2000ArkistoTapahtumatWCW

Arvio: WCW Spring Stampede 2000

Päivämäärä: 16.4.2000

Sijainti: Chicago, Illinois (United Center)

Yleisömäärä: 12 556

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


Tämä on ehkä historian omituisin WCW-ppv ainakin tämän projektin aikana. Jo se kertoo todella paljon tästä. En oikeastaan tiedä edes, mistä aloittaa, mutta yritänpä silti. Kuten kaikki varmasti jo tietävät, WCW oli uponnut syvemmälle ja syvemmälle suohon siitä lähtien, kun alkoi olla selvää vuoden ’98 lopuilla, ettei firmalla ollut mitään asiaa WWF:n haastajaksi ilman jotain ihmelääkettä. Tuota lääkettä yritettiin hakea ensin Eric Bischoffin johdolla ties mistä, kunnes loppukesästä ’99 Bischoff sai kenkää. Hetken aikaa buukkauksesta vastasi epämääräinen vanhojen patujen buukkauskomitea, kunnes WCW teki suuren pelisiirtonsa ja ryösti WWF:n Attitude Eran takana olleet Vince Russon ja Ed Ferraran. WCW ei kuitenkaan tajunnut AD/HD-Russon vaarallisuutta. Sen sijaan, että hänet olisi laitettu normaaliksi buukkaajaksi, jonka ideoita valvotaan tarkasti niin, että niistä voidaan kuoria kermat päältä, annettiin Russolle pääbuukkaajan rooli. Lopputulos oli se, että WCW:n tuote huononi ja alkoi sisältää kaikenlaisia Russon järkyttävän paskoja pseudo shoot -bookkauksia ja vastaavaa. Russo ja Ferrara buukkasivat itsensä kasvottomiksi The Powers That Be -authoritu figureiksi. Vuoden 2000 alkupuolella WCW:lle riitti, ja Russokin pistettiin sivuun. Tilalle nostettiin Kevin Sullivan, josta ei kuitenkaan ollut enää mihinkään. WCW:n kuviot junnasivat paikallaan. ME-kavereiden keski-ikä lähenteli 50 vuotta. Katsojaluvut laskivat viikko toisensa perään.

Silloin WCW teki epätoivoisen siirtonsa. He palauttivat Russon ja Bischoffin johtoon. Yhdessä.

Kukaan ei olisi voinut uskoa, että Russo ja Bischoff pystyisivät tekemään yhteistyötä, mutta siltä tämä vahvasti näytti. Kaksikko alkoi johtaa WCW:n buukkaamista, ja ensimmäinen siitä seurannut asia oli WCW:n täydellinen uudelleenkäynnistys. Kyllä, luitte oikein. Tähän verrattuna minun Jay Laseton -diarynikin ovat aika pientä. Maaliskuun viimeinen Nitro oli vielä normaali tylsä paikallaan junnaava jakso, mutta seuraava oli jotain aivan muuta. Show’ssa ei nähty ollenkaan painia tai mitään muutakaan normaalia show-meininkiä vaan kertauksia vanhoista otteluista ja ilmoituksia siitä, että ensi viikosta lähtien kaikki vanhat liittoumat, feudit, gimmickit, hahmot ja juonikuviot olivat historiaa. Kaikki olisi pyyhitty muistista, ja WCW lähtisi täysin tyhjältä pöydältä. Niin myös todella kävi, sillä seuraavan viikon Nitro alkoi sillä, että Eric Bischoff ja Vince Russo saapuivat paikalle ja ilmoittivat vakatoivansa jokaikisen mestaruusvyön. Kaikille mestaruuksille (lukuun ottamatta lopullisesti poistettua TV-vyötä) etsittäisiin uudet omistajat Spring Stampedessa. Siinä ei kuitenkaan ollut kaikki. Russo ja Bischoff nimittäin rakensivat yhden illan aikana Jeff Jarrettin johdolla hurjan New Blood -heel-stablen, joka piti sisällään lähes jokaisen WCW:n uuden ja nuoren painijan. He olivat kyllästyneet siihen, ettei WCW ollut koskaan antanut heille mahdollisuutta, ja nyt katkerana he janosivat kostoa kaikilta vanhoilta patuilta. He aikoivat saada kostonsa keinoja kaihtamatta. Faceiksi tässä kuviossa buukattiin sympaattinen Millionaire’s Club, jossa voimansa yhdistivät kaikki WCW:n vanhat legendat, jotka taistelivat röyhkeitä ja häikäilemättömiä nuorukaisia vastaan. Spring Stampedessa nähtäisiin monta suurta mestaruusottelua näiden stablejen välillä. Kannattaa muistaa, että Russo ja Bischoff olivat nyt siis WCW:n johdossa myös kayfabessa, ja he olivat New Bloodin pääpirut.

Tämän takia sanoin tätä ppv:tä aivan järjettömäksi. WCW oli siis yhden kuukauden aikana unohtanut käytännössä kaiken vanhan ja päättänyt lähteä aivan tyhjästä taistelemaan vielä kerran WWF:ää vastaan. Vuoden päästä tähän aikaan WCW olisi myyty WWF:lle. AINIIN! Unohdin melkein sanoa! Jostain syystä WCW oli päättänyt tämän illan aikana ”löyhentää sääntöjään” otteluissa. Diskaus oli siis yhä mahdollista, mutta sitä ei tuomittaisi läheskään niin helposti kuin normaalisti. Minun päähäni ei yksinkertaisesti millään mahdu, miksi tämä olisi jotenkin hyvä idea tai ovelaa buukkausta, joten oli todella rasittavaa kuunnella, kun selostajat hehkuttivat tätä buukkausta koko illan ajan. Ei Jeesus.

Ainiin, selostajista. He olivat Tony Schiavone, Mark Madden ja Scott Hudson. Loistavaa työtä WCW. Olette nyt savustaneet ulos siis sekä Tenayn että Heenanin ja korvanneet heidät idiootilla ja unilääkkeellä. Ja jäljellä on tietenkin kaikista paskin, eli Schiavone.

WCW Tag Team Championship Tournament Semi Final Match

The Mamalukes vs. Team Package vs. The Harris Boys

Illan ensimmäinen ottelu oli joukkuemestaruus”turnauksen” välieräottelu. Joukkue- ja US-mestaruuksista päätettiin siis järjestää turnaus, jonka kaikki ottelut käytäisiin tämän ppv:n aikana. Lisäksi luvassa olisi ottelut WHW-, CW- ja HC-vöistä. Tässä ottelussa Mamalukesit ja Harrisit edustivat New Bloodia, ja Flairin sekä Packagen joukkue Millionaire’s Clubia. Alun perin ottelun piti olla vain Mamalukesien ja Team Packagen välillä, mutta Vince Russo tuli kertomaan ennen ottelua, ettei ole reilua, että kokeneet Flair ja Package ottelevat 2 on 2 Matchissa nuoria ja kokemattomia Mamalukeseita vastaan, ja niinpä otteluun lisättiin toinen New Blood -joukkue.

Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että tämän ppv:n aikana käytiin 13 ottelua, joten ei kannata ihmetellä sitä, että lähes mikään ottelu ei saanut mitenkään hirveämmin aikaa. Kaikkien otteluiden kohdalla se ei ollut edes mitenkään erityisen huono asia. Tämä oli yksi niistä otteluista. Tämä oli hyvin pitkälti aika yhdentekevää mäiskintää, jossa oli omat hyvät hetkensä erityisesti silloin, kun Flair pääsi kurittamaan nuorukaisia. Muuten ottelu oli kaikella tapaa sellaista turhaa peruskauraa, jota en ppv:ssäni tosiaankaan haluaisi nähdä. Eteenpäin.

* ½ 

Singles Match

Jimmy Hart vs. Mancow

Tämä ottelu oli ehdottomasti koko tämän tapahtuman turhin ottelu, ja se on aika paljon sanottu tämän Spring Stampeden kohdalla. Minä en oikeastaan edes osaa selittää tämän taustoja, enkä haluakaan. Ilmeisesti siis Jimmy Hart oli käynyt riehumassa Amerikassa ilmeisen tunnetun ja hulvattoman hauskan aamuradioshow-juontaja Mancow’n show’ssa. Miehet olivat päätyneet jonkinlaiseen käsirysyyn show’n aikana, ja niinpä Hart oli haastanut Mancow’n painiotteluun, vaikka Hart ei todellakaan ole ollut ikinä mikään oikea painija. Mancow suostui, ja tässä sitä nyt oltiin. Olisin luullut, että Hart on tässä se face (koska hän oli yhä kai Hulk Hoganin kaveri), mutta yleisö oli ainakin täysin Mancow’n puolella.

Tämä ottelu oli aivan täyttä kuraa. En ymmärrä ketään, joka voi antaa tälle ottelulle mitään tähden tapaistakaan. Tässä minun mielestäni oikeastaan kiteytyy kaikki, mitä showpaini ei todellakaan ole mutta jota jotkut epätoivoiset promootiot yrittävät silti kutsua showpainiksi buukatessaan tällaisia koitoksia. Ei. Tämä oli ennen kaikkea vaivaannuttavaa ja turhauttavaa. Tätä ei pelastanut edes se, että tämä kesti alle 3 minuuttia.

DUD

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Quarter Final Match

The Wall vs. Scott Steiner

Scott Steiner oli ollut loukkaantunut aina kesästä ’99 lähtien, ja vihdoin viime ppv:ssä hän oli tehnyt paluunsa. Silloin hän hyökkäsi Hulk Hoganin kimppuun, mutta sillähän ei ole enää mitään väliä, koska vanhat kuviot on pyyhitty pois. Nyt sekä Wall että Steiner kuuluivat New Bloodiin, ja he taistelisivat keskenään siitä, kumpi pääsee seuraavalle kierrokselle. Itse asiassa koko tämän US-mestaruusturnauksen alun perin buukatuista 8 osanottajasta 7 kuuluu New Bloodiin ja 1 Millionaire’s Clubiin. Näin se menee.

Steiner vs. Wall kuulosti etukäteen aivan hirvittävältä, mutta itse asiassa tämä oli hieman parempi, kuin olisin odottanut. Ei silti puhuta mistään kivasta ottelusta tai edes tv-ottelun tasoisesta väännöstä, mutta oli tämä silti ihan katsottava. Lopetus oli näyttävä, vaikkakin typerästi buukattu, kun miettii sitä, kuinka juuri näitä löysennettyjä sääntöjä oli jo koko alkuillan hehkutettu. Kahden ison korston välipalaotteluna ajoi asiansa. Molemmat näyttivät vahvoilta.

* ½

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Quarter Final Match

Mike Awesome vs. Bam Bam Bigelow

Kyllä, Mike Awesome. WCW oli vienyt ECW:ltä tämän kuumimman nousevan tähden ja ECW World Heavyweight -mestarin. Ja kyllä vain, tämä kaappaus tiesi aikamoisia ongelmia ECW:lle. Niistä kuitenkin lisää seuraavan ECW-ppv:n kohdalla. Nyt oli kyse siitä, että Awesome oli tehnyt WCW-debyyttinsä viime Nitrossa hyökkäämällä Kevin Nashin kimppuun. Tämän ppv:n alussa ilmoitettiin, että Awesome olisi kahdeksas osanottaja US-mestaruusturnauksessa. Alun perin Awesomin piti kohdata tässä ottelussa The Cat, mutta Awesomella oli tullut suuria ongelmia backstagella toisen entisen ECW-tähden BBB:n kanssa, ja niinpä Bigelow hyökkäsi Catin kimppuun kesken tämän pre-match haastattelun ja otti Catin paikan ottelussa. Tuosta vain.

Awesomen ja Bigelowin rymistely oli oikein viihdyttävää kahden lahjakkaan ison miehen painia niin kauan kuin sitä kesti, eli vajaat 3 minuuttia. Jos se olisi kestänyt pidempään ja olisi päättynyt hyvin, olisin voinut kenties antaa tälle vaikka kuinka korkean arvosanan. Nyt miesten ottelu jäi aivan kesken, kun yhtäkkiä hommaan sekaantui sittenkin The Cat, vaikka ottelun osapuoliksi oli kai jo kehäkellon soitolla virallisesti hyväksytty Awesome ja Bigelow. Yhtäkkiä ottelu siis muuttuikin taas Awesome vs. Catiksi, ja lopussa ei ollut mitään järkeä. Hyvää menoa niin kauan kuin Awesome vs. Bigelowia kestin. Muuten taas vanhaa kunnon WCW:tä.

* ½ 

WCW Tag Team Championship Tournament Semi Final Match

New Harlem Heat vs. Buff Bagwell & Shane Douglas

En ole ihan varma, kuuluiko New Harlem Heat New Bloodiin, mutta koska siitä ei mainittu, oletan ettei näin ollut. Sen sijaan Buff Bagwell ja Shane Douglas edustivat New Bloodia täyttä häkää, ja he tahtoivat nousta WCW:n uusiksi joukkuemestareiksi. Mitään aikaisempaa taggaushistoriaa näiltä kahdelta ei keskenään löydy, mutta miksipä he sitä tarvitsisivatkaan. Olihan heillä taustalla koko New Blood -koneisto.

Tämä ottelu oli turha. Ja lyhyt. Onneksi myös lyhyt mutta ikävä kyllä silti turha ja kaikin puolin aika kehno. Tässä ei ehtinyt tapahtua hirveästi mitään, eikä edes Douglas ehtinyt loistaa kauheasti, vaikka hän silti oli toki eleillään ja ilmeillään tämä lyhyen pierun parasta antia. Kokonaisuudessaan siis täysin yhdentekevä ottelu, joita WCW selvästi rakasti buukata tällaiseen ylitäyteen ppv:hen. Ottelun post match -meininki aiheutti epäuskoisuutta. Te olette juuri saaneet erotettua Bookerin ja Stevie Rayn ja luotua uuden hienon Harlem Heatin ja nyt tahdotte alkaa hajottaa jo uutta Harlem Heatia?

*

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Quarter Final Match

Sting vs. Booker

Sting oli Millionaire’s Clubin ainut edustaja tässä US-mestaruusturnauksessa. Ensimmäisellä kierroksella hän sai vastaansa heel-Bookerin, joka oli monien muiden nuorten tähtien tavoin liittynyt New Bloodiin. Stingillä oli aikamoinen työ edessään, jos hän meinaisi tuoda voiton Millionaire’s Clubille tästä turnauksesta.

Tämä ottelu oli selvästi illan parasta menoa tähän mennessä. Osasin semmoista tosin odotellakin etukäteen tältä kaksikolta, ja sellaista he myös tarjosivatkin, vaikka aika osoittautui taas kerran ongelmaksi. Vajaassa 7 minuutissa ei tehdä ihmeitä. Lisäksi ottelun lopetus oli harmillisen tönkkö ja typerästi tyhjistä tullut, mutta muuten tämä oli pääasiassa kiva ottelu. Hyvän tasolle tämä ei yllä aikapuutteen ja jotenkin hiukan vaisuksi jääneen tunnelman takia. Mielellään tätä kuitenkin katsoi verrattuna moniin illan aikaisempiin koitoksiin.

* * ½ 

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Quarter Final Match

Vampiro vs. Billy Kidman

Billy Kidman ja Vampiro kuuluivat molemmat New Bloodiin. Vampiro oli tehnyt tuossa ppv:tä edeltävässä Nitrossa shokkikäännöksen, kun hän oli kääntynyt hänen läheistä ystäväänsä Stingiä vastaan ja liittynyt New Bloodiin. Sting ja Vampirohan olivat siis olleet kaveruksia viime ppv:stä lähtien, eli noin kuukauden, mikä oli WCW:n ajassa varmaan jo puoli ikuisuutta. Siltä ainakin tuntui selostajien hypetystä kuunnellessa. Kidman oli puolestaan alkanut siirtua isojen kalojen kuvioihin, sillä samassa Nitrossa hän oli hyökännyt brutaalisti Hulk Hoganin kimppuun, ja myöhemmin illalla New Blood oli vielä yhteisvoimin pistänyt Hoganin sairaalakuntoon niin, ettei hänen pitäisi olla paikalla illan aikana ollenkaan.

Tämäkin ottelu oli aika kivaa ja mukavaa menoa, ja tämä olisi saattanut yltää laadullaan jopa äskeisen ottelun tasolle (toisaalta se olisi yltänyt korkeammalle ellei lopetus olisi jättänyt tyhjää fiilistä), mutta WCW-tyylisesti lopetus pilasi taas fiilistä. Niinpä tästä jäi käteen lähinnä ihan kiva välipalaottelu, mutta ei mitään sen suurempaa. Kai tätäkin pitäisi jo kehua, sillä tämä on keskiarvoa parempi otteluarvosana WCW:ssä.

* * 

WCW Hardcore Championship
Hardcore Match

Terry Funk vs. Norman Smiley

Tämä on taas ottelu, jossa en ole ihan varma ainakaan toisen osallistujan, Normanin, alignmentista. Funk oli selvästi face, vaikka hän ei kuulunutkaan Millionaire’s Club -poppooseen. Smileyn tilanteesta minulla ei ollut mitään hajua, mutta sen verran pelkurimaisesti hän käyttäytyi ottelussa Funkia vastaan, että hän saattaisi vaikka olla heel. Tässä ottelussa ratkaistaisiin nyt illan ensimmäinen uusi mestari. Brian Knobs oli ollut viimeinen HC-mestari ennen mestaruuksien vakatointia, mutta jostain syystä hän ei ollut tässä ottelussa ollenkaan mukana.

Tämä oli aika kehno HC-mestaruusottelu. Itse en ainakaan tästä epätoivoisesta rymistelystä ensin backstagella ja lopulta kehäalueella saanut oikeastaan mitään irti. Pari ihan kivaa iskua tai vastaavaa tässä nähtiin, mutta kokonaisuudessaan tämä jätti lähinnä taas kerran ihmettelemään sitä, miksi WCW:n piti alun perinkään saada itselleen Hardcore-mestaruus. Funkin voisi toki kuvitella toimivan näissä kuvioissa, mutta… Ei. Ei ainakaan mitään Smileyitä vastaan painiessaan.

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Semi Final Match

Mike Awesome vs. Scott Steiner

Vuorossa US-mestaruusturnauksen välierät. Sinänsä en hirveästi Awesome vs. Steinerilta uskaltanut odottaa, mutta toisaalta Awesome oli todella taidokas iso mies, ja Steinerkin parhaimmillaan varsin toimiva, joten pieni toivon kipinä tässä eli. Se kuitenkin sammui hyvin nopeasti, sillä itse ottelu kesti noin 3 minuuttia. 2 ensimmäistä olivat kivaa isojen miesten rymistelymeininkiä, mutta sitten tuli taas turha sekaantumiskuvio ja nopea lopetus ottelulle. Ei ollut paljon iloa tästäkään. Harmi.

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Semi Final Match

Vampiro vs. Sting

Tätä ottelua oli odoteltu jo ensimmäisen kierroksen vaiheessa kovasti, sillä Vampiro ja Sting olivat tosiaan ehtineet olla kaveruksia hurjan kuukauden mittaisen ajan, ja Vampiron kääntyminen Stingiä vastaan ppv:tä edeltävässä Nitrossa aiheutti tietenkin järkyttävän vihanpidon näiden välillä. Etukäteen odotin tältä ottelulta selvästi enemmän kuin edeltävältä, mutta aika vaisuksi tämä jäi. Pitää toivoa, että miesten seuraavat ottelut (koska sellaisia on varmastikin luvassa) osoittautuvat paremmiksi, sillä jotenkin tämä oli vain kokonaisuutena aikamoisen vaisu. Ei mitään kamalan huonoa mutta ei mitään, miksi tätä pitäisi kummemmin kehuakaan.

* ½ 

WCW Cruiserweight Championship

Shannon Moore vs. The Artist vs. Lash LeRoux vs. Crowbar vs. Juventud Guerrera vs. Chris Candido

Tämä oli illan neljänneksi viimeinen ottelu. Kaikki neljä viimeistä ottelua tarjoaisivat meille uuden mestarin, ja tässä heistä ensimmäinen. En mene takuuseen kaikkien kuuden osallistujan alignmenteista, mutta Candido oli ainakin New Bloodin jäsen, Moore yhä osa heel-stable 3 Countia, Artist yhä kusipää ja loput yhä sympaattisten facejen oloisia kavereita. Että sillein. Mestaruuttahan oli ennen tätä vakatointirumbaa kantanut The Artist, joten hänellä oli nyt hieno mahdollisuus ottaa omansa takaisin.

Joskus tällaiset kuuden taidokkaan cruiserweightin rymistelyt onnistuvat hienosti, ja lopputuloksena on vauhdikas ja viihdyttävä ottelu. Yleensä kuitenkin näissä tapauksissa ottelut saavat aikaa enemmän kuin 5 minuuttia. Karu totuus on se, että viidessä minuutissa ei saada kauheasti irti, ja niinpä tämäkin koitos jäi vähän vaisuksi. Muutamia hienoja spotteja ja pari jännittävää tilannetta, mutta eipä tässä paljon muuta ehtinyt tapahtua. Antakaa niille cruiserweighteillenne aikaa, niin hämmästytte vielä siitä, millaisiin otteisiin he pystyvätkään. Hemmetti.

* * 

WCW Tag Team Championship Tournament Final Match

Team Package vs. Buff Bagwell & Shane Douglas

Joukkuemestaruusturnauksen finaali oli varsin mielenkiintoinen ottelu, sillä vastakkaisissa joukkueissa olivat Shane Douglas ja Ric Flair. Douglasilla ja Flairillahan oli ollut oma oikean elämän riitansa menossa aina ’90-luvun alkupuolelta lähtien, kun Flair oli estänyt Douglasin pushin sen takia, että Flairin mielestä Douglasissa ei ollut ”sitä”. Douglas tietenkin tunsi syvää katkeruutta Flairia kohtaan ja jaksoi tasaisesti kaikissa promoissaan aina dissata Flairia. Nyt tämä oikean elämän riita oli tuotu myös kayfabeen. Sen lisäksi panoksena olivat joukkuevyöt, ja vastakkain olivat vieläpä New Blood ja Millionaire’s Club. Paljon oli pelissä.

Tämäkin ottelu lähti käyntiin varsin hyvin, ja ehdin jo toivoa tästä yllättävänkin hyvää joukkuemestaruusottelua. Flair oli jo ensimmäisellä kierroksella osoittanut pystyvänsä vetämään jopa Lugerin kohtuulliseen joukkuemeininkiin, ja tästäkin ottelusta olisi voinut parhaimmillaan syntyä jopa **½-taisto, ellei jonkun verran puolen välin hommaa olisi alettu taas kusta kunnolla. Ensin soppaan sekoitettiin Vince Russon turhot sekaantumiset ja lopulta vielä pari muuta täysin turhaa kaveria. Hyvää työtä WCW, pilasitte hyvin alkaneen joukkuemestaruusottelufiilikseni.

* ½ 

WCW United States Heavyweight Championship Tournament Final Match

Scott Steiner vs. Sting

Illan toiseksi viimeinen ottelu oli suuren US-mestaruusturnauksen päättävä finaali. Etukäteen tältä saattoi odottaa ihan hyvää menoa, sillä Sting oli ollut hyvässä menossa koko illan. Vaikka Vampiro-ottelu sai haukkuja, se oli enemmänkin Vampiron ja ennen kaikkea buukkauksen vika kuin Stingin. Sting veti tuossakin ottelussa hyvin, ja oli erityisen hyvin menossa mukana Bookeria vastaan käydyssä taistossa. Toivoin, että sama jatkuisi Steineriakin vastaan, ja niin kävi. Harmi vain, että jälleen kerran ottelun piti päättyä pian 5 minuutin maagisen rajan jälkeen ja että tuon buukkauksen piti vieläpä olla historiallisen idioottimainen ja typerä. Ei todellakaan näin WCW. No, Sting teki hyvää työtä, ja Steinerkin pysyi mukana. Se ei silti riitä typerää buukkausta vastaan.

* ½ 

WCW World Heavyweight Championship

Jeff Jarrett vs. Diamond Dallas Page

Sitten illan Main Event. Ottelu vakatoidusta WCW World Heavyweight -mestaruudesta. Samalla kun Russo ja Bischoff olivat julistaneet kaikki mestaruudet vakantiksi, ilmoittivat he, että New Bloodin uusi johtotähti Jeff Jarrett ottelisi päämestaruudesta Spring Stampedessa. Vastaansa hän saisi neljän miehen miniturnauksen voittajan. Vastakkain asettuivat entinen mestari Sid Vicious, Sting, DDP ja The Total Package. DDP vei turnauksen voiton, ja pääsi ottelemaan Jarrettia vastaan mestaruudesta. Vielä ennen miesten ottelua oli kuitenkin nähty suurta draamaa, sillä Jarrett oli häikäilemättömästi lyönyt DDP:n vaimoa Kimberlyä kitaralla päähän. Page oli luvannut kostaa ottelussa sekä itsensä että Kimberlyn puolesta.

En ollut etukäteen ollenkaan varma siitä, kuinka kummoista ottelua näiden miesten koitokselta oli lupa odottaa, ja niinpä oli todella suuri positiivinen yllätys, kun tästä paljastuikin hyvä taistelu päämestaruudesta! Vaihteeksi WCW oli ymmärtänyt, että Main Event oli todella illan tärkein ottelu, jonka piti olla laadukkain ja muutenkin merkittävin. Ei tällä ottelulla toki mihinkään WWF:n päämestaruusotteluiden tasolle vielä päästy, mutta suunta oli oikea. DDP ja Jarrett (yhdessä Stingin kanssa) olivat ehdottomasti WCW:n Main Event -scenen parhaimpia tapauksia. Hekään eivät tosiaan mitään mestaripainijoita olleet, mutta tiukassa paikassa ja oikean hetken sattuessa he pystyivät varsin mallikkaasti hoitamaan homman kotiin. Tämä ottelu oli siitä hyvä esimerkki. Tyylipuhdas viihdyttävä entertainment brawl, jossa ei sinänsä ollut mitään järkyttävää tai poikkeuksellisen hienoa mutta joka hoiti kokonaisuudessaan roolinsa oikein hyvin. Sekaantumiset olivat etukäteen arvattavissa, ja ne olivat itse asiassa paljon pienemmässä roolissa kuin pelkäsin. Hyvä.

* * * 


Siitä huolimatta että WCW onnistui tarjoamaan ensimmäisen ***-ottelun sitten tammikuisen Souled Outin, oli tämäkin ppv puhtaasti Surkea. Pari kivaa ottelua ei pelasta sitä järkyttävän paskan määrää, joka tässä taas oli tarjolla. Puolissakaan juonikuvioista tai buukkauksesta ei ollut mitään järkeä, eikä se ollut edes mikään ihme, sillä koko WCW reboot oli typerin angle ikinä. Kolme neljäsosaa WCW:n rosterista tuntui olevan heelejä, kun faceja olivat ainoastaan Millionaire’s Club ja pari muuta hölmöä. Tässäkin ppv:ssä debyyttinsä/comebackinsa teki 4-5 uutta heeliä. Ei tämä homma nyt ihan näin toimi. Käyttäkää vahvuuksianne rohkeammin ja uskaltakaa hylätä kaikki täysin paskat ideat. Ainiin, tämä firmahan on jo kuollut. Turha heitä on enää neuvoa. Ja turhaa se olisi ollut varmaan vuonna 2000:kin. Eivät he olisi uskoneet kuitenkaan.

Wikipedia: WCW Spring Stampede 2000

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 26.2.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF WrestleMania 2000

Next post

Arvio: WWF Backlash 2000

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.