1992ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF Royal Rumble 1992

Päivämäärä: 19.1.1992

Sijainti: Albany, New York (Knickerbocker Arena)

Yleisömäärä: 17 000

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Selostushommissa tässä tapahtumassa Gorilla Monsoon ja Bobby ”The Brain” Heenan, jotka olivat aivan liekeissä.

Tag Team Match

The New Foundation vs. The Orient Express

royal rumble 92 orient express new foundation

Mr. Fujin manageroima The Orient Express (Pat Tanaka ja Kato) ei juurikaan PPV-matseilla juhlinut, mutta kun he kehään pääsivät, tulos oli lähes poikkeuksetta hyvin laadukasta. Royal Rumble 1991:n avausottelussa he kohtasivat The Rockersin yhdessä kovimmista WWF:ssä nähdyistä tag-matseista koskaan, ja nyt kaksikko sai taas oikeuden korkata Royal Rumblen. Tällä kertaa heitä vastassa oli The New Foundation eli Owen Hartin ja Jim ”The Anvil” Neidhartin muodostama parivaljakko. Kun The Hart Foundation (Jim Neidhart ja Bret Hart) hajosi WrestleMania VII:n jälkeen, Neidhart oli pitkään aika hukassa. Välillä häntä nähtiin selostamossa ja välillä painimassa yksilöottelijana, mutta menestys ei ollut kovinkaan huimaa. Nyt hänet kuitenkin iskettiin yhteen ”The Rocket” Owen Hartin eli Bret Hartin pikkuveljen kanssa, ja tarkoituksena oli hakea jotain samanlaista kuin alkuperäinen The Hart Foundation oli ollut. Samalle tasolle tämä uusi Foundation ei tietenkään päässyt, mutta oikein mainiosti sekin kyllä toimi.

Tämä oli Owen Hartin ensimmäinen esiintyminen PPV:ssä omalla nimellään; tätä aiemmin hän oli ollut mukana joissakin 1980-luvun maksulähetyksissä Blue Blazer -nimisenä painijana. Itse ottelu oli oikein viihdyttävä 17-minuuttinen vääntö. Ei tietenkään vetänyt vertoja Orient Expressin ja Rockersin matsille, mutta hyvin sulavaa ja nopeatempoista joukkuepainia kuuman yleisön kera.

* * *

WWF Intercontinental Championship

The Mountie (c) vs. Roddy Piper

Bret Hart nousi WWF:n Intercontinental-mestariksi SummerSlamissa 1991 ja pysyi mestarina melkein tähän tapahtumaan saakka, kunnes hävisi vyönsä The Mountielle 17. tammikuuta 1992 eli vain kaksi päivää ennen Rumblea. ”Rowdy” Roddy Piper oli varsin mielenkiintoinen tapaus siinä mielessä, että vaikka hän oli ollut enemmän tai vähemmän aktiivisesti WWF:ssä vuodesta 1984 lähtien, hän ei ollut pitänyt hallussaan ainuttakaan mestaruusvyötä. Tämä toi mukavan lisämausteen otteluun, kun varmasti jokainen yleisössä halusi Piperin voittavan vyön; selostuskaksikkokin sai tästä mukavasti puhetta aikaiseksi. Ottelu ei kyllä kovin hyvää painia tarjonnut, mutta onneksi pituuttakaan ei hirveästi ollut.

* +

Tag Team Match

The Bushwhackers vs. The Beverly Brothers

royal rumble 92 bushwhackers beverly brothers

Ja sitten päästiinkin otteluun, joka on yksi järkyttävimmistä näkemistäni matseista. The Bushwackers oli yksi kauheimmista tiimeistä koskaan, ja nyt he ”pääsivät” painimaan lähes viisitoista minuuttia! Eikä vastassa ollut sellainen tiimi, joka olisi jaksanut pitää kiinnotusta yllä. Pureskelua, nuoleskelua ja yleistä sekoilua – siinä tämän matsin tapahtumat. Tilannetta ei ainakaan yhtään parantanut se, että Bushwhackersin kulmauksessa oli joku satunnainen koomikko, joka oli olevinaan kovinkin hauska. Hyi.

DUD

WWF Tag Team Championship

The Legion of Doom (c) vs. The Natural Disasters

Jos edellinen ottelu oli kauheaa katsottavaa, niin eipä meno tässä mestaruusottelussa juurikaan parantunut. Natural Disasters (Earthquake ja Typhoon) oli toki hieman parempi joukkue kuin Bushwhackers, mutta eivät hekään tässä ottelussa juuri muunlaista reaktiota keränneet kuin boring-huutoja. Legion of Doom oli edelleen todella suosittu, vaikka heidän WWF-aikansa huippuhetket olivat jo takana päin, mutta eivät hekään yleisöä tai minua saaneet tästä ottelusta kiinnostumaan. Hemmetin tylsää menoa lähes kymmenen minuuttia.

DUD

WWF Championship
Royal Rumble Match

royal rumble match 1992 ric flair

Hulk Hogan oli voittanut WWF:n mestaruuden takaisin itselleen The Undertakerilta This Tuesday in Texas -tapahtumassa joulukuussa 1991, mutta koska ”Nature Boy” Ric Flair oli jälleen sekaantunut mestaruusottelun kulkuun, Hoganin voitto päätettiin mitätöidä – ja vyö pantiin pelin tässä Royal Rumble -ottelussa. Se oli yksi parhaimmista WWF:n tekemistä päätöksistä pitkiin aikoihin. Tuloksena oli nimittäin kaikkien aikojen paras Royal Rumble -matsi ja jopa yksi kaikkien aikojen parhaimmista otteluista WWF:n historiassa ylipäätään.

Ottelun päätarina oli se, miten Ric Flair selviää, kun hän joutui tulemaan kehään jo kolmantena osallistujana. Flair ja selostaja Bobby ”The Brain” Heenan olivat Nature Boyn debyytistä alkaen mainostaneet, että NWA-legenda Flair on ”oikea” maailmanmestari. Nyt hänellä oli sitten mahdollisuus todistaa nuo puheet todeksi WWF:ssä. Heenanin ja Gorilla Monsoonin otteluselostus on myös yksi parhaista ikinä. Ottelu oli suunniteltu niin paljon fiksummin kuin mikään muu Rumble-matsi koskaan aikaisemmin tai koskaan myöhemmin. Kaikki tapahtumat toimivat niin täydellisesti, ja kehässä jokainen painija yritti koko ajan eliminoida jotakuta – mitään ylimääräistä makoilua ei näkynyt. Oli yllättäviä eliminointeja, hienoja taistelupareja, kaikkea. No okei, yksi tilanne ei aivan täydellinen ollut, sillä Randy Savagen, The Undertakerin ja Jake Robertsin välillä nähty hetki aiheutti hieman sekaannusta, mutta ei se kuitenkaan matsin tasoon lopulta mitenkään vaikuttanut. Kaikkien aikojen Royal Rumble – katsokaa heti, jos ette ole sitä vielä tehneet!

* * * * *

Eivät nuo huonot matsit enää sen jälkeä paljoa haittaa, kun katsoo tuon klassikko-ottelun heti niiden perään. Legendaarista!

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 15.7.2010.

Lisää...
Juho Kyynäräinen

Juho Kyynäräinen

Previous post

Arvio: WCW WrestleWar 1990

Next post

Arvio: WWF Royal Rumble 1996

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.