Arvio: Wrestling Dontaku 2016

Päivämäärä: 3.5.2016

Sijainti: Fukuoka, Japani (Fukuoka Convention Center)

Yleisömäärä: 5 299

Katso tapahtuma NJPW Worldissa!

Wrestling Dontaku on NJPW:n kevään vakiotapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1993. Tapahtuman rikkaaseen historiaan on mahtunut muun muassa Hulk Hoganin ja The Great Mutan ainoa singles-kohtaaminen ikinä sekä AJ Stylesin ensimmäinen IWGP-mestaruusvoitto. Kovatasoisena tapahtumana tunnetussa Dontakussa nähtiin tänä vuonna peräti kymmenen ottelua, ja nyt perehdytään siihen, kuinka hyvin tämä täyteen pakattu kortti suoriutui.

Tag Team Match

Bad Luck Fale & Yujiro Takahashi vs. Captain New Japan & Juice Robinson

Dontaku polkaistiin käyntiin Invasion Attackista tutulla tavalla: Bullet Clubin täydellisellä dominoinnilla. Bad Luck Fale kärsi tapahtumaa edeltäneellä kiertueella kirvelevän tappion Hiroshi Tanahashille, ja tässä matsissa tarjoutui tilaisuus näyttää, että hän on edelleen yhtä kova tekijä kuin ennenkin. Sen Fale myös teki, kun hän jysäytti yksipuolisen matsin päätteeksi Captain New Japanin kanveesiin ja nappasi selätysvoiton tiimilleen. Ottelu kesti tosiaan vain hieman reilut kaksi minuuttia, joten tästä ei tietenkään jäänyt paljoa käteen. Lopputuloksen osasi varmasti jokainen arvata, ja on oikeastaan ihan hyvä, että tämä pidettiin näin lyhyenä. Toivon kuitenkin, että tälle nelikolle keksitään järkevämpää tekemistä mahdollisimman pian.

3/10

8-Man Tag Team Match

Kazushi Sakuraba, YOSHI-HASHI, Will Ospreay & Gedo vs. Tiger Mask IV, Ryusuke Taguchi, Jay White & David Finlay

Tämä olisi ollut toinen turhahko joukkuematsi heti perään, mutta Will Ospreayn läsnäolo teki tästä jopa ihan mielenkiintoisen. Ottelu pyörikin vahvasti nuorukaisen ympärillä, ja hänen lennokasta liikesettiään haluttiin selvästi tuoda esille pian alkavaa Best of the Super Juniors -turnausta silmällä pitäen. Matsin muutkin osanottajat hoitivat osansa kunnialla, ja lyhyydestään huolimatta tästä kehkeytyi oikein piristävä välipala ennen show’n tärkeämpiä otteluita. Tätä olisi mieluusti katsonut pidempäänkin.

6/10

IWGP Jr. Heavyweight Tag Team Championship

Roppongi Vice (c) vs. Ricochet & Matt Sydal

Tarina ottelun taustalla oli siis se, että joukkueet ovat kohdanneet toisensa kahdesti, ja molemmat ovat onnistuneet päihittämään toisensa kertaalleen. Romero ja Beretta nappasivat mestaruuden itselleen Invasion Attackissa, ja tämä tulisi siis olemaan ratkaiseva matsi näiden kahden joukkueen välillä.

Ricochet ja Rocky Romero olivat jälleen ottelussa ne kantavat voimat, ja oikein hyvä matsi tämä olikin. Fukuokan yleisö ei alkuun tuntunut innostuvan ottelusta, mutta vauhdin ja riskinottojen lisääntyessä kyynisimmätkin fanit lämpenivät lopulta. Tätä mainostettiin feudin päättävänä otteluna, mutta ihan siltä tämä ei kuitenkaan tuntunut. Kaikin puolin viihdyttävää ja lennokasta menoa toki, mutta kovinkaan henkilökohtaista jännitettä tässä ei silti ollut. Mestaruusvyöt vaihtoivat jälleen omistajia, ja toivon mukaan ne pysyvät nyt edes muutaman kuukauden Ricochetin ja Sydalin hallussa. Hallitsevien mestareiden länsäolo Best of the Super Juniors -turnauksessa tulee olemaan mielenkiintoista nähtävää.

7/10

NEVER Openweight 6-Man Tag Team Championship

Yoshitatsu, Michael Elgin & Hiroshi Tanahashi (c) vs. Kenny Omega & The Young Bucks

Tämä oli hyvin erilainen ottelu, kuin mitä näiltä joukkueilta viime kerralla nähtiin. Viimeksi matsi räjähti käsiin heti alkuminuuteilla, mutta tällä kertaa tahti pidettiin rauhallisempana. Omega ja Elgin olivat kovimmat suorittajat, ja myös Tanahashi ja Young Bucks loistivat. Ottelun ainoa heikko lenkki oli Yoshitatsu, joka ei säväyttänyt kehässä eikä muutenkaan tunnu vetoavan yleisöön. Pitkältä sairaslomalta palautuminen vie aina oman aikansa, mutta melko laiskaa menoa hän on toistaiseksi tarjonnut. Toivottavasti hän pääsee parempaan kehäkuntoon ja otteet paranevat. Mestaruuden voittaminen oli vakavasta loukkaantumisesta palanneelle Tatsulle toki hieno hetki, mutta vöiden palautuminen The Eliten eli Omegan ja Bucksin haltuun oli silti paras mahdollinen ratkaisu tässä vaiheessa. NEVER-joukkuevyöt lanseerattiin vasta tammikuussa ja ovat jo nyt vaihtaneet omistajia hävyttömän moneen otteeseen. Toivottavasti mestaruuden ympärille saadaan lähitulevaisuudessa edes hiukan pitkäjänteisyyttä, jotta katsojien mielenkiinto sitä kohtaan säilyy.

7/10

IWGP Tag Team Championship

Tomoaki Honma & Togi Makabe vs. Tama Tonga & Tanga Roa (c)

Invasion Attackissa näiden joukkueiden matsi oli liian pitkä ja liian korkealla kortissa. Tällä kertaa virhettä ei toistettu, vaan pituutta oli juuri sopivasti. Moni pitää Tongan ja Roan joukkuetta tylsänä, mutta itse nautin junnaavasta vanhan koulukunnan heel-tyylistä. Veljesten dynamiikka joukkueena ei ole vielä saavuttanut huippuaan, mutta he varmasti vielä kehittyvät mestaruuskauden edetessä. Tomoaki Honma loistaa altavastaajan roolissa aina, ja myös Makabe teki kehässä hyvää työtä saaden samalla mestarit näyttämään vahvoilta. Mikään täysosuma tämä matsi ei tietenkään ollut, mutta ajoi kuitenkin hyvin asiansa viimeisenä otteluna ennen väliaikaa.

6/10

NEVER Openweight Championship

Yuji Nagata vs. Katsuyori Shibata (c)

Tämä ottelu juontaa juurensa siihen, kun Katsuyori Shibata provosoi pitkin kevättä NJPW:n veteraanipainijoita, uhaten pyyhkiä jokaisen ”muinaisjänteen” yksi kerrallaan pois painikehistä. Hän onnistuikin nappaamaan vakuuttavat voitot Satoshi Kojimasta ja Hiroyoshi Tenzanista, mutta röyhkeä käytös ei loppunut siihen: Invasion Attackissa hän potkaisi NJPW:n isähahmo Yuji Nagataa päähän täysin varoittamatta – aikomuksenaan hankkia hänenkin päänahkansa kokoelmiinsa. Nagata on 48-vuotias veteraani, joka iästään huolimatta pärjää kehässä ketä vastaan hyvänsä, eikä hän siedä minkäänlaista ylimielisyyttä kanssaottelijoiltaan.

Oletin, että tämä ottelu lähtisi käyntiin ottelijoille ominaisten rajujen iskujen ja potkujen muodossa, mutta matsin alkuminuutit olivatkin yllättävän teknistä ja laskelmoivaa vääntöä. Ottelu eteni kuitenkin hetki hetkeltä intensiivisemmäksi, ja lopulta kumpikin painija otti osumaa koko rahan edestä. Matsin loppuhetket olivat hurjaa katseltavaa, ja koko komeuden kruunasi Nagatan yllätysvoitto. NEVER-mestaruus näyttää todella hyvältä veteraanin vyötäisillä, ja tämä tarina tuskin päättyi vielä tähän otteluun.

8/10

IWGP Junior Heavyweight Championship

KUSHIDA (c) vs. Jushin Thunder Liger

Liger ilmoitti hiljattain, että hän aikoo jättää painikehät taakseen viiden vuoden sisällä. Sitä ennen hän kuitenkin aikoo voittaa IWGP Junior Heavyweight -mestaruuden – tittelin, jota hän on pitänyt hallussaan ennätykselliset 11 kertaa. Dontakussa siihen tarjoutui mahdollisuus, ja hän vaikuttikin tähän mennessä vahvimmalta ehdokkaalta päättämään Kushidan mestaruuskauden. Ligerin matseja katsoessaan tulee usein unohdettua, että maskin takana on 51-vuotias mies, sillä hän liikkuu kehässä ketterämmin kuin moni häntä puolet nuorempi. Hän halusi todella osoittaa olevansa yhä vedossa, ja sen hän myös teki. Liger teloi Kushidan jalkaa niin pahan näköisesti, että Kushidan saattoi luulla oikeasti loukkaantuneen. Tästä voidaan toki kiittää myös mestarin erinomaista kykyä näytellä loukkaantunutta.

Ottelu äityi junior heavyweight -sarjan mittapuulla jopa yllättävän väkivaltaiseksi, kun ottelijat mäiskivät toisiaan kehän ulkopuolella, ja Liger teki mestarille brainbusterin suoraan betonilattialle. Hienon ja tasaväkisen ottelun päätteeksi nuorempi Kushida onnistui kuitenkin vääntämään veteraanin käden lähes sijoiltaan ja nappaamaan luovutusvoiton. Matsin jälkeen painijat kättelivät toisiaan ja kiusoittelivat mahdollisella uusintaottelulla. Revanssi saatetaan nähdä hyvinkin pian, sillä he molemmat osallistuvat tämän vuoden Best of the Super Juniors -turnaukseen.

8/10

Singles Match

EVIL vs. Hirooki Goto

Tämä matsi täytti odotukset. Mukavan kovaotteista rymistelyä, ja pituuden puolesta sopivan tiivis paketti. Ottelu loppui kuin seinään, mutta itse pidän sitä hyvänä asiana. Evilin lopetusliike saatiin näyttämään todella tehokkaalta, ja samalla mies itse näytti todella kovalta tekijältä. Myös Goto väläytteli sitä kaivattua raivokkuuttaan ja sai vastustajansa näyttämään todella vahvalta menettämättä kuitenkaan omaa uskottavuuttaan. Evil puolestaan nappasi tähänastisen uransa isoimman voiton ja on viimeistään nyt päässyt eroon leimastaan ”pelkkänä Tetsuya Naiton kätyrinä”.

7/10

Singles Match

Kazuchika Okada vs. SANADA

Sanada teki siis Invasion Attackissa vakuuttavan NJPW-debyyttinsä. Itsensä The Great Mutan kouluttama nuori lupaus päätti tuntemattomasta syystä liittyä Tetsuya Naiton johtaman Los Ingobernables de Japón -ryhmän riveihin ja otti ensimmäiseksi uhrikseen ”Rainmaker” Kazuchika Okadan aiheuttaen tälle tappion sekä IWGP Heavyweight -mestaruuden menettämisen. Niinpä Dontakussa ”Rainmaker” sai tilaisuuden maksaa kalavelat korkojen kera takaisin.

Sanada on aina ollut oikein kelpo painija, mutta viime aikoina hän on osoittanut ennennäkemätöntä karismaa ja varmuutta kehäotteissaan. Tämä oli todella hyvä ottelu, ja nämä kaksi tulee varmasti kohtaamaan toisensa vielä useita kertoja lähitulevaisuudessa. Ottelijat eivät laittaneet aivan kaikkia paukkuja tähän otteluun, vaan tarjosivat enemmänkin esimakua siitä, mitä he voivat tarjota kehässä. Loistavaa painia, jota olisi voinut katsoa vaikka kuinka paljon pidempäänkin. Tässä oli sitä kaunamatsin tuntua, jota kuuluikin olla, ja parhaimmillaan Sanada näytti jopa Okadan veroiselta, mikä on todella kova saavutus.

8/10

IWGP Heavyweight Championship

Tetsuya Naito (c) vs. Tomohiro Ishii

Tetsuya Naito onnistui vuosien uurastuksen ja lukuisten yritysten jälkeen voittamaan uransa ensimmäisen IWGP Heavyweight -mestaruutensa Invasion Attackissa. Voitto oli ehkä kyseenalainen, mutta silti täysin ansaittu. Uurastuksesta voidaan puhua myös hänen haastajansa Tomohiro Ishiin kohdalla: Ishii ei ollut monista huippuotteluistaan huolimatta päässyt kertaakaan ottelemaan NJPW:n arvokkaimmasta palkinnosta 20-vuotisen uransa aikana. Dontakussa siihen tuli muutos. Moni – itseni mukaan lukien – piti tässä ottelussa Naiton voittoa itsestäänselvyytenä. Tomohiro Ishiin astellessa määrätietoisesti kehään heräsi kuitenkin pieni ”ehkäpä sittenkin” -tunne. Veteraanin iässä oleva Ishii ei ole todennäköisin vaihtoehto katkaisemaan Naiton mestaruuskautta, mutta vastaavaa on tapahtunut ennenkin. Esimerkiksi legendaarinen Genichiro Tenryu voitti IWGP-mestaruuden vasta 49-vuotiaana.

Oli hienoa nähdä yleisön kannustavan Naitoa hänen voittaessaan IWGP-mestaruuden, mutta yhtä lailla hienoa oli myös nähdä Fukuokan fanien olevan tässä Ishiin puolella. Tiesin, että tässä tullaan näkemään huippuluokan ottelu, mutta sen lisäksi tässä nähtiin muutakin: loistava tarina. Moni luulee, ettei Tomohiro Ishiillä ole persoonaa tai hahmoa, mutta siinä he ovat väärässä. ”Stone Pitbull” hoitaa puheet kehässä, mutta hallitsee otteluissaan myös tarinankerronnan paremmin kuin moni muu. Hän ei ehkä voita joka ikistä otteluaan mutta on täysin periksiantamaton jääräpää, joka ei koskaan anna periksi, ja hänet täytyy lähestulkoon tappaa ennen kuin hänestä saa selätyksen – luovutuksesta puhumattakaan.

Tetsuya Naito käyttäytyy epäkunnioittavasti ja heittelee mestaruusvyötään ympäriinsä, mutta käytöksestään huolimatta hän näyttää mestarilta ja painii kuin mestari. Tämä kaksikko on kohdannut toisensa useita kertoja aiemminkin, mutta tässä nähtiin jotain erityistä. Ottelu alkoi rauhallisesti, ja jännite nousi hiljalleen matsin edetessä. Minkäänlaisiin ylilyönteihin tai lopetusliikkeiden ylikäyttöön ei kuitenkaan sorruttu, vaan tarina saatiin kerrottua hyvin yksinkertaisilla liikkeillä ja eleillä. Tavallinen jalkalukko on joskus tehokkaampi vaihtoehto kuin toistuva nimikkoliikkeiden käyttö. Yleisö kävi alusta loppuun kuumana ja selvästi uskoi Ishiin voittoon. Matsissa olikin useita hetkiä, jolloin varmasti jokainen luuli haastajan voittavan. Myös ottelussa nähdyt sekaantumiset hoidettiin järkevästi ja juonikuvioiden kannalta loogisesti. Tässä ei ollut vuosia kestänyttä vihanpitoa tai muuta elämää suurempaa taustalla, mutta ensiluokkainen taistelu ja tarina saatiin siitä huolimatta aikaiseksi. Naito näytti mestarina maailmanluokan tähdeltä, ja Ishii nousi tappiostaan huolimatta entistäkin suuremmaksi kovanaamaksi. Tämä oli ehkä välipuolustus, mutta virheettömästi toteutettu sellainen.

9/10

---

Wrestling Dontakusta jäi hyvä maku suuhuni, ja show jätti fanit innolla odottamaan jatkoa. Tapahtuma kärsi hiukan ennalta-arvattavuudesta, mutta parin yllätyksen vuoksi sekin saatiin hyvitettyä. Osa otteluista jopa ylitti odotuksensa, ja kokonaisuudessaan show oli oikein viihdyttävää katseltavaa. Dontakua voi siis lämpimästi suositella kenelle tahansa, mutta ainakin kaksi viimeistä ottelua kannattaa jokaisen nähdä.

Tapahtuman arvosana: 8/10