Arvio: NWA TNA Weekly PPV #95
Päivämäärä: 26.5.2004
Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)
Toukokuun viimeinen TNA-ppv ei ollut ihan perinteinen TNA:n viikottaislähetys, sillä nyt oli vuorossa lähes kahden kuukauden ajan hehkutettu World X Cup -jakso. TNA oli siis kevään mittaan järjestänyt kolme America’s X Cup -turnausta eri maiden X-Divarin painijoiden välille, ja noissa turnauksissa Team Mexico oli voittanut ensin Team NWA:n, sitten Team Canadan ja lopulta Team UK:n. Kolmannen turnauksen jälkeen TNA:ssa alettiin valmistella World X Cupia, joka vihdoin ja viimein ratkaisisi yhden illan aikana kaikkien eri maiden X-Divariporukaiden keskinäisen paremmuuden. Niinpä päätettiin, että toukokuun viimeinen ppv olisi World X Cup -jakso, jossa kahden tunnin aikana neljän maan joukkueet (Meksiko, Kanada, Japani ja USA) ottaisivat yhteen erinäisissä otteluissa ja ratkaisisivat vihdoin, missä maassa ne parhaat X-Divisioonan painijat sijaitsevat. Tämä show oli siis omistettu pelkästään X-Divisioonalle. Turnauksen rakenne poikkeaisi selvästi aikaisemmista America’s X Cupeista, mutta siitä kohta lisää. Selostajinamme tässä huikeassa turnausjaksossa tietenkin Don West ja Mike Tenay.
World X Cup Tournament First Round Match
16 Man Gauntlet Match
Participants: Christopher Daniels, Johnny Devine, NOSAWA, Taichi Ishikari, Chris Sabin, Mr. Aguila, Petey Williams, Ryuji Hijikata, Jerry Lynn, Heavy Metal, Mitsu Hirai Jr, Bobby Roode, Abismo Negro, Elix Skipper, Eric Young, Hector Garza
Kuten äsken totesin, tämän World X Cupin rakenne poikkeaisi selvästi America’s X Cupista. Tällä kertaa ei nähtäisi ollenkaan ottelijoiden keskinäisiä Singles Matcheja tai kahden maan välistä suurta eliminointiottelua. Maiden välisiä perusjoukkueotteluitakin nähtäisiin vain kaksi. Sen sijaan turnaus alkoi tällä Gauntlet Matchilla, ja ratkaisevina otteluina nähtäisiin myöhemmin illalla ensin Ladder ja sitten TNA:n oma Ultimate X Match. Nyt oli kuitenkin ensimmäisenä vuorossa tämä Gauntlet Match, jonka päällimmäisenä ideana oli esitellä kaiki turnaukseen osallistuvat painijat ja joukkueet. Ottelu käytiin perus Gauntlet-säännöin, eli kaksi painijaa aloitti kehässä, ja uusi tuli kehään aina minuutin jälkeen. Eliminoinnit onnistuisivat vain yläköyden yli heittämällä, kunnes jäljellä oli vain kaksi painijaa, jolloin voitto ratkeaisi joko selätyksellä tai luovutuksella. America’s X Cupin tapaan myös tässä World X Cupissa maiden paremmuusjärjestys ratkaistaisiin otteluista kerättävillä pisteillä. Se maa, jolla olisi illan päätteeksi eniten pisteitä, olisi voittaja. Tästä openerista jaettiin pisteitä niin, että voittajan maa saisi 3 pistettä ja toiseksi tulleen maa 1 pisteen.
Tykkäsin siitä, että tämä World X -turnaus aloitettiin ottelulla, jossa päästiin esittelemään kaikki painijat. Jokainen vieläpä pääsi näyttämään vähintään hetken aikaa osaamistaan, joten turnauksen avausotteluna tällainen Gauntlet toimi aivan täydellisesti. Battle Royalina homma olisi mennyt luultavasti vain turhaksi sähläykseksi, mutta nyt jutussa pysyi koko ajan järkevä rytmi päällä. Muutenkin olen ihan fiiliksissä siitä, että TNA oli hakenut tähän World X -turnaukseen nyt oikeasti suurta fiilistä järjestämällä perinteisten joukkueotteluiden lisäksi monenlaisia muitakin kohtaamisia. Kehujen jälkeen on harmiksi todettava, että ottelu itsessään ei ollut niin hyvä kuin olisin toivonut. Koko ajan kehässä oli pientä sähläilyn ja botchailun ilmapiiriä, ja muutamat eliminoinnit hoidettiin aika köykäisesti. Harmillisesti myös lopputaistelu jäi lyhyeksi, vaikka sillä olisi voinut olla potentiaalia mihin tahansa. Heikkouksistaan huolimatta tämä oli Gauntlet, jossa kehään nousi 16 lahjakasta X-Divarin painijaa, joten mistään paskasta ottelusta ei ollut kyse. Erityismaininta pitää antaa Jerry Lynnille, joka otti lopussa tosi rajun bumpin vastaan. Kokonaisuutena ihan kiva opener, joka olisi voinut olla paremmalla buukkauksella ja tuurilla vielä paljon viihdyttävämpi.
* * ½
Kuten viime arvostelussa kirjoitin, Jeff Jarrett teki viime show’n ME:ssä comebackin kuukauden mittaisen hermolomansa jälkeen. Tuossa ottelussa Jarrett esti AJ Stylesin voiton ja aiheutti sen, että lopulta Ron Killings nousi toista kertaa urallaan NWA World Heavyweight -mestariksi! Kyllä vain, Truth oli tosiaan voittanut viime show’ssa päämestaruuden, mikä tuli ainakin itselleni täytenä yllärinä. Nyt ei kuitenkaan nähty Killingsin voitonjuhlia, vaan sen sijaan kehään saapui raivoissaan oleva Jarrett. Jarrett raahasi kehään mukanaan Mike Tenayn, jotta hän voisi vahvistaa Jarrettin ilmoituksen todeksi. Jarrett ilmoitti kehässä, että hän ei ole vielä käyttänyt rematch-mahdollisuuttaan ja että hän tahtoo käyttää sen ensi viikolla Ron Killingsiä vastaan. Tämän jälkeen Jarrett käski Vince Russon paikalle, jotta tämä voisi buukata ottelun. Russo saapui kuin saapuikin kehään ja sanoi, että kaikesta Jarrett-vihastaan huolimatta hän olisi antanut Jarrettille koska tahansa tämän uusintaottelun, kun tämä olisi vain saapunut TNA:n show’hun pyytämään sitä. Jarrett ei tästä välittänyt vaan jatkoi uhoamistaan sanomalla, että hän voisi päihittää samana iltana kaikki muutkin hänen tiellään olleet: Chris Harrisin, Ravenin ja AJ Stylesin. Suunsoiton jälkeen miehet paiskasivat kättä siitä, että Jarrett saisi mestaruusottelunsa ensi viikolla. Vasta kädenpuristuksen jälkeen Russo paljasti, että Jarrettin uhoamisesta hän oli saanut idean ensi viikon mestaruusotteluksi. Tuo ottelu ei tulisi olemaan Singles Match, vaan sen sijaan siihen osallistuisivat Killingsin ja Jarrettin lisäksi juurikin Harris, Styles ja Raven. Muutenkaan tuo ottelu ei olisi ihan normaalia kauraa, vaan se olisi historian ensimmäinen King of the Mountain Match! Olinkin jo tässä muutaman viikon ajan miettinyt, että nähtiinkö ensimmäinen KOTM tosiaan jo vuonna 2004 ja että nähtäisiinkö se juuri tässä vaiheessa. Odotan innolla ensi viikkoa.
World X Cup Tournament Second Round Match
Johnny Devine & Bobby Roode vs. Christopher Daniels & Elix Skipper
World X Cupin toisella kierroksella nähtäisiin kaksi joukkueottelua, joissa kaksi Team NWA:n jäsentä ottelisi kahta Team Canadan jäsentä vastaan ja kaksi Team Japanin jäsentä ottelisi kahta Team Mexicon jäsentä vastaan. Molemmissa otteluissa oli tarjolla 2 pistettä voittajajoukkueelle. Ensin vastakkain asettuivat Team Canadaa edustaneet Johnny Devine ja Bobby Roode sekä Team NWA:ta edustaneet Christopher Daniels ja Elix Skipper, joilla oli oma pitkä Triple X-historia takanaan.
Loistavaa! Juuri tällaista joukkuetoimintaa TNA on kaivannut, ja juuri tällaiseen menoon tällä firmalla pitäisi olla useamminkin mahdollisuuksia. Olen sinänsä kyllä nauttinut Kashin ja Dallasin mestaruuskaudesta ja siihen liittyneistä kuvioista, eikä X-Divarilaisia tarvitse ainakaan koko aikaa sekoittaakaan joukkuemestaruuskuvioihin, kunhan heille annetaan jossain muodossa mahdollisuus tällaisten otteluiden painimiseen. Tässä oli suoranainen malliesimerkki siitä, kun neljä pirun lahjakasta ja nuorta painijaa pistetään ottelemaan lähes 15-minuuttinen joukkueottelu ja kun nämä neljä pistävät kaikkensa peliin. Danielsin ja Skipperin yhteistyö oli oletetusti saumatonta, mutta myös Team Canada pisti tässä ottelussa parastaan. Devine säväytti ottelun aikana muun muassa Shooting Star Pressillään ja muilla high flying -liikkeilään, ja Roode dominoi kehään todella rajuilla power-liikkeillään. Jos vain ottelu olisi ollut hitusen pidempi ja siinä olisi nähty vielä hitusen enemmän jotain ainutlaatuista, olisi puhuttu huippuottelusta. Nyt jäädään hieman alle neljän tähden.
* * * ½
World X Cup Tournament Second Round Match
Ryuji Hijikata & Mitsu Hirai Jr. vs. Heavy Metal & Abismo Negro
Ja ensimmäisen joukkueottelun jälkeen oli vuorossa toisen kierroksen toinen ottelu. Tässä vastakkain asettuivat siis Team Japania edustaneet Ryuji Hijikata ja Mitsu Hirai Jr. sekä Team Mexicoa edustaneet Heavy Metal ja Abismo Negro. Näillä joukkueilla oli takana juuri viime viikolla käyty 6-Man Tag Team Match, jossa Team Japanin kolmantena jäsenenä oli ollut NOSAWA ja Team Mexicon kolmantena jäsenenä Mr. Aguila.
Tämä oli mukavasti erilainen joukkueottelu verrattuna äskeiseen kamppailuun. Samalle tasolle tämä ei kuitenkaan päässyt, vaikka kolme tähteä olikin hyvin lähellä. Itse asiassa olisin antanut tälle kolme tähteä, jos vain lopussa olisi vältytty turhilta botcheilta ja säätämiseltä, jotka rokottivat harmillisesti fiilistä. Muuten tämä oli oikein mielenkiintoinen ja viihdyttävä joukkueottelu. Äskeisen spottailun sijaan tässä keskityttiin enemmän tyylipuhtaisiin tekniikkaotteisiin ja näyttäviin Suplexeihin ja muihin heittoihin. Kunpa vain koko ottelun ajan olisikin pitäydytty niissä, sillä spottailuosiot olivat tässä ottelussa harvinaisen heikkoja niiden edellämainittujen botchien vuoksi. Sen sijaan Team Japan työstämässä Abismo Negron kättä pitkän aikaa oli hyvin rakenneltua ja todella toimivaa painia. Kokonaisuutena tämä oli joka tapauksessa viihdyttävä ja kaikin puolin mukava joukkueottelu, jonka katsoi mielellään. Kiva rauhallisempi väliottelu ennen illan kohokohtia.
* * ½
World X Cup Tournament Third Round Ladder Match
Eric Young vs. Taichi Ishikari vs. Mr. Aguila vs. Jerry Lynn
World X Cup -turnauksen kolmannella kierroksella oli jaossa ruhtinaalliset 4 pistettä – tosin ihan syystäkin, sillä nyt ottelumuotona oli neljän miehen Ladder Match. Jokaisesta joukkueesta oli valittu otteluun yksi edustaja, joka ei saanut olla painimassa äskeisissä joukkueotteluissa. Lisätwistinä tässä Ladder Matchissa oli se, että tämän kierroksen jälkeen se joukkue, jolla oli vähiten pisteitä, tippuisi pois turnauksesta ennen finaalina odottavaa Ultimate X Matchia. Mikä olisi se joukkue, joka ei jatka enää finaaleihin?
No niin, saatiinhan sieltä jo ennen Main Eventiä ensimmäinen illan huippuottelu. Olin jo etukäteen varma siitä, että tämänkertaisen ppv:n on lähes pakko tarjota vähintään yksi – mielellään ainakin kaksi – huippuottelua. Tässä oli nyt sitten se ensimmäinen, kun Jerry Lynn, Eric Young, Taichi Ishikari ja Mr. Aguila (tässä parhausjärjestyksessä) pistivät itsensä täysillä likoon Ladder Matchissa. Aikaa oli reippaasti yli 15 minuuttia, ja ottelussa nähtiin monia hurjia spotteja, joista kaikkein rajuimmat tuntuivat osuvan lähes järjestään Eric Youngin kohdalle. Silti tässäkin oli vielä pientä haparointia ja pari harmillista kömpelyyttä (vaikkeikaan yhtään suoranaista botchia), minkä takia tämä ei noussut neljää tähteä korkeammalle, vaikka muuten siihenkin olisi ollut täydet edellytykset. Erityisesti Aguilalta nähtiin pari kömpelöä hetkeä, mutta toisaalta taas hän täräytti muun muassa aivan upean Springboard Moonsaultin tikkaiden päälle makaavalle Youngille, joten enpä häntäkään voi pahemmin moittia. Jerry Lynn oli ottelun tähti upeilla high flying -liikkeillään ja myös rajulla bumpinottokyvyllään. Kokonaisuutena huippuluokan spottailua, jota katsoisi koska tahansa lisää.
* * * *
World X Cup Tournament Final Ultimate X Match
Petey Williams vs. Hector Garza vs. Chris Sabin
Kolme parasta maata oli siis enää jäljellä, kun oli finaaliottelun aika. Finaalissa oli panoksena 5 pistettä, mikä tarkotti tähän otteluun tullessa sitä, että ottelun voittaja voittaisi myös koko turnauksen. Otteluna ei ollut kuitenkaan mikä tahansa koitos, vaan kyseessä oli historian kolmas Ultimate X Match, TNA:n itsekehittelemä ottelumuoto. Team Canadasta ja Team Mexicosta edustajina tässä ottelussa olivat joukkueen kapteenit, mutta Team NWA oli valinnut edustajakseen Chris Sabinin, joka oli tämän turnauksen ainut painija, joka oli ollut mukana molemmissa aiemmissa Ultimate X Matcheissa. Garzalla ja Williamsilla ei ollut aiempaa kokemusta Ultimate X:stä.
Ja kun edellisessä ottelussa toivoin lisää spottailua, tässä sitä todellakin oli. Tämä oli aika lailla täydellinen tapa päättää huikea World X Cup ja mahdollisesti kokonaankin näiden X Cupien sarja hetkeksi. Ainakin oma harras toiveeni on, että tämän jälkeen ei hetkeen nähdä mitään X Cupeja, koska tätä jaksoa on paha lähteä enää päihittämään. Tässä koko turnauksessa oli nyt kaikki mitä saattoi toivoa, ja tämä viimeinen ottelu oli täydellinen päätös turnaukselle. Toki voisin rutista hieman siitä, että ottelu ei saanut aikaa edes ihan 15:ttä minuuttia ja että muutaman minuutin lisäajalla tämä olisi noussut MOTYC:ksi, mutta en nyt jaksa keskittyä negatiivisuuksiin. Hieman alle 15-minuuttisenakin koitoksena tämä oli joka tapauksessa huippuottelu ja samalla MOTN. Sabin, Garza ja Williams osoittivat tässä ottelussa, miksi he ovat juuri niin perkeleellisen hyviä. En edes ala yksilöimään mitään spotteja tästä ottelusta, koska siinä ei ole mitään järkeä. Kaikki tekivät täydellistä työtä ja ansaitsevat tästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Ensiluokkaista spottailuviihdettä, tätä X-Divisioona on.
* * * *
Tämä oli mielikuvani TNA:n tapahtumista, kun aloin joku vuosi sitten kahlaamaan läpi näitä viikottaislähetyksiä. Odotukseni oli, että tasaisin väliajoin TNA oikeasti räjäyttäisi tajuntani tarjoamalla Hyvän ja painilliselta anniltaan todella kovatasoisen show’n, joka pärjäisi vertailussa jopa WWE:n ppv:eille. Sellaisia oli kuitenkin ennen tätä nähty erittäin nihkeästi. Itse asiassa tämä oli historian ensimmäinen TNA:n viikottainen ppv, jolle annan arvosanaksi Hyvän, mutta tämä on sen ansainnut. Jos vain kaksi viimeistä ottelua olisivat olleet vielä hieman parempia ja jos koko paketti olisi ollut vielä hitusen kovempi, olisi tämä noussut vielä Rumblen ja BL:n ohi.
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 29.6.2014
No Comment