2000ArkistoTapahtumatWWF

Arvio: WWF Unforgiven 2000

Päivämäärä: 24.9.2000

Sijainti: Philadelphia, Pennsylvania (First Union Center)

Yleisömäärä: 18 092

Katso tapahtuma WWE Networkissa! 


Unforgiven järjestettiin nyt jo kolmatta kertaa. Se oli vakuuttanut paikkansa turvallisena välippv:nä SummerSlamin jälkeen ja toimi siinä mielessä ilman mitään ongelmia. Tämä oli ensimmäinen WWF-ppv WrestleMania XV:n jälkeen, jota JR ja King eivät selostaneet kokonaan. He kyllä aloittivat homman ja hoitivat sen myös päätökseen, mutta aina yhtä ihana uraansa aloitteleva Michael Cole saapui parin ottelun ajaksi paikkaamaan Kingiä, kun tämä paikkasi vammojaan oman ottelunsa jäljiltä.

Three Way Tag Team Match

Dudley Boyz & Acolytes vs. Right To Censor

Right To Censor oli jatkanut tehokasta etenemistään WWF:ssä myös SummerSlamin jälkeen. Steven Richardsin, Bull Buchananin ja The Goodfatherin seuraksi porukkaan oli SS:n jälkeen liittynyt myös elämässään täyskäännöksen tehnyt Val Venis. Entisestään vahvistunutta RTC:tä ei miellyttänyt kahden WWF:n rämäpäisimmän ja rääväsuisimman joukkueen Dudleyiden ja Acolytesin meininki, ja he tahtoivat tehdä siitä lopun. Dudleyt ja Acolytesit puolestaan tahtoivat piestä koko kukkahattusetäporukan ulos WWF:stä.

Toinen Right To Censorin ppv-opener ei ollut ihan niin onnistunut kuin ensimmäinen. Ensimmäisessä Scotty 2 Hotty ja Grand Master Sexay olivat mukana tuomassa pienempikokoisten painijoiden vauhdikasta menoa. Jotenkin tässä touhu jäi vähän kankeammaksi, vaikka oli mukana kyllä Dudleyiden, Richardsin ja Val Veniksen kaltaisia hommansa hyvin osaavia painijoita. Muutenkin homma oli hoidettu vähän hätäisesti, joten tästä jäi edellistä RTC-ottelua enemmän sellainen vahva tv-ottelufiilis. Ihan kiva, mutta parempaankin olisi varmaan pystytty.

* * 

Strap Match

Jerry Lawler vs. Tazz

Jerry Lawlerin ja Tazzin intenssiivinen feud oli jatkunut vielä SummerSlaminkin jälkeen. SS:ssä Lawler otti yllättävän voiton Tazzista, kun JR puuttui otteluun ja iski Tazzia lasipurkilla päähän. Sinänsä mitään uusia kuvioita ei tähän feudiin ollut enää tullut, mutta Tazz oli ollut SS:stä lähtien niin raivoissaan tappiostaan, että hän halusi saada hyvityksen Lawlerilta. Tällä kertaa otteluksi ei riittänyt enää perus Singles, vaan stipulaatioksi valittiin Strap Match. Ottelun voisi voittaa selätyksellä, luovutuksella ja koskemalla peräkkäin kaikkiin neljään kehäkulmaukseen.

Astetta SummerSlamia heikompi näyttäisi olevan väli-ppv Unforgivenin teema, sillä myös tämä Tazzin ja Kingin ottelu jäi asteen verran heikommaksi siitä ensimmäisestä kohtaamisesta. SS:n ottelu oli vielä tuoreudessaan ihan hauska ja oivaltava, vaikka itse paini ei siinäkään mitään huikean viihdyttävää ollut. Nyt tuntui, että kaikki oli jo nähty, ja lopun Tazzin no-sellaus oli vaikuttavan sijaan lähinnä tyhmännäköistä. Ei tämä kuitenkaan siis täyttä kuraa ollut, sillä Tazz hoiti hommansa kyllä täräyttämällä pari hienoa Suplexia, mutta eipä tässä muuta sitten ollutkaan… Paitsi tietenkin hieno yllätys ottelun lopetuksessa 😉

* ½ 

WWF Hardcore Championship
10 Minute Hardcore Invitational Match

Steve Blackman (c) vs. Al Snow vs. Crash vs. Test vs. Perry Saturn vs. Funaki

Steve Blackman oli hallinnut WWF:n Hardcore-divisioonaa varsin tehokkaasti. Hän ei silti ollut suinkaan WWF:n ainut HC-mestaruutta hallussaan pitänyt painija. Siitä hän sai muistuksen ppv:tä edeltäneessä Smackdownissa, kun hän puolusti mestaruuttaan ottelussa entistä HC-mestaria Al Snow’ta vastaan. Kesken tuon ottelun kehään hyökkäsivät nimittäin kaikki tässä ottelussa mukana olevat neljä ex-mestaria, jotka yrittivät saada mestaruuden itselleen. Mick Foley oli palauttanut 24/7-säännön HC-vyöhön sen jälkeen, kun Shane oli hävinnyt sen, mutta nyt hän keskeytti tuon hyökkäyksen ja buukkasi ppv:hen tämän kuuden miehen ottelun, jossa olisi samanlaiset säännöt kuin WrestleManian Hardcore Battle Royalissa. 10 minuutin ajan mestaruus voisi vaihtaa omistajaa kuinka monta kertaa tahansa, ja mestari vaihtuisi aina, kun edellinen selätettäisiin. Se, joka olisi mestari 10 minuutin aikarajan umpeuduttua, poistuisi paikalta vyön kanssa. Jos mietitte, miksi Al Snow näyttää kuvassa niin hullulta (no pun intended), se johtuu siitä, että hän oli voittanut vähän aikaa sitten European-mestaruuden ja ruvennut sen jälkeen joka esiintymisessään esiintymään jonain stereotypisenä eurooppalaisen maan edustajana. Tällä kertaa vuorossa oli Italia.

Sääntöjen lisäksi tämä oli myös meiningiltään aika samanlaista kuin WrestleManian HC Battle Royal -sohellus. Vähän parempaan meininkiin päästiin tällä kertaa, koska ottelussa oli vähemmän painijoita, ja homma ei ollut vain loputonta toisten perässä juoksentelua, vaan mukana oli muutama ihan oikeasti nätti hardcore-bumppi. Toisaalta ottelun lopun sekava joukkomätkintä oli taas juuri siitä itseään ja osoitus siitä, että nämä ottelut eivät ole hyvä idea. Ei tämä silti WWF:n parhaimpien HC-mestaruusotteluiden joukkoa pääse lähellekään, mutta ihan ok väliottelu. Vähitellen pitäisi päästä jo parempiinkin.

* * 

Singles Match

X-Pac vs. Chris Jericho

X-Pac oli alkanut käyttäytyä viime viikoina entistä aggressiivisemmin ja sekopäisemmin. Kaikki alkoi siitä, kun X-Pacin ja Road Doggin ystävällinen välienselvittely ei päättynyt kovin ystävällisesti, kun X-Pac voitti miesten välisen ottelun SummerSlamissa potkaisemalla Doggia vyön alle ja iskemällä tälle X-Factorin. Kun X-Pac oli saanut piestyä entisen joukkuekaverinsa, otti hän seuraavaksi uhrikseen Chris Jerichon. X-Pac hyökkäsi Jerichon kimppuun todella brutaalisti backstagella nunchakuilla ja pisti tämän vuotamaan verta oikein urakalla. Seuraavalla viikolla Jericho saapui kehään vaatimaan X-Pacilta selitystä, mutta sen sijaan X-Pac hyökkäsi taas halpamaisesti Jerichon kimppuun ja pisti hänet pöydästä läpi. Nyt selittelyiden aika oli ohi, ja Jericho tahtoi näyttää X-Pacille, kuka todella on kuka.

Hauska fakta on se, että Chris Jericho otteli tasan vuosi aikaisemmin Unforgivenissä ensimmäisen WWF-ppv-ottelunsa, ja sekin oli X-Pacia vastaan. Tuolloin Jericho oli uraansa WWF:ssä aloitteleva heel ja X-Pac varma midcardin face-painija. Vuosi myöhemmin X-Pac oli jumittunut aika lailla paikalleen, vaikka hän oli heel-turninkin tehnyt edellisen vuoden lopulla. Jericho oli puolestaan edennyt pitkälle ja paininut viime kuukausina Triple H:n ja Chris Benoit’n kanssa. Niinpä tämä tiputus ottelemaan X-Pacin kanssa oli aika jännä ratkaisu WWF:ltä. Eipä siinä, tämä oli tasaisen varma ja hyvä ottelu ja itse asiassa mielestäni parempi ottelu kuin miesten kohtaaminen vuoden takaa, sillä tällä kertaa yleisö oli paljon paremmin mukana, ja face/heel-roolit toimivat paljon paremmin näin päin. Muutenkin tämä oli juuri sellaista varmaa ja hyvää suorittamista, jota näiltä kahdelta sopi odottaakin. Toki enemmänkin olisi voinut ehkä toivoa, mutta menipä tämä näinkin.

* * * 

WWF Tag Team Championship
Steel Cage Match

Edge & Christian (c) vs. Hardy Boyz

Hardyilla oli elämänsä tilaisuus voittaa joukkuemestaruudet Edgeltä ja Christianilta TLC Matchissa SummerSlamissa oman kotiyleisön edessä, mutta niin vain halpamaiset kanadalaiset onnistuivat jälleen kerran säilyttämään vyönsä. Helpolla eivät Edge ja Christian kuitenkaan pääse nytkään, sillä he joutuvat kohtaamaan entistä vihaisemmat Hardy Boyzit tällä kertaa Steel Cage Matchissa. Vihaisemmiksi Hardyt olivat muuttuneet sen takia, että viime viikkojen aikana Edge ja Christian olivat pitäneet hauskaa pilkkaamalla Hardyja näyttäessään heidän nuoruusaikojensa backyard wrestling -videoita WWF:n yleisölle. Lopulta Hardyt olivat saaneet tästä pilailusta tarpeekseen, ja he yrittivät hyökätä E & C:n kimppuun backstagella, mutta heidän hyökkäyksensä epäonnistui, ja kaupan päällisiksi Edge ja Christian täräyttivät myös kaksikon managerin Women’s-mestari Litan pahan kerran kanveesiin. Tämä ottelu päättyisi joko selätykseen tai siihen, että toisen joukkueen molemmat painijat pääsisivät kiipeämään häkistä pois.

Täytyy todeta, että nämä WWF:n joukkuedivisioonan kirkkaimmat tähdet olivat aivan epäilemättä parasta, mitä koko Amerikan mainstream-tason joukkuepainilla on sattunut suurin piirtein ikinä. Aivan mahtavia otteluita toinen toisensa perään. Tämä kamppailu näytti aluksi muuttuvan hieman omituiseksi, kun Jeff Hardy tiputettiin pelistä nopeasti pois. Lopulta tuo ratkaisu oli kuitenkin juuri oikea, sillä sen avulla saatiin otteluun hieno ja brutaali Handicap-vaihe, ja sen jälkeen taas aivan mahtavaa taistelua. Kovia bumppeja ja muutava tajunnanräjäyttävä spotti. Ja taas kerran Lita saapui paikalle pistämään kroppansa aivan täysillä likoon. Suuri hatunnosto Litalle kaikesta viime kuukausien touhustaan. Kokonaisuudessaan tämä oli taas sellaista monivaiheista painia ja tykitystä alusta loppuun, ettei tälle voi olla antamatta kuin neljä tähteä, vaikka ottelu ei kestänyt edes ihan 15:ttä minuuttia. Tämä oli nyt yksi niistä harvoista poikkeuksista, joista SS:n kohdalla sanoin. Ei tästä ottelusta vain jäänyt puuttumaan paljoakaan mitään, joten kyllä tämä on tähtensä ansainnut.

* * * *

WWF Intercontinental Championship

Eddie Guerrero (c) vs. Rikishi

Eddie Guerrero oli kääntynyt pian SummerSlamin jälkeen uudestaan heeliksi, kun hän oli ensin naisystäväänsä Chynaa halpamaisesti huijaten vienyt tältä Intercontinental-mestaruuden itselleen. Pian tämän jälkeen jälleen kerran muuttuneelta (tällä kertaa huonoon suuntaan) mieheltä vaikuttanut Eddie alkoi hyökätä muun muassa Too Coolin kimppuun, mikä ei ollut kaksikon kaverin Rikishin mielestä ollenkaan coolia. Eddie ei tästä välittänyt, vaan alkoi uhitella Rikishille, mikä lopulta johti tähän miesten väliseen otteluun. Rikishi ei kuitenkaan ollut Eddien ainut ongelma, sillä Eddiellä oli alkanut olla pahoja erimielisyyksiä naisena Chynan kanssa. Chyna ei tykännyt yhtään Eddien uudesta käytöksestä, ja entistä hermostuneempi Eddie oli vastannut huutamalla Chynalle naama punaisena. Kun Eddie sai tietää, että Chyna oli poseeraanut Playboyn kuvauksissa, hän lähti Hugh Heffnerin kartanolle raivoamaan. Samalla Rikishi oli rohkaissut Chynaa jättämään Eddien, joka ei selvästikään ansainnut häntä. Lopulta tilanne oli edennyt siihen pisteeseen, että Chyna saapui kehään ilmoittamaan haluavansa erota Eddiestä, mutta tällöin kovasti anteeksi pyytelevä Eddie kosi Chynaa, ja Chyna suostui. Mitä tästä vielä kehkeytyisikään?

Ei ainakaan kovin kummoisia otteluita. Koko tämän Eddien WWF-runin ajan olivat hänen ottelunsa paria (vs. Rios, vs. Venis) poikkeusta lukuun ottamatta olleet tasoltaan pettymyksiä. Tämäkään ei tehnyt pettymystä, sillä lyhyt ottelu ei tuntunut oikein missään vaiheessa lähtevän kunnolla käyntiin. Asiaa ei auttanut se, että Chyna piti buukata niin suureksi osaksi kamppailua. Toki Eddie (ja Rikishikin) tekivät töitä tässä ottelussa sillä tavalla, että tästä ihan kiva koitos saatiin aikaan, mutta lähinnä tv-ottelun tasoiseksi tämä meininki ikävä kyllä jäi.

* * 

No DQ Match
Special Referee: Mick Foley

Kurt Angle vs. Triple H

Noniin, nyt nämä kaksi kohtasivat viimein toisensa 1 on 1 -ottelussa. Johan sitä kohtaamista saatiinkin kodottaa. Koko syy tälle todella henkilökohtaiselle feudille oli HHH:n vaimo Stephanie McMahon-Helmsley. Tilanne oli ajautunut kriittisesti, kun Angle oli suudellut Stephanieta SS:ää edeltävässä Smackdownissa, ja SS:ssä Kurt Angle ilmoitti olevansa pahoillaan ainoastaan siitä, ettei hän ollut suudellut Stephanieta jo aikaisemmin. Itse SS:n ME, jossa Angle, HHH ja Rock ottelivat päämestaruudesta, päättyi siihen, että HHH yritti lyödä Anglea mutta osui Stephaniehen, ja lopulta Rock selätti HHH:n. Seuraavassa Raw’ssa syytti HHH:ta siitä, että hän oli tarkoituksella lyönyt vaimoaan, mikä sai HHH:n raivon partaalle. Myöhemmin illalla Hunterin vanha ystävä Chyna saapui lohduttamaan Triple H:ta, ja seuraavalla viikolla Angle esitteli Stephanien pätkän siitä, kuinka Chyna ja HHH olivat halanneet. Stephanie syytti HHH:ta vanhan naisensa kanssa vehtaamisesta, mutta HHH sai selvitettyä tilanteen vaimolleen. Lopultakin HHH:n ja Stephanien tilanne näytti olevan kunnossa, mutta Anglen ja HHH:n välit olivat yhä selvittämättä. Miehet olivat edelleenkin hyökänneet toistensa kimppuun rajusti (Angle iskenyt Triple H:ta tämän omalla lekalla), ja viimeisellä viikolla ennen ppv:tä Triple H kertoi tajunneensa lopulta, mistä Anglen ja Stephanien jutussa oli kyse: Angle on homo! Tätä ei voitu ratkaista muuten kuin ottelulla, jonka comissioner Mick Foley ilmoitti tuomaroivansa itse, jotta tilanne pysyisi hallussa.

Mick Foleyn pistäminen ottelun tuomariksi oli erinomainen veto WWF:ltä. Se oli juuri se ratkaiseva juttu, jolla katsojat saatiin pidettyä mukana tässä heel vs. heel -ottelussa. Kieltämättä paikoitellen yleisö oli hyvin hiljaa miesten mäiskiessä toisiaan, ja onhan se nyt pohjimmiltaan aika ymmärrettävää. Kummalle (edes philadelphialaiset) katsojat olisivat hurranneet, kun molemmat olivat käyttäytyneet aivan kusipäisesti? Onneksi Triple H ja Angle osasivat hommansa sen verran hienosti kehässä, että hiljaisempi tunnelma ei haitannut menoa. Lisäksi ottelu oli buukattu hienosti, sillä Angle keskittyi oletetusti HHH:n keskivartaloon, joka oli yhä siteissä lekahyökkäyksen jäljiltä. Ottelun suurin ongelma oli tunnelman lisäksi se, että tästä puuttuivat paria hetkeä lukuun ottamatta sellaiset big time -liikkeet ja -hetket. Ottelu oli rakennettu alusta loppuun näyttämään todella intenssiiviseltä ja rajulta, ja sellaisenaan se toimi hienosti tavallisesti poikkeavana kamppailuna, mutta olisin silti toivonut niitä muutamia OMG-hetkiä. No, joka tapauksessa hieno ottelu ja varmasti hyvin lähellä niin hyvää ottelua kuin heel vs. heel vain voi olla.

* * * ½ 

Sitten oli vuorossa melkeinpä illan mainostetuin hetki, eli Steve Austinin paluu! Austin oli palannut jo illan alussa, ja pitkin iltaa hän oli käyskennellyt backstagella selvittämässä sitä, kuka p****le oli ajanut hänen päälleen Survivor Seriesissä ja pitänyt hänet poissa ruudusta tuosta lähtien. Vieläkään Austin ei ollut painikunnossa, mutta nyt hän kykeni jo jakelemaan ihmisille Stunnereita selvittäessään yliajajan henkilöllisyyttä. Kaikki olivat syyllisiä, kunnes toisin todistettiin. Varsinainen in ring -angle tässä ppv:ssä nähtiin, kun Shane McMahon saapui kehään ilmoittamaan, että hänellä olisi videotodiste siitä, kuka oli Austinin päälleajaja. Koko videotodiste oli aivan vitsi: Steve Blackmanin kanssa feudannut Shane näytti screeniltä, kuinka Blackman oli ajanut edellisvuonna Ken Shamrockin päälle. Hänellä oli näin ollen tällaisesta käytöksestä kokemusta, ja niinpä Shanen logiikan mukaan Blackman oli Austinin päälleajaja. Blackman ja Austin saapuivatkin molemmat paikalle, ja ensin Austin täräytti Blackmanin kanveesiin Stunnerilla ja juhli hetken ajan Shanen kanssa, kunnes todella yllättäen (right) hän iski tämänkin maahan Stunnerilla. Yksi Stunner ei riittänyt, vaan Austin odotti kaksi kertaa sitä, että Shane nousi pystyyn ja iski sitten uuden Stunnerin. Aika tylsä, mitäänsanomaton ja ennen kaikkea aivan liian pitkäksi venytetty angle. Pari minuuttia olisi riittänyt, tämä sai yli 10. Ei nyt tämä dekkarikuvio ihan vakuuta.

WWF Championship

The Rock (c) vs. Undertaker vs. Chris Benoit vs. Kane

Vähän olivat jääneet WWF-mestaruuskuviot vähäiselle huomiolle WWF:ssä sen jälkeen, kun Rockin ja Triple H:n monikuukautinen feud sai päätöksensä King of the Ringissä. Hauskaahan tässä on silti se, että huonollakin pohjustuksella WWF:n ME-kööri pystyi tarjoamaan viihdyttäviä päämestaruusotteluita, johon tasolle WCW ei pystynyt, vaikka Russo viritteli minkälaisia meininkejä päämestaruustasolle. Tämänkin ottelun tausta oli yksinkertaisuudessaan siinä, että kaikki kolme haastajaa olivat olleet sitä mieltä, että he ansaitsevat päämestaruusottelun, ja niinpä he olivat eri aikoihin hyökänneet päämestari Rockin kimppuun. Rock oli vastannut löylytykseen ja halusi kohdata nämä kaikki kolme, ja niinpä comissioner Mick Foley buukkasi tämän ottelun Unforgiveniin. Lisätaustana ottelussa oli toki Undertakerin ja Kanen keskeinen kova feud.

Juuri kun kehuin sitä ME-otteluiden tasoa, täytyy tällä kertaa kehuja vetää sen verran takaisin, että tämä oli ehdottomasti WWF:n vuoden 2000 heikoimpia Main Event -otteluita. Tässä tapauksessa se kertoo kuitenkin vielä enemmän vuodesta kuin itse ottelusta, koska tämäkin oli kaikin puolin hyvää ja viihdyttävää menoa. Tästä vain tuntui puuttuvan semmoinen todellinen suuren taistelun tuntu, ja yksikään neljästä painijasta ei tuntunut olevan menossa ihan niin täysillä mukana kuin he ovat yleensä ppv-tasolla olleet. Joka tapauksessa ottelu oli hyvä, ja sitä katsoi kyllä ilolla, mutta minä toivoisin vielä jotain suurempaa ja merkittävämpää menoa nyt tähän vähän paikalle jääneeseen WWF-mestaruusdivisioonaan. Koko vuoden ajan vyö oli ollut joko HHH:lla tai Rockilla.

* * * 


Kuten tähdistä näkyy, jo toisessa ppv:ssä putkeen joukkuemestaruusottelu oli selvästi illan kirkkain hetki. Silti sekään ei yltänyt SummerSlam-tasolle, ja muutenkin koko ppv:tä vaivasi se fiilis, että kaikki tarjottu tuntui olevan hieman heikompaa versiota SS:n vastaavasta. Ihan kiva ppv tämäkin oli, ja monessa ottelussa oli hyvää menoa. Positiivisin tapaus oli sinänsä Angle vs. HHH, sillä se oli oikeasti tuore ja kiinnostava ottelu, jota ei SummerSlamissa nähty. Muuten mentiin vähän puolivaloilla. Niinpä ei tämä Ok:ta paremmaksi yltänyt, mutta toisaalta pitää huomioida, ettei WCW tunnu millään yltävän lähellekään tätä edes parhaalla yrityksellään.

Wikipedia: WWF Unforgiven 2000

Alkuperäinen kirjoitus julkaistu 17.6.2012

Lisää...
Juuso

Juuso

2000-luvun alussa showpainiin hurahtanut kirjoittelija ja toimittaja. Nauttii nykypainista enää lähinnä livenä ja keskittyy muuten siihen, mitä painimaailmassa on tapahtunut 10 vuotta sitten.

Previous post

Arvio: WCW Fall Brawl 2000

Next post

Arvio: ECW Anarchy Rulz 2000

No Comment

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.