1996ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF In Your House 7: Good Friends, Better Enemies

Sijainti: Omaha, Nebraska (Omaha Civic Auditorium)

Päivämäärä: 28.4.1996

Yleisömäärä: 9 563

Katso tapahtuma WWE Networkissa!

WrestleManian jälkeen WWF oli jälleen ottanut hallinnan sodassa WCW:tä vastaan, ja tähän PPV:hen tultaessa WWF:n tilanne oli vahva. Harmi vain Vincen kannalta, että tämän show’n jälkeen alkoi saapua se aika, ettei WWF voittanutkaan WCW:tä katsojaluvuissa enää ennen vuotta 1997. Selostajina toimivat tässä vielä Vince McMahon ja Jerry ”The King” Lawler kahdestaan.

Tag Team Match

British Bulldog & Owen Hart vs. Jake Roberts & Ahmed Johnson

British Bulldogin ja Jake Robertsin ottelun oli tarkoitus aloittaa show, mutta tämä ei niin vain käynytkään: Bulldog ei tahtonut Jaken tuovan käärmettään mukaan kehän laidalle, mutta Jake toi sen joka tapauksessa. Erinäisten välikohtausten (joihin kuului Robertsin käärmeen eli Damien The Snaken ja Jim Cornetten kohtaaminen) jälkeen Jake saatiin lopulta viemään käärmeensä takaisin backstagelle. Samalla myös Bulldogin manageri Cornette ja näiden apuri Clarence Mason joutuivat poistumaan backstagelle. Kun Jake sitten palasi, ei hän tullutkaan yksin, vaan Ahmed Johnsonin kanssa! Kun Bulldogin seurana kehän laidalla oli yhä Owen Hart, muotoutui ottelusta ilman mitään selittelyjä sitten joukkueottelu. Jos ei oteta huomioon sitä, ettei tämän ajan WWF:ssä tarvittu ilmeisesti kenenkään lupaa muuttaa singles-otteluita tag team -otteluiksi, oli itse meno oikein viihdyttävää. Toki Roberts ei ollut enää parhaassa kunnossan (mutta silti ei häntä voinut olla markkaamatta), eikä Johnsonkaan mikään painin ihmelapsi ole ollut, mutta joka tapauksessa kyllä tämän katsoi mielellään. Yleisö oli hienosti Jaken ja Ahmedin puolella, ja Owen ja Bulldog taas hoitivat hommansa tyylikkään varmasti. Ei ihan niin hyvä kuin esim. WrestleManian avausmatsi, koska tässä oli välillä hieman kankeita ja tylsiä kohtia, mutta kaikin puolin oikein kelvollinen opener. Parempaa menoa kuin mihin WWF:n varsinainen joukkuedivisioona pystyi.

Arvosana: * * ½

WWF Intercontinental Championship

The Ultimate Warrior vs. Goldust (c)

iyh7-2

Luin netistä tästä tapauksesta ja sain sen käsityksen, että Goldust oli loukkaantunut ennen tapahtumaa, mutta mainostettua ottelua ei silti kehdattu peruuttaa. Tämä selittää siis sen, ettei tässä mitään oikeaa kamppailua nähty. No, Intercontinental-mestari Goldustilla ja Warriorilla oli siis ollut WrestleManian jälkeisistä ajoista lähtien kränää, ja nyt se oli tarkoitus selvittää kehässä, mutta eihän tästä mitään tullut. Alussa nähtiin Goldustin tolkutonta pakoilua ja piiloilua Marlenan ja tähän otteluun tuomansa henkivartijan (joka muuten oli edellisenä vuonna WWF:ssä Mantaurina paininut mies; Mantaur on varmaan yksi hienoimmista gimmickeistä ikinä) takana. Sitten tuli tietenkin ottelun kohokohta: Marlena tiputti Warrioria paetessaan sikarinsa, ja Warrior, joka 1990-luvun alussa supersankarina oli promottannut WWF:ssäkin tupakkaa vastaan, tarttui nyt tuohon sikariin ja alkoi poltella sitä. Tuo ristiriita on johonkin wrestlecrap-videoonkin päätynyt. Polttelun jälkeen näytti jo hetken siltä, että Goldust ottelisi Warrioria vastaan, mutta turha luulo. Loppuvaihe ottelusta oli vielä alkuakin oudompi, mutta nähtiin siinä sentään sikarin tumppaaminen Goldustin käteen. Ei tässä siis mitään ottelua ollut, ja turhan paljon aikaa tähän yleiseen sekoiluunkin käytettiin. Ei tällä Warriorin viimeisellä WWF-runilla kyllä turhan paljon niitä kunnon otteluita ollut.

Arvosana: N/A

Singles Match

Vader vs. Razor Ramon

Kun tajusin tämän ottelun olevan kortissa, innostuin kovasti. Vuonna 1996 kumpikin näistä miehistä oli vielä oikein hyvässä vedossa, ja markitan hyvin paljon niin Razoria kuin Vaderiakin. Tämä oli lisäksi viimeinen Razorin PPV-ottelu WWF:ssä aina sitten vuoteen 2002 asti (eikä Hallille niitä silloinkaan liikaa lopulta siunaantunut). Odotukset eivät silti liian korkealla olleet, mutta kyllä minä toivoin tästä viihdyttävää ottelua. Ja ehdottomasti viihdyttävä tämä olikin: illan paras matsi tähän mennessä. Eivät Razorin ja Vaderin tyylit nyt tietenkään kaikkeen parhaiten yhteen sopineet, mutta sen verran hyvin kyllä, että oikein mallikkaan ottelun kaksikko sai aikaan. En yksityiskohtia enää tästä kamppailusta muista, kun on tämänkin katsomisesta sen verran aikaa, mutta muistan jossain kohdissa ottelun hieman jumittaneen paikoillaan. Pääasiassa Vader ja Ramon kuitenkin pystyivät siis oikein mallikkaaseen entertainment-painiin, jota olisi mielellään katsonut paljon enemmänkin. Harmi, että Razor sitten päätti poistua WWF:stä. Tai Hall siis poistui – Razor Ramonhan kyllä palasi loppuvuodesta.

Arvosana: * * *

WWF Tag Team Championship

The Godwinns vs. The Bodydonnas (c)

iyh7-3

Ja tässä sitä varsinaista WWF:n joukkuedivisioonaa, josta siis alussa mainitsin. Smoking Gunssit olivat vielä Royal Rumblen aikaan joukkuemestareina, mutta loukkaantumisen jälkeen vyöt luovutettiin ja niistä järjestettiin turnaus, jonka finaalissa Bodydonnas voitti Godwinnsin serkukset. Bodydonnasista selitinkin jo Royal Rumblen arvostelussa, Godwinnsit taas suurin osa varmaan tietääkin: kehnoja painijoita maajussi-gimmickillä. Ja silti Vince hehkutti heitä kuin viimeistä päivää. Olisi voinut luulla, että hänen tyttärellään olisi tuohon aikaan ollut suhde jommankumman Godwinnsin kanssa. No, itse ottelu ei ollut mitenkään mainittavan erikoinen. Ei siis erikoisen huono, mutta ei kyllä tosiaan mitenkään silmiähivelevä. Tämä oli oikeastaan aika oppikirjamaisen tylsä ottelu: mitään ottelun tapahtumista ei jäänyt mieleen muuta kuin että kyllä tämä nyt semmoinen ihan kohtuullinen ottelu (lähinnä Bodydonnasin ja Sunnyn ansiosta) oli, mutta en kyllä toistamiseen katsoisi. Vuosi 1996 oli WWF:ssä heikkoa aikaa varsinkin joukkuedivarille.

Arvosana: * *

WWF Championship
No Holds Barred Match

Diesel vs. Shawn Michaels (c)

Ja sitten se ottelu, johon koko tapahtuman nimi (Good Friends, Better Enemies) perustui. Shawn Michaelsin ja Dieselin välit ovat koko Dieselin WWF-uran ajan olleet aika mielenkiintoiset: aluksi Diesel toimi kusipää-Michaelsin henkivartijana, myöhemmin kääntyi tätä vastaan, myöhemmin kaverukset palasivat yhteen faceina ja sittemmin taas Diesel kääntyi heeliksi (tai heelin rajamaille ainakin) – mutta ei koskaan virallisesti Shawnia vastaan. Ei ennen kuin WrestleManiassa Michaels voitti WWF-mestaruuden. Pian tämän jälkeen Diesel siis kääntyi lopullisesti Michaelsia vastaan, ja tämä huikea ottelu oli valmis: ottelu, jonka tarina ulottuu noin kahden ja puolen vuoden ajalle. Kaksikkohan oli jo kohdannut WrestleMania XI:n päämestaruusottelussa, mutta tässä oli nyt selvästi enemmän tarinaa takana. Ja lisäksi tämä oli No Holds Barred -matsi – ja kaiken tämän takia selkeästi kaksikon WrestleMania-kohtaamista parempi. Oli sekin ottelu siis oikein hyvä, mutta tämä ottelu oli loistava, erinomainen. Ehdottomasti vuoden 1996 parhaimmistoon kuuluvaa johtuen ehkä siitä, että tähän aikaan No DQ -ottelut olivat varsinkin WWF:ssä äärimmäisen harvinaista herkkua ja buukattu hienosti. Survivor Seriesin Bret vs. Diesel oli todella hieno, ja niin oli tämäkin. Tässä nähtiin oikea sekoitus painia, hardcorea ja kovia spotteja, joita oikeasti myytiin jopa hienosti (vrt. WCW:n SuperBrawlin opener). Ehdoton lempispottini (joka tietenkin joidenkin mielestä voi olla hyvän maun rajoilla ja joka kuvaa nimenomaan sitä, että kyseessä on vuosi 1996) oli kun Diesel varasti eturivissä estuneen painijalegenda Mad Dog Vachonin proteesijalan ja yritti lyödä tällä Michaelsia, mutta Michaels väisti iskun ja löi itse jalalla Dieseliä. Tämä oli siis myös Dieselin viimeinen PPV-esiintyminen WWF:n leivissä vuoteen 2002 asti – eikä se viimeinen esiintyminen paljon parempi olisi voinut olla.

Arvosana: * * * * ½

Pääottelu kyllä siis täytti aika lailla kaikki odotukseni (ei se nyt siis täydellinen ollut, eikä edes vuoden paras ottelu, mutta todella hieno silti), mutta muuten ei tässä tapahtumassa kauheasti mitään erikoista ollut. Vaderin ja Ramonin perusvarmalla painilla oteltu hyvä ottelu, mukava opener, siedettävä joukkuemestaruusottelu ja Warrior-turhuutta. Ok tapahtuma, mutta tosiaan ei kovin korkealla arvostelussani yllä, koska ei pelkkä main event tapahtumaa pelasta. Kokonaismauksi kun jäi kuitenkin hieman vaisu fiilis, ja esim. edellinen In Your House niukasti voittaa tämän.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 18.6.2009.

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF WrestleMania XII

Next post

Arvio: WCW Slamboree 1996

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.