikaa sotaa sekä Harris Brothersien että Triple X:n kanssa. Nyt he pääsivät kohtaamaan heidät S & M -ottelussa, jossa apuna olivat Sandman ja Perry Saturn, jota luulin New Churchin uudeksi jäseneksi.

Hehee, tykkäsin tästä ottelusta. Tämä ei varmastikaan ole kaikkia painifaneja varten, mutta minua tällainen romuralli Main Eventinä viihdytti mainiosti. Kaikki kahdeksan (jopa Harrisin veljekset) tuntuivat yrittävän tässä ottelussa parhaansa, ja lopputuloksena oli toimiva 10-minuuttinen HC-mäiskintä. Viihdyttävyyttä paransi myös se, että ottelussa oli mukana Danielsin, Saturnin ja Skipperin tapaisi taidokkaita painijoita, jotka esittelivät ottelun aikana monia näyttäviä liikkeitä. Danielsin Double Jump Moonsault oli tavallistakin näyttävämpi, ja Saturn oli in ring -debyytissään aivan liekeissä paiskoessaan vastustajia Suplexeilla. Edes typerä veristipulaatio ei pilannut ottelua, ja Slashin tarjoilemat piikiniskut vastustajien otsaan näyttivät rajuilta. Ei tämä toki sekavuutensa takia nouse hyvää paremmaksi, ja tässäkin ottelussa harmitti lopun turha sekaantuminen. Ottelun lopussa nimittäin Truth saapui paikalle ja käyttäytyi vaihteeksi taas facemaisesti hyökätessään SEX:n kimppuun. Liikaa en tästä sekaantumisesta viitsi nillittää, koska Truthin lisäksi otteluun sekantui TNA-debyyttinsä tekevä VISCERA. Oikeasti. Viscera. Tämä ei voi luvata kuin jotain todellista kultaa.

* * *


Kokonaisuutena tämänviikkoinen paketti oli hieman edellistä parempi. Ainakaan minun ei tarvinnut katsoa minuuttiakaan Jim Duggania ja Moondog Spotia, mikä on jo iso parannus. Toki tämäkin oli kokonaisuutena taas aika laimea, ja mitään kovin erikoista tai hienoa ei tässä show’ssa nähty. Silti kokonaisuus toimi ihan kohtuullisesti, ja jään odottamaan mielenkiinnolla, kääntyvätkö sekä Mike Sanders että AJ Styles faceiksi asettuessaan SEX:ää vastaan. Koko SEX:n voisi kyllä jo kuopata. Tämä show oli Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 29.7.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Maaliskuu 2003

Next post

Arvio: WWE WrestleMania XIX

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.