2004ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: NWA TNA Weekly PPV #91

Päivämäärä: 28.4.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Vuorossa huhtikuun viimeinen ppv. Selostajinamme vanhat tutut Don West ja Mike Tenay.

Eight Man Tag Team Match

Hector Garza & Abismo Negro & Mr. Aguila & Heavy Metal vs. Jerry Lynn & Chris Sabin & Christopher Daniels & Elix Skipper

Viime ppv:ssä ilmoitettiin, että America’s X Cup saisi toukokuussa jatkoa uudenlaisella twistillä. Turnauksen nimi muutettaisiin World X Cupiksi, ja kahden joukkueen sijaan toisiaan vastaan ottelisi neljän maan joukkueet. Kolminkertaisen America’s X Cup -voittajan Team Mexicon lisäksi mukana olisivat Team NWA, Team Japan ja Team Canada. Lisäksi ottelumuotoina tuossa World Cup -turnauksessa nähtäisiin muun muassa Gauntlet Match, Ladder Match ja loppuhuipennuksena Ultimate X Match. Turnaus järjestettäisiin toukokuun viimeisessä ppv:ssä, ja sitä ennen yleisöä hemmoteltaisiin turnausjoukkueiden välisillä lämmittelyotteluilla. Tässä show’ssa tarjoiltiin Team Mexico vs. Team NWA, joka oli ensimmäinen ottelu, jossa Team NWA:n uusi jäsen Christopher Daniels paini Sonjay Duttin tilalla. Tämän ottelun voittaja kohtaisi ensi viikolla Scott D’Amoren luotsaaman Team Canadan. D’Amore saapui selostamaan tätä ottelua ja paljasti samalla, että myös Team Canadan kokoonpanossa olisi luvassa muutoksia.

Tämä oli ehdottomasti hyvä ja viihdyttävä avaus illalle, joten siinä mielessä ottelu onnistui tehtävässään täydellisesti. Ihan sellaiseen showpainin ilotulitukseen tässä ei kuitenkaan päästy, kuin mihin näillä kahdeksalla kaverilla pitäisi olla mahdollisuuksia. En odottanutkaan, että tästä ottelusta kuoriutuisi samanlainen klassikko kuin edellisestä Team NWA vs. Team Mexico -kohtaamisesta, joka oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kovimmista otteluista tähän mennessä. Salaa kuitenkin toivoin, että tällä voisi parhaimmillaan olla mahdollisuuksia jopa huippuarvosanaan, mutta ehkäpä ne klassikko-ottelut sitten säästetään kuukauden päästä koittavaan World X Cupiin. Siihen tämä ottelu toimi varmasti hyvänä treeninä, ja ehkä tuohon tapahtumaan saadaan myös korjattua tätä ottelua hieman vaivanneet ajoitus- ja klikkausongelmat ja niistä johtuneet harmilliset botchit. Hetkittäisistä kankeuksista huolimatta olihan tämä tietenkin perhanan näyttävää ja vauhdikasta X-Divarin menoa, joten kyseessä oli kiistattomasti hyvä ottelu. Enemmänkin vain olisi voinut ehkä toivoa.

* * * 

Seuraavaksi oli vuorossa illan merkittävän angle, sillä kehään saapui UUSI NWA WORLD HEAVYWEIGHT -MESTARI AJ Styles! Kyllä vain, AJ oli todellakin voittanut päämestaruuden puhtaasti viime viikolla Jeff Jarrettilta, ja nyt hän oli toista kertaa TNA:n ruokaketjun huipulla. Styles saapui kehään Mike Tenayn haastateltavaksi, ja heti ensimmäisenä hän sanoi tahtovansa kiittää TNA:ta saamastaan mahdollisuudesta ja TNA:n faneja kaikesta saamastaan tuesta ja kannustuksesta. Lopulta Styles kertoi, että viime viikolla saamiensa vammojen takia hän ei paini tänä iltana, mutta ensi viikolla hän osoittaa olevansa puolustava mestari ja pistää vyön likoon ottelussa Ravenia vastaan. Yleisö oli harmillisen huonosti tässä mukana, vaikka koko viimeisten kuukausien aikana mies on saanut hienoja poppeja. Ehkä tämä aivan puskista tullut ja siksi hieman laimea mestaruusvoitto ei sitten ollut ihan paras tapa Stylesin suosion kasvattamiseen, vaikka mies on ehdottomasti toisen mestaruuskautensa ansainnut. Taisin verrata jossain aikaisemmassa postauksessani Stylesin buukkaamista Daniel Bryanin buukkaamiseen vuoden 2014 alussa, niin tämä loppuhuipennuksen buukkaus oli kyllä todella laimea versio Bryanin buukkauksesta. Mutta joo, kritisoin jo edellisessä postauksessa tarpeeksi paljon sitä, kuinka AJ Stylesin suurta mestaruusottelua olisi pitänyt rakennella pitkään sen sijaan, että se vain heitettiin yhtäkkiä Stylesille armopalana.

Nyt tätä samaa kritiikkiä saapui tarjoilemaan kayfabessa 3 Live Kru, jonka jäsen Ron Killings oli yksi monista painijoista, joka oli kärttänyt viime show’ssa Harrisilta vapautunutta paikkaa Main Eventissä. 3LK veti varsin hyvän promon (ja paikkasi Stylesin promon vaisuutta). Lopulta heidän puheensa keskeytti paikalle saapunut Vince Russo, jonka kanssa 3LK alkoi muistella menneitä (kuinka kaikki kolme 3LK:n jäsentä olivat auttaneet Russoa tämän vaikeina aikoina WWF:ssä ja WCW:ssä). 3LK vaati menneen ystävyyden nimissä Russolta ”vain” yhtä palvelusta. Puhemiehenä toiminut BG James vaati, että Russo ottaa Ravenin pois ensi viikon mestaruusottelusta ja pistää Killingsin tilalle tuohon otteluun. Ennen kuin Russo ehti antaa lopullista vastausta, Styles astui väliin ja sanoi olevansa samaa mieltä siitä, että Killings on ansainnut kunnon mestaruusottelun. Killings vaati tietää, milloin hän saa tuon ottelunsa. Styles vastasi: ”Hmm… Noin tunnin päästä”. Styles puolustaa siis sittenkin mestaruuttaan tänään ja vieläpä Ron Killingsiä vastaan! Russo yritti vielä puuttua tilanteeseen sanomalla, että Stylesin ei ole pakko puolustaa vyötään, mutta Styles ei välittänyt.

NWA Tag Team Championship
Nightstick On A Pole Match

Kid Kash & Dallas (c) vs. D-Lo Brown & Apolo

Tästä joukkuemestaruusfeudista ei ollut puuttunut käänteitä. Kahden viime viikon aikana oli nähty kaksi mestaruusvaihdosta. Ensin uunituoreet mestarit Kash ja Dallas hävisivät vyönsä D-Lo Brownille ja Apololle, kun Dallas erehtyi lyömään vastustajiaan teräsputkella tuomarin nähdessä, mistä seurasi diskaus. NWA-säännöillä mestaruus vaihtuu myös diskauksella. Seuraavalla viikolla tilanne kääntyi päälaelleen. Kash ja Dallas voittivat nimittäin vyönsä takaisin, kun Apolo esti Dallasta lyömästä Brownia teräsputkella ja sen sijaan löi molempia vastustajiaan tuolla putkella itse. Tuomari näki koko tilanteen ja diskasi Apolon. Näin ollen olimme nyt taas lähtötilanteessa: Kash ja Dallas olivat taas mestareita, ja Brown sekä Apolo olivat heidän haastajiaan. Nyt ottelustipulaatioksi oli kuitenkin määrätty Nightstick On A Pole Match. Toisinsanoen yhdessä kehäkulmauksessa oli kiinni paalu, jonka päässä roikkui nightstick (pamppu). Ottelu ei voisi päättyä, ennen kuin toinen joukkue on hakenut pampun kulmauksesta. Kun nightstick on saatu alas, sitä saa käyttää vapaasti ottelussa. Joukkuemestaruudet olivat tietenkin taas pelissä.

Ottelun suurin ongelma oli se, että ilmeisesti TNA:n budjetissa ei ollut varaa tarpeeksi kunnolliseen paaluun, jonka päähän tuon nightstickin olisi voinut laittaa. Nimittäin joka kerta, kun joku painija törmäsi kulmaukseen, jossa paalu oli kiinni, paalun päässä ollut pamppu tippui maahan. Niinpä pari ensimmäistä minuuttia tässä ottelussa menivät aika lailla turhaan pelleilyyn, kun tuomarit yrittivät selvitellä ottelun jatkoa, kun koko ottelun stipulaatio vähän niin kuin tuhoutui samalla, kun paalurakennelma osoittautui onnettomaksi. Samalla kehässä olleet painijat jatkoivat ottelua ihan normaalisti, mikä oli painillisen annin kannalta hyvä asia mutta tuhosi samalla koko kayfaben taas kerran ihan täysin. Jos TNA halusi tehdä kaikille selväksi, että homma on käsikirjoitettua, se onnistunee varmimmin niin, että nightstickin lojuessa maassa kukaan ei edes yritä poimia sitä sieltä. No, onneksi tuolle nightstick-säädölle saatiin lopulta ihan järkevä lopetus, ja ottelussa pystyttiin keskittymään painiin, joka oli jälleen kerran mukavan viihdyttävää vaikkei mitenkään ainutlaatuista. Erityisesti Kash ja Brown ovat esittäneet oikein hyviä otteita näissä joukkuemestaruusotteluissa, jotka ovat olleet kokonaisuudessaan positiivisten yllätysten sarja. Tässäkin nähtiin yksi tosi näyttävä loikka D-Lolta kehästä ulos.

* * ½ 

Singles Match

Abyss vs. Sabu

Abyssin ja Sabun väkivaltainen feud alkoi toissaviikolla, kun Abyss sekaantui Sabun ja Monty Brownin Extreme Rules Matchiin ja pisti tuossa ottelussa Sabun pöydästä läpi Powerbombilla. Seuraavalla viikolla Abyss lyöttäytyi yhteen Monty Brownin kanssa ja tuhosi tämän kanssa yhdessä Sabun. Nyt Sabu pääsi vihdoin ottelemaan Abyssia vastaan 1 on 1 matchissa, sillä Monty Brown ei ollut ollenkaan paikalla illan show’ssa. Abyssilla ja Brownilla oli myös ollut kahden viime viikon aikana omat erimielisyytensä, joten ehkä Brownin puuttuminen oli Abyssillekin ihan hyvä juttu. Ennen tätä ottelua nähdyssä backstageanglessa muuten paljastui, että Abyssia käskyttämällä viime viikkojen aikana hallinnut mystinen naishenkilö (joka muuten oli näyttänyt joka viikko erilaiselta, tajusin sen vasta tätä ottelua edeltänyttä hypepätkää katsellessa) oli kukapa muu kuin Goldielocks. Voi v***u, luulin että Goldiesta oli päästy eroon. No, ei ollut. Goldie toki yritti väittää, että hän ei olisi ollut tuo Abyssia hallinnut nainen, mutta kaikille kävi hyvin selväksi, että Goldie se nimenomaan oli.

TNA:lla on sellainen ongelma, että he ovat luoneet juuri Abyssin ja Sabun kaltaisten painijoiden joukon, joiden ei edes oleteta ottelevan enää millään tavalla normaaleilla säännöillä käytäviä otteluita. Niinpä tämäkin ottelu oli tavallaan No DQ, sillä niin Sabu kuin Abyss saivat ottelun alkupuolella käyttää vapaasti kaikkia apuvälineitä ja piestä toisiaan HC-meiningillä sen minkä ehtivät. Kuitenkin loppujen lopuksi tämä oli ihan normaali Singles Match, joka muuten (spoileri) sai päätöksensä diskauksella. Juuri tämän takia katsojana ainakin minulle tulee todella typerä olo tätä menoa katsoessa: samaan aikaan tuoleja, pöytiä yms. saa käyttää vapaasti, mutta sitten jossain kohtaa tulee raja kuitenkin vastaan, ja sitten koittaa diskaus. Logiikkaa tässä ei ole nimeksikään, mutta onneksi Abyss ja Sabu ovat ihan viihdyttäviä HC-painijoita, jotka saivat taas aikaan mukavan hardcore-rymistelyn. Sabu on ollut viime viikkoina taas paremmassa iskussa, ja tässäkään ottelussa ei nähty hyvää botchia. Ilman typerää lopetusta ja Goldielocksin ärsyttävää sekaantumista tästä olisi voinut tulla ihan kovakin HC-brawl, nyt tämä oli vain ihan kiva. Ottelun jälkeen Abyss yritti tuhota Sabun täysin, mutta Erik Watts teki ensimmäisen esiintymisensä yli kahteen kuukauteen ja hyökkäsi Abyssin kimppuun. Tämän jälkeen hän tietenkin ajoi ex-tyttöystävänsä Goldielocksin pois paikalta ja jatkoi Abyssin pieksemistä. Voi p**ka, pitääkö tätä Wattsin ja Goldien kuviota oikeasti vielä sittenkin katsella? Eivätkö molemmat olisi voineet vain kadota ruudusta? Ilmeisesti eivät, sillä tätä Abyss/Watts/Goldie-draamaa jatkettiin vielä myöhemminkin illalla.

* * 

Mixed Tag Team Match

Glenn Gilberti & Johnny Swinger & Trinity vs. Sonny Siaki & Pat Kenney & Desire

Jos ottelun osanottajia lukiessa ensimmäisenä herännyt kysymys oli, kuka h****tti on Pat Kenney, olet aivan oikeilla jäljillä. Kyseessä on Simon Diamond, joka oli kuitenkin nyt vaihtanut nimensä. Ottelua edeltäneessä promossa Diamond kertoi, kuinka hän ei missään vaiheessa urallaan ollut tahtonut olla ”italialaisamerikkalaista” esittävä Simon Diamond. Se oli vain hahmo, joka oli annettu hänelle ja jota Johnny Swingerin ja Glenn Gilbertin tapaiset tyypit olivat pakottaneet häntä pitämään aina tähän päivään saakka. Nyt se sai kuitenkin riittää. Kenney kertoi, että hänen oikea nimensä oli Pat Kenney, ja sillä nimellä hän esiintyisi tästä lähtien. Samoin hän tahtoi tehdä kaikille selväksi, että italialaisuuden sijaan hän oli sataprosenttinen irlantilainen ja erittäin ylpeä siitä. Tämän hienon muodomuutoksen lisäksi Diam… Kenney puhui ennen ottelua siitä, kuinka hänen porukassaan oli kyse kolmesta murtuneesta tapauksesta: 1) murtuneesta ystävyydestä, 2) murretuista lupauksista (Russo oli luvannut Siakille palkinnon lojaaliudesta, mutta sitä ei ollut koskaan kuulunut) ja 3) murtuneesta selästä (Desire oli tosiaan ollut 10 kuukautta sairaslomalla murtuneen selän takia, ja nyt vihdoin viime viikolla hän teki paluunsa). Tämä murtunut kolmikko otti yhteen pitkäaikaisia vihollisistensa Glenn Gilbertin, Johnny Swingerin ja Trinityn kanssa. Heel-porukka kutsui muuten itseään ennen ottelua ”The NYC:ksi” korostaakseen, että he kaikki kolme olivat todella New Yorkista.

Minulla ei ole mitään kummempaa sanottavaa tästä ottelusta, koska tämä oli ihan kaikilla mahdollisilla tavalla malliesimerkki ihan mukavasta tv-ottelutasoisesta koitoksesta. Kukaan kuudesta ei esittänyt mitään erikoisia otteluita, jotka olisivat jääneet erityisen hyvin mieleen edes niin, että olisin voinut niitä mainita heti tässä ottelun jälkeen. No, uudestisyntyneen Simon Diamondin eli Pat Kenneyn Superkickit ovat kyllä aina yhtä näyttäviä. Ehdottomasti tämän bisneksen komeimpia Superkickejä. Muuten tämä oli sitä tuttua peruspainia, johon tämä kuvio on nyt aika pahasti jumiutunut. Edes Desiren ja Trinityn lisääminen leikkiin ei tuonut mitään (sen enempää hyvää kuin huonoakaan lisää) tälle ottelulla. Tämän perusteella en jaksa uskoa, että Desirestä tulee koskaan mitään kummempaa painijaa. Trinityllä on ehkä vielä vähän potentiaalia. Joka tapauksessa tämä feud saisi vähitellen loppua, ja osanottajille pitäisi kehitellä jotain parempaa käyttöä. Minulla ei ole tosin aavistustakaan siitä, mitä se voisi olla.

* * 

Singles Match

Raven vs. James Storm

Tämän ottelun taustatarinana olivat yksinkertaisesti viha ja kosto. Tarkemmin sanottuna James Stormin viha Ravenia kohtaan ja kosto hänen ystävänsä Chris Harrisin puolesta. Kuten on jo tullut todettua moneen kertaan, Chris Harrisin oli tarkoitus saada suuri mestaruusottelu Jeff Jarrettia viime show’ssa. Sen sijaan Raven hyökkäsi heti show’n alussa Harrisin kimppuun ja tuhosi tämän olkapään niin pahasti, että Harris oli pakko kyydittää pois paikalta ambulanssilla. Harris ei ollut edelleenkään esiintymiskunnossa, eikä Stormin mukaan Harrisin tilasta ollut vieläkään tarkkaa tietoa. Storm kuitenkin lupasi, että Harris palaisi TNA:han heti, kun hän olisi taas ottelukunnossa. Sitä ennen Storm lupasi tehdä Ravenin elämästä niin kamalaa tuskaa kuin hän ikinä vain osaa. Ylimielinen ja itsekeskeinen Raven oli puolestaan promonnut ennen ottelua siitä, kuinka Russo oli kusettanut häneltä viime viikolla mestaruusottelun. Lopeta jo valittaminen Raven, sinulle on luvassa mestaruusottelu ensi viikolle. Niin ja lopuksi mainittakoon, että Storm ajautui ennen ottelua backstagella ongelmiin Kid Kashin kanssa, kun Kash saapui aukomaan päätään Stormille ja kertomaan, että hän aikoo nousta Dallasin kanssa paljon America’s Most Wantedia merkittävämmäksi joukkueeksi. Storm ei jaksanut kuunnella Kashin egoilua vaan pieksi tämän lämmittelyksi ennen Ravenin kohtaamista.

Kovin paljon ei ole sanottavaa tästäkään kohtaamisesta. Raven ja Storm ovat molemmat taidokkaita kavereita, tosin hyvin eri tavalla ja hyvin eri syistä, mutta joka tapauksessa he saivat aikaan varsin toimivan kokonaisuuden. Raven on yksi TNA:n kokeneimmista painijoista, joka kuitenkin pystyy lähes kenen kanssa vielä hyvään otteluun. Storm oli puolestaan tässä vaiheessa uraansa vasta lupaava nuorukainen, jolla oli mahdollisuudet mihin tahansa. Hassua kyllä, kuinka tässä vaiheessa Storm oli jäämässä selvästi kakkosnimeksi America’s Most Wantedissa, mutta loppujen lopuksi tilanne kääntyisi aivan päälaelleen. No, Storm ja Raven kertoivat ottelullaan hyvän tarinan. Storm oli raivoissaan ystävänsä kohtalosta, ja niinpä hän pieksi Ravenia ympäri areenaa, kunnes Raven pääsi niskan päälle ja alkoi telomaan todella ilkeän näköisesti Stormin olkapäätä. Tämän jälkeen homma jatkui ihan laadukkaana menona kehässä, mutta mitään ainutlaatuisen säkenöivää tässä ei ikävä kyllä nähty. Suurin heikkous oli ottelun lopetus, johon sekoitettiin Dallas ja Kid Kash. Ottelun jälkeen Kid Kash ja Dallas jatkoivat Stormin pieksemistä, kunnes D-Lo Brown saapui pelastamaan Stormin.

* * ½

Tässä välissä puheenvuoroon pääsi vihdoin entinen NWA World Heavyweight -mestari Jeff Jarrett. Jarrett ei ollut ollenkaan tässä show’ssa areenalla paikalla, mutta hän oli vetänyt etukäteen nauhoitetun promon, joka näytettiin nyt. Jarrett puhui siitä, kuinka hän tiesi alusta lähtien, että Russo saapui TNA:han takaisin vain saadakseen päämestaruusvyön pois Jarrettilta. Nyt Russo oli lopulta onnistunut tavoitteessaan kusetettuaan Jarrettia ja kaikkia muitakin mahdollisimman halpamaisesti. Jarrettin mukaan tuo halpamainen kusetus oli siis se, kun Russo pisti kaikkien odotusten vastaisesti Stylesin ottelemaan Jarrettia vastaan Steel Cage Matchissa. Jarrett ilmoitti pitävänsä nyt vähän taukoa, mutta hän ei ole antanut anteeksi Russolle tai Stylesille, eikä hän ole unohtanut yhtään mitään. Erityisesti hän ei ole unohtanut sitä, että hänellä on haluamallaan hetkellä rematch-mahdollisuus, ja sitä ei Jarrettin sanojen mukaan Russonkaan kannata unohtaa. Jarrett lupasi, että hän käyttä rematch-mahdollisuutensa juuri silloin, kun Russo ja Styles sitä kaikkein vähiten odottavat. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

NWA World Heavyweight Championship

AJ Styles (c) vs. Ron Killings

Tämän ottelun taustatarina tulikin käytyä aika hyvin läpi jo aikaisemmin tässä raportissa. 3 Live Kru oli tosiaan vakuuttunut siitä, että viime viikon mestaruusottelu olisi kuulunut Ron Killingsille. Heidän mielestään tuon mokan saattoi paikata vain siten, että Killingsille annettaisiin mestaruusottelu mahdollisimman nopeasti. Koska Styles tahtoi osoittaa olevansa mahdollisimman babyfacemainen taisteleva mestari, päätti hän suostua 3LK:n haasteeseen ja antaa Killingsille mestaruusottelun tänä iltana. Riippumatta tämän ottelun lopputuloksesta ensi viikolla mestarin haastaisi Raven.

Olisin hyvinkin voinut antaa tälle arvosanaksi kolme tähteä, ellei TNA:n olisi pitänyt taas kerran käyttää idioottimaista buukkaustyyliään. Vanha kunnon klassinen tuplaselätyslopetus nosti taas tässä ottelussa päätään, kun kaksi eri tuomaria laski eri painijoiden olkapäät mattoon. Ainut hyvä asia tässä buukkauksessa oli se, että ottelua ei onneksi lopetettu tähän, vaan Russon päätöksellä sitä päätettiin jatkaa saman tien – mistä päästään taas siihen, etten voi yhtään millään tavalla ymmärtää, miksi tuo idioottimainen tuplaselätys oli saatava edes tähän otteluun tappamaan juuri ratkaisevalla hetkellä huipussaan ollut momentum? No, tähän päätökseen TNA kuitenkin päätyi, minkä takia tämän ottelun paras terä katkesi ja viihdyttävin osuus jäi kesken. Kaikesta huolimatta Killingsin ja ennen kaikkea Stylesin työn ansiosta tätä oli oikein kiva katsoa, ja tämä oli joka tapauksessa illan toiseksi paras ottelu. Stylesin flip ulos kehästä Killingsin päälle oli tosi rajun näköinen. Päämestaruudella on ihan hyvä tulevaisuus, jos ottelut ovat heikoimmillaan tätä tasoa. Illan päätteeksi Raven hyökkäsi ottelun voittajan kimppuun.

* * ½


Nyt on taas TNA:n kehityskäyrä laskemaan päin, mutta vielä pysyttiin juuri ja juuri Kehnon puolella. Vielä ei ole kovin suurta hätää, koska potentiaalia riittää edelleen.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 8.6.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: NWA TNA Huhtikuu 2004

Next post

Arvio: WWE Judgment Day 2004

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.