1989ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF SummerSlam 1989

Päivämäärä: 28.8.1989

Sijainti: East Rutherford, New Jersey (Meadowlands Arena)

Yleisömäärä: 20 000

Katso tapahtuma WWE Networkista!

Selostajina tässä SummerSlamissa toimivat Tony Schiavone ja Jesse ”The Body” Ventura. Voi, missä oli Gorilla Monsoon…

Tag Team Match

The Brain Busters vs. The Hart Foundation

Historian toisessa SummerSlamissa jatkettiin ensimmäisen SummerSlamin aloittamaa ”perinnettä”: avausmatsissa nähdään hyvää joukkuepainia. Nyt vastakkain asettuivat Arn Andersonin ja Tully Blanchardin muodostama The Brain Busters sekä Bret Hartin ja Jim Neidhartin The Hart Foundation. Kyseessä olivat kiistatta tuon hetken kovimmat joukkueet WWF:ssä. Mielenkiintoisen tästä ottelusta teki se, että Anderson ja Blanchard olivat tag-mestareita, mutta vyöt eivät olleet kuitenkaan pelissä tässä ottelussa. En vieläkään ole ymmärtänyt, miksei tämä ottelu ollut mestaruusmatsi. Juonikuvioissa tilanne selitettiin niin, että ottelu oli jo lyöty lukkoon ennen kuin The Brain Busters voitti tag-mestaruuden.

Ensimmäisen SummerSlamin avaaja oli kolmen tähden hyvä joukkuottelu, mutta tämä oli jotain paljon enemmän – yksi kaikkien aikojen kovimmista 2 vs. 2 -otteluista WWE:ssä. Kovin paljoa moitittavaa tästä ei löydy. Kehäpsykologian ja tag-painin lähes täydellinen hallinta – siinä tämän ottelun avainsanat. Jos kehäpsykologia on kunnossa, myös yleisö on kuuma, ja niin oli tässäkin tapauksessa. Tunnelma olisi tietenkin voinut olla vieläkin korkeampi, jos mestaruusvyöt olisivat olleet pelissä. Mutta siis, joukkuepainia parhaimmillaan!

* * * *

Singles Match

The Honky Tonk Man vs. Dusty Rhodes

1

Dusty Rhodes oli ”siellä toisella puolella” yksi kovimmista nimistä, mutta nyt hän oli vaihtanut osoitteensa Vince McMahonin alaisuuteen. WWF:ssä Dustya ei buukattu minään uskottavana supertähtenä, vaan enemmänkin huumorihahmona. Eipä niillä hänen painiasusteillaan kyllä ikipäivänä olisi voinut mikään uskottava pääottelija olla. Dusty on aina ollut minulle jotenkin vastenmielinen painija. En pidä hänen painistaan, en promoistaan, en mistään. Mutta joo, Rhodes sai siis PPV-debyytissään vastaansa The Honky Tonk Manin. Päälimmäisenä ottelusta jäi mieleen, että se oli aivan liian pitkä. Matsissa ei tapahtunut juuri mitään, molemmat painivat laiskasti, yleisöä ei kiinnostanut. Hyvin tylsä ottelu.

½

Singles Match

Mr. Perfect vs. The Red Rooster

No niin, sitten olikin taas aika palata laatupainijoihin, kun kehään saapuivat edelleen voittamaton Mr. Perfect ja Terr… anteeksi, The Red Rooster. Tässä ottelussa oli hieman samanlaiset lähtökohdat kuin Perfectin WrestleMania-ottelussa. Hän sai nytkin vastaansa taitavan painijan, joka paini komediahahmona. WrestleManiassa Perfect ja Blazer vetivät mainion ottelun, mutta tästä ei kuitenkaan sellaista tullut. Tähän vaikutti hyvin suuresti se, että Rooster rikkoi jalkansa kesken kaiken, ja ottelu loppui hyvin nopeasti ennen aikojaan. Höh.

*

6-Man Tag Team Match

 Tito Santana & The Rockers vs. Rick Martel & The Fabulous Rougeaus

2

Laatupainijoilla jatketaan. Rick Martel ja Tito Santana ottelivat vielä WrestleManiassa joukkueena, mutta se ei mennyt täysin putkeen, sillä Martel muuttui pahikseksi kesken kaiken jättäen Santanan yksin kehään. Vaikka Strike Force oli oikein hyvä joukkue, niin tämä oli kuitenkin positiivinen asia, sillä Martel oli pahiksen roolissa paljon luonnollisempi kuin sankarina. Kuten olettaa sopii, niin matsissa keskityttiin hyvin paljon tuohon Martelin ja Santanan vihanpitoon, joten Rougeaus ja Rockers jäivät hieman taka-alalle. Ottelu oli oikein mukavaa painia alusta loppuun asti, mutta jotenkin näiltä painijoilta olisi voinut hieman enemmänkin odottaa. Ei pitäisi valittaa, kun näkee kolmen tähden ottelun 80-luvun WWF:ssä, mutta potentiaalia olisi ollut parempaankin. Yleisö oli kuuma koko matsin ajan.

* * *

WWF Intercontinental Championship

The Ultimate Warrior vs. Rick Rude (c)

Sitten vuoron sai illan ainoa mestaruusottelu ja samalla se show’n toiseksi hypetetyin kohtaaminen. Ruden ja Warriorin feudihan sai alkunsa jo vuoden alussa, ja he kohtasivat WrestleManiassa, jossa Rude voitti Bobby ”The Brain” Heenanin avustuksella Warriorilta Intercontinental-mestaruuden. Nyt oli uusintaottelun aika. Heidän WrestleMania-ottelunsa oli mielestäni about kahden tähden koitos, mutta nyt he laittoivat selvästi paremmaksi. Ei sitä ihan helppo ole uskoa, mutta Rick Rude ja The Ultimate Warrior painivat kolmen tähden ottelun. Matsi oli rakennettu loistavasti, ja tunnelma oli käsinkosketeltava – siinä kaksi suurinta syytä ottelun onnistumiseen.

* * *

6-Man Tag Team Match

André the Giant & The Twin Towers vs. Jim Duggan & Demolition

Lähes liikuntakyvytön André, uskomattoman surkea Duggan, hidas ja tylsä Demolition… Lähtökohdat otteluun eivät ole kovin hyvät, jos Akeem ja Big Boss Man ovat parhaimmat painijat. Tämä ottelu oli juuri sellainen, kuin sopi odottaa – aivan kauhea. Painijat kävivät vuorotellen vähän heiluttelemassa nyrkkiä, kunnes oli lopetuksen aika.

DUD

Singles Match

Greg Valentine vs. Hercules

3

Tämä ”ottelu” olikin sitten varsin mielenkiintoinen kokemus. Vaikka Valentine matsasi Herculesta vastaan, niin hänellä oli meneillään feudi ”Rugged” Ronnie Garvinin kanssa. Tästä syystä Garvin toimi ottelun kehäkuuluttajana. Kuuluttaessaan Valentinea kehään Garvin heitti jotain niin uskomattoman huonoa läppää, etten tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Itse ottelu oli sitten todella lyhyt, ja sen tarkoituksena oli myös lähinnä vain jatkaa Valentinen ja Garvinin feudia.

½

Singles Match

Jimmy Snuka vs. Ted DiBiase

Kyllä, ”Superfly” Jimmy Snuka teki paluun WWF:ään noin neljän vuoden tauon jälkeen. Superfly oli kuitenkin nyt jo 46-vuotias, eikä häntä enää edes buukattu minään suurena nimenä, vaikka nyt saikin DiBiasen vastaansa. Ja olihan Snuka jo fyysisesti aika paljon huonommassa kunnossa kuin vaikkapa silloin neljä vuotta aiemmin. Taas joutuu sanomaan samaa, mutta olisi ollut kiva nähdä DiBiase jossain kunnon ottelussa. Tämä kohtaaminen oli varsin mitäänsanomaton. Ottelussa ei tapahtunut juuri mitään, ja lopetus oli typerä.

*

Tag Team Match

Hulk Hogan & Brutus Beefcake vs. Zeus & Randy Savage

4

Dodiih, SummerSlamin pääottelu! Hoganin ja Savagen feudi on kaikille tuttua kamaa, mutta… mutta… ööh – Brutus Beefcake ja Zeus? Noh, heihinkin löytyvät loogiset selitykset! Beefcake oli Hoganin bestis oikeassa elämässä, joten toki hän ansaitsi paikan yhdessä vuoden suurimmista otteluista! Ja Zeus sen sijaan oli iso ja pelottavan näköinen näyttelijä, joka esitti pääpahiksen roolia Hoganin No Holds Barred -leffassa. Niin, siis Zeus oli nimenomaan näyttelijä, ei painija. Jonkun mielestä oli kuitenkin hyvä idea jatkaa Hoganin ja Zeusin elokuvassa alkanutta ”feudia” WWF:ssä. Muistutetaan nyt vielä, että Zeus oli näyttelijä, joka ei oikeasti osannut painia tippaakaan. Hänen gimmickinsä oli, että mitkään iskut eivät tehoa häneen. Hyvät lähtökohdat otteluun, eikö totta? Tämä matsi olisi voinut olla kaikkien aikojen katastrofi, mutta loppujen lopuksi tästä ei kuitenkaan sellaista tullut. Huono matsi toki, muttei katastrofi. Hogan, Savage ja Beefcake hoitivat painipuolen ja Zeus… niin. Vaikka Zeusin rooli pieni olikin, niin kyllä hän aika tehokkaasti koko matsin tuhosi. Ottelu oli myös aivan liian pitkä.

½

Päällimmäisenä tapahtumasta jäi mieleen Brain Busters vs. Hart Foundation, mutta kun kokonaiskuvaa katselee, niin oli tämä aika heikko tapahtuma.

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 7.12.2009.

Lisää...
Juho Kyynäräinen

Juho Kyynäräinen

Previous post

Arvio: WWF Royal Rumble 1989

Next post

Arvio: WWF Survivor Series 1989

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.