2001ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF No Mercy 2001

Päivämäärä: 21.10.2001

Sijainti: St. Louis, Missouri (Savvis Center)

Yleisömäärä: 15 647

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


No Mercy kuului Unforgivenin, No Way Outin, Fully Loadedin, Backlashin ja vastaavien kanssa siihen ppv-poppooseen, joista oli tullut vuosittaisia toistuvia ppv-tapahtumia sen jälkeen, kun WWF luopui In Your Houseistaan. Tämä oli kaikkien aikojen neljäs No Mercy, jonka teemana oli viime ppv:eiden tapaan koko WWF:ää hallinut Invasion-kuvio. Selostajina JR ja Heyman.

WCW Tag Team Championship

Hardy Boyz (c) vs. Lance Storm & The Hurricane

Vielä Unforgivenin aikaan WCW:n joukkuemestaruusvyöt lepäsivät Undertakerin ja Kanen harteilla. Nyt ne olivat edelleenkin WWF-painijoiden omistuksessa, mutta parin mutkan kautta ne olivat päätyneet Hardy-veljeksille. Jeff ja Matt olivat pitkästä aikaa joukkuekullassa kiinni, ja nyt he joutuivat puolustamaan vöitään Lance Stormin ja The Hurricanen joukkuetta vastaan. Storm ja Hurricane olivat painineet joukkueena jo lähes parin kuukauden ajan, joten heillä alkoi olla kokemusta hommasta. Lisäväriä otteluun toi se, että WWF tiedosti Hardyjen ja Hurricanen aloittaneen painiuraansa yhdessä. Mainittavaa on myös se, että Lance Storm oli saanut hankittua managerikseen WWF-loikkari Ivoryn ja että Hurricane oli saanut vikiteltyä Spike Dudleyn tyttöystävän (nykyisin entisen sellaisen) Molly Hollyn valetikseen.

Tämä ottelu jakautui todella vahvasti kahteen osioon. Alkupuoli oli hiukan hitaahkoa ja tasaista peruspainia, joka ei sinänsä ollut millään tavalla huonoa muttei kyllä säväyttänytkään millään tavalla. Noilla näytöillä ottelu olisi ollut enintään kiva tv-ottelu. Sitten kuitenkin aivan yhtäkkiä hieman ottelun puolivälin jälkeen koko nelikko vaihtoi vitosvaihteen päälle, ja ottelun pari viimeistä minuuttia olikin sitten oikein viihdyttävää ja älyttömän vauhdikasta monen miehen mäiskintää ympäri kehäaluetta. Tuossa osiossa erityisesti Hurricane loisti hienosti, mutta täytyy niitä muidenkin otteita kehua, vaikka Storm oli hommassa ehkä hieman ulkopuolinen. Luultavasti tuo temmon todella nopea vaihto johtui siitä, että ottelulla oli suhteellisen vähän aikaa, mutta juuri sen takia tämä ei ollut kokonaisuutena kuitenkaan niin erityinen. Tämä olisi tarvinnut sen hitaasti vauhtia kasvattavan keskiosion. Ihan hauska ja lopun ansiosta mukaansa tempaava avaus illalle, mutta tällä kertaa tämä nelikko ei kuitenkaan yltänyt näillä edellytyksillä mihinkään suursuorituksiin.

* * ½ 

Singles Match

Test vs. Kane

Viime kuukausina Kane oli paininut veljensä Undertakerin kanssa joukkuemestaruuskuvioissa, mutta nyt Brothers of Destruction oli joutunut luopumaan molemmista vöistään. Niinpä Kane siirtyi uusiin kuvioihin ja sai vastaansa edelleen koko WWF-poppoota kohtaan kaunaa kantavan Testin. Mitään suurta tai sydäntäsärkevää taustatarinaa ei tällä ottelulla ollut. Test ja Booker T olivat olleet ne miehet, jotka veivät BODilta joukkuevyöt, ja muutenkin tämä Testin ja Kanen feud oli ikään kuin Booker T vs. Undertaker -kuvion sivutuote.

No nyt täytyy myöntää, että olen todella positiivisesti yllättynyt. Huolimatta Test- ja Kane-markituksestani minunkin oli vaikea suhtautua tähän otteluun koviin suurella odotuksella. Tämä kuulosti juuri sellaiselta unifestivaalilta, jota ei yksikään ppv tarvitsisi. Johan meillä oli viime ppv:ssä se kamala BOD vs. KroniK, eikö se riitä? Kaikeksi yllätykseksi pelkoni oli kuitenkin turhaa, sillä lyhyen hitaan alun jälkeen tämä homma lähti ihan oikeasti hienosti käyntiin! Test ja Kane olivat päättäneet osaavansa oikeasti brawlata tarpeen tullessa, ja lopputuloksena oli tosissaan aika viihdyttävää menoa. Toki nyt pitää pystyä pitämään realiteetit mielessä. Ei tässä tietenkään puhuta mistään hienosta tai edes erityisen hyvästä ottelusta, mutta ehdottomasti kuitenkin ihan kivasta, mikä on todella paljon enemmän kuin saatoin odottaa. Jos nämä kaverit vetävät yli 10 minuutin ottelun niin etten kyllästy missään vaiheessa, ovat he hoitaneet brawlauspestinsä esimerkillisesti. Viihtyvyttä auttoi se, että molemmat esittivät ottelussa otteita, jota heiltä ei ole usein nähty. Kane tiputti Testin ulos kehästä Military Press Slamilla, Test tempaisi kaksi kertaa upean Diving Elbow Dropin, Kane läimäytteli hemmetin hienoja Powerslameja ja tarjosi koko ottelun kohokohdan iskemällä kuvankauniin Dropkickin terästuolia pitelevää Testiä päin. Hyvää työtä, pojat.

* * ½ 

Lingerie Match

Stacy Keibler vs. Torrie Wilson

Stacy Keibler ja Torrie Wilson olivat tulleet WWF:ään yhdessä ystävinä ja WCW:n edustajina. Nyt ystävyys oli historiaa, sillä nämä kaksi eivät voineet enää sietää toisiaan. Kaikki oli alkanut siitä, kun Torrie Wilson oli alkanut seurustella WWF:ää edustavan Tajirin kanssa. Stacy ei voinut sietää tällaista petturuutta, sillä hän oli itse samoihin aikoihin aloittanut Dudley Boyzien valettina. Dudley-yhteistyö tekikin Stacysta sekä vaarallisen että vajaamielisen. Hän nimittäin houkutteli Bubba Rayn pistämään Torrien pöydästä läpi Top-Rope Powerbombilla samalla, kun Torrien poikaystävä Tajiri katsoi sidottuna tätä tragediaa. Onneksi Torrie toipui vammastaan juuri sopivasti No Mercyn korville, jotta nämä kaksi voivat selvittää verisen kaunansa historian brutaaleimmassa ottelussa, Lingerie Matchissa! Kyllä, ottelumuoto tarkoitti juuri sitä, mitä ajattelit. Naiset painivat koko ottelun ainoastaan alusvaatteet yllään.

Nyt täytyy nostaa WWF:lle hattua siitä, että se oli tajunnut vihdoin, mikä on Bra and Panties -otteluiden suurin heikkous. Bra and Panties on T&A-otteluiden versio First Blood Matchista, joka on hardcore-ottelu, joka päättyy juuri kun hardcore alkaa. Bra and Panties päättyy juuri kun ottelussa alkaa olla jotain nähtävää. Nyt tätä ongelmaa ei ollut, ja kun kun kehään oli vielä valittu kaksi todella kuumaa pakkausta, ei tätä voi liikaa lähteä moittimaan, vaikka paini olikin aivan onnetonta kuraa. Ei kun hetkinen! Torrie veti tässä hienon Handspring Elbow’n. Kannattaa katsoa tämä sen takia.

½ 

WWF Intercontinental Championship
Ladder Match

Christian (c) vs. Edge

Kuten värikoodi paljastaa, Edgen ja Christianin äärimmäisen henkilökohtainen veljesfeud oli ottanut vielä yhden askeleen pidemmälle, kun Christian oli liittynyt osaksi Alliancea. Uusin loikkari paljasti kannatussuhteensa sen jälkeen, kun hän pieksi yhdessä WCW-midcardereiden kanssa Edgen backstagella. Edgen ja Christianin viha oli mennyt niin pitkälle, etteivät he tahtoneet tunnustaa toisiaan enää omiksi veljikseen. Nyt oli aika ratkaista heidän välinsä siinä ottelussa, jonka he olivat yhdessä tehneet kuuluisaksi.

Ehdottomasti upeaa spottailua ja bumppailua, jota ei voi kuin arvostaa täysillä. Upea taistelu IC-mestaruudesta, joka kertoi tikasstipulaatiollaan oikeasti hienon tarinan. Siltikään tämä ei venynyt ihan semmoiseen MOTYC-tasoon, jota olisin ehkä toivonut. Suurin ongelma oli se, että ottelu oli turhan pitkä. Alkupuolella nähtiin turhan paljon semmoista hidasta rakentelua. Toki sitä voi olla hieman tämänlaisessakin ottelussa, mutta sen ei todellakaan pitäisi olla tärkeä osa kokonaisuutta. Nyt aloin jo alkuosion aikana mietiskellä, milloin tässä päästään todellisen menon makuun. Onneksi odottelu lopulta palkittiin, koska molemmat äijät pistivät sitten kroppansa aivan täysillä likoon ottelun lähdettyä kunnolla käyntiin. Erityisesti hattua pitää nostaa siitä, kuinka hiton kovia tiputuksia korkeuksista molemmat ottivat vastaan koko ottelun ajan. Inverted DDT ja Edge-O-Matic tikkaiden päältä ovat vain pari esimerkkiä muista vastaavista hurjannäköisistä liikkeistä. Tässä oli siis juuri sopivasti sitä innovatiivisuutta ja uudenlaista menoa, jota olin näiltä kahdelta toivonut, mutta ei tämä tosiaan silti RVD/Hardy-ottelun tasolle yllä. Kunnianosoitus täytyy myös antaa lopetusta edeltäneelle todella karulle bumpille.

* * * * 

WWF Tag Team Championship

Dudley Boyz (c) vs. Big Show & Tajiri

Dudley Boyz hallitsi edelleen WWF:n joukkuevöitä, ja tällä kertaa he saivat vastaansa jo Unforgivenissä heitä vastaan asettuneen Big Show’n. Pikkumiesten kanssa taggailemiseen tykästynyt Show oli tällä kertaa valinnut joukkuekaverikseen Tajirin, sillä Unforgivenissä hänen kanssaan otellut Spike ei ollut tänään esiintymiskunnossa. Show tahtoikin siis osittain kostaa Dudley-kaksikolle heidän velipuolensa puolesta. Tajirilla taas oli ollut omat kaunansa Dudleyiden kanssa siitä lähtien, kun Bubba Ray pisti Tajirin tyttöystävän Torrie Wilsonin pöydästä läpi.

Jo toinen selvä positiivinen yllätys. Tämä oli juuri sellainen fillermäinen joukkuemestaruusottelu, jonka ajattelin yltävän tuttuun ja turvalliseen tv-ottelutasoon. Siltä tilanne näyttikin ensin, ja odotin jo ottelun puolivälissä, että homma hoidettaisiin perinteisellä kaavalla suht nopeasti pakettiin. Toisin kuitenkin kävi, ja samalla ottelu nosti selvästi profiiliaan. Ottelun ehdottomasti kirkkain tähti oli Tajiri, joka sai myös molemmat Dudleyt näyttämään oikein hyvältä. Tajiri veti huimia loikkia, potkuja ja DDT:itä ja tarjoili toki perinteiset Mistit ja Tarantulatkin. Lopussa huomasin oikeasti jännittäväni ottelun lopputulosta. Tajiri on tähänastisella WWF-urallaan hoitanut hommansa todella kunniakkaasti. Tämä oli varmaan parasta, mitä tällaisesta turhahkosta väliottelusta voi näin erilaisilla ottelijoilla saada aikaan.

* * ½ 

Singles Match

Booker T vs. Undertaker

Tämä oli siis se semi-ME-feud, jonka sivupolkuna aikaisemmin nähty Kane vs. Test -kuvio oli syntynyt. Toisaalta täytyy todeta, että eipä tälläkään ottelulla tuntunut olevan taustallaan mikään erityisen huima juonikuvio. Booker T oli yksinkertaisesti raivoissaan siitä, kuinka hän oli tippunut ulos WCW:n päämestaruuskuvioista ja kirkkaimmasta ME-skenestä, ja hän päätti korjata asian käymällä WWF:n top dogin kimppuun. Booker T ja Test olivat voittaneet joukkuevyötkin BODilta, ja Booker T oli jo selättänyt Undertakerin, joten WCW:n kärkinimi oli lievästi niskan päällä tässä mittelössä. Niinpä Undertakerille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suostua Bookerin esittämään haasteeseen.

Pelkäsin suuresti ennen tätä ottelua Booker T:n puolesta, koska tähän mennessä jokainen Undertakerin kanssa tämän Invasion-kuvion aikana feudannut WCW-painija oli saanut kokea totaalisen persraikauksen. Kysykää vaikka DDP:ltä, Kanyonilta tai KroniKin pojilta (tai Laitelan Kallelta), miltä se tuntuu. En voinut siis olla pelkämäättä sitä, että Bookerilla on sama kohtalo edessään. Onneksi pelkoni osoittautuivat taaskin tämän illan aikana turhiksi, ja bonuksena oli myös mukavaa huomata, että itse ottelukin oli oikein hyvää menoa. Oli oikeasti todella virkistävää ja raikasta nähdä Undertakerilta tasaväkinen ottelu, jossa vastustaja näytti välillä oikeasti ’Takeria paremmalta. Lisäksi UT tuntui olevan taas motivoituneempi kuin kuukausiin ja tempaisi oikeasti hienoja liikkeitä, kuten vaikuttavat Arm Twistit ja järisyttävän Running DDT:n. Booker puolestaan teki töitä tosi paljon koko ottelun ajan, ja sai pidettyä tämän oppikirjamaisen entertainment-brawlauksen juuri sillä tasolla kuin tältä sopi odottaakin. Lopetuskin toimi hyvin. Kokonaisuutena oikein toimiva ja viihdyttävä semi-ME, vaikkei tässä mitään todella erityistä ollutkaan. Hyvä suoritus.

* * * 

WCW Championship

The Rock (c) vs. Chris Jericho

Tähän oli tultu. Kaksi WWF:ää edustavaa järisyttävän suurta yleisönsuosikkia oli vastakkain, sillä heidän egonsa olivat niin isot, etteivät nämä kaksi mahtuneet samaan tilaan samaan aikaan. Kaikki sai alkunsa siitä, kun Jericho yritti auttaa Rockia Alliancelaisia vastaan käydyssä joukkueottelussa, mutta auttamisen sijaan hän täräyttikin Rockia kalloon terästuolilla. Rock ei uskonut Jerichon selityksiä vahingosta, vaan sanoi, että Jericho tempaisi häntä tahallaan kaaliin, koska Jericho on hänelle ja hänen menestykselleen kateellinen. Y2J ei lähtenyt kuuntelemaan tällaisia syytöksiä ollenkaan, vaan hän vastasi verbaaliseen hyökkäykseen fyysisesti pieksemällä Rockin backstagella maahan. Seuraavaksi Jericho voitti ykköshaastajuuden WCW-vyöhön, ja sen jälkeen näiden kahden yhteistyöstä olikin aivan turha puhua. Nämä kaksi eivät voineet sietää toisiaan, ja he tahtoivat tehdä selvää toisistaan. Useaan kertaan ennen tätä ottelua Rock promotti siitä, kuinka Jericholla ei yksinkertaisesti ollut sitä vaadittavaa factoria, jotta hänestä voisi koskaan tulla päämestari ja firman ykkösnimi painimaailmassa.

Lopun buukkaus Stephanie-sekaantumisineen oli vähän turha ja ärsyttävä, mutta edes se ei pilannut (kovin pahasti) sitä hemmetin hienoa fiilistä, jonka tämä ottelu jätti. Tämä ottelu oli se, mitä olen aina kaivannut. Pitkä, rehti, helkkarin viihdyttävä ja ennen kaikkea tasaväkinen huipputaistelu Jerichon ja Rockin välillä. Jericho ei näyttänyt yhtään Rockia huonommalta vaan oli aivan tasaväkinen vastustaja tälle – toisin kuin miesten joissain myöhemmissä kohtaamisissa. Tämä oli kaikkea sitä, mitä sopi toivoa. Hieno tunnelma, mahtava tarina ja oikeasti molemmat olivat aivan täysillä mukana ottelussa. Jericho veti upean Hurracanranan ja Rock puolestaan Rock Bottomin selostuspöydän läpi. Jos loppu vain oltaisiin vielä osattu pitää yksinkertaisena ja puhtaana, olisi tämä ollut epäilyksettä MOTYC-kaliiberia. Nyt tämä nousee kiistatta huippuotteluiden kastiin, mutta ei tänä kovatasoisena vuotena aivan listan kärkeen. Ehdottomasti silti illan paras ottelu, jossa oli vieläpä yllättävä päätös.

* * * * 

WWF Championship
No DQ Match

Steve Austin (c) vs. Kurt Angle vs. Rob Van Dam

Steve Austinin ja Kurt Anglen välinen vihanpito ei ollut päättynyt Unforgiveniin, jossa Angle oli täyttänyt WWF-fanien toiveet voittamalla WWF-mestaruuden toista kertaa urallaan. Anglen ja WWF:n ilo jäi nimittäin lyhyeksi, sillä Unforgiveniä seuranneessa Raw’ssa nähtiin Austinin vaatima rematch, jossa Austin voitti mestaruuden takaisin itselleen, kun WWF:n comissionerina toiminut William Regal liittyi Alliancen puolelle auttaessaan Austinin voittoon ottelussa. Regal nimitettiin Alliancen comissioneriksi, ja Linda McMahon palkkasi WWF:n puolelle samaan tehtävään Mick Foleyn, joka oli erotettu kyseisestä hommasta edellisvuoden lopulla.

Mestaruusvoitosta huolimatta Austinin tilanne ei ollut kovin valoisa, sillä tämä vainoharhainen Alliancen pukuhuonejohtaja huolehti Anglen lisäksi myös Alliance-kumppanistaan Rob Van Damista. RVD oli nimittäin noussut koko ajan suurempaan suosioon Alliancen keskuudessa, ja osa porukasta alkoikin pitää häntä uutena pukuhuonejohtajana. Tätä Austin ei voinut sietää, ja hän antoi RVD:lle selvän ultimaattumin: RVD on joko Austinin puolella, tai sitten hän on Austinia vastaan. Tilannetta pahensi se, että Comissioner Foley oli huomannut Alliancessa kytevän kriisin ja buukannut NM:ään tämän Triple Threatin. RVD otti kuitenkin Austinin neuvosta vaarin ja auttoi Raw’ssa käydyssä ottelussa Austinia saapumalla paikalle ja iskemällä Five Star Frog Splashin Kurtille… Kunnes kaikki kääntyi ppv:tä edeltävässä Raw’ssa päälaelleen. RVD nimittäin saapui areenalle limusiinissa, josta astui myöhemmin illan aikana ulos WWF-johtaja Vince McMahon, joka oli ollut parin kuukauden ajan poissa ruudusta. Kaikki olivat ymmällään tilanteesta: oliko RVD loikannut WWF:n puolelle? Austin raivostui Van Damille täysin, ja RVD palautti palveluksen iskemällä Austinille Five Star Frog Splashin kesken illan ME:n. Samalla kehäalueelle käveli Vince McMahon, joka teki RVD:n kuuluisan tauntin ja antoi näin kaikkien ymmärtää, että he ovat samalla puolella. Mikä on totuus?

Suurimman kritiikin tämän ottelun osalta voi kohdistaa siihen, että tämä sai liian vähän aikaa. Tiesin jo ottelun alkaessa ja kelloon katsoessa, että tämä tulisi etenemään todella nopeasti siihen hurjaan rymistelyvaiheeseen, jossa tarjolla on tauotonta bumppausta ja spottailua. Ehkä tässä ottelussa olisi ollut ihan kiva nähdä se rauhallisempikin vaihe, mutta toisaalta taas tuo rymistelyosuus oli vain niin viihdyttävä katsottavaa, että ei tästä ottelusta voinut kuin tykätä. RVD täräyttää taas ihan uskomattomia high flying -liikkeitä, Angle aivan jumalattoman hienoja Suplexeja, ja Austin hoitaa vain brawlauksen ja bumpin ottamisen kuninkaallisen hyvin. Kokonaisuutena todella viihdyttävä ryminä, joka rauhallisemmalla alulla, pidemmällä ajalla ja lopun turhan ylibuukkauksen poisjättämisellä olisi ollut huippuottelu. Hauskaa, kuinka jännitin lopussa lopputulosta, vaikka olin voittajasta aivan varma.

* * * ½ 


Vuoden huonoimman WWF-ppv:n jälkeen otettiin taas selvästi askel oikeaan suuntaan. Toki tässäkin pitää huomioida se, että puolet otteluista ei ylittänyt edes sitä kriittisenä pitämääni kolmen tähden rajaa. Kun tarjolla ei ollut mitään muutakaan todella poikkeuksellista tai erikoista, ei jo pelkästään näiden syiden takia voida puhua mistään huipputapahtumasta. Toisaalta sitten taas usea ottelu yllätti positiivisesti, tarjolla oli kaksi huipputason ottelua, ja mikään osuus ei ollut oikeasti paskaa. Kokonaisuus oli siis sen verran vahva, että on tämä kiistatta Hyvä ppv, mutta tänä vuonna taso on niin korkea, että Hyvä ppv ei vielä pääse huippusijoille.

Wikipedia: WWF No Mercy 2001

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 25.11.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF Unforgiven 2001

Next post

Arvio: WWF Rebellion 2001

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.