2001ArkistoTapahtumat

Arvio: WOW Unleashed

Päivämäärä: 4.2.2001

Sijainti: Inglewood, Kalifornia (Great Western Forum)

Yleisömäärä: 9 500


Heti projektin alussahan päätin, että katson tätä projektia varten jokaikisen amerikkalaisen promootion tuottaman pay-per-view-tapahtuman riippumatta siitä, millaista tuotantoa eteeni vuosien varrella tuleekaan. Suurimmaksi osaksi se toki rajoittuu suuriin promootioihin, koska muilla ei ole mahdollisuuksia ppv:eiden järjestämiseen, mutta osasin varautua muutamaan yllättävään tapahtumaan. Edellinen sellainen nähtiin syksyllä 1999, kun legendaarisen kammottava Heroes of Wrestling -tapahtuma näki päivänvalonsa, ja tapahtuman järjestänyt promootio kuoli saman tien ppv:nsä jälkeen. Tarkempia tietoja tapahtuman hirveydestä (lähtien siitä, että ppv:tä tähditti täysin päissään oleva Jake Roberts) löytyy arvostelustani tai vaihtoehtoisesti wikipediasta.

Mutta nyt ei ole kyse HOWista, ei. Nyt on kyse WOWista, joka (ikävä kyllä) ei paljastanut yhtään paremmaksi tapaukseksi. Women of Wrestling oli nimensä mukaisesti painipromootio, jonka koko roster koostui naisista. Promootiota pyöritti David McLane, joka oli omistanut 1980-luvulla toimineen Gorgeous Ladies of Wrestlingin. GLOW oli kaatunut nopeasti, mutta nyt 2000-luvulla McLane sai uuden yrityksen. Hän perusti vuoden 2000 alkupuolella Kaliforniassa tapahtumansa järjestävän WOWin, jonka toisena omistajana (ja ennen kaikkea rahoittajana) toimi LA Lakersin johtaja Jeanie Buss.

WOW alkoi nopeasti perustamisensa jälkeen tuottaa alueellisella tv-kanavilla lähetettäviä tv-show’ita, joista tuli yllättävänkin suosittuja New Yorkin ja Kalifornian alueilla erityisesti nuorten miesten katsojaryhmässä. Vähäpukeisia naisia painimassa toisiaan vastaan, suosio ei sinänsä yllätä. WOWin tapahtumissakin oli katsojia parhaimmillaan useita tuhansia. Paljon suosiosta voidaan kiittää sitä, kuinka paljon WOW pelasi nimen omaan naisten ulkonäöllisillä seikoilla järjestämällä muun muassa uimapukukilpailuja. Lisäksi WOW luotti tarinassaan tarkoituksella vahvaan kayfabeen ja loi suurimmalle osalla painijoistaan todella vahvoja ja 1980-luvun WWF:n sarjakuvameininkiä muistuttavia erikoisia gimmickejä. Väitän kuitenkin, että WOWin suosio olisi voinut olla vielä suurempaakin, jos heidän suuren rosterinsa naisista edes jollain tavalla merkittävä osa olisi ollut painijoita ennen WOWin perustamista. Nyt koko rosterissa oli vain kaksi painijaa, joilla oli oikea painijatausta entuudestaan. Kaikki muut kehässä pyörineet naiset olivat entisiä malleja, näyttelijöitä, stunttityöläisiä tai vastaavia. Heitä kouluttivat sitten nuo kaksi painitaustaista tapausta. Painin taso oli sitten myös sen mukaista (paskaa), voin luvata.

No, vajaavaisesta painin laadusta huolimatta WOW oli siis saavuttanut yllättävänkin merkittävää suosiota (sen nettisivuillakin oli parhaimmillaan 10 miljoonaa kävijää kuukaudessa) debyyttivuotenaan, ja niinpä omistaja Don McLean päätti pistää vuoden 2001 kunniaksi isomman vaihteen silmään ja jysäyttää Women of Wrestlingin ppv-kartalle. Firman ensimmäinen ppv oli nimeltään Unleashed, ja se näki päivänvalonsa helmikuun alussa. Let’s get to it.


Heti ensimmäisenä täytyy sanoa ensiminuuteista asti huokuneesta kaikenlaisen tuotantokemuksen puutteesta. Ppv vaikutti alusta alkaen aivan äärettömän amatöörimäisellä pohjalla toteutetulta, vaikka ppv järjestettiinkin oikeasti isolla areenalla, ja siihen oli saatu mukaan kaiken maailman pyrojakin. Production valueisiin oli siis satsattu, mutta harmillisesti kenelläkään (kaikkein vähiten ympäri show’ta hyörineellä McLeanille) tuntui olevan hajua siitä, miten hommaa hoidetaan. Vaikka WCW oli suurelta osin viime vuosina kuraista paskaa, sen rutinoituneissa tuotantotavoissa ei koskaan ollut mitään moitittavaa (jos ei nyt huomioida sitten sitä, että se oli niin rutinoitunutta, ettei edes vuoden suurimmassa tapahtumassa nähty tuotannon osalta mitään erikoista).

Tässä perusongelma oli jo siinä, että lähetys pätki todella kummallisesti. Puhumattakaan sitten siitä, että yhdestäkään backstage-anglesta ei saanut mitään selvää, koska äänentasot olivat aivan perseellään. Välillä in ring -promoistakaan ei saanut selvää, sillä mikit eivät toimineet, mutta promottajat eivät välittäneet siitä. Niin ja kameramiehet olivat aivan täysiä amatöörejä. Palaan tähän Main Eventin kohdalla. Onneksi sentään show’n pääfokukselta tuntuneen uimapukukilpailun hypettäminen (ja naispainijoiden uimapukuvideoiden näyttäminen) aloitettiin saman tien. Senhän takia ne ostajat olivat tämän ppv:n tilanneet. Ja niitä ostajia ei muuten ollut mitenkään paljon. Nuorten miesten kiinnostus ei ollut siis kantanut ihan oikeasti tuotteesta maksamiseen asti. Palaan tuohon uimapukukilpailuunkin myöhemmin arvostelun aikana.

Selostajinamme tässä hyvin erikoisessa tapahtumassa olivat WCW:stä tutut Lee Marshall ja Bobby Heenan. Kyllä, WOW oli saanut hankittua legendaarisen Bobby Heenanin tähän show’hun yllätysvierailijaksi. Se olikin parasta tähän mennessä. Siirrytäänpä sitten otteluiden pariin. Niitä nimittäin tässä show’ssa riitti.

Singles Match

Jacklyn Hyde vs. Randi Rah Rah

Sanoinhan jo niistä 1980-luvun WWF:n sarjakuvagimmick-meininkiä muistuttavista hahmoista? Koska minulla ei ole mitään käsitystä minkään ottelun taustatarinasta, eikä niissä suurimmassa osassa sellaista ollutkaan, selitän lyhyesti näiden kaikille varmaankin entuudestaan tuntemattomien naisten gimmickit. Jacklyn Hyde (kuten ovelasta nimestä voi päätelläkin) oli Dr. Jekyll / Mr. Hyde -tapaisesta jakomielitaudista kärsivä naikkonen, joka vietti suurimman osan ajastaan pehmutettujen seinien sisäpuolella, mutta pääsi painikehiin lääkärinsä ja hoitajansa saattelemana. Randi Rah Rah taas oli cheerleader, joka tosin näytti enemmän merirosvolta, koska hänen toinen silmänsä oli loukkaantumisen takia silmälapun takana.

Tästä ne illan ottelut sitten alkavat, ja voin jo tässä vaiheessa spoilata sen, että ne eivät aikansa tai laatunsa osalta tule paljon toisistaan poikkeamaan. Voin myös spoilata sen, että minulta katosi noin puolessavälissä tapahtumaa täysin kiinnostus tämän katsomiseen. Siihen asti elättelin toivoa, että täysin naispainiin keskittyvän promootion ppv:ssä voitaisiin nähdä oikeasti ikimuistoisia naisten otteluita… Ja mitä vielä. Jos promootion naisista vain pieni osa osaa painia kunnolla, ei varmasti ole lupa odottaa sen enempää pitkiä kuin hyviäkään otteluita. Harmi vain, etten tiennyt sitä etukäteen. Illan ensimmäinen ottelu oli lyhyt, ja siinä nähtiin pari mukavasti ajoitettua loikkaa kehässä olleilta naisilta, mutta siihenpä se sitten jäikään. Ei jäänyt häiritsemään paskuudellaan, mutta ei tässä mitään erityisesti kehuttavaakaan ollut.

Joka ottelun välissä nähtiin vähintään yksi backstage-angle. Sanoinhan jo, että niiden äänentasot olivat aivan perseellään? Ja sanoinhan myös, että anglet olivat muutenkin aivan yhdentekeviä ja typeriä? Niin ja lisäksi nähtiin myös niitä uimapukuvideoita. Jännää.

Tag Team Match

Farah & Paradise vs. Beach Patrol

Farah oli Iranista kotoisin oleva ”Persian prinsessa” ja hänen joukkuekaverinsa Paradise samoalainen saaristonainen. Beach Patrol taas on… No, kuten kuvasta näkyy, kaksi Baywatch-henkistä rantapimublondia. Tämän nelikon ottelun anti jäikin lähinnä Beach Patrolin blondien ulkonäölliseen kehuttavuuteen. Paradise jäi mieleen ainoana, joka yritti ottelussa tehdä jotain kunnollista. Niin ja tuomarille plussaa, sillä hän ottikin vastaan ottelun hienoimman bumpin. Muuten ottelu oli illan teemaan sopien täyttä kuraa, eikä sitä parantanut onnettoman typerä lopetus.

½ 

Tag Team Match

Jane Blond vs. Tanja

Jane Blond on brittiläinen salainen agentti ja samalla painija. Kyllä vain, tuo nimi on siis mahtava muunnelma hänen esikuvastaan James Bondista. Tanjan kohdalla nimi puolestaan ei ikävä kyllä tarkoita sitä, että hänellä olisi suomalaistaustoja. Sen sijaan Tanja on Xena-henkinen soturiprinsessa. Mahtavia nämä gimmickit. Miksi salainen agentti ja soturiprinsessa ottelevat toisiaan vastaan? En minä tiedä. No, sen kuitenkin tiedän, että Tanja oli aika nätti ja vakuutti muutenkin tähän mennessä kehässä esiintyneistä painijoista eniten. Se ei ole kuitenkaan kovin paljon, ja alun (eli ensimmäisen minuutin) vaikutteinuus katosi sitten lopussa (eli toisen minuutin kohdalla), kun otteluun tuli mukaan taas useita typeriä botcheja. Tämäkin oli siis huono ottelu, mutta ei ihan niin surkea kuin edellinen. Ottelun jälkeen kuultiin hassu ”Xena”-chant. Vähän sama idea kuin Goldbergin chanttaamisessa Rybackille, hienoa WOWin yleisö.

Singles Match

Heather Steele vs. Nicki Law

Heather Steele on tällainen ”Real Man’s Man” Stephen Regal -henkinen naisversio tuosta gimmickistä. Kunnon tällainen rakenteleva remonttinainen siis. Nicki Law puolestaan oli naisversio Big Bossmanista. Tämä ilkeä kyttä teki ilmeisesti joukkuekaverinsa Kristy Orderin (kyllä, joukkueen nimi oli Law and Order) debyytin tässä ppv:ssä. Jostain syystä sytyinkin suuresti tälle Law’lle. Ehkä se oli aina ihailemani poliisigimmick tai se, ettei hänen otteissaan nähty yhtään botchia. Toisaalta Law ei edes yrittänyt mitään superliikkeitä, mutta sehän vain kertoo sen, että hän tiesi rajoituksensa. Pari näppärää liikettä olivat ihan toimivia. Harmi vain, että tämäkin ottelu kesti huimat 2 minuuttia, joten ei tästä ehtinyt tulla oikeasti mitään kunnollista ottelua. Toisaalta en minä edes tiedä, olisiko kenelläkään näistä tähän mennessä esiintyneistä painijoista ollut mitään edellytyksiä pidempiin otteluihin.

Tag Team Match

Boom Boom & Caliente vs. Asian Invasion

Boom Boom on tällainen stereotyyppisen tyypillinen havaijilainen, joka tulee kehään kaislahameessa ja leit kaulallaan. Hänen joukkuekaverinsa Caliente on taas tällainen sensuellia tanssia harrastava latino. Vastustajakseen Boom Boom (helkkari näitä nimiä :D) ja Caliente saivat kaksi uhkaavaa itämaista painijaa. Heidän joukkueensa oli nimetty edelläkävijämäisesti Asian Invasioniksi. Mitä tulee itse otteluun, niin se oli a) pisin (melkein 5 minuuttia) ja b) paras (melkein kaksi tähteä) tähän mennessä. Harmi, että kumpikin kehu kertoo enemmän tapahtumasta kuin itse ottelusta. Silti plussaa on annettava erityisesti itämaiskaksikolle, jotka ihan oikeasti hoitivat hommansa ihan hyvin. Kyllä kaikkien näidänkin neljässä otteissa näkyi se, että homma oli täysin amatööripohjalla, mutta osasivat he sen peittää paremmin kuin monet muut. Botchitkin jäivät ottelussa aika vähälle. Jos aikaa olisi ollut vähän enemmän ja homma vielä vähän sulavampaa, oltaisiin päästy jo tv-ottelutasolle.

* ½ 

Singles Match

The Disciplinarian vs. Bronco Billie

Disciplinarian on mahdollisimman perinteinen ilkeä koulunjohtaja/opettaja. Bronco Billie puolestaan sympaattinen farmari ja tilanomistaja. Lisäksi Billie oli oikein nätti. Se ei ihan täysin välity tuosta yllä olevasta kuvasta. Tämä ottelu muistutti taas monessa edellisessä ottelussa hyväksi havaittua kaavaa: Aikaa annetaan pari-kolme minuuttia, ja ottelun alku osoittautuukin ihan sujuvaksi ja vauhdikkaaksi menoksi. Sitten ammattitaidon puute tulee kuitenkin vastaan, momentumin pilaavat botchit iskevät silmille, ja loppu onkin sitten harmillisen vaisua menoa. Lopputuloksena puhtaasti huono ja tyhjän fiiliksen jättänyt ottelu. Näitä riittää. Tässä vaiheessa muuten tuotannon surkuhupaisuus alkoi nousta jo aivan uudelle tasolle, sillä kehäkuuluttaja ilmoitti pokkana ottelulle väärän voittajan, eikä kukaan korjannut häntä missään vaiheessa.

Singles Match

Slam Dunk vs. Roxy Powers

Slam Dunk on WNBA-liigasta painikehiin karannut koripallopelaaja. Roxy Powers on joku yleisesti hurja naisatleetti. Molemmat olivat pituudeltaan varsin isokokoisia naisia, joten se toi otteluun oman lisäviehätyksensä. Harvemmin sitä pääsee näkemään naisten versiota Kane vs. Undertakerista. Harmi vain, että nämä kaksi eivät tainneet olla siskoksia keskenään. Eikä kumpikaan ole selvinnyt hengissä tulipadosta. Tämäkin oli taas aluksi ihan hauskannäköistä brawlailua, ja ottelussa nähtiin varmaan vakuuttavin liike tähän mennessä, kun Powers täräytti oikeasti hienon Top-Rope Guillotine Leg Dropin. Siihenpä hyvät puolet sitten taas jäivätkin, kun loppupuoli oli taas ihan kummallista sekoilua, jossa pääosaan nousi typerännäköinen tuomarin piekseminen. Tästä myös seurasi täysin epälooginen lopetus ottelulle. Molempia painijoita rankaistiin, vaikka vain toinen oli piessyt tuomaria. Ei näin. Yleisö tarjosi ties monennet Bullshit-chantit illan aikana. Jostain syystä mistään tietokannasta ei löydy tämän ottelun pituutta, eikä minulla todellakaan ole motivaatiota sen mittamiseen.

*

Takana seitsemän ottelua. Viimeistään tässä vaiheessa motivaationi tämän tapahtuman katsomiseen alkoi olla aika nollissa. Myönnän rehellisesti skipanneeni jokaikisen backstageanglen, koska niistä ei tosiaan saanut yhtään mitään selvää. Ilmeisesti se LA Lakersien johtaja kuitenkin pyöri jossain täysin yhdentekevissä kuvioissa David McLanen kanssa. Sori, ei kiinnosta. Skippasin myös ylipitkät bikinivideot, koska ne kävivät oikeasti aika nopeasti tylsiksi, eivät kaikki naiset olleet kyllä ihan minuutin mittaisen bikinivideon arvoisia. Katsojia jaksettiin muistutella siitä, että he äänestäisivät kisan voittajaa.

Hardcore Match

Riot vs. Wendi Wheels

Riot on tällainen Daffney-henkinen Chicagon kaduilta saapunut sekopää-anarkisti. Wendi Wheels on ammatiltaan autonkorjaaja ja muutenkin kooltaan tämmöinen hieman isokokoisempi nainen, joka yrittäisi parhaansa mukaan jyrätä Riotin kanveesiin. Siihen hänellä oli tässä ottelussa erinomainen mahdollisuus, sillä kyseessä oli Hardcore Match. Samalla kyseessä oli myös koko illan paras ottelu. Harmi vain, että arvosanallisesti se tarkoittaa tuollaista tv-ottelun tasoista koitosta. No, olihan tämä nyt jo naisotteluiden arvosanoilla ihan kohtuullinen. Tässäkään ei paini jäänyt mieleen mitenkään erityisen taidokkaana, mutta molemmat kyllä yrittivät ottelussa aivan täysillä ja ottivat vastaan oikeasti aika rajua bumppia. HC-mäiskintä ei ollut mitenkään erityisen innovatiivista, mutta oli tämä aika harvinaista herkkua kuitenkin yleisiin naisten otteluihin verratuna. Voitaneen sanoa, että tämä oli jo ihan onnistunut koitos.

* * 

Splash Match

Jungle Grrrl vs. Beckie The Farmer’s Daughter

Jungle Grrrl (kyllä, kolmella ärrällä ja nollalla iillä) on Tarzan-henkinen villinainen. Beckie The Farmer’s Daughter paini usein Bronco Billien joukkueparina, ja on siis gimmickiltään tällainen samanhenkinen maalaistyttö. Myös Beckien ulkonäöstä täytyy antaa plussaa: oikein söpö tyttö. Nämä molemmat painijat käyttivät lopetusliikkeenään Splashia, ja nyt oli aika selvittää, kumman liike olisi parempi. Ottelu ei kuitenkaan jostain kumman syystä päättynyt ensimmäiseen Splashiin, vaan Splashin jälkeiseen selätykseen. Ja välillä ottelun tuomari laski jotain muidenkin liikkeiden jälkeisiä selätyksiä. Ei taas siis mitään logiikkaa. Onneksi painissa oli sentään taas ihan oikeaa yrittämistä, ja erityisesti Beckie vakuutti kehässä yllättävänkin toimivilla ja vauhdikkailla otteillaan. Tämä oli varmaankin illan toiseksi paras ottelu ihan kivalla ja nopealla menollaan, ja ottelu olisi varmaan yltänyt samaan kahden tähden arvosanaan, jos huima loppuspotti (Splash korkeiden tikkaiden päältä) olisi onnistunut. Nyt se jäi kuitenkin todella vaarallisen näköisesti puolitiehen, kun tikkailta hypännyt nainen ei osunut vastustajaansa muuten kuin päällä tämän polviin. Harmillisen epäonnistunut lopetus ottelulle. Ottelun jälkeisessä promossaan tämän ottelun voittaja spoilasi tulevan päämestaruusottelun voittajan.

* ½ 

WOW Tag Team Championship
No DQ Match

Harley’s Angels vs. Caged Heat

Illan ensimmäinen mestaruusottelu. Harley’s Angels on moottoripyöräjengi, jonka tittelissä sekä myös siihen kuuluneiden painijoiden nimissä oli taas hauskoja sanaleikkejä. Thug oli siis porukan kolmas jäsen, jolla oli kuitenkin myöhemmin illalla toinen ottelu. Caged Heat on puolestaan tällainen badass-henkinen vankilasta karanneiden painijoiden porukka. Nyt nämä kaksi julmaa joukkuetta ottivat sitten yhteen joukkuemestaruusottelussa. Ilmeisesti mestaruuksista oli järjestetty jonkinlainen turnaus, ja ottelun voittaja kruunattaisiin WOWin ensimmäiseksi mestarijoukkueeksi. Harmillisesti ottelu itsessään ei ollut mestaruusottelun statuksen arvoinen. Se oli kaikessa sekavuudessaan melkeinpä illan heikoin koitos, ja paria näppärää liikettä lukuun ottamatta painista jäi todella heikko fiilis. Hyvin onneton suoritus näiltä joukkueilta.

½ 

WOW Championship

Danger (c) vs. Terri Gold

Danger on WOWin toinen hieman sekopäinen chicagolainen nainen, joka oli tehnyt ennen mestaruusvoittoaan paljon yhteistyötä Riotin kanssa. Mestaruusvoiton jälkeen Riot oli kuitenkin katkeroitunut, ja yhteistyö oli päättynyt. Danger oli siis voittanut vyön halpamaisesti juurikin Terri Goldilta hieman ennen ppv:tä. Gold puolestaan on WOWin näitä ”legitimate athlete”-gimmickisiä ns. Oikeita Painijoita. Gold esittikin ottelussa varsin pirteitä otteita, mutta harmillisesti ottelu ei taaskaan kestänyt kuin sellaisen neljä minuuttia, joka on aika onneton pituus päämestaruusottelulle. Tilannetta ei myöskään parantanut lopun ihmeelliset säädöt, jossa nähtiin myös Riotin sekaantuminen ja tapahtuman pahin botch, kun selvästi Powerbombin tekemiseen kykenemätön Riot lähes tulkoon tuhosi Dangerin niskat botchaamalla kahteen kertaan yrityksen pistää hänet pöydästä läpi Powerbombilla. Jotenkin Danger kuitenkin selvisi hengissä noista läjäytyksistä. Ottelun loppu oli ihan näyttävä, mutta kokonaisuutena tästäkin jäi tosi heikko fiilis.

Hair vs. Hair Match
2 on 1 Handicap

Lana Star vs. Poison & Ice Cold

Noniin, tämä oli sitten todella omituinen koitos. Alun perin ottelun piti olla joukkueottelu, mutta Poison ja Ice Cold hyökkäsivät Lana Starin joukkuekaverin Patti Pizzazzin kimppuun niin, ettei tämä voinut osallistua otteluun. Egoistinen Hollywood-tähti Lana Star yritti itsekin luikerrella pois ottelusta, mutta se ei niin vain onnistunutkaan. Hänen vastustajistaan Poison on entinen laboratoristi, joka oli joutunut jonkinlaisen myrkyn uhriksi. Ice Cold on puolestaan arkitisista oloista saapuva loner. Näillä kahdella oli suurta biiffiä ylimielisen Starin (ja Pattin) kanssa, ja välit oli päätetty ratkaista ottelulla, jossa ratkaisusuorituksen vastaanottajan pää ajettaisiin kaljuksi. Tämä oli varmaankin illan huonoin ottelu, koska koko koitos oli todella sekava. Kukaan painijoista ei oikein tuntunut tietävän, onko tämä Triple Threat vai Handicap Match. Poisonista ja Ice Coldista oli ottelun aikana enemmän haittaa kuin hyötyä toisilleen, mutta silti he vaihtelivat toisiaan kehään. Painillinen anti oli todella onnetonta (ellei lasketa paria kivaa liikettä, kuten Top-Rope Leg Droppia), ja ottelu kesti taas hävettävän vähän aikaa. Tässä tapauksessa se oli tosin vain hyvä asia. Muutenkin painijat ja tuomari sekoilivat ottelun aikana urakalla, ja lopetuskin oli heikko. Voi WOW.

½ 

VIHDOIN! ILLAIN MAIN EVENTIN AIKA! Mutta sitä ennen olisi varmaan luvassa koko illan ajan hypetetyn bikinikilpailun voittajan julistaminen? Paitsi että eipä ollutkaan! Ensin tämä promootio on näyttänyt koko illan ajan niitä ylipitkiä bikinivideoita ja kehottanut katsojia äänestämään suosikkiaan, ja nyt voittajaa ei julistetakaan ollenkaan. Missään vaiheessa loppuillasta – sen enempää ennen kuin ME:n jälkeenkään – ei julistettu sitä, kuka tuon kilpailun voitti. Kuinka tämä homma voi oikeasti olla näin huonosti organisoitu?

Steel Cage Match

Thug vs. Selina Majors

Tämä oli sitten siis se illan Main Event, jossa kehään astelivat ne kaksi ainutta aikaisempaa painitaustaa omistavat painijat. Thug on WOWin isokokoisin naispainija ja se kolmas osapuoli Harley’s Angels -joukkueessa. Selina Majors on puolestaan toinen WOWin ”legitimate athlete”, ja hän olikin tehnyt tiivistä yhteistyötä Terri Goldin kanssa. Jostain syystä Gold myös saapui tähän otteluun vahtimaan häkin (joka oli perus Steel Cagen ja Hell In A Cell -mallin sekoitus, eli suuri häkki ilman kattoa) ovea sisäpuolelta tuomarinpaita päällään. Mitään selitystä tälle erikoisuudelle ei tarjottu, sillä Gold ei kuitenkaan ollut ottelun virallinen tuomari. Thugin ja Majorsin feud oli ilmeisesti WOWin merkittävin, ja nämä naiset olivat ottaneet yhteen moneen kertaan mm. Falls Count Anywhere -otteluissa.

Tässä ottelussa kieltämättä näkyi, että Majorsilla ja Thugilla on enemmän painijataustaa. Liikkeet oli vakuuttavammin suoritettuja, ja molemmat olivat muutenkin omistautuneempia hommalle: ottelussa nähtiin jopa verta, joka on todella harvinaista naisten ottelulle. Ei ottelun painia voi silti missään tapauksessa kehua, sillä kyllä se jäi laadultaan semmoiseksi ihan siedettäväksi. Esim. WWF:n naisten divisioonan meno oli selvästi tätä parempaa. Lisäksi ongelmat eivät suinkaan jääneet painin keskinkertaisuuteen, vaan se keskinkertaisuus oli parasta tässä ottelussa. Suurimmat ongelmat olivat seuraavissa asioissa:

a) NE KAMERAMIEHET! Kameramiehet, jotka mainitsin jo arvostelun alussa. Koko show’n ajan heidän työnsä oli ollut aika ala-arvoista, mutta nyt se oli aivan uskomattoman paskaa. Häkin sisällä olleet kaverukset lähes tulkoon törmäilivät toisiinsa, kompastelivat johtoihinsa ja missasivat puolet spoteista kuvatessaan jotain aivan muuta. Ei hyvä isä.

b) Kesken ottelun selostuspöydän luokse ryntäsi edellisen ottelun häviäjä pää kaljuna, ja hän alkoi huutaa jotain sekopäistä selostajan mikkiin. Täysin ME:hen liittymätön hetki, joka jätti katsojan sekaannuksen valtaan.

c) Ottelun loppupuolella pääroolin nousi tuomari, jota ottelun heel Thug oli moukuttanut pitkin ottelua. Lopulta tuomari LÄHTI HÄKISTÄ KARKUUN ja tiputettiin Mankind-maisesti selostuspöydästä läpi häkin katolta. Mitä hemmettiä?

d) Ja koska tuomari oli lähtenyt karkuun, oli ottelun lopetus täyttä kuraa. Jostain käsittämättömästä syystä Terri Gold ei päästänyt uutta tuomaria häkin sisälle, vaan sen sijaan hän itse laski ottelun ratkaisevan selätyksen. Muutenkin lopetus oli todella sekava. Aaargh.


Luojan kiitos se on ohi. Show’n yksi harvoista valopilkuista Bobby Heenan julisti Main Eventin jälkeen, että kyseessä oli paras ppv, jonka hän on nähnyt. Pelkästään tuolla kommentillaan Heenan ansaitsee ”vuoden 2001 suurin paskanpuhuja”-palkinnon. Ei Bobby, edes WCW ei ollut näin pahaa kuraa. Minulle tuli ihan oikeasti ikävä WCW:n karmeimpiakin tapahtumia tätä katsoessa, sillä ne sentään vaikuttivat ihan oikeasti suunnitelluilta ja tosissaan toteutetuilta painitapahtumilta, vaikka niiden painillinen anti olikin kuraa. Eikä sekään ollut niin kamalaa paskaa kuin tässä. Pahinta tässä tapahtumassa oli se, että sen lopussa promottiin WOWin seuraavaa ppv:tä Spring Vengeancea… Ja parasta taas on se, että tämän laadultaan ja ennen kaikkea myyntiluvuiltaan täydellisesti flopanneen ppv:n jälkeen Women of Wrestlingin toiminta jatkui vain kuukauden ajan, ja promootio lopetti kaikki lähetyksensä maaliskuun alussa. Näin ollen toista ppv:tä ei enää ikinä nähty. En tiedä, olisinko ihan oikeasti kestänyt katsoa sitä.

Minä olen ollut aina kunnollisen naispainin kannalla ja toivonut myös menestystä hyville naispainipromootioille, mutta tässä toiminnassa ei ollut mitään hyvää tai kunnollista. Jo yksikin ppv oli aivan liikaa. Onneksi ketään näistä naispainijoista ei ole tarvinnut katsoa missään myöhemmässä amerikkalaisen painipromootion tuotannossa. Painihistoriassa tunnutaan aina muistavan se, kuinka hirvittävää kuraa tuo alussa mainitsemani Heroes of Wrestling vuodelta 1999, mutta tämä hyvin samanlaisen lopun ensimmäisen ppv:nsä jälkeen kokenut Women of Wrestling oli kyllä käytännössä ihan yhtä kamalaa paskaa. Sinänsä kaikki uusi ja erikoinen tässä projektissa on jännittävää, mutta toisaalta tällaisten ppv:eiden katsomisen kohdalla aletaan mennä jo itsekidutuksen puolelle. Tämä oli Surkea, ja sekin on kiltisti sanottu. Tämä oli pahempaa kuin yksikään vuoden 2000 WCW-ppv. Tämä jotenkin hämmästytti paskuudellaan niin tehokkaasti, etten saa puettua tuntemuksiani sanoiksi, vaikka kuinka yritän. Ehkä on parasta lopettaa.

Wikipedia: Women’s of Wrestling Unleashed

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 2.9.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF Royal Rumble 2001

Next post

Arvio: WCW Superbrawl: Revenge 2001

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.