Arvio: WCW Spring Stampede 1999

Päivämäärä: 11.4.1999

Sijainti: Tacoma, Washington (Tacoma Dome)

Yleisömäärä: 17 690

WCW:ltä oli vuorossa keväinen Spring Stampede, joka kuului WCW:n välippv-osastoon. Vuonna ’98 WCW:n ppv:eiden paha alamäki alkoi juurikin Spring Stampedesta, joten kauhulla odotin sitä, mitä nyt oli luvassa, kun koko alkuvuosi ’99 oli ollut kehnoa. Selostajana edelleen Tony, Mike ja Bobby.

WCW Cruiserweight Championship Title Shot

Blitzkrieg vs. Juventud Guerrera

En ole taas ihan varma Blitzkriegin alignmentista, mutta enemmän heelin oloinen oli kuitenkin muistaakseni. Alkaa olla jo ottelun katsomisesta sen verran aikaa, että muistikuvatkaan eivät ole ihan tuoreita. Juvi oli kuitenkin selvä face. Sitten tammikuun Souled Outin faceksi jo lookkinsa takia luotu Guerrera oli jättänyt lWo:n ja kääntynyt takaisin yleisönsuosikiksi. Ihan kiva, mutta vähän alkoi olla Juvin hahmo ihanaa EWR-sanastoa käyttäen stale. Blitzkrieg oli taas jälleen yksi uusi lisäys WCW:n entuudestaan aivan liian pieneen CW-divisioonaan. Nyt kun Mysterio Jr. ja Guerrera olivat luopuneet maskeistaan, niin pitihän tuohon divariin uusi mysteerinen maskikaveri saada. No, ei siinä mitään. En valita niin kauan, kuin CW-divisioonan tulokkaat ovat yhtä kovatasoiai kuin Blitzkrieg. Ottelulla ei mitään ihmeellistä taustaa ollut. Molemmat halusivat päästä ottelemaan CW-mestaruudesta. Yllättävää.

Hiukan ehkä yllättävää sen sijaan ihan oikeasti oli se, että tämä ottelu oli aikamoisen kovatasoinen. Uskalsin odottaa hyvää ottelua ja mukavaa openeria, mutta tämä oli jo oikeasti tosi viihdyttävä ja näyttävä CW-taistelu. Ei ihan huipputasoa muun muassa pienten mutta vähän häiritsevien botchien takia, mutta oikein kovatasoinen näytös silti. Aikaakin oli sen verran vähän, että yltääkseen neljään tähteen olisi tuonpituisen ottelun pitänyt olla vielä vähän parempi. Blitzkrieg ja Juvi väläyttivät semmoisia high flying -liikkeitä, joita ei kauhaen usein tule nähtyä. Lopetuskin oli hemmetin näyttävä. Hyvin tehty, pojat.

* * * ½

Hardcore Match

Hak vs. Bam Bam Bigelow

Voisivat olla vähän helpompia nämä face/heel-jakomerkitsemiset tosiaan. Tästäkään ottelusta ei ole yksityiskohtaista muistikuvaa, joten voi olla, että olen väärässä, kun väitän, että Hakista jäi tässä ottelussa silti enemmän face-fiilis kuin Bam Bamista. Periaatteessahan kai Hakin pitäisi ennemmin se heel olla, koska Ravenin sisko Chastity oli Uncensoredin Triangle Matchissa kääntynyt veljeään vastaan ja auttanut Hakin voittoon ottelusta. Nojaa, ihan sama. Raven oli siis jo siirtynyt uusiin kuvioihin, mutta nämä kaksi sankaria tappelivat edelleenkin viikosta toiseen siitä, kumpi on todellinen hardcoren kuningas. Ehkä tämä ottelu ratkaisisi vihdoin asian? Tai sitten ei.

En hirveästi uskaltanut tältäkään ottelulta odottaa, sillä vaikka yleisesti olenkin hc-otteluiden fani ja se Uncensoredin koitos oli ollut hyvää mättöä, mutta pelkäsin, että tämä on nyt nimen omaan sitä huonoa hardcorea, jossa ei tarjota mitään uutta. Olin kuitenkin odotuksieni kanssa pahan kerran väärässä, sillä Bam Bam ja Hak osoittivat tässä ottelussa motivaationsa väläyttämällä muutamia todella näyttäviä bumppeja, kuten heti ottelun alussa nähty Hakin karu Senton Bomb suoraan pöydän läpi sisääntulorampilta hypättynä. Ottelu ei jäänyt junnaamaan paikalleen ja toistanut vanhoja kikkoja, vaan se oli ihan oikeasti uusi osa välienselvittelyyn. Ei tämä taaskaan mitään klassikkomateriaalia ollut, mutta ehdottomasti hyvä ottelu.

* * *

Singles Match

Scotty Riggs vs. Mikey Whipwreck

No, tässä ottelussa oli ainakin face/heel-jako hyvin selvä. Sen sijaan tässä voikin sitten ihmetellä yleensä koko ottelun olemassaoloa. Scotty Riggs oli aikanaan muodostanut American Males -joukkueen muuan Marcus Bagwellin kanssa. Kun tämä Bagwell sittemmin kääntyi heeliksi ja liittyi nWo:hon, jäi Riggs täysin tyhjän päälle. Sittemmin hän ensin feudasi Raven’s Flockin kanssa ja sitten liittyi siihen, kunnes taas myöhemmin kääntyi sitä vastaan. Tämän jälkeen Riggsiä ei oltukaan ppv-tasolla nähty, kunnes nyt. Riggsille oli selvästi kehitelty uusi hahmo jossain WCW:n buukkaajien superkokouksessa, ja se oli tuotava myös ppv-katsojien nähtäville. Riggs oli taas kääntynyt heeliksi ja hänestä oli tullut egomaaninen ulkonäköään rakastava mies. Kuinka omaperäinen gimmick! Hänen vastustajansa Whipwreck oli puolestaan kääntynyt faceksi sen jälkeen, kun hän epäonnistui yrityksessään viedä Kidmanin mestaruus Uncensoredissa. Itse asiassa Whipwreck loukkaantui tuossa samaisessa ottelussa, ja hän oli palannut kehään vasta tämän ppv-viikon Thunderissa, nyt siis yleisön suosikkina. Ottelu oli ppv:ssä paljastunut ylimääräinen lisäys korttiin. Se kertonee kaiken näiden kahden ”feudista”. Sitä ei ollut.

Jännittävintä tässä ottelussa oli nähdä, kummalle WCW tahtoi antaa voiton, koska molemmat sitä kipeästi kaipasivat. Itse tietenkin liputin täysillä Whipwreckin puolesta, koska hän oli oikeasti taidokas ja koska tykkäsin Mikeystä tosi paljon. Riggs taas oli aikamoinen turhake, joka olisi ihan hyvin voinut jäädä lopullisesti pois ppv-otteluista. Pelkästään Riggsiä ei kuitenkaan voi syyttää siitä, että tämä ottelu oli aika vaisu. Kaksikko tuntui kyllä yrittävän ihan jonkun verran, ja Mikey väläytti pari kertaa esimerkiksi hiton näyttävällä Guillotine Leg Dropillaan. Pääasiassa ottelu oli kuitenkin aikalailla paikallaan junnaavaa epämääräistä mätkimistä, ja osan hyvästä fiiliksestäni pilasi vielä boringia chantannut yleisö. Ok tv-ottelun tasoinen kamppailu. Ehkä tätä ei olisi kannattanut lisätäkään ppv:hen vaan Nitroon? Lopetus oli muuten laimein ikinä.

* *

Singles Match

Konnan vs. Disco Inferno

Jeejee, lisää nWo Wolfpack vs. WCW -kuviota. Ei kai pitäisi valittaa, kun tällä ottelulla oli sentään taustatarina, mutta erittäin turhalta tämä ottelu tuntui kaikin puolin, kun Wolfpackin hajoaminen osiinkin alkoi olla viimeistä vaille valmista. Tämän ottelun taustalla oli Konnanin tammikuisen nWo-erottamisen ja face-turnin lisäksi se, että Disco Inferno oli alkanut pilkata Konnanin räppiesiintymisiä. Disco olikin tehnyt oman parodian jostain Konnanin laulusta ja esitti tämän Nitrossa. Tästä Konnan ei arvatenkaan tykännyt, ja hän halusi kostaa koko homman nWo Wolfpackin juoksupojalle ppv-kamppailussa.

Tältä(kään) ottelulta en pahemmin mitään uskaltanut odottaa, koska olen ollut jo pitkän aikaa todella penseä Konnanin otteluita kohtaan, koska Konnan oli todella ankea lucha-painijaksi ja oikeasti hyvän vastustajan, jotta ottelusta kehkeytyisi hyvä – tai edes ihan kiva. En ollut ollenkaan vakuuttunut siitä, että Disco Inferno olisi tarpeeksi hyvä painija. Tavallaan hän ei sitä ollutkaan, koska ei ottelu nyt hyvä ollut, mutta tavallaan kuitenkin oli, koska tämä oli ok ottelu. Sekin oli jo selvästi enemmän, kuin olin uskaltanut odottaa. Alkupuoli oli ottelussa aika vaisua junnaamista, mutta loppua kohti ottelu piristyi selvästi ja muuttui ihan energiseksi toiminnaksi, joten kyllä tämä kaksi tähteä ansaitsee. Täytti tehtävänsä.

* *

WCW Cruiserweight Championship

Rey Mysterio Jr. (c) vs. Kidman

Cruiserweight-mestaruus oli vihdoin vaihtanut omistajaa, kun Rey Mysterio Jr. voitti ystävänsä Kidmanin pari viikkoa ennen ppv:tä käydyssä CW-mestaruusottelussa. Näin päättyi jostain lokakuusta asti jatkunut Kidmanin mestaruuskausi. Samoihin aikoihin kuitenkin ystävykset Kidman ja Mysterio Jr. olivat voittaneet joukkuemestaruusvyöt Chris Benoit’lta ja Dean Malenkolta, joten Rey oli tuplamestari ja Kidman uuden CW-mestarin joukkuemestaripari. Mestaruusvaihdoksesta huolimatta miesten välit eivät siis olleetkaan huonontuneet, joten Kidman haastoi joukkueparinsa ystävyyshenkiseen uusintaotteluun CW-mestaruudesta.

Tähän asti ottelut olivat olleet lähinnä positiivisesti yllättäviä, mutta tämä oli nyt selvä pettymys. Odotin, että Mysterio Jr. ja Kidman saavat aikaan aivan mahtavan ja kilvoittelevan showcase-ottelun, mutta lopputuloksena oli ”vain” hyvä ottelu. Tämä oli siis ehdottomasti oikein viihdyttävää ja näyttävää CW-painia, mutta ei sitä tasoa, mitä olin toivonut Kidmanin ja Reyn ottelulta. Olin nimittäin odottanut, että tämä olisi voinut yltää siihen ****-rajalle. Opener oli tässä show’ssa se parempi cruiserweight-ottelu. Joka tapauksessa yleisö viihtyi, ja ennemmin minä tämän tasoista ottelua katson kuin yhtään Konnanin matsia.

* * *

Raven’s Rules Match

Chris Benoit & Dean Malenko vs. Perry Saturn & Raven

Taas on suuria vaikeuksia määrittää painijoiden face/heel-jakaumaa. Ric Flairin Uncensoredin ME:ssä nähdyn heelmäisen käytöksen jälkeen Four Horsemen oli alkanut liukua pois faceudesta, joten kai he jo olivat heelejä, vaikkei se ihan selväksi tässä tullut. Ainakin yleisö buuasi Benoit’lle ja Malenkolle tosi kovaa. Alun perin oletin Saturnin ja Ravenin joukkueen olevan heel-kaksikko, mutta niin vain yleisöltä irtosi isot popit. Sitten jos jotain itse ottelun taustasta. Kaikki alkoi siitä, kun pian UC:n jälkeen Benoit’lla ja Malenkolla alkoi olla ongelmia Ravenin kanssa. Miehet ottelivat tv-show’ssa Ravenia vastaan Handicap Matchissa, kun Perry Saturn saapui paikalle. Kaikki olettivat, että Saturn auttaisi hevosmiehiä pieksemään Ravenin, jonka kanssa hänellä oli ollut pitkä ja raju feud edellisen vuoden loppupuolella. Sen sijaan Saturn alkoikin auttaa Ravenia, ja he yhdessä saivat piestyä Horsemen-kaksikon. Vanhat ystävykset ja vihamiehet Saturn ja Raven olivat siis löytäneet jälleen yhteisen sävelen. Myöhemmin he aiheuttivat myös Benoit’n ja Malenkon joukkuemestaruustappion, joten ei ole mikään ihme, että Benoit ja Malenko tahtoivat kipeästi kohdata Saturnin ja Ravenin.

Tältä ottelulta uskalsin odottaakin jonkun verran, koska muistissani oli harmillisen lyhyeksi jäänyt mutta varsin maittavan ottelun Souled Out ’98:ssa tarjonnut Chris Benoit’n ja Ravenin feud. Silti täytyy sanoa, että tämä oli ainakin pienehkö positiivinen yllätys, koska en ollut aivan varma, onnistuisiko tuo hieno meno yhtä hyvin joukkueottelussa. Turhaan epäilin sitä, koska nämä neljä taidokasta kaveria osoittivat, että he pystyvät hienoon menoon 1 vs. 1 -otteluiden lisäksi myös joukkuekamppailuissa. Tällaista olisi saanut WCW:n joukkuedivarimeno olla ollut vuonna ’98:kin. Alkupuoli oli ottelussa puhdasta ja hyvää joukkuepainia kehässä, ja loppupuolella mukaan tuotiin sopivasti hardcoreakin. Hieno ottelu, mutta ei kuitenkaan ihan vielä huippulaatua. Hankala sanoa, mikä jäi puuttumaan siitä, mutta ei ihan semmoinen mahtava fiilis vielä tästä jäänyt. Illan paras ottelu silti.

* * * ½

WCW United States Heavyweight Championship

Scott Steiner vs. Booker T

nWo Wolfpackin Big Poppa Pump oli kohdannut Booker T:n jo Uncensoredissa. Tuolloin panoksena oli Steinerin kantama TV-mestaruus, jonka Booker tuossa ottelussa voitti. Nyt oteltiin kuitenkin astetta isommasta vyöstä. WCW:n presidentti Ric Flair oli vähän Uncensoredin jälkeen ilmoittanut, että koska hän ei ollut saanut US Heavyweight -mestari Scott Halliin aikamääreeseen mennessä mitään yhteyttä, oli hänellä ilo ilmoittaa mestaruuden olevan vakatoitu. Vakantista mestaruudesta järjestettiin turnaus, josta Scott Steiner ja Booker T lopulta etenivät finaaliin. Chris Jericholle annettiin turnauksessa parikin mahdollisuutta, mutta hän ei niitä onnistunut käyttämään hyväkseen. Niinpä Jerichoa ei tässäkään ppv:ssä nähty, joten Uncensoredissa esiintyminen taisi jäädä hänen viimeisekseen WCW:ssä. Booker T:llä oli ottelussa mahdollisuus nousta tuplamestariksi, mutta hänen TV-mestaruutensa ei tässä ottelussa ollut pelissä.

Olin jo yllättynyt Uncensoredin Booker vs. Steiner -ottelussa siitä, että nämä kaksi pystyivät aika mukavaan kamppailuun. En kuitenkaan tämän ottelun kohdalla uskaltanut odottaa, että he pystyisivät ainakaan yhtään parantamaan edellisestä. Itse asiassa mietin, että samalle tasolle yltäminenkin voi osoittautua vaikeaksi. Niin vain kuitenkin Steiner ja Booker yllättivät jälleen minut, sillä he vetivät Uncensoredin ottelusta astetta paremman ottelun. Tässä oli hyvin energistä menoa ja lisäksi ihan oikeaa ison ottelun tuntua (kevyellä mutta ei vielä häiritsevällä ylibuukkauksella varustettuna) ja jännittävyyttä. Ei tämä nyt siis mikään klassikkokamppailu ollut, mutta hyvä ottelu, mitä en näiltä kahdelta ollut osannut odottaa. Booker osoitti jälleen, että hän on parhaina vuosinaan ollut kova tekijä, ja Steinerkin hoiti hommansa hienosti. Miehen karisma ja esiintymiskyvyt olivat ainakin näinä aikoina kieltämättä huippuluokkaa.

* * *

Singles Match

Kevin Nash vs. Goldberg

Vähän, tai oikeastaan aika paljon, oli Goldberg jämähtänyt paikalleen Starrcadessa koetun ensimmäisen tappion ja Fingerpoke of Doom-iltana menetetyn mestaruusottelun jälkeen. Aluksi homma vaikutti vielä ihan lupaavalta, kun Goldberg lähti jahtaamaan hänen mestaruuskuvionsa todella alhaisesti pilanneen nWo Wolfpackin jäseniä, joista ensimmäisenä kohtalonsa sai tuntea mestaruustappion aiheuttanut Scott Hall. Sitten kuitenkin WCW päättikin repäistä vielä kehiin Goldbergin ja Bam Bam Bigelowin feudin, joka oli ehtinyt vähäksi aikaa jo hävitä kokonaan. Samalla koko nWo-kuvio jäi Goldbergiltä taustalle, ja nWo:ta vastaan ykkösnimeksi nousikin Ric Flair. Uncensoredissa Goldbergiä ei näkynyt ollenkaan, ja nyt jo lähemmäs neljä kuukautta Starrcaden jälkeen hän kohtasi Kevin Nashin uusintaottelussa, ilmeisesti tarkoituksena jatkaa tätä nWo-kostoretkeä, joka tässä vaiheessa oli kuitenkin jo menettänyt kaiken kiinnostavuutensa. Erityisesti kun koko Wolfpack veteli viimeisiään. Toiveet Goldbergin ja Hoganin päämestaruusottelukohtaamisestakin oli jo saanut vetää pöntöstä alas. Ei näin, WCW.

Vaikka ottelun taustasta minulla ei olekaan paljoa hyvää sanottavaa, on minun myönnettävä, että tämäkin ottelu oli positiivinen yllätys minulle. En tiedä, mikä minua oikein vaivaa, mutta niin vain tämäkin kamppailu tarjosi parempaa menoa, kuin olin odottanut. Nyt pitää tosin taas muistaa, että puhumme Nash vs. Goldbergistä, joten mitenkään huippuottelu tai edes hyvä kamppailu tämä ei ollut, mutta kuitenkin sopivan tiivis ja ok matsi. Homma oli ensinnäkin buukattu tosi hyvin, ja Nashin alun hallintakaan ei ollut erityisen tylsää vaan jopa vakuuttavaa. Loppu oli sitten tuttua huttua, mutta minut silti yllättänyt ratkaisu, kun ottaa huomioon, kuka oli firman pääbookkaaja tässä vaiheessa. Tämäkin hoiti siis roolinsa varsin moittettomasti.

* *

WCW World Heavyweight Championship
Special Referee: Randy Savage

Ric Flair (c) vs. Diamond Dallas Page vs. Hollywood Hogan vs. Sting

Täytyy myöntää, että tämä ottelu kuulosti paperilla aika jännältä ja ainakin uudelta, vaikka naamat vanhoja olivatkin. Tämän ottelun alignmentteja oli taas tosi vaikea määritellä, mutta päädyin silti tähän jakoon. Uncensoredin naurettavassa ME:ssä oli kai periaatteessa nähty Flairin ja Hoganin double turn, mutta hiukan tuo käännös oli vielä kesken. nWo oli alkanut menettää heel-statustaan, koska selostajatkin tuntuivat suhtautuvan porukkaan paljon myötämielisemmin, mutta ei nWo kaikkine scottsteinereineen mikään face-jengi ollut. Toisaalta taas Flairin Four Horsemen oli alkanut luisua face-roolista kohti heel-meininkiä. Silti tässä ottelussa yleisö oli enemmän Flairin puolella ja Hogania vastaan. Näiden kahden papan sotaan oli sekaantuneet myös ensinnäkin Diamond Dallas Page, jolla oli ollut kaunoja nWo:n kanssa aina vuoden ’96 lopusta ja jonka ainainen unelma oli ollut nousta päämestariksi. Toinen kuvioon tunkenut oli Sting, jota ei oltu nähty lokakuisen Halloween Havocin jälkeen ennen kuin hän teki Uncensoredin jälkeen paluunsa. Vielä HH:n aikaan Sting kuului nWo Wolfpackiin, joka oli ollut face-porukka. Nyt hän ei enää tahtonut olla missään tekemisissä tuon jengin kanssa. Jotta soppa varmasti maistuisi eriskummalliselle, oli lisäkokiksi hommaan heitetty vielä Randy Savage, joka oli ollut poissa WCW:stä edellisestä kesäkuusta saakka. Nyt hän oli palannut kuvioihin uudella lookilla. Tuomarin rooli sopi hänelle tässä hyvin, koska hänellä oli ollut omat ongelmansa kaikkien ottelun osanottajien kanssa.

Tulipa taas pitkä selitys ottelun taustoista. Itse ottelusta ei yhtä paljon sanottavaa ole, sillä tämä ei ollut mitenkään erityinen ottelu. Toisaalta on huomautettava, että WCW on tarjonnut paljon huonompiakin Main Eventtejä kuin tämä, joka paikoitellen oli yllättävänkin näppärää menoa. Sting oli taas taukonsa jälkeen varsin hyvässä vedossa ja DDP:kin hoiti osuutensa ihan tyylikkäästi. Lisäksi ottelussa oli ihan toimivaa rakenteluakin. Loppua kohti homma vähän latistui, enkä tykännyt yhtään parin viimeisen minuutin ”yllätyskäänteistä”. Itse ottelun loppu oli aikamoinen ylläri, eikä edes mikään huono semmoinen. Silti ei tämä ok:ta enempää ollut, sillä vähän vaisuhkon fiiliksen jätti kokonaisuudessaan.

* *

WCW teki sen! Se sai pakerrettua kasaan paremman kuin Kehnon ppv:n. Ei tämäkään mikään huippushow ollut, tai edes arvoasteikollani Hyvä, mutta kyllä tämä kirkkaasti Ok oli. Hyvään olisi vaadittu jotain unohtumatonta tai huippulaatuista, kuten ****-ottelua, mutta semmoista tästä ei löytynyt. Sen sijaan tässä tapahtumassa oli monia positiivisia yllättäjiä ja useita vähintään kolmen tähden otteluita, eikä yksikään koitos ollut alle kahden tähden! Se olikin oikeastaan isoin asia. Missään vaiheessa ppv:tä ei jäänyt ikävää paskan makua suuhun. Se on ihan hyvä saavutus WCW:ltä. Seuraavaksi vielä jokin huippuhetki kehiin, niin olen myyty.

Wikipedia: WCW Spring Stampede 1999

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 26.6.2011

Lisää...

Arvio: WCW Spring Stampede 1999