Arvio: WWF King of the Ring 2001
Päivämäärä: 24.6.2001
Sijainti: East Rutherford, New Jersey (Continental Airlines Arena)
Yleisömäärä: 17 777
Katso tapahtuma WWE Networkissa!
Kuten varmasti kaikki jo tietävät, King of the Ring -ppv oli järjestetty vuodesta 1993 alkaen. Turnaus itsessään oli vielä vanhempi, vaikka tämän ajan WWF ei ilmeisesti enää tunnustanutkaan noita ennen vuotta ’93 nähtyjä turnauksia virallisesti tapahtuneiksi (JR sanoi moneen kertaan tämän tapahtuman aikana, ettei kukaan ole voittanut KOTRia useammin kuin kerran, vaikka Bret Hart voitti KOTRin sekä vuonna ’91 että ’93). Parina edellisenä vuonna KOTR-ppv:ssä oli nähty turnauksen puolivälierät, välierät ja finaali, mutta vuonna 2001 palattiin takaisin viimeksi vuonna ’98 nähtyyn tyyliin, jossa ppv:ssä oteltiin vain välierät ja finaali. Samaan aikaan kun KOTR-turnaus oli edennyt tv:ssä, oli WCW-kuvio ottanut suuria harppauksia eteenpäin. Vince McMahonin johtama heel-porukka oli joutunut monenlaisiin ongelmiin, ja WCW:n omistaja Shane O’Mac oli yrittänyt houkutella monia WWF-painijoita riveihinsä. Samalla muutamat WCW:läiset olivat tehneet ppv-debyyttejään. Uusi aikakausi oli aluillaan, ja sota painimaailman herruudesta oli koittamassa. Selostajinamme jälleen JR ja Heyman.
Tällä kertaa ppv ei alkanut millään ottelulla, vaan sillä, että Diamond Dallas Page saapui katsomon kautta kehään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun WWF-yleisö sai katsella DDP:tä, sillä Page oli tehnyt debyyttinsä jo ppv:tä edeltävällä viikolla. Kaikki oli saanut alkunsa pian Judgment Dayn jälkeen, kun mysteerinen sekopää oli alkanut Undertakerin vaimoa Saraa. Tämä selvisi siitä, että kesken tv-lähetysten show’n sekaan oli ujutettu videopätkiä Saran liikkumisista ympäri kaupunkia ja jopa omalla kotipihallaan ja sisällä omassa talossaan. Joku oli siis vainonnut Saraa ja kuvannut kamerallaan jokaikistä tämän liikettä. Undertaker ei voinut tietenkään sietää tätä, ja hän halusi tuon sekopäänilkin vastuuseen teostaan. Vähitellen vainooja alkoi puhua selvästi muunnetulla äänellä videoidensa päälle siitä, että hän on tulossa WWF:ään selvittämään asiansa Undertakerin kanssa. Lopulta viimeisessä Raw’ssa ennen KOTRia areenalle ajoi moottoripyörällä huppupäinen henkilö, joka nousi kehään ja paljasti itsensä Diamond Dallas Pageksi.
Kolminkertainen WCW-mestari DDP teki siis WWF-debyyttinsä julistamalla olevansa tuo viikkojen ajan Undertakeria ja Saraa piinannut vainooja. Motivaatiokseen DDP kertoi hyvin yksinkertaisen asian. Hän oli suuri tähti WCW:ssä, ja koska hän tahtoi jatkaa samalla tasolla myös WWF:ssä, päätti hän lähteä firman suurimman nimen perään saman tien. DDP tahtoi kohdata Undertakerin King of the Ringissä, jotta Undertaker voisi ”tehdä hänestä kuuluisan”. Smackdownissa Undertaker otti DDP:n haasteen vastaan, ja nyt tässä show’n alussa DDP saapui jälleen promottamaan hienosti. Harmi vain, ettei yleisö ollut mukana. DDP ilmoitti istuvansa yleisössä eturivissä kylttinsä kanssa ja odottavan, että ’Taker saapuisi tekemään hänestä kuuluisan. Illan aikana sitten näimmekin useaan kertaan DDP:n istumassa katsomossa ja lisäksi videopätkiä, jotka joku oli tällä kertaa kuvannut Pagesta salaa. Tästä kuviosta vielä lisää myöhemmin.
King of the Ring Semi Final Match
Kurt Angle vs. Christian
Kurt Angle oli viime vuoden King of the Ring -voittaja, ja nyt hän tavoitteli (JR:n ja Heymanin mukaan) asemaa ensimmäisenä miehenä, joka oli voittanut KOTRin kahteen kertaan. Sori, Bret Hart. Sinun toista turnausvoittoasi ei ole koskaan tapahtunut. Angle oli aikaisemmilla kierroksilla voittanut HC Hollyn ja Jeff Hardyn, Christian puolestaan Kanen ja Big Show’n. Lisäjännitettä tähän välieräotteluun toi se, että Angle, Christian ja Edge olivat tehneet viimeisen vuoden ajan yhteistyötä Team ECK -nimisenä kolmikkona. Vuoden 2001 maaliskuussa porukkaan oli liittynyt myös Rhyno. Erityisesti Edge ja Christian olivat auttaneet Anglea monissa tilanteissa, kuten viimeksi olympiamitaleiden takaisin voittamisessa Benoit’lta. Nyt viimeisen viikon aikana porukan välit olivat kuitenkin alkaneet kiristyä, kun he joutuivat toisiaan vastaan KOTR-turnauksen välierävaiheessa.
Kuten olen varmaan jokaisen KOTR-arvostelun kohdalla todennut, olen aina tykännyt tästä turnauksesta ja ppv:stä niin paljon, että monien paljon heikompana pitämät KOTR-ppv:t ovat minun mielestäni olleet ihan mukavia. KOTRin suurin vahvuus oli juuri se, että se saattoi usein yhteen ennennäkemättömiä ottelupareja. Tämä Christianin ja Anglen kohtaaminen oli malliesimerkki ennennäkemättömästä taisteluparista. Molemmat painijat olivat oikein hyvässä vireessä, ja niinpä he saivat aikaan mukavan ja ennen kaikkea todella vauhdikkaan ja energisen koitoksen. Yleisökin syttyi hyvin mukaan, vaikka ottelu oli heel vs. heel. Porukka tuntui olevan tasaisesti molempien puolella. Positiivista tässä ”vain välierät ja finaali ppv:ssä” -asetelmassa oli se, että nämä ppv:ssä käydyt turnausottelut eivät olleet vain jotain vaivaisia parin minuutin otteluita. Tämäkin kesti jo 7 minuuttia, missä ajassa saa aikaan oikein kivan ja viihdyttävän openerin. Oikeasti hyvään tai sitä hienompaan otteluun olisi toki tarvittu vielä enemmän aikaa, kunnon tarina ja erityinen rakenne ottelulle. Nyt tämä oli kuitenkin vähän semmoinen maistiaishenkinen koitos. Hieman fiilistä pilasi myös hätäinen lopetus. Kiva alku silti ppv:lle.
* * ½
King of the Ring Semi Final Match
Edge vs. Rhyno
Kuten jo äskeisen ottelun taustatarinassa totesin, Team ECK & Rhyno -nelikko oli tosiaan viimeisen viikon aikana ajautunut pahanlaatuisiin keskinäisiin erimielisyyksiin turnauksen välierävaiheen takia. Anglen ja Christianin lisäksi myös Edge ja Rhyno olivat selvittäneet tiensä välieriin, ja kumpikaan ei taatusti päästäisi toista ilmaiseksi finaaliin. Rhyno oli aikaisemmilla kierroksilla päihittänyt Tazzin ja Tajirin. Edge puolestaan Testin ja Perry Saturnin.
Tämä ottelu oli hengeltään hyvin pitkälti samanlainen kuin äskeinen openerkin. Ensimmäistä kertaa ppv:ssä nähtävä taistelupari, jonka molemmat osapuolet olivat heelejä. Tässsäkin yleisö oli yllättävän mukavasti mukana, ja tässäkin kamppailussa oli vähän sellaista maistiaishenkisyyttää. Ottelu oli kyllä viihdyttävä ja oikein mukavaa katseltavaa, mutta mitään ihan mahtavaa menoa tässä kuitenkaan ei ollut: suuremmat ottelut jäisivät odottamaan myöhempiä aikoja. Silti juuri tällaisena mukavina ja viihdyttävinä väliotteluina nämä KOTR-kamppailut toimivat hyvin, vaikkei minulla olisi mitään sellaisia vuoden ’96 Mero vs. Austinejakaan (lähes ****-ottelu) vastaan. Tässä ottelussa ei ollut ihan samanlaista vauhdikkuutta kuin openerissa, mutta toisaalta tässä oli enemmän tarinaa, kun Rhyno teloi tehokkaasti Edgen keskivartaloa, ja Edge myi vammojaan vakuuttavasti. Lisäksi lopussa nähdyt Spear vs. Gore -kikkailut olivat hauskoja. Mukava ottelu.
* * ½
WWF Tag Team Championship
Dudley Boyz (c) vs. Kane & Spike Dudley
Dudley Boyz oli ollut viimeisen vuoden ajan yksi WWF:n joukkuedivisioonan suurimmista faceista, mutta nyt kaksikon oli aika kääntyä takaisin heeliksi. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Bubba Raylle ja D-Vonille oli alkanut tulla erimielisyyksiä heidän velipuolensa Spiken kanssa. Spike oli tullut WWF:ään maaliskuussa ja liittynyt nopeasti Dudley-porukkaan, mutta kolmikon välille oli alkanut syntyä eripuraa sen jälkeen, kun Spike alkoi pyöriä läheisissä tunnelmissa Molly Hollyn kanssa. Bubba Ray ja D-Von eivät tätä uutta suhdetta arvostaneet, ja lopulta he meinasivat pistää Molly Hollyn Powerbombilla läpi pöydästä. Spike esti tämän viime hetkellä pehmentämällä Mollyn alastulon heittäytymällä itse alimmaiseksi. Tämän jälkeen Spike oli janonnut kostoa veljilleen, ja kostonhimo oli vain kasvanut, kun Bubba Ray ja D-Von voittivat jälleen kerran WWF:n joukkuemestaruudet itselleen viimeisessä Smackdownissa ennen ppv:tä. Spike ilmoitti KOTRia edeltävässä Heatissa haastavansa Bubban ja D-Vonin mestaruusotteluun yllätysjoukkueparin kanssa. Yllätyspariksi paljastui vasta juuri ennen ottelua IC-mestarimme Kane.
Tämä ottelu toimi paljon paremmin kuin olin odottanut. Kane oli aivan perhanan over, ja jo puhtaasti hänen ansiostaan yleisö oli helkkarin hyvin ottelussa mukana. Lisäksi Kane oli muutenkin liekeissä, koska hän pääsi kunnolla tässä jyräämään ja esittämään näyttäviä power-liikkeitä. Samasta syystä myös D-Von ja Bubba Ray olivat hemmetin vakuuttavan näköisiä, koska he pääsivät kunnolla riepottelemaan paljon pienempää Spikeä. Spike taas väläytteli CW-otteita ja muuten vain myi kaikki vastaanottamansa liikkeet hyvin. Niinpä kokonaisuus oli todella viihdyttävää ja vaihteeksi taas ihan erilaista joukkuepainia tuon Triple H:n ja Austinin kauden jälkeen. Tätäkin katsoessa viihtyi samalla tapaa kuin kahdessa edellisessä, mutta sen erityisempään ei vieläkään ylletty. Lisäksi ottelussa oli ongelmia ratkaisusuoritusten kanssa (D-Von ei tajunnut potkaista irti vaikka olisi pitänyt) ja varsinainen lopetuskin oli aika laimea.
* * ½
King of the Ring Final Match
Kurt Angle vs. Edge
Ja näin oli jo tässä vaiheessa iltaa tullut aika King of the Ringin finaalille. Tasoltaan ottelu jatkoi samanlaista linjaa kuin illan aiemmatkin turnausottelut. Jälleen kerran tarjolla oli ensimmäistä kertaa ppv:ssä toisensa kohtaava ottelupari, mikä lisäsi ottelun fiilistä. Sen sijaan tässä ottelussa fiilikseen nyt rupesi vaikuttamaan selvästi se, että kyseessä oli jo illan kolmas heel vs. heel -ottelu. Yleisö ei oikein osannut olla kummankaan puolella, ja lopputuloksena oli aikamoista hiljaisuutta. Asiaa ei auttanut sekään, että Kurt tempoi ihan liian pitkiä ja mitäänsanomattomia Chin Lockeja ottelun alkupuolella. Loppua kohti homma kyllä parani ihan huomattavasti, ja kamppailu muuttui oikeasti viihdyttäväksi ja jännittäväksi. Lisäksi Edge myi aikaisemmin illalla saamojaan vammojaan edelleen hyvin. Yleisökin syttyi vähän paremmin lopputaisteluun, joten kyllä tästä hyvien painijoiden ansiosta saatiin lopulta aikaan mukava päätös turnaukselle, mutta varmasti parempaankin olisi vielä ollut potentiaalia. Ehkä Kurt säästeli itseään vähän illan kolmatta ottelua varten.
* * ½
WWF Light Heavyweight Championship
Jeff Hardy (c) vs. X-Pac
Yes! Yes! Yes! WWF Light Heavyweight -mestari painimassa ppv:ssä ensimmäistä kertaa vuonna 2001 ja vieläpä puolustamassa mestaruuttaan! Edellinen ppv-tason LHW-mestaruusottelu nähtiin Backlashissa 2000 ja sitä edellinen loppuvuodesta 1998. Toki tämänkin mestaruusottelun pääseminen ppv-tasolle vaati sitä, että mestaruus tiputettiin Jerry Lynnin ja Dean Malenkon kaltaisilta pikkunimiltä oikeasti myyvälle Jeff Hardylle. En kuitenkaan syytä siitä WWF:ää – päinvastoin. Nyt he olivat vihdoin tajunneet, että heillä on koko ajan ollut rosterissaan Hardyn ja X-Pacin tapaisi overeita LHW-nimiä, jotka voisivat oikeasti nostaa tämän vyön imagoa. Hardyillahan oli ollut jo jonkin aikaa erimielisyyksiä X-Factorin kanssa, ja nyt X-Pac sai mahdollisuuden LHW-mestaruuden voittamiseen hyökättyään Hardyn kimppuun halpamaisesti tv-show’ssa. Tätä ppv:tä edeltävässä Heatissa Jeffin veli Matt oli puolustanut European-mestaruuttaan X-Pacin joukkuekaveria Justin Credibleä vastaan.
Vaikka olinkin oikein innoissani LHW-kuvioiden pääsystä ppv:hen, ei tämä ottelu ollut vielä tasoltaan noiden WCW:n viimeisten kuukausien CW-menon tasolla. Ensinnäkin aikaa olisi pitänyt olla selvästi enemmän, ja toiseksi nämä kaksi botch-herkkää painijaa olisivat ehkä vaatineet vähän enemmän harjoittelua tyyliensä yhteen hiomiseen. Nyt ottelu oli paikoitellen ihan äärimmäisen viihdyttävää ja vauhdikasta, ja molemmat painijat tarjoilivat erittäin näyttäviä lennokkaita spotteja. Sitten tuli taas jaksoja, jolloin kumpikaan ei oikein tuntunut tietävän, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, ja sen seurauksena loppupuolella nähtiin myös yksi todella harmillinen momentumin tappanut botch. Kokonaiskuva ottelusta jäi kuitenkin ihan mukavaksi, ja kyllä tämä oli viihdyttävää menoa ja sopivan erilaista aikaisempiin verrattuna. Taso noudatti koko ppv:n ajan jatkunutta ”ihan mukava” -linjaa.
* * ½
Diamond Dallas Page vs. Undertaker
Seuraavaksi oli sitten vuorossa DDP:n ja Undertakerin välienselvittely, joka ei ollut mikään oikea ottelu. Kuten jo arvostelun alussa kerroin, DDP oli piinannut Undertakeria ja erityisesti tämän vaimoa Saraa viimeisen kuukauden ajan. Nyt osat olivat kääntyneet tässä ppv:ssä päälaelleen, kun joku olikin kuvannut DDP:n toimia salaa ja lähetti näitä videopätkiä nyt otteluiden välissä yleisön nähtäville. Katsomossa istunut Page alkoi menettää itseluottamustaan ja vaikuttaa silminnähden hermostuneelta. Niinpä hän ryntäsikin LHW-mestaruusottelun jälkeen saman tien kehään ja vaati, että Undertaker saapuisi nyt kehään ”tekemään DDP:stä kuuluisan”. Tähän asti kaikki vaikutti oikein hyvältä, mutta sitten paukahti koko vuoden suurin aivopieru. Undertaker saapui kuin saapuikin kehään, ja yleisölle selvisi saman tien, ettei kyseessä ole mikään tuomaroitu painiottelu vaan puhdas mäiskintä.
Jotenkin voisin vielä antaa anteeksi sen älyttömän epäloogisuuden, ettei yksikään turvamies, tuomari tai muukaan henkilökunnan jäsen puuttunut mitenkään siihen, että Undertakerin kanssa kehässä tappeli yli 5 minuutin ajan WCW-painija, jolla ei (kayfabessa) ollut minkään valtakunnan sopimusta WWF:n kanssa ja joka oli vain pompannut kehään katsomosta. Voisin, ellei homma olisi buukattu muuten niin paskasti. Ennen tätä tappeluosiota Diamond Dallas Page vaikutti vielä oikeasti vaaralliselta – vaikkakin aika sekopäiseltä – kaverilta, josta WWF olisi oikeasti saanut pirun uskottavan lisän ME-divisioonaansa. Sen sijaan Vince ei ilmeisesti voinut sietää WCW-painijoiden overiutta, ja niinpä Undertaker kauniista ilmaistuna persraiskasi DDP:n niin, että Pagen uskottavuudesta ei ollut jäljellä mitään siinä vaiheessa, kun aikaisemmin niin vakuuttavasti uhonnut kaveri juoksi häntä koipien välissä karkuun paikalta Undertakerin Big Bootin jälkeen. Älkää ihmetelkö, jos DDP:tä ei näy tulevan WCW vs. WWF -kuvion suurissa otteluissa tämän jälkeen. Hänen uskottavuutensa oli tämän jälkeen jossain Crash Hollyn tasolla. h**vetin hienosti hoidettu homma, WWF. Tämä jos mikä sai itseni ärsyyntymään aivan älyttömästi. Vielä kun pieni DDP-mark satuin olemaan.
Street Fight Match
Shane McMahon vs. Kurt Angle
Kyllä vain, vuorossa oli Kurt Anglen kolmas ottelu saman illan aikana. Tällä kamppailulla ei vain ollut mitään tekemistä King of the Ring -turnauksen kanssa, vaan kyse oli rajusta henkilökohtaisesta välienselvittelystä. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Kurt Angle järjesti JD:n jälkeisessä Raw’ssa olympiaseremonionsa uusinnan sen kunniaksi, että hän oli voittanut olympiamitalinsa takaisin. Seremonia kuitenkin keskeytyi, kun jonkun aikaa poissa näkyvistä ollut Shane McMahon saapui kertomaan, että WCW oli virallisesti tulossa takaisin, ja että se meinaisi upottaa WWF:n, kuten se kerran historiansa aikana jo lähes tulkoon teki. Tämän jälkeen Shane vielä pilkkasi Kurtin seremoniajuhlintaa, mikä oli liikaa Anglelle, joka paiskasi Shanen maahan Angle Slamilla ja lukitsi tämän Ankle Lockiin. Kaksikko jatkoi rajuja yhteenottojaan, ja parin viikon päästä Shane O’Mac hyväksyi Anglen haasteen kohdata hänet King of the Ringissä Street Fight Matchissa.
Suurin osa painifaneista muistanee tämän ottelun vain siitä yhdestä spotista, joka kuvitti aina kaikkia ”Don’t try this at home” -videoita. Itsekään en tiennyt tästä ottelusta ennen tämän tapahtuman katsomista mitään muuta kuin tuon kuuluisan KOTR-lasispotin – joka on vain murto-osa siitä, mitä kaikkea tämä ottelu todellisuudessa oli. En olisi voinut uskoa, että mikään olisi pystynyt palauttamaan fiilistä kohdilleen DDP/UT-anglen jälkeen, mutta niin vain tämä teki sen. Tämä oli oikeasti aivan uskomattoman kova Street Fight -ottelu, ja tämä nousi omien suosikkiotteluideni listassa aika korkealle sijalle. Itse asiassa en muista koko tämän projektin ajalta mitään muuta HC-ottelua kuin Cactus Jack vs. HHH:n, joka olisi ollut tätä parempi. Jos vielä alun tekniikkabrawli olisi ollut vähän toimivamman ja sulavamman näköistä (olisi se nytkin oikein hyvää ja myös pirun stiffiä mutta hetkittäin aikalailla sekavan oloista), oltaisiin voitu puhua jopa viiden tähden ottelusta, mitä en olisi ikinä voinut uskoa etukäteen. Mutta niin vain tämä löi minut täysin ällikältä. Kurt Angle oli otellut jo etukäteen kaksi ottelua, mutta siitä huolimatta äijä painoi aivan hullulla työmotivaatiolla mielettömän kovan painiottelun. Shane McMahon ei jäänyt yhtään pekkaa pahemmaksi, vaan hän muun muassa teki SSP:n roskakorin päälle, hyppäsi turvavallilta selostajanpöydän yli Anglen päälle ja otti vastaan yhteensä neljä Belly To Belly Suplexia ja yhden muun heiton noita KOTR-laseja päin. Molemmat vuosivat ottelun lopussa todella pahasti verta, ja äijät olivat äivän kaikkensa antaneita kehäkellon soidessa. Tämä oli aivan perkeleen kova henkilökohtainen taistelu, jota jäi todella katsomaan tuolin reunalle. Yksi vuoden 2001 hienoimmista otteluista vieläpä upealla lopetuksella. Suosittelen kaikille.
* * * * ½
WWF Championship
Steve Austin (c) vs. Chris Benoit vs. Chris Jericho
WWF-mestari Steve Austin oli joutunut JD:n jälkeen aivan uudenlaiseen ongelmaan. Kaikki alkoi siitä, kun ppv:tä seuranneessa Raw’ssa Austin ja Triple H hävisivät pitkän ja hienon taistelun jälkeen joukkuevyönsä Chris Benoit’lle ja Chris Jericholle. Alun perin WWF:n suunnitelmissa oli varmaankin kääntää Triple H pian tuon tappion jälkeen faceksi ja Austinia vastaan. Ainakin tilannetta oli buukattu ja pohjustettu pitkän aikaan tuohon suuntaan. Tuo suunnitelma joutui kuitenkin vasaran alle, sillä Triple H loukkaantui oikeasti tuossa mestaruusottelussa niin pahasti, ettei hän palannut painikehiin enää vuoden 2001 aikana. Samalla myös HHH:n vaimo Stephanie kirjoitettiin hetkeksi ulos kuvioista.
Austinin ainoaksi yhteistyökumppaniksi jäi Vince, ja samalla Austin alkoi muuttua koko ajan vähemmän omaksi itsekseen ja enemmän hermoheikoksi, vainoharhaiseksi ja Vinceen tukeutuvaksi. Painimisen ja mestaruspuolustusten sijaan Stone Coldia kiinnosti vastustajilta pakoilu. Hänen ppv-vastustajikseen valikoituivat juurikin joukkuemestarit Benoit ja Jericho, sillä Austin oli joukkuemestaruustappion jälkeen ilmoittanut pystyvänsä pieksemään nämä molemmat. Tuon promon innoittamana Vincen ex-vaimo ja WWF:n toimitusjohtaja Linda McMahon buukkasi KOTRiin kolminottelun päämestaruudesta, ja tuo päätös ei miellyttänyt koko ajan hermoheikommaksi muuttunutta Austinia. Austin julisti vähän enemmän sopuun Lindan kanssa päässeelle Vincelle, että tämän pitäisi tehdä valinta: joko Linda tai Austin. Vince ei Austinin uhkauksesta tykännyt, ja hän sanoikin Stone Coldille, ettei hän aio tulla KOTRiin ollenkaan paikalle ja että Austinin olisi nyt aika todistaa hyödyllisyytensä Vincelle. Jos Stone Cold häviäisi, heidän yhteistyönsä olisi ohi. Austin oli viimeisessä SD!:ssä ennen ppv:tä aiheuttanut Benoit’lle ja Jericholle joukkuemestaruustappion, ja osan lisänsä tähän otteluun toivat huhut siitä, että Jericho tai Benoit loikkaisi ppv:n jälkeen WCW:n puolelle ja veisi mestaruusvyönsä mukanaan, jos voittaisi ottelun.
Tämä ottelu kuulosti etukäteen todella mielenkiintoiselta, koska mestaruusottelussa oli kaksi pitkästä aikaa taas täysin tuoretta kasvoa, joiden tiedettiin saavan keskenään ja erittäin todennäköisesti myös Steve Austinin kanssa aikaan hienon ottelun. Niinpä odotin etukäteen tältä jopa parhaimmillaan MOTY(C)-tason meininkiä, mutta ihan sellaiseen ei tässä nyt kyllä ylletty. On oikeastaan todella vaikea sanoa, mikä tästä nyt jäi varsinaisesti puuttumaan, mutta tässä ei vain missään vaiheessa lähtenyt se isoin vaihde kunnolla päälle. Ottelu kyllä buukattiin hienosti fyysiseksi taisteluksi, ja kaikki kolme olivat oikeasti voipuneen oloisia ottelun päätyttyä. Lisäksi Benoit ja Jericho tempoivat hienoja liikkeitä, ottelussa nähtiin yksi todella merkittävä sekaantuminen, eikä Austinkaan suoriutunut roolistaan huonosti, mutta silti… Tämä ei vain nyt tuntunut sellaiselta huippuottelulta. Siis ehdottomasti tämä oli kaikessa viihdyttävyydessään ja fyysisen painin annissaan todella hieno koitos, mutta sille odotetulle neljän tähden tasolle tämä ei vain noussut. Yleisökin oli hieman vaisu ajoittain. Lisäksi ottelun loppu toi taas lisää harmillisia uutisia WWF:lle, sillä Chris Benoit loukkaantui ottelussa pahasti, eikä häntä nähtäisi kehissä seuraavaan vuoteen.
* * * ½
Kuten alussa sanoin, olen aina tykännyt KOTR-tapahtumasta. Tällä kertaa tapahtuma oli kuitenkin rakenteeltaan hyvin poikkeuksellinen, ja itse turnaus tuntui olevan aika pienessä roolissa. Sekään ei olisi kuitenkaan haitannut, jos homma olisi muuten kokonaisuutena ollut todella vahva. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ollut sitä, vaikka meille tarjoiltiinkin tapahtumassa yksi vuoden parhaista otteluista. Sen lisäksi Main Event oli hieno ottelu, ja kaikki loputkin ottelut olivat omalla tavallaan viihdyttäviä. Oikeastaan kehuahan tässä pitäisi tapahtumaa, jonka yksikään ottelu ei ollut arvosanaltaan alle **½:ta, mutta kun ei tämä vain tuntunut kokonaisuutena samalla tavalla hienolta kuin suurin osa muista tämän vuoden ppv:istä. Osansa tuohon fiilikseen tuo ehdottomasti se pahasti kustu DDP/Undertaker-angle. Kritiikistä huolimatta on siis muistettava, että tuota anglea lukuun ottamatta viihdyin kaikkien osioiden aikana, joten kyllä tämä ehdottomasti Ok on, mutta ei tällä kertaa sen enempää – edes Angle/Shanesta huolimatta.
Wikipedia: WWF King of the Ring 2001
Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 28.10.2012
No Comment