1999ArkistoTapahtumatWCW

Arvio: WCW Uncensored 1999

Päivämäärä: 14.3.1999

Sijainti: Louisville, Kentucky (Freedom Hall)

Yleisömäärä: 15 930

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


Kivana pikkuhuomiona se, että SuperBrawl IX:n ja Uncensoredin kuvia verratessa voi havaita, kuinka huikeasti WCW hallitsi mainoskuvilla promoamisen. Hoganista ja Flairista käytettiin molemmissa postereissa täsmälleen samoja kuvia, SuperBrawlissa kuvat oli vain rajattu tiiviimmin. Hienoa työtä WCW. Hienoa työtä oli WCW tehnyt myös Uncensoredin kanssa, koska tämä ppv oli tullut vuosien saatossa tunnetuksi ennen kaikkea toinen toistaan oudommista ja hirveimmistä Main Eventeistään. Vuosina ’95 ja ’96 WON valitsi Uncensoredin vuoden huonoimmaksi ppv:ksi (minäkin vuonna ’96, jolloin aloin katsoa WCW:tä tässä projektissa). Viime vuosina taso oli alkanut nousta ainakin jonkun verran. Selostajina tutut Mike, Bobby ja Tony.

WCW Cruiserweight Championship

Kidman (c) vs. Mikey Whipwreck

Kyllä, Mikey Whipwreck oli saapunut WCW:hen. WCW oli tässä vaiheessa alkanut kunnostautua taidokkaiden ECW-talenttien kaappaamisessa, mikä näkyisi myös vielä myöhemminkin tapahtuman edetessä. ECW, jolla alkoi olla omat talousongelmansa jo tässä vaiheessa, ei tietenkään voinut kilpailla rahapuolella kahden ison kanssa, ja varsinkin WCW (toki kyllä WWF:kin hieman myöhemmin) hyödynsi tätä tilannetta taidokkaasti kaappaamalla monia ECW:n arvokkaita nimiä omaan rosteriinsa. Toki osa heistä palasi myöhemmin takaisin ECW:hen. Joka tapauksessa tämä oli Mikey Whipwreckin debyyttiottelu WCW:ssä, ja hän debytoi suoraan haastamalla edelleen Cruiserweight-mestaruutta hallussaan pitävän Kidmanin. Tämä oli minulle iloinen yllätys, koska kuten jo SuperBrawlin arvostelussa totesin, tarvitsisivat CW-mestaruuden kuviot jotain uudistusta, ja Mikey Whipwreck toi ehdottomasti noita uudistuksen tuulia mukanaan.

Mikey Whipwreckin saapuminen Kidmanin haastajaksi oli minulle positiivinen yllätys, ja myös itse ottelu oli taattua laatua. Mikey oli oma itsensä, ja myös Kidman hoiti roolinsa taas hienosti. Miehet ovat hieman erityyppisiä painijoita, ja tässä ottelussa nuo erilaiset tyylit tasapainottivat juuri täydellisesti toisiaan. Kidman tarjosi enemmän highflyingia ja Whipwreck puolestaan puhdasta painia ja myös hieman HC-menoa, vaikka mitään aseilla heilumista tässä ei ollutkaan, mutta kuitenkin näyttävää yleisön seassa tappelua. Kokonaisuutena ottelu oli oikein vakuuttava opener, joka sai oikein hyvin aikaa ja tempaisi yleisönkin aika hyvin mukaansa. Whipwreck keräsi heti aikamoisia buuauksia, mikä oli aika hassua, kun olin ehtinyt tottua mieheen jo sympaattisena underdog-facena. Joka tapauksessa ei tämä nyt ihan huippulaatua ollut, koska ihan se terävin kärki jäi puuttumaan, mutta todella viihdyttävää menoa kuitenkin. CW-divisioona pettää tuskin koskaan.

* * * ½ 

Harlem Street Fight

Vincent vs. Stevie Ray

Hyvän CW-openerin jälkeen vuorossa oli todella outo ottelu, joka toivon mukaan ennakoi sitä, että nWo:n aika alkaisi vihdoin ja viimein olla vähitellen ohi. Toki tämä on vain toiveajattelua, ja luultavasti nWo porskuttaa vahvana vielä useamman kuukauden. Joka tapauksessa ottelun taustalla oli se, että Hollywood Hogan oli helmikuussa nimittänyt Stevie Rayn nWo Black & Whiten, tuttavallisemmin nWo B-Teamin, johtajaksi. nWo:n pitkäaikainen jäsen Vincent ei ollut tästä nimityksestä suuremmin ilahtanut, ja niinpä hän alkoi vaatia asemaa nWo Black & Whiten johtajana. Tästä syntyi tietenkin pahanlaatuista eripuraa nWo:n jobberiporukan keskuudessa, ja niinpä asia päätettiin lopulta selvittää Uncensoredissa Harlem Street Fightissa. Voittaja saisi paikan jengin johtajana.

Kaksi alakortin heeliä painii toisiaan vastaan siitä, kumpi saa toimia täysin yhdentekevän porukan johtajana. Mikä voisikaan olla mielenkiintoisempaa? Hommasta olisi voinut pelastaa jonkun verran viihdyttävä kehätoiminta, mutta siitä ei tämän ottelun osalta ollut pelkoa. Homma oli yhdellä sanalla kuvattuna tylsää. Reilun kuuden minuutin aikana tapahtunut yhtään mitään muistettavaa, lukuun ottamatta yhtä hauskaa kohtaa, kun Vincent ja Stevie Ray ajautuivat tappelemaan katsomon osaan, joka oli jostain syystä eristetty teipillä ja josta oli kaadettu kaikki tuolit maahan. Eivät nämä kaksi sielläkään tehneet mitään muuta kuin vaihtelivat nyrkiniskuja, mutta se alue oli varsin jännän näköinen. Lopetus oli varsin karsea, sillä se pahasti ennusti tämän kuvion jatkumista. Ei mikään WMOTYC, mutta kaikin puolin täysin yhdentekevä ottelu. Ei näitä ppv:hen.

Singles Match

Kevin Nash vs. Rey Mysterio Jr.

Aivan. Rey Mysterio Jr. ja Konnan tosiaankin hävisivät Outsiderseille SuperBrawl IX:n Hair vs. Mask -ottelun, ja tässä oli lopputulos. Mysterio oli joutunut luopumaan maskistaan. Oli todella outoa katsoa Mysterion tulevan kehään ilman maskia, sillä aikaisemmin näkemäni maskittoman Reyn painimat ottelut voi laskea yhden käden sormilla. Minun mielessäni Rey Mysteriolla on aina ollut maski, joten tätä WCW-uran loppupuolta on hankalaa uskoa todeksi. Joka tapauksessa heti maskinsa häviämisen jälkeen Mysterio Jr. oli osoittanut kaikille, ettei hän ollut menettänyt mihinkään taitojaan tai itseluottamustaan, sillä hän päihitti Nitrossa Kevin Nashin 1 vs. 1 -ottelussa. Tuon jälkeen Mysterio Jr. voitti muutaman muunkin isokokoisen vastustajan, ja häntä alettiinkin kutsua ”Giant killeriksi”. Nyt mies, joka vastasi alun perin Mysterion maskin menettämisestä, tahtoi osoittaa, ettei Rey pysty voittamaan häntä toista kertaa. Nopeasti oli Nashkin tullut alas vuodenvaihteen päämestaruuskuvioista Fingerpoke of Doomin jälkeen.

Tämä arvosana kuuluu taas niihin, jotka voivat joidenkin mielestä olla rankkaakin yliarvostelua, mutta minä nautin tästä ottelusta yllättävän paljon. Samoin kuin SuperBrawlin Hair vs. Mask Matchista siis. Ero tässä oli vain se, että tämä oli lyhyempi ottelu, mutta samalla minun silmiini kiinteämpi paketti. WCW oli aika vähän buukkaillut ppv-tasolle tämmöisiä iso mies vs. pieni mies -otteluita, mikä johtui ehkä osittain siitäkin, että WCW:n CW-divisioona oli niin vahvalla pohjalla. Niinpä tämä ottelu toi ihan mukavaa virkistystä, ja Mysterio Jr. sai Nashinkin tässä näyttämään hyvältä. Mysterio teki taas hitosti työtä ja esitti näyttäviä ja nopeita liikkeitään ja jätti Nashin tehtäväksi sen, minkä tämä osaa parhaiten, eli muutaman vakuuttavan power-liikkeen tarjoilun. Ei tämä siis painillisesti erityisesti mikään hyvä ottelu ollut, mutta viihdyttävyyden kannalta kiva välipala. Oman roolinsa hoiti juuri niin kuin piti.

* * ½ 

2 on 1 Handicap Match

Jerry Flynn vs. The Cat & Sonny Onoo

Mistä WCW repi näitä käsittämättömiä ketään ei kiinnosta -tyyppisiä lowercard-otteluita ppv:eihinsä? Ilmeisesti näiden osalta oli alkanut olla jo joku kiintiö. No, se siitä. Ottelun tausta: Jerry Flynn oli viime aikoina alkanut nousta tavallisen jobberin asemasta otteluiden voittajaksi. Mies oli napsinut WCW:n tv-lähetyksissä yllättäviäkin voittoja vastustajistaan. En tiedä, oliko Flynn voittanut Catinkin, vai minkä takia Cat ja Onoo eivät Flynnistä perustaneet, mutta joka tapauksessa edeltävässä Nitrossa hommasta oli tehty jo todella henkilökohtainen, kun Onoo ja Cat olivat leikanneet Flynnin poninhännän. Huhhuh. Nyt Flynn tahtoi kohdata molemmat miehet samassa ottelussa.

Jos Vincentin ja Stevie Rayn ottelu oli tylsä, niin sellainen oli tämäkin. Olen jo aikaisemmin kritisoinut ihan tarpeeksi Catia, joten en viitsi ryhtyä siihen enää sen enempää. Mies nyt vain oli niin väritön, hauton, mauton ja kaiken lisäksi vieläpä kehno painija. Sonny Onoo managerina ei mitenkään parantanut tilannetta, eikä näiden kahden vastustajassakaan varsinkaan persoonan puolelta ollut paljon kehumista. Ottelussa oli muutama ihan näyttävä karate-tyylinen potku, mutta siihen ne hyvät puolet jäivätkin. Mitäänsanomaton ja vaisu ottelu, mutta ei mitään raivon partaalle saavaa kuraa kuitenkaan. Ainiin, lopetuskin oli osittain botchattu.

*

Raven’s Rules Match

Bam Bam Bigelow vs. Hak vs. Raven

Tässä lisää niitä lupaamiani WCW:n ECW-kaappauksia. Kyseessä oli oikein ECW Alumnien kokoontumisajot, kun kolme entistä ECW World Heavyweight -mestaria kohtasi toisensa Raven’s Rules Matchissa. Raven oli tosiaankin tehnyt vihdoin paluunsa painikehiin, joista hän oli ottanut taukoa Flockin hajottua loppusyksystä ’98. Raven oli viettänyt aikansa (kayfabe) äitinsä hoivissa, josta hän oli ilmeisesti tuonut mukanaan siskonsa Chastityn (myös tuttu ECW:stä). Nyt Raven oli palannut samana katkerana itsenään, joka kaipasi mielestään ansaitsemaansa kunniaa. Tätä kunniaa Ravenin mielestä olivat häneltä viemässä muut East Coastista WCW:hen rantautuneet painijat, kuten edellisen vuoden lopuilla debytoinut Bam Bam Bigelow ja vielä tuoreempi siirtyjä Hak, joka ehkä jossain muualla saatettiin tuntea Sandmanina. Kolme miestä otti yhteen selvittääkseen, kuka heistä on todellinen hardcoren kuningas.

Minä tykkäsin tästä ottelusta. Se ei liene tässä vaiheessa projektiani enää kovinkaan suuri yllätys, sillä olen useamman kerran jo julistanut itseni hyvän roskapainin ystäväksi. Roskapainia on myös tylsää ja mitäänsanomatonta, mutta tämä oli hyvää. Kaikki kolme tiesivät, mitä tehdä, kun heti ottelun ensimmäisellä minuutilla Chasity toi kehänlaidalle ison kärryllisen täynnä erinäisiä välineitä toisten satuttamiseen. Homma ei menny pelkäksi toisten keksipelleillä mätkimiseksi, vaan hommassa nähtiin oikeasti muutama tyylikäs bumppi muun muassa pöytien ja silityslautojen läpi. Lopetuksestakin tykkäsin, vaahtosammuttimista aina plussaa. Ei tämä tietenkään mikään tekniikkapainin juhlaottelu ollut, mutta toimi hyvin omassa roolissaan viihdyttävänä mättönä.

* * * 

WCW Tag Team Championship
Lumberjack Match

Curt Hennig & Barry Windham (c) vs. Chris Benoit & Dean Malenko

Curt Hennig ja Barry Windham voittivat SuperBrawl IX:n joukkuemestaruusturnauksen finaalin, kun Barry Windham selätti Dean Malenkon kuristaen tätä samalla nahkavyöllään. Niinpä Benoit ja Malenko saivat Uncensorediin uusintamahdollisuuden voittaa mestaruusvyöt nWo:sta erottamisen jälkeen varsin hyvin pärjänneiltä Hennigiltä ja Windhamilta ottelussa, jossa kehänlaita on täynnä painijoita, jotka saavat läimiä vapaasti nahkavöillään ringsidellä joutuvia painijoita. Lumberjackien saapuessa paikalle paljastui, että yksi tukkimiehistä oli Barryn veli Kendall Windham. Tilannetta kuitenkin tasapainotti se, että juuri ennen ottelua ”Enforcer” Arn Anderson saapui kehänlaidalle ja otti Chris Adamsin paikan lumberjackina.

En tiennyt, kuinka paljon uskaltaa odottaa tältä ottelulta, koska SuperBrawlin mestaruusottelu oli pettänyt minut. Niinpä tämä ottelu olikin positiivinen yllätys, sillä vaikkei tämäkään mikään huipputason ottelu ollut, oli tämä jo asteen parempi kuin edellinen. Tässä oli tallella edellisen ottelun hyvät painilliset puolet, mutta lisäksi tähän oli yhdistetty sopivasti intenssiivisyyttä, ja pituutta oli otettu pois juuri sen verran, ettei ottelu ehtinyt käydä missään vaihessa tylsäksi. Välillä lumberjackien nahkavyöruoskinta alkoi olla ehkä hiukan puuduttavaa, muttei missään häiritsevissä määrin. Jos lopetusta ei olisi botchattu harmillisesti, olisi tämä voinut jättää vieläkin paremman fiiliksen, mutta oli tämä ehdottomasti hyvä ottelu.

* * * 

Dog Collar Match

Chris Jericho vs. Perry Saturn

Hoho, pakko todeta, että olin aikalailla etuajassa, kun edellisen vuoden viimeisten ppv:eiden kohdalla päivittelin Perry Saturnin lookia. Tämän mekkoanglen ansiosta mies oli selvästikin menettänyt lopullisesti järkensä, ja nyt hän saapui kehään kellertävillä piilolinsseillä ja mustilla huulilla varustettuna ja mustaan nahkahamemekkomikälieyhdistelmään pukeutuneena. Kauas oli tullut WCW-debyytin aikaisesta lookista. SuperBrawlin jälkeen siis Jerichon ja Saturnin feud oli muuttunut vain entistä henkilökohtaisemmaksi, ja niinpä koko homma oli tarkoitus nyt päättää tässä Dog Collar Matchissa. Jericho, jonka WCW-ura alkoi lähennellä kovaa vauhtia loppuaan, ei olisi halunnut kohdata sekopäiseltä vaikuttavaa Saturnia, ja hän yritti pistää Ralphuksen painimaan tähän otteluun, mutta Ralphus kieltäytyi kunniasta ja häipyi paikalta.

Tykkäsin kahdesta edellisestä Jericho vs. Saturnista, eikä tämä ottelu ollut missään mielessä kahta edellistä huonompi, jos toisaalta ei myöskään mainittavasti parempi. Muuten tämä ottelupari olisi varmasti alkanut jo kyllästyttää, mutta Dog Collar -stipulaatio toi uutta piristystä kuvioon, ja miehet käyttivät sitä varsin hyvinkin hyödykseen tässä rakennellen ihan näyttäviä spotteja. Kaikin puolin siis hyvää ja paikoitellen ihan innovatiivisia kyhäelmiäkin väläyttelevä ottelu, mutta ei tämä kuitenkaan mikään erityinen huippuottelu ollut. Tässäkin lopetus oli vähän botchattu, mikä taas söi tunnelmaa hiukan.

* * * 

WCW Television Championship

Scott Steiner (c) vs. Booker T

Scott Steiner puolusti TV-vyötään SuperBrawlissa Diamond Dallas Pagea vastaan, ja oletin, että Uncensoredissa olisi nähty uusintaottelu tuosta kamppailusta. Sen sijaan Steineri vastustajaksi paljastuikin Booker T, mikä ei sinänsä ollut mitenkään huono juttu. Bookerilla oli ollut omat ongelmansa nWo Wolfpackin kanssa aina vuodenvaihteesta lähtien, ja lisäksi hän halusi päästä taas mestaruuksiin käsiksi, joten siinä on jo pari oivallista syytä kohdata Scott Steiner ppv:ssä.

Olisin olettanut, että Booker T olisi jo tässä vaiheessa alkanut vähitellen nousta US Heavyweight -mestaruuskuvioihin, mutta vielä mies jumitettiin TV-kuvioihin. Toisaalta taas en tiedä, kumpi noista vöistä oli tässä vaiheessa oikein arvostetumpi, kun taaskaan ei US-mestaria tai -mestaruusvyötä näkynyt koko tapahtumassa. Osanottajien lisäksi ottelu yllätti myös laadullaan, koska en kovin kummoista koitosta uskaltanut odottaa. Tiesin kyllä, että Booker T oli varsin hienossa vireessä tässä vaiheessa uraansa, ja Scottyllakin riitti karismaa, mutten ollut ihan varma, miten tämä täyteen pumpattu Steiner ja Booker toimivat yhdessä 1 vs. 1 -ottelussa. Niinpä oli kiva huomata, että Steiner ja Booker saivat aikaan ihan viihdyttävän ja toimivasti buukatun välipalaottelun ennen Main Eventiä. Bagwellinkään rooli ei ollut liian iso tässä.

* * ½ 

WCW World Heavyweight Championship
First Blood Barbedwire Steel Cage Match

Hollywood Hogan (c) vs. Ric Flair

 

Tähän oli tultu. Pakko nostaa hattua WCW:lle tämän ottelun kehittelemisestä. Kyseessä oli siis Cage Match, mutta tässä häkissä ei ollutkaan ollenkaan ovia. Lisäksi häkin yläreunas oli täynnä piikkilankaa, eikä ottelua voisi voittaa millään muulla tavalla kuin pistämällä vastustaja vuotamaan verta. Kuulostaa mahtavalta. Tähän olivat Hollywood Hogan ja Ric Flair tulleet sen jälkeen, kun Hogan säilytti mestaruutensa SuperBrawlissa Flairia vastaan, kun Flairin oma poika David kääntyi tätä vastaan ja auttoi Hoganin voittoon ottelusta. Tämän henkilökohtaisemmaksi ei näiden arkkivihollisten taistelu voi enää mennä.

En voi väittää, että Hoganin ja Flairin ottelu vuodelta ’99 kiinnostaisi minua jotenkin kamalasti, varsinkin kun miehet olivat osoittaneet SuperBrawlissa, etteivät he keskenään enää kummoista ottelua saa rakenneltua. Niinpä olin aika yllättynyt, kun tämä ottelu lähtikin liikkelle yllättävän energisesti, eikä tuo energiataso romahtanut missään kohtaa alas. Flair veti selvästi paremmin kuin SuperBrawlissa, ja Hogankin oli viime aikoja parempi, vaikkakin ottelu oli buukattu aika pelottavasti, kun kesken ottelun Flair alkoi koko ajan muistuttaa käytökseltään enemmän heeliä ja Hogan enemmän facea. Ei kai vain… Ei kai.. No, joka tapauksessa. Ottelu oli yllättävänkin tasokas. Tässä pitää muistaa kuitenkin se, että puhutaan vuoden ’99 Hogan vs. Flairista, joten mitenkään erityisen hyvä tämä ei ollut. Kuitenkin laadullisesti ihan kiva ottelu, jossa molemmat tekivät rutkasti töitä.

Siinä olivat positiiviset uutiset. Negatiiviset uutiset ovat sitten siinä, että silloin kun Hogan ja Flair innostuivat ottelemaan yllättävän kivan ottelun, oli ottelun buukkaus aivan järkyttävää kuraa. Nyt en siis puhu enää tuosta face/heel-asetelmasta, vaan aivan muusta buukkauksesta. En voi kuitenkaan tarkentaa enempää, koska muuten spoilaan koko ottelun ratkaisun ja lopetuksen ja kaiken muun. Yhteenvetona voi kuitenkin sanoa, että en vain voi yksinkertaisesti ymmärtää, mitä WCW-bookkereiden päässä liikkui, kun he päättivät buukata First Blood Matchin näin. Tai vaihtoehtoisesti, kun he päättivät tehdä tästä First Blood Matchin. Olisin antanut tälle varmaan kaksi ja puoli tähteä, mutta yksi tähti on otettava pois ihan vain bookereiden järkyttävän aivopierun takia. En ollut ensin uskoa silmiäni, kun ottelu lähentyi loppuaan.

* ½ 


Argh. Aivosoluni alkoivat kuolla uudestaan, kun rupesin miettimäänkin tuon ME:n lopetusta. Harvoin (jos koskaan) on Hoganin ottelussa ongelmana se, että painillinen puoli olisi ollut jopa ihan jees, mutta buukkaus olisi pilannut sen täysin. Yleensä ongelmana on joko painit tai molemmat. Joka tapauksessa harmillisesti tuo ME pilasi osittain fiilikseni Uncensoredia kohtaan, koska tässä ppv:ssä oli omat vahvat hetkensä. Oikeastaan huonoja hetkiä ennen ME:tä olivat vain kaksi turhaa filler matchia, vaikka toisaalta mikään ottelu ei erinomaiseksi yltänyt. Whipwreck vs. Kidman oli kyllä mainittavan hyvä. Tämä olisi ehkä voinut olla muuten ok, mutta kyllä loppufiiliksen takia tämä jää kuitenkin Kehnoksi.

Wikipedia: WCW Uncensored 1999

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 24.5,2011

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WCW Superbrawl IX

Next post

Arvio: ECW Living Dangerously 1999

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.