2004ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: TNA Elokuu 2004

Päivämäärä: 4. – 18.8.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Tähän sitä on tultu. TNA on jälleen suurten muutosten edessä, koska tämä oli viimeinen kuukausi, jolloin TNA järjesti viikottaisen ppv:n jokaisena keskiviikkona. Syyskuussa nähtäisiin vielä kaksi viikottais-ppv:tä, mutta 8.9. järjestetyn show’n jälkeen TNA luopuisi perustamisestaan lähtien käytössä olleesta konseptista. Se tarkoittaa siirtymistä tavalliseen tyyliin kerran kuussa järjestettäviin ppv:eihin, joista ensimmäinen nähtäisiin marraskuussa 2004. Tämä muutos oli hyvin odotettavissa sen jälkeen, kun TNA sai vihdoin valtakunnallisen tv-show’nsa. Ei ollut enää mitään järkeä järjestää ppv-lähetystä joka viikko, kun viikottainen tv-lähetys ajoi aivan saman asian. Nyt ollaan kuitenkin vasta elokuussa, ja tässä vaiheessa viikottais-ppv:t pyörivät vielä aivan entiseen malliin.

Heinäkuussa esiintyneistä painijoista tämän kuukauden aikana katosivat Abismo Negro, Mr. Aguila, Ken Shamrock ja D-Lo Brown. Kaksi ensimmäistä eivät olleet mitään suuria menetyksiä, sillä meksikolaistähdet vierailevat TNA:n lähetyksissä epäsäännöllisen säännöllisesti. Sen sijaan Shamrock oli siinä mielessä harmillinen tapaus, että miehen comeback vedettiin isosti, ja hänelle alettiin rakennella ihan oikeaa juonikuviota, ja sitten hän yhtäkkiä katosi taas kokonaan. Harmi. Brown ei ole kummoinen menetys, koska eiköhän hänkin tee taas sadannen comebackinsa jossain vaiheessa. Tosin tällä kertaa ennen lähtöään nähdyssä haastiksessa hän vähän vihjasi siihen suuntaan, ettei olisi palaamassa ihan lähiaikoina. Saa nähdä.


Weekly PPV #105 (4.8.2004)

  • Singles Match
    Raven vs. Sabu
    * * *
  • Singles Match
    Abyss vs. Sonny Siaki
    * * ½ 
  • Tag Team Match
    Michael Shane & Kazarian vs. Jerry Lynn & Chris Sabin
    * * * 
  • Luck of the Irish Match
    Pat Kenney vs. Vito
    ½ 
  • Country Whipping Match
    Team Canada vs. America’s Most Wanted
    * * * 
  • Singles Match
    Kid Kash vs. AJ Styles
    * * * ½

Hyvät uutiset:

1. Paljon hyviä otteluita.
2. Kaikki mestaruuskuviot etenevät – vieläpä mielenkiintoisesti.
3. Saatiin ehkäpä pari oikeaa feud endingiä ja mahdollisuuksia uusien feudien aloittamiseen.
4. Goldylocksin posse oli tässä jaksossa hämmästyttävän siedettävä.

  1. Yksi ***½-ottelu, kolme ***-ottelua ja vieläpä yksi **½-ottelu. Vaikka huippuottelu- tai MOTYC-tasolle ei ihan päästykään, niin kova suoritus silti. Erityisesti Styles vs. Kash oli todella lähellä huippuottelutasoa, ja vain pienellä viilauksella se olisi yltänyt sinne. Kiva nähdä, että (itsensä paljon isompaan kokoon pumpannut) Kash ylti edelleen kehässä hienoihin suorituksiin, ja Styles oli vain Styles. Iso hatunnosto pitää myös antaa Ravenille ja Sabulle, jotka kaiken jahkailun jälkeen saivat lopulta 1 on 1 -ottelun, ja kaikkia todennäköisyyksiä vastaan he vetivät oikein intenssiivisen, viihdyttävän ja juuri sopivan väkivaltaisen reilun 10-minuuttisen Hardcore-ryminän, jossa nähtiin aika lailla kaikki jutut, mitä sopi toivoa. Ei tässä mitään erikoisuuksia tai huikeita yllätyksiä lähdetty tavoittelemaan, mutta kyseessä oli silti pirun toimiva HC-mättö.
  2. En ollut tosiaan kovin innoissani siitä, kuinka viime show’ssa nähdyn Ultimate X:n päätteeksi sekä Michael Shane että Kazarian tippuivat maahan X:stä kiinni pitäen, joten heidät kruunattiin yhteismestareiksi. Tässä jaksossa Shane ja Kazarian joutuivat kuitenkin kohtaamaan pari X-Divarin kovinta nimeä, ja jakson aikana Vince Russo buukkasi ensi viikolle kovalta kuulostavan 20 Man Gauntlet Matchin, jonka voittajasta tulisi kiistaton X-Divarin mestari. Joukkuemestaruuksissa ei ollut samanlaista sekavaa tilannetta, mutta kova kuhina kävi sielläkin. Kovia haastajia joukkuemestaruuksille riittää vaikka millä mitalla, ja ensi viikolle buukattiin ykköshaastajuusottelu 3 Live Krun ja Team Canadan välille. Lisäksi AMW:n ja XXX:n välille buukattiin ensi viikolta alkava Best of 3 Series, jotta vihdoin selviää, kumpi näistä klassikkojoukkueista on kiistatta parempi. Tuon sarjan voittaja saa myös mestaruusottelun aikanaan. Ja sitten on vielä päämestaruus, jonka ykköshaastajuuden Jeff Hardy voitti. Tähän kuitenkin liittyy jotain idioottimaista ja täysin epäkiinnostavaa kähinää Russon ja Dustyn välillä (tästä lisää myöhemmin), mutta joka tapauksessa Hardy saa mestaruusottelunsa jossain vaiheessa. Tarkemman ajan määrää Russon tässä show’ssa nimittämä uusi mestaruuskomitea. Hardy-Jarrett on tuore ja ihan mielenkiintoiselta kuulostava taistelupari, mutta mukavaa lisämaustetta soppaan tuo vanha kunnon Monty Brown, joka ei ole vieläkään luopunut mestaruusotteluhaaveestaan. Odotan jatkoa mielenkiinnolla.
  3. On toki vielä mahdoton sanoa, päättyivätkö Ravenin ja Sabun sekä Stylesin ja Kashin feudit tähän jaksoon, mutta hyvä mahdollisuus siihen on ainakin olemassa. Pitää antaa plussaa aina TNA:lle, kun he ymmärtävät lopettaa jotkut feudit tyylikkäästi ilman, että niitä jätetään roikkumaan ikuisiksi ajoiksi. Toki nämä saattavat vielä jatkua, jolloin kehuni ovat turhia, mutta nyt näyttää hyvältä. Mielenkiintoista nähdä, mihin erityisesti Styles suuntaa nyt.
  4. En uskonut ikinä kirjoittavani tätä, mutta tässä jaksossa nähtiin ensimmäistä kertaa Goldylocksiin liittyvä angle, joka oli ihan viihdyttävä. Jotenkin tämä painijoiden sopimuksia havitteleva eukko on onnistunut kasaamaan ympärilleen järjettömän ja samaan aikaan oikeasti hupaisan Entouragen. Shelley on Goldyn uusi valittu ja rakastettu, joka on juuri täydellisen niljakas blue chipper. Viime jaksossa porukkaan pakkoliitetyt Sharky ja D-Ray 3000 ovat roolissaan täydellisiä huumorihahmoja: tässä jaksossa D-Ray toimi porukan limusiinikuljettajana ja Sharky kalaruoan tarjoilijana. Priceless. Sitten on vielä Abyss, jota Goldy kohtelee kaltoin mutta joka siitä huolimatta hoitaa kaiken likaisen työn. Tässä jaksossa Abyss kömpi ennen ottelua Goldyn limusiinin takakontista, mutta huonosta kohtelustaan huolimatta Abyss rymysi kiltisti kehään ja veti viihdyttävän ottelun Goldyn uuden inhokin Sonny Siakin kanssa. Tuossakin ottelussa oli taas panoksena Goldyn vastustajan sopimus.

Huonot uutiset:

1. Russon ja Rhodesin välinen valtataistelu ei kiinnosta paskan vertaa.
2. Hyvien otteluiden lisäksi nähtiin vuoden huonoimman ottelun tittelistä kilpaileva kasa paskaa.

  1. Kaiken hyvän vastapainona täytyy toki olla jotain paskaa. Nyt se p**ka on Vince Russon ja Dusty Rhodesin välille rakenneltava feud, joka alkoi kuin tyhjästä viime viikolla. Tuolloin Jarrett ensin vain vihjasi haastattelussa, että Rhodesilla ja Russolla olisi jotain erimielisyyksiä Jeff Hardyn TNA:han saapumiseen liittyen. Kun Hardy voitti ykköshaastajuusottelun, olivat yhtäkkiä Russo ja Rhodes napit vastakkain – ilman että kukaan oikeastaan ymmärsi, miksi. Tällä viikolla Russo saapui taas vetämään klassisen Russo-promon, jossa hän puhui backstage-politikoinnista yms. paskasta. Lopuksi hän ilmoitti nimittävänsä avukseen mestaruusasioihin mestaruuskomitean, joka koostuu Harley Racesta, Larry Zbyszkosta ja teksasilaisesta entisestä NWA-mestarista, joka kaikkien odotusten vastaisesti ei ollutkaan Dusty vaan Terry Funk. Tämä päätös raivostutti Rhodesin, joka saapui raivoamaan kaikkea yhdentekeväisyyksiä Russolle (valitti mm. sitä, kuinka hän ja Funk inhoavat toisiaan). Russo vastasi jotain yhdentekeväisyyksiä, kunnes Jarrett keskeytti kaksikon ja sanoi tietävänsä, että Russo tahtoi Rhodesin pois päätäntäkuvioista, koska Rhodes aikoo savustaa Russon pois TNA:sta. Tämän jälkeen Jarrett jatkoi Dustyn provoamista, ja miehet olivat käydä toistensa kimppuun. Tässä feudissa on niin paljon asioita, jotka saavat aivan liikaa ruutuaikaa ja jotka ovat aivan liian epäkiinnostavia, etten jaksa edes alkaa erotella niitä. Toivottavasti koko sonta loppuu lyhyeen.
  2. Show’ssa oli viisi hyvää ottelua ja yksi totaalisen p**ka, jossa syyttävä sormi osoittaa ennen kaikkea taas Vince Russoon. Pari viikkoa sitten Pat Kenney ja Vito vetivät ihan kivan Singles-ottelun, mutta nyt se ei enää riittänyt, vaan heidän välille piti buukata ”Luck of the Irish Match”, joka kaikessa idioottimaisuudessaan oli tasan tarkkaan Russon käsialaa. Kehässä oli (jostain syystä) rugby-pallo, johon oli kiinnitetty avain, joka kävi kaikkiin kolmeen kehässä olevaan aarrearkkuun. Miesten piti ensin tapella saadakseen (keskeltä kehää) käsiinsä tuon rugbypallon, jolla he sitten voisivat avata arkut. Kuitenkin vain yhdessä arkussa olisi aseita, ja ottelu ei voisi päättyä, ennen kuin tuo arkku oli avattu. Kun arkku olisi auki, aseita saisi käyttää. Voitto tapahtuisi selätyksellä. Kuulostaako typerältä? Lähetyksessä nähtynä se oli vielä miljoona kertaa typerämpää. Pahinta oli kuitenkin se, että ottelu oli buukattu muutenkin aivan aivottomasti. Ensinnäkin Vito ja tämän manageri Trinity pistettiin tappelemaan toisiaan vastaan läpi ottelun ajan ilman mitään syytä. Ja kaikesta tästä täysin turhasta tappelusta huolimatta Trinity oli yhä ottelun lopussa Viton puolella, kunnes hän taas munasi sekaantumisen. Kirsikkana kakun päälle hommaan saatiin vielä mukaan Glenn Gilberti ja virallisesti face-turninsa tässä tehnyt David Young, joka paiskasi lopussa kättä Kenneyn kanssa. Itse painia oli ehkä kokonainen minuutti, ja juuri tuossa osiossa nähty Kenneyn kova yritys pelastaa tämän nipin napin DUDilta.

Pari huonoa seikkaa pilasi vähän fiilistä, mutta kokonaisuutena silti oikein toimiva. Jää kuitenkin Kehnon puolelle.


Weekly PPV #106 (11.8.2004)

  • NWA Tag Team Title Shot Match
    Team Canada vs. 3 Live Kru
    * * ½
  • Singles Match
    Alex Shelley vs. Ekmo
    * * 
  • Singles Match
    Glenn Gilberti vs. David Young
    * ½
  • ’Best of 3’ Series for the NWA Tag Team Title Shot, Match #1
    Triple X vs. America’s Most Wanted
    * * * 
  • 22 Man Gauntlet for the Gold Match for the TNA X Division Championship
    Participants: Kazarian (c), Sonjay Dutt, Chad Collyer, L.A. Park, Miyamoto, Jerry Lynn, Joey Matthews, NOSAWA, AJ Styles, Chris Vaughn, Petey Williams, D-Ray 3000, Mikey Batts, Jason Cross, Jerelle Clark, Kid Kash, Nigel McGuinness, Psychosis, Shark Boy, Chris Sabin, Amazing Red, Michael Shane (c)
    * * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Main Event toimi tosi hyvin, ja X-Divisioonan tulevaisuus näyttää hyvältä.
2. Myös muissa mestaruuskuvioissa edettiin taas ihan kivasti.
3. Goldylocks-kuvio on muuttunut harmittomaksi tai parhaimmillaan jopa ihan ok:ksi.

  1. Tämän show’n kiistattomasti paras osuus oli Main Eventinä nähty puolituntinen ja erittäin viihdyttävä Gauntlet For The Gold Match X-Divisoonan mestaruudesta. Ottelun pääidea oli siis saada X-vyölle taas kiistaton haltija, kun nyt parin viikon ajan Michael Shane ja Kazarian olivat toimineet hieman kiistanalaisesti yhteismestareina. Niinpä Kazarian määrättiin Gauntletin ensimmäiseksi ja Shane viimeiseksi osanottajaksi, jotta heidän yhteistyönsä mahdollisuus olisi mahdollisimman pieni. Muuten Gauntletista tehtiin kaikille halukkaille täysin avoin, millä tavalla TNA sai tuotua todella monipuolisen osanottajaporukan. Nähtiin pari debyyttiä, monia comebackeja ja pari todellista klassikkonimeä. Esimerkiksi L.A. Park (entinen La Parka, joka oli joutunut vaihtamaan nimensä oikeuskiistan takia) teki tässä ensimmäisen TNA-esiintymisensä, ja Psychosis (joka käytti nyt taas maskia) palasi promootioon yli kahden vuoden tauon jälkeen. Comebackinsa tekivät myös Joey Matthews, Jason Cross ja (kerran aikaisemmin nähty) Jerelle Clark. Ensimmäistä kertaa TNA-ppv:ssä esiintyivät Mikey Batts ja muuan Nigel McGuinness, josta kuultaisiin aikanaan lisää. Kokonaisuutena ottelu oli luultavasti viihdyttävin Gauntlet-ottelu tähänastisessa TNA-historiassa: paljon upeaa spottailua ja hienoja hetkiä. Erityisesti lopputaistelu ja lopetus olivat todella hienoa katsottavaa. Kehässä oli tasapainoisesti uusia nimiä ja toisaalta Jerry Lynnin, AJ Stylesin ja Kid Kashin kaltaisia konkareita. Hyvin hoidettu, TNA.
  2. Pitää taas kehua joukkuedivisioonaa, jolla menee nyt tosi hyvin. Triple X ja AMW tarjosivat show’n toiseksi parhaan ottelun, joka oli alle 10 minuutin kestostaan huolimatta hyvä. Jos tässä Best of 3 -sarjassa annetaan näille joukkueille mahdollisuus siihen oikeasti pitkään otteluun, käsissä voi olla kiistaton klassikko. XXX:n ja AMW:n sarja on siis loistava lisä joukkuedivariin, jossa tapahtuu samalla paljon muutakin. Team Canadan ja 3 Live Krun ykköshaastajuusottelu oli kiva avaus illalle, vaikka en tykännytkään siitä, miten ottelu päättyi. Joukkuedivisioonan lisäksi pitää myös taas kehua vähän päämestaruuskuvioitakin, koska tässä show’ssa varmistettiin, että Hardy ja Jarrett kohtaavat toisensa 8. syyskuuta. Sitä ennen ehditään buildata ottelua mukavasti. Lisäksi on kiva, etteivät ME-kuviot keskity vain näiden kahden ympärille: Monty Brown saapui jälleen protestoimaan tuota ottelua ja vaatimaan, että hän saa mestaruusottelunsa heti Hardyn ja Jarrettin kohtaamisen jälkeen. Tätä puolestaan vastusti Ron Killings, jonka mielestä Brown sai jo mahdollisuutensa ja mokasi sen hävitessään Hardylle. Killingsin ja Brownin yhteenotto lupaa ihan hyvää kuviota heidän välilleen, joka on ihan hyvä korvike sillä, että Killingsin ja Ken Shamrockin feudia ei nähtykään koskaan, kun Shamrockin TNA-visiitti jäi parin viikon mittaiseksi. Mielenkiintoisinta on kuitenkin nähdä, sekaantuuko AJ Styles taas jotenkin päämestaruuskuvioihin, sillä hän otti tällä viikolla yhteen Jarrettin kanssa saapuessaan puolustamaan Vince Russoa, jota Jarrett haukkui backstagella.
  3. Pitänee mennä tutkituttamaan pääni, sillä olen alkanut oikeasti vähän tykkäämään tästä Goldylocksin stable-kuviosta. Viime viikolla Goldy sai haltuunsa myös Sonny Siakin sopimuksen, ja nyt hän käskytti parhaansa mukaan D-Rayta, Sharkya ja Siakia, jotka eivät voineet muuta kuin totella. Abyssia Goldy kohteli entistäkin huonommin, mutta silti Abyss jälleen auttoi Goldyn kultapoikaa Shelleytä tämän ottelussa Ekmoa vastaan. Kyllä vain, Desiren viimeinen toivo taistelussa Goldya vastaan oli tuoda TNA:han takaisin Siakin entinen joukkuepari Ekmo ja pistää hänet ottelemaan Goldyn painijaa vastaan taas ottelussa, jossa Goldy saisi voittaessaan uuden painijan joukkoonsa mutta menettäisi hävitessään kaikki rahansa. Shelleyn ja Ekmon ottelu oli ihan jees mutta jäi kuitenkin vähän vaisuksi.

Huonot uutiset:

1. Russon ja Rhodesin valtataistelu jatkuu muttei muutu kiinnostavammaksi.
2. TNA ei sittenkään ymmärtänyt lopettaa niitä pitkiä feudeja.
3. Glenn Gilbertin ja David Youngin kuvio on täyttä paskaa.

  1. Kuten viime show’n kohdalla pelkäsin, Russon ja Rhodesin kuvio ei pääty hetkessä eikä myöskään muutu yhtään kiinnostavammaksi. Tällä viikolla Rhodes päätti ilmeisesti kostaa Russolle siten, että hän rupesi ottamaan vastuuta Russolta ja muun muassa buukkaamaan otteluita ja määräämään otteluiden lopputuloksia uusiksi. En tiedä, millä valtuuksilla Rhodes näin oikein teki, mutta joka tapauksessa kaikki tottelivat häntä. Russo tyytyi seuraamaan Rhodesin huseerausta sivussa, ja Rhodes vakuutteli pariin otteeseen Russolle haluavansa vain tehdä yhteistyötä tämän kanssa. Show’n loppupuolella Russo oli Shane Douglasin haastateltavana (juuri kun mietin viime viikolla Douglasin katoamista, nyt hän hoiti kaikki haastattelut ja Scott Hudson loisti poissaolollaan) kertoakseen, kuka TNA:ta todella johtaa. Russo vakuutti vallan olevan hänen käsissään, mutta Jeff Jarrett keskeytti hänet ja sanoi kaikkien tietävän, että Rhodes aikoo viedä Russon paikan ja että Russo ei voi asialle mitään, koska kukaan ei ole hänen puolellaan. Sori, ei kiinnosta.
  2. Toivoin niin kovasti viime viikolla, että Raven vs. Sabu ja Styles vs. Kash -feudit olisivat saaneet päätöksensä, mutta toiveeni oli turhaa. Molempia kuvioita jatkettiin tässä show’ssa: Sabu vs. Ravenia parilla väkivaltaisella backstage-anglella ja Kash vs. Stylesiä Main Eventissä nähdyllä rajulla yhteenotolla. Ravenin ja Sabun välille buukattiin ensi viikolle uusi ottelu, joka saattaisi nyt vihdoin olla se viimeinen kohtaaminen. Toivon kovasti sitä.
  3. Show’n paskimmasta osuudesta vastasi taas kerran poppoo David Young, Glenn Gilberti ja kumppanit. Youngin via dolorosa oli viimein saavuttanut huippupisteensä, kun Young oli kyllästynyt lopullisesti häntä pompottaneeseen Gilbertiin ja käynyt viime viikolla tämän kimppuun. Samalla Young oli haastanut Gilbertin otteluun, joka luultavasti jäisi Youngin viimeiseksi mutta jolla oli mahdollisuus jäädä myös Gillbertin TNA-uran viimeiseksi, jos hän häviäisi Youngille. Ennen ottelua koko muu NYC-porukka (Swinger, Vito ja Trinity) tsemppasivat vielä Gilbertiä. Ottelu oli kaikin puolin yhdentekevä ja epäkiinnostava, vaikka painilliselta anniltaan se ihan siedettävä olikin. Jotenkin koko kuvio on vain ollut niin puuduttavaa katsottavaa, että toivon todella tämän ottelun jääneen viimeiseksi episodiksi koko tarinassa. Minun puolestani koko helkkarin jengin Youngista aina Vitoon voisi heivata pois TNA:sta, kun tarjolla olisi paljon viihdyttävämpiäkin tyyppejä.

Heikompaa kuin viime viikkoina mutta sentään vielä Kehno.


Weekly PPV #107 (18.8.2004)

  • Hangman’s Horror Match
    Raven vs. Sonjay Dutt
    * * ½ 
  • TNA X Division Championship Match
    Petey Williams (c) vs. Chris Sabin
    * * * 
  • Best of 3 Series for the NWA Tag Team Title Shot, Match #2
    Triple X vs. America’s Most Wanted
    * * * 
  • Singles Match
    Monty Brown vs. Ron Killings
    * * ½
  • NWA Tag Team Championship Match
    The Naturals (c) vs. 3 Live Kru
    * * 
  • Street Fight Match
    Kid Kash vs. AJ Styles
    * * * ½

Hyvät uutiset:

1. Ei yhtään huonoa ottelua.
2. Kokonaisuudessaan vain yksinkertaisesti toimiva paketti.

  1. Tällä viikolla oli oltava taas tyytyväinen otteluiden tasoon. Suurin osa oli oikein päteviä, ja lisäksi ne saivat todella hyvin aikaa. Juuri ennen tämän katsomista katsoin WWE:n SummerSlamin, ja oli jotenkin hauskaa huomata, että TNA:n viikottais-ppv:n ottelut saavat paremmin aikaa (2 tunnin lähetyksessä) kuin WWE:n yhden vuoden suurimman ppv:n ottelut (3 tunnin lähetyksessä). Jälleen kerran pitää antaa hatunnosto AJ Stylesille ja Kid Kashille, joka onnistuvat joka kerta säväyttämään keskinäisissä otteluissaan, vaikka taas buukkaus esti tätä nousemasta huippuottelutasolle. Kashin ja Stylesin tippuminen välitasanteelta pöydän läpi betonilattialle oli yksi kivuliaimman näköisistä bumpeista pitkään aikaa. Verrattuna nyt vaikkapa JBL:n lentoon paperikaton läpi. Muista otteluista… Williams vs. Sabin oli hyvä ensimmäinen mestaruusottelu Williamsille. XXX ja AMW jatkoivat hyvien otteluiden sarjaa. Brownin ja Killingsin kohtaaminen oli viihdyttävä entertainment brawl, ja Ravenin ja Duttin HC-ottelu oli oudosta buukkauksestaan huolimatta juuri sopivan brutaali ja viihdyttävä. Heikoin lenkki oli Naturals vs. 3LK, mutta sekin oli paljon parempi kuin olin pelännyt.
  2. Jotenkin kun nämä viikottais-ppv:t alkavat olla nyt aivan loppusuoralla, ja tämä on viimeinen kuukausiraportti, jonka TNA:sta kirjoitan, niin nyt tämän 107. ppv:n kohdalla en enää jaksa oikein erotella hyviä ja huonoja uutisia. Tässä jaksossa lähes tulkoon kaikki oli tasaisen hyvää mutta ikävä kyllä ei mitenkään järisyttävän säväyttävää. Sen takia tämä jää Kehnoksi mutta on kuitenkin parempi kuin suurin osa tämän vuoden TNA-ppv:eistä. Tasaisen viihdyttävä 2-tuntinen, mutta suuret huippuhetket jäivät puuttumaan. Suurin osa kuvioista toimii tällä hetkellä hyvin, ja vaikka Stylesin ja Kashin sekä Ravenin ja Sabun feudit junnaavat paikallaan, ne ovat silti viihdyttävää katsottavaa otteluiden muodossa. Sabun ja Raveninhan piti siis kohdata tässä show’ssa, mutta ilmeisesti Sabu oli loukkaantunut ihan oikeasti, joten Dutt korvasi Sabun. Saa nähdä, milloin Sabu palaa. Esimerkiksi X-Divarin mestaruuskuviot ja joukkuedivarin käänteet etenevät tasaisen varmasti ja viihdyttävästi: Triple X alkaa olla aika lähellä heel-turnia. Erityismaininta jakson hyvistä puolista pitää antaa siitä, että Russon ja Rhodesin kuvio jäi paljon pienemmälle huomiolle kuin parissa edellisessä jaksossa. Oli myös hauskaa nähdä, kuinka Kash yritti hieroa liittoumaa Monty Brownin kanssa. Saa nähdä, syntyykö tästä jotain. Kuulostaa tosi lupaavalta.

Huonot uutiset:

1. Tulevan suuren päämestaruusottelun buukkaaminen on aika kökköä.
2. Michael Shanen ja Kazarianin tilanne kummastuttaa.

  1. Olen viime viikkoina antanut kehuja päämestaruuskuvioista, koska siellä on mielenkiintoisia ja tuoreita naamoja (Monty Brown, Jeff Hardy) ja kunnon kilpailua. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, mutta kun viime viikolla varmistettiin ottelu Hardyn ja Jarrettin välille, ei tuota ottelua osata buukata ollenkaan oikein. En tajua, mikä TNA:ta vaivaa. Yrittävätkö he jotenkin säästellä Hardya vai onko Hardy tehnyt jonkun ihmesopparin, koska parina viime viikkona häntä on nähty noin minuutin ajan per show. Hardy ei ole vetänyt vieläkään yhtään promoa, eikä hänen ja Jarrettin välille ole yritetty rakentaa minkäänlaista oikeaa feudia. Tässäkin jaksossa nähtiin vain Jarrettin lyhyt etukäteispromo, jossa hän puhui siitä, kuinka suuri tuo ottelu tulee olemaan heille molemmille. Joo, me kaikki ymmärrämme jo, että Hardy ja Jarrett ovat suuria nimiä ja että tämä on heidän ensimmäinen kohtaaminen. Voisitteko nyt vaikka yrittää rakennella jotain tarinantapaista näiden kahden välille? Tällä hetkellä TNA:lla on paljon enemmän tarinaa Jarrettin ja Brownin (ja jopa Hardyn ja Brownin) välillä kuin Jarrettin ja Hardyn välillä.
  2. Shane ja Kazarian hävisivät siis viime viikolla vyönsä, vaikka olivat vakuuttaneet, että he pitävät vyön yhdessä hallussa. Mitä tällä viikolla tapahtuu? Yrittävätkö miehet tehdä kaikkensa saadakseen vyönsä takaisin? Ei. He eivät tee elettäkään X-Divarin vyön eteen tai mainitse edes koko asiaa. Sen sijaan haastattelupisteessä he vakuuttelevat, kuinka tiivis kaksikko ja parhaat ystävykset he ovat ja kuinka he pieksevät ensi viikolla joukkueottelussa kaksi luchadorea. Ok, hyvä että joukkue ei ole hajoamassa, mutta pitäisikö TNA:n h****tti soikoon vaikka edes yrittää muistaa semmoinen pieni asia, että yleensä ex-mestareita kiinnostaa vyön takaisin hankkiminen. Se vähän niin kuin lisää vyön arvostusta. Shanea ja Kazariania ei X-Divarin vyö ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa.

Kuten jo sanoin, kiva muttei millään tavalla tajunnanräjäyttävä. Kehno, mutta keskivertoa selvästi parempi.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 31.8.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: TNA Weekly PPV #104

Next post

Arvio: TNA Weekly PPV #108

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.