2007ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: TNA Against All Odds 2007

Päivämäärä: 11.2.2007

Sijainti: Orlando, Florida (Impact Zone)

Yleisömäärä: 900

Katso tapahtuma ImpactPlus-palvelussa!


Vuosi 2007 jatkui TNA:n osalta helmikuussa järjestetyn Against All Odds -ppv:n merkeissä. Kyseessä oli historian kolmas Against All Odds, joka oli jo ottanut paikkansa TNA:n ppv-kalenterissa helmikuisena tapahtumana. Selostajinamme tutut ja turvalliset Don West ja Mike Tenay. Tällä kertaa ei tämän pidempiä alkusanoja, palataan TNA:n yleistilanteeseen taas jossain vaiheessa myöhemmin.

Little Italy Street Fight Match

Team 3D vs. LAX

Team 3D:n ja LAX:n ppv oli jatkunut siis koko alkuvuoden ajan, koska viime ppv:ssä nähty mestaruusottelu ei ollut tarjonnut ratkaisua joukkueiden väliseen vihanpitoon. Nyt tarjolla oli uusi yritys välienselvittelyyn, ja nyt näiden kahden joukkueen välinen keskinäinen viha oli edennyt jo sille tasolle, että tähän otteluun ei ollut laitettu edes joukkuemestaruuksia panokseksi, vaikka LAX oli edelleen mestarijoukkue. Team 3D ei nyt tällä hetkellä siis välittänyt edes mestaruusvöistä, vaan he halusivat vain päästä pieksemään LAX:n, joka oli halpamaisesti viime aikoina väijyttänyt Team 3D:n monesti ylimääräisillä latinoapureillaan. Tällä kertaa ottelussa ei oltaisi kuitenkaan latinomaaperällä, vaan 3D:n kotiseuduilla Little Italyssa. Käytännössä kyse oli siis normaalista Street Fight -ottelusta, jossa oli vain käytettävänä kaikenlaista Little Italy -henkistä kamaa.

En tiedä, olenko jotenkin liian nihkeä näitä Team 3D:n ja LAX:n välisiä otteluita kohtaan, mutta tämäkään ei vain minun silmissäni lähtenyt missään vaiheessa liikkeelle sillä tavalla kuin olisi voinut toivoa. Aluksi nähtiin kyllä pari näyttävää bumppia, mutta sitten ottelu alkoi junnata paikallaan, muuttui sekavaksi ja ei oikein päässyt missään vaiheessa järkevästi raiteilleen. Lopputuloksena oli sekavahko HC-mähinä, joka oli parhaimmillaan hauskaa ja viihdyttävää entertainment brawlia, mutta huonoimillaan vain epämääräistä sekoilua kehässä. Devon vuoti verta kunnioitettavasti, mutta sekään ei vielä tee ottelusta erityisen hyvää. En myöskään pitänyt yhtään siitä, että otteluun tarvitsi sekoittaa joitain LAX:n random-apureita, joita kutsuttiin ”Latino nationin” jäseniksi. Lopetuskin oli vähän platku, joten hyvistä puolistaankin huolimatta tämä jää vain ihan hyväksi otteluksi. Parannusta silti Final Resolutioniin verrattuna.

* * ½ 

Singles Match

Austin Starr vs. Senshi

Austin Starrin ja Senshin välinen vihanpito oli alkanut viime ppv:ssä nähdyn Starrin ja Alex Shelleyn välisen ottelun jälkimainingeissa. Tuo ottelu oli siis Kevin Nashin järjestämän Paparazzi Championship Series -turnauksen finaaliottelu, ja se päättyi lopulta Shelleyn voittoon. Matsin jälkeen muut PCS-turnauksen osanottajat Sonjay Dutt, Jay Lethal ja Senshi saapuivat juhlimaan Shelleyn voittoa, mikä raivostutti tietenkin entisestään vihaista Starria. Hän ilmoitti kunnioittavansa X-Divarin painijoista vain Senshiä ja käski Senshin tulla mukanaan. Senshi ei kuitenkaan ollut kiinnostunut Starrista tai tämän kunnioituksesta, joten Starr läpsäisi Senshiä suoraan kasvoihin. Tästä Senshi ei arvatenkaan pitänyt, ja käsillä oli raju yhteenotto. Seuraavina viikkoina Starr ja Senshi jatkoivat toistensa kimppuun hyökkäämistä, joten lopulta meillä oli valmiina ottelu Against All Oddsia varten.

Pitää näköjään toistaa itseäni jo tässä vaiheessa arvostelua ja todeta, että openerin tavoin tämäkään ottelu ei viihdyttänyt minua ollenkaan niin paljon kuin olin toivonut. Austin Starrin ja Senshin välinen 1 on 1 -ottelu on kuin kenen tahansa TEW-bookkaajan valmis hengentuotos: laitetaan kaksi taidokasta X-Divarin painijaa toisiaan vastaan ppv:ssä ja annetaan heidän painia kova ottelu ilman mitään ylimääräistä säätöä. Luulisi, että tätä ei voi mokata, mutta jotenkin tällä kertaa Austin Aries ja Low-Ki eivät vain ilmeisesti olleet panneet ihan parhaita työsaappaitaan jalkaan. Koko ottelun ajan meno tuntui vähän puolittaiselta. Siltä, että kumpikaan ei halunnut näyttää ihan parasta osaamistaan ja että kumpikaan ei varsinkaan keksinyt tässä ottelussa mitään uutta tai yllättävää. Niinpä lopputuloksena oli ppv-matsin sijaan enemmänkin tv-show-tasoiselta ottelulta tuntuva koitos, jossa ei toki ollut mitään vikaa, mutta paljon enemmän olisi näiltä kahdelta voinut toivoa. Ottelun jälkeen Bob Backlund saapui paikalle ja pani Austin Starrin nyöräksi, koska Starr vittuili Backlundille. Mitäpä tähän sanomaan.

* * ½

Tuxedo Match

Christy Hemme vs. Big Fat Oily Guy

Muistatteko vielä, miten Christy Hemme keskeytti viime ppv:ssä Voodoo Kin Mafian promon ja vaati TNA:ssa asiankuuluvaa kohtelua naispainijoille, mikä johti siihen, että Kip James ilmoitti naisten paikan olevan muualla kuin painikehässä, heitti misogynistä läppää ja sai tietenkin yleisöltä hurraukset? Kyllä, minäkin muistan. Ikävä kyllä. Tällaista oli showpaini vielä vuonna 2007. Ja vaikka tästä ”naisten vallankumouksen” ylihehkuttamisesta voi montaa mieltä ollakin, niin luojan kiitos tällaisesta idioottimaisesta naisvihamielisestä sisällöstä on vähitellen showpainissa päästy eroon. Mutta koska siis vuosi oli 2007 ja koska TNA:n naispainin puolestapuhujaksi oli jostain syystä päätetty nostaa Christy Hemme (joka ei ihan oikeasti ollut millään tavalla lahjakas painija), jatkui tämä Hemmen ”Antakaa naisille se paikka, mikä heille kuuluu” -storyline tietenkin lisänöyryyttämisellä. TNA:n komissaari Jim Cornette oli siis ilmoittanut Hemmelle, että Against All Oddsissa hän pääsisi painimaan, koska oli niin kovaa vaatinut naisille otteluita. PPV:tä edeltävässä pre show’ssa kävi sitten ilmi, että Hemmelle buukattu ottelu olisikin Tuxedo Match, eli ottelun osanottajat saapuisivat kehään frakeissa ja voittaja olisi se, joka saisi riisuttua toiselta frakin pois. Eikä tässä kaikki: Hemmen vastustaja olisi… kyllä vain… Big Fat Oily Guy, eli TNA:n ”hauska ja mahtavan ironinen vastine” WWE:n DX-kuvioissa nähdylle Big Dick Johnsonille. Ai että. Ai että. En sano enempää.

Tästä ”ottelusta” nyt ei tarvitse todeta oikeastaan mitään muuta kuin että tämä oli täyttä herenpaskaa. TNA halusi siis järjestää kuvion, jossa vaadittiin kunnioitusta naisten painille ja naispainijoille, ja he päättivät toteuttaa sen tuomalla esiin Christy Hemmen, joka vaatii kunnioitusta naispainijoille, joutuu naurunalaiseksi ja päätyy lopulta painimaan Tuxedo-ottelussa Big Fat Oily Guyta vastaan? Helvetin hyvin hoidettu, TNA. Asiaa ei myöskään auttanut se, että selostajat tuntuivat oikeastaan olevan vain samaa mieltä Kip Jamesin ja muiden kanssa siitä, että Christy Hemmen oleellisin anti on hänen ulkonäkönsä. Tämä vahvistui viimeistään siinä vaiheessa, kun ottelun jälkeen Kip James saapui kehään aukomaan päätään Christy Hemmelle ja riisui tämän frakin, koska ”senhän kaikki halusivat nähdä”. Selostajat totesivat samalla, että näinhän se on: kaikki halusivat vain nähdä Hemmen alusvaatteisillaan. Hienoa.

DUD 

Singles Match

Dale Torborg vs. Lance Hoyt

Muistatteko, kuinka mahtavaa oli, kun TNA:n kehässä nähtiin NASCAR-kuskeja? Niinpä! Mikä voisi olla vielä parempaa kuin NASCAR-kuskit? Tietenkin baseball-pelaajat! Kyllä vain, seuraavaksi oli siis vuorossa juonikuvio, joka pohjautui baseball-pelaajan, painijan ja entisen painijan/nykyisen baseball-valmentajan väliseen juonikuvioon. En oikeastaan kovin tarkasti ymmärtänyt tätä juonikuviota, koska nämä baseball-pelaajat eivät sanoneet kaltaiselleni sivistymättömälle suomalaiselle mitään, ja täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, etten edes yrittänyt kovin tarkkaan ymmärtää tätä. Selvää kuitenkin oli se, että A. J. Pierzynski oli ilmeisesti 2000-luvun halpa versio Dennis Rodmanista: vihattu ja ylimielinen urheilija, joka saapui wrestling-bisnekseen keräämään lisää heattia. Apurinaan hän toi mukanaan Dale Torborgin, joka tietenkin parhaiten muistetaan upealta WCW-uraltaan 2000-luvun alusta, jolloin hän paini WCW:n ppv:eissä KISS Demonina. Lisäksi Torborg oli kuitenkin satunnaisesti paininut myös TNA:ssa, ja nyt hän yhdessä Pierzynskin kanssa herätti siis kaikenlaista pahennusta TNA:ssa. Lopulta heidän pelleilystään sai tarpeekseen TNA-konkari Lance Hoyt, joka haastoi Torborgin otteluun Against All Oddsissa. Torborg tietenkin suostui. Vielä ennen ppv:tä Hoyt ilmoitti tuovansa omaan kulmaukseensa baseball-pelaaja David Ecksteinin, joka oli ilmeisesti kaikkien rakastama sankari. Jee.

Eipä tästäkään paljon hyvää sanottavaa ole. Lance Hoyt olisi voinut olla oikein käytettynä ihan hyvä ylemmän keskikortin brawleri TNA:ssa, mutta tällaisissa juonikuvioissa hän on täysin hyödytön. Dale Torborgilla ei olisi pitänyt olla mitään asiaa painikehään vuonna 2000, eikä hänellä pitäisi olla asiaa sinne seitsemän vuotta myöhemminkään. Baseball-pelaajat kehän laidalla ovat täsmälleen yhtä rasittavia kuin NASCAR-kuljettajatkin, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ottelu saa yhden tähden sen ansiosta, että Lance Hoyt teki parhaansa ja yritti kantaa Torborgin kelvolliseen otteluun. Vähän enemmänkin olisi voinut irrota muuten, mutta kaiken muun hyvän lisäksi myös ottelun lopetus oli buukattu täysin idioottimaisesti.

*

Motor City Chain Match

AJ Styles vs. Rhino

Tässä AJ Stylesin ja Rhinon feudissa ei ollut tapahtunut mitään merkittävää sitten viime ppv:n. Styles oli edelleen halpamainen liero, joka halusi tehdä Rhinon elämästä mahdollisen inhottavaa, ja Rhino halusi edelleen antaa Stylesille kunnon opetuksen. Tällä kertaa nämä kaksi kohtaisivat toisensa Motor City Chain -ottelussa, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että molemmat sidottiin toisiinsa pitkällä metalliketjulla ja niiden päässä olevilla käsiraudoilla. Tämän lisäksi kehän kahteen kulmaukseen oli kiinnitetty paalut. Toisen paalun päässä oli nightstick, jonka Rhino oli saanut valita ottelun erikoisaseeksi, jota saisi käyttää sen jälkeen, kun oli saanut pampun alas paalusta. Toisen paalun päässä oli puolestaan avaimet käsirautoihin. Huomaatteko kenties jostain, että Vince Russo oli tosiaan liittynyt vuoden 2006 aikana takaisin TNA:n käsikirjoitustiimiin?

Tämä Stylesin ja Rhinon feud ei vain millään mittarilla ole mikään erityinen suosikkini Stylesin uralta. Ensinnäkin tämä feud kesti hämmentävän pitkään, eikä yhdessäkään ottelussa nähty mitään erityisen uutta tai ihmeellistä. Miesten kemiat eivät sopineet erityisen hyvin keskenään, joten lopputuloksena oli matseja, jossa Styles joutui vetämään itselleen sopimatonta pelkurimaista heel-roolia ja Rhino ikään kuin oli otteluissa kantajan asemassa. Toki lopujen lopuksi Styles joutui vastamaan otteluiden kantamisesta, mutta tämäkin matsi ylsi vain hyvällä tasolle, koska Stylesillä ja Rhinolla ei yksinkertaisesti ollut enempää annettavaa. Ei nähty isoja spotteja, suuria bumppeja tai mitään muutakaan tajunnanräjäyttävää, vaan perusvarmaa ja hyvää HC-tyyppistä mäiskintää, jollaista on kuitenkin tottunut näkemään vähemmänkin lahjakkailta painijoilta kuin AJ Stylesiltä.

* * * 

TNA X Division Championship

Chris Sabin (c) vs. Jerry Lynn

Nuori ja ylimielinen Chris Sabin oli noussut jo neljättä kertaa urallaan TNA:n X-Divisioonan mestariksi, kun hän oli päihittänyt viime ppv:ssä nähdyssä kolminottelussa mestari Christopher Danielsin ja konkari Jerry Lynnin. Nyt Sabin joutui ensimmäisessä mestaruusvoittonsa jälkeisessä ppv-tason mestaruuspuolustuksessa puolustamaan vyötään Jerry Lynniä vastaan, ja se oli aivan oikein, koska juuri Lynnin ja Sabinin välille oli viime kuukausien aikana kehkeytynyt mehevä riita. Se johtui tietenkin siitä, että Sabin piti itseään ylivertaisena painijana ja Lynniä puolestaan ikäloppuna has-beeninä. Lynn ei tästä tietenkään pitänyt, ja hän päätti palata pitkän tauon jälkeen TNA:n painikehiin osoittaakseen Sabinille, että hän voisi koska tahansa halutessaan edelleen päihittää Sabinin ja nousta vaikka X-Divisioonan mestariksi.

Äh, vähän pettymyksenä jatkui tämä ilta, koska edes X-Divarin ottelu ei nyt yltänyt kolmea tähteä parempaan suoritukseen. Yleensä X-Divarin ottelu on ollut heittämällä illan parasta osastoa, usein helposti huippuluokan ottelu. Olen lisäksi pitänyt tästä Lynnin ja Sabinin feudista, ja jotenkin toivoin kovasti, että tämä päättyisi Lynnin voittoon. Ehkä Lynn sitten kuitenkin alkoi vain olla vähän liian vanha ja kankea, koska tässä ottelussa ei yksinkertaisesti ollut sellaista meininkiä, mitä X-Divarin otteluissa on. Matsi kyllä toimi hyvin, eteni koko ajan ja oli kohtuullisen vauhdikastakin menoa, mutta mitään oikeasti innovatiivista tai tajunnan räjäyttävää ei ollut, vaan kokonaisuutena yleisölle tarjoiltiin perusvarma ja hyvä ottelu. Toki sekin on hyvä suoritus, ja mielellään tämän ottelun katsoi, mutta X-Divarilta on vain lupa odottaa enemmän.

* * * 

Pitkin tätä iltaa oli nähty videopätkiä, joissa Paparazzi-porukkaa johtanut Alex Shelley esitteli Kevin Nashille, Sonjay Duttille ja Jay Lethalille saamaansa videomateriaalia siitä, miten Robert Rooden manageri Miss Brooks oli saanut vieteltyä Eric Youngin ja huijattua samalla Youngin allekirjoittamaan sopimuksen, jossa hän liittyisi Rooden talliin. Jostain syystä Robert Roode oli siis pitkän aikaa halunnut saada entisen Team Canada -parinsa ja nykyisen halveksimansa luuserin, yleisön sympatisoiman altavastaajan Eric Youngin ”talliinsa”, johon kuului Rooden lisäksi tätä ennen vain hänen managerinsa Miss Brooks. Lopulta Young oli siis allekirjoittanut sopimuksen, kun oli luullut pääsevänsä harrastamaan seksiä Brooksin kanssa, mutta tämä tietenkin osoittautui valheeksi. Niinpä nyt monien videoklippien päätteeksi tätä samaa jostain syystä erittäin merkittävää kuviota päästiin jatkamaan vielä kehässä, kun Roode raahasi paikalle Brooksin ja Youngin, pilkkasi heitä molempia ja sai Youngin hermostumaan. Yleisö yritti saada Youngia kääntymään Roodea vastaan, mutta Young ei uskaltanut, ja Roode poistui tyytyväisenä paikalta. Tämä angle ei tuntunut millään tavalla kiinnostavalta.

Mixed Tag Team Match

James Storm & Jackie Moore vs. Petey Williams & Gail Kim

Viime ppv:ssä nähtiin James Stormin ja Petey Williamsin välinen ottelu, jossa Williams puolusti Stormin entisen joukkueparin ja nykyisen vihamiehen Chris Harrisin kunniaa. Harrisia ei ollut siis nähty TNA:ssa sen jälkeen, kun Storm oli kääntynyt pitkäaikaista joukkuepariaan ja ystäväänsä vastaan iskemällä häntä kaljapullolla suoraan päähän. Harrisin toinen silmä oli sokeutunut iskusta, ja siksi Harris ei ollut painikunnossa, joten Harrisin puolustajaksi nousi Petey Williams. Final Resolutionissa nähdyssä ottelussa Williamsin puolelle lyöttäytyi myös America’s Most Wantedin entinen manageri Gail Kim. Se ei kuitenkaan auttanut, koska yllätyspaluunsa TNA:han teki Jacqueline, joka tunnettiin nyt nimellä Jackie Moore. Hänestä tuli James Stormin uusi manageri, joka auttoi Stormia taistelemaan nyt Williamsia ja Gail Kimiä vastaan. Niinpä luonteva jatkumo oli se, että ppv:hen buukattiin näiden neljän välille Mixed Tag Team -ottelu.

Tämä jatkoi aika pitkälti sekä illan teemaa että edellisessä ppv:ssä nähdyn Storm vs. Williams -ottelun teemaa. Missään vaiheessa tämä joukkueottelu ei noussut sellaista kivaa tv-ottelua kummoisemmaksi suoritukseksi, vaan kokonaisuutena tämä oli lähinnä kädenlämpöinen. On sekin toki selvästi parempi kuin että tässä ottelussa olisi ollut joku erityisen suuri vika tai että tämä olisi ollut erityisen huono. Mistään sellaisesta ei siis ollut kyse, vaan matsissa ei vain tapahtunut mitään, minkä ansiosta tätä olisi voinut kutsua mitenkään jännittäväksi. Gail Kimin rooli tässä ottelussa jäi harmillisen pieneksi, mikä on sääli, koska Kim oli oikeasti näihin aikoihin pirun taitava naispainija ja ansaitsisi kaikki mahdolliset paikat todistaa kykynsä. Kokonaisuutena siis ihan ok ottelu, ei sen kummempaa.

* *

Prison Yard Match

Abyss vs. Sting

Abyssin ja Stingin välinen feud oli alkanut loppuvuodesta 2006, kun Sting oli juuri voittanut NWA World Heavyweight -mestaruuden. Sitten Abyss oli voittanut mestaruuden Stingiltä diskauksella, ja feudi oli syventynyt entisestään. Välillä kuvio oli muuttunut entistä oudommaksi, kun Sting oli yrittänyt alkaa käännyttää Abyssiä puolelleen. Sting alkoi kutsua Abyssiä tämän oikealla nimellä Chrisiksi ja yritti saada tämän hylkäämään James Mitchellin ja koko pimeän puolen, jota Mitchell edusti. Tätä käännöstä Abyss ei koskaan kuitenkaan tehnyt, ja Final Resolutionissa hän hävisi NWA World Heavyweight -mestaruutensa Christian Cagelle kolminottelussa, jossa myös Sting oli mukana. Abyssin ja Stingin vihanpitoa mestaruustappio ei suinkaan päättänyt, vaan nyt saatanallisen James Mitchellin käskyttämällä monsterilla oli entistä enemmän syitä tehdä lopullisesti selvää Stingistä. Sting puolestaan pyrki edelleen jatkamaan mind gamesejaan Abyssin kanssa muun muassa pukeutumalla Abyssin entiseen maskiin. Nyt kaikista mind gameseista oli kuitenkin aika tehdä loppu, kun nämä kaksi kohtasivat toisensa Prison Break -ottelussa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että ottelu alkoi kehän sijaan parkkihallin läheltä ”Prison Yard” -alueelta, josta ottelu eteni vähitellen kehään. Kehässä puolestaan oli kiinnitetty kehätolppiin pyörivät vilkkuvalot, ja keskellä kehää oli haihäkki, ja ottelun voittaisi se, joka saisi suljettua ensin vastustajansa haihäkkiin.

Vihdoin! Tämä oli illan ensimmäinen positiivinen yllätys. Ehkä olen jotenkin liian suuri tällaisten HC-mäiskintöjen fani ja ehkä kukaan muu ei olekaan pitänyt tätä ottelua mitenkään kummoisena, mutta minusta tämä oli pirun viihdyttävä, intensiivinen ja hyvin buukattu HC-ottelu. Odotin etukäteen jotain aivan kammottavaa ylibuukattua russoilua, jolla ei olisi mitään tekemistä varsinaisen painin kanssa. Tämä oli kuitenkin täysin väärä, koska heti ottelun alusta lähtien Sting ja Abyss päättivät näyttää, että tässä ottelussa ei keskitytä sen idioottimaiseen taustatarinaan vaan brutaaliin tappeluun. Ensin areenan ulkopuolella nähty HC-mättö oli loistava osuus, ja Stingin loikka korkean roskalavan päältä Abyssin päälle ja pöydän läpi oli perhanan näyttävä. Sen jälkeen päästiin vähitellen kehäalueelle, jossa nähtiin kaikkea, mitä sopi toivoa: verta, kovia bumppeja, piikkilankaa, näyttäviä spotteja… Erityisen hieno oli hetki, kun Abyss repi kehäkulmauksen päällä olleen hälytysvalon ja pamautti sen aivan täysiä säpäleiksi Stingin päähän. Sen lisäksi tietenkin ottelun lopetusspotti oli pirun näyttävä: Powerbomb piikkilankapöydän läpi on sitä jotain. Ei tällaisia matseja nykypainissa liikaa nähdä: oikeasti väkivaltainen HC-ottelu, jossa on kuitenkin selvä tarina ja taustalla pitkä vihanpito. Nautin tästä kovasti, vaikka toki tässä olisi kaivattu enemmän oikeaa painia, jotta tällä olisi ollut mahdollisuuksia nousta huippuotteluksi. Luultavasti tämä oli niin hyvä ottelu kuin nämä kaksi vain pystyivät painimaan keskenään.

* * * ½ 

NWA World Heavyweight Championship

Christian Cage (c) vs. Kurt Angle

Ilta oli ollut pitkä, mutta vihdoin oli Main Eventin aika. Christian Cage oli siis voittanut NWA World Heavyweight -mestaruuden takaisin itselleen, ja nyt oli ensimmäisen mestaruuspuolustuksen aika. Haastajakseen Cage sai Kurt Anglen, joka oli voittanut Final Resolutionissa Samoa Joen ratkaisevassa ottelussa ja ansainnut itselleen ykköshaastajuuden. Cage ja Angle olivat tietenkin vanhoja tuttuja, ja tuota tuttuutta hyödynnettiin myös ottelun rakentelussa. Itse asiassa Cage uhosi pitkän aikaa hankkineensa itselleen apurin, joka tuntee Anglen todella hyvin. Viikkojen ajan vihjailtiin, että Cagen apuri saattaisi olla Samoa Joe, ja selostajat olivat järkyttyneitä siitä, saattaisiko Joe liittyä näin halpamaisesti Cagen puolelle. Lopulta kävi kuitenkin ilmi, että Joe ei ollut millään tavalla liitossa Cagen kanssa – mutta sen sijaan Cagen vihjaama apuri oli Scott Steiner, joka teki paluunsa TNA:han parin kuukauden poissaolon jälkeen ja hyökkäsi brutaalisti Anglen kimppuun. Nyt Cagella oli siis apurinaan sekä Tomko että Scott Steiner. Ainut ongelma oli se, että Steiner ja Tomko eivät tulleet toimeen ollenkaan keskenään. Ja että tässä ottelussa Cagella ei saisi olla Tomkoa tai Steineria ringisdellä. Ja että ottelun epävirallinen enforcer oli Samoa Joe, joka seurasi ottelua ringsidellä.

Äh, olipas pettymys lopulta tämäkin. Etukäteen ajattelin, että Christianin ja Anglen välinen ottelu olisi helposti voinut olla huippuluokan ottelu, vaikka kieltämättä on jotenkin hupaisaa, että TNA:n Main Eventissä painii kaksi pitkän (ja vieläpä osittain yhteisen) uran tehnyttä WWE-jyrää. Toisaalta juuri siksi näillä kahdella pitäisi toimia kemiat keskenään, ja varmaan ne olisivat toimineetkin toisenlaisissa olosuhteissa. Nyt tämä ottelu tuntui alusta lähtien siltä, että joku tässä ei vain natsannut. Jotenkin matsin tunnelma ei ollut oikeanlainen, eikä tässä päästy missään vaiheessa kunnon painimisen makuun, vaan ottelu koostui lähinnä yksittäisistä isoista liikkeistä ja kokonaisuutta ei rakennettu missään vaiheessa. Isommat ongelmat alkoivat sitten siinä vaiheessa, kun ottelu tarpeettomasti ylibuukattiin AJ Stylesin, Tomkon, Scott Steinerin ja Samoa Joen sekaantumisille sekä useammalla refbumpilla. Toki Angle ja Cage tekivät koko ajan hyvää työtä kehässä, ja sen ansiosta tämä oli kaikesta sekoilustaan huolimatta hyvä ottelu, mutta paljon enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia.

* * *


Olipa kaikin puolin heikohko esitys. Abyss/Sting oli ppv:n tähtihetki, muuten parasta oli lähinnä muutama hyvä ottelu, jotka nekin olivat pettymyksiä odotuksiin nähden. Lisäksi tarjolla oli liian paljon Vince Russolta haisevaa roskaa, jota ei ole TNA:ssa yhtään kaivannut mutta jota lienee luvassa tulevina kuukausina entistä enemmän. Kokonaisuudessaan tämä haisi myös hyvin vahvasti väli-ppv:ltä, joten vaikka tämä ei täysi katastrofi ollutkaan, niin Kehno suoritus silti.

Wikipedia: TNA Against All Odds

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.10.2019

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Royal Rumble 2007

Next post

Arvio: WWE No Way Out 2007

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.