2007ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: TNA Genesis 2007

Päivämäärä: 11.11.2007

Sijainti: Orlando, Florida (Impact Zone)

Yleisömäärä: 900

Katso tapahtuma ImpactPlus-palvelussa!


TNA:n vuosikalenterin ensimmäinen tapahtuma vuoden suurimman tapahtuman Bound For Gloryn jälkeen oli tietenkin alkusynty, eli Genesis. Niin oli ollut vuodesta 2005 lähtien ja niin oli nytkin. Etukäteen tapahtuman hehkutuksessa oli keskitytty siihen, että ppv:ssä TNA-debyyttinsä tekisi Joku Mahtava Suuri Tähti. Vaikka kaikki tiesivät jo, että se oli Boo… ei kun ei mitään, niin TNA yritti tämän ppv:n ajan teeskenellä, että kenelläkään ei ollut mitään hajua tuon Main Eventiin saapuvan ”mysteerihenkilön” henkilöllisyydestä. Kaikkein vähiten mysteerihenkilön henkilöllisyydestä tuntui olevan perilläa Kurt Angle, mikä sai hänet näyttämään kyllä aivan pirun tyhmältä, kun jokainen fanikin areenalla tiesi jo, ketä odottaa. Mutta palataan tähän Main Eventin kohdalla. Vuorossa siis Genesis Impact Zonen yleisön edessä. Selostajina Don West ja Mike Tenay. Haastattelijoina Jeremy Borash ja Crystal. Show’n avasi tällä kertaa jostain syystä isänmaallinen hetki kansallislaulun ja USA:n lipun kunniaksi.

Black Reign Shop of Horrors Match

Black Reign vs. Abyss

Muistatteko, kun Black Reign feudasi Chris Harrisin vielä kaksi kuukautta sitten, eikä feudi saanut minkäänlaista järkevää huipennusta? Hyvä jos muistatte, koska TNA ei selvästikään muista. Dustin Rhodes oli tuotu näyttävästi TNA:han Chris Harrisin feud-kumppaniksi juuri, kun Harris oli Main Event -pushin kynnyksellä. Sitten Harris upotettiin kummalliseen feudiin Rhodesin uuden synkän alter-egon kanssa, ja miesten molemmat ppv-ottelut päättyivät epämääräiseen sotkuun, joiden päätteeksi Harris näytti todella huonolta. Uskottavuus ME-nimenä oli aika lailla tuhottu. Olisi voinut luulla, että TNA olisi halunnut pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, antamalla Harrisin piestä Black Reignin ppv:ssä kunnolla. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ennen Bound For Glorya James Mitchell esitti Black Reignin uutena apurinaan vihanpidossaan ottopoikaansa Abyssia vastaan, kun Mitchellin biologinen poika Judas Mesias oli yllättäen loukkaantunut. Näin Reign hyppäsi Harris-feudista yhtäkkiä Abyss-feudiin, ja Bound For Gloryssa Abyss tuhosi Monster’s Ball -ottelussa paitsi Reignin, myös Rhinon ja Ravenin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt Abyssille ja Black Reignille, vaan heidän vihanpitonsa jatkui myös BFG:n jälkeen, ja nyt he kohtaisivat toisensa Black Reignin ”Shop of Horror” -nimikko-ottelussa, joka oli normaali No DQ -ottelu – paitsi että ringside-alue oli täynnä Reignin erikoisia aseita. Ja jos mietitte, mitä Reignin edellisellä feudikumppanille Chris Harrisille kuuluu, hän ei mahtunut tähän ppv:hen ollenkaan.

Abyss on otellut vuoden 2007 aikana sellaisen määrän No DQ -otteluita ppv:ssä, että kieltämättä alkaa vaatia jo aikamoista innovatiivisuutta keksiä mitään uutta tai omaperäistä niihin. Bound For Gloryssa TNA oli päätynyt itse asiassa varsin hyvään ratkaisuun, eli siihen, että mitään uutta tai kikkailevaa ei ollut yritettykään keksiä, vaan neljän HC-painijan oli annettu mähinöidä kaikkein kovimmat HC-bumpit keskenään. Tällä kertaa oli sen sijaan yritetty kikkailla erikoisella ”Black Reignin nimikko-ottelulla”, jossa nähtiin erikoisaseina muun muassa ruuvipenkki, pöydällinen rotanloukkuja ja mystinen koppi, johon vain Black Reignillä oli avain. Tavallaan nämä erikoiskikkailut toivat oman hauskuutensa tähän otteluun, mutta muuten tämä oli kiistämättä väsynyt ottelu – ainakin selvästi väsyneempi kuin suurin osa Abyssin tämän vuoden HC-otteluista. Omat hetkensä tälläkin oli, mutta suurin osa oli tuttua kamaa. Mitään yllättävää tässä ei siis ollut, joten lopputuloksena oli lähinnä ”ihan hyvä” opener. Ottelun jälkeen nähtiin koko anglen paras osuus, kun Abyss riisti avaimen Reignin kaulasta ja meni avaamaan sisääntulorampin yläpäässä olevaa koppia – JONKA SISÄLTÄ PALJASTUI MYSTINEN MASKIPÄINEN HIRVIÖMÄINEN HAHMO, JOKA PUHALSI JONKINLAISTA SUMUA ABYSSIN KASVOILLE! Tuo mystinen hahmo oli tietenkin kukapa muu kuin TNA-debyyttinsä tässä tehnyt Johnny Stamboli, joka tultaisiin tuntemaan paremmin nimellä Rellik (se on muuten killer takaperin kirjoitettuna). Mystinen hahmo ja Black Reign pieksivät Abyssin yhdessä, tunkivat hänet koppiin ja tiputtivat kopin sisääntulorampilta alas. Never stop the madness.

* * ½

Tag Team Match

Motor City Machine Guns vs. Team 3D

Ah, olin kokonaan unohtanut jo tämän feudin! Samalla tajusin, että Booked By -maailmassa nähty Baron Corbinin feudi Cruiserweight-divisioonaa vastaan on vain halpa kopio tästä Team 3D:n hienosta juonikuviosta vuodelta 2007. No niin, se ei nyt liity enää aiheeseen mitenkään. Ilkeäksi ja ylimieliseksi kiusaajajoukkueeksi kesän aikana muuttunut Team 3D oli siis ottanut Bound For Gloryn jälkeen uuden suunnan urallaan. Brother Ray ja Brother Devon olivat nimittäin saaneet tarpeekseen siitä, miten X-Divisioonan painijat varastivat kaiken huomion TNA:ssa ja miten fanitkin ihailivat tällaisia surkeita rimpuloita, joiden painilla ei ollut mitään tekemistä oikeiden raavaiden miesten välisen kamppailun kanssa. Niinpä Team 3D julisti sodan koko X-Divisioonaa vastaan ja alkoi hyökätä brutaalisti X-Divisioonan painijoiden kimppuun Impacteissa. Hieman yllättäen X-Divisioonan kunnian puolustajaksi nousivat kaikista vaihtoehdoista Alex Shelley ja Chris Sabin, eli Motor City Machine Guns. Yllättävää se oli siksi, että Shelley ja Sabin oli tunnettu tähän asti itsekin lähinnä ylimielisenä kaksikkona, jotka eivät piitanneet muista X-Divisioonan painijoista yhtään. Nyt heidän mielensä ja asenteensa oli alkanut kuitenkin muuttua, koska heidän mielestään 3D:n toiminta oli röyhkeää ja koska heidän mielestään Rayn ja Devonin kaltaiset kiusaajat pitäisi panna kuriin. MCMG teki siis face-turnin asettuessaan koko X-Divisioonan puolelle ja alkaessaan puolustaa kaikkien X-Divisioonan painijoiden kunniaa. Face-turn oli siinä mielessä ymmärrettävä, että MCMG:stä oli tullut niin suuria yleisönsuosikkeja loistavien otteluidensa takia, etteivät he toimineet enää kovin hyvin heeleinä. Nyt he sitten kohtasivat 3D:n ensimmäisen kerran rehellisessä 2 on 2 -ottelussa.

Huh huh! Oletin etukäteen, että tämä olisi tiivis ja ehkä vähän huumoripitoinen alakortin ottelu, mutta TNA (ja molemmat joukkueet) olivatkin päättäneet panna tässä ihan parastaan. Tämä oli reilusti yli 15-minuuttinen intensiivinen taistelu ja ehdottomasti yksi vuoden parhaista joukkueotteluista (TNA:ssa). Samalla tämä oli heittämällä yksi Team 3D:n koko TNA-uran otteluista. Siitä voi toki isolta osin kiittää Alex Shelleytä ja Chris Sabinia, jotka olivat tässä ottelussa aivan liekeissä ja väläyttivät sellaista osaamista, että ei voi kuin ihailla. Juuri tällaisten otteluiden takia MCMG on aivan omia all time -suosikkijoukkueitani. Silti on todettava, että tässä ottelussa myös Brother Ray ja Brother Devon olivat pirun motivoituneita ja näyttivät paljon paremmalta kuin pitkään aikaan. Selvästi oikean vastustajan kanssa 3D pystyy hienoon joukkueotteluun, vaikka välillä sitä olen välillä epäillytkin. Tämä ottelu kertoi loistavan tarinan ja sopi myös feudiin erittäin hyvin.

* * * ½

TNA Knockout Championship

Gail Kim (c) vs. Roxxi Laveaux vs. Angel Williams vs. ODB

Gail Kim oli kruunattu TNA:n historian ensimmäiseksi naisten mestariksi Bound For Gloryssa, ja nyt edessä oli hänen uransa ensimmäinen mestaruuspuolustus ppv:ssä. TNA:n johto oli kuitenkin päättänyt, että uusi mestari ei selviäisi helpolla ensimmäisestä puolustuksestaan, vaan hän joutuisi painimaan kolmea Knockout-divisioonan uutta painijaa vastaan. BFG:n Gauntlet-ottelu oli siis huipentunut siihen, kun Gail Kim oli selättänyt ”Voodoo Queen” Roxxi Laveauxin, joten oli ymmärrettävää, että Laveaux sai paikan tästä ottelusta. Sen sijaan sitä ei sen enempää selitetty, miksi bimbomainen Angel Williams ja rääväsuinen ODB pääsivät myös otteluun, mutta ehkä he olivat vain jonkinlaisen ranking-listan kärkinimet jostain syystä. Samapa tuo. Ennen ottelua Gail Kim veti baclstagella hyvän promon, jossa hän korosti naisten painin tärkeyttä ja kertoi, ettei todellakaan aio menettää mestaruuttaan ensimmäisessä puolustuksessaan.

Ei ollut varsinaisesti paras mahdollinen avaus TNA:n naistendivarille ensimmäisessä mestaruuspuolustuksessa, mutta ehkä tämän oli tarkoituskin toimia sellaisena lämmittelynä tulevia oikeasti kovia otteluita varten. Siltä se tuntui siksikin, että paljon loogisempaa olisi aloittaa uuden mestaruuden aikakausi heti tiukalla 1 on 1 -feudilla, mutta sen sijaan tähän laitettiinkin tämmöinen hieman sekava 4-Way-ottelu, jossa ei ollut mitään ykkösfeudia. Tämän lisäksi ottelu alkoi aika sekavasti, ja siinä nähtiin ensimmäisten minuuttien ajan kankeita botcheja, jotka söivät ottelun fiiliksestä paljon. Sen lisäksi Roxxi Laveauxilta nähtiin täysin idioottimaista voodoo-pelleilyä, jota tämä ottelu ei todellakaan olisi tarvinnut. Jos matsi ei olisi tuosta parantunut, olisin kutsunut tätä totaaliseksi flopiksi ja antanut tälle huonon arvosanan. Sitten kuitenkin Gail Kim nousi ottelun tähdeksi, kiskoi muut mukaansa ja sai aikaiseksi ihan ok:n ottelun yksinomaan loistavilla suorituksillaan. Kokonaisuutena siis siedettävä avaus, mutta ei ollenkaan sellainen, mitä olisi voinut toivoa.

* *

TNA X Division Championship

Jay Lethal (c) vs. Sonjay Dutt

Jostain syystä TNA:n komissaari Jim Cornette oli ollut viime viikot poissa ruudusta, ja hänen paikkansa TNA:n auktoriteettihahmona oli ottanut Cornetten turvamies Matt Morgan. Niinpä Morgan oli joutunut jopa vastaamaan Genesiksessä järjestetyistä otteluista, ja yksi hänen päätöksensä oli tämä X-Divisioonan mestaruusottelu. ”Black Machismo” Jay Lethal oli siis säilyttänyt mestaruutensa Bound For Gloryssa, ja viime viikkoina hänelle oli alkanut muodostua romanttinen suhde TNA:n ringside-tytön SoCal Valin kanssa. Nyt sijaa ei kuitenkaan ollut rakkaudelle, koska Morgan päätti, että Genesiksessä Lethal joutuu puolustamaan mestaruuttaan ystäväänsä ”Guru” Sonjay Duttia vastaan. Duttille tämä tietenkin kävi erinomaisesti, koska hän ei ollut edelleenkään TNA-uransa aikana voittanut X-Divisioonan mestaruutta.

Jos tarvitsee esimerkin 1 on 1 -ottelusta, joka on spotfest, niin tämä on sellainen. Erityisesti Duttin erityisosaamista on nimenomaan käsittämätön spottailu, eikä Lethalkaan ole missään nimessä huono spottailussa. Niinpä kun heille tarjottiin mahdollisuus painia keskenään tällainen lähtökohtaisesti hyvän mielen 1 on 1 -ottelu mestaruudesta, niin tämä oli juuri sitä, mitä sopi odottaakin. Joillekin tämä saattaa olla liikaa, mutta minulle tämä toimi erittäin hyvin. Oli alusta loppuun ilahduttavaa seurata näiden miesten erinomaisia, hienoja ja näyttäviä liikkeitä, joita oli sellainen määrä, että ei niiden listaamisessakaan ole edes mitään järkeä. Ymmärrän toki, että osa ei nauti tällaisesta matsista, jossa sellainen kunnon mähinä ja taistelun tuntu puuttuu, mutta minä tykkäsin tästä pirusti. Lisäksi tämä ottelu ei ollut vain pelkkää näytösmäistä spottailua, vaan tässä oli ihan oikea tarina: ”Guru” Duttilla meni ottelun aikana hermot, ja hän alkoi käyttäytyä heelimäisesti, ja se toi otteluun sopivaa lisäsävyä. Toki tämän ottelun suurin ongelma oli silti se, että tässä olisi tarvittu jotain vähän suurempaa tarinaa ja psykologiaa (ja rauhallisuutta ja aikaa), jotta tämä olisi noussut huippuotteluiden tasolle. Silti tällaisenaan tämä oli pirun viihdyttävä ja hieno X-Divarin ottelu, juuri tällaisia X-Divisioonan kuuluu tarjota. Ottelun jälkeen Team 3D:n ja X-Divisioonan feudia jatkettiin, kun 3D rynnisti paikalle, hyökkäsi Lethalin ja Duttin kimppuun ja varasti X-Divisioonan mestaruusvyön.

* * * ½

TNA World Tag Team Championship

AJ Styles & Tomko (c) vs. Steiner Brothers

AJ Styles ja Tomko olivat nousseet TNA:n joukkuemestareiksi Bound For Gloryssa päihitettyään Adam ”Pacman” Jonesin joukkueen Team Pacmanin (jossa Pacman itse ei paininut). Sen jälkeen uusi joukkuemestarikaksikko oli päätynyt jo puolustamaan vöitä LAX:ää vastaan, mutta nyt heillä oli vastassa vielä isompi haaste. Steiner-veljekset Rick ja Scott olivat nousseet TNA:n joukkuerankingeissa huipulle sen jälkeen, kun olivat onnistuneet päihittämään Team 3D:n heidän nimikko-ottelussaan Bound For Gloryssa, ja nyt Steinereilla oli vihdoin mahdollisuus nousta ensimmäistä kertaa urallaan TNA:n joukkuemestareiksi. Christianin porukkaan kuuluvat Styles ja Tomko olivat tietenkin sitä mieltä, että kahden ikälopun veljeksen päihittäminen ei tuottaisi heille minkäänlaista ongelmaa. Tämä ottelu jäi lopulta Rick Steinerin viimeiseksi esiintymiseksi TNA:n ppv:ssä. Rick oli jo hyvän aikaa ollut varsin huonokuntoisen oloinen näissä otteluissa, eikä ollut siis mikään ihme, ettei TNA nähnyt hänellä tulevaisuutta firmassa, kun tämä nostalgiatrippi Scottin kanssa oli tullut tiensä päähän. Niinpä vuoden 2008 alussa Rick Steiner irtisanottiin TNA:sta, ja se alkoi tietää loppua hänen aktiivipainiuralleen.

Jos Bound For Gloryn Steinerit vs. Team 3D -ottelu sai suurimmalta osalta arvostelijoilta tylyn tuomion, tämä tuskin on saanut merkittävästi paremman, koska eivät Steinerit tässäkään olleet mitenkään tajuttoman timanttisessa iskussa. Silti pitää todeta, että minusta tämä – samoin kuin BFG:n ottelu – oli varsin viihdyttävä joukkuemähinä, jossa ei ollut mitään suurempaa vikaa. Toki tällä kertaa Steinereita vastassa oli Rayn ja Devonin sijaan erityisesti AJ Styles, joka saa kannettua lähes tulkoon kenet tahansa loistavaan otteluun. No, yhtä kaikki: tämä oli aika lailla perustyylinen joukkueottelu, jossa heelit hallitsivat, kunnes lopussa facet pääsevät sitten rymistelemään. Ja kieltämättä Steinerit näyttivät lopun hallintaosuudessaan varsin vakuuttavalta paiskoessaan sekä Stylesiä että Tomkoa näyttävillä Suplexeilla. Sen syvällisempää analyysiä en osaa tästä tehdä. Homma oli kokonaisuudessaan viihdyttävä setti, jossa parasta olivat nimenomaan AJ Stylesin erinomaiset otteet. Samalla on kuitenkin todettava, että brawlerina Tomko on kehittynyt huimasti tämän vuoden aikana, ja hänen otteitaan on myös usein ilo seurata. Joukkueena kaksikko toimii hienosti. Otteluna tämä oli sellainn perusvarma ihan hyvä suoritus.

* * ½

Singles Match

Robert Roode vs. Samoa Joe

Tämä ottelu oli saanut alkunsa Fight For The Right -ykköshaastajuusturnauksesta. Robert Roode oli siis mukana tuossa turnauksessa, ja hän oli varma, että hänestä tulisi TNA:n päämestaruuden seuraava ykköshaastaja. Roode oli asiasta niin varma, että hän päätti alkaa haastaa riitaa muiden turnauksen osanottajien kanssa. Erityiseksi silmätikukseen hän otti Samoa Joen, joka ei ollut alun perin edes mukana turnauksessa. Kun Alex Shelleyn ja Chris Sabinin välinen ottelu turnauksen ensimmäisellä kierroksella päättyi ratkaisemattomaan ja johti molempien miesten eliminoimiseen turnauksesta, TNA:n johto päätti buukata Bound For Gloryssa erinomaisen ottelun painineiden Christian Cagen ja Samoa Joen välille ottelun, jonka voittaja pääsisi turnauksen toiselle kierrokselle mukaan. Kesken tuon ottelun Roode ilmestyi ringsidelle ja aiheutti Joelle tappion ottelussa Cagea vastaan. Tämä sai tietenkin Joen raivostumaan, koska hän ei ollut edelleenkään voittanut TNA:n päämestaruutta urallaan ja koska nyt Roode oli vienyt häneltä mahdollisuuden päästä painimaan mestaruudesta. Niinpä seuraavalla viikolla Joe maksoi potut pottuina ja aiheutti Roodelle tappion turnausottelussa. Nyt molemmilla painijoilla oli syy janota kostoa. Tämän lisäksi huomio oli jälleen kiinnittynyt siihen, miten surkeasti Robert Roode kohteli manageriaan Ms. Brooksia, ja Joe selvästi halusi tehdä kaikkensa pelastaakseen Brooksin Rooden palkkalistoilta. Rooden ja Brooksin kuvio oli muutenkin saanut viime aikoina oudon käänteen, kun katsomoon oli ilmestynyt ”fani”, joka piti kädessään Robert Roodea ihailevia ja Ms. Brooksia haukkuvia kylttejä. Roode esitti, ettei tiennyt, kuka tuo naispuolinen fani oikein on.

Olipa harmillinen pettymys tämä. Olin etukäteen niin varma, että pitäisin Rooden ja Joen ottelusta paljon, että minun oli vielä ottelun jälkeenkin vähän vaikea muodostaa tästä mielipidettä. Saattaa olla, että tämäkin antamani arvosana on lopulta hieman yläkanttiin, mutta mennään nyt tällä, koska pidin kuitenkin tästä ottelusta – vaikka ehkä pitämiseni johtui osittain siitä, että toivoin niin kovasti pitäväni tästä ottelusta. Robert Roode on ollut vuoden 2007 ajan yksi TNA:n merkittävimmistä nousevista tähdistä, joka on vuoden ajan paininut hienoja otteluita muun muassa Jeff Jarrettin ja Kazin kanssa. Samoa Joe puolestaan on ollut jo pitkään TNA:n Main Event -painijoista isoin nimi, joka ei ole koskaan voittanut TNA:n päämestaruutta. Oli siis kiinnostavaa nähdä, mitä he saivat keskenään aikaan. Ikävä kyllä miesten kemiat eivät jotenkin pelanneet parhaalla mahdollisella tavalla keskenään, koska tästä ei kuoriutunut sellaista hienoa ottelua kuin olisi voinut toivoa. Ehdottomasti hyvä ja viihdyttävä, intensiivinen mähinä. Mutta enemmän olisi ollut lupa odottaa. Jotain tästä vain puuttui.

* * *

TNA World Heavyweight Title Shot
Ladder Match

Christian Cage vs. Kaz

Sitten vuorossa oli Fight For The Right -turnauksen finaaliottelu, joka käytiin tällä kertaa ppv:ssä ja vieläpä Ladder-otteluna. Niinpä olisi voinut luulla, että tämän kaiken jälkeen myös turnauksen voittajan ja TNA World Heavyweight -mestarin välinen mestaruusottelu olisi käyty esimerkiksi öö seuraavassa ppv:ssä, mutta ei. Se käytiin tietenkin pari viikkoa Genesiksen jälkeen Impactissa, koska… TNA. Mutta siis: kovassa nosteessa viime kuukausina ollut Kaz oli noussut hieman yllättäenkin koko turnauksen finaaliin voittamalla aiemmilla kierroksilla Lance Hoytin ja James Stormin. Nyt hänellä oli mahdollisuus uransa isoimpaan saavutukseen, kun hän kohtasi tikapuuotteluiden erikoisosaajan Christian Cagen tikapuuottelussa. Cage oli päässyt mukaan Fight For The Right -turnaukseen takaportin kautta, vaikkei osallistunut edes karsintaotteluna käytyyn Reverse Battle Royal -otteluun. Sen sijaan hän ja Samoa Joe saivat mahdollisuuden nousta turnaukseen mukaan, ja kun Cage oli päihittänyt Joen, pääsi hän turnauksen toiselle kierroksella. Siellä hän voitti Chris Harrisin, joka puolestaan paikkasi kesken turnauksen TNA:sta lähtenyttä Junior Fatua tuossa ottelussa. Ja nyt oli siis finaalin aika.

Tämä ottelu oli varmaan Kazin uran huippuhetki, ja siitä pitää nostaa hattua Kazille. Tässä ottelussa Kaz todellakin pani kaiken peliin ja tarjosi niin kovan matsin Christian Cagen kanssa kuin vain osasi. Ei tämä ottelu tule jäämään historiaan maailman parhaiden Ladder-otteluiden listassa, koska tästä puuttui se viimeinen todella poikkeuksellinen säväys, joka olisi nostanut tämän MOTYC-tasolle. Siitä huolimatta tämä oli aivan kiistatta huippuottelu – perkeleellisen kova ottelu, joka oli täynnä tosi rajuilta näyttävä spotteja ja jossa nähtiin todella kunnioitettavan hieno taistelu. Kaz pani tässä siis kaiken peliin, mutta niin teki myös Cage. Christian selvästi halusi kantaa Kazin niin hyvään otteluun kuin olisi mahdollista, ja siinä samalla hän uhrasi kehonsa ihan kunnolla. Erityisen raju oli heti ensimmäisen viiden minutin aikana nähty spotti, jossa Kaz loikkasi tikkaita kasvojensa edessään pitäneen Cagen päälle Springboard-loikalla niin, että tikkaat osuivat suoraan Cagen kasvoihin ja aukaisivat inhottavan näköisen haavan Cagen kasvoihin. Hattua pitää nostaa myös ottelun lopetukselle, johon ei ollut sekoitettu mitään turhaa sotkua, vaan se oli puhdas ja simppeli. Tämä oli kaikin puolin pirun kova Ladder-taistelu, ja Kazin uran huippuhetki, sen ansiosta tämä nousee juuri ja juuri huippuotteluiden tasolle.

* * * *

Tässä välissä täytyy todeta, että illan aikana oli nähty useita backstage-angleja, joissa ilmeisesti erikoisen ystävyyssuhteen tuoreeltaan muodostaneet Eric Young ja James Storm joivat kilpaa viinaa voittaakseen James Stormin luoman epävirallisen ”Drinking Heavyweight” -mestaruuden. Mestaruudelle oli ihan oikea mestaruusvyökin, jonka keskiössä oli tietenkin pyörivä kaljapullo. Nämä Youngin ja Stormin juopotteluhetket olivat mielestäni ihan hauskaa väliviihdettä show’n aikana, ja lopulta ne huipentuivat tähän ennen Main Eventiä nähtyyn hetkeen, jossa Storm joi itsensä pöydän alle ja Young karkasi paikalta Stormin mestaruusvyön kanssa.

TNA World Heavyweight Championship

Kevin Nash & Kurt Angle (c) vs. Sting & Booker T

Sitten olisi vihdoin aika paljastaa illan suurin mysteeri. KUKA ON STINGIN JOUKKUEPARI? Angle oli yrittänyt selvittää sitä koko illan ajan murtautumalla areenan lähistöllä odottavaan limusiiniin, vaikka hän olisi aivan hyvin voinut vain katsoa netistä TNA:n julkaiseman vihjekuvan. Siinä nimittäin kerrottiin, että Stingin pari olisi ”Huffman”-niminen mies, ja koska oli hyvin epätodennäköistä, että TNA olisi tuomassa Mavenia päämestaruuskuvioihin, tuntui kaikkien mielestä ilmiselvältä, että Stingin joukkuepari olisi tietenkin BOOKER T. Kyllä vain, Booker T (ja hänen vaimonsa Sharmell) olivat siis syksyn alussa pyytäneet WWE-sopimuksensa irtisanomista, ja WWE oli siihen suostunut. Syitä oli varmaan useampiakin, mutta luultavasti Bookerin motivaatio ei ollut enää erityisen korkealla sen jälkeen, kun hän oli jäänyt aika lailla tyhjän päälle World Heavyweight -mestaruuskautensa jälkeen. Asiaa ei myöskään auttanut steroidiskandaali, jonka seurauksena myös Booker hyllytettiin. Niinpä TNA haistoi tilaisuuden ja tarjosi kuusinkertaiselle maailmanmestarille sopimusta, johon Booker T tarttui. Vaikka Booker T ei ollut ihan samaa kokoluokkaa oleva nimi kuin Kurt Angle, oli Booker T:n loikkaus WWE:stä TNA:han taas yksi osoitus siitä, että TNA pystyi nappaamaan WWE:ltä varsin isojakin nimiä rosteriinsa. Vuonna 2005 oli loikannut Christian, vuonna 2006 Kurt Angle ja nyt siis Booker T.

TNA-debyyttinsä Booker T teki tietenkin heti Main Event -ottelussa, jossa oli isot panokset. Kurt Anglen ja Stingin päämestaruusottelu Bound For Gloryssa oli päättynyt Stingin mestaruusvoittoon ja yleisön juhlaan. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, koska vain kaksi viikkoa BFG:n jälkeen Kurt Angle onnistui huijaamalla voittamaan Stingin revanssiottelussa ja nousemaan näin takaisin TNA:n päämestariksi. Samalla Anglen yhteistyö hänen ystävänsä/mentorinsa/tohtorinsa Kevin Nashin kanssa oli syventynyt entisestään, ja niinpä Genesikseen buukattiin joukkueottelu, jossa Sting pääsisi painimaan sekä Anglea että Nashia vastaan. Tämä oli samalla Kevin Nashin ensimmäinen painiottelu yli vuoteen. Sting ei tietenkään suostunut painimaan Nashia ja Anglea vastaan yksin, vaan hän ilmoitti tuovansa Genesikseen joukkueparikseen miehen, joka tuntee sekä Nashin että Anglen hyvin ja kellä on erityisesti Anglen kanssa pitkä ja monimutkainen historia. Ja jotta tässä ei olisi vielä tarpeeksi, TNA:n johto päätti, että tämän ottelun panoksena olisi Kurt Anglen TNA World Heavyweight -mestaruus. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kuka ikinä selättäisikään ensimmäisenä vastustajajoukkueen jäsenen, nousisi TNA:n päämestariksi. Kurt Anglella oli siis monta syytä pelätä mestaruutensa puolesta, koska hänen ja Nashinkaan yhteistyö ei ollut tähän mennessä ollut mitenkään saumatonta.

Olipahan… ottelu. Booker T:n TNA-debyytti tuntui lopulta olevan tässä hyvin vähäpätöinen seikka kaiken tämän sekamelskan keskellä. Tässä oli JOUKKUEottelu, jonka panoksena oli TNA World Heavyweight -mestaruus. Ottelun osanottajista kolme oli entisiä WCW-tähtiä, ja se kyllä näkyi buukkauksessa. Oli Karen Anglen sekaantuminen. Oli Sharmellin saapuminen paikalle ja catfightin tapainen Karen Anglen kanssa. Oli yllättäen nähty AJ Stylesin ja Tomkon saapuminen ringsidelle ja sekaantuminen otteluun niin, että kukaan ei oikeastaan ei edes tajunnut mistä oli kyse. Oli ilmeisesti lopussa jonkinlainen Anglen, Stylesin ja Tomkon liittouman muodostuminen ja hämmästyneen Christian Cagen saapuminen paikalle. Ja kaiken tämän keskellä oli myös mähinää kehässä, ja parhaimmillaan (erityisesti kun selvästi aivan uudenlaisen motivaation itsestään löytänyt Booker T pääsi näyttämään osaamistaan) se oli oikein viihdyttävää entertainment brawlia, mutta loppujen lopuksi se oli niin sekavaa ja erityisesti Kevin Nashin suoritukset olivat niin kankeita, että ei tästä ottelusta kokonaisuutena voinut kyllä kamalasti tykätä. Hädin tuskin ihan ok -ottelu, jossa oli aivan liian paljon sekoilua siihen nähden, mitä olisi tarvinnut olla.

* *


Tässä ppv:ssä oli useita hyviä hetkiä. Ladder-matsi oli huippuottelu, MCMG:n ja Team 3D:n ottelu oli hämmentävän hyvä, ja X-Divisioonan mestaruusottelu toimitti tuttuun tapaan. Myöskään mitään totaalista katastrofia ei ollut mukana, ja kokonaisuus tuntui ihan toimivalta. Siitä huolimatta Main Event oli aikamoista sekoilua, ja myös Roode vs. Joe oli harmillinen pettymys. Jos ne olisi hoidettu paremmin, tällä olisi ollut mahdollisuuksia vielä selvästi enempään. Nyt kokonaisuus oli enemmänkin Ok.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 26.6.2020

Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Cyber Sunday 2007

Next post

Arvio: WWE Survivor Series 2007

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.