2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #42

Päivämäärä: 30.4.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Main Eventinsä vuoksi viikkojen ajan etukäteen hypetetun huhtikuun viimeisen PPV:n selostajina olivat ketkäpäs muut kuin Mike Tenay ja Don West.

Tornado Tag Team Match

Disciples of the New Church vs. Harris Brothers vs. Perry Saturn & Justin Credible vs. America’s Most Wanted

Extreme Revolution (johon kuului Saturnin ja Crediblen lisäksi Sandman ja New Jack) oli siis tehnyt heel turnin edellisen ppv:n päätteeksi liittyessään Ravenin apujoukoiksi. Tässä jaksossa muuten myös Sandman toimi Ravenin apuna, joten edellisviikoinen toiveeni kaksikon erillään pitämisestä oli mennyt kuuroille korville. Samalla kun Extreme-poppoo oli kääntynyt heeliksi, oli Disciples of the New Church palannut ilmeisesti face-rooliinsa, koska he feudasivat edelleen tämän heel-poppoon kanssa. Tällä viikolla Extreme Revolutionin ja New Churchin lisäksi välejään keskenään selvittelivät myös SEX:ää edustavat Harrisin veljekset ja NWA:n puolesta taisteleva America’s Most Wanted. Keskinäistä historiaa näiden kaikkien joukkueiden välillä riitti roimasti, vaikka ottelu itsessään vähän filleri olikin.

Vähän sekavaksi ja mitäänsanomattomaksi jäi tämä avausottelu. Kehässä oli kyllä AMW:n, Saturnin, Crediblen ja Slashin kaltaisia hyviä painijoita, mutta silti tässä rymistelyssä ei oikein ollut mitään, mistä saada kiinni. Ehkä se johtui osittain siitä, että ilman kummempia selityksiä tämä tuntui olevan buukattu Tornado Tag Team Match tyylisesti niin, että kuka tahansa saattoi selättää kenet tahansa kehässä. Ainakaan tuomari ei edes yrittänyt pitää ottelua hallinnassaan niin, että vain kehävuorossa olevat voisivat selättää/tulla selätetyiksi. Tästä huolimatta joukkueet kikkailivat ottelun läpi vaihtoyritysten ajan. En myöskään tykännyt siitä, että tällaisessa ottelussa ei ollut mitään selvää panosta. Kokonaisuutena tämä vain tuntui aika turhalta ottelulta, jossa ei nähty mitään muistettavia liikkeitä tai muita erikoisia otteita. Perus-ok:ta mäiskintää, jota on kuitenkin nähty jo ihan tarpeeksi. Vähän enemmän olisin tältä toivonut.

* * 

Singles Match

Christopher Daniels vs. Jerry Lynn

Triple X oli noussut joukkuemestaruuksien ykköshaastajaksi vain viikko sen jälkeen, kun he olivat hävinneet joukkuemestaruutensa Jerry Lynnin ja Amazing Redin joukkueelle. Uusintaottelu nähtäisiin seuraavan viikon PPV:ssä, ja nyt mestari Lynn kohtaisi Danielsin lämmittelyottelussa. Ennen ottelua Lynn oli promottanut siitä, kuinka ottelussa nähtäisiin aivan uusi Jerry Lynn, joka oli kyllästynyt siihen, että kaikki käyttivät häntä ponnahduslautana eteenpäin urallaan. Viimeisimpänä sen oli tehnyt The Truth, joka oli edellisessä show’ssa hyökännyt Lynnin kimppuun vain kostaakseen koko TNA:lle häneen kohdistuvan syrjinnän. Ennen ottelua Daniels aukoi päätään Lynnille ja asetti otteluun lisäpanoksen: jos Daniels voittaisi, ensi viikon mestaruusottelussa Lynn ja Red painisivat mestaruusottelussa kaikkia kolmea Triple X:n jäsentä vastaan. Lynn hyväksyi panoksen sillä ehdolla, että Daniels hyväksyisi hänen ehdotuksensa: jos Lynn voittaisi, ensi viikon mestaruusottelussa Lynn ja Red painisivat mestaruusottelussa vain yhtä Triple X:n jäsentä vastaan.

Tämä ottelu oli kieltämättä harmillinen pettymys. Etukäteen odotin, että Daniels ja Lynn saattavat vaikka räjäyttää pankin Singles-kohtaamisellaan ja tarjota vuoden ensimmäisen TNA:n huippuottelun. Ikävä kyllä tuo olisi vaatinut vähintään 10 minuuttia lisäaikaa ja ehkä muutenkin toisen päivän. Jotenkin tuntui, että Lynn ja Daniels eivät olleet ihan parhaassa iskussaan, tai ehkä he eivät muuten vain sopineet toisiaan vastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Olen alkanut olla hieman huolissani siitä, kuinka monet Lynnin singles-kohtaamiset tosi taidokkaita X-Divarin tyyppejä vastaan ovat olleet pieniä pettymyksiä. Toivottavasti muutos ei ole pysyvä. Kaiken kritiikin jälkeen on todettava, että molempien liikkuminen oli toki erittäin hyvää ja ottelussa nähtiin monia hienoja liikkeitä, mutta ei tässä silti ollut sellaista fiilistä, jota olin odottanut. Mukava alakortin kohtaaminen muttei sen enempää.

* * ½

Tag Team Match

Sonny Siaki & David Young vs. AJ Styles & D-Lo Brown

AJ Stylesistä ja D-Lo Brownista oli selvästikin alettu leipoa uutta ME-luokan face-kaksikkoa, jotka eivät varsinaisesti olleet keskenään ylimpiä ystävyksiä mutta tulivat toimeen, koska heillä oli yhteinen vihollinen. Tuo vihollinen oli tietenkin Sports Entertainment Xtreme -porukka, jota tällä kertaa edustivat Sonny Siaki ja David Young. Samalla kun Styles ja Brown tahtoivat kostaa koko SEX:lle, molemmilla oli edelleen tavoitteena nousta NWA World Heavyweight -mestariksi, kunhan Ravenin ja Jarrettin ottelu olisi saanut ratkaisunsa.

Jos edellinen ottelu oli pettymys, tämä oli suuri positiivinen yllätys. Etukäteen ajattelin, että tämä koko SEX vs. Styles & Brown -kuvio oli viimeistään viimeviikkoisen mitäänsanomattoman joukkueottelun jälkeen niin loppuunkaluttu, että tämä ottelu olisi tosi tylsää katsottavaa. Toisin kuitenkin kävi. Styles oli tällä viikolla aivan ilmiliekeissä. Viime aikoina hänen otteensa ovat olleet hetkittäin heikompia kuin TNA-uran alkukuukausina, mutta nyt hän oli taas parhaassa kunnossaan. Ottelussa nähtiin muun muassa upea Shooting Star Press kehästä ulos ja myös TNA-historian ensimmäinen Pelé Kick, joka on oma suosikkini Stylesin liikkeistä. Myös Brown esiintyi edukseen, ja sekä Young että Siaki olivat oikein virkeitä. Itse asiassa Youngin ja Siakin joukkue tuntuu pelaavan tosi hyvin yhteen. Kokonaispakettina näillä aineksilla saatiin viihdyttävä, vauhdikas ja loppua kohti todella hyväksi yltynyt joukkueottelu. Lisää tälläistä, kiitos.

* * * 

Tässä välissä nähtiin etukäteen nauhoitettu haastattelu, jossa Mike Tenay tiukkasi The Truthilta ja Konnanilta selitystä viime viikon tapahtumille. Truth oli siis hyökännyt Amazing Redin ja Jerry Lynnin välisen ykköshaastajuusottelun aikana Lynnin kimppuun ja sen jälkeen vaatinut selostuspöydän takana olevaa Konnania tulemaan mukaansa. Konnan ja Truth puhuivat molemmat siitä, kuinka he ovat joutuneet painiurallaan vaikeuksiin ihonvärinsä ja taustansa takia. He syyttivät amerikkalaista painibisnestä rasismista. Heidän mukaansa USA:ssa ei ollut yhtään latinoa tai mustaa bookkaajaa, promoottoria, selostajaa yms. Truthin rasismisyyttelykuvio sai siis taas uuden alun, mutta kieltämättä liittouma Konnanin kanssa vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Odotan jatkoa. Onko Nelson ”Viscera” Knight dumpattu jo kokonaan? Toivottavasti ei, pitäähän nyt Viscerankin päästä TNA:ssa painimaan.

Elimination Match

Chris Sabin vs. Jason Cross vs. Shark Boy vs. Jimmy Rave

Tämä jos mikä oli puhdas filleri, mutta eipä asia minua pahemmin haitannut. Neljä satunnaisesti X-Divisioonan otteluissa esiintynyttä nuorukaista päästettiin siis ottelemaan toisiaan vastaan ja näyttämään taitojaan. Voittajalle oli luvassa varmasti paljon mainetta ja kunniaa sekä luultavasti enemmän näkyvyyttä X-Divarissa. Tuorein nimi näistä neljästä oli siis Chris Sabin, joka oli tehnyt TNA-debyyttinsä pari viikkoa aikaisemmin ja vakuuttanut monet arvostelijat otteillaan. Jimmy Rave oli esiintynyt parisen kertaa monen X-Divarilaisen otteluissa, ja Shark Boy sekä Jason Cross ovatkin varmaan tutumpia tapauksia. Ottelu käytiin eliminointisäännöillä.

Lisää viihdyttävää X-Divarin meininkiä. Tämäkin ylitti odotukseni (vaikkeikaan ihan edellisen joukkuemestaruusottelun tavalla) ja samalla Daniels vs. Lynnin tason. Juuri tälläista äärimmäisen vauhdikasta ja nopeasti tilanteesta toiseen etenevää usean X-Divarilaisen meininkiä olen viime aikoina kaivannut. Pari viikkoa sitten sitä nähtiin neljän joukkueen ottelussa, joka olikin vuoden paras kohtaaminen, ja nyt sitä tarjoiltiin lisää. Ottelun kiistaton tähti oli TNA-uraansa aloitteleva Chris Sabin, vaikka Sabinilta nähtiinkin ottelussa paha botchi, kun hänen piti vauhdista ponnistaa yläköydelle. Yläköydelle hyppäämisen sijaan Sabin ponnisti liian korkealle, ja hän lennähti suoraan ulos kehästä. Onneksi Sabin ei loukkaantunut, ja muuten tuo botch ei edes haitannut ottelun kulkua vaan näytti itse asiassa kummallisella tavalla hyvältä. Sabinin lisäksi myös kaikki kolme muuta olivat hyvässä iskussa, ja yhdessä he saivat aikaan oikein virkeän kamppailun. Tällaista on ilo katsella.

* * * 

Erik Watts ei ollut tässä show’ssa onneksi merkittävässä roolissa, mutta hän jatkoi viime viikolta tuttua sekopäistä linjaansa selittäen olevansa Jeff Jarrettin paras ystävä. Watts ilmoitti kannustavansa Jarrettia illan mestaruusottelussa ja toivovansa tälle kaikkea hyvää. Tämä koko Wattsin ja Jarrettin kuvio on muuttunut alkuvaiheen turhuudesta tämänhetkiseen idioottimaisuuteen. Ei hyvä suuntaus. Homma meni vain pahemmaksi, kun Dusty Rhodes keskeytti Wattsin promon. Ilmeisesti koko Rhodesin ja Next Generationin feudi oli nyt haudattu (jotain hyvää sentään), koska Rhodes ei edes muistuttanut Wattsia tämän kahden viikon takaisesta backstage-hyökkäyksestään. Sen sijaan hän kiltisti vaati Ric Flairin NWA-vyötä itselleen, ja Watts myös antoi sen hänelle. En yritä enää edes ymmärtää tätä, jos vain koko kuvio päättyy tähän.

NWA X Division Championship

Kid Kash (c) vs. Amazing Red

Kid Kashin feud oman managerinsa Trinityn kanssa oli tullut edellisellä viikolla jonkinlaiseen päätökseen, ja tällä viikolla Kash ilmoitti hyllyttäneensä Trinityn. Hän lupasi, että Trinity voisi palata, kunhan olisi oppinut kunnioittamaan Kashia. Oli miten oli, nyt Kashin oli aika puolustaa X-Divarin mestaruuttaan vanhaa kiistakumppaniaan Amazing Rediä vastaan. Olen edelleen katkera siitä, että TNA rakenteli viikkojen ajan hyvää feudia Redin ja Kashin välille, mutta lopulta he päätyivät unohtamaan koko feudin ja keskittymään pelkästään Kashin ja Trinityn erimielisyyksiin. Kai tämän kohtaamisen voi katsoa olevan jonkinlainen feud ending näiden kahden välillä, mutta ei tässä ole ollenkaan samaa fiilistä kuin olisi ollut, jos tätä ottelua olisi pohjustettu myös parin viime viikon ajan. Red ansaitsi tämän ottelun voittamalla joukkuemestaruusparinsa Jerry Lynnin ykköshaastajuusottelussa.

Parin positiivisen yllätyksen jälkeen tämä oli taas hienoinen pettymys. Siihen on tosin vain yksi syy: lopetus. Muuten ottelu oli todella vauhdikasta menoa ja hienoa painia, jota jo kertaalleen näiden kahden välillä nähtiin PPV:ssä 1 on 1 -ottelussa. Tuolloin annoin ottelulle arvosanaksi ***½, ja se oli ehdottomasti parhaimpia X-Divisioonan mestaruusotteluita kuukausiin. Nyt odotin vähintäänkin samanlaista ja ehkä vielä hitusen enemmän. Suurin piirtein samaan olisikin luultavasti ylletty, ellei ottelua olisi lopetettu niin idioottimaisesti. Molemmat miehet väläyttivät näyttäviä high flying -loikkia (Red muun muassa upean diven kehästä ulos ja Kash puolestaan Double Jump Corkscrew Splashin) ja olivat muutenkin täysillä mukana. Sitten kuitenkin saatiin typerä ref bump ja sen jälkeen taas sen yhden saman mysteerisen luchadoren sekaantuminen, joiden olin jo toivonut loppuvan. Sekaantumisen jälkeen homma loppui kuin seinään ja vieläpä todella typerästi, koska tuomari ei ollut ollenkaan tilanteen tasalla. Kieltämättä lopetus jätti pettyneen maun suuhun, vaikka ottelu olikin hyvä.

* * *

Tässä välissä nähtiin erittäin tarpeellinen angle, jossa koulupukuun pukeutunut random-beibi hyökkäsi TNA:n tunnetuimman häkkitanssijan Lollipopin kimppuun. Kyseinen hyökkääjä oli oikeasti Tracy Brooks, joka tultaisiin tuntemaan aktiivisena osana TNA:n rosteria tulevina vuosina, mutta tässä vaiheessa hänelle ei annettu edes nimeä. Lopulta tilanne ajautui siihen, että Lollipop piti yhden TNA:n historian huonoimmista promoista, jossa hän haastoi kyseisen neidon otteluun. Onneksi mitään virallista ottelua ei nähty, sillä vajaa puoliminuuttinen catfightkin kehässä oli jo tarpeeksi vaivaannuttavaa katsottavaa. Oliko tämä tarpeellinen osa show’ta? Ei. Olisiko tähän kulutetut 5 minuuttia voinut käyttää toisin? Ehkäpä.

NWA World Heavyweight Championship

Jeff Jarrett (c) vs. Raven

Vihdoin sen aika oli koittanut. TNA:n tähänastisen historian odotetuin ottelu ja samalla isoin päämestaruuskohtaaminen. Tätä oli odotettu siitä lähtien, kun Raven teki TNA-debyyttinsä tammikuussa ja hyökkäsi Jeff Jarrettin kimppuun. Kuukausi sitten Raven oli voittanut AJ Stylesin ykköshaastajuusottelussa, ja nyt hänellä oli vihdoin mahdollisuus täyttää hänen kohtalonsa, josta Raven oli puhunut debyytistään lähtien. Ravenin kohtalo oli hänen omien sanojensa mukaan nousta NWA World Heavyweight -mestariksi. Edellisen show’n päätteeksi Extreme Revolution -porukka oli auttanut Ravenia Jarrettin pieksemisessä, ja tämän show’n aikana SEX oli ollut raivoissaan siitä, kuinka Extreme-porukka oli ryöstänyt Ravenin heiltä. En edelleenkään ihan tajua tätä Ravenin ja SEX:n välistä yhteyttä, koska Vince Russon poistumisesta lähtien Raven ei ole ollut kertaakaan SEX:n pukuhuoneessa tai missään muussakaan normaalissa yhteydessä SEX:ään. Silti hän mukamas kuului yhä tuohon porukkaan. Miten vain. Ainoat Ravenin todelliset liittolaiset tuntuivat olevan Alexis ja Julio, jotka muodostivat The Gatheringin. Tätä suurta ottelua oli hehkutettu koko show’n ajan, ja ennen ottelua oli nähty muun muassa monien tärkeiden TNA-painijoiden mietteitä siitä, kumpi voittaisi ottelun. Lisäksi ennen ottelua nähtiin ainakin kolme hypevideota, jotka olivat sisällöltään hyviä mutta taas kerran tekniseltä toteutukseltaan naurettavan kömpelöitä. Videot näyttivät efektiensä ja fonttiensa osalta oikeasti siltä, että ne oli tehty Windows Movie Makerilla, mikä ei ole kovin hyvä juttu, jos haluaa olla vakavasti otettava mainstream-promootio.

Mitä tästä ottelusta oikein pitäisi sanoa? Kyseessä oli TNA:n tähänastisen historian suurin ottelu, ja puhtaalla buukkauksella TNA:lla olisi ollut mahdollisuuksia ihan mihin vain. Sen sijaan TNA päätti mennä sitä toista reittiä ja sotkea ensimmäisestä minuutista lähtien otteluun sekaantumisia ja muuta epäloogista buukkausta. Oliko tässä ottelussa diskausmahdollisuutta vai ei? Olen tästä ennenkin valittanut TNA:n otteluiden kohdalla, ja se tuntuu olevan ihan viikottainen ongelma, mutta tässä se ärsytti erityisen paljon. Välillä terästuolin iskuja salattiin viimeiseen asti tuomarilta, mutta välillä kaikenlaista diskauksen arvoista tehtiin suoraan tuomarin nenän edessä. Ja jos kaikki on sallittua, mihin perkeleeseen niitä ärsyttäviä ref bumppeja tarvitaan? Ja miksi tähän otteluun piti sekoittaa jotenkuten ymmärrettävien Alexiksen ja Julion sekaantumisen lisäksi koko SEX, Disciples of the New Church, Team Extreme ja lopulta vielä comebackinsa tehnyt Sabu? Miksi? Miksi Jarrettin ja Ravenin ei vain annettu painia keskenään? Miksi Raven laittoi Jarrettin käsirautoihin ja myöhemmin päästi itse hänet pois niistä? Miksei tässä buukkauksessa voi olla mitään järkeä? Raven ja Jarrett tekivät kehässä ihan hyvää työtä – eivät tosin millään tavalla erityisen hyvää – mutta suurin syy ottelun floppaamiseen oli buukkaus. Myös loppuratkaisu oli todella huono, ja yleisökään ei tuntunut olevan kovin innoissaan siitä.
* *


Periaatteessa tämä show oli ihan toimiva viikottaispaketti, mutta etukäteishehkutukseen verrattuna tämä oli kieltämättä pettymys. Etukäteen ajattelin ja toivoin, että tämä olisi vihdoin vuoden ensimmäinen TNA-ppv, joka ylittäisi Kehnon rajan. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja suurin syy siihen oli Main Eventin floppaaminen. Jotenkin koko ME:n buukkaus tuntui taas tappavani kiinnostuksen tätä promootiota kohtaan. Miksi kaikki piti tehdä niin typerästi? Miksei Jarrettiin ja Raveniin voitu luottaa sen vertaa, että heille annettaisiin mahdollisuus kunnon 1 on 1 -otteluun? Nyt koko feud on kuollut, ja TNA:n pitää keksiä joku uusi vetonaula. Ei tule heti mieleen, mikä se voisi olla. Harmillista show’ssa oli myös se, että toinen pääottelu (Kash vs. Red) ei yltänyt ihan toivotulle tasolle. Onneksi keskikortissa nähtiin pari kivaa yllätystä, ja show’ssa ei ollut yhtään kehnoa ottelua. Kokonaisuudessaan homma oli siis ihan jees viikottaiseksi ppv:ksi, mutta odotuksiin nähden tämä oli harmillinen pettymys. Kehno.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 18.8.2003

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Huhtikuu 2003

Next post

Arvio: WWE Judgment Day 2003

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.