1997ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF In Your House 15: A Cold Day In Hell

Sijainti: Richmond, Virginia (Richmond Coliseum)

Päivämäärä: 11.5.1997

Yleisömäärä: 9 381

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Tämän tapahtuman lisänimi tuli Undertakerin ja Steve Austinin kohtaamisesta. Tällä kertaa selostuksesta vastasi kaksikko Jim Ross ja Jerry ”The King” Lawler (ilman Vince McMahonia siis), ja tuo kaksikko kyllä toimi hienosti.

Singles Match

Flash Funk vs. Hunter Hearst Helmsley

Kumpikaan tästä kaksikosta ei viime show’ssa esiintynyt, mutta JR:n ja Kingin puheista päätellen Helmsley oli WrestleManian jälkeenkin viimeistellyt feudiaan Goldustin kanssa. Nyt hän kuitenkin kohtasi tanssahtelevan ja yleensä naisten kanssa kehään saapuvan Flash Funkin: syytä otteluun en kummemmin tiedä. Funkettes-tyttöjä Flashilla ei tällä kertaa ollut mukana, koska Hunterin monsterimainen henkivartija Chyna oli niin pelottava ilmestys, ettei kukaan uskaltanut olla lähelläkään häntä.

Ottelulla ei ehkä siis kummempaa taustaa ollut, mutta ei se tässä tilanteessa haitannut, koska avausmatsin roolin ottelu kuitenkin hyvin hoiti. WWF:llä ei edelleenkään mitään cruiserweight-divisioonaa ollut, joten tämäntyyppiset ottelut oli heidän tapansa aloittaa show’t vauhdikkaasti. Vauhdikas ottelu todella olikin (kiitos Flash Funkin), ja Funkin lennokkaiden liikkeiden vastapainoksi Helmsley puolestaan esitti näyttäviä otteita rauhoittaen ottelun tahtia aina sopivasti. Varsin tasapainoinen ja viihdyttävä mutta ei mitenkään hirveän erikoinen ottelu. Oikein hyvä alku silti show’lle.

Arvosana: * * * 

Singles Match

Rocky Maivia vs. Mankind

wwf1

Rocky Maivia oli sitten viime In Your House -tapahtuman menettänyt Intercontinental-mestaruutensa Owen Hartille, ja Mankind puolestaan oli joutunut eroon manageristaan Paul Bearerista. (Beareria ei ollut näkynyt sitten In Your House 14: Revenge of the ’Takerin, jossa Undertaker heitti tulipallon Bearerin kasvoille, ja Bearer poistui paikalta ambulanssissa.) Tämä ottelu jatkoi taas sarjaa attitude eran suurimmista ottelupareista, joiden ensimmäinen PPV-kohtaaminen nähtiin jo ennen kuin heistä oli tullut todellisia supertähtiä. Myöhemmin tässä show’ssa oli vielä luvassa Undertaker vs. Austin, toinen suuri ottelupari, joka korkattiin nyt. Itse ottelun taustana oli lähinnä se, että molemmat hakivat tästä ottelusta uutta nostetta mestaruuskuvioissa epäonnistumisen jälkeen.

Kaikki varmasti tietävät The Rockin ja Mick Foleyn pystyvän loistaviin otteluihin, ja viihdyttävä kamppailu tämäkin oli. Kiitettäväksi tai edes erityisen hyväksi tämä kohtaaminen ei silti noussut ensinnäkään sen takia, että tästä puuttui aika lailla kaikki se tunnelma, mitä miesten legendaarisissa kohtaamisissa oli. Lisäksi ottelun pituus oli vain noin kahdeksan minuuttia, eikä siinä ajassa nyt ihmeitä tehdä. Aika paljon silti kaksikko tuossakin ajassa aikaan sai, ja muutamia harvinaisia liikkeitä (esim. snapmare kehästä ulos) tässä nähtiin. Mukava koitos, ja jätti odottamaan jatkossa varaa parempaankin, vaikka sen jo tietää, että ne tulevaisuuden koitokset ovatkin jo klassikoita.

Arvosana: * * * 

Gauntlet Match

Ahmed Johnson vs. Nation of Domination

Ahmed Johnsonin tulistakin tulisempi feudi Nation of Domination kanssa oli edennyt nyt siis jo tähän pisteeseen. In Your House 14:ssä Ahmed nimittäin suostui Faarooqin haasteeseen, että hän kohtaa kaikki Nationin kolme painijaa samana iltana. Tämä ei siis ollut perinteinen handicap match eli tasoitusottelu, vaan Ahmed otteli yhtä painijaa vastaan kerrallaan, ja seuraava Nationin jäsen nousi kehään vasta kun (tai jos) Johnson oli edellisen onnistunut eliminoimaan. Otteluun Ahmed suostui sen panoksen takia: jos hän voittaisi ottelun, joutuisi koko Nation hajoamaan.

En odottanut tältä ottelulta oikeastaan mitään johtuen sen stipulaatiosta ja siitä, ettei kenenkään ottelun osanottajan painitaidot mitään huikeita olleet, vaikka aina olen Ahmedista ja Simmonsista pitänyt. Nuo kovat painiesitykset korvaantuivat kuitenkin tässä ottelussa huikealla tunnelmalla: yleisö oli loistavasti Ahmedin puolella kannustaen suosikkiaan huikeasti. Johnson oli todella suosittu. Tunnelman ja yllättävän jännittävän ja mielenkiintoisen buukkauksen ansiosta tämä ottelu olikin sitten ihan mukava kohtaaminen. Ei kahden edellisen tasolla, mutta kyllä tämän vaihtelevia osuuksia ja Johnsonin vakuuttavia otteita mielellään seurasi. Lopussa oikeasti jännitti lopputuloksen puolesta, ja ottelun ratkaisu oli buukattu järkevästi. Tämä ottelu siis toimi nimenomaan tarinansa avulla ja jätti ihan hyvän fiiliksen.

Arvosana: * * ½ 

No Holds Barred Match

Vader vs. Ken Shamrock

wwf2

Vapaaottelija Ken Shamrock, joka teki debyyttinsä vapaapainikehissä WrestleMania 13:ssa tuomaroidessaan Bret Hartin ja Steve Austinin ottelua, oli siis nyt jäänyt WWF:ään pysyvästi. Kaikki eivät hänen saapumisestaan erityisen iloisia olleet: erityisesti (nyt ilman manageriaan Paul Beareria toimineet) Vader ja Mankind, joiden kanssa Shamrock oli joutunut rajuihin tappeluihin, ja vielä tämänkin PPV:n aikana olivat Vader ja Mankind hyökänneet Shamrockin kimppuun yrittäen ”eliminoida” miehen. Shamrock oli kuitenkin lujempaa tekoa kuin Vader oli kuvitellut, ja niinpä tämä ottelu, joka voisi päättyä vain luovutukseen tai tyrmäykseen, käytiin kuitenkin.

Tämä oli toinen matsi, jolta en odottanut paljon mitään (koska en koskaan Shamrockista erityisemmin ole perustanut), mutta joka osoittautui viihdyttäväksi koitokseksi. No Holds Barred -otteluna tätä mainostettiin, mutta mitään hardcore-menoa tässä ei nähty. Sen sijaan Vader oli jälleen kerran äärimmäisen vakuuttava ja osoitti taas tässä, miksi on yksi historian parhaimmista isoista miehistä: pirun vakuuttavaa painimista ja viihdyttävää ylivoimaa. Samalla Shamrockin ura oli vielä niin alussa, että mies liikkui varsin ketterästi ja hoiti oman roolinsa oikein kunnialla tässä ollen se ottelun nopeampi osapuoli. Tämä ottelu toi aika paljon mieleen Scott Hallin viimeisen PPV-ottelun WWF:ssä Vaderia vastaan In Your House 7: Good Friends, Better Enemies -tapahtumasta. Lopetus tuli ehkä turhan äkkiä, mutta oli sitä toisaalta pohjustettukin, ja saatiinpahan yksi liike näyttämään vahvalta. Minua tämä onnistui tosiaan yllättäen viihdyttämään hyvinkin.

Arvosana: * * * 

WWF Championship

Stone Cold Steve Austin vs. The Undertaker (c)

wwf3

Illan pääottelu ja ainut mestaruusottelu. Muita mestaruuksia ei puolustettu, koska ne olivat uudelleen yhdistyneen Hart Foundationin (Bret Hart, Owen Hart, The British Bulldog, Jim Neidhart, Brian Pillman) hallinnassa, ja Hart Foundationia ei WWF ollut tähän PPV:hen kutsunut paikalle. Silti tuo salakavalan ilkeä liittoutuma saapui juuri ennen pääottelua paikalle, koska he olivat ostaneet show’hun viisi eturivin piljettiä, ja he siis saapuivat istuimilleen (sisääntuloramppia pitkin) vasta ennen tätä ottelua. Haastaja Austinilla oli edelleen pahasti selvittämättömiä asioita Hart Foundationin ja etenkin Bret Hartin kanssa. Tämä ottelu oli muodostunut siitä, että WWF päätti pistää kaksi suosituinta sankariaan toisiaan vastaan, kun nämä olivat edellisessä PPV:ssä ottelunsa voittaneet. Austinin ykköshaastajuuden myötä myös Undertakerin ja Austinin välit kiristyivät selvästi: kumpikin tahtoi osoittaa olevansa se WWF:n kovin painija.

Ottelun kulussa (tai ainakin lopetuksessa) Hart Foundationilla oli kyllä iso rooli, mutta se ei silti laskenut ollenkaan ottelun tasoa. Enemmän ottelun tasoa laski se, että tässä käytettiin vähän turhankin paljon aikaa niskalukkoihin ja ennen kaikkea jalan työstämiseen (molemmat kaksikosta teloivat toistensa jalkoja) siihen nähden, että odotin tältä ottelulta semmoista hurjaa intensiivistä brawlia, joita heiltä on myöhemmin nähty. Ei jalkojen työstämisessä mitään vikaa varsinaisesti ollut (varsinkin kun kaksikko myi vammojaan hyvin), mutta jotenkin se ei tähän otteluun tuntunut sopivan. Niskalukko-osuus oli taas turhan pitkä ja vähän puuduttava. Nämä heikot puolet kuitenkin pystyi helposti unohtamaan, sillä muutoin ottelu oli tuttua Undertaker vs. Austinia: hurjaa taistelua, kovia liikkeitä, jännittäviä hetkiä ja jatkuvaa tilanteen kääntymistä painijalta toiselle mielenkiintoisesti. Kaksikon parhaimpien otteluiden tasolle ei silti ylletty, koska tässäkin vähän se kunnon tarinan puute näkyi tunnelmassa, ja toinen syy oli tosiaan vähän tuo ottelun heikompi osuus. Vahvat puolet olivat kuitenkin niin vahvoja, että ehdottomasti illan paras ottelu tämä oli, mutta ei silti klassikkotasoa. Ehkä hienoinen pettymys, mutta ehdottomasti tätäkin katsoessaan viihtyi.

Arvosana: * * * ½ 

Kokonaisuudessaan In Your House 15: A Cold Day In Hell oli tasainen PPV. Kolme kolmen tähden ottelua, yksi kolmen ja puolen tähden ottelu ja yksi kahden ja puolen tähden ottelu takaisi tasan kolmen tähden keskiarvon, jos keskiarvoja laskisin. Yksikään ottelu ei pettänyt, mutta toisaalta yksikään ei noussut mitenkään ikimuistoisen hyväksi. Tämä olikin sopiva maksulähetys sillä tavalla, että se jätti kaikin puolin hyvän fiiliksen, ja tässä oli kuitenkin periaatteessa isolta tuntunut (vaikka tarina vähän vajaaksi jäikin) pääottelu. Myös Hart Foundationin osuus oli mielenkiintoista seurattavaa. Hyvä tapahtuma, mutta ei nyt vuoden 1997 parhaimmistoa.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 27.12.2009.

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF In Your House 14: Revenge of the 'Taker

Next post

Arvio: WCW Slamboree 1997

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.