2004ArkistoTapahtumatTNA

Arvio: TNA Heinäkuu 2004

Päivämäärä: 7. – 21.7.2004

Sijainti: Nashville, Tennessee (TNA Asylum)


Parin viime kuun suurten kehitysuutisten jälkeen heinäkuu oli TNA:lle ymmärrettävästi rauhallisempaa. Totuttelua uusiin asioihin ja kolmannen vuoden aloittelemista. Toistaiseksi lähetyksissä jatkettiin vielä samaa tyyliä, jossa perjantaisen tv-show’n Impactin lisäksi tarjolla oli joka viikko ppv-lähetys ja lisäksi viikonlopun lyhyt kakkosshow Xplosion.

Merkittävin heinäkuussa TNA:sta kadonnut painija oli Erik Watts, mutta häntä en jää kaipaamaan millään tavalla. Pahin pelkoni oli se, että Wattsin ja Abyssin ottelun postmatch-meno (Wattsin vaimo hyökkäsi Goldielocksin kimppuun) olisi tarkoittanut sitä, että tätä feudia olisi vieläkin yritetty jatkaa. Onneksi näin ei ollut, ja ehkä Watts on nyt lopullisesti historiaa TNA:ssa. Toivottavasti samaa voi pian sanoa myös Goldielocksista. Muut heinäkuussa ruudusta kadonneet olivat lähinnä satunnaisia vierailijoita: Team Mexicon Heavy Metal ja Hector Garza eivät enää käyneet TNA:ssa heinäkuussa, samoin eivät Team Japanin NOSAWA ja Miyamoto. Myös nuoren ja lupaavan naispainijan Angelin vierailu jäi yhden show’n mittaiseksi, eikä (onneksi) kääpiöpainijoitakaan ollut nähty 2-vuotisjuhlashow’n jälkeen.


Weekly PPV #101 (7.7.2004)

  • Tag Team Match
    Kazarian & Michael Shane vs. Shark Boy & D-Ray 3000
    * *
  • There Must Be A Winner Match
    Monty Brown vs. D-Lo Brown
    * *
  • Mixed Tag Team Match
    Big Vito & Trinity vs. Sonny Siaki & Desire
    * *
  • NWA Tag Team Championship Match
    America’s Most Wanted (c) vs. The Naturals
    DUD
  • 3-Way Tag Team Match
    Team Canada vs. Chris Sabin & Amazing Red vs. Triple X
    * * * ½
  • 8 Man Gauntlet For The Gold Match for the NWA World Heavyweight Championship
    Participants: Hernandez, Ron Killings, Onyx, Jeff Jarrett (c), Konnan, Collyer, BG James, Ken Shamrock
    * * 

Hyvät uutiset:

1. X-Divisioona jyrää nyt kunnolla.
2. Päämestaruuskuvioissa on osittaista potentiaalia.
3. Otteluiden osalta ihan ok kokonaisuus, ei yhtään ärsyttävän heikkoa suoritusta.

  1. Ehdottomasti suurin hatunnosto pitää antaa sille, kuinka paljon X-Divari sai tässä show’ssa aikaa (varmaan yli kolmasosan), vaikka mestaruusottelua ei tällä kertaa nähtykään. 1) Kolmen X-Divarijoukkueen välinen kohtaaminen oli aivan ehdottomasti illan paras ottelu. Oikein vauhdikasta spottailua, vaikkei mitään MOTYC-kamaa kuitenkaan. 2) Michael Shanen ja Frankie Kazarianin kuvio AJ Stylesin kanssa lähti tällä viikolla kunnolla käyntiin. Jo viime viikolla nähtiin haastatteluangle, jossa Shane ja Kazarian mollasivat yhdessä Stylesiä mutta muut painijat – erityisesti Triple X:n Daniels ja Prime Time (eli Elix Skipper) – asettuivat näitä kahta vastaan. Voimansa yhdistäneet Shane ja Kazarian saivat tällä kertaa avata illan ihan ok:lla ottelulla, ja sitten he vielä myöhemmin saapuivat kehään promoamaan ”herrasmiesmäisesti” siitä, kuinka Styles on tuhonnut koko X-Divarin. Näiden mielipiteiden takia he tappeluun Jerry Lynnin kanssa, ja illan lopussa Shane ja Kazarian saivat ottelut Stylesiä vastaan ensi viikolla. Hyvää korvaavaa kuviota, kun Kid Kash on ilmeisesti tosiaan nyt poissa pelistä. 3) Team Canada on edelleen tosi aktiivinen, ja pienet keskinäiset erimielisyydet olivat nyt ohi, kun porukka keskittyi siihen, että heitä ei ole taas huomioitu mestaruuskuvioissa. 4) Triple X on palannut virallisesti, vaikka Low Ki loistaa poissaolollaan. Kokonaisuudessaan X-Divarissa on nyt siis tosi paljon mielenkiintoisia tyyppejä ja hyviä kuvioita. Ja kaikki saavat vieläpä ruutuaikaa.
  2. Jos X-Divari on lähtenyt todelliseen loistoon, on päämestaruuspuolella tultu harmillisesti alas. Jarrettin ja Killingsin paikallaanjunnaava kuvio alkaa käydä tosi pahasti tylsäksi – varsinkin kun vyö tosiaan palautettiin viime viikolla Jarrettille. Nyt tarvittaisiin todellista piristysruisketta. Pieniä mahdollisuuksia kuitenkin on. Niistä potentiaalisin nähtiin alkuillasta, kun Jeff Jarrett otti backstagella yhteen Monty Brownin kanssa sen jälkeen, kun Brown oli vetänyt taas aivan timanttisen promon ja ilmoittanut nousevansa päämestariksi hetkenä minä hyvänsä. Nostakaa se Monty jo päämestaruuskuvioihin, siinä on loistava nimi niihin geimeihin. Toinen pienempi potentiaali piilee sitten Ken Shamrockissa, joka teki tosiaan kehäpaluunsa painipuolelle tässä show’ssa. Shamrock veti aika yllärin Main Eventissä, ja on jännä nähdä, mitä hän tekee TNA:ssa seuraavaksi. Kolmas – kaikista epäselvin – potentiaali on sitten Jeff Hardy, jolla ei (kayfabessa) ole edelleenkään sopparia TNA:n kanssa. Dusty Rhodes jatkoi Hardyn metsästämistä ja ilmoitti nyt jättäneensä Hardylle jonkinlaisen tarjouksen, johon hän tahtoo vastauksen seuraavassa ppv:ssä.
  3. En tahtoisi lähteä liikaa hehkuttamaan illan otteluita, koska yhden ***½-ottelun lisäksi nähtiin vain neljä **-ottelua ja yksi ottelu, joka ei oikeastaan ollut ottelu. Toisaalta taas nuo kaikki neljä **-ottelua olivat oikeasti ihan kivoja ja harmittomia välipalakohtaamisia, jotka katsoi ihan mielellään. Ongelma oli lähinnä se, että hyvään suoritukseen vaadittaisiin vähän enemmän kuin yhden ottelun kunnollista onnistumista. Mutta toisaalta taas yksikään illan ottelu ei jättänyt paskaa fiilistä, joten paljon huonomminkin olisi voinut mennä.

Huonot uutiset:

1. Päämestaruuskuviot ovat muuttuneet Jarrettin paluun jälkeen tylsiksi.
2. Tylsiä ja paikallaanjunnaavia kuvioita alkaa olla turhan paljon.

  1. Oikeastaan tämä päämestaruuskuvioiden heikkeneminen tuli käytyä jo läpi edellä, mutta mainitaan se nyt näissä huonoissa uutisissa, koska se on selvästi TNA:n tämän hetken suurin ongelma. Jarrettin paluun jälkeen homma on taas muuttunut viikko viikolta ankeammaksi, ja vaikka toistaiseksi mestaruutta on vielä puolustettu aktiivisesti (toisin kuin Jarrettin viime kaudella), kehitys ei näytä hyvältä. Nyt pientä piristysruisketta haettiin Ken Shamrockilla. Ihan kiva, se toimi yhden jakson ajan, mutta mitäs ensi viikolla? Pari kuukautta sitten odotin joka jaksosta eniten päämestaruuskuvioiden käänteitä, nyt minua ei oikeastaan kiinnosta yhtään, mitä päämestaruuskuvioiden kaksi tärkeintä nimeä Jarrett ja Killings tekevät ensi viikolla. TNA, tehkää jotain.
  2. Olen tätä paikallaanjunnaamista kironnut nyt jo jonkin aikaa, ja taas siitä on huomautettava. David Young vetää edelleen jobberin roolia ja ottaa turpaan keneltä tahansa – tällä viikolla köniin antoi tuomari Mike Posey, kunnes Young sai avukseen Gillbertin ja Swingerin. Miehissä he sitten pieksivät yhden tuomarin, jihuu. Desiren ja Trinityn feud jatkuu ilmeisesti edelleen, nyt mukaan vain tuotiin äskettäin debytoinut Big Vito. Joko vaikka keksisitte jotain uutta? Siaki ja Pat Kenneykin ovat aivan tyhjän päällä. Goldielocks vetää edelleen backstagella sekopääroolia Abyssin kanssa, mutta ilmeisesti feud Erik Wattsin kanssa on sentään lopullisesti ohi. Goldie ei tosin junnaa täysin paikallaan, koska hän sanoi ilmoittavansa lähiaikoina uudesta ”X-Divarin objektistaan”, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Harmi vain, että Goldielocksin ja X-Divarin yhdistäminen ei kiinnosta minua yhtään. Niin ja sitten on vielä joukkuemestaruuskuviot, joissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja jossa tapahtuukin jopa vähän jotain uutta, mutta on niidenkin kiinnostavuus aika alhaisissa lukemissa. Enkä ole päässyt vieläkään siitä yli, että pari kuukautta sitten Harris pieksi yksin väsyneenä Douglasin ja Stevensin ja nyt hän ottaa heiltä turpaansa. Kestävää buukkausta.

Taas aika mitäänsanomaton show. Huonomminkin voisi mennä, mutta kevään parhaat jaksot ovat jääneet kauas taa. Kehno.


Weekly PPV #102 (14.7.2004)

  • Singles Match
    Michael Shane vs. AJ Styles
    * * ½
  • Tag Team Match
    Abyss & Alex Shelley vs. Sabu & Sonjay Dutt
    * * ½
  • 8-Man Tag Team Match
    Team Canada vs. Chris Sabin & Amazing Red & Triple X
    * * *
  • 10-Man Guitar On A Pole Match
    Elite Guard & Ken Shamrock & Jeff Jarrett vs. 3 Live Kru & Larry Zbyszko & Dusty Rhodes
    * ½
  • Singles Match
    Kazarian vs. AJ Styles
    * * ½
  • Double Ladder Match for the NWA Tag Team Title Shot
    The Naturals (c) vs. America’s Most Wanted
    * * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Mielenkiintoisia ME-kuvioita on kehitteillä.
2. Joukkuedivari tykitti pitkästä aikaa tosi kovan ottelun.
3. X-Divarilla menee edelleen varsin lujaa.
4. Yksi lupaava debyytti.

  1. Sanoin jo viime show’ssa, että Main Event -kuvioissa on potentiaalia, ja pitäydyn edelleen tässä mielipiteessä, vaikka äkkiseltään homma vaikuttaa aika kehnolta. Pinnan alla kytee ihan mielenkiintoisten kuvioiden mahdollisuuksia. Ken Shamrock teki siis viime viikon päätteeksi heel-turnin, kun hän menetti aivan täysin hermonsa Killingsin eliminoitua hänet ja lopulta hän aiheutti Killingsille tappion ottelussa. Tämä oli ilmeisesti nyt samalla lopetus Killingsin ja Jarrettin kuviolle, sillä vaikka 3 Live Kru olikin mukana tuossa 10 miehen järkyttävässä hässäkässä, eivät Jarrett ja Killings tuntuneet enää olevan kiinnostuneita toisistaan. Sen sijaan Killings oli raivoissaan Shamrockille ja tahtoi kostaa tälle mahdollisimman pian. Killings vs. Shamrock kuulostaa mielestäni hyvältä. Samoin kuulostaa se, että Dusty Rhodes jatkoi tällä viikolla Jeff Hardyn houkuttelua, ja hän lupasi, että ensi viikolla Hardy olisi show’ssa paikalla ja ilmoittaisi, tekeekö hän TNA:n kanssa sopimuksen. Jarrett puolestaan oli tästä Rhodesin Hardy-yhteistyöstä aivan raivoissaan, koska hän ei missään tapauksessa halunnut Hardya TNA:han. Hardy vs. Jarrett kuulostaa myös hyvältä, ja vielä paremmalta kuulostaa se, ettei Monty Brownia ole unohdettu. Brown kävi taas härnäämässä Jarrettia backstagella mahtavan sekopäisellä promolla, joten näidenkin miesten yhteenotto on luvassa. En malta odottaa. Niin ja lasken mielenkiintoiseksi kehitykseksi myös sen, että D-Lo Brown veti promon, josta sai sellaisen käsityksen, että mies olisi vetäytymässä pois TNA:sta. Hyvä!
  2. Viime viikolla TNA päätti kokeilla yllätysratkaisua joukkuekuvioihinsa nostamalla Naturalsit ensimmäistä kertaa urallaan joukkuemestareiksi. Varsinainen mestaruusottelu kesti 19 sekuntia, kun Naturalsit huijasivat voiton heti ottelun alussa. Niinpä joukkueiden todellinen potentiaali oli edelleen näkemättä, mutta tämän viikon Main Eventissä siitä saatiin vihdoin kunnolla hajua. Joukkueet ottelivat siis Double Ladder Matchin, jonka panoksena oli se, että AMW saisi voittaessaan mestaruusottelun ensi viikolle millä tahansa haluamallaan stipulaatiolla mutta hävitessään he tippuisivat mestaruusdivisioonan pohjalle. Kaikki neljä miestä pistivät hienossa Ladder Matchissa kroppansa täysillä likoon, ja ottelun läpi nähtiin tosi kovia bumppeja. Hienoa työtä, ja vain vähän pidemmällä kestolla tämä olisi saattanut olla ensimmäinen huipputason joukkueottelu TNA:ssa pitkään aikaan.
  3. Joukkuedivarilla menee muutenkin hyvin, koska se on täynnä kovatasoisia X-Divisionalaista koostuvia joukkueita. Näistä joukkueista Team Canadan nelikko kohtasi tällä viikolla Triple X:n sekä Amazing Redin ja Chris Sabinin hyvässä kahdeksan miehen joukkueottelussa. Illan päätteeksi Triple X ilmoitti halustaan nousta taas joukkuemestareiksi. Muutenkin X-Divarilla menee edelleen lujaa, kun mestaruustaistoissa AJ Styles yrittää selvitä sekä Michael Shanen että Frankie Kazarianin kanssa. Tällä viikolla Styles otteli molempia vastaan otteluissa, joissa haastaja saisi voittaessaan mestaruusottelun mutta hävitessään joutuisi lähtemään X-Divarista. Molemmat ottelut olivat ihan hyviä mutta olisivat voineet olla vielä paljon parempia, jos typerät sekaantumiset ja heti ensimmäiseen otteluun buukattu AJ Stylesin ”loukkaantuminen” eivät olisi laskeneet tasoa harmillisesti. Kyllä se huippuottelu vielä saadaan. Niin ja ensi viikolla selviää kuulema Kid Kashin hyllytyksen syy!
  4. Yksi show’n hyvistä uutisista oli myös ehdottomasti se, että Goldielocksin viimeviikkoiset lupailut uudesta X-Divarin hankinnasta pitivät paikkansa, kun Alex Shelley teki tässä ppv-debyyttinsä Goldielocksin uutena manageroitavana ja Abyssin joukkueparina. Jostain syystä ”Baby Bear” -lisänimeä käyttävä Shelley oli heti debyytissään vakuuttava, ja ottelu Sabua ja Sonjay Duttia oli muutenkin oikein kivaa katsottavaa vaikkeikaan millään tavalla erityisen hyvä.

Huonot uutiset:

1. ME-nimet tarjosivat illan kehnoimman ottelun.
2. Ravenin ja Sabun feudi on menettänyt kiinnostavuutensa.
3. NYC ja siihen liittyvät säädöt alkavat olla aika menetettyjä tapauksia.

  1. ME-kuvioissa on siis potentiaalia, mutta tällä hetkellä se ei realisoidu. Illan ainut heikko ottelu nähtiin juurikin ME-nimiltä, kun päämestari Jarrett, Shamrock ja Jarrettin kolme apuria ottelivat 3 Live Kruta ja kahta eläkeläistä vastaan täysin typerässä gimmick-ottelussa. Täydeltä paskuudelta tuon ottelun pelastivat lähinnä Shamrock, Killings ja Jarrettin apurit kovalla yrityksellään. Silti tämä ei ole todellakaan se tapa, jolla näitä kuvioita pitäisi jatkaa. Näyttää huolestuttavasti taas siltä, että ennen Hardyn sopimuksen vakinaistamista Jarrett meinaa feudata taas Dusty Rhodesin kanssa, ja sitä paskaa en jaksa enää uudestaan.
  2. Tällä viikolla meidän piti saada kunnon jatkoa Ravenin ja Sabun kuvioon, joka ei ole edennyt mihinkään muutamaan viikkoon, kun Ravenia ei ole nähty ollenkaan. Jonkinlainen nimellinen jatko saatiin, kun joukkueottelun jälkeen valot sammuivat ja jostain kuului epämääräinen Ravenin ääni, minkä jälkeen Abyss pieksi Sabun. En kutsuisi tätä kovin merkittäväksi jatkoksi, ja koko kuvion kiinnostavuus alkaa olla vaakalaudalla. Eikö TNA ole oikeasti saanut tehtyä uutta sopimusta Ravenin kanssa, vai mihin se äijä on oikein hävinnyt?
  3. Midcardin surullisin tapaus on aivan kiistatta NYC (mukaan luettuna David Young), ja osansa sen surullisuudesta ovat saaneet kaikki sen kanssa feudaavat. Erinomainen esimerkki on Big Vito, joka teki ihan mielenkiintoisen TNA-debyytin jokunen viikko sitten mutta on jo nyt taantunut täysin yhdentekeväksi äijäksi, joka jatkaa backstagella sitä täsmälleen samaa kaikin puolin täysin tylsää ja mitäänsanomatonta feudia Pat Kenneyn kanssa. Miehet pieksevät toisiaan backstagella, ja ketään ei kiinnosta. Kaikkein surullisimpia ovat silti naamiaisasussa pyörivät Glenn Gilberti ja Johnny Swinger, joita nöyryytetään joka viikko pahemmin. Tai no, kaikista pahin tapaus on David Young, mutta hän nyt ei ole enää pitkään aikaan ollut muuta kuin pelle. Tällä viikolla kolmikko otti turpaansa tuomari Mike Poseylta, Shark Boylta ja D-Ray 3000:lta. Voi pojat mitä viihdettä. Hieman reilu vuosi sitten Gillberti otteli Jarrettia vastaan päämestaruudesta.

Oli tämä ehdottomasti parempi kuin pari viimeisintä muttei silti parasta mahdollista. Kehno.


Weekly PPV #103 (21.7.2004)

  • Tag Team Match for the NWA Tag Team Title Shot
    Abismo Negro & Mr. Aguila vs. Triple X
    * * * 
  • Sicilian Street Fight Match
    Vito vs. Pat Kenney
    * * ½
  • 3 on 2 Handicap Match
    David Young & Johnny Swinger vs. Mike Posey & Shark Boy & D-Ray 3000
    * * 
  • No DQ Match
    Abyss vs. Sabu
    * * ½ 
  • Tag Team Match
    Michael Shane & Kazarian vs. Jerry Lynn & Chris Sabin
    * * ½
  • Six Sides of Steel Match for the NWA Tag Team Championship
    The Naturals (c) vs. America’s Most Wanted
    * * * ½ 

Hyvät uutiset:

1. Hieno Main Event ja muutenkin koko ajan kehittyvää menoa joukkuedivarissa.
2. Kokonaisuutena paljon viihdyttäviä otteluita.
3. Monia kuvioita potkittiin taas hyvällä tavalla eteenpäin.
4. Main Event -kuvioihin saatiin selvä edistysaskel.

  1. Joukkuedivari on noussut ihan parissa viikossa hämmästyttävästi uuteen loistoonsa. En olisi koskaan kuvitellut, että tuo viime vuoden huipputasolle joukkuedivarin palauttava feud olisi ollut AMW vs. Naturals, muta niin tässä tosiaan kävi. Kun Naturalsille annettiin ensimmäistä kertaa kunnon vastuuta ja mahdollisuus osoittaa osaamistaa, Chase Stevens ja Andy Douglas todella käyttivät sen hyödykseen. Historian ensimmäinen Six Sides of Steel Match oli aivan neljän tähden rajalla ja ilman Team Canadan sekaantumiseen aiheuttamaa välisähläystä olisi sinne yltänytkin. Sen verran upeaa painia ja tosi kovaa bumpinottoa nähtiin nimittäin sekä AMW:ltä että ennen kaikkea Naturalseilta. Kirkkaimpana kruununa Chase Stevensin häkin päältä vetämä kuvankaunis Moonsault kaikkien kolmen päälle. Mahtavaa joukkuepainia, juuri tällaista TNA on kaivannut jo pitkän aikaa piristääkseen tarjontaansa. Näyttää myös vahvasti siltä, että kova taso jatkuu tulevaisuudessa, koska seuraavasta ykköshaastajuudesta kamppailivat ottelun alussa Triple X ja Team Mexicoa edustaneet Abismo Negro sekä Mr. Aguila. Tuo ottelu oli illan toiseksi paras.
  2. Kahden edellä mainitun ottelun lisäksi oikeastaan kaikki illan ottelut toimivat roolissaan oikein hyvin ja olivat kiistatta viihdyttäviä vaikkeivat mitään klassikoita. Jerry Lynn ja Chris Sabin ottelivat AJ Stylesin puolesta oikein mukavan joukkueottelun Michael Shanea ja Kazariania vastaan, kun Stylesin jalka oli yhä ”loukkaantunut”. Ottelu oli ihan kiva mutta olisi tarvinnut enemmän aikaa päästäkseen sitä paremmalle tasolle. Abyssin ja Sabun No DQ Match oli jo kirjoissani kolmen tähden viihdyttävä HC-mättö, mutta sitten Ravenin comeback ja sekaantuminen veivät lopusta sen verran fiilistä, että lopulta ottelu jäi hieman alle kolmen tähden. Illan toisessa HC-ottelussa Vito ja Pat Kenney yllättivät minut positiivisesti ja vetivät vauhdikkaan sekä kaikin puolin toimivan Street Fight -mäiskinnän. Edes huumoriosuudesta vastannut David Young & Johnny Swinger vastaan TNA-tuomari, Shark Boy ja D-Ray 3000 ei ollut mitään kamalaa katsottavaa vaan yllättävän ok välipala. Posey yllätti toimivilla otteillaan. Glenn Gilberti ei ollut heelien joukkueessa, koska hän oli kuulema jäänyt Havaijille. Jaaha.
  3. Joukkuedivarissa kuviot etenevät tosiaan hyvin, kun uusi haastaja nimitettiin jo ennen mestaruusottelun ratkeamista. Myös X-Divarissa nähtiin taas konkreettinen edistysaskel, kun Lynn & Sabin vs. Shane & Kazarian -ottelun jälkeen Styles nousi kehään kävelykeppien kanssa ja vakuutti olevansa ensi viikolla painikunnossa. Edellisessä show’ssa sekä Shanelle että Kazarianille hävinnyt Styles vaati saada otella molempia miehiä vastaan mestaruusotelussa ensi viikolla – eikä missä tahansa mestaruusottelussa vaan Ultimate X:ssä! Mielenkiintoinen kehitys X-Divarissa oli myös se, että Mike Tenay oli haastatellut Kid Kashia ennen show’ta. Kash ei suostunut kertomaan mitään hyllytyksensä syistä mutta kertoi hyllytyksen olevan nyt ohi. Ensi viikolla Kash palaisi takaisin kuvioihin. Mielenkiintoista. Muissa midcard-kuvioissa tärkein juttu oli tietenkin Ravenin paluu. Pidemmillä hiuksilla ja parralla varustettu Raven teki siis vihdoin comebackinsa, hyökkäsi rajusti Sabun kanssa ja ilmoitti backstage-haastattelussa tuhoavansa Sabun lopullisesti seuraavassa Impactissa. Ravenilla oli kuulema taas joku ”bigger picture”, jossa Sabu oli vain pieni osa. Niin ja pitääpä kiittää TNA:ta siitäkin, että ensi viikolla toivottavasti saadaan kuukausia kestänyt David Young -sähläys loppuun: Young nimittäin haastoi tuomari Poseyn ensi viikolle otteluun, jonka hävitessään hän lähtisi TNA:sta lopullisesti.
  4. Kokonaan oma lukunsa oli tietenkin Main Event -kaarti, joka tarjosi ehdottomasti illan merkittävimmän uutisen, kun Jeff Hardy saapui TNA Asylumiin ja toden totta allekirjoitti TNA-sopimuksen. Tämän jälkeen kehässä Hardyn kanssa ollut Dysty paljasti, millä hän oli saanut houkuteltua Jeffin TNA:han: lupaamalla tälle NWA World Heavyweight -mestaruusottelun. Tämä paljastus ei kelvannut 1) Monty Brownilla eikä 2) Jeff Jarrettille. Ensin kehään saapui Brown, joka muistutti voittaneensa jo D-Lo Brownin ja ansainneensa paikkansa seuraavana ykköshaastajana. Hänet puolestaan keskeytti Jarrett, joka haukkui kaikki kehässä olijat: Brown ei hänen mukaansa ollut lähelläkään ykköshaastajan asemaa, Dustylla ei ollut mitään oikeuksia jaella mestaruusotteluita ja Hardylle kävisi täsmälleen samalla tavalla kuin Hoganille ja Stingille oli jo käynyt. Tästä seurasi joukkotappelu, joka lopulta päättyi siihen, että Jarrett iski Hardyn kanveesiin kitaralla ja poistui paikalta. Myöhemmin illalla ilmoitettiin ensi viikolle ykköshaastajuusottelu Hardyn ja Brownin välille. Nyt on paljon mielenkiintoisia nimiä päämestaruuskuvioissa taas, odotan innolla jatkoa!

Huonot uutiset:

1. Jonkin verran hukattua potentiaalia.

  1. Sinänsä tässä jaksossa ei ollut mitään suuria ongelmia, mutta toisaalta todellisia huippukohtiakaan ei ollut ihan tajuttomasti. Jos ME, opener ja esim. Sabin & Lynn vs. Shane & Kazarian olisivat olleet vielä asteen parempia, olisi puhuttu jo oikeasti yhdestä vuoden parhaista viikottaisppv:eistä, mikä on taas aikamoinen kehitysaskel, kun vasta pari viikkoa sitten TNA:n viikottaistouhu näytti taas tosi väsyneeltä. Myös feudien puolella mahdollisuuksia hukattiin tässä jaksossa jonkun verran. Ravenin ja Sabun feud alkaa oikeasti kuihtua kasaan ja olla enää vain hyvin etäisesti kiinnostava. Lopettakaa koko juttu nopeasti, jooko? Kaikkein harmillisinta oli kuitenkin, että Ken Shamrockia ei nähty ollenkaan, joten Shamrockin vierailu taisi olla vain parin viikon mittainen ja feud Killingsin kanssa taitaa jäädä sittenkin haaveeksi. Niin ja Goldielocks jatkoi taas jotain todella epäkiinnostavaa sekoiluaan backstagella. Oliko Alex Shelleyn debyytti pakko kytkeä juuri tuohon naiseen?

Aika lähellä Ok:ta, mutta vielä Kehnon puolella.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 11.8.2014

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWE Vengeance 2004

Next post

Arvio: WWE Summerslam 2004

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.