1988ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF SummerSlam 1988

Päivämäärä: 29.8.1988

Sijainti: New York City, New York (Madison Square Garden)

Yleisömäärä: 20 000

Katso tapahtuma WWE Networkista!

WWF:llä oli kalenterissa jo kolme suurta tapahtumaa (Survivor Series, Royal Rumble ja WrestleMania), mutta kesälle tarvittiin vielä yksi supertapahtuma, joten nyt oli SummerSlamin aika tehdä debyyttinsä. Selostajinamme tapahtumassa toimivat Gorilla Monsoon ja ”Superstar” Billy Graham. Graham kuulosti pelottavan paljon Dusty Rhodesilta. Itse en pidä tätä kovinkaan positiivisena asiana. Ei Graham nyt kuitenkaan samalla tavalla ärsyttänyt kuin Vincent K. McMahon.

Tag Team Match

The British Bulldogs vs. The Fabulous Rougeaus

Ensimmäisen SummerSlamin avaajana nähtiin kahden laatujoukkueen laatukohtaaminen. Rougeaus ei nyt tietenkään ollut Bulldogsin tasoinen joukkue, mutta he pystyivät oikein hyvään peruspainiin ja todella hyviin otteluihin, jos saivat vastaansa vaikkapa nyt Davey Boy Smithin ja Dynamite Kidin tasoisen joukkueen. Nyt Rougeaun veljekset olivat myös vihdoin pahiksia, sillä he eivät todellakaan sopineet hyviksiksi. Yleisö oli ottelussa todella kuumana, kuten openerissa pitääkin olla. Ottelu eteni aika lailla sillä perinteisellä tag-ottelun kaavalla, mutta silti se pysyi koko kestonsa ajan erittäin mielenkiintoisena. Dynamite Kid oli ottelun työjuhta, mutta Davey Boy oli se, joka buukattiin todella vahvaksi. Taisi olla WWF:lle jo tässä vaiheessa selvää, että Smith on se, josta tulevaisuudessa tulee kova nimi myös yksilönä. Lopetus oli vähän niin ja näin.

* * *

Singles Match

Bad News Brown vs. Ken Patera

6

Tämä oli Bad News Brownin PPV-debyytti. Brown oli hyvin mielenkiintoinen painija, sillä hän oli kohtalaisen iso kaveri mutta liikkui silti kehässä todella näpsäkästi ja teki tyylikkäitä liikkeitä. Bad News voitti muuten Montrealin olympiakisoissa vuonna 1976 judossa pronssia, joten kyseessä oli ihan aikuisten oikeasti kova atleetti. Olympiapronssimitalisti sai tässä ottelussa vastaansa toisen olympiakävijän, sillä Ken Patera oli edustamassa jenkkejä painonnostossa vuoden 1972 olympialaisissa Saksassa. Painikehässä nämä kaverit olivat kuitenkin aivan eri tasoa toistensa kanssa, sillä Ken Paterasta ei siellä ollut oikein mihinkään. Ei tämä ottelu kyllä Browniltakaan aivan putkeen mennyt, sillä molemmat äijät kämmäilivät aika paljon liikkeiden kanssa, ja välillä ottelu oli aika surkuhupaisaa katsottavaa. Hidasta tappelua mokien kera, ei kovin hyvä. Lopetukselle kyllä markkasin.

½

Singles Match

Junkyard Dog vs. Rick Rude

Sitten päästiin otteluun, joka ei etukäteen kuulostanut kovinkaan hyvältä. Kuten on moneen kertaan tullut todettua, niin Junkyard Dogin uran huippuhetket olivat 1980-luvun alussa ja Ruden vasta tulossa 1990-luvun alussa. Rude olisi todellakin tarvinnut laatupainijan kantamaan ottelua, kuten Steamboat teki Rumblessa, mutta nyt kun hän sai vastaansa motivaationsa menettäneen Junkyard Dogin, niin ei tällä matsilla ollut mitään toivoa. Tämä matsi oli sitä paitsi enemmänkin vain Ruden ja Jake ”The Snake” Robertsin feudin kehittelyä, ja Junkyard Dog nyt vain sattui olemaan tässä mukana. Hidasta ja tylsää menoa.

½

Tag Team Match

The Bolsheviks vs. The Powers of Pain

Show’n neljännessä ottelussa kokeneen Nikolai Volkoffin ja hänen neukkukaverinsa Boris Zhukovin muodostama kaksikko sai vastaansa The Barbarianin ja The Warlordin joukkueen, joka oli kovaa vauhtia kiitämässä kohti WWF:n tag-divarin huippua. Naamansa maalanneet tag teamit olivat tässä vaiheessa kovassa huudossa, sillä NWA:n puolella Road Warriors oli kovin juttu ikinä, ja WWF:ssä joukkumestareina häärivät Ax ja Smash. Nyt tähän joukkoon oli siis matkalla The Powers of Pain. Harmi vain, että The Warlord oli umpisurkea kehässä. Noh, onneksi The Barbarian sen sijaan hemmetin kova äijä. Mutta joo, tämä oli siis Powers of Painin näytöstä, eikä se erityisen viihdyttävää ollut, mutta kesto oli sen verran sopiva, että ei tässä tylsistymään ehtinyt.

*

WWF Intercontinental Championship

The Ultimate Warrior vs. The Honky Tonk Man (c)

5

The Honky Tonk Man oli noin kuukausi takaperin ohittanut Pedro Moralesin pisimpään Intercontinental-mestaruutta pitäneenä painijana. Honky Tonk Manin mestaruuskauden pituus oli nyt jo 454 päivää. Hänen piti alun perin puolustaa mestaruuttaan Brutus ”The Barber” Beefcakea vastaan, mutta koska Brutus ei voinut (juonikuvioiden mukaan) loukkaantumisen takia otella, teki Honky Tonk Man avoimen haasteen, jonka siis The Ultimate Warrior otti vastaan. Itse matsista ei voi hirveästi mitään kertoa, kun kestoa oli about puoli minuuttia. Yksi varmastikin 80-luvun legendaarisimmista WWF-hetkistä.

½

Singles Match

Dino Bravo vs. Don Muraco

Jaahas, erittäin odotettu uusinta WrestleManiasta! Tai sitten ei. Bravo ja Muraco vetivät WrestleManiassa kauhean ottelun, ja nyt he saivat mahdollisuuden tehdä sen myös SummerSlamissa. Onneksi tällä kertaa pituutta oli leikattu pois reilusti. Ottelu, jonka olisi voinut hyvillä mielillä jättää pois koko kortista.

DUD

WWF Tag Team Championship

The Hart Foundation vs. Demolition (c)

2

Ja sitten illan toinen ja samalla myös viimeinen mestaruusottelu. Demolition voitti tag-mestaruuden WrestleManiassa, ja nyt he saivat vastaansa hyvikseksi muuttuneen The Hart Foundationin. Ottelun työnjako oli hyvin selvä – The Hart Foundation teki paljon työtä, Demolition ei niinkään. Tästä huolimatta ottelusta tuli loppujen lopuksi ihan menettelevä vääntö. Yleisö oli kuumana, ja matsissa nähtiin tulisia vaihtoja sun muita mukavia juttuja. Bret ja The Anvil eivät kuitenkaan olleet vielä aivan omillaan hyviksinä, vaikka yleisö heitä toki rakastikin.

* *

Singles Match

The Big Bossman vs. Koko B. Ware

Nyt oli vuorossa The Big Bossmanin PPV-debyytti. Bossman oli tässä vaiheessa vielä hyvin nuori, vihreä ja reilusti lihavampi mitä esimerkiksi toisen WWF-kautensa aikana. Ei Bossmanista ikinä hyvää painijaa tullut, mutta selvästi parempi kyllä verrattuna siihen, mitä hän tässä vaiheessa oli. Isoa poliisimiestä vastassa oli Koko B. Ware, joka oli oikein kelvollinen painija, vaikkei sitä aina päässyt näyttämään. Voisi melkeinpä sanoa, että tämä ottelu oli tämän tapahtuman positiivisin yllätys, sillä tämä oli oikeasti kelvollinen ja jopa jännittäväkin matsi! Bossmanin paini oli toki puutteellista, eikä tässä varsinaisesti mitään erityistä nähty, mutta siltikin se jaksoi viihdyttää alusta loppuun.

* * ½

Singles Match

Hercules vs. Jake Roberts

Sekä Roberts että Hercules saivat edellisistä PPV-otteluistaan huonoimmat mahdolliset arvosanat, eikä arvio tälläkään kertaa paljoa parempi ole. En oikein tiedä, mitä tästä matsista pitäisi tarinoida, sillä ei tästä oikein jäänyt mitään muuta mieleen kuin että se oli hyvin tylsä. Kestoa ottelulla oli kymmenen minuuttia, joten kai jotain muutakin olisi pitänyt mieleen jäädä, mutta ei niin ei.

½

Tag Team Match
Special Referee: Jesse Ventura

The Mega Bucks vs. The Mega Powers

4

André the Giantin ja Hulk Hoganin feudi oli jatkunut jo reilusti yli puolitoista vuotta, Ted DiBiasekin oli jo ollut liki vuoden mukana tässä kuviossa, ja WrestleManissa myös Randy Savage työnsi nokkansa mukaan. Hogan ja Savage olivat kiistatta kaksi WWF:n suosituinta painijaa ja yhtä kiistatta voidaan sanoa, että Million Dollar Man ja André olivat kaksi vihatuinta. Tähän soppaan kun vielä lisätään se, että Jesse ”The Body” Ventura toimi ottelun tuomarina, niin kasassa oli aikamoinen pääottelu – vai mitä? Ainakin paikalla olleen yleisön mielestä asia oli näin, sillä yleisö kävi kuumana koko ottelun ajan. Kaikkien onneksi Andrén rooli ottelussa oli suunniteltu hyvin, joten hän pysyi pääasiassa vaihdossa, kun DiBiase hoiti kaiken työn. Savagen ja Million Dollar Manin paini oli tuttuun tapaan erittäin laadukasta, ja kyllähän se Hogankin oman roolinsa toimivasti hoiti. Ottelun lopetus tuli aikamoinen yllätyksen kautta, mutta varsin positiivisen yllätyksen.

* * *

Neljä vähintään kahden tähden ottelua ja ainoastaan yksi suutari on aika hyvä saldo 80-luvun WWF:ssä. Lisäksi täytyy vielä muistaa, että Ultimate Warrior vs. Honky Tonk Man on aika legendaarinen ”matsi”, joten kyllä tämä SummerSlam kokonaisuudessaan jäi kevyesti positiivisen puolelle.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 17.11.2009.

Lisää...
Juho Kyynäräinen

Juho Kyynäräinen

Previous post

Arvio: WWF Royal Rumble 1988

Next post

Arvio: WWF Survivor Series 1988

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.