2001ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF Survivor Series 2001

Päivämäärä: 18.11.2001

Sijainti: Greensboro, Pohjois-Carolina (Greensboro Coliseum Complex)

Yleisömäärä: 10 142

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


Noniin, tähän sitä oli vihdoin tultu. WWF:n sota WCW:n (ja sittemmin WCW-ECW -liittouman, eli Alliancen) välillä oli alkanut alkukesästä, ja nyt se oli aika saattaa päätökseen. Kuukausien ajan WWF oli taistellut tunkeutujia vastaan ja koittanut tehdä uudestaan sen, jonka WWF oli jo kertaalleen tehnyt, eli päästää kilpailevat promootiot päiviltään. Vastavuoroisesti WCW ja ECW yrittivät nyt vihdoin lopettaa WWF:n tarinan. Tämä tilanne oli vellonut paikallaan jo kuukausien ajan, ja nyt se saisi vihdoin sen eeppisen päätöksensä, jota oli kauan odotettu.

Tässä kuviossa oli vain yksi ongelma. Kuukausien aikana WWF:ään oli saapunut monia (no, ainakin joitakin) entisiä WCW- ja ECW-painijoita, mutta lisäksi tarpeettoman moni WWF-painija oli vaihtanut vihollisen leiriin. Olen tästä jo edeltävissäkin arvosteluissani maininnut, mutta pitää nyt heti tämän arvostelun kärkeen todeta, että olen todella pettynyt siihen, kuinka tämä Invasion-kuvio hoidettiin. Aivan äärettömän pettynyt. Vielä Invasion-ppv:ssä kaikki näytti olevan aika hyvin kohdillaan. Toki olen samaa mieltä kaikkien muidenkin kanssa, että olisi ollut kiva nähdä esim. Goldberg, Sting, Rey Mysterio ja Scott Steiner mukana tässä kuviossa, mutta loppujen lopuksi WCW:n loppuaikojen ME-skene oli todella ohut, ja monet näistä alkuajan Invasion-hepuista olivat ihan korkealla midcardissa. Jos siis WWF ei halunnut käyttää silmittömiä summia isoihin tähtiin, olisi hankittuja tyyppejä siis aivan huolella voitu ruveta pushaamaan todellisina uhkina (ja pistää esim. DDP, Booker ja RVD vetonauloiksi)… Mutta mitä tekee WWF? Pistää Alliancen kaikkiin tärkeimpiin asemiin sellaisia kavereita, jotka olivat WWF:ssä jo pitkään ennen ECW:n ja WCW:n kaatumista (ja joista osa ei ole ikinä edes kyseisissä promootioissa esiintynyt) ja siirtää kaikki aidot WCW:läiset ja ECW:läiset kokonaan pois kuviosta tai ainakin paljon alkuasetelmaa heikompaan rooliin. Seuratkaapa tämän arvostelun aikana, montako aitoa ”tunkeutujaa” ppv:ssä esiintyy.

Noniin, tämän avautumisen jälkeen lienee aika aloittaa arvostelu. Selostajina viimeistä kertaa JR ja Heyman.

WWF European Championship

Christian (c) vs. Al Snow

Hyvin erikoinen tapa avata show. Christian oli siis tippunut ulos Intercontinental-kuvioista, ja sen sijaan hän oli hiljattain haalinut European-mestaruuden itselleen haltuun. Nyt hän pääsi puolustamaan sitä ensimmäisen kerran ppv:ssä, kun hän sai vastaansa Al Snow’n, jota ei ollut nähty ppv-tasolla sitten Royal Rumblen. (ECW:ssä pitkään paininut) Snow oli silti edustanut koko tämän Invasionin ajan WWF:ää, kun taas (koko ikänsä WWF:ssä paininut) Christian oli puolestaan hypännyt kesken kaiken Alliancen puolelle. Kenties tämä petturuus oli se asia, mikä sai tällä hetkellä Al Snow’n hermostumaan ppv:tä edeltävässä Heatissa ja haastamaan Christianin ylimääräiseen WWF vs. Alliance -otteluun SurSerin openerissa. Ylimielinen Christian otti haasteen vastaan ilomielin. Todellinen syy Snow’n ppv-esiintymiseen oli varmastikin se, että WWF:n Tough Enough 2 oli alkamaisillaan, ja Snow oli sen pääkouluttaja, joten Snow’n esiintyminen oli hyvää promoa ohjelmalle.

Ihan mukava aloitus show’lle. Ottelun alussa kukaan ei tuntunut välittävän Snow’sta, mutta niin vain Snow sai yleisön jälleen kerran puolelleen hienoilla otteillaan, kuten nopealla liikkumisellaan ja räjähtävällä Spinebusterillaan. Christian puolestaan hoiti oman roolinsa rutiininomaisen vakuuttavasti, joten kyllähän tätä ottelua ihan mielellään katsoi. Itse näkisin mielelläni Snow’n yhä paljon useammin ppv:issä, mutta kyllä hänen uransa alkoi vähitellen olla ohi. Ei siis mikään erityisen hieno tai suurta säväytystä aiheuttava ottelu, mutta oikein viihdyttävä ja pätevä avaus illalle.

* * ½

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 0/1

Singles Match

William Regal vs. Tajiri

Kuten Tajirin vyötäisiltä näkee, oli Japanese Buzzsaw edelleen WCW Cruiserweight -mestari. Alun perin olikin tarkoitus, että tässä viimeisen taistelun illassa olisi nähty vöiden yhdistämisottelu CW-mestari Tajirin ja LHW-mestari X-Pacin välillä. Koko homma jouduttiin kuitenkin perumaan, kun X-Pac loukkaantui juuri ennen ppv:tä. Niinpä Tajiri pistettiin ottelemaan Allianceen loikannutta comissioner Regalia vastaan. Kuten jo Rebellionin kohdalla totesin, tällä ottelulla oli sinänsä ihan oikea taustatarinakin, koska Regal oli (kayfabessa) tuonut Tajirin WWF:ään ja toiminut tämän mentorina, kunnes Regal petti koko WWF:n ja siinä sivussa myös (loppuun asti ECW:ssä painineen ja nyt WWF:ää edustavan) Tajirin luottamuksen. Mahdollisuuksia siis hyvinkin mielenkiintoiseen midcard-otteluun oli ilmassa, vaikka ennemmin tuon yhdistymisottelun olisinkin nähnyt.

Muistatteko, kun valitin Rebellionin kohdalla sitä, että näiden kahden ottelu jäi liian lyhyeksi ja että pidemmällä ajalla kaksi näin taitavaa kaveria olisi voinut saada aikaan vaikka miten kovan ottelun? No, onneksi WWF oli nyt ottanut opikseen… Tämä ottelu oli nimittäin puolet LYHYEMPI kuin Rebellionin ottelu! Kyllä, luit oikein. Lyhyempi. Ly-hy-em-pi. Mitä hemmetin järkeä oli pistää näitä äijiä ottelemaan toisiaan vastaan SurSerissä, jos heille ei viitsitä edes antaa aikaa? Mahdollisuuksia oli vaikka mihin, mutta nyt homma oli ohi kolmessa minuutissa, ja käteen ei jäänyt paljoa mitään. Toki Tajirin potkut olivat helkkarin hienoja, ja Regal osoitti tylyytensä esimerkiksi sillä Double Underhook Powerbombillaan sekä todella rajulla vuotamisellaan, mutta tästä jäi kokonaisuutena todella karvas ja ikävästi petetty fiilis. En tykännyt.

* ½ 

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 0/1

WWF Intercontinental & WCW United States Title Unification Match

Test (c) vs. Edge (c)

IC- ja US-mestaruuksien ympärillä oli käynyt taas kunnon kuhina No Mercyn jälkeen. Kuten Rebellionissa jo näkyi, Kurt Angle oli tuolloin voittanut US-mestaruuden Rhynolta. Samaan aikaan Edge huseeraasi IC-mestarina, mutta hieman Rebellionin jälkeen hän hävisi vyönsä Testille, joka otti voiton kotiin raskaalla kusetuksella. Edge ei tuota tappiota niin vain hyväksynyt, ja siitä alkoi raju vihanpito Edgen ja Testin välillä. Miehet olivat ottaneet useita kertoja yhteen rajusti, ja lisäksi raivoisa Edge onnistui voittamaan US-mestaruuden Kurt Anglelta, jotta hän pääsisi ottelemaan Testiä vastaan tässä mestaruuksien yhdistämisottelussa. Ideana oli siis se, että tämän ppv:n ME:n hävinnyt promootio katoaisi lopullisesti painimaailmasta, ja samalla saattaisivat kadota sen kaikki painijat ja mestaruudet. Niinpä sekä joukkue- että keskikorttimestaruuksien hallitsijoille järjestettiin nämä yhdistämisottelut, jossa voittajasta tulisi kiistaton mestari, ja hänelle taattaisiin varma paikka palkkalistoilla, vaikka hän olisikin edustanut hävinnyttä promootiota.

Ihan mukava ottelu, mutta ei tämä vain oikein missään vaiheessa tuntunut lähtevän käyntiin kunnolla. Vaikka olen suuri Test-mark ja iloinen hänen saamastaan pushista, täytyy myöntää, että Testin hallinta oli hetkittäin aika tylsääkin. Vaikka kaikki oli periaatteessa kunnossa, mitään erityisen säväyttävää ei nähty ennen paria viimeistä minuuttia – lukuun ottamatta Edgen rajua tiputusta turvavallin päälle. Sitten alkoikin ihan hyvä ja jännittäväksi yltynyt loppumäiskintä, joka oli tosin lähinnä finisherhuorausta. Ottelun lopetus oli taas hiukan vaisu ja jätti kokonaisuudessaan hiukan valjun fiiliksen tästä. Ihan mukava ottelu, mutta paljon enempää toivoin, koska keskikortin otteluilla oli tähän asti ollut aika kova taso.

* * ½ 

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 0/1

WWF & WCW Tag Team Title Unification
Steel Cage Match

Dudley Boyz (c) vs. Hardy Boyz (c)

Joukkuevyöt olivat pomppineet Invasion-kuvion aikana tauotta joukkueelta toiselle. Dudleyt olivat voittaneet mestaruutensa Hardyilta noin kuukausi sitten, ja Hardyt puolestaan vyönsä viimeisimpänä Testin ja Booker T:n kaksikolta. Kaikkien mestaruuspompottelujen päätteeksi oli lopulta siis päädytty siihen tilanteeseen, että nämä vuodesta 1999 lähtien toistensa kimpussa olleet joukkueet kohtasivat toisensa vielä yhden kerran joukkuemestaruuksien yhdistämisottelussa. Koska Hardyt ja Dudleyt olivat piesseet toisiaan lähes kaikilla mahdollisilla tavoilla, päätettiin tästä ottelusta tehdä Tag Team Steel Cage Match, jollaisessa nämä joukkueet eivät olleet vielä koskaan kohdanneet toisiaan. Ainiin, jos jotain kiinnosti, niin Hardyt olivat ppv:hen saapuessa WWF:n joukkuemestareita, ja Dudleyt WCW:n vastaavia. WWF:ää tämä fakta ei ainakaan tuntunut kiinnostavan, sillä sekä Howard Finkelin kuulutuksessa että sisääntulojen aikaan nähdyissä nimikylteissä Dudleyt ilmoitettiin WWF:n joukkuemestareina ja Hardyt WCW:n joukkuemestareina.

Noniin, illan ensimmäinen oikeasti hieno ja kunnolla onnistunut ottelu. Toisaalta jos tämä olisi ollut mitään muuta, olisin varmaankin kävellyt mereen, koska siinä vaiheessa tämä ppv olisi ollut täysin pilalla. Kokonaisuutena siis todella viihdyttävä ottelu muttei kuitenkaan ihan huipputasoa. Alun rauhallinen vaihe oli juuri sopivan pituinen, ja sen jälkeen päästiin niin sanottuun oikeaan meininkiin. Yllättävänkin innovatiivisia bumppeja, kuten Dudleyiden hurjat loikat, molempien Hardy-veljesten hienot häkkikiipeilyt ja Mattin iskeminen häkkiä päin niin, että tämä roikkui jaloistaan häkin yläreunasta. Kirsikkana kakun päällä tietenkin loppupuolella nähty aivan älyttömän hurja loikka Jeffiltä. Silti jäin kaipaamaan vielä jotain enemmän ja jotain vielä tuoreampaa, jotta tämä olisi yltänyt näiden joukkueiden parhaiden otteluiden tasolle. Ehkä vähitellen oli vain aika siirtyä uusien joukkuekuvioiden aikakaudelle.

* * * ½ 

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 0/2 (Stacy ei kelpaa, koska en laske managereja)

 

22 Man Immunity Battle Royal

Participants: Justin Credible, Lance Storm, Shawn Stasiak, Diamond Dallas Page, Raven, Steven Richards, Billy Kidman, Tommy Dreamer, The Hurricane, Test, Bradshaw, Faarooq, Crash Holly, Funaki, Perry Saturn, Albert, Billy Gunn, Chuck Palumbo, Spike Dudley, Tazz, Hugh Morrus, Chavo Guerrero Jr.

Vuorossa oli hyvin jännittävä ottelu, johon oli saatu ängettyä suuri osa WWF:n midcardereita ja uskottavuutensa menettäneitä Alliance-edustajia. Kuten jo siis edellä totesin, luvassa olevan ME:n hävinnyt promootio katoaisi pysyvästi painimaailman kartalta. Samalla se tarkoitti sitä, ettei voittavalla promootiolla olisi mitään velvollisuutta pitää yhtäkään kilpailevan promootion painijaa palkkalistoillaan (lukuun ottamatta mestaruusvyön haltijoita). Tässä ottelussa kaikilla midcardereilla oli kuitenkin mahdollisuus pysyä leivänsyrjässä kiinni, koska tämän battle royalin voittaja saisi immuniteetin, joka takaisi sen, ettei häntä voitaisi erottaa seuraavan vuoden aikana. Osallistujista Credible, Storm, Stasiak, DDP, Raven, Richards, Kidman, Dreamer, Hurricane ja Test edustivat Alliancea. APA, Crash, Funaki, Saturn, Albert, Gunn, Palumbo (kyllä) ja Spike edustivat WWF:ää. Lisäksi mukana olivat Tazz, Morrus ja Chavo Jr, jotka oli erotettu Alliancesta, mutta WWF ei ollut huolinut heitä, joten heidät miellettiin vapaiksi agenteiksi.

Painilliselta ja myös storylinelliseltä anniltaan aikamoisen heikko. Toisaalta olihan se nyt kiva nähdä sitten edes tällaisessa pikapyräyksessä pari niitä ihan oikeasti WCW:stä/ECW:stä WWF:ään tullutta painijaa. Tämä oli muuten ensimmäinen ppv-esiintyminen ainakin Chavolle ja Dreamerille. No, Tazz oli ihan hauska, ja Heymanin reaktiot Tazzin saapumiseen huvittavia, sillä Tazz oli kuristanut Heymanin keskellä kehää sen jälkeen, kun hän oli lähtenyt Alliancesta. Lisäksi tässä oli pari oikeasti näyttävää eliminointia, kuten painijan ulos heittäminen kehästä Fallaway Slamilla. Näitä pieniä kivoja hetkiä lukuun ottamatta tästä ei kuitenkaan jäänyt käteen yhtään mitään. Miksei tämän tilalla voinut olla jotain kivoja ja hyvin rakenneltuja keskikortin otteluita? Ei sitten.

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 7/10 (Battle Royal pelastaa luvut hienosti)

WWF Women’s Championship
6-Pack Challenge

Trish Stratus vs. Jacqueline vs. Lita vs. Ivory vs. Mighty Molly vs. Jazz

Vielä ennen Main Eventiä oli aika palauttaa kuvioihin takaisin mestaruusvyö, joka oli ollut vakatoituna siitä lähtien, kun Chyna oli jättänyt WWF:n. Invasion-kuvion aikana ei naisten divisioonan uudelleenlämmittely ollut ykkösprioriteetti, mutta nyt kun se oli ohi, alkoi naisillekin olla taas enemmän tilaa. Samaan aikaan WWF oli kuin vahingossa kerännyt itselleen ihan oikeasti todella vakuuttavan naisdivarin. Nyt kehässä oli kuusi sellaista naispainijaa, jotka voisivat koska tahansa saada aikaan ihan oikeasti hyvän ottelun. Tämä alkoi lupailla hyvää. Muut ottelijat ovat jo meidän vanhoja tuttujamme, mutta Jazz teki WWF-debyyttinsä vasta tässä ppv:ssä. Jazz oli paininut ECW:ssä vuoteen 2000 saakka, ja nyt hän debytoi Alliancen viimeisenä uutena nimenä, kun William Regal oli ilmoittanut, että Alliancea tässä ottelussa edustaisi yksi yllätysnimi.

Täytyy sanoa, että minä olin pettynyt tämän ottelun tasoon. Jos kehään laitetaan kuusi näin kovaa naispainijaa, olisi ottelun oikeasti pitänyt olla jo todella hyvä. Nyt hommasta jäi loppujen lopuksi aikamoisen vaisu fiilis. Paikoitellen meno oli kyllä hyvää. Erityisen liekeissä olivat hurjaa bumppia ottanut Lita ja vakuuttavia power-liikkeitä pamautellut Jazz. Sitten taas ottelu oli paikoitellen todella häiritsevää botchailua, joista yksi pahin oli lopussa nähty sählääminen Jazzin kehästä ulosheittämisen kanssa. Muutenkin osa naisista, erityisesti Trish, botchaili yllättävän paljon. Paljon parempaa voisi toivoa nyt jo näin kovalta vaikuttavalta naisdivarilta.

* ½ 

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 0/3

Survivor Series Elimination Match

Team Alliance (Shane McMahon & Booker T & Rob Van Dam & Kurt Angle & Steve Austin) vs. Team WWF (Big Show & Kane & Undertaker & Chris Jericho & The Rock)

Noniin. Mitäs tästä nyt ihan oikeasti sanoisi. Kyllä te ihan oikeasti tiedätte kaikki tähän otteluun johtaneet juonikuviot, sillä tästä ottelustahan tässä on koko tämän Invasion-kuvion ajan ollut kyse. Siitä, kuka kuolee ja kuka selviää. Voittajajoukkue saa täyden vallan WWF:stä tämän illan jälkeen ja voi tehdä hävinneelle porukalle aivan mitä haluaa. Alliancea edustavat Shane McMahon ja Stephanie McMahon tahtovat savustaa isänsä lopullisesti pois painibisneksestä, ja WWF:n kunniasta taistellut Vince haluaa tehdä saman lapsilleen. Alun perin Vincen itsekin piti olla tässä ottelussa mukana, mutta hän luovutti paikkansa myöhemmin Big Show’lle. Viimeisin suuri käänne tässä painijoiden puolelta toiselle loikkaamisessa oli ollut Kurt Anglen halpamainen siirtyminen (hänen mielestään) voittavan joukkueen, eli Alliancen, puolelle – kunnes hieman ennen Survivor Seriesiä Vince McMahon ilmoitti Raw’ssa, että yksi Alliancen jäsenistä pettää koko porukan tämän ottelun aikana. Viimeisessä SD:ssä ennen SurSeriä vihjailtiin raskaasti, että tuo petturi olisi Alliancen pukuhuonejohtaja ja WWF-mestari Steve Austin.

Sellaista sitten. Merkittävyyteensä, odotuksiinsa ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin verrattuna tämä ottelu oli yksi tämän vuoden pahimmista pettymyksistä. Painillinen anti jäi yllättävänkin laimeaksi, eikä tunnelmakaan ollut omasta mielestäni ollenkaan samalla tasolla kuin Invasion Inaugural Brawlissa, jota itse pidin hienona entertainment brawlina näiden joukkioiden välillä. Jotenkin tästä puuttui semmoinen salamamainen sähköisyys, joka tuossa ottelussa oli. Ehkä suuri syy feilaamiseen oli sitten se, että tästä yritettiin tehdä turhankin isoa ottelua. Ottelu eteni paikoitellen jotenkin turhan hitaasti ja oli mielestäni aivan liian pitkä siihen verrattuna, kuinka vähän mitään merkittävää tässä tapahtui. Kenenkään painijan otteet eivät olleet millään tavalla kovin erityisiä. Joidenkin merkittävien eliminointien aikana yleisö oli aivan hiljaa. Se täytyy kuitenkin sanoa, ettei kyseessä ollut mikään huono ottelu, koska kyllähän nämä 10 kaveria tietävät, kuinka hyvä ottelu aikaan saadaan. Ongelma oli se, että tämän olisi aivan ehdottomasti pitänyt olla paljon enemmän kuin hyvä, jotta tämä olisi puolustanut paikkansa ja pelastanut illan. Loppua kohti homma alkoi kyllä sähköistyä ja muuttua oikeasti jännittäväksi sekä hurjaksi tappeluksi (kiitos Steve Austinin)… Kunnes homma kustiin idioottimaisilla sekaantumisella. Ensimmäisen turnin olisin vielä jotenkin sietänyt, mutta loputtomat ref bumpit ja se suuri swerwe olivat aivan naurettavaa kuraa, jota tämä ottelu ei olisi tarvinnut. WCW:n muistoa kunnioitettiin suurten nimien palkkaamisen sijaan tyypillisellä WCW-buukkauksella.

* * * 

Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 2/5


Koko illan aikana esiintyneet Alliancen edustajat, jotka painivat WCW:ssä/ECW:ssä promootion kaatumisen aikana: 9/23 = 40 %… Ja ilman Battle Royalia 2/13, eli 15%


Joo-o. Tämä show jätti jotenkin aika sanattomaksi, eikä sillä hyvällä tavalla. Olin alkupuolella hyvin innoissani Invasion-kuviosta, koska se toi oikeasti monia mielenkiintoisia WCW- ja ECW-nimiä WWF:ään. Sitten kuitenkin monet heistä katosivat kokonaan, ja koko homma muuttui pelkäksi WWF-äijien keskenään feudailuksi. Toivoinko minä, että WCW vs. WWF -feudin huipentaa Steve Austinin ja Rockin taistelu? En. Tilannetta ei parantanut sekään, että esim. oikeasti pushia saanut Rhyno joutui sivuun loukkaantumisen takia. Kaiken tämän takia toivoin, että tämä ppv olisi pelastanut sen, mitä pelastettavissa on. Oli tilanne mikä tahansa, olisi näilläkin korteilla voitu luoda hieno ppv, jossa tarjotaan mahtavaa painiviihdettä ja lähetetään Invasion-kuvio tyylikkäästi hautaan. Sen sijaan WWF tarjosi meille otteluita, joista suurin osa oli pettymystä ja pettymyksen jälkeen, ja buukkauspäätöksiä, jotka aiheuttivat päänsärkyä. Vain yksi illan otteluista ylitti kolmen tähden rajan, ja tuoltakin nelikolta ollaan nähty paljon parempia otteluita vuoden saatossa. Henkilökohtaisesti olen täysin ihmeissäni siitä, kuinka positiivisia arvosteluja tämä ppv on saanut, sillä minulle tämä oli vuosituhannen yksi pahimmista pettymyksistä. Tämän piti olla vuoden toiseksi suurin tapahtuma. Sellaisena se oli aivan onneton, ja ihan normaalinakin ppv:nä tämä oli puhtaasti Kehno.

Wikipedia: WWF Survivor Series 2001

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 9.12.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WWF Rebellion 2001

Next post

Arvio: WWF Vengeance 2001

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.