2003ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #59

Päivämäärä: 27.8.2003

Sijainti: Nashville, Tennessee


Elokuun viimeinen ppv. Selostajaksikon tiedättekin. Haastattelijan roolia tässä jaksossa hoiti Terry Taylor, sillä Scott Hudson oli jossain menossa tämän viikon.

Six Man Tag Team Match

Shane Douglas & Disciples of the New Church vs. 3 Live Krew

Shane Douglas ja Disciples of the New Church olivat käyneet pitkän aikaa sotaa Ravenia ja The Gatheringiä vastaan, eikä se edelleenkään ollut ohi. Tällä viikolla he kuitenkin kohtasivat Killings & Konnan & James -kolmikon, joka edelleenkin ajelehtii tyhjyydessä. James Mitchell muuten ilmoitti tämän ottelun aikana, että Alexis Lareeta ei näkynyt tänään backstagella ja että hänen tietojen mukaan Laree oli jättänyt Gatheringin eikä enää esiintyisi TNA:ssa. Saa nähdä, pitääkö paikkansa. Moni asia on kuitenkin epäselvää edelleen tässä New Church & Douglas vs. Raven & Gathering -kuviossa. Kuka on se Mitchellin mysteerinen apuri, joka on useamman kerran piessyt Ravenin?

Pakko antaa sen verran kehuja tähän mennessä 3LK:n toiminnasta, että kehässä äijät ovat olleet paljon viihdyttävämpiä kuin olisin luullut. Viikottaiset videoanglet olivat lähes pelkkää paskaa, mutta kehätoiminnassa 3LK ei ole ollut ollenkaan niin huono kuin olisi voinut luulla. Siihen on auttanut paljon se, että Konnan on ymmärretty pitää porukan puhemiehenä ja samalla tyyppinä, joka on kaikkein vähiten kehässä. Killingsille on puolestaan annettu eniten kehäaikaa, ja hän on ollutkin hyvässä iskussa. Jameskin on tuntunut olevan tavallista virkeämpi. Tämäkin ottelu New Churchia ja Douglasia vastaan oli ihan kivaa menoa, vaikka minkäänlaista pohjustusta ei tälle ottelulle ollutkaan. Erityisesti Killings, Slash ja Sinn näyttivät hyvältä mäiskiessään toisiaan. Ei tässä silti mitään normaalista kivasta 6-Man Tagista poikkeavaa nähty, joten mistään varsinaisesti hyvästä ottelusta ei puhuta. Lisäksi lopetus oli sen verran typerä, että se tiputtaa tämän tv-ottelun arvosanojen tasolle. Silti ihan ok alku illalle.

* *

Singles Match

Sonny Siaki vs. D-Lo Brown

Tämän viikon show’n alussa mainostettiin, että jakson aikana ratkaistaisiin otteluissa mahdollisimman monta meneillään olevaa feudia. Tämä oli näistä ”ratkaisevista otteluista” ensimmäinen, kun Sonny Siaki ja D-Lo Brown päästettiin ottelemaan toisiaan vastaan. Tämä feud oli saanut alkunsa jo hyvän aikaa sitten, kun Siaki oli kerta toisensa jälkeen aiheuttanut Brownille tappion mestaruusotteluissa AJ Stylesiä vastaan. Lopulta Siaki oli tullut tempuistaan niin ylimieliseksi, että hän oli mielestään valmis päättämään Brownin uran. Niinpä hän yritti järjestää edellisellä viikolla hautajaiset Brownin uralle, mutta tuo kuvio sai Siakin kannalta ikävän käänteen, kun Brown pomppasi ringsidellä olleesta arkusta ja pieksi Siakin. Myöhemmin illalla Brown vielä eliminoi Siakin ykköshaastajuus-Gauntletista.

Vähän laimeaksi jäi Siakin ja Brownin kohtaaminen. En minä toisaalta tältä ihan hirveästi odottanutkaan, koska jotenkin Siaki vs. Brown ei vain kuulosta sellaiselta otteluparilta, joka saisi aikaan jotenkin huikean kohtaamisen. Tämä saattaa nyt kuulostaa hieman oudolta, kun juuri edellisessä arviossa sanoin, että Siakin ja Brownin feud kuulostaa hyvältä. Olen edelleen sitä mieltä, mutta lähinnä siis sen takia, että se tuo vähän tuoreutaa näihin muuten jämähtäneisiin kuvioihin. Lisäksi Siaki ja Brown esittelivät kyllä ihan nättejä liikkeitä, ja esimerkiksi Brownin ASAI Moonsault ja Siakin vakuuttava Powerbomb kehän ulkopuolella olivat oikeasti näyttäviä hetkiä. Ottelulla ei kuitenkaan ollut aikaa erityisen paljon, ja siitäkin osa meni Trinityn sekaantumisten kanssa säätämiseen. Niinpä tästä jäi lähinnä sellaisen kivan tv-ottelun fiilis, mutta parempaankin voi hyvin olla mahdollisuuksia oikealla buukkauksella.

* * 

NWA X Division Championship

Michael Shane (c) vs. Jerry Lynn

Michael Shane oli tosiaankin voittanut X-Divisioonan mestaruuden edellisessä show’ssa nähdyssä historian ensimmäisessä Ultimate X Matchissa, sillä Chris Sabin ja Frankie Kazarian keskittyivät lopussa liikaa toistensa telomiseen. Shane oli käyttäytynyt jo useampana viikkona ylimielisesti, ja mestaruusvoitto oli vain pahentanut tilannetta. Nyt Shane kuvitteli olevansa vähintäänkin TNA:n suurin tähti, ja hän hehkutti ennen ottelua nähdyssä haastattelussa olevansa Shawn Michaelsin serkku. Ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessaan Shane sai vastaansa TNA:n X-Divisioonan suurimman legendan Jerry Lynnin, jolla oli ollut viime aikoina suuria ongelmia TNA:n hallintokonsultin Don Callisin kanssa. Callis oli viime viikkoina estänyt Lynnin pääsemisen show’ihin, yhyttänyt turvamiehet tämän kimppuun ja antanut tälle jopa sakot liiallisesta aggressiivisesta käyttäytymisestään. Callisin mukaan Lynn ei ollut millään tavalla sopiva ykköshaastaja törkeän käytöksensä vuoksi, mutta NWA:n Director of Authority Erik Watts oli silti antanut Lynnille tämän mestaruusottelun.

Hyvä X-Divisioonan mestaruusottelu kuten sopi odottaa. Ikävä kyllä osasin odottaa myös sitä, että ei tästä mitään suurta klassikkoa kehkeytynyt. Taisin jo jossain aikaisemmassakin arvostelussa sanoa, että jollain tavalla Lynn ei ole viime aikoina ollut ihan parhaassa iskussaan, ja samanlainen fiilis jäi myös tästä ottelusta. Jotenkin Lynn on ehkä ajautunut painityyliltään aika kauas X-Divarin menosta, vaikka vielä viime vuonna ja tämän vuoden alkupuolellakin hän tarjosi todella vauhdikkaita otteluita. Nyt Lynnin otteluissa on enemmän ykkösasiana kehäpsykologia ja otteluiden rakentelu sen sijaan, että nähtäisiin erityisen räjähtävää toimintaa. Ei siinä periaatteessa mitään vikaa ole, mutta toivoisin ehkä vähän menevämpää touhua näiltä X-Divarin otteluilta. No, Lynnin piipahdus tässä divisioonassa tuskin oli paljon tätä ottelua pidempi. Ja olihan tämä koitos ehdottomasti hyvä ja mukavan pitkäkin tasaväkinen kamppailu, jossa molemmat pääsivät näyttämään osaamistaan. Harmi vain, että lopetus oli taas laimea.

* * * 

Singles Match

Abyss vs. Sandman

Abyss oli edellisviikon Gauntlet Matchin ehdottomasti vakuuttavin painija, joka kylvi koko ottelun ajan tuhoa ja eliminoi suurimman osan painijoista. Abyss eliminoi ottelun aikana jopa Kid Kashin, jonka apurina hän oli tähän asti toiminut. Samalla tavalla Abyssin eliminoimaksi joutui myös Sandman, ja nyt nämä kaksi hyvin poikkeuksellista painijaa pistettiinkin toisiaan vastaan rematch-hengessä. Ennen ottelua Kid Kash saapui vaatimaan Abyssiä tilille viime viikon tempuistaan.

Eipä tästä ottelusta ole hirveästi sanottavaa, sillä paljoa ei kolmessa minuutissa ehdi tapahtua. Abyss oli jälleen vakuuttavan oloinen jyrätessään Sandmanin maahan sekä kehässä että kehän ulkopuolella näyttävillä power-liikkeillä. Sandmankaan ei ollut mitenkään kamalan huonossa iskussa tällä kertaa, mutta alkaahan hän olla jo aika väsynyt näky tässä TNA:n rosterissa. Ensimmäiset kuukaudet Sandmanin kanssa toimivat vielä hyvin, mutta nyt kaverille ei ole enää hyvään aikaan keksitty mitään järkevää käyttöä. Kun tähän lisätään se, että Sandman ei ole varsinainen painiparkettien partaveitsi, niin minun puolestani koko tyypistä voitaisiin vähitellen luopua. Koittakaa sen sijaan vaikka hankkia se Sabu vielä kerran takaisin. Tästä ottelusta sen verran, että tämä lähti kyllä käyntiin ihan siedettävästi, mutta paljon sen enempää ei ehtinytkään tapahtua, kun hommaan sotkettiin Kid Kashin sekaantuminen. Sen jälkeen nähtiin vain Kashin ja Abyssin huutoa toisilleen, yksi botchattu spotti ja laimea lopetus. Lyhyeksi jäi ja ehkä hyvä niin. Puhtaasti huono ottelu.

*

NWA Tag Team Championship

America’s Most Wanted (c) vs. Simon Diamond & Johnny Swinger

Tätä feudia on varmaan turha enää selittää. America’s Most Wanted ja Diamond & Swinger ovat olleet toistensa kimpussa viikko toisensa jälkeen. Viime viikkoon asti AMW oli hallinnut feudia otteluissa, ja Diamond & Swinger olivat puolestaan ottaneet omansa takaisin pieksemällä Harrisin ja Stormin postmatch- tai backstage-angleissa. Viime viikolla tilanne kuitenkin kääntyi, kun Diamond ja Swinger voittivat AMW:n non title -ottelussa. Nyt tuo kaksikko sai voittonsa ansiosta vielä yhden mestaruusottelun AMW:tä vastaan.

Jo totuttuun tapaan nämä kaksi joukkuetta pistivät pystyyn hyvän ottelun. En ole enää ihan varma omistakaan laskuistani, mutta tämä oli joko neljäs tai peräti viides näiden joukkueiden välinen kohtaaminen parin viime kuukauden aikana, mutta vieläkään en ole kyllästynyt katsomaan näitä otteluita. Jotenkin tässä kuviossa on toiminut erinomaisesti se, että tämä nelikko on ottanut yhteen lähes joka viikolla. Nyt tässä oli lisäksi vielä vähän uutta särmää mukana, kun Diamond ja Swinger olivat vihdoin onnistuneet päihittämään AMW:n, ja he olivat kertaheitolla paljon uskottavamman näköisiä haastajia. Otteluna tämä kohtaaminen oli aika lähellä parasta, mitä näiltä joukkueilta on nähty, mutta vieläkään ei ihan päästä sille ***½-tasolle. Suurin syy oli tästä show’sta tuttu teema, eli laimea lopetus. Toisaalta lopetus oli sopivan erikoinen, joten siinä mielessä se oli hyvä. Parasta ottelussa oli kuitenkin kaikkien neljän totaalinen omistautuminen, joka näkyi muun muassa huikeassa kulmaspotissa, jossa Johnny Swinger paiskasi Powerbombilla kolmen miehen tornin kulmauksesta alas. Aivan pirun hienon näköinen bumppi. Kokonaisuutena siis hyvä joukkueottelu, joka olisi tarvinnut hienoon arvosanaan vain hieman toisenlaisen päätöksen tai vielä vähän lisää jotain uutta.

* * * 

Bullrope Match

Glenn Gilberti vs. Dusty Rhodes

Tämä ottelu alkoi suoraan edellisen jälkimainingeista, sillä sekä Glenn Gilberti että Dusty Rhodes olivat sekaantuneet äskeiseen joukkuemestaruusotteluun. Rhodes oli sekaantunut tähän AMW vs. Diamond, Swinger & Gilberti -kuvioon kaksi viikkoa sitten saavuttuaan Harrisin ja Stormin avuksi 6-Man Tag Team Matchiin. Tuossa ottelussa Gilberti ja Rhodes olivat piesseet toisiaan pahasti, ja nyt miehet saivat mahdollisuuden selvittää välinsä 1 on 1 -ottelussa. Stipulaatioksi oli määrätty Rhodesin bravuuriottelu Bullrope Match.

Tämähän ei edes ollut niin kamala kuin luulin. Toisaalta kun pelkäsin etukäteen tästä lähinnä DUD-tasoista kohtaamista, niin tuo komentti ei vielä liikoja tarkoita, eikä tältä ottelulta liikoja kannatakaan odottaa. Tämä oli aivan ehdottomasti huono ottelu, mutta tähän kuvioon liittyvänä osana tämä oli yllättävän toimiva harmiton minikohtaaminen. Rhodes näytti itse asiassa tässä ottelussa paremmalta kuin monissa muissa TNA-otteluissaan, ja Gilbertikin hoiti taas vaihteeksi sen tehtävän, minkä hän osaa, eli turpiin ottamisen. Rehellisyyden nimissä on tosiaan vielä kerran muistutettava, että tässä ei oikeastaan nähty painia nimeksikään. Ottelu koostui lähinnä Gilbertin pakoiluyrityksistä, ja Dustyn kyynärpääiskuista sekä lehmikellolla mäiskimisestä. Ottelun huonoin osuus oli illan teemaan sopien lopetus. Christopher Danielsin sekaantumisessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta ei sitä ihan kaikkein uskottavimmalla tavalla hoidettu.

NWA World Heavyweight Championship

AJ Styles (c) vs. Raven

AJ Stylesille haettiin edellisen viikon Gauntlet Matchissa uutta ykköshaastajaa, ja Ravenhan tuon ottelun lopulta voitti. Raven oli TNA-debyytistään lähtien puhunut siitä, kuinka NWA World Heavyweight -mestariksi nouseminen oli hänen kohtalonsa, ja tämä oli hänen ensimmäinen mahdollisuutensa Jarrettille huhtikuussa koetun tappion jälkeen saavuttaa tuo himoittu asema päämestarina. Raven veti ennen tätä ottelua suorastaan briljantin promon, jossa Raven puhui siitä, että Shane Douglasin ja James Mitchellin kanssa käydyt sodat olivat vain pieniä sivupolkuja ennen lopullisen päämäärän saavuttamista.

Ehdottomasti parhaimpia tämän firman tarjoamia päämestaruusotteluita. Raven ja Styles todella pistivät kroppansa täysillä peliin ja ennen kaikkea lähtivät tähän otteluun todella energisenä mukaan. Kumpikin paahtoi ihan täysillä, eikä ottelussa ollut hetkeäkään mitään tylsää rest hold -hetkeä. Jopa submission-vaiheet olivat oikeasti uskottavan ja kivuliaan näköisiä ja ihan jotain muuta kuin perus Chin Lockeja. Styles bleidasi heti alussa, ja molemmat ottivat kovaa bumppia vastaan. Erityisesti Ravenin viisi Russian Leg Sweepiä turva-aitaa päin näyttivät tosi pahalta, ja Styles puolestaan vastasi niihin huikeilla high flying -liikkeillään. Olin siis kokonaisuudessaan todella fiiliksissä tästä ottelusta, mutta ikävä kyllä loppu pilattiin ylibuukkauksella. Yksi sekaantuminen oli vielä ok, ja toinenkin menetteli, mutta lopussa oli niin paljon sekaantumisia, että koko mielessäni vallinnut jännitys ottelun lopputuloksesta meni lopulta yli. Sen jälkeen minulle oli ihan sama, mitä ottelussa kävi, joten taas kerran TNA pilasi liialla ylibuukkauksella päämestaruusottelunsa lopun. Toisenlaisella lopetuksella olisi voinut olla huippuottelu, nyt vain hieno. Ottelun jälkeen nähtiin vielä huikea joukkotappelu, jossa AMW, Raven, Jeff Jarrett, Erik Watts ja D-Lo Brown kävivät AJ Stylesiä, Sonny Siakia, Simon Diamondia, Johnny Swingeriä ja Christopher Danielsia vastaan.

* * * ½


Ihan toimiva show. Pari huonoa ottelua toki aiheutti taas sen, ettei tälläkään kuuhun päästä, mutta vastapainona jakson aikana nähtiin kuitenkin yksi hieno ja pari hyvää ottelua. Kun vielä TNA oppisi buukkaamaan otteluidensa lopetuksia paremmin, oltaisiin jo pitkällä. Nyt on kuitenkin menossa ehdottomasti parempi vaihe buukkauksessa, ja monet juonikuviotkin ovat vähintään ok:ita. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Tämä oli Kehno mutta vuoden 2003 keskiverto-TNA:ta parempi.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.12.2013

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Elokuu 2003

Next post

Arvio: WWE Unforgiven 2003

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.