2004ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #82

Päivämäärä: 25.2.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Viime show’n lopussa paljastui siis, että Vince Russo on NWA:n Director of Authority. Varmaan ensimmäistä kertaa urallaan face-roolia vetävä Russo oli ilmeisesti palauttanut arjen takaisin TNA:han, sillä Mike Tenay oli palannut takaisin selostamoon Don Westin vierelle, ja aikaisemmin kenkää saaneet Jeremy Borash, Tiny the Timekeeper ja Sarah the Ticket Ladykin olivat saaneet työnsä takaisin. Samaan aikaan Don Callis oli nyt saanut porttikiellon TNA-areenalle (jaaha, olikohan soppari Callisin kanssa päättynyt?), ja tästä eteenpäin hänellä oli lupa toimia vain TNA:n managing consultina, joka hänen virallinen työnimikkeensä oli. Kaiken huipuksi tämä oli ensimmäinen TNA:n historian show, jossa ei nähty sisääntulorampin vieressä olevissa häkeissä tanssivia Nitro Girls -tyylisiä tyttöjä: Russo kuulema halusi keskittyä nyt vain painiin.

Nämä kaikki ovat toki hienoja asioita, mutta täysin epäloogisia ja järjettömiä. Jos kerran Russolla oli valtaa näihin kaikkiin päätöksiin yksinään (koska NWA:n Board of Directorshan oli hajotettu ja menettänyt kaiken valtansa Erik Wattsin potkujen jälkeen), miten h****tissä Erik Wattsilla ei ollut näihin vastaaviin temppuihin valtaa yhdessä NWA:n Board of Directorsin kanssa? Miksi Watts ei voinut muun muassa antaa Callisille porttikieltoa ja pakottaa häntä pois TNA:n viikottaiskuvioista, jos Russo pystyi siihen? Välillä tässä TNA:n touhussa ei ole yhtään mitään järkeä, eikä asiaa vaivauduta selittämään mitenkään. Miten h****tissä Callis voi ensin voittaa kaiken vallan TNA:n hallintaan ja sitten saada parin viikon päästä porttikiellon areenalle vain, koska joku tyyppi oli vielä ehditty nimetä Director of Authorityksi? No, olen joka tapauksessa tyytyväinen, että tämä kuvio kaikkine Callis-säätöineen jne. alkaa ehkä vähitellen ajautua päätökseensä, mutta eipä tätä edes yritetty hoitaa tyylikkäästi.

Three Way Dance

Juventud Guerrera vs. Petey Williams vs. Jerry Lynn

Viime viikolla oli tosiaan ilmoitettu, että pari viikkoa aikaisemmin nähty America’s X Cup ei suinkaan jäänyt ainoaksi laatuaan, vaan maaliskuussa Team Canada haastaa tuosta ensimmäisestä turnauksesta voittajaksi selvinneen Team Mexicon. Team Canadan managerina toimisi Scott D’Amore, ja joukkueen kapteeni olisi Teddy Hart, joka pistäytyi TNA:ssa viime syksynä. Ikävä kyllä Hart oli tässä vaiheessa vielä loukkaantunut, joten hän ei päässyt ottelemaan lämmittelyottelussa tulevan vastustajajoukkueensa kapteenia Juventud Guerreraa vastaan. Sen sijaan Hartia tässä ottelussa paikkasi hänen tuleva joukkuekaverinsa, nuori Petey Williams, joka teki tässä ottelussa TNA-debyyttinsä. Williams oli vasta uraansa aloitteleva nuorukainen, ja hänestä kuulisimme vielä. Guerreran ja Williamsin lisäksi tähän otteluun osallistui Team TNA:n kapteeni Jerry Lynn, joka sai viime viikolla Jeff Jarrettilta potkut, koska hänen luotsaama joukkueensa oli hävinnyt Team Mexicolle. Director of Authority Russo kuitenkin perui myös Lynnin potkut ja määräsi hänet takaisin Team TNA:n kapteeniksi. Tässä ottelussa kaikkien kolmen miesten joukkueet seurasivat ottelua ympäri areenaa.

Mukava ottelu kahden konkarin ja yhden tulokkaan välillä, mutta ei tässä päästy ollenkaan sellaiselle tasolle kuin olin ehtinyt jo toivoa, kun katsoin Guerreran, Williamsin ja Lynnin kävelevän kehään. Jotenkin tuntui, että samaan aikaan kolmikko säästeli itseään suurempia otteluita varten ja että tuon säästelyn takia tässä nähtiin muutamia harmillisia botcheja, kuten varsin tyhmältä näyttänyt Lynnin Top-Rope DDT Guerreralle. Heikkouksista huolimatta tässä oli joka tapauksessa kolme perhanan taidokasta X-Divarin painijaa toisiaan vastaan, ja suurimman osan ajasta ottelussa oli mukavan nopea tempo ja kolmikon taistelua oli ehdottomasti ilo katsella. Tässä myös nähtiin muutamia oivallisia kolmen miehen spotteja, kuten Top-Rope Sunset Flipin ja Superplexin yhdistelmä komboksi. Kyseessä oli siis kaikin puolin mainio ja vauhdikas opener, jossa buildattiin hyvin tulevaa America’s X Cupia. Parhaan suorituksen teki mielestäni Williams, joka oli heti TNA-debyytissään hienossa iskussa.

* * * 

Olipa Russo heel tai face, ilmeisesti hän tarvitsee vähintään yhden anglen, joka keskittyy vain häneen. Mike Tenay siis saapui esittelemään uuden NWA Director of Authorityn, joka saapui kehään eikä saanut yleisöltä mairittelevaa vastaanottoa. Tenaykin kertoi ensin epäilleensä Russoa mutta lopulta kääntyneensä tämän puolelle kuultuaan tämän selityksen. Russo alkoi selityksensä kertomalla lokakuisesta illasta, jolloin Jeff Jarrett oli hakannut hänet teho-osastokuntoon, ja hänen vaimonsa oli kysynyt häneltä, miksi Russo oli ajanut itsensä tuohon jamaan. Tuolloin Russo tajusi tehneensä 10 vuoden ajan kaiken väärin painibisneksessä. Russo myönsi myyneensä sielunsa ratingseille ja tehneensä vuosien ajan loputtomasti vääriä päätöksiä vääristä syistä. Russo peräti kutsui itseään antikristukseksi. Sitten Russo kertoi, kuinka hän on vihdoin nähnyt valon ja kuinka hän todella tahtoo tehdä muutoksen. Juuri kun Russo oli kertomassa, miten tuo onnistuisi, Jarrett keskeytti hänet.

Jarrett sanoi heti alkuunsa, ettei usko sanaakaan Russon puheesta. Jarrett kertoi antaneensa Russolle anteeksi silloin, kun hän hakkasi tämän lokakuussa, joten Russo voi päästä Jarrettin puolelle, jos hän vain kysyy sitä. Tämäpä onkin hauskaa, nyt Jarrettin ja Russon roolit ovat kääntyneet ympäri. Russo kuitenkin keskeytti Jarretin sanomalla, että nuo ajat ovat ohi. Russon mukaan Jarrettin on aika astua sivuun ja antaa valokeilapaikka nille, jotka ovat sen ansainneet. Tuo kommentti raivostutti Jarrettin, joka tönäisi Russon maahan kahdesti ja yritti saada tämän hermostumaan. Russo osoitti olevansa isompi persoona, eikä hermostunut. Sen sijaan hän nousi molemmilla kerroilla ylös ja ilmoitti jälkimmäisellä kerralla todistaneensa todellisen luonteensa nyt kaikille. Lopuksi hän sanoi Jarrettille, että tänään Jarrettilla olisi luvassa vapaailta, mutta pian asiat muuttuvat. ”One man’s dream is about to come his destiny”. Jännittävää.

Singles Match

Johnny Swinger vs. Simon Diamond

Johnny Swinger oli siis vihdoin viime viikolla paljastanut petturiksi, joka oli kaikki nämä viikot valehdellut, ettei olisi allekirjoittanut Jarrettin vaatimaa lojalitettisopimusta, vaikka oli oikeasti pistänyt nimensä alle papereihin. Kun tämä paljastui viime viikolla Simon Diamondille, kävi Swinger yhdessä Glenn Gilbertin, David Youngin ja Kid Kashin kanssa Diamondin kimppuun. Mitään logiikkaa tässä panttailussa tai mitään järkevää selitystä koko salailukuviolle ei annettu viime viikolla, eikä sitä tehty nytkään. Miksi Swinger allekirjoitti? Miksi hän ei tunnustanut heti? Miksi hän ei halunnut Diamondin tietävän? Miksi hän ei tahtonut enää tehdä yhteistyötä pitkäaikaisen ystävänsä Diamondin kanssa? Miksei hän ennemmin houkutellut Diamondia myös Jarrettin puolelle? Miksi Swinger tekee nyt taas yhteistyötä Youngin ja Gilberttin kanssa, vaikka koko kuvio alkoi siitä, että Swinger ja Diamond eivät voineet enää sietää Youngia ja Gilberttiä? Miksi Swinger ensin salaili allekirjoitusta viikkotolkulla ja sitten lopulta kävi Diamondin kimppuun, kun Diamond sai ratkaisevat paperit käsinsä? Miksei hyökätä Diamondin kimppuun jo ajat sitten, jos hän meinasi joka tapauksessa puukottaa tätä selkään? Muun muassa näihin kysymyksiin emme saaneet vastausta. Sen sijaan saimme ottelun Swingerin ja Diamondin välille.

Aika mitäänsanomattomaksi jäi tämän ottelun anti. Ensin Diamond juoksi Swingerin perässä ympäri areenaa, kunnes miehet lopulta päätyivät kehään ja alkoivat mäiskiä toisiaan intenssiivisesti. Tuota vaihetta kesti reilut kolme minuuttia, ja se olikin ehdottomasti viihdyttävin osuus tästä kokonaisuudesta. Erityisesti Diamond näytti taas oikein hyvältä ja sai täräytettyä muun muassa pirun nätin Superkickin Swingerille. Diamondissa on mielestäni paljon potentiaalia, ja ei Swingerkään huono ole, mutta vaikutti jotenkin vähän kankealta. No, tämän parhaan vaiheen jälkeen saatiin sitten varsin köykäinen lopetus ottelulle – paitsi ettei se ollutkaan lopetus, sillä Swingerin huijauksen takia ottelua päätettiin jatkaa. Tämän jälkeen saatiin nauttia taas hetken aikaa normaalista painista, kunnes kaiken maailman huijaukset ja lopulta sekaantumiset sotkettiin taas loppuosioon niin, ettei lopetuksesta jäänyt paljon käteen. Laimeaa, laimeaa. Ottelun jälkeen Swinger, Young, Gilberti ja Kash pieksivät Diamondia, kunnes Juggalo Championshit Wrestlingin kasvatit 2 Tuff Tony ja Rude Boy riensivät Diamondin apuun. Tämänkin jälkeen facet olivat alakynnessä, kunnes mustapaitaiset turvamiehet Don Harrisin johdolla pelastivat tilanteen.

* ½ 

Tag Team Match

New Franchise vs. 3 Live Kru

New Franchisen ja 3 Live Krun feud oli alkanut Douglasin ja Shanen mielestä siitä, kun 3LK oli eräässä hassunhauskassa etukäteen nauhoitetussa anglessaan naureskellut New Franchisen (ja kaikkien muidenkin TNA:n joukkueiden) otteille ja potentiaalille. New Franchise ei tällaista pilkkaa niin vain sulattanut, ja niinpä he seuraavalla viikolla aiheuttivat 3LK:lle tappion mestaruusottelussa Redshirtsejä vastaan. Tässä vaiheessa kuviosta tuli henkilökohtainen myös 3LK:n painijoiden mielestä, ja viime viikolla nähtiin vihdoin ensimmäinen ottelu näiden joukkueiden välillä, kun Michael Shane kohtasi Ron Killingsin. Tuossa ottelussa kuvio muuttui vain entistä henkilökohtaisemmaksi, kun Shanen ja Killingsin painiessa Shane Douglas hyökkäsi yläkerään Spanish Announcer Teamissa istyneen Konnanin kimppuun. Niinpä Konnan vaati, että hän pääsee pitkästä aikaa kehään ottelemaan Killingsin rinnalla tässä ottelussa Douglasia ja Shanea vastaan.

Jos edellisen ottelun anti jäi mitäänsanomattomaksi, tämä oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Erityisen piristävä yllätys tämä oli sen takia, että viime viikolla nähty Michael Shanen ja Ron Killingsin ottelu jäi aika vaisuksi vetäisyksi, mikä tosin johtui aika pitkälti myös buukkauksen heikkoudesta. Tällä kertaa tässä kohtaamisessa keskityttiin ihan oikeasti painiin ja kehässä tapahtuvaan toimintaan, ja muu räpellys ja niin sanottu kuvion jatkaminen jätettiin vain ihan loppuun, eivätkä ne siinäkään häirinneet pahasti, koska ne oli itse asiassa buukattu ihan hyvin. Mutta siis, erityisen paljon kehuja pitää antaa Michael Shanelle ja Ron Killingsille, joiden ansiosta tästä tuli oikeasti pirteä, yllättävän nopeatempoinen ja kokonaisuudessaan ihan viihdyttävä ottelu. Jopa Konnan ja Douglas tekivät parempaa työtä kehässä kuin normaalisti. Ei tämä kehuista huolimatta millään yllä edes hyvän tasolle, mutta ihan kiva väliottelu tämä tässä show’ssa kuitenkin oli.

* * ½ 

Singles Match

Chase Stevens vs. Chris Harris

Tämän ottelun buukkaaminen tähän hetkeen oli aika jännä ratkaisu. Hommahan alkoi siitä, että Naturals-tiimi teki comebackinsa TNA:han Jeff Jarrettin apureina tammikuun lopussa, jolloin he aiheuttivat America’s Most Wantedille tappion Redshirtsejä vastaan ykköshaastajuusottelussa. AMW:llä oli ollut ongelmia Chase Stevensin ja Andy Douglasin kanssa lyhyesti jo viime vuoden puolella, joten tämä oli luontevaa jatkoa tuolle taustalle. Tuossa comebackissaan Naturalsit myös pistivät James Stormin kyynärpään paskaksi niin pahasti, että miehellä oli edessä parin kuukauden painikielto (ilmeisesti ihan legit, koska Storm ei tosiaan ollut paininut tuon ottelun jälkeen ollenkaan vaikka tv:ssä pyörikin). Tämän sekaantumisen jälkeen AMW ja Naturals ovat kuitenkin pysyneet erossa toisistaan. Sen sijaan Naturals on aiheuttanut ongelmia muun muassa Dustin Rhodesille, ja samalla Chris Harris oli noussut ylemmäs kortissa asettuessaan uudeksi pääkriitikoksi Jeff Jarrettin hirmuhallinnolle. Harris olikin viime viikolla saanut kokea Jarrettin vihan miesten keskinäisessä ottelussa. Nyt kuitenkin tuo kuvio sai väistyä sivuun (tosin vain hetkeksi), kun jostain syystä Harris buukattiin ottelemaan Chase Stevensiä vastaan noin kuukausi tuon alkuperäisen hyökkäyksen jälkeen.

Juuri ja juuri tv-tasoiseksi otteluksi luokiteltava kohtaaminen, jonka suurin ongelma oli ajanpuute. Toki oikeasti huippuluokan taidokkaat kaverit saavat tällaisessakin ajassa aikaan jo ihan mukavan ja ehkä jopa yli kahden tähden kohtaamisen, mutta Chris Harris ja Chase Stevens eivät kuitenkaan olleet tässä(kään) vaiheessa uraansa mitään ainutlaatuisia huippunimiä. Toisaalta he olivat kuitenkin taidokkaita ja monenlaiseen painiin kykeneviä nuoria lupauksia, joten olisi ollut tosi kivaa katsoa näiltä kahdelta vaikka 10-minuuttinen rehdisti buukattu tasaväkinen taistelu. Silloin olisi voitu puhua vähintään kolmen tähden ottelusta. Nyt Harrisille ja Shanelle annettiin aikaa vähän reilu 4 minuuttia, ja se on ikävä kyllä ihan liian vähän. Parhaansa nämä kaksi tekivät, mutta silti tästä jäi liiallisen hätäisyyden takia kaikin puolin vähän vaisu fiilis, vaikka paini olikin oikein hyvää ja kaksikko hommansa osaavia heppuja.

* * 

Singles Match

Chris Harris vs. Andy Douglas

Odotusten vastaisesti Harrisin ja Stevensin ottelu ei jäänytkään Harrisin ainoaksi otteluksi tälle illalle, koska heti ensimmäisen kohtaamisen päätyttyä Vince Russo käveli paikalle ja ilmoitti, että seuraavaksi Harris ottelee Stevensin joukkueparia Andy Douglasia vastaan. Tämä jos mikä tuntui todella käsittämättömältä buukkaukselta, jos Russoa yritettiin buukata jollain tavalla uskottavana facena: hän pistää yhden suosituimmista babyfaceista ottelemaan toisen ottelun saman tien, kun hän on selvinnyt ensimmäisestä kohtaamisesta. Tälle kaikille oli onneksi järkevä selitys ja se onneksi tarjottiin tässä samassa show’ssa ilman turhia pitkittämisiä. Siitä kohta lisää.

Tämä oli tosi kummallinen käänne storylinelle, jolle toki saatiin myöhemmin suhteellisen järkevä selitys. Ottelusta ei ole hirveästi mitään sanottavaa, sillä se kesti vielä vähemmän kuin äsken ja tuostakin ajasta lähes puolet meni Harrisin maassa makoiluun, joten painillisesti tässä ei ehtinyt tapahtua käytännössä paljoakaan. Se vähä, mitä ehti tapahtua, oli ihan ok menoa kylläkin. Joka tapauksessa laadultaan puhtaasti turha ottelu.

2 on 1 Handicap Match

Chris Harris vs. The Naturals

Kyllä vain. Kaksi ottelua ei ollut Vince Russon mielestä tarpeeksi Harrisille, vaan seuraavaksi uusi Director of Authoritymme buukkasi Harrisin ottelemaan Handicap Matchissa molempia Naturalseja vastaan. Tätä buukkausta saapui vihdoin ihmettelemään Harrisin joukkuepari James Stormikin, mutta Russo sai jollain tavalla vakuutettua hänet siitä, että kaikella tällä buukkauksella on joku syynsä.

Laadultaan tämä oli näistä kolmesta peräti paras, vaikka tässäkin oli vähän turhan paljon (ymmärrettävistä syistä) Harrisin maassa makoilua. Naturalsit vaikuttivat kuitenkin oikeasti uskottavilta hallintaosuudessaan, ja he jopa väläyttivät pari tosi nättiä liikettä, kuten hienon Missile Dropkickin. Myös Harris jaksoi painaa vielä kolmannen ottelun putkeen ihan hyvällä temmolla, ja kokonaisuutena oli toimiva ottelu, joka olisi minun puolestani ihan hyvin voinut olla ainut kohtaaminen Harrisin ja Naturalsien välillä tänä iltana. Silloin myös laatu olisi ollut vielä vähän parempi, nyt tämä ei buukkauksen takia noussut kuitenkaan tv-ottelutasoa paremmaksi. Tämän ottelun jälkeen Harris juoksi saman tien backstagelle, jossa hän nappasi Russon kiinni ja vaati tältä selitystä. Sen myös Harris sai: Russon mielestä Harris on vielä aivan liian kokematon astuakseen Jarrettia vastaan päämestaruusottelussa. Samalla kuitenkin Harris on Russon mielestä TNA:n tulevaisuuden suurnimi, ja niinpä Harris saa mestaruusottelunsa Jarrettia vastaan kolmen viikon päästä. Sitä ennen Russo aikoo buukata Harrisia niin kamalla tavalla, että Harris tulee taatusti vihaamaan häntä sydämensä kyllyydestä. Tuolla kamalla buukkauksella on kuitenkin vain yksi tarkoitus: saada Harris valmiiksi tärkeimpään otteluun, jotta hän pystyy päihittämään Jarrettin. Ok, selityksenä ja buukkausratkaisuna ihan kiva, mutta en sulata sitä, että Harris on TNA:n mielestä nyt se, jota pitäisi seuraavaksi buukata päämestaruusotteluihin. Mites AJ Styles?

* * 

Tag Team Match

The Gathering vs. Raven & Sabu

Vielä vuoden alussa tämä kuvio näytti hyvältä. Tuolloin James Mitchell teki paluunsa TNA:han, liittyi Gatheringin mentoriksi ja auttoi Ravenin entisiä apureita pieksemään Raven henkihieveriin. Tuon seurauksena Raven katosi viikkojen ajaksi TNA-lähetyksistä. Samalla homma alkoi muuttua hemmetin tylsäksi. Ensin Ravenin entinen vihamies ja ilmeisesti nykyinen best buddy Sandman otti tehtäväkseen Ravenin kunnian puolustamisen samalla, kun Raven alkoi pelata mind gameseja Gatheringin kanssa häiritsemällä heitä mystisillä videopätkillä. Sandman toi avukseen Gatheringia vastaan käytäviin otteluihin entisiä ECW:läisiä, kuten Mikey Whipwreckin, Balls Mahoneyn ja Terry Funkin. Lopulta Sandman katosi kuvioista kokonaan, kun Gathering pieksi hänet jälleen kerran yhden joukkueottelun jälkeen. Sanmanin paikan otti Terry Funk, joka ilmoitti vihdoin saaneensa yhteyden Raveniin. Vihdoin viime viikolla Raven todella palasi kuvioihin. Merkittävin muutos oli se, että Ravenin look oli palautettu tämän ECW-aikaiseen tyyliin, mutta muuten kuvio jatkui ihan samalla tavalla. Raven pieksi paluuottelussaan Gatheringin, mutta Gathering onnistui hakkaamaan tämän kaverin Terry Funkin tajuttomaksi. Niinpä Raven kertoi tuovansa tällä viikolla avukseen ECW-legenda Sabun, ja tässä sitä nyt oltiin. Eri painijoita tässä kuviossa oli siis nähty tolkuton määrä, mutta mitään varsinaista edistystä ei anglessa ole kahteen kuukauteen tapahtunut. Silti nyt tällä kertaa oli fiilis, että tätä ottelua yritettiin myydä koko feudin päättävänä kohtaamisena.

Harmillisen vaisuksi jäi tämä kohtaaminen, jos tämän oli tarkoitus olla feud ending -ottelu. Osittain se johtunee siitä, ettei TNA yrittänyt edes nähdä kummoisesti vaivaa saadakseen yleisön tajuamaan, että tämä olisi todella se viimeinen kohtaaminen. Ottelussa oli kuitenkin jotain vähän tavallista suurempaa tunnelmaa, ja myös ottelun jälkeiset promot viittasivat siihen, että nyt tämä kuvio saattaa olla lopussa. Siihen nähden olikin harmillista, kuinka vähän Punkille ja Dinerolle annettiin tässä ratkaisevassa ottelussa mahdollisuuksia näyttää osaamistaan. Joku voisi väittää tätä ottelua jopa squashiksi. No, kokonaisuutena tämä oli kuitenkin tunnelmansa ja yllättävän näyttävien spottiensa (kiitos Sabun hyvän vireen) ansiosta ihan mukavaa katsottavaa, mutta silti paljon heikompi kuin olin toivonut.

* * 

NWA Tag Team Championship
Tables Match

Abyss (c) vs. AJ Styles (c)

Abyss on ollut usean kuukauden ajan Jarrettin (ja Callisin) porukan pelottava monsteri, joka on pistänyt nippuun Jarrettin vastustajia toinen toisensa perään. Muun muassa D-Lo Brown on kadonnut kokonaan taas TNA:sta sen jälkeen, kun Abyss pisti hänet pöydästä läpi. Sen sijaan AJ Styles on ollut näistä Jarrettin vastustajista kaikkein sitkein tapaus, jota ei edes pöydän läpi lentäminen pysäyttänyt. Todellinen Stylesin tavoite on edelleen Jarrettin mestaruuden voittaminen, mihin hänen kaiken järjen mukaan pitäisi myös keskittyä täysillä nyt, kun hän on tehnyt paluunsa parin viikon poissaolon jälkeen. Sen sijaan comebackin tehtyään Styles iskettiin joukkuemestaruusotteluun vihamiehensä Abyssin joukkueparina. Kaksikko voitti tuon ottelun (sen jälkeen kun El Leon oli pelannut Abyssin ulos ottelusta), mutta oli alusta asti selvää, etteivät he tulisi toimeen joukkuemestareina. Seuraavalla viikolla Abyss ja Styles pistettiin ottelemaan toisiaan vastaan ottelussa, jonka voittaja saisi molemmat mestaruudet. Tuo ottelu päättyi diskaukseen, kun Jarrett sekaantui lopetukseen. Tämän jälkeen odotin jatkoa Jarrettin ja Stylesin kuvioille, mutta nyt sitten siirrytäänkin ilmeisesti Jarrettin ja Harrisin väliseen kuvioon, mikä on outo ratkaisu. Samalla Stylesin ja Abyssin kuvio joukkuemestaruuksin omistajuudesta on edelleen auki viimeviikkoisen epäselvän ratkaisun vuoksi. Nyt kaksikko ottelee Tables Matchissa, jonka voittaja saa valita itselleen uuden joukkuemestariparin. Seuraavalla viikolla voittajan pitää puolustaa vöitään uuden parinsa kanssa häviäjää ja tämän uutta joukkueparia vastaan.

Hohhoijakkaa, sellainen lopetus sitten illalle. Muuten olisin antanut tälle jo kolme tähteä ja julistanut varsin hyväksi ja onnistuneeksi otteluksi, mutta TNA päätti jälleen kerran yrittää hieman liikaa ja tuoda Lex ”Ketään ei kiinnosta, mene kotiis” Lugerin takaisin ruutuun. Ja tietenkin Lugerin on vieläpä nöyyrytettävä Stylesiä kesken miehen mestaruusottelun niin, että meille kaikille (lue: Lugerille) jää tästä hyvä mieli. Muutenhan ottelu oli jo oikein mallikasta menoa, ja erityisesti Stylesiltä nähtiin taas sellaista yrittämistä, ettei mitään järkeä. Tällä kertaa (lähinnä pöytien heikkouden takia) yrittäminen toi mukanaan myös pari botchia, mutta silti kokonaisuudessaan tätä Stylesin liikkumista oli taas äärettömän suuri ilo katsoa. On se vain hurja kaveri ja aivan kiistatta TNA:n ykkösnimi. Myös Abyss veti oman osuutensa kunnialla läpi, ja uskottavana mörssärinä Abyss paranee viikko viikolta. Kehittymisen kannalta nämä ottelut Stylesin kanssa ovat parasta mahdollista lääkettä. Main Event oli siis viihdyttävä ja hyvä ottelu niin kauan, kunnes Luger tuli ja pilasi siitä osan.

* * ½


Vaisua taas, vaikka parempaa kuitenkin kuin suurin osa tämän vuoden TNA-show’ista. Surkea.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 27.4.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Helmikuu 2004

Next post

Arvio: WWE WrestleMania XX

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.