1997ArkistoTapahtumatWCW

Arvio: WCW Uncensored 1997

Sijainti: Charleston, Etelä-Carolina (North Charleston Coliseum)

Päivämäärä: 16.3.1997

Yleisömäärä: 9 285

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Uncensored oli jo tässä vaiheessa onnistunut saavuttamaan varsin surullisen maineen. Observer oli valinnut sen kahtena peräkkäisenä vuotena vuoden huonoimmaksi PPV:ksi, ja vuonna 1996 se sitä kiistatta minunkin mielestäni oli. Lisäksi vuonna 1996 tapahtuman pääotteluna nähtiin surullisenkuuluisa Doomsday Cage Match. Siksi kai olikin äärimmäisen huvittavaa, kun selostajamme Tony Schiavone, Dusty Rhodes ja jopa Bobby ”The Brain” Heenan hehkuttivat vakavalla naamalla (luultavasti Heenanilla oli sormet ristissä selän takana) Uncensoredin ”hienoa” historiaa. Voi WCW.

WCW United States Heavyweight Championship
No DQ Match

Dean Malenko vs. Eddie Guerrero (c)

uc1

Samoin kuin vuonna 1996, myös tänä vuonna oli Uncensoredin alku ainakin vahva (ja sisälsi Eddie Guerreron – ehkäpä siinä onkin selvä yhtäläisyys). Tämän ottelun tarina juontaa juurensa siihen, kun Syxx ensin varasti Eddien mestaruusvyön, mutta kun Eddie ansaitsi sen takaisin, Syxx siirtyi Malenkon Cruiserweight-vyön pöllimiseen. Eddie kuitenkaan ei enää katsonut Syxxin temppuiluja hyvällä, ja viime PPV:ssä eli SuperBrawl VII:ssä Eddie yritti saapua auttamaan sympaattisesti Malenkoa kesken Malenkon ja Syxxin välisen ottelun. Harmi vain, että Eddie vahingossa auttoikin sekaantumisellaan Syxxin voittoon. Eddien aiheuttamasta mestaruustappiosta Malenko sitten kimpaantui Eddielle (”I don’t need your help!”), ja näin tähän otteluun sitten päädyttiin.

Kun vastakkain ovat Eddie Guerrero ja Dean Malenko, ei kyseessä voi olla kuin hyvä ottelu. Sitten kun kaksikko saa aikaa vielä melkein 20 minuuttia, pitäisi meillä olla käsissä klassikko. No, niin ei kuitenkaan ollut, ei ainakaan minun mielestäni. Minusta alkaa tuntua, että suhtaudun turhan kriittisesti näihin kahden loistavan painijan keskinäisiin otteluihin, koska tämäkään ei ollut minusta kolmea ja puolta tähteä parempi. Oikein hyvää painia ja (sitä paljon parjattua) kehäpsykologiaakin oli mukana, mutta taas kyllä WCW osasi näyttää, kuinka Eddie ja Malenko kehässä 20 minuuttia ei automaattisesti tarkoita klassikkoa. Ensinnäkin pitkin ottelua keskityttiin turhan paljon siihen, kuinka nWo oli hyökännyt Rick Steinerin kimppuun ja kuinka Steiner kuljettiin ambulanssilla pois paikalta. Toiseksi ottelun stipulaatio oli selvästikin lisätty pelkästään ottelun lopetusta varten. Se ottelun lopetus onkin kolmas syy huonolle arvosanalle: oliko pakko sotkea Syxx mukaan? Viime kuun Malenko vs. Syxxissä Eddien osuus toimi, mutta nyt Syxxin sekaantuminen ja sen aiheuttamat seuraukset olivat vain idioottimaisia laskien arvosanaa. Kaikista huonoista puolista kyllä nämä kaksi vain erinomaisesti osaa painia ja siksi helposti ansaitsevat silti tuon alla olevan arvosanan.

Arvosana: * * * ½

Singles Match

Último Dragón vs. Psychosis

En tiedä tämän ottelun taustoista, jos semmoisia edes oli. Molemmat vaikuttivat kaikesta päätellen pahiksilta, joten en ihan ymmärrä, miksi juuri nämä kaksi vastakkain laitettiin: olisi siellä niitä taidokkaita kevytsarjan sankareitakin ollut. Ei näistä kumpikaan mitenkään yleisön suosikilta näyttänyt.

Ottelu oli tosi hyvä lucha-tyyppinen matsi, ja niinpä siihen kuului sen ongelmat (painijat eivät myyneet vastaanottamiaan iskuja), mutta jotenkin tässä ottelussa ne eivät häirinneet. Lisäksi tämä eteni jotenkin järkevämmin kuin moni muu lucha-tyyppinen ottelu: liikkeet suurenivat ottelun edetessä, ja ne suurimmat läheltä piti -tilanteet sopivatkin siihen loppuun huikeiden liikkeiden jälkeen. Jotenkin normaalisti näistä tulee sekava olo, mutta tästä ei samalla tapaa. (Samalla aikaa olin lukenut, että jotkut olivat juuri tätä pitäneet tavallista heikompana – minun mielipiteeni poikkeavat siis täysin muista sitten vissiin tämäntyyppisissä otteluissa.) Niinpä tämä onkin vuoden ensimmäinen neljän tähden ottelu. Suurin heikkous oli, että yleisö oli aika lailla kuollut (no mikäs ihme, kun kehässä kaksi pahista). Edes se ei nyt kuitenkaan haitannut liikaa. Hieno kamppailu.

Arvosana: * * * *

Huikean suosion kerännyt Diamond Dallas Page saapui tässä vaiheessa promoamaan nWo:sta, kun nWo:hon viime PPV:n lopussa täysin typerästi liittynyt Randy Savage saapui ”vaimonsa” Miss Elizabethin kanssa ensin kehumaan Pagea mutta sitten paljastamaan, kuinka DDP:n vaimo Kimberly poseeraa jonkin lehden sivuilla varsin vähissä pukeissa. Kimberly tulikin sitten paikalle, DDP oli järkyttynyt ja Savage sekä Elizabeth hyökkäsivät kaksikon kimppuun. Tylsähkö ja tyhmähkö pidempi kohtaus. DDP:n suosio oli parasta.

Martial Arts Match

Glacier vs. Mortis

uc2

No niin, tämä jo vaatiikin jonkinlaista taustatarinaa. Glacier on yksi WCW:n historian surkuhupaisimmista tarinoista: kyseessä oli varsin turha painija (Ray Lloyd), joka painialalla jo pyörittyään harjoitteli oikeasti erinäisiä itsepuolustustaitoja. WCW kiinnostui miehen mahdollisuudesta käyttää noita taitoja otteluissaan, ja niinpä hänelle annettiin täysin naurettava Glacier-gimmick. Gimmick oli eräänlainen rip-off Mortal Kombatin Sub-Zero-hahmosta: Glacier oli tarinan mukaan Japanissa huikeat taistelutaidot oppinut heppu, joka saapui kehään rintapanssarin ja ”mestariltaan” saaman ”400 vuotta vanhan” kypärän kanssa – sinisen laservalon seuratessa häntä. Täysin yli vedetty hahmo ei kummemmin kiinnostanut yleisöä, kun Glacier debytoi syksyllä 1996, ja ennen Mortis-feudia mies lähinnä vain squashaili jobbereita. Vuonna 1997 sitten saapui James Vanderbergin (nuorempi ja ruskeahiuksinen mutta yhtä ilkeä James Mitchell) manageroima Mortis (ystävämme Chris Kanyon), jolla kaiken hypen perusteella ilmeisesti oli jotain erittäin merkittävää ja mystistä historiaa Glacierin kanssa. Niinpä tämä kuolleista nousseen zombin näköinen paini- ja taistelutaitoinen heppuli oli nyt saapunut tuhoamaan martial arts -mestari Glacierin. Tämä feudi on tuota… hyvin vahva kandidaatti erään kategorian voittajaksi. Päätelkää itse, minkä.

Itse ottelu oli aika hassu. Sekä Glacier että Mortis ihan oikeasti yrittivät jotain tehden jopa muutamia ihan näyttäviä liikkeitä ja liikkuen jopa yläköysiltä. Ongelmana oli vain kaksi asiaa: 1) Tämän piti olla ”martial arts match”, mutta tämä oli kyllä täysin normaali, typerä painiottelu ja 2) miehet ehkä olivat opetelleet joitain liikkeitä ja yrittivät nyt toteuttaa niitä, mutta mitään hajua ottelun kuljettamisesta, toimivan ottelun rakentamisesta tai muusta legendaariseen kehäpsykologiaan kuuluvista seikoista heillä ei ollut. Niinpä tämä ottelu oli aika torso, mutta joidenkin ihan näyttävien otteiden ja huumoriarvonsa (sekä Mitchellin loistavuuden) ansiosta annan tälle sentään puolitoista tähteä. Tämän ottelun jälkeen nähtiin muuten jotain sellaista, mikä enteili kuviolle jatkoa. Toivottavasti sitä on tiedossa! En malta odottaa.

Arvosana: * ½

 

Strap Match

Buff Bagwell vs. Scotty Riggs

Tämän ottelun tarinan kerroin jo Souled Out -tapahtuman arviossa. Miehet siis taggasivat vuonna 1996 American Males -nimisenä joukkueena, kunnes Bagwell liittyi nWo:hon ja Riggs ei. Riggs oli kaksikon ”martyjannetty”, mutta vielä kerran Buffia näköjään PPV:ssäkin pistettiin nousuun Scotty paran kustannuksella.

Riggs oli kaksikon martyjannetty myös taitojensa puolesta, koska ehdottomasti hän taidokkaampi näistä kahdesta oli. Se näkyi erinomaisesti tässä ottelussa, koska silloin kun Riggs oli hallinnassa, ottelu oli aika viihdyttävää ja hyvin toimivaa painia. Sitten kun Buff oli hallinnassa, ottelu oli tylsää kuristamista. Bagwellin parasta antia olikin roolinsa vetäminen: mies piti jopa pari promoa Riggsiä kurittaessaan. Kehässä hänestä ei kummemmin mihinkään enää ollut. Ottelun lopetus tosin oli yllättäen varsin onnistunut ja poikkeava niistä perinteisistä raahauksista. Itse jopa siis jonkin verran tykkäsin tästä Riggsin yrityksen, Bagwellin roolin ja matsin lopetuksen ansiosta. Ei tämä mikään erityisen hyvä nyt siis ollut, mutta menettelevä kyllä. Toimi roolissaan ja yllätti jopa positiivisesti. Kiitos tästä kyllä paljolti kiitos tosiaan Scottylle.

Arvosana: * * ½

Texas Tornado Match

Harlem Heat vs. The Public Enemy

uc3

Enpä tiedä tällekään ottelulle kummempaa tarinaa. Ilmeisesti Harlem Heatin (vai oliko se Public Enemyn) oli tarkoitus alun perin kohdata ottelussa Four Horsemenin Steve McMichael ja Jeff Jarrett, mutta koska Arn Andersonin ja Ric Flairin sivuunjäämisen takia McMichael ja Jarrett joutuivat tämän tapahtuman pääotteluun, muuttui tämäkin ottelu toisenlaiseksi. Sentään kumpikin näistä joukkueista oli SuperBrawlin isossa joukkuematsissa, eli jotain historiaa heillä oli.

Tämä oli taas puhdasta roskapainia, ja minua tämä viihdytti. Public Enemy oli parhaimmillaan juuri roskapainiotteluissa (todisti sen aikoinaan ECW:ssä monissa otteluissa ja WCW:ssä sitten jo vuonna 1996 Nasty Boysin kanssa käydyissä kamppailuissa). Myös Harlem Heat hoiti roolinsa hyvin ja toi myös sitä painillista puolta tähän. Tämä oli hauskaa mätkimistä, jossa nähtiin muutamia aika näyttäviäkin tekoja. Liikkeiden myyminen tuntui jäävän välillä sivuseikaksi, ja ottelun lopetusta edeltäneet vaiheet olivat typeriä, mutta ei tältä mitään totista painikamppailua kannattanutkaan odottaa. Viihdyttävä välipala – ja nähtiinhän tässä Houston Hangover!

Arvosana: * * ½

WCW Television Championship

Rey Misterio, Jr. vs. Prince Iaukea (c)

SuperBrawlissa nämä kaksi facea kohtasivat siis TV-mestaruusottelussa tiukassa rehellisessä kamppailussa, kunnes katkera entinen mestari Lord Steven Regal saapui pilaamaan ottelun. Niinpä kaksikko tahtoi kohdata toisensa vielä uudestaan one on one -ottelussa ilman mitään välisekaantumisia.. Ja tässähän sitä sitten oltiin.

Tämä oli suurinpiirtein yhtä hyvä ottelui kuin SuperBrawlinkin, eli varsin viihdyttävää ja mukavaa menoa. Jälleen paljon kiitosta tästä kuuluu kyllä Mysterio Jr:lle, joka paiski töitä hurjasti esittäen todella vakuuttavia otteita. Toisaalta myös Iaukea näytti kehittyneen vähän viime kuusta ollen entistä paremmin mukana. Vähän parempi tämä siis oli kuin edellinen kohtaaminen, mutta ei silti mitenkään huomattavasti parempi. Kiva kahden facen rehti kamppailu, jonka huonona puolena oli vain typerä aikarajoilla pelleily (ottelu meni yliajalle ylittäen mukamas 15 minuutin time limitin, vaikka todellisuudessa koko ottelu yliaikoinenkaan ei kestänyt sitä 15 minuuttia).

Arvosana: * * *

Triangle Elimination Match

Team Piper (Chris Benoit, Jeff Jarrett, Steve McMichael & Roddy Piper) vs. Team nWo (Scott Hall, Randy Savage, Kevin Nash & Hollywood Hogan) vs. Team WCW (The Giant, Lex Luger, Scott Steiner)

uc4

Kylläpä vain, jälleen WCW päätti pistää Uncensored-tapahtumaan oikein kunnon erikoispääottelun. Tämän ottelun tarinan pohja on tietenkin WCW:n ja nWo:n, Four Horsemenin ja nWo:n sekä Piperin ja nWo:n välisissä feudeissa. Marraskuussa 1996 oli siis paljastanut, että Nitron päätöksenhaltija Eric Bischoff oli myynyt itsensä nWo:lle. Tämän jälkeen WCW:ssä olivatkin hankalat ajat, kun kaikista päätöksistä vastaava henkilö ajoi täysin sumeilematta nWo:n etua. Tätä hulluttelua jatkui aina SuperBrawl VII:n jälkimeininkeihin asti (kun Bischoff riisti Giantilta ja Lugerilta joukkuevyöt palauttaen ne Outsidersille), jolloin WCW:n omistaja Ted Turner päätti pistää tälle lopun. Billionaire Ted buukkasi Uncensoredin pääotteluksi kolmen joukkueen ottelun, jossa WCW:n edustajat, nWo:n edustajat ja Roddy Piper kolmen hevosmiehen kera kohtaavat toisensa. Jos WCW voittaa, nWo joutuu luovuttamaan kaikki mestaruusvyönsä ja lopettamaan painimisen WCW:ssä kolmeksi vuodeksi. Jos Piperin joukkue voittaa, pääsee Piper kohtaamaan Hoganin teräshäkin sisällä. Jos nWo voittaa, säilyttävät he oikeutensa painimiseen ja mestaruusotteluihin. Ennen ottelua ongelmia toi vielä se, että Piperin joukkueen jäsenet eivät varsinaisesti ”Rowdyn” kavereita olleet, vaan ennemminkin vain nWo:n vastustajia, ja se, että nWo pisti WCW:n joukkueen jäsenen Rick Steinerin tapahtuman alussa sairastuvalle.

Kauhea taustakertomus, mutta olipa kauhea(n sekava) ottelukin. Tämä tavallaan muistutti War Games -matsimuotoa ilman häkkiä. Jokaisen joukkueen yksi jäsen aloitti ottelun- Viiden minuutin päästä kaikista joukkueista saapui yksi jäsen. Kahden minuutin päästä saapuivat yhdet lisää ja taas kahden minuutin päästä vielä yhdet. Toisten joukkueiden jäseniä piti yrittää eliminoida selätyksillä, luovutuksilla tai (selostajien yllätykseksi kesken ottelun) yläköyden yli heittämisellä. Joukkue, jolla oli viimeisenä jäseniä jäljellä, olisi voittaja. Ne pari mielipidettä, jotka löysin tästä ottelusta, oli positiivisia. Ottelu oli kuulema viihdyttävä ja ovela. Mitä hittoa? Ainut hyvä osuus ottelussa oli oikeasti viihdyttävä ensimmäinen viisiminuuttinen, jossa Scott Hall, Chris Benoit ja The Giant saivat näyttää osaamistan. Tämän osion päätteeksi Giant sitten eliminoitiin, ja koko roska hajosi samalla käsiin:

– Painijat tulivat kehään ihan satunnaiseen aikaan niin, että kun kolme edellistä oli ehtinyt tulla kehään, alkoi olla jo kolmen seuraavan vuoro.

– Kehässä ei nähty mitään erityisemmin painiksi kutsuttavaa.

– Selostajat (hyvä kun tuomaritkaan) eivät olleet perillä säännöistä.

– Lopussa Hoganin saapuminen paikalle kesti jostain syystä niin kauan, että ruudulle tuli jo uusi laskuri laskemaan, milloin mies saapuisi, ja sitten Hogan tulikin kesken kaiken, kun ruudulla ollut kello näytti lukemaa 0:40.

– Ottelun lopussa oli ihan yhtä naurettava ja typerä sankarin nousu verrattuna siihen, mitä Hogan harrasti yleisön suosikkina otellessaan. Nyt vaan Hoganin posse oli ottavana osapuolena (ainakin tiettyyn pisteeseen asti).

– Dennis Rodman, nWo:n kannustaja, oli idiootti.

– Kukaan ei tiennyt tai selittänyt, miksi Four Horsemen olisi otellut sen puolesta, että Piper saisi kohdata Hoganin.

– Kukaan ei selittänyt, miksi Team WCW ei hankkinut ketään Rick Steinerin tilalle.

– Koko ottelu oikeasti tuntui tuon viisiminuuttisen jälkeen hajoavan käsiin. Kukaan ei tiennyt, mitä tehdä: selostajat, ohjaajat ja varmasti painijatkin olivat aivan sekaisin. Kummoista painia ei nähty, ja ottelun vaiheet olivat aivan typeriä. Koko hieno ottelun idea valahti täysin viemäristä alas.

Tälle sekavuudelleko on oikeasti annettu kolmea tähteä? Huh, huh. Jos tämän ottelun alku ei olisi ollut niin vahva ja minua suuresti viihdyttävä, olisi tämä varmaan ollut ihan sitä samaa suutaritasoa kuin edellisen vuoden Uncensoredin pääottelu. Nyt ensimmäiselle viisiminuuttiselle ja parille muulle satunnaiselle valonpilkahdukselle on sentään jotain annettava. Ja oli tässä ottelussa sentään (osittain) ideana ja rakentelun osalta enemmän järkeä kuin edellisen vuoden pääottelussa.

Arvosana: * ½

Typeristä ottelumuodoista ja parista surkuhupaisasta ottelusta huolimatta tämä oli aika hyvä PPV. Näimme yhden todella hyvän ottelun, pari varsin mallikasta ja kaksi muutakin ihan hyvää matsia. Pääottelukin oli tosiaan idealtaan erikoinen ja näin esimerkiksi edellistä Piper vs. Hogania parempi. Ja olihan Glacier vs. Mortisilla ehdottomasti camp-huumoriarvonsa. Ehdottomasti omat heikot hetkensä tällä PPV:llä oli, mutta kyllä tästä varsin kelpo maku suuhun jäi. Valovuosia edellisen Uncensoredin edellä; se tarjosi vain kaksi kolmen tähden ottelua ja hirveästi roskaa. Tässä kaikki paitsi kaksi ottelua olivat jo vähintään kahden ja puolen tähden matseja. Arvosana on Ok.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 28.11.2009.

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF In Your House 13: The Final Four

Next post

Arvio: WWF WrestleMania 13

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.