2000ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF King of the Ring 2000

Päivämäärä: 25.6.2000

Sijainti: Boston, Massachusetts (Fleet Center)

Yleisömäärä: 17 651

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


Perinteikäs King of the Ring järjestettiin jälleen kerran keskikesällä. Vaikka parina viime vuonna turnauksen tarjoamat voittajat olivatkin olleet nimekkyydeltään vähän niin ja näin, niin tällä tapahtumalla oli silti suuri arvostuksensa. Harmi vain, ettei 2000-luvulla nähtäisi enää kovin montaa KOTR-ppv:tä. Itse olen ollut aina tapahtuman erittäin suuri fani, ja siksi tykkään myös selvästi enemmän niistä muiden yleisesti dissaamista KOTR-ppv:eistä, kuten viimevuotisesta eventistä. Joka tapauksessa tämänkin vuoden KOTRin selostivat JR ja King.

King of the Ring Quarter Final Match

Rikishi vs. Chris Benoit

KOTR-turnaus järjestettiin tänä vuonna historiallisen suurena, kun turnaukseen otti osaa yhteensä 32 painijaa. Niinpä ennen tässä ppv:ssä nähtäviä puolivälieriä ja välieriä oltiin nähty jo neljännesvälierät ja ensimmäisen kierroksen karsintaottelut. Benoit oli voittanut aikaisemmissa otteluissaan Road Doggin ja X-Pacin, ja Rikishi puolestaan Shane McMahonin ja Scotty 2 Hottyn. Lisäksi Rikishi oli voittanut Chris Benoit’lta tämän Intercontinental-mestaruuden ppv:tä edeltävällä viikolla, joten ex-mestari Benoit oli tavallista aggressiivisemmalla tuulella saapuessaan turnausotteluun uutta mestaria vastaan.

Tämä ottelu oli hyvin tiivis ja napakka, mutta se toimi sellaisenaan oikein mallikkaasti. Nähty paini oli tasoltaan hyvää. Homma oli rakennettu järkevästi, ja lopetus sai näyttämään sekä Benoit’n että Rikishin vahvalta. Lisäksi ottelu jatkoi juonikuviota hyvin, joten omassa roolissaan ottelu toimi erittäin hyvin. Silti totuus on se, että ottelu ei kestänyt edes neljää minuuttia, joten ei tämä lähinnä juonikuvioita rakennellut ottelu ollut tasoltaan kuin sellaista kivaa tv-meininkiä. Harmi.

* * 

King of the Ring Quarter Final Match

Eddie Guerrero vs. Val Venis

Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, jossa näimme lyhythiuksisen Eddie Guerreron. Samoin tämä oli ensimmäinen tapahtuma muutamaan kuukauteen, jossa ylipäätänsä näimme Val Venistä. Venis oli alkuvuodesta lähtien ollut poissa ruudusta, mutta nyt hän oli palannut ja jälleen varsin kovassa vireessä. Venis oli muutamaa viikkoa ennen KOTRia sopinut bisnes-yhteistyösopimuksen Trish Stratuksen kanssa, ja osittain Stratuksen avullakin Venis oli edennyt turnauksessa jo puolivälieriin. Aikaisemmilla kierroksilla hän oli voittanut Al Snow’n ja Jeff Hardyn. Guerrero oli puolestaan ottanut voitot Matt Hardysta ja omasta mamasitastaan Chynasta.

Tämä ottelu yllätti laadullaan positiivisesti. Pelkäsin, että tästäkin tulisi kiireellisen aikataulun takia vain parin minuutin rykäisy, ja näillä kahdella heelillä ei varsinaisesti näyttänyt olevan kaikkein suurimpia mahdollisuuksia loistaa sellaisessa koitoksessa. Toisin kuitenkin kävi. Ottelu sai aikaa lähemmäs 10 minuuttia, ja molemmat painijat pääsivät osoittamaan tässä ottelussa jälleen sen, miksi olen markittanut molempia. Harmi vain, että Veniksestä ei koskaan mitään kovin suurta tullut WWF:ssä, vaikka periaatteessa hänellä olisi pitänyt olla kaikki mahdollisuudet. Tämä ottelu oli siis kuitenkin puhtaasti hyvä ja mielenkiintoinen koitos. Ei mitään todella erityistä, mutta erittäin passeli puolivälieräkoitos. Hyvää työtä.

* * * 

King of the Ring Quarter Final Match

Crash vs. Bull Buchanan

Bull Buchanan oli saanut alkuvuonna tapahtuneesta debyytistään lähtien varsin tasaista monster-pushia, joten King of the Ringin kaltainen turnaus saattoi olla juuri oikea paikka hänelle. Kahdella aikaisemmalla kierroksella Buchanan oli tuhonnut Steve Blackmanin ja Perry Saturnin. Crash (Holly) puolestaan oli noussut kieron ja kaikesta selviävän heelin roolista sympaattiseksi underdogiksi, joka joutui jatkuvasti taistelemaan isompiaan vastaan ja parhaimmillaan jopa pärjäsi niissä otteluissa yllättävän hyvin. Crash oli yllättänyt jo nyt monet kritisoijansa pääsemällä puolivälieriin voitettuaan aikaisemmilla kierroksilla Prince Albertin ja serkkunsa Hardcore Hollyn.

Tämä ottelu kuulosti etukäteen selvästi heikoimmalta puolivälieräottelulta KOTR-turnauksessa, ja heikoin tämä myös oli. Silti tämä ei ollut mitenkään haukuttavan huono, sillä ottelu oli buukattu varsin hauskasti, ja sitä oli sen takia periaatteessa ihan jännä seurata. Ottelun loppuratkaisu oli aika lailla ennakkoon arvattavissa, mutta tässä tapauksessa se ei edes haitannut. Buukkauksellinen puoli oli ottelussa siis onnistunutta, mutta harmillisesti painillinen anti jäi aika olemattomalle tasolle.

* ½ 

King of the Ring Quarter Final Match

Kurt Angle vs. Chris Jericho

 

Viimeisessä puolivälieräottelussa oli taustalla enemmänkin kuin pelkkä KOTR-turnaus. Chris Jericho ja Kurt Angle eivät olleet tulleet toimeen missään vaiheessa erityisen kehuttavasti. Niinpä kaksikko olikin kohdannut toisensa alkuvuoden aikana muun muassa No Way Outissa ja WrestleManiassa. Sittemmin Jericho keskittyi feudaamaan Benoit’n kanssa, mutta erimielisyyksiä Anglen kanssa ei ollut unohdettu. Aikaisemmilla kierroksilla Angle oli voittanut Bradshaw’n ja Bubba Ray Dudlen, ja Jericho vastaavasti Testin ja Edgen.

Jos Crashin ja Buchananin ottelu oli etukäteen selvästi heikoimman näköinen, tämä oli selvästi vahvimmalta vaikuttava. Crash ja Buchanan eivät yllättäneet, mutta toisaalta Angle ja Jerichokaan eivät pettäneet. Vaikka kaksikko sai aikaa vain 10 sekuntia vajaat 10 minuuttia, ottelu oli silti kovatasoinen. Erittäin viihdyttävä koitos paremmuudesta. Molemmat pääsivät väläyttämään näyttäviä liikkeitä, ja lopputaistelu oli oikeasti jännittävän oloinen. Kaikin puolin tykkäsin tästä ottelusta paljon. Hienoa menoa. Eipä sitä muuta näiltä kahdelta voi odottaakaan.

* * * ½ 

WWF Tag Team Championship

Too Cool (c) vs. Edge & Christian vs. T & A vs. Hardy Boyz

Scotty 2 Hottyn ja Grand Master Sexayn Too Cool oli feudannut Edgen ja Christianin kanssa joukkuemestaruuksista jo jokusen tovin, ja hieman yllättäenkin he olivat saaneet päätettyä kanadalaisveljesten WrestleManiasta asti kestäneen mestaruuskauden pari viikkoa ennen King of the Ringiä. Uusien mestareiden mestaruuskausi ei kuitenkaan lähtisi mitenkään helposti liikkeelle, sillä tässä KOTRin neljän joukkueen eliminointiottelussa he joutuisivat puolustamaan mestaruuksiaan ex-mestareiden lisäksi myös T & A:ta ja Hardy Boyzeja vastaan. Viimeisenä jäljelle jäänyt joukkue saisi mestaruudet haltuunsa. Tämä oli muuten ensimmäinen ppv, jossa Lita esiintyi Hardy Boyzien managerina, ja samalla ensimmäinen ppv, jossa Lita ja Trish Stratus ottivat yhteen.

Tämä joukkuekamppailu oli mukava välikoitos ennen King of the Ring -turnauksen jatkumista. En tosin tiedä, kuinka osuvaa tätä on kutsua välikoitokseksi, sillä tämä sai aikaa enemmän kuin yksikään KOTR-otteluista. Se oli kuitenkin oikeastaan välttämätöntäkin, että kaikki neljä joukkuetta pääsisivät kunnolla mukaan otteluun. Lisäksi ottelu oli buukattu todella hyvin, sillä painitaidoiltaan heikoimmat Test ja Albert pidettiin muita pienemmässä roolissa. Mitään tajunnanräjäyttävää painia tässä ei nähty, mikä johtui osittain siitä, että pariinkin kertaan ottelun alkaessa päästä huippuvauhtiin tapahtui eliminointi, joka taas laski ottelun tempoa joksikin aikaa. Joka tapauksessa kaikin puolin viihdyttävä ja roolinsa kunnialla hoitanut joukkuemestaruusottelu. E&C ja Hardyt loistivat oletetustikin kirkkaimpina tähtinä.

* * * 

King of the Ring Semi Final Match

Rikishi vs. Val Venis

Turnauksen ensimmäinen välierä. Rikishi oli saanut kokea puolivälieräottelunsa jälkeen beatdownin, joten Val Venis luotti siihen, että hän voittaisi puolikuntoisen samoalaisen helposti. Mitenkään helppoa ei Veniksen työstä kuitenkaan tullut, ja lopulta sitä työskentelyä ei ehditty nähdä edes mitenkään erityisen pitkään. Ottelu nimittäin kesti vain hieman reilut 3 minuuttia. Siinä ajassa mestariteoksen aikaansaanti vaatisi jo kaikkein kirkkaimpia tähtiä, ja ihan tuohon kategoriaan eivät Venis ja Rikishi kuitenkaan lukeutuneet. Sinänsä ihan kivaa painia, jossa ei ollut mitään suurempia ongelmia, mutta tällä ajalla lopputulos jää silti aikamoisen vaisuksi ja mitäänsanomattomaksi.

* ½ 

King of the Ring Semi Final Match

Crash vs. Kurt Angle

Toinen välieräottelu nähtiin saman tien ensimmäisen jälkeen, ja harmillisesti se ei saanut aikaa käytännössä yhtään sen enempää kuin ensimmäinenkään välieräottelu. Tämä on juuri se surullisin osuus näin monessa KOTR-turnausottelussa itse ppv:ssä: jotkut ottelut jäävät aina turhan vähäiselle ajalle, sillä kaikkeen ei vain yksinkertaisesti ole aikaa. Tästäkin underdog-Crashin ja ylimielisen olympiakultamitalisti Anglen kamppailusta olisi oikeasti voinut tulla mielenkiintoinen ottelu. Nyt siitä mielenkiintoisuudesta nähtiin vain hieman alkuväläystä, mutta lopputulos oli taas perus turhahko väliottelu.

* ½ 

WWF Hardcore Championship
Hardcore Evening Gown Match

Pat Patterson (c) vs. Gerald Brisco

Niin, juuri kun menin sanomaan ymmärtäväni, miksi kaikille otteluille ei vain yksinkertaisesti ole aikaa… Monet varmaan ovat kulleetkin tästä ottelusta, sillä tämä on yksi klassisimmista wrestlecrap-meiningeistä WWF:ssä. Tavallaan minun täytyy myöntää, että arvostan tätä WWF:n tyyliä lyödä esimerkiksi tämä HC-divisioonan (hetkellinen) läskiksi pistäminen sitten aivan yli, kun WCW:llä kaikki tämmöinen wrestlecrap-touhu tuntui jäävän joko aivan puolittaiseksi tai pilaavan oikeasti tärkeän tyypin momentumin aivan kokonaan. Tässä ei pilattu kuin Brisco ja Patterson ja omalla tavallaan HC-vyö, mutta sen on helppo saada arvostuksensa takaisin, jos se vain tällä 24/7-aikakaudella vielä tahdottaisiin palauttaa. Tämä kuviohan oli siis alkanut sitä, kun hieman ennen Judgment Dayta toinen McMahonin stoogeseista Gerald Brisco oli voittanut HC-vyön itselleen selättämällä nukkuvan Crash Hollyn. Voiton jälkeen Brisco piileskeli illasta toiseen vainoharhaisena, ettei kukaan vain yrittäisi viedä vyötä häneltä. Brisco hävisi vyön Crashille mutta voitti sen myöhemmin takaisin. Tuolloin kuitenkin hänen stooges-kaverinsa Pat Patterson iski Briscoa skumppalasilla päähän ja selätti täysin yllätetyn Briscon. Tämän jälkeen Brisco juoksi Pattersonin kimpussa, ja kuvioon tuotiin mukaan se, kuinka Patterson oli oikeasti homo ja tykkäsi pukeutua naiseksi. Lopulta Patterson ja Brisco tappelivat säälittävästi backstagella naisiksi pukeutuneina, ja viimein tähän pelleilyyn kyllästynyt Vince McMahon buukasi ppv:hen ottelun, jossa molemmat saisivat vetää koltun ylleen. Voi pyhä isä tätä touhua.

En aio sanoa muuta, kuin että tämä ottelu oli täyttä paskaa. Ei millään tavalla hauskaa wrestlecrapia tai edes Gobbledy Gooker -tyylisesti klassista idioottibuukkausta vaan puhtaasti täysin typerää meininkiä. Kaksi eläkeikäistä legendapainijaa ”painimassa” toisiaan vastaan mekoissa… Ei näin. Hienoa, että WWF uskalsi tosiaan mennä näissä wrestlecrapeissaan rohkeasti yli, mutta joskus kannattaisi miettiä vielä voisiko koko kuvion jättää käyttämättä. Onneksi ottelu (ja koko kuvio) sai edes järkevän lopetuksen.

DUD 

3 on 2 Handicap Table Dumpster Match

D-Generation X vs. Dudley Boyz

Dudley Boyzien ja D-Generation X:n feud oli muuttunut Judgment Dayn jälkeen entistä henkilökohtaisemmaksi. JD:ssä DX oli voittanut halpamaisesti huijaamalla, ja seuraavina viikkoina DX oli nöyryyttänyt Dudleyita entistä enemmän. Ensin he onnistuivat siinä, että Tori sai iskettyä Top-Rope Splashilla Bubba Rayn pöydästä läpi, ja seuraavalla viikolla DX tunki Dudleyt isoon roskasäiliöön ja työnsi tuon säiliön sisääntulorampilta alas. Tämä alkoi olla Dudleyille tarpeeksi, ja roskisiskusta toivuttuaan he tekivät combackinsa ja hyökkäsivät aggressiivisesti koko DX:n kimppuun. Erityiseksi silmätikukseen he ottivat Torin, jonka he tahtoivat vihdoin ja viimein pistää pöydän läpi. Niinpä KOTRiin buukattiin lopulta tämä erikoinen Handicap-ottelu. Sen idea oli se, että Dudleyt voittaisivat, jos he saisivat pistettyä kaikki kolme DX:n jäsentä pöydistä läpi, ja DX voittaisi, jos he saisivat pistettyä molemmat Dudleyt isoon roskasäiliöön ja suljettua sen kannet.

Täytyy myöntää, että tämä oli toinen illan selvä positiivinen yllätys. Pelkäsin sitä, että tämä jäisi viimekertaisen menon laimeaan toistamiseen ja että pahimmassa tapauksessa Tori pilaisi ottelun menoa entistä enemmän. Toisin kuitenkin kävi: ottelu oli buukattu oikeasti mielenkiintoisesti ja hauskasti. Lisäksi ottelussa nähtiin pari kovaa bumppia, joista erityisesti ensimmäinen pöydästäläpimenobumppi oli yksi pitkään aikaan rajuimman näköisesti. Hienosti suoritettu ja upeasti myyty. Lopetus varmasti jakaa mielipiteitä, mutta minä tykkäsin siitäkin, koska se sai itse asiassa molemmat näyttämään hyvältä (erityisesti post match -kuvioiden jälkeen). Kokonaisuudessaan siis oikeasti hyvä ja ennen kaikkea hauskalla tavalla erilainen joukkueottelu. Kivaa.

* * *

King of the Ring Final Match

Kurt Angle vs. Rikishi

Niinhän siinä oli käynyt, että nämä kaksi olivat valikoituneet KOTR-turnauksen tämänvuotisiksi finalisteiksi. Rikishi oli saanut kokea post match -beatdownin molempien otteluidensa jälkeen, joten Kurt Anglellla oli selvä etulyöntiasema puolet pienemmästä koostaan huolimatta. Ottelu jäi laadullisesti taas harmillisen puolittaiseksi, sillä tämäkin kamppailu sai aikaa vain vaivaiset 6 minuuttia. Siinä ajassa nähtiin kyllä pari oikein nättiä liikettä, joista ehdottomasti nätein toi ottelulle myös hieman yllättävän lopetuksen. Joka tapauksessa ei tästä niin kamalasti jäänyt käteen, että voisin sanoa tätä jotenkin kivaa tv-ottelua paremmaksi koitokseksi. Harmi sinänsä, sillä olisi tämäkin KOTR-turnaus ehkä vähän erikoisemman lopetuksen voinut ansaita.

* * 

WWF Championship

Triple H (c) & Mr. McMahon & Shane McMahon vs. Kane & Undertaker & The Rock

Tämä oli ilmeisestikin historian ensimmäinen 6-Man Tag Team Match, jonka panoksena oli yksilömestaruus, ja tähän otteluun johtaneet vaiheet olivat varsin moninaiset. Kaikki tietenkin alkoi siitä, kun Judgment Dayn Main Event sai ainutlaatuisen päätöksen, kun Undertaker teki paluun lähes vuoden kestäneeltä lomaltaan uudella ja supersuosituksi nousseella American Bad Ass -gimmickillään. UT aiheutti vahingossa Rockille mestaruustappion JD:ssä, ja niinpä he kohtasivat toisensa seuraavassa Raw’ssa, mutta lopulta päätyivät yhdistämään voimansa ja hyökkäämään kehän laidalla olleiden McMahon-Helmsley -factionin painijoiden kimppuun. UT ja Rock olivat jo jäämässä alakynteen, mutta tällöin he saivat apua comebackinsa tehneeltä Kanelta. Yhdessä tämä kolmikko nousikin Triple H:n ja McMahoneiden suureksi uhkaksi, kun yhdessä SD:ssä kaikki kolme voittivat omat ykköshaastajuusottelunsa. McMahon-Helmsley faction ehti jo pelata kolmikon ulos mestaruuskuvioista, kun heidät pistettiin ensin ottelemaan kiistattomasta ykköshaastajuudesta, ja lopulta Triple H voitti mestaruusottelussa kusetuksella aikaisemman ottelun voittaneen Rockin. Tällöin kuitenkin facejen puolia pitänyt Linda McMahon puuttui peliin ja käytännössä pakotti miehensä Vincen buukkaamaan KOTRiin tämän ainutlaatuisen ottelun. Jos kuka tahansa heel-kolmikosta selättäisi jonkun faceista, Triple H säilyttäisi vyönsä. Kuitenkin jos joku kolmesta facesta selättäisi kenet tahansa heeleistä, niin tuo kyseinen face nousisi uudeksi päämestariksi. Triple H oli tietenkin raivoissaan Vincelle tästä buukkauksesta, mutta McMahon vakuutti, että kolmen facen keskinäiset kiistat voittajasta auttaisivat heidät vielä voittoon ottelussa.

En yleensä ole näiden ”yksilömestaruutta puolustetaan 6 Man Tagissa” -koitosten puolella, mutta tässä ottelussa tämä kuvio ihan oikeasti toimi. Ehkä se oli vain se, että kuvio oli käytössä ensimmäistä kertaa, tai se, että yleisö oli järjettömän hyvin mukana. Tai ehkä vain se, että kaikki kolme facea olivat oikeasti todella kovia nimiä ja että Undertakeria oli mahtava taas nähdä kehässä, kun mies oli aivan uudessa iskussa vuoden kestäneen lomansa jälkeen. Lisäksi sekä Vince että Shane tekivät hienoa työtä, ja Shane otti taas yhden vuoden karseimmista bumpeista. Ei tuota Shanen työtä voi kuin kunnioittaa. Lisäksi sekä Rock että Triple H vetivät omat osuutensa todella hyvin. Lopetusvaiheetkin olivat oikeasti hauskaa ja jännittävää katsottavaa. Toki tässä oli omat 6-Man Tagin ongelmansa, eli esimerkiksi se, että puhtaan painin laadun osalta tämä jäi lähinnä ihan kivan tasolle, mutta muu hyvä meininki kyllä paikkasi tuota laatuvaisuuden puutetta. Minä tykkäsin tämän katsomisesta, ja tämä oli ihan hauska tapa päättää tämänkertainen KOTR.

* * * 


Kuten jo heti arvostelun alkuun sanoin, olen aina ollut KOTR-konseptin ystävä. Niinpä nautin tästä ppv:stä, vaikka itse KOTR-turnauksen ottelut jäivätkin pääsääntöisesti aika vaisuiksi ja muutkaan ottelut eivät yltäneet parhaimmillaankaan kuin kolmeen tähteen. Lisäksi tarjolla oli HC-ottelun muodossa jotain ihan ultimaattista paskaa, joten eihän tästä ppv:stä voida missään tapauksessa puhua vuoden parhaiden tapahtumien edustajana. Silti ppv:stä jäi kokonaisuudessaan mukava fiilis, ja siinä oli muutamia oikein kivoja yllätyksiä, joten on tämä aivan ehdottomasti Ok ppv. Kovan WWF-vuoden joukossa jää heikoimpien joukkoon, mutta esimerkiksi vuonna 1999 WWF olisi kaivannut edes tämäntasoisia ppv:itä.

Wikipedia: WWF King of the Ring 2000

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 29.4.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WCW Great American Bash 2000

Next post

Arvio: WCW Bash at the Beach 2000

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.